Tarkoitus kateissa – ratkaisu kateissa

MISSING THE MARK—MISSING THE SOLUTION
1.5.2019, by T. A. McMahon, suom. SK

Useimmat meistä ymmärtävät, että ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” on yksi synnin raamatullinen määritelmä. Jakeessa Room. 3:23 Paavali käyttää synnistä kreikan verbiä hamartano. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Se voi tuntua joistakin vähän epäreilulta, koska harvoin ajattelemme, että epäonnistuminen tavoitteen tai normin saavuttamisessa olisi syntiä. ”Epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” ei tunnu suureltakaan rikokselta ajatellessamme useimpia syntejä, joista olemme tietoisia, varsinkin kauheita sellaisia. Nuoli, joka ei ihan osu maaliin, syntiäkö? Tosiaanko? Tällainen reaktio kertoo paljon itsestämme ja sydämemme tilasta suhteessa Luojaamme.

Jumala on täydellinen. Kaikki, mitä Hän sanoo ja tekee, on täydellistä. Siksi Hänen norminsa on täydellinen. Kaiken, mikä ”ei täytä” Hänen normiaan, täytyy olla syntiä. Kuten Jaakob sanoo: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (Jaak. 2:10). Se on Jumalan kriteeri olemiselle Hänen kanssaan. Me teemme syntiä, me kuolemme. Ja me kaikki olemme tehneet syntiä. Kuolemaan sisältyy fyysinen ja hengellinen ero. Se voi olla Jumalasta – ja se voi olla ikuinen.

Voitaisiin kysyä, kuten opetuslapset kerran: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matt. 19:25-26). Jumalan tuomio ja oikeudenmukaisuus ovat täydelliset. Rangaistus synnistä on iankaikkinen ero Hänestä. Se on ääretön rangaistus ja rajallinen ihmiskunta ei voi koskaan maksaa koko tuomiota. Mutta Jumala voi ja teki sen! ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jeesus, täydellinen synnitön Jumal-ihminen, tyydytti täydellisen oikeudenmukaisuuden maksamalla täysin ihmiskunnan synneistä – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Vaikka Jumala on hankkinut pelastuksen koko ihmiskunnalle Jeesuksen kautta, se on voimassa vain niille, jotka uskovat Häneen Vapahtajanaan ymmärtäen, että Hän – ja vain Hän – voi pelastaa heidät. Ei ketään eikä mitään voida lisätä ratkaisuksi – ei hyviä tekoja, ei kirkossa käymistä, ei uskonsuuntaa, ei rituaaleja, ei sakramentteja, ei kanonisoituja pyhimyksiä eikä uskonnollisia johtajia, ei kastetta – ei mitään muuta. Vain Kristus – Solus Christus.

Kun olemme pelastuneet, me muutumme – mutta emme täydellisesti. Ei vielä. Se tapahtuu, kun menemme olemaan Jeesuksen kanssa. Ennen tuota täydellistä muutosta meille annetaan uusi luonto, mutta silti säilytämme vanhan luontomme. Me voimme tehdä syntiä, mutta emme enää ole synnin orjuudessa emmekä hallinnassa. Uusina luomuksina Kristuksessa elämämme tehdään Hänen armollaan ja meissä asuvan Pyhä Hengen voiman kautta kykeneväksi miellyttämään Jumalaa (1. Kor. 3:16). Uuteen elämäämme Kristuksessa kuitenkin sisältyy taistelu vanhan ja uuden luontomme välillä.

Kuinka tärkeä on sitten tuo taistelu? Vaikka pelastuksemme ei riipu siitä, koska pelastus annettiin kaikille, jotka vastaanottivat sen uskon kautta ilmaisena lahjana, se kyllä liittyy koko joukkoon asioita, jotka koskevat ajallista elämäämme Kristuksessa. Kuten? Suhdettamme Jeesukseen – toisin sanoen, rakkauttamme Häneen, Hänen miellyttämistämme, kypsyyttämme Hänessä, hedelmällisyyttämme, kuuliaisuuttamme, todistustamme, palkkaamme taivaassa. Sellaiset asiat ja monet muut riippuvat siitä, missä määrin emme ”epäonnistu tarkoituksen saavuttamisessa”. Toisin sanoen, niitä on hoideltava Jumalan tavalla.

Täydellisestikö? Kyllä. Se täytyy olla päämäärämme. Raamattu sanoo: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48). ”…vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’” (1. Piet. 1:15-16). ”…Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12). Tämän on oltava jokaisen uskovan päämäärä.

Onko se saavutettavissa? Ei, ei täydellisesti. Miksi sitten yrittää? Se voi kuulostaa tyhmältä kysymykseltä niistä, jotka ovat raamatullisia kristittyjä ja jotka uskovat, että kaiken, mitä he tekevät, heidän tulee tehdä Herran kunniaksi. (1. Kor. 10:31). Silti maailmakin ymmärtää sen. Motivaatiopuhujien ja auta itseäsi -gurujen suosittu hokema on ”Ole niin hyvä kuin voit” (Be the best that you can be). He tunnustavat, että jopa yritys, joka ei saavuta yksilön tavoitetta, osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi. Tämä kaikki tietysti koskea itseä ja on kaukana uskovan motivaatiosta – ainakin toivottavasti.

Epafraan palavat rukoukset kolossalaisten veljiensä ja sisartensa puolesta Kristuksessa kertovat meille kaksi tärkeää asiaa: a) Meitä kehotetaan seisomaan täydellisinä kaikessa Jumalan tahdossa, ja b) Tuon päämäärän saavuttamiseksi Herra auttaa Kolossan uskovien ponnistuksia Epafraan rukouksilla. Pyhän Hengen innoittamana Paavali kirjoittaa samalla tavalla tessalonikalaisille:

”Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.” (1. Tess. 4:1-2). Nämä kaksi jaetta aika pitkälle tiivistävät ja tukevat niitä seikkoja ja huolenaiheita, joita minulla on kirjoittaessani tätä artikkelia.

Tässä ne ovat: 1) Kautta Raamatun meitä uskovia kehotetaan tekemään asioita Jumalan tavalla Hänen armonsa avulla niin täydellisesti kuin voimme. 2) Sanansa kautta Hän on antanut meille tarvitsemamme ohjeet tehdäksemme asioita Hänen tavallaan (2. Piet. 1:3-4; 2. Tim. 3:16-17). 3) Hän on antanut meille Pyhän Henkensä auttamaan meitä ymmärtämään ja tekemään, mitä Hän käskee (1. Kor. 3:16; Joh. 16:13). 4) Siinä määrin kuin emme ota vakavasti emmekä tee, ei vain sitä, mitä Jumala on antanut meille tehtäväksi, vaan mitä Hän on käskenyt meidän tehdä ja sillä tavalla, kuin Hän haluaa meidän tekevän sen, niin tuohon huolimattomuuteen sisältyy tahallinen ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa”. Se on syntiä. Ja synti johtaa eroon.

Kristukseen uskovalle synnillä on seurauksia (kuten toivon meidän tietävän), jotka ovat ajallisia eikä ikuisia. Kristuksen maksu puolestamme turvaa iankaikkisen kohtalomme. Kristittyinä synneillämme on ajallinen vaikutus, joka tuhoaa hedelmällisyytemme, kuten myös haitallinen vaikutus suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä. Syntimme kuitenkin saavat meidät vetäytymään pois Hänestä, kunnes kadumme. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes. 59:1-2). Todellinen katumus kuitenkin (siitä riippumatta, mitä nuo synnit ovat) tekee meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa ja siten korjata suhteemme (Jaak. 4:8).

Kuinka vakavaksi voi ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” käydä? Seuraavassa on havainto, joka murehduttaa minua syvästi, minkä vuoksi aloitin tämän artikkelin yrittämällä selventää sen välttämättömyyttä, että Jumala kutsuu meitä täydellisyyteen. Hänen Sanansa, Hänen ohjeensa, Hänen käskynsä, ovat täydellisiä. Lisäksi ne ovat Jumalan sanoja, ei ihmisten: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (Gal. 1:11-12). Jumalan sanat ovat totuus; ihmisen sanat, jotka on lisätty Herran sanoihin, ovat ”epäpyhä ja turha” hapatus. Ne saattavat aluksi kuulostaa hurskailta, mutta ”niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16). Sitä paitsi Jumalan Sanaan lisääminen ja siitä vähentäminen on tuomittu: ”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi” (Sananl. 30:5-6).

Me elämme valtavan luopumuksen ajassa, minkä pitäisi olla ilmeistä niille, jotka ovat sitoutuneet Jeesukseen ja siksi raamatulliseen erottamiseen. Raamattu osoittaa, että lähestyessämme Herran paluuta sellainen hengellinen tila lisääntyy dramaattisesti. Jeesus luonnehti tuota aikaa ennennäkemättömän petoksen aikana (Matt. 24). Paavali toteaa, että tärkein syy, miksi uskovat petetään, on koska ”…he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4).

Taruihinko? Tarut ovat kertomuksia. Kertomukset voivat olla tosia tai vääriä, mutta se, mitä ne eivät ole, on Jumalan Sana, Hänen oppinsa, Hänen totuutensa. En puhu nyt havaintoesimerkeistä, jotka auttavat meitä selittämään raamatullista oppia, vaan ihmisen panoksesta, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja siinä prosessissa poikkeaa siitä, mitä Jumala on sanonut. Tätä koskevia varoituksia on annettu kautta Raamatun, kuten Hepr. 2:1: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” On murheellista, että tämä ohitse kulkeutuminen tämän päivän seurakunnassa on kuin lumivyöry.

Esiintulevan kirkon liikkeellä (Emerging Church Movement = ECM), joka alkoi ei kovin kauan sitten, oli valtava vaikutus nuorten aikuisten kristittyjen keskuudessa. Se vietteli monet pois terveestä opista ja johti heidät subjektiivisiin keskusteluihin Jumalasta, kontemplatiiviseen lähestymistapaan koskien Jumalan tuntemista, perinteisiin rituaaleihin, katolisen ja ortodoksisen kirkon sakramentaaleihin sekä allegorian ja raamatuntulkinnan hengellistämisen käyttöön. ECM:n roina löytää jatkuvasti hedelmällisen maaperän millenniaalien keskuudessa. Seurakunnassa on kuitenkin paljon tuhoisampi ja laajemmalle levinnyt esimerkki terveestä opista pois kulkeutumisesta ja on traagista, että se tapahtuu muutamien kristikunnan vaikutusvaltaisimpien naisten palvelutyön kautta.

Maaliskuun 2019 uutiskirjeemme pääartikkelissa mainitsin nimet Beth Moore, Joyce Meyer, Priscilla Shirer ja Sarah Young. He kaikki ovat tuotteliaita kirjoittajia ja heillä on valtavat kannattajajoukot ja he ovat syyllistyneet Jumalan sanan ja itse Jeesuksen syrjäyttämiseen ajautumalla pois terveestä opista. He kaikki ottavat opetuksia, joista monilla on raamatullinen pohja ja ”epäonnistuvat tarkoituksen saavuttamisessa” työntämällä niitä paljon yli raamatullisen totuuden. Heidän ”jatkuvat keskustelunsa” Jumalan kanssa ovat johtaneet heidät ja heidän kannattajansa useisiin vääriin opetuksiin. On varmaa, että Jumala voi puhua lastensa sydämille, mutta missään apostolien Kirjeissä emme löydä jatkuvaa Herran ja uskovien välistä vuoropuhelua. Apostolien teoissa näemme, että Pyhä Henki ajoittain ohjaa ja johtaa pyhiä, mutta ei koskaan siinä merkityksessä, kuin nämä naiset opettavat! Jumalan henkilökohtainen kommunikaatio ihmisten kanssa palvelee Hänen tarkoitustaan ja silloin, kun Hän päättää. Edes Hänen profeettansa eivät käyneet jatkuvia kahdenvälisiä keskusteluja Hänen kanssaan. Jeremiankin oli odotettava 10 päivää, että Herra puhuisi Hänelle koskien hänen tiedusteluaan.

Harhat, jotka noudattavat näiden naisten ”keskusteluja” (joita heidän lukuisat kirjansa kehottavat ihailijoita matkimaan) antavat lukijoiden ymmärtää, että kommunikaation sisältö on kategoriaa ”näin sanoo Herra”. Ne, jotka viettävät enemmän aikaa lukemalla heidän monia kirjojaan, kuin lukemalla Raamattua, voivat helposti hyväksyä raamatulliselta kuulostavan väärän opetuksen. Se vääristää paitsi Raamatun auktoriteetin ja sisällön, myös Jumalan luonteen. Usein väitetty vuoropuhelu alentaa Herran, ikään kuin hän olisi joku heidän tuttu kollegansa.

Beth Moore ilmoittaa, että Jumala kutsuu häntä ”beibiksi” ja ”muruksi” ja laskee leikkiä hänen kanssaan. Vielä pahempi on näiden naisten väite, että he ovat kuulleet Häneltä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä Hänen Sanansa sanoo. Se tekisi hänestä vähintäänkin ”toisen Jeesuksen” (2. Kor. 11:4), ei varmasti itse Sanan. Kaikki nämä naiset edistävät jonkinlaista mystiikkaa, joka on Jumalan Sanan objektiivisen totuuden hylkääminen suosimalla omakohtaisia kokemuksia, intuitioita, subjektiivisia käsityksiä ja tunteita. Jotkut opettavat tekniikoita, jotka ovat itämaisten mystisten tekniikoiden ja käytäntöjen ”kristillistettyjä versioita”. He tulkitsevat väärin ja korruptoivat jakeen Ps. 46:10 kehotuksen ”Olkaa hiljaa” (KJV: be still) tarkoittamaan mielen tyhjentämistä hiljaisuudessa voidakseen kuulla Jumalalta. Ei. Jumala vain julistaa vihollisiaan pelkääville (ja myös itse vihollisille), että Hän on suojellut ja edelleen suojelee Israelia! Kaikki nämä naiset ovat menneet ansaan, kun ovat ottaneet oppia harhoista ns. kristillisessä psykologiassa, jonka periaatteet ovat täysin vastakkaiset Jumalan Sanalle. Kaikki he edistävät vääriä opetuksia itsetunnon rakentamisesta auttaakseen kannattajiaan parempiin tunteisiin itsestään.

Ekumenia rehottaa heidän kirjoituksissaan ja videosarjoissaan ja varsinkin heidän hyväksyessään roomalaiskatoliset veljinä ja sisarina Kristuksessa. Voi olla, että he eivät ole tietoisia Rooman virallisesta evankeliumista, joka julistaa, että taivas on saatavissa vain niille, jotka ovat kastettuja, ja sisäänpääsy riippuu ihmisen hyvistä teoista sen jälkeen, kun hänen syntinsä on sovitettu kiirastulessa. Tämä tietämättömyys ei liity vain katolisuuden ja muiden ”kristillisten” kulttien ja poikkeavien ryhmien tietämättömyyteen, vaan se näyttää versovan siitä, ettei raamatullisen kristinuskon perusopeista ole tietoa!

Läpikäytyäni monia näiden naisten kirjoittamista materiaaleista, en ole vielä löytänyt selkeää evankeliumin esitystä, erityisesti selitystä, mitä on uskottava, että pelastuisi. Vaikka he näyttävät vilpittömiltä halutessaan auttaa naisia ”menemään syvemmälle Jeesuksen kanssa” ja ”kehittämään läheisempää suhdetta” Hänen kanssaan, sitä ei voi tapahtua, ellei ihminen ole uudestisyntynyt. Pelastuksen evankeliumin oppi on annettu yksinkertaisesti Filippin vanginvartijan vastauksessa hänen huutaessaan: ”’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…’ (Apt. 16:30-31). Lisäksi on uskottava, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan; ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 15:1-4). Näiltä naisopettajilta löysin vain yhden selkeän evankeliumin selityksen ja se oli Joyce Meyer’iltä. On kuitenkin traagista, että niille miljoonille, jotka häntä seuraavat, hän julistaa, että Jeesus maksoi rangaistuksen meidän synneistämme laskeutumalla helvettiin, jossa Saatana ja hänen demoninsa kiduttivat Häntä. Kyseessä on selvästi väärä evankeliumi ja väärä Jeesus.

Kattavaan esitykseen kaikista näiden naisten vääristä opetuksista tarvittaisiin kirjoja, mikä on paljon enemmän, kuin on mahdollista sisällyttää tähän yhteen artikkeliin. Muita huolestuttavia seikkoja löytyy tämän uutiskirjeen Q&A-osastolta. Haastan ne, jotka ovat ihastuneet Beth Moore’n, Priscilla Shirer’in, Joyce Meyer’in ja Sarah Young’in kirjoihin, harkitsemaan rukoillen, mitä olen huomauttanut ja sitten olemaan Berealaisia (Apt. 17: 11) ja vertaamaan heidän opetuksiaan Jumalan Sanaan. Kehotan myös pastoreita paimenina, joilla on vastuu suojella lampaita, tulemaan naisten rinnalle seurakunnassaan auttaen heitä kasvamaan raamatullisessa erottamisessa.

TBC

***

Lisätietoa Sarah Youngista:

• Arvio hartauskirjasta ”Jeesus kutsuu”
• Kirjaa ”Jeesus kutsuu” on muutettu!

Read Full Post »

Hengessä kaatuminen – mutta missä hengessä?

Johdantona alla olevaan Pat Franklinin kirjoitukseen totean, että olen aikoja sitten ollut parissa kokouksessa kiinniottajana. Tehtäväni oli siis rukouspalvelussa seisoa rukoiltavan takana ja estää tätä kaatumasta holtittomasti taaksepäin ja satuttamasta itseään. Näiden kertojen perusteella ja muutenkin sivusta seuranneena havainnoin, että useinkin rukoiltava kaatuu ihan sen takia, kun sen oletetaan kuuluvan asiaan. Joskus esirukoilija selvästi töytäisi rukoiltavan syliini. Silloin aikoinaan, kun itse olin joskus vastaavissa tilanteissa rukoiltavana, itsekin taisin kaatua yhdellä tai kahdella ensimmäisellä kerralla, joko jännityksestä tai Pyhän Hengen kosketuksesta, en tiedä. Myöhemmin olen kyllä pysynyt pystyssä. Olen asiaa miettinyt ja päätynyt siihen, että rukoustilanteissa kiinniottajia ei tarvita, koska kenenkään ei tarvitse kaatua. Ei Pyhä Henki kaada ihmisiä vahingoittaakseen heitä. Meillä onkin nykyisin rukouspalvelussa tapana, että istutaan rukoiltavan kanssa penkkiin, tai mennään alttarille polvillemme. Tämän soisin yleistyvän seurakunnissa kautta linjan. Jos omassa seurakunnassasi on pieninkään epäilys, että kiinniottajia voitaisiin rukouspalvelussa tarvita, järjestäkää rukouspalvelu jollain muulla tavalla. Ei kaatumisen kokemus kasvata oikeaa uskoa minkään vertaa. Ja etenkään äänekkäät ja spektaakkelimaiset rukousjonot kaatamisineen eivät kuulu raittiiseen kristillisyyteen.

---

 

Slain in the spirit – but what spirit?
By Pat Franklin 27.10.2018, suom. SK

Tässä on vastaukseni: Hei ja kiitoksia sähköpostistasi koskien ’hengessä kaatumisen’ ilmiötä.

Niillä kahdella lainaamallasi Raamatun kohdalla koskien sitä, kun Jumalan kirkkaus täytti temppelin, ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, joita tapahtuu joissakin piireissä. Se oli aika erikoinen päivä maailmanhistoriassa! Se ei mitenkään liity tämän päivän outoihin tapahtumisiin.

He sanovat sitä ’hengessä kaatumiseksi’ – mutta Raamattu käskee meitä koettelemaan henget; joten mikä henki tekee tätä?

Tällä tavalla toimivat ihmiset ovat myös kokemukseni mukaan epäilyttäviä. Tavallisesti he ovat rahojesi perään, joten heidän on järjestettävä näytös.

Yksi asia on, että Herran viholliset kaatuvat taaksepäin, lyötyinä, kuten Getsemanessa. Luulen, että Jumalan ystävät, jos yleensä kaatuvat, kaatuvat eteenpäin kasvot alaspäin kunnioituksen valtaamassa palvonnassa. En usko, että Pyhä Henki tyrmää meidät kuin nyrkkeilijä kehässä!

Itse teko, kun tehdään jotakin – olipa se ihmisen koskettamista, heidän huitomistaan takilla jne., ja kun tuo teko aiheuttaa ihmisen kaatumisen taaksepäin – on okkulttinen ja yliluonnollinen.

Mutta on olemassa hyvä yliluonnollinen Jumalasta ja paha yliluonnollinen Saatanasta. Raamattu varoittaa, että Saatana voi ilmestyä valon enkelinä, joten meidän on oltava todella varuillamme! Jotkut gurut Intiassa tekevät samaa pimeän yliluonnollisen voimalla! Muistaakseni he käyttävät siitä nimitystä ’shakti’ – koskettaen ihmisiä sulalla ja he kaatuvat.

Minun mallini on tämä. Näenkö minä Pietarin, Paavalin ja Johanneksen tekevän tätä, kaatavan ihmisiä? En. Siksi pysyn siitä erossa.

Esiintyy myös paljon teeskentelemistä. Jotkut kaatuvat, koska heidän odotetaan kaatuvan, eivätkä halua aiheuttaa pettymystä johtajalle. Tiedän, että tätä tapahtuu.

Vuosien varrella on ollut oikeusjuttuja, kun ihmiset ovat kaatuneet toistensa päälle jne. Joten se on pelkkää huonoa. Monet haluavat jännitystä kirkossaan, että tapahtuu. Mutta Herra Jeesus sanoi, että se on paha sukupolvi, joka etsii merkkiä. Silti tänä päivänä niin monet etsivät merkkejä.

Raamatun opiskelua, ylistämistä, rukousta ja toisten palvelemistako? Tylsää! Mutta se vasta jotakin, kun joku pölkkypää lavalla heiluttaa takkiaan ja neljä ensimmäistä riviä yleisöstä kaatuu! (Tulee mieleen tapaus Marko Selkomaan kirjasta Askeleet yliluonnolliseen. Ks. sivu 107, ”Farkkutakki rukousliinana”. Suomentajan kommentti.)

Tähän sisältyy myös hypnotismin eli mesmerismin osatekijä. Jotkut ovat alttiita hypnoosille ja kaatuvat hyvin helposti, kun taas toisia on lähes mahdoton hypnotisoida.

Pyhä Henki antaa meille raittiin mielen, mutta tänä päivänä monet itämaisen uskonnon vaikuttamat haluaisivat meidän tyhjentävän ajatuksemme ja jättävän mielemme vaarallisesti tyhjäksi. Kuinka typerää. Pietari sen sijaan kehottaa meitä ’vyöttämään mielemme kupeet’!

Myös Raamattu kehottaa meitä mietiskelemään, ajattelemaan asioita, jotka ovat tosia ja hyviä – ei vain sammumaan (blank out), kuten eräs joogan opettaja kehotti kurssia, johon kerran osallistuin. Olin silloin juuri tullut uskoon ja kiitos Jumalalle, että löysin pastorin, jolta kysyä ja hän kertoi minulle, että jooga on itämaista uskontoa ja demonista. Uskoin häntä, enkä koskaan enää mennyt kurssille, enkä koskaan enää yrittänyt sammuttaa mieltäni.

Itämainen mietiskely on sitä, että antaa mielensä mennä tyhjäksi, tai toistaa jotakin loputtomasti. Raamatullinen mietiskely on tervettä ajattelemista – analysoimista, arvioimista, erottamista, arvostelukykynsä käyttämistä päästäkseen perille, mikä on totuus asiasta.

Kiitos Herralle, Hänen suuresta armostaan olemme jättäneet taaksemme monet pahat jutut, mukaan lukien kahelit seurakunnat, joissa ’hengessä kaatumista’ harrastettiin.

Jos haluat hyvää opetusta, niin voin suositella Ariel Ministries’in Arnold Fruchtenbaum’ia. Toisin kuin monet huijarit TV:ssä hän todella tietää, mistä puhuu.

Herra varoitti meitä: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Nyt nuo pettäjät ovat TV:ssä saaden isot yleisöt.

Ihmisten pitäisi mennä ulko-oville, mutta sen sijaan he etsivät shekkivihkonsa ja rahoittavat näitä susia lammasten vaatteissa.

Toivon, että tämä vastaa kysymykseesi.

Herra siunatkoon kaikkia lukijoita tässä ja monissa muissa kysymyksissä.

• Jos joku teistä on huolissaan tämän suhteen, niin rukoile Isää Jeesuksen nimessä ja pyydä viisautta ja hyviä opettajia.
• Äläkä syytä Jumalaa, että hän sallii sinun uskoa valheeseen! Luota vain, että Hän päästää sinut vaarallisista susista omaan turvalliseen lammaskarsinaansa, jossa hyvien paimenten pitäisi vartioida ja varoittaa väkeään näistä asioista.
• Alan lisää: Olemme Pat’in kanssa tehneet kirjan nimeltä Cults and Isms: True or False? luomaan valoa väärään opetukseen ja pimeisiin käytäntöihin, joita on paljon kaikissa kulteissa ja suuressa osassa sellaista, joka tänä päivänä käy kristinuskosta – kaheleita seurakuntia, rahasaarnaajia ja paljon muuta.
• Se on saatavana verkkokaupastamme tällä sivustolla ja kehotamme lukijoita ostamaan kirjoja ja levittämään niitä ystävienne keskuudessa. Nämä ovat petoksen aikoja, mutta raamatullinen tieto on vastalääke valheisiin!

Read Full Post »

Bethel-seurakunnan johtajan Bill Johnsonin New Age -taipumukset

Bill Johnson on yksi äärikarismaattisuuden keskeisimmistä henkilöistä. Useita hänen kirjojaan on suomennettu. Tämä artikkeli kuvaa hyvin Johnsonin täysin epäraittiin opin. Se on kyllästetty samalla New Age –kvanttimystiikalla (lue linkistä termin määrittely), joka tuli tunnetuksi David Herzogin myötä. Olen varoittanut Bill Johnsonista jo useita kertoja. Tämä artikkeli osoittaa ehkä parhaiten Johnsonin täysin epäraittiin opetuksen luonteen. Nyt olisi jo vihdoin aika irtisanoutua hänen opeistaan. Suomessa äärikarismaattisista painotuksistaan tunnetuista tahoista ainakin TV7 on julkaissut Johnsonin opetussarjaa ja Healing Rooms Finland arvostaa suuresti häntä. Kristilliset kirjakaupat voisivat nyt näyttää esimerkkiä ja poistaa Bill Johnsonin kirjat valikoimistaan.

Kannattaa huomata myös tästäkin artikkelista löytyvä tieto äärikarismaattisuuden ja kristillisen mystiikan yhteydestä toisiinsa: ”hengessä” likoaminen eli soukkaus ja kontemplatiivinen rukous ovat käytännössä sama asia. Molemmat ovat polkuja New Ageen.

Lue myös tämä Andrew Stromin kirjoitus, josta löytyy muun muassa erään oppilaan kuvaus Johnsonin Bethel-koulun järkyttävästä epäraittiudesta: Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta.

---

The New Age Propensities of Bethel Church’s Bill Johnson

By John Lanagan, suom. Samuel Korhonen

Siihen aikaan en voinut löytää ainuttakaan kristillistä johtajaa, jolla olisi ollut samanlainen mielenkiinto tutkia olisiko New Age’iin kätketty totuuksia. Nyt alamme kuulla yhä enemmän ilmoitusta, joka on linjassa sen kanssa, mitä uusiaikalaiset ovat sanoneet kaiken aikaa ja kuulemme yhä enemmän opetusta kristityistä, jotka ”ottavat New Age’lta takaisin totuuksia”, jotka todellisuudessa kuuluvat Jumalan Valtakunnan kansalaisille.¹ – Ellyn Davis, kirjan The Physics of Heaven, yksi kirjoittaja.

Kalifornian Redding’in Bethel-seurakunnasta on tullut yksi Pohjois-Amerikan suurimmista evankelikaalisista seurakunnista. Monet ihmiset kaikkialta maailmasta matkustavat Redding’iin osallistumaan Bethel’in yliluonnollisen palvelutyön kouluun (Bethel School of Supernatural Ministry) ja C. Peter Wagner (liikkeen New Apostolic Reformation ”perustaja”) on kutsunut Bethel’in johtavaa pastoria, Bill Johnson’ia, ”apostoliksi”. Ottaen huomioon tuon tittelin ja väitteet seurakunnan verkkosivustolla, että Bethel’illä on ”globaali vaikutus herätyksen lähteenä ja varustamiskeskuksena”², on tarkoituksenmukaista ja velvollisuuskin tarkastella Johnson’ia ja päättää, onko hän todella Jumalan lähettämä apostoli Kristuksen ruumiille.

Hiljattain ilmestynyt kirja, The Physics of Heaven, jota Bill Johnson avusti ja jonka yksi kirjoittaja oli hänen henkilökohtainen assistenttinsa, paljastaa hyvin erilaisen kuvan kuin se, jonka Raamattu antaa apostoleista. Näyttää, että ennemmin kuin Jumalan antamana apostolina, Bill Johnson’illa ehkä on aikomus palvella välineenä, joka kuljettaa New Age’in ja kvanttihengellisyyden (quantum spirituality) syvälle Kristuksen ruumiiseen.

New Age -ideat eivät ole mitään uutta Bethel’in johtajalle. Vuonna 2006 kirjassa nimeltä Dreaming with God (Unelmointia Jumalan kanssa), Johnson kirjoittaa viitatessaan erääseen New Age’iin liittyvään käytäntöön:

Monet näkyvät pastorit ja konferenssipuhujat lisäävät polttoainetta pelon tuleen olettamalla, että koska New Age edistää sitä, sen alkuperä täytyy olla paholaisesta. Minusta tuollainen perustelu on vähintäänkin heikko. Jos seuraamme tuota ajattelun linjaa, annamme jatkuvasti paholaiselle työkalut, jotka Jumala on antanut meille menestykseksi elämässä ja palvelutyössä.³

Pysähdy ja ajattele, mitä tässä sanotaan: ”työkalut, jotka Jumala on antanut meille” joutuivat jotenkin New Age’iin? Kuinka näin kävi? Mistä työkaluista hän puhuu? Miksi tunnustava kristitty sanoisi jotakin tällaista? New Age’n opetus on täysin vastakkainen Jumalan Sanalle. Ehdottaa, että New Age’n käytännöt ovat todella kaapattuja kristinuskon totuuksia, on täysin mieletöntä.

Tutkija Ray Yungen selittää New Age -ajattelun pohjaa:

Kaikki olemassa oleva, näkyvä tai näkymätön, koostuu energiasta – värähtelevän energia pienhiukkasista, atomeista, molekyyleistä, protoneista jne. Kaikki on energiaa. He uskovat, että energia on Jumala ja siksi kaikki on Jumalaa. He uskovat, että koska me olemme osa tätä ”Jumala-energiaa”, niin myös me olemme Jumala. Jumalaa ei nähdä Olentona, joka asuu taivaassa, vaan itse universumina.⁴

Bill Johnson ja Bethel Church käyttävät merkittävää vaikutusvaltaa Kristuksen ruumiissa ja mitä tahansa polkua Bethel ja sen johtajat matkaavat, se on polku, jota monet seuraavat. Meidän on kiinnitettävä huomiota, mitä siellä tapahtuu, käyttäen erottamista ja jumalista viisautta.

Vaikka Bill Johnson’in lähestymistapa rukoukseen ja palvontaan ja äärimmäinen merkkien ja ihmeiden korostus on huolettanut monia, niin vasta vuonna 2012 ilmestynyt kirja nimeltä The Physics of Heaven, (jossa Johnson on yksi 11 avustajasta) osoittaa todellisen suunnan, johon Johnson ja Bethel ovat menossa.

Johnson’in oman panoksen lisäksi kirjaan (yksi kokonainen luku) hänen henkilökohtainen avustajansa, Judy Franklin, on yksi kirjoittaja ja esipuheen kirjaan, The Physics of Heaven, on kirjoittanut Kris Vallotton, Bethel’in vanhempi apulaisjohtaja. Vallotton mainostaa avustajia ”näkijöinä”.⁵ Banning Liebscher, Bethel’in Jeesus-kulttuurin ohjaaja, lisää kiitoksensa.⁶ Bill Johnson’in vaimolla, Beni Johnson’illa, on myös luku kirjassa. Näin ollen kirjalla, The Physics of Heaven, kiistämättä on Bethel’in johtajien hyväksyntä.

Mitä sitten kirja, The Physics of Heaven, paljastaa?

Jumalan seuraava teko?

Ellyn Davis, yksi kirjan The Physics of Heaven, kirjoittajista sanoo näin:

[Kirjan avustajat] ovat kaikki sitä mieltä, että Jumalan seuraava teko aiheuttaa muutoksen syvimmällä tasolla käsityksessä siitä, keitä me olemme – ehkä juuri sillä ”värähdyksellisellä tasolla”, jota New Age -liike on tutkinut. He kaikki ovat myös yhtä mieltä, että New Age’ssä on kätkettynä kallisarvoisia totuuksia, jotka kuuluvat meille kristittyinä ja ne täytyy vetää pois arvottomilta.⁷

Avustaja Jonathan Welton lisää:

Olen löytänyt kautta Raamatun ainakin 75 esimerkkiä asioista, jotka New Age on väärentänyt, kuten henkioppaat, transsitilat, meditoiminen, aurat, voimaesineet, selvänäkeminen, selväkuuleminen ym. Nämä itse asiassa kuuluvat seurakunnalle, mutta ne on varastettu ja ovelasti paketoitu uudelleen.⁸

Welton uskoo:

Meidän on alettava käyttää [New Age’in] väärennöksiä tienviittoina. Joka kerran, kun väärennös tulee esiin, ota se Herran tarjoamana tilaisuutena sinulle vaatia takaisin … seurakunnan varastettu omaisuus.⁹

Tämä on kuin ottaisi pullon, jossa on varoitus ”Myrkkyä!” ja laittaisi siihen uuden etiketin ”Hunajaa”. Kontemplatiivinen rukous, joka on pohjimmiltaan itämaista/New Age -mietiskelyä kristillisellä terminologialla naamioituna, tuli seurakuntaan juuri näin.

Yksi kirjoittajista, Ellyn Davis, väittää:

Ei niin, että olisin halunnut tulla uusiaikalaiseksi, halusin vain tutkia, josko he olisivat paljastaneet joitakin totuuksia, joita seurakunnalla ei ollut.¹⁰

Davis yrittää sitten oikeuttaa kantansa väittämällä, että paljon hänen löytämästään ”ilmensi raamatullisia periaatteita” ja ”voitiin perustella Raamatulla”.¹¹

Vastoin tällaista ajattelutapaa Raamattu kehottaa meitä: ”…älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Ef. 5:11).

Vertaa Davis’in halua ottaa näytteitä New Age -viisaudesta vasta pelastuneiden päättäväisyyteen Apt. 19. luvussa: Nämä pyhät erottautuivat okkultismista; he eivät tutkineet okkulttisia kirjojaan vielä viimeisen kerran, että olisiko niissä joitakin ”totuuksia”. Epäpyhät kirjat koottiin ja tuikattiin tuleen: ”Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa” (Apt. 19:19).

Näiden uusien uskovien teko sai evankeliumin leviämään: ”Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui” (Apt. 19:20).

Vailla peruserottamista koskien sekaantumista New Age’iin, yksi kirjoittaja, Bethel’in porukka ja muut avustajat, ovat tehneet suuren karhunpalveluksen Kristuksen ruumiille. Nimenomaan Bethel’in väelle on mahdollista tehdä eniten vahinkoa, johtuen heidän suosiostaan ja näkyvyydestään. (Tämä suosio ja näkyvyys yltää Suomeenkin TV7:n kautta, jonka suosikkeihin Bethel’in väki näyttää kuuluvan. TV7 on myös julkaissut Bethel’in kirjallisuutta. Suom.huom.)

Bill Johnson’in näkemys Raamatusta voi antaa meille vihjeen siitä, kuinka hän päätyi houkutelluksi Raamatun ulkopuolisiin suuntauksiin. Johnson’in mukaan:

Ne, jotka tuntevat olonsa turvalliseksi johtuen älyllisestä raamattukäsityksestään, nauttivat väärästä turvallisuuden tunteesta. Kukaan meistä ei täysin käsitä Raamattua, mutta meillä kaikilla on Pyhä Henki. Hän on meidän yhteinen nimittäjämme, joka aina johtaa meitä totuuteen. Mutta Häntä seuratessamme meidän täytyy olla valmiita seuraamaan kartan ulkopuolelle – menemään yli sen, mitä tiedämme.¹²

Tämä on vaarallista ajattelua. Raamattu on meidän karttamme. Mennä ”yli sen, mitä tiedämme”, on mennä yli Raamatun reunaehtojen.

”Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:103-105)

Kirja The Physics of Heaven havainnollistaa, kuinka väärä seurakunta tulee muodostumaan – tai vielä tarkemmin, kuinka se on muodostumassa. New Age -käytännöt tulevat yhä hyväksytymmiksi Kristuksen ruumiissa. Nämä käytännöt esitetään lunastettuina (redeemed), eli alkuperältään kristillisinä. Seurakunta kumotaan ja turmellaan – käännetään kohti itämaista/New Age/kvanttimystiikkaa. Kieli, sanasto ja ulkoiset puitteet (trappings) voivat jopa jäädä pohjimmiltaan ”kristillisiksi” – mutta Raamatun Kristuksen hyväksyminen vähenee.

Silta New Age’iin?

Bill Johnson’illa on mielenkiintoinen opetus Kristuksesta, joka voidaan nähdä siltana kahden uskomussysteemin – New Age’in ja raamatullisen kristinuskon välillä. Johnson uskoo opetukseen, josta käytetään nimeä kenosis, epäsovinnainen harhaoppinen uskomus, että lihaksi tullut Kristus asetti sivuun jumalalliset ominaisuutensa ja vaelsi maan päällä täydellisesti rajoitettuna inhimillisenä ihmisenä.¹³ Johnson’in mukaan Kristus ”teki ihmeitä ja merkkejä ihmisenä, jolla oli oikea suhde Jumalaan … ei Jumalana. Jos Hän olisi tehnyt ihmeitä, koska oli Jumala, ne olisivat meille mahdottomia, mutta jos Hän teki niitä ihmisenä, niin velvollisuuteni on tavoitella Hänen elämäntapaansa. Tämän yksinkertaisen totuuden takaisinvaltaaminen muuttaa kaiken.”¹⁴

Toisin sanoen Bill Johnson uskoo, että Jeesuksen tekemät ihmeet tapahtuivat, koska Hänellä ihmisenä ja ainoastaan ihmisenä, oli pääsy Pyhän Hengen voimaan. Siksi Johnson opettaa, että kristittyjen pitäisi pystyä tekemään suuria ihmeitä ja parantamisia johtuen omasta suhteestaan Pyhään Henkeen.

Siten Johnson’in kenosis-oppi palvelee Raamatun Kristuksen alentamista ja ihmisen korottamista. Kuten eräs apologisti huomauttaa:

Jeesus ei enää ole ainutlaatuinen, vaan ainoastaan erityinen valaistu, joka tulevaisuudessa voi näyttää tietä monille samanlaisille valaistuneille. Näin meillä on New Age -Kristus.¹⁵

Kenosis tulee jakeen Fil. 2:7 virheellisestä ymmärtämisestä. Sen todistaa vääräksi se yksinkertainen tosiasia, että Kristus ei ainoastaan luonut maailmankaikkeutta, vaan Hän pitää sen koossa. Jos Kristus olisi luopunut jumalallisesta vallastaan ja ominaisuuksistaan ja toiminut ainoastaan ihmisenä ylösnousemukseen saakka, niin koko luomakunta olisi hajonnut! (Kol. 1:17). Sitä paitsi kun Jeesus sanoi ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, minä olen” (Joh. 8:58), niin Hän esitti painokkaan lausunnon sanoen olevansa sekä Jumala että ihminen – preesensissä!

Toinen helluntai ja kvanttivärähtelyjä

Bill Johnson edelleen uskoo, että valitut lopunajan kristityt varustetaan suurella voimalla tekemään ihmeitä, parantamisia ja merkkejä. Nämä supervoimalliset kristityt – Elia-sukupolvi – tuovat muka ennennäkemättömän herätyksen. Johnson sanoo:

On muodostumassa sukupolvi … joka vaeltaa voitelussa, jota ihmiskunta, opetuslapset mukaan lukien, ei milloinkaan ennen ole tuntenut.¹⁶

Vuonna 2014 Johnson osallistui Empowered 21 -konferenssiin, sellaisten kristittyjen kokoontumiseen, jotka ovat varmoja, että ”Toinen Helluntai” on tulossa vuoden 2033 vaiheilla.¹⁷ Bethel -seurakunnan, Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) apostolien ynnä muiden vaikutuksen kautta suuri osa seurakuntaa uskoo nyt, että on tulossa yliluonnollinen lopunajan tapahtuma, suuren voiman vuodatus. Tämä oletettu tapahtuma ei ole tempaus. Kuten kirjan, The Physics of Heaven, yksi kirjoittaja ja Johnson’in henkilökohtainen avustaja Judy Franklin toteaa:

Suurin virhe, minkä voisimme koskaan tehdä, on luulla, että tämä maailma on käymässä niin pahaksi, että Hän tempaa meidät pois nopeasti, ennen kuin kaikki kuolemme.¹⁸

Tämä ei … osoita maailmalle, kuinka voimakkaita me olemme, koska Jumala on antanut meille Hänen voimansa.¹⁹

Monet tässä leirissä ovat dominionisteja. Heidän käsityksensä on, että Aadam ja Eeva menettivät maan hallinnan Saatanalle, ylösnoussut Kristus määräsi seurakunnan ottamaan sen takaisin ja Kristus joko ei voi palata, tai ei palaa, ennen kuin seurakunta on suorittanut tehtävänsä. Jos et ole löytänyt tätä teologiaa Raamatusta, se johtuu siitä, ettei sitä ole siellä.

Tri. Orrel Steinkamp toteaa:

Tämä hallintamentaliteetti on keksinyt jättiläismäisen lopunajan herätyksen, joka lakaisee koko maan vanavedessään. … Voittajien porukka suuremman seurakunnan ulkopuolelta alistaa kaikki asiat ja on niin puettu yliluonnollisella voimalla, että alkuseurakunnan apostolit kadehtivat myöhemmän ajan apostoleja.²⁰

Kvantti-ääniä?

Ajattele tämän valossa, kuinka kirja The Physics of Heaven kuvailee, mitä Jumala muka aikoo tehdä. Kirjan teema on, että Jumala voi jotenkin suoda uskomattoman voiman uskovalle värähtelyjen / äänien / taajuuksien / energioiden kautta äänen ollessa mainittu useita kertoja kaikkialla kirjassa:

Tämä kirja on vasta edeltäjä sille ilmoitukselle, jonka Jumala aikoo antaa meille vapauttaessaan uuden muuttavan äänen.²¹

Puhumme 10-kertaisesta voimasta, kuin mikä vapautettiin helluntaina.²² Ääni, jonka Jumala haluaa vapauttaa, ajaa uskonnon seurakunnasta ja tuo totuuden.²³

Me epäilemme, että Jumala on yltämässä johonkin uuteen – johonkin, joka muuttaa meidät identiteettimme syvimmällä tasolla ja sen tuo ”äänen” tai ”värähtelyn” uusi muoto.²⁴

Tämä tuleva uusi ääni … voi muuttaa DNA:n niin että kasvamme geneettisesti. Sinun genetiikkasi on sama kuin Hänellä oli. Meidän genetiikkamme tuli Isästä meidän hengessämme. Meistä tulee kuin instrumentteja, joita viritetään ja joissa genetiikkamme linjataan Isän genetiikkaan sopusoinnussa Hänen kanssansa.²⁵

Entäpä, jos todella on ”hyvää värähtelyä”, jonka Jumala on upottanut kaikkeen luomaansa ja meidän on vain oltava avoimia kokemaan sitä?²⁶

Me kiinnostuimme sellaisista oudoista ja ihmeellisistä ilmiöistä kuin energia, taajuudet, värähtelyt ja kvanttifysiikka.₂₇

Se, mitä kirja The Physics of Heaven tekee, on, että se muuttaa Jumalan enemmän kosmiseksi kvanttivoimaksi, joka kyllästää kaiken, kuin että Hän olisi Luoja, joka on erillinen luomakunnastaan, kuten Raamattu sanoo (esim. Room. 1:25; Jes. 42:8; 46:9). Uusiaikalaiset puhuvat usein äänistä ja värähtelyistä merkkeinä tästä ”jumala”-voimasta. Okkultistinen ”profetissa” Alice Bailey sanoo:

On ryhmä inhimillisiä olentoja tulemassa yhteen nyt … joiden päälle on laskettu ihmiskunnan johdattamisen taakka. He ovat käynnistämässä liikkeitä, joilla on heissä uusi värähtely; he puhuvat asioita, jotka ovat sävyltään yleismaailmallisia; he ilmaisevat periaatteita, jotka ovat kosmisia.²⁸

Se, että kirjan avustajat uskovat uusiaikalaisten ehkä ymmärtävän tapaa, jolla väitetty ”Jumalan uusi teko” voisi tulla esiin, on karmeaa. Onko sattumaa, että myös New Age -johtaja Barbara Marx Hubbard ennustaa hyvin merkittävän hengellisen muutoksen tulemista?

Hubbard ennustaa, että tulee ”planetaarinen Helluntai”, joka merkitsee, että ”uskontojen erimielisyydet ovat ohi”.²⁹ Hän selittää:

Tiedämme silloin, että Jumala on meissä. … Jos kaikki, jotka tuntevat, että olemme yhdistetyt toisiimme, luontoon ja Jumalaan, liittyvät planetaariseen Helluntaihin, niin me muutumme tässä elämässä. Minä uskon rauhanomaiseen toiseen tulemukseen.³⁰

Väärä ”kristus”, joka kommunikoi Hubbard’in kanssa vuosikymmeniä, paljasti, että tämä Planetaarinen Helluntai hetkessä muuttaa useimmat ihmiset (ei kuitenkaan kristittyjä ja niitä, jotka eivät usko Jumalan olevan jokaisessa) kehittyneeksi roduksi.

Entä jos ”Jumalan seuraava teko”³¹, jota kirja The Physics of Heaven odottaa ja New Age’in ”Planetaarinen Helluntai” ovatkin sama tapahtuma? Voisiko olla niin, että he odottavat samaa ”kristusta” suorittamaan tämän ”värähdyksellisen” muutoksen ihmiskunnassa? Onko se mahdollista? Voisiko tämä olla se epäpyhä petos, josta Raamattu meitä varoittaa?

”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” (Matt. 24:23-24)

Entinen uusiaikalainen Warren B. Smith varoitti tästä vuosia sitten:

Joutuuko seurakunta odottaessaan vain herätystä ja oikean Kristuksen paluuta sen yhden pettämäksi, joka tulee Kristuksen nimessä teeskennellen olevansa Hän? Luuleeko seurakunta yllätettynä väärän Kristuksen ”Planetaarista Helluntaita” suureksi ’Jumalan teoksi’, jota heidän on käsketty odottaa?³²

Bethel ja kontemplatiivinen rukous

Jotkut voivat kysyä, että mikä saisi evankelikaalisen seurakunnan vastaanottavaksi New Age’n ideoille ja käsitteille? Johnson’ille ja Bethel’ille, kuten niin monille tämän päivän kristillisille johtajille ja seurakunnille, kontemplatiivinen rukous on näytellyt merkittävää roolia ihmisten ”valmentamisessa” suuntaamaan kohti New Age’ä. Siinä on paljon ironiaa, kun sanotaan: ”Joka kerran, kun väärennös tulee ilmi, ota se Herran antamana tilaisuutena vaatia takaisin … seurakunnan varastettu omaisuus,”³³ koska etupäässä näin kontemplatiivinen rukous on kiemurrellut Kristuksen ruumiiseen.

Kontemplatiivisuuden kannattajat, kuten Richard Foster, ovat vakuuttaneet kristityille, että itämainen ja New Age -mietiskely ovat itse asiassa oikean (so. kontemplatiivisen rukouksen) väärennöksiä. Kontemplatiivinen rukous esitetään muinaisena kristillisenä perinteenä.

Kontemplatiivinen rukous ei kuitenkaan ole rukousta lainkaan. Se on pohjimmiltaan ohuesti kristillisellä sanastolla verhottua itämaista/New Age -mietiskelyä. Kontemplatiivisen rukouksen päämäärä on pysäyttää ajatteluprosessi ja mennä sellaiseen, joka tunnetaan hiljaisuutena. Se tehdään toistamalla sanaa tai lausetta uudelleen ja uudelleen (tai keskittymällä hengittämiseen), kunnes sana menettää merkityksensä ja mieli tyhjenee.

Tässä tyhjiössä – hiljaisuudessa – monia ihania petoksia voi tapahtua: henkioppaita, nousevia mestareita, ykseyttä, onnellisuutta, vääriä ”kristuksia”. Kontemplatiivisen rukouksen kautta tapahtuva petos tuhoaa opillisen raittiuden ja lopulta jopa uskon.

Toisaalta, kun todella ”mietiskelemme” Jumalan Sanaa, niin mieli pysyy aktiivisena ja pohdimme, tai ajattelemme Jumalan Sanaa. Emme yritä pysäyttää aktiivista ajattelua mielemme tyhjentämiseksi, eli kuten Ray Yungen sanoo, panna mieltämme ”neutraalille”³⁴, jotta Jumala voisi muka täyttää sen.

Mikä on Bethel’in kanta kontemplatiiviseen rukoukseen? On runsaasti todisteita, että Bethel on omaksunut sen. Esimerkiksi Bill Johnson’in vaimo, Beni, valvoo Bethel’in esirukoilijoita ja rukoushuonetta (Prayer House). Beni’n kokoamassa kirjassa luvussa, jonka hän kirjoitti rukouksesta otsikolla, “Mystics, Mystical Experiences, and Contemplative Prayer” hän sanoo, että luku on ”omistettu mystikoille, kontemplatiivisille, nykyisille ja niille, jotka ovat menneet ennen meitä”.³⁵

Kuten kaikki sitoutuneet kontemplatiiviset, Beni uskoo, että: ”Kun kyseessä on rukous ja esirukous, niin sanat ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättömiä.”³⁶

Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen muuttaa sen, kuinka ihminen ymmärtää hengellisiä asioita. Beni kirjoittaa: ”Ohut paikka on paikka, jossa taivas ja maa ovat lähellä toisiaan. Näissä paikoissa on helpompaa kokea hengellinen maailma.”³⁷

Kuten Roger Oakland selittää kirjassaan Faith Undone: the emerging church – a new reformation or an end-time deception (Uskon nollaus, suomeksi tästä), käsite ohut paikka ”sai alkunsa kelttiläisessä hengellisyydessä (so. kontemplatiivisuudessa) ja on sopusoinnussa panenteismin kanssa”.³⁸ Beni uskoo, että Oregon’in Ashland, osia Irlannista ja Arizona’n Sedona’n New Age -linnake ovat ohuita paikkoja. Hän väittää:

Kontemplatiivisessa rukouksessa huomaat, että ilmapiiri ympärilläsi tulee niin ohueksi, ettei siellä ole erotusta taivaan ja maan välillä.³⁹

Ajattele seuraavaa Bill Johnson’in kuvausta mietiskelystä:

Mietiskelyllä on hiljainen sydän ja ”suunnattu” mieli. Pohtia jotakin sanaa (a word) uudelleen sydämessäsi pyrkimyksellä, joka kumpuaa kyselevästä lapsen sydämestä, se on mietiskelyä.⁴⁰

On ironista, että juuri ennen neuvoa koskien sanan toistamista (”Pohtia jotakin sanaa uudelleen sydämessäsi”), Johnson toteaa:

Siinä, missä uskonnolliset kultit opettavat ihmisiä tyhjentämään mielensä mietiskelykeinona, Raamattu opettaa meitä täyttämään mielemme Jumalan sanalla.⁴¹

Johnson näennäisesti varoittaa mielen tyhjentämisestä ja sitten neuvoo kuinka suorittaa juuri se!

Kontemplatiivista rukousta on opetettu Bethel’issä myös luokissa.

Bonnie Johnson’in luokka, “The Secret Place (Salainen paikka)”, oli tarkoitettu ”neuvomaan ja aktivoimaan mietiskelyssä ja kontemplatiivisessa rukouksessa” painotuksella katoliseen mystikkoon Bernard Clairvaux’laiseen.⁴² Hänen teoksensa, Union With God: A Study of Mystics, Meditation, & Miracles, on Bethel’in verkkokaupassa.⁴³

Bethel’in Alabaster Prayer House (rukoushuone) on avoinna kellon ympäri. “Alabaster Prayer House ja ympäröivät puutarhat ovat hiljaisia ja rauhallisia paikkoja olla mietiskelevässä (contemplative) rukouksessa ja likoamisessa (soaking)”.⁴⁴ Sen tarkoitus on, että ”ihmiset kohtaavat Jumalan läsnäolon”.⁴⁵

Tätä rukoushuonetta ei kuvailla paikkana Raamatun tutkisteluun eikä anomiseen eikä hartauksiin. Se on tarkoitettu helpottamaan kontemplatiivista rukousta ja kontemplatiivinen rukous taas on helpottanut astumista New Age’iin.

Kvanttimuutos (A Quantum Transformation)

Epäilemättä Ellyn Davis ja Judy Franklin valitsivat kirjansa nimeksi The Physics of Heaven johtuen viehtymyksestään kvanttifysiikkaan ja kvanttimystiikkaan. Davis huomauttaa:

Kvanttifysiikka ehdottaa, että kaikki on ”värähtelyjä” – värähtelevän energian kenttiä, mutta kvanttimystiikka väittää, että jopa ajatuksemme ja tunteemme levittävät värähtelyjä eli energioita.⁴⁶

Voitaisiin sanoa, että kvanttihengellisyys eli kvanttimystiikka on kvanttifysiikan hengellinen tulkinta. New Age’n kannattajat hyväksyvät sen, koska tuntevat sen antavan oikeutusta uskolleen, että kaikki ei ole ainoastaan vuorovaikutukseen kytkettyä energiaa, vaan että kaikki on Jumalaa. Siten olemme kaikki Yksi. Kaikki on kytketty vuorovaikutukseen. Tietysti, jos tämä olisi totta, Ristiä ei tarvittaisi pelastuksen keinona ihmiskunnalle.

Judy Franklin on tullut siihen uskoon, että ”jos tämä maailma todella aikoo olla sitä, miksi se alussa luotiin, niin nyt, kun Jeesus on lunastanut kaiken, meidän on tiedettävä, mikä tämä voima on, tämä ’kvanttivalon meri’, joka kannattaa kaikkea. Ja mikä vielä tärkeämpää, meidän on tiedettävä, kuinka päästä siihen.”⁴⁷

”Ellei olisi jotakin universaalia kytkeytyneisyyttä, niin miksi Jumala kohtelisi meitä ’kaikkina Aadamissa’ tai ’kaikkina Kristuksessa?’”⁴⁸

Warren Smith kuitenkin varoittaa:

New Age/Uusi hengellisyys toitottaa kvanttifysiikkaa ”tieteellisenä” pohjana väitteelleen, että Jumala ei ole ainoastaan tuonpuoleinen, vaan myös läsnäoleva – jokaisessa ja kaikessa.⁴⁹

Kirjassa The Physics of Heaven sanotaan, että ”ääni täyttää maailmankaikkeuden jokaisen atomin”.⁵⁰ Tämä on eräänlainen naamioitu panenteismin maailmankuva ja se, mitä New Age opettaa. Esimerkiksi Matthew Fox, lainaten Pierre Teilhard de Chardin’ta, sanoo, että Jumala on ”pienimmässäkin atomissa”.⁵¹ Uusiaikalaiset sanovat, että kvanttihengellisyyden kautta ihminen voi tiedostaa oman jumaluutensa ja nähdä ilmentävänsä ”kosmista kristusta” (kristus-tietoisuus).

Annette Capps, bestseller-kirjailija ja karismaattinen johtaja Charles Capps’in tytär on auttanut tuomaan kvanttihengellisyyttä seurakuntaan. Kirjoittamassaan kirjasessa nimeltä Quantum Faith hän sanoo:

Kun opiskelin kvanttifysiikan teorioita, mieleeni muistui isäni profetia … : ”Jotkut asiat, jotka ovat vaatineet uskoa, eivät enää tule vaatimaan uskoa, sillä ne todistetaan tieteellisiksi faktoiksi.”⁵²

Määritelmä ja käsitys ”Jumalasta” on muuttumassa monilla. Tämä on ollut vähittäistä, mutta on nyt kiihtymässä siihen pisteeseen, jossa Bethel Redding’in kellolampaat (ja muutkin) ovat myöntyväisiä New Age’in ”totuuksiin”.

Jumala ei ole kaikissa ihmisissä. Raamattu sanoo, että vain niillä, jotka tuntevat Kristuksen, on Jumala sisällään: ”Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room. 8:9).

Jumala ei ole persoonaton energiavoima, eivätkä ihmiset ole ”Jumala” osana tätä energiavoimaa. Kvanttimystiikka ja New Age ovat täysin vastoin Raamattua.

Tiedostavatpa Bill Johnson ja Bethel Redding’in johtajat tekojensa seuraukset, tai ei, heidän osallisuutensa ja hyväksymisensä kirjalle The Physics of Heaven vaatii kysymään: Uhkaako Bethel palvella keihäänkärkenä New Age’in/kvanttimystiikan noituustieteen synteesille Kristuksen ruumiiseen?

Kirjoittajasta: John Lanagan on tutkija ja kirjoittaja. Hän kirjoittaa uskovia koskevista kysymyksistä, jotka kääntävät heitä pois Jumalan Sanan totuudesta. Voit lukea lisää hänen työstään hänen blogistaan http://mywordlikefire.com. Hän asuu vaimonsa kanssa Luoteis-USA:ssa.

Viitteet:

1. Ellyn Davis, The Physics of Heaven(Crossville, TN: Double Portion Publishing, Kindle Edition, 2013), Kindle location: 405.
2. Bethel Redding website, http://bethelredding.com/about.
3. Bill Johnson, Dreaming With God: Secrets to Redesigning Your World Through God’s Creative Flow (Shippensburg, PA: Destiny Image, 2006), p. 86.
4. Ray Yungen, For Many Shall Come In My Name(Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2007), p. 17.
5. Kris Vallotton, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 96.
6. Ibid., Banning Liebscher, Kindle location: 85.
7. Ibid., Ellyn Davis, Kindle location: 447.
8. Ibid., Jonathan Welton, Kindle location: 808.
9. Ibid.
10. Ibid., Ellyn Davis, Kindle location: 392.
11. Ibid.
12. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth: A Practical Guide to a Life of Miracles(Shippensburg, PA., Destiny Image Publishers Inc., 2003, Kindle edition), p. 1113.
13. Kenosis, Christology, and Bill Johnson, Crosswise Blog, http://notunlikelee.wordpress.com/2011/06/16/kenosis-christology-and-bill-johnson-part-ii.
14. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth: A Practical Guide to a Life of Miracles,op. cit., Kindle location: 259.
15. Bob Dewaay, “An Invasion of Error” (Critical Issues Commentary, Issue 124 Jan.-Feb. 2013, http://www.cicministry.org/commentary/issue124.htm).
16. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind: Access to a Life of Miracles(Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers Inc., 2005, Kindle edition), Kindle location: 1959.
17. Chris Mitchell, “Spirit-Empowered Believers Praying For Second Pentecostal Outpouring” (Charisma,4/1/14, http: empowered21.com/about).
18. Judy Franklin, The Physics of Heaven, op.cit., Kindle location: 202.
19. Ibid., Kindle location: 203.
20. Dr. Orrel Steinkamp, “Assessing Current Teachings, Issues, And Events With Scripture: A Second Pentecost?” (http://www.deceptioninthechurch.com/secondpentecost.html).
21. Judy Franklin, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 188.
22. Ibid., Bob Jones, Kindle location: 522.
23. Ibid., Ray Hughes, Kindle location: 1125.
24. Ibid., Ellyn Davis, Judy Franklin, Kindle location: 471.
25. Ibid., Bob Jones, Kindle location: 534.
26. Ibid., Ellyn Davis, Kindle location: 860.
27. Ibid., Ellyn Davis, Judy Franklin, Kindle location: 470.
28. Alice Bailey & Djwhal Khul, “The Labors of Hercules—Labor XII,” Lecture by A.A.B.—1936, (Caux, Switzerland: Netnews Association and/or its suppliers, 2002), http://www.netnews.org, http://laluni.helloyou.ws/netnews/bk/hercules/herc1062.html.
29. “Barbara Marx Hubbard and the Armageddon Alternative” Brooks Alexander, SPC Vol. 19:2/3, 1995, p. 49.
30. Ibid.
31. The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 447, 1462.
32. Warren B. Smith, False Christ Coming: Does Anybody Care?(Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2010), pp. 119-120.
33. Jonathan Welton, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 808.
34. Ray Yungen, For Many Shall Come in My Name, op. cit., p. 19.
35. Compiled by Beni Johnson, Prayer Changes Things: Taking Your Prayer Life To The Next Level(Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2012), p. 51.
36. Ibid, p. 11.
37. Ibid, p. 65.
38. Roger Oakland, Faith Undone (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2007), p. 119.
39. Beni Johnson, Prayer Changes Things: Taking Your Prayer Life To The Next Level, op. cit., p. 65.
40. http://bjm.org/qa/how-do-i-receive-revelation; (#3).
41. Ibid.
42. The Secret Place, class, Bonnie Johnson http://bethelredding.com/get-involved/classes/secret-place.
43. https://shop.ibethel.org/products/union-with-god.
44. http://bethelredding.com/ministries/prayer-house.
45. Ibid.
46. Ellyn Davis, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle location: 1742.
47. Ibid., Judy Franklin, Kindle location: 317.
48. Ibid., Kindle location: 1825.
49. Warren B. Smith, A “Wonderful” Deception(Magalia, CA: Mountain Stream Press, 2009), p. 167.
50. Larry Randolph, The Physics of Heaven, op. cit., Kindle Location: 1425.
51. Matthew Fox, The Coming of the Cosmic Christ,(San Francisco, CA: Harper & Row Publishers, 1988), p. 129.
52. Annette Capps, Quantum Faith (England, AR: Capps Publishing, 2003, 2007), p. 6.

Read Full Post »

Arvio hartauskirjasta ”Jumala puhuu”

Harjaannu, tule täydellisemmäksi, maksoi mitä maksoi, sillä vaikuttaahan Herra sinussa tahtomisen ja tekemisen. Tee tämä, niin pian jokainen ohimenevä ajatuskin saa vastauksen, jokainen toive täytetään ja jokainen teko koituu hyödyksi. Se on pelottava voima, valtava voima. Oi, varo, ettet ano mitään asiatonta – mitään, joka ei ole Herran Hengen mukaista… Ihmeitä tekevästä voimasta voi väärissä käsissä tulla noituutta… Hyväksy oppiaika. Ilman sitä en tohdi antaa sinulle tätä voimaa. Se voisi vahingoittaa.
(6. tammikuuta, kirjasta Jumala puhuu).

Yllä on pieni ote A.J. Russellin toimittamasta kirjasta Jumala puhuu. Teksti on kristitylle outoa ja hyvin ahdistavaa.

Kirjan sanoman ovat saaneet kaksi ”kuuntelijaa”, naisia, jotka tahtovat pysyä tuntemattomina. Oman kertomuksensa mukaan he A.J. Russellin esimerkin innoittamina ”istuivat alas kynät ja paperit käsissään ja odottivat”. Niinpä he alkoivat saada näitä viestejä päivittäin uskoen saavansa ne Herralta itseltään. He kertovat, että jopa täysin odottamattomia tulkintoja Hänen sanoistaan annettiin heille.

Näitä naisia kiinnosti sama, mikä A.J. Russellia – saada ohjausta suoraan Herralta. Siihen kuului mielensä tyhjentäminen ja odottaminen paperin ja kynän kanssa, ja kirjoittaa ylös se, mitä mielessä vilisee. Tätä okkulttista menetelmää kutsutaan automaattikirjoitukseksi.

Tämä kirja – joka omasta kirjahyllystänikin löytyi – tulee jokaisen kristityn hylätä. Lue varmemmaksi vakuudeksi Samuel Korhosen suomentama arviointi kirjasta Jumala puhuu.

Huomaa, että tästä kirjasta Sarah Young sai kipinän oman kirjansa Jeesus kutsuu kirjoittamiseen. Lue arviointi kyseisestä kirjasta!

Read Full Post »

Lectio Divina – pyhä lukeminen

Minulle on ollut yllätys ja suuri järkytyksen aihe, miten massiivisesti idän uskontojen mystiikka eri muodoissaan on luterilaisuuteen soluttautumassa. Mystiikan sanotaan olevan paluuta vanhoihin kristillisiin käytänteisiin, eikä sillä mukamas ole yhteyttä pakanallisuuteen.

Monet kirkonmiehet ja -naiset, papeista seurakuntalaisiin, tukeutuvat rukouksessaan ja raamatunluvussaan keskiajan mystikoiden menetelmiin. Mistä tiedämme, että noiden satoja vuosia sitten eläneiden hengenmiesten periaatteet ovat raamatullisia? Emme voi sitä varmuudella tietää, mutta kun perehtyy siihen, mitä nykyisin harjoitetaan, voidaan todeta sen olevan epäraamatullista. Saattaa olla, että vanhoina aikoina hengelliset harjoitteet ovat olleet aidosti kristillisiä, mutta niihin on nykyajassa sekoitettu idän oppien menetelmiä. Joka tapauksessa on järkyttävää nähdä, miten kristinusko on ajautumassa voimakkaasti jonkinlaiseen yleisuskonnollisuuteen tämän mystiikan ihannoinnin myötä.

Monelle on iso kynnys ryhtyä harrastamaan itämaisia uskontoja, mutta kun sama tarjotaan tutummassa kristillisessä muodossa, se kelpaa monelle. Nykyajan ”kristitty” haluaa antaa Raamatulle oman tulkintansa eikä siedä kuulla puhetta ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta. Kristillisessä mystiikassa on siis sopiva mahdollisuus kunkin oman henkisyyden harjoittamiselle.

Pääkaupungin seurakunnissa näkyy järjestettävän Lectio Divina -ryhmiä. Lienee paikallaan hieman tarkastella, mitä kaikkea noiden sanojen takaa löytyy.

Lectio Divina on latinaa tarkoittaen ”Pyhä lukeminen”. Se on menetelmä, jossa rukouksilla ja pyhien kirjoitusten käsittelyllä saadaan yhteys Jumalaan ja syvempi ymmärrys hengellisiin asioihin. Lectio Divinan periaatteet esitettiin vuoden 220 jKr. paikkeilla, ja sitä harjoittivat eräiden katolisten sääntökuntien munkit.

Lectio Divina -käytäntö on nykyisin hyvin suosittu katolisten ja gnostilaisten keskuudessa, ja on saamassa enenevää kannatusta Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen hartauskäytännöissä. Paavi Benedictus XVI sanoi puheessaan vuonna 2005: ”Haluan erityisesti palauttaa mieliin ja suositella muinaista Lectio Divina -perinnettä: pyhien kirjoitusten ahkera lukeminen täydennettynä rukouksella, joka luo läheisen vuoropuhelun, jossa henkilö lukiessaan kuulee Jumalan puheen, ja rukouksessa vastaa Hänelle turvaten sydