Tunnusteot ja ihmeet

Lighthouse Trails’in minikirja 25.7.2016
Tunnusteot ja ihmeet! Viisi asiaa ajateltavaksi
Signs & Wonders! Five Things You Should Consider
By David Dombrowski, suom. SK

Asiat järjestykseen suurta eksytystä varten

Jeesus opetti opetuslapsilleen, että viimeisinä päivinä maan päälle tulee valtavan eksytyksen aika. Hän sanoi:

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki. (Mark. 13:22-23)

Myös Paavali puhui tästä ajasta sanoessaan:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1).

Jos katsomme mitä tämän päivän maailmassa tapahtuu, niin ainoa looginen johtopäätös on, että olemme jo tulleet tuohon historian jaksoon. Maailma on läpikäymässä mystistä paradigman (mallin) muutosta, jossa yhä suuremmat määrät ihmisiä harjoittavat okkulttisia mystisiä käytäntöjä, jotka johtavat heidät New Age’in kaltaiseen kaikki-tiet-vievät-Jumalan-tykö-mentaliteettiin.

Tämä ei ole tapahtumassa vain maailmassa, vaan sitä tapahtuu myös seurakunnassa. On järkyttävää nähdä, että opit ja arvot, joita ennen pidettiin pyhinä, hylätään nyt. Monet tämän päivän kristilliset johtajat ovat korvanneet Raamatun lukemisen ja tutkimisen hengellisillä kokemuksilla, eli sellaisilla, joihin Jeesus viittasi tunnustekoina ja ihmeinä. Itseasiassa suurille joukoille kristittyjä uskotellaan, että heillä voi olla jonkin tyyppinen hengellinen kokemus, tai voivat todistaa ihmettä, jolla on enemmän pätevyyttä kuin itse Raamatun sanoilla.

Se, mitä olemme nyt synnyttäneet, on niin suuri eksytys, että jos jollakin on ”kokemus”, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa, hän pitää kokemusta pätevänä eikä Raamattua, koska kokemus nähdään konkreettisena ja siksi todellisempana. Tämä on kuitenkin loukkaus Jumalaamme kohtaan, koska kuten Daavid sanoo Psalmissa:

Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi (KJV: word = sana) on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa (Ps. 138:2).

Jumala pitää Sanaansa korkeimmassa arvossa ja täydellisesti totuudenmukaisena, mutta monet luottavat mieluummin omiin kokemuksiinsa totuuden mallinaan.

Meistä on tullut kuin ihmiset menneillä vuosisadoilla, jotka uskoivat maailman olevan litteä (koska se näyttää olevan litteä), vaikka Raamattu itse viittaa siihen pallona (Jes. 40:22).

Minusta siinä kyllä käytännössä ei ole mitään eroa, onko maa litteä vai pyöreä, paitsi ehkä putoamisen pelkoa reunalta, jos menee liian kauas, mutta kun on kyse hengellisistä asioista, niin totuus on olennainen, mitä tulee siihen, missä vietän iäisyyden. Meillä on näet puolustaja Isän tykönä – itse Jeesus Kristus, joka on koko Totuus ja maksoi hinnan viedäkseen meidät taivaaseen; meillä on kuitenkin myös pettäjä, Saatana, joka on valheen isä ja hänen tarkoituksensa on johtaa meidät helvettiin.

On ehdottoman välttämätöntä käsittää, että kaikki tiet eivät vie taivaaseen, vai pitäisikö minun sanoa, että on vain yksi tie Jumalan tykö ja Jeesus on se Tie (Joh. 14:6). Maailman kaikki muut tiet uskovat, että ihminen on luonnostaan hyvä ja voi siten ansaita taivasmatkansa. Vain evankeliumi ilmoittaa sen totuuden, että olemme syntyneet syntisiksi ja rikkomuksemme ovat vieraannuttaneet meidät Jumalasta, mutta Jeesus maksoi hinnan synneistämme ja Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meillä on uskon kautta pelastus (saatuamme anteeksi) vanhurskaus (meille luettu eikä ansaittu), rauha Jumalan kanssa ja armo pyhään elämään (ollen ”herätettyjä Kristuksen kanssa”).

Mikään ei voi tehdä sielujemme vihollista iloisemmaksi, kuin sielumme varastaminen ja hänen ensisijainen keinonsa tehdä se on petoksen kautta, koska Saatana on mestarillinen valehtelija.

Ovatko kaikki tunnusteot ja ihmeet samasta lähteestä?

Tietäen, että olemme suuren eksytyksen ajassa, keskittykäämme tässä sen yhteen puoleen, johon Jeesus viittaa Markuksen luvussa 13 tunnustekojen ja ihmeiden alueena.

Kun tein raamattuhaun sanojen ”signs” (tunnustekoja) ja ”wonders” (ihmeitä) yhdessä esiintymisestä odotin löytäväni vain muutamia kohtia, mutta oli yllätys löytää 18 kohtaa Vanhassa Testamentissa ja 14 Uudessa. Enemmistöä näistä viittauksista sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa oli käytetty myönteisessä merkityksessä. Vanhassa Testamentissa yleisimmät esimerkit olivat niitä, jotka viittaavat siihen, kuinka Mooses vapautti israelilaiset tunnustekojen ja ihmeiden kautta, kun taas Uudessa Testamentissa yleisimmät esimerkit olivat niitä, joissa Jumala vahvisti apostolien evankeliumin saarnaamisen tunnusteoilla ja ihmeillä. Kielteisessä mielessä sanoja ”tunnusteot” ja ”ihmeet” oli tavallisesti yhdessä käytetty profeetallisessa varoituksessa koskien vääriä johtajia ja profeettoja.

Se, mitä haluan nyt sanoa, on, että emme voi yleistäen sanoa, että kaikki tunnusmerkit ja ihmeet ovat pahasta, emmekä myöskään voi sanoa, että ne kaikki ovat hyviä; sen sijaan meidän tulee katsoa fyysisten ilmiöiden tuolle puolelle ja päätellä, mistä lähteestä ne tulevat. Mutta mitä tulee Moosekseen ja apostoleihin, niin Jumala vahvisti näiden miesten palvelutyön ja sanoman. Liian usein kuitenkin tunnusteot ja ihmeet niitä kyseenalaistamatta hyväksytään olevan ”Jumalasta”.

Entisenä katolisena voin muistaa tarinoita nuoruudestani ihmeellisistä merkeistä, joita on pidetty jumalallisena vahvistuksena, että Jumala on puhunut, olkoon kyse Marian ilmestyksistä, jotka välittävät raamatunvastaisia viestejä, tai ehtoollisleivistä, jotka vuotavat verta, tai sykkivät ollen ristiriidassa evankeliumin sanoman kanssa (Jeesus sanoi selvästi, että ”liha ei mitään hyödytä” (Joh. 6:63) ja Heprealaiskirje puhuu yhdestä kertakaikkisesta uhrista – Hepr. 9:27-28; 10:10,12,14). Katolisen kirkon tapauksessa on outoja manifestaatioita, jotka väistämättä kirkastavat ihmistä ja ne, jotka tekevät sellaisia ihmeitä, välittävät sanomaa, joka edellyttää lunastusta ihmisen suorituksen kautta vastakohtana armolle yksin uskon kautta. Pinnan tasolla ei aina ole helppo tunnistaa tarkoitusta tunnusteon tai ihmeen takana, mutta meillä on Pyhä Henki ja Jumalan Sana todistajina puolestamme.

Keskeinen kohta Vanhasta Testamentista, joka tiukasti kieltää kaikkien tunnustekojen ja ihmeiden varauksettoman hyväksymisen, on seuraava:

Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. (5. Moos. 13:1-4)

Huomaa, kuinka selviä nämä ohjeet ovat, mitä tulee uskollisen ja horjumattoman Herralle antautuneisuuden säilyttämiseen jopa silloin, kun tunnusteko tai ihme on ”tapahtunut!” Milloinkaan ei riitä, että tunnusteko tai ihme tapahtuu; se täytyy aina koetella, tukeeko ja vahvistaako se Jumalan Sanaa, vai ei.

Silti monille tänä päivänä (myös kristityille), kun outo yliluonnollinen ilmiö tapahtuu, se on riittävä todistus, että sen täytyy olla Jumalasta ilman mitään tunnistamista tai tunnustamista, että pimeät yliluonnolliset voimat voivat tehdä näitä asioita. Esimerkiksi pyhän naurun manifestaatioita, ”Hengessä kaatumista”, nykimisiä, kouristuksia, vääntelehtimisiä ja eläimellistä käytöstä on kaikkia todistettu itämaisten gurujen ”palvelutyössä” heidän käyttäessään kundaliini-energiaa (käärmevoimaa) tekemään työtään. Ja erottavina uskovina kuunnellessamme näiden saarnamiesten (jotka ovat niin manifestaatioihin käärittyjä, että saarnaavat tuskin lainkaan) oppia ja opetusta voimme vain päätellä, että nämä ovat susia lammasten vaatteissa, jotka pettävät ja ovat itse petettyjä. Monet näistä saarnamiehistä itseasiassa jopa pilkkaavat Jumalan Sanan saarnaamista ja röyhkeästi julistavat, tai antavat ymmärtää, että koska heillä on voima tehdä näitä asioita, he ovat suurempia kuin kaikki saarnaajat. Jumala kuitenkin on päättänyt ”saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21).

En nyt väitä, että nämä saarnamiehet välttämättä tietäisivät olevansa susia. Enimmäkseen he uskovat palvelevansa Jumalaa. Mutta kuten Jeesus huomautti, monet saarnamiehet ovat vain palkkalaisia, kun ”eivät välitä lampaista” (Joh. 10:13); he keritsevät laumaa voiton vuoksi, mutta eivät anna henkeään lammasten vuoksi. Jeesus sanoi: ”minä annan henkeni lammasten edestä” (Joh. 10:15).

Tien valmistamista – mutta kenelle?

Tietämättään monet tämän päivän saarnamiehistä tasoittavat tietä Antikristukselle. He ovat ikään kuin Johannes Kastajia Antikristukselle, koska heidän pyrkimyksensä ovat itseasiassa valmistamassa ihmisten sydämet sellaiselle johtajalle. Tämä pätee erityisesti saarnamiehiin, jotka saarnaavat mahdollisimman vähän terveestä opista ja mahdollisimman paljon manifestaatioista ”Jumalalta”. Sanon tämän, koska Antikristus on tunnustekojen ja ihmeiden mestari, mikä itseasiassa on hänen tavaramerkkinsä ja todennäköisesti ensisijainen keino, jolla hän saa maailman uskomaan itseensä. Puhuessaan Antikristuksen tulemuksesta Paavali sanoo näin:

… niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.  (2. Tess. 2:8-10).

Samalla ihmisten sydämiä valmennetaan tälle hahmolle, joka integroi taloudellisen, poliittisen ja uskonnollisen sektorin yhteen globaalin rauhansuunnitelman alla samalla vahvistaen arvovaltaansa ja voimaansa petollisten ihmeiden kautta. Se on oleva ”suuri päivä” maailmalle, kun miljoonia ihmisiä huijaa mies, jolla on karismaattinen mantteli ja voitelu kuin Adolf Hitlerillä, joka villitsi kansakunnan; tällä kertaa se vain koskee koko maailmaa. Itse asiassa on paljon yhtäläisyyksiä maamme ja suuren osan maailmaa välillä, joilla sama ajattelutapa kuin suurella osalla saksalaista yhteiskuntaa ennen Hitlerin valtaannousua. Molemmissa tapauksissa näemme antisemitismin nousun jopa niiden keskuudessa, jotka sanovat olevansa kristittyjä; seurakunnat ja raamattukoulut tulevat yhä liberaalimmiksi ja humanistisemmiksi opissa ja elämässä; hengellinen luopumus voidaan nähdä kaikkialla; ja poliittiset voimat tuovat radikaaleja muutoksia yhteiskuntamme infrastruktuuriin. Täällä Lighthouse Trails’issä katsellessamme tapahtumien kiihtyvää vauhtia usein pohdimme, onko meillä aikaa ehkä vähemmän kuin luulemmekaan.

Tämä on hetki historiassa, jolloin kristittyjen on pysyttävä valppaina ja varoitettava mahdollisimman monia koskien maailman päälle tulevaa petosta ja seurakunnassa tapahtuvaa luopumusta. Tulevaisuus avautuu, kuten on ennustettu Raamatussa, mutta me voimme olla valmiita ja auttaa valmistamaan toisia, mitä sitten tapahtuukaan.

Tunnusteot ja ihmeet ja aito Jumalan sanan saarnaaja

Mitä tulee tunnustekojen ja ihmeiden eksytykseen, niin on tärkeää muistaa, että jos joku tekee tunnusteon tai ihmeen, hän toimii oman voimansa ja pelkkien fysiikan lakien piirin ulkopuolella, mutta emme voi automaattisesti olettaa, että hän toimii Jumalasta käsin, aivan kuten emme voi olettaa hänen toimivan myöskään demonimaailmasta. Jotta meidän olisi helpompi erottaa, niin voimme soveltaa 1. Joh. 4:1-3 testiä ja kysyä itseltämme, mikä on ihmettä tekevän henkilön sanoma? Kirkastaako hän Jumalaa ja edistääkö evankeliumia, vai kirkastaako hän itseään, ikään kuin olisi suurempi kuin kaikki toiset saarnamiehet?

Todellisen Jumalan palvelijan merkki on nöyryys eikä ylpeys. Jeesus sanoi oikeasta Johannes Kastajasta: ”… ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes” (Luuk. 7:28). Tässä oli mies, joka oli Pyhän Hengen voitelema hamasta äitinsä kohdusta (Luuk. 1:15, 41). Kuitenkin luemme myös jakeesta Joh. 10:41, että ”Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa”. Johannes oli ainutlaatuinen yksilö ja tarvitsemme enemmän hänen kaltaisiaan. Sanoessaan muutamalla sanalla Jeesuksesta: ”Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:29-30), Johannes osoitti hänen ominaisuuksiaan. Hän oli nöyrä mies, jolla asiat olivat oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja joka pysyi uskollisena tehtävälleen. Hänen ei tarvinnut tehdä tunnustekoa eikä ihmettä, koska hän ilmoitti Jeesuksen ja oli valmistanut tien Hänelle.

Tunnustekojen ja ihmeiden tarkoitus

Tunnustekojen ja ihmeiden tekemisellä on tarkoitus. Vanhassa Testamentissa niitä tehtiin Jumalan kansan vapauttamiseksi:

… sinä, joka teit tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa ja olet tehnyt niitä hamaan tähän päivään asti sekä Israelissa että muitten ihmisten seassa. … Sinä veit kansasi Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä. (Jer. 32:20-21)

Uudessa Testamentissa Jeesus teki tunnustekoja ja ihmeitä osoittamaan, että Hän oli Jumalasta ja Jumalan hyväksymä. Pietari puhui tästä Helluntaipäivänä:

…Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä (Apt. 2:22).

Apostolit samoin tekivät tunnustekoja ja ihmeitä:

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (Apt. 2:43).

Heprealaiskirje tekee selväksi, että nämä tunnusteot ja ihmeet tehtiin vahvistamaan evankeliumin sanomaa:

…kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? (Hepr. 2:3-4)

Silti tiedämme, että Jeesus nuhteli tunnustekoja ja ihmeitä etsiviä, missä evankeliumia ei vastaanotettu ja uskottu:

 Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko (Joh. 4:48).

Ja näin on edelleen. Ihmiset parveilevat todistamaan manifestaatioita, mutta he eivät parveile kuulemaan evankeliumia – kuulemaan synnistä ja tuomiosta ja uskosta Kristuksen täytettyyn ristin työhön. Tosiasia on, että meidän ei tarvitse etsiä tunnustekoja ja ihmeitä, koska todellinen voima ei ole niissä. Profeetta Elia, mies, joka kutsui tulen taivaasta polttamaan uhrinsa, kohtasi sen jälkeen Jumalan piileskellessään luolassa. Kun Herra meni ohi, Hän ensin lähetti väkeviä manifestaatioita: ensin kova tuuli, joka ”halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä” (1. Kun. 19:11); toiseksi oli maanjäristys; ja kolmanneksi oli tulta. Silti sanotaan, että Herra ei ollut missään niistä, eikä Elia päässyt pelostaan ja epätoivostaan. Mutta tulen jälkeen oli ”hiljainen pieni ääni” (jae 12) ja sitten luemme: ”Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle” (jae 13).

Tämä on todella aika selvää. Vaikka Jumala voi osoittaa voimaansa ihmeellisillä ja yliluonnollisilla tavoilla, niin Herran sana oli se, joka toi Elian ulos luolasta, rohkaisi häntä, neuvoi häntä ja lähetti hänet matkaan. Ja tämä on se ongelma tunnusteoissa ja ihmeissä, joita Jumalan sana ei seuraa eikä tue; mikään ei todella muutu niin, että sillä olisi kestävä arvo. Ihmiset voivat todistaa tunnustekoja ja ihmeitä, mutta se ei tuo heille henkilökohtaista muutosta eikä iankaikkista pelastusta. Vasta, kun elämä on luovutettu Herralle uskon kautta evankeliumin kuulossa, tapahtuu meissä muutoksia, joilla on todellinen ja kestävä hengellinen arvo. Tiedämme, että apostolit menivät ulos saarnaamaan evankeliumia ja että tunnusteot ja ihmeet seurasivat heitä – pääpainotuksen ollessa evankeliumissa. Paavali teki selväksi kirjeissään, että voima, joka muuttaa elämän ikuisesti, on evankeliumissa. Se on se voima, joka pelastaa:

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1. Kor. 1:18).

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (Room. 1:16).

Tiedän, että tätä lukevissa on niitä, joilla on suuria tarpeita ja jotka toivovat rohkaisun sanaa selvitäkseen tietystä tilanteesta. Ja on aina yhden ja toisen lajin tarpeita, joissa ajoittain näyttää, että tarvitaan ihme senhetkisestä haasteesta selviämiseen. Jos sinusta tuntuu tällaiselta, niin salli minun sanoa tämä: Jumala on uskollinen ja Hän on siellä niitä varten, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa (Ps. 147:11). Kristittyinä olkaamme kuitenkin varovaisia, ettemme sotkeudu pelkoon ja huoliin, jotka voivat ryöstää meiltä tehokkuuden Jumalan asialla ja sen yltäkylläisen elämän, joka Jumalalla on meitä varten. Jeesus sanoi:

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh. 10:10)

Muista myös Jeesuksen sanat:

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan (Matt. 6:33).

Jumala on uskollinen ja Hänessä voidaan riippua luottaen, että Hän vapauttaa meidät kaikissa kohtaamissamme koetuksissa. Pietari kirjoittaa kirjeessään:

Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on (1. Piet. 4:19).

Elämämme on kauttakulkumatka ja matkan varrella on monia esteitä, jotka voivat hidastaa meitä ja ryöstää meiltä keskittymisen Herran asioihin. Älkäämme unohtako päämäärämme.

To order copies of Signs & Wonders! Five Things You Should Consider, click here.

Read Full Post »

Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

Kontemplatiivinen rukous

”Kontemplatiivinen rukous” on suomeksi käännettynä ”sanatonta rukousta” tai ”mietiskelevää rukousta” (contemplative, mietiskelevä). Se ei kuitenkaan ole pelkästään mietiskelyä rukoiltaessa.

Raamattu neuvoo meitä rukoilemaan hengellämme, mutta myös ymmärryksellämme (1. Kor. 14:15), joten rukoukseen selvästikin liittyy tutkiskelua/mietiskelyä. Ajatuksen kanssa rukoileminen ei kuitenkaan ole sitä, millaiseksi kontemplatiivinen rukous on muotoutunut. Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen ja suosio on kasvanut Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen kasvun myötä. Tämä liike sisältää monia epäraamatullisia aatteita ja käytäntöjä, joista yksi on kontemplatiivinen rukous.

Kontemplatiivinen rukous alkaa keskittyvällä rukouksella (Centering Prayer). Molemmat näistä ovat Lectio Divina -traditioon kuuluvia osia. Keskittyvä rukous on meditatiivinen harjoitus, jossa henkilö keskittyy sanaan ja toistaa sitä kerta toisensa jälkeen koko harjoituksen keston ajan. Tarkoituksena on tyhjentää mieli ulkopuolisista asioista ja huolista, jotta Jumalan ääni olisi helpommin kuultavissa. Keskittyvän rukouksen jälkeen henkilö istu hiljaa – mieli, sydän ja sielu avoinna – kuunnellen suoraa ohjausta Jumalalta ja tuntien Hänen läsnäolonsa.

Vaikka edellä kuvattu saattaisikin kuulostaa viattomalta harjoitukselta, Raamattu ei tunne tämänkaltaista rukousta lainkaan. Itse asiassa se on päinvastaista sille, minkälaiseksi rukoileminen kuvataan Raamatussa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil. 4:6). ”Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23, 24). Nämä ja muut jakeet selvästi kuvaavat rukouksen olevan ymmärrettävissä olevaa yhteyttä ­ja ajatustenvaihtoa Jumalan kanssa eikä esoteerista ja mystistä meditaatiota.

Kontemplatiivinen rukous luonteeltaan painottuu olemaan mystistä kokemusta Jumalan kanssa. Mystiikka kuitenkin on puhtaasti subjektiivista (omakohtaista), eikä nojaa totuuteen tai tosiasioihin. Jumalan sana on annettu meille, jotta perustaisimme siihen uskomme ja elämämme vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16-17).

Kontemplatiivisessa rukouksessa ei ole eroa idän uskontojen ja New Agen meditatiivisiin harjoituksiin nähden. Sen äänekkäimmät kannattajat ovat hyväksyneet yleisuskonnollisuuden, jossa pelastus on saavutettavissa useamman polun kautta, eri uskonnoissa. Kristus itse on sanonut, että pelastus tulee vain Hänen kauttaan (Joh. 14:6).

Kontemplatiivinen rukous, jota harjoitetaan moderneissa rukousliikkeissä, on vastakohta raamatulliselle kristillisyydelle, ja sitä pitää siksi ehdottomasti välttää.

Yllä olevan tekstin lähteenä on käytetty GotQuestions.org:n artikkeleja What is contemplative prayer? ja What is centering prayer?

---

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”. Foster tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta!

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta ”kristillisestä” mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan tykö. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosien mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.” Merton ja Nouwen ovat tunnettuja katolisia mystikoita ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjiä.

Lue linkeistä Roger Oaklandin kirjasta Uskon nollaus ainakin seuraavat luvut:

• Kun länsi kohtaa idän
• Munkit, mystiikka ja muinainen viisaus

Koko kirja PDF-muodossa luettavissa sivustolla Lampaille.com.

Read Full Post »

Väkevä eksytys

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'” (Matt. 7:21-23)

Miten nuo edellä mainitut Jeesuksen sanat voivat olla mahdollisia? Siihen löytyy vastaus Raamatusta Paavalin avaamana: ”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia” (1. Tim. 4:1).

Hengellisessä kentässä on kaksi äärilaitaa: yhtäällä uskosta luopunut kirkkolaitos ja toisaalla uuskarismaattisuus. Liberaalia kristillisyyttä, joka Suomen ev.lut. kirkossakin valitettavasti saa jalansijaa, voidaan pitää antikristillisenä, mutta niin myös uus- eli äärikarismaattisuutta. Tarkennettakoon, että perinteiset helluntai- ja vapaakirkot eivät kuulu uuskarismaattisuuden piiriin. En määrittele käsitettä tässä tarkemmin, koska uuskarismaattisuudesta löytyy muualta netistä runsaasti tietoa.

Mielestäni uuskarismaattisuus on erityisesti vaarallista sen takia, että siinä on jo nyt aineksia Raamatussa mainitulle väkevälle eksytykselle, joka voi pettää jopa valitutkin (Matt. 24:24). Tämä on niin tärkeä asia, että kun opetuslapset kyselivät Jeesukselta merkkiä lopunajoista ja Jeesuksen takaisintulosta, Hän aivan ensimmäisinä sanoinaan varoitti: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt:24:4).

Amerikkalaisperäisissä uuskarismaattisissa seurakunnissa on yleistä ihmeisiin ja merkkeihin keskittyminen. Sanan julistaminen on vähemmällä sijalla, ja jos sitä on, niin Raamatusta vain yritetään etsiä todisteluja näille kaikille oudoille ilmiöille ja kummallisille opin painotuksille. Jeesuksestakin puhutaan, mutta se on vain pakollista tilkettä luotettavan vaikutelman aikaansaamiseksi – ei kristinuskon ydinsanomaa ristillä syntiemme puolesta kuolleesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta.

Eikä kyse ole pelkästään amerikkalaisesta hapatuksesta, vaan samaa eksytystä suositaan monissa suomalaisissakin seurakunnissa. Seurakuntalaiset ovat olleet oikeutetusti ihmeissään, kun paimenet menevät kritiikittä mukaan kaikkeen uuteen tutkimatta taustoja ja tuovat eräitä vähintäänkin arveluttavia julistajia tänne puhumaan.

Ihmettelet ehkä, miksi näen niin paljon vaivaa tästä kaikesta kertomiseen. Itselleni nämä asiat avautuivat vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen olin naureskellut niille henkilöille – ja jopa loukkaantunut heihin –, jotka varoittivat karismaattisuuden uudesta aallosta. Olinhan itsekin ollut mukana sellaisessa. Sitten silmäni avattiin näkemään jotain; huomasin, että uuskarismaattisuuden takana vaikuttaa sellainen henkivalta, joka todella eksyttää uskovia. Koen, että minun tehtäväni on varoittaa näistä ilmiöistä, koska moni luulee niitä Pyhän Hengen työksi. ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14). Jumala toimii tänäkin päivänä myös armolahjojen kautta, mutta nyt eletään aikaa, jossa on aivan välttämätöntä koetella henget, kuten Raamattu kehottaa: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1. Joh. 4:1). Mitä henkien koetteleminen oikein on? Se selviää, kun jatkamme seuraaviin jakeisiin: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa” (1. Joh. 4:2, 3).

Henkien koetteleminen on sitä, että missä tahansa tilanteessa voimme hiljaa kysyä siinä hetkessä vaikuttavalta hengeltä: ”Tunnustatko sinä Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi Jumalan Pojaksi?” Pyhä Henki ei siitä pahastu – pikemminkin ilahtuu, kun Jeesusta korotetaan –, mutta saatana pelkää ja vapisee, kun on puhe Jeesuksesta, syntiemme sovittajasta. Henget kannattaa koetella aina. Tiedän tapauksen, jossa kokenut uskova henkilö oli tilaisuudessa, jossa opetuksessa ei ollut mitään väärää. Silti hän koki erittäin voimakkaasti hengessään, että tilanteessa ei vaikuttanut Pyhä Henki. En voi kertoa yksityiskohtia tarkemmin, mutta tiedän hänen kokemuksensa olleen oikean. Saatana voi todella tekeytyä valkeuden enkeliksi; se voi aluksi herättää luottamuksemme jopa oikealla opetuksella, mutta alkaa pikkuhiljaa syöttää mukaan myrkkyä. Siksi on tärkeää, että koettelemme henget, kuten Raamattu kehottaa. Joku voi ajatella, että tällainen vain kylvää epäluulon siemeniä ja hajottaa uskovien yhteyden. Päinvastoin! Henkien koettelemisen pitäisi olla oleellinen osa raamatullisen seurakunnan elämää. Se pitää kristuksen ruumiin toimintakunnossa, eikä päästä saatanaa sitä hajottamaan. Lue perusteellisempi kirjoitus, mitä henkien koetteleminen käytännössä tarkoittaa.

Joskus toiminnassa voi olla kyse ihmisen sielullisuudesta, mutta on huolestuttavan paljon sellaista touhua kristillisen nimikkeen alla, jossa vaikuttaa itse saatana. Pahimmillaan kyse on samoista ilmiöistä, joita esiintyy okkultismissa, new agessa ja joogassa. Monet saattavat pitää aivan normaaleina ja raamatullisina sellaisia ilmiöitä seurakunnan kokouksissa kuin hillitön vapina, kehon voimakas ravistelu, pakkoliikkeet, eläinäänet, sähkövirran kaltaiset tuntemukset, raajoja ei pysty liikuttamaan vaikka haluaisi, juopumistilat, taivaskokemukset, enkelivierailut, suora ilmoitus taivaasta ohi Raamatun kirjoitusten jne. Harva tietää, että täsmälleen samanlaisia ilmiöitä esiintyy tietyntyyppisissä joogaharjoituksissa, kun kundaliini herää. Kundaliini on käärmevoima, jonka sanotaan olevan selkärangan ympärille kiertyneenä. Lue seuraava dokumentti, jossa kuvataan Herätetyn Kundaliinin tuntomerkkejä. Toki moni on kohdannut Jumalan lähettämiä enkeleitä, samoin voi olla ihan oikeita taivasvierailujakin, mutta olen lukenut monia kuvauksia sellaisista vastaavista kokemuksista, jotka eivät voi olla peräisin Jumalasta. Ja mikä pahinta, näiden kuvausten kertojia pidetään hengellisinä julistajina!

Katso seuraavat videot ja mieti, voivatko näkemäsi ilmiöt olla Pyhästä Hengestä:

• Toronton ”siunaus”
• Kaaos kirkossa
• ”Hengestä” juopuneita Lakelandin ”herätyksessä”

Edellä kuvatuista asioista voit lukea tarkemmin tämän blogin artikkelista Toronton siunaus, Todd Bentley ja Lakelandin parantumisherätys.

Järkyttävää on, että tätä tulta, voitelua, jaetaan Jeesuksen nimessä. Tämä voitelu siirtyy ihmiseltä toiselle käsien kosketuksen kautta. Eivät kaikki tilanteet tietenkään automaattisesti ole vääriä, joissa Jeesuksen nimessä laitetaan kädet toisen henkilön päälle; nyt vain meiltä uskovilta vaaditaan herkkyyttä hengessä erottaa oikea ja väärä.

Jotkut jopa sanovat: ”Pyhän Hengen työtä ei saa vastustaa”, eikä kritiikkiä sallita. Raamattu kehottaa kuitenkin koettelemaan henget, kuten aiemmin jo todettiin. Olenpa törmännyt sellaiseenkin, että joku sanoo aivan selkeästi vääristä hengistä lähtöisin olevasta toiminnasta näin: ”Olen tutkinut asiaa henkien erottamisen armolahjallani – tämä on Pyhästä Hengestä.” Meillä voi olla armolahjoja, mutta jos emme ole hengellisesti raittiita, sielunvihollinen pääsee sotkemaan lahjojemme käyttöä!

Lue myös Tapani Suonnon hyvä kirjoitus Karismaattisuuden harharetket. Suonto on Raamatun sanaan pitäytyvä raitishenkinen julistaja. Kirjoituksessaan hän ottaa hyvin kantaa muun muassa siihen, miten nykyajassa kokemukset ovat niin tärkeitä. Hän kirjoittaa: ”Perkeleen yksi yleisimpiä tapoja johtaa ihmisiä harhaan on tuottaa samanlaisia kokemuksia kuin Pyhä Henki vaikuttaa.” Samoin hän kritisoi tapaa, jossa Raamatusta otetaan yksittäisiä jakeita oman näkemyksen tueksi unohtaen kokonaisuus. Suonto varoittaa myös profeettoihin takertumisesta; ihmiset ovat riippuvaisempia julistajista ja profeetoista kuin Jumalan sanasta. Profetoimista älkäämme halveksuko, mutta jos elämämme perustuu profetioille, olemme helposti harhapoluilla. Yksi harhapoluista on Suonnon mukaan myös vääränlainen sota henkivaltoja vastaan. Suonto kirjoittaa:

Perkele on kyllä olemassa. Sitä tulee myös vastustaa, mutta olennaista on, miten se tapahtuu. Jeesus ei sanonut, että menkää kaikkeen maailmaan ja sitokaa kaikki henkivallat. Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Perkele on jo voitettu Golgatalla. Sen pää on murskattu. Kun me korotamme Kristuksen voittoa ja ylistämme Jeesusta, perkele pakenee. Raitista sodankäyntiä on julistaa Kristuksen voittoa ja ylistää Jumalaa.

Voiko tuon enää selkeämmin sanoa? Voittomme saatanasta on siinä, kun korotamme Jeesusta!

Lue lisäksi David Wilkersonin vuonna 1999 pitämästä puheesta tehty kirjoitus Seurakuntakokouksen häpäisy. Siinä Wilkerson suorin sanoin tuomitsee aiemmin kuvatut ilmiöt. Hän sanoo, että jos et huomaa näitä vääriä profeettoja, olet sokea. ”Olet hengellisesti sokea. Sinulla on kova sydän. Tiedätkö mitä ’kova sydän’ on hepreaksi? Se tarkoittaa sydäntä, jonka ympärillä on kova kilpi ja näin puhdas evankeliumi ei pääse läpi. Mielet on niin kyllästetty tällä tasapainottomalla evankeliumilla, että et voi saavuttaa monia heistä. Heille ei voi saarnata totuutta, heille ei voi näyttää Sanasta muuta koska heidän sydämensä on kilven ympäröimä – kovasydämiset!” Wilkerson jatkaa: ”Tuhannet ihmiset menevät suuriin parantamiskokouksiin ja ristiretkiin ja he näkevät asioita, jotka luullaan Pyhän Hengen toiminnaksi. Ylistäessään ja palvoessaan he eivät tiedä, että julistaja pilkkaa ja häpäisee Pyhää Henkeä. He eivät tajua sitä.” ”Minun vastuullani on varoittaa ja kertoa, että kaikki tuo on häväistystä ja Raamatun mukaan meidän tulisi surra sitä.”

Edellä olevat lyhyet katkelmat ovat Wilkersonin kommentteja silloin vallinneeseen Toronton nauruherätykseen. Aivan sama henki jatkaa toimintaansa vieläkin eri nimisinä herätyksinä. Yksi niistä oli keväällä 2008 alkanut Lakelandin parantumisherätys. Valitettavasti Suomeenkin kutsutaan jatkuvasti puhujia tämän ”herätyksen” piiristä. Joitakin vääriksi profeetoiksi tunnistettuja henkilöitä löytyy edellisestä linkistä, mutta lista ei todellakaan ole kuin jäävuoren huippu.

Jokaisen kristityn lukemistoon pitäisi kuulua Jouko Niemisen kirja Olin ”voitelussa”. Olen aivan hämmästynyt, miten omat havaintoni uuskarismaattisuudesta pitävät yhtä kirjan kirjoittajan havaintojen ja kokemusten kanssa.

Nieminen kertoo, että hän oli aktiivisesti mukana uuskarismaattisessa liikkeessä. Eräässä kokouksessa hän paransi sairaan – mutta koki tehneensä sen voimalla, jonka lähde ei ollut Jumalassa. Hänen kokemuksensa mukaan raja näihin ”sielun piileviin voimiin” on äärimmäisen ohut ja näkymätön. Sielunvihollisen avulla sen voi ylittää huomaamattaan ja jäädä valheeseen tajuamatta enää totuuden ja valheen välistä rajaa. Lopulta Jumala armossaan pani hänet uudelle valinnan paikalle, joka johti vuosia kestäneeseen kovaan luopumisen kouluun entisestä elämästä.

Mistä tässä kaikessa on kysymys? Ei mistään muusta kuin siitä, että Jumala on luvannut lähettää eksytyksen; Hän haluaa seuloa erilleen ne, jotka uskovat ja luottavat vain ja ainoastaan ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen: ”Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden” (2. Tess. 2:11, 12). Vanha käännös puhuu väkevästä eksytyksestä. Huomaa, että se on Jumalan sallima ja lähettämä – siksi sen vaikutus on niin voimakas.

Nyt on aika herätä, ettei meille käy kuin niille henkilöille, jotka kuvittelivat toimivansa Jeesuksen nimessä:

”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'” (Matt.7:22, 23)

Seuraavat artikkelini liittyvät samaan aiheeseen:

• Oikean ja väärän opetuksen tunnistaminen
• Vanhan ajan usko riittää!
• Hengelliset kokemukset

Lisäys 10.11.2012:

Edellä on käsitelty eksytystä uuskarismaattisuuden näkökulmasta. Aivan yhtä suuri eksytys on hiipimässä mystiikan muodossa, joka saa maallistuneessa luterilaisuudessa yhä enemmän suosiota. Lue siihen liittyvät artikkelini:

• Mystiikka – pyrkimistä jumaluuden yhteyteen
• Kristillinen meditaatio
• Kontemplatiivinen rukous
• Lectio Divina – pyhä lukeminen

Read Full Post »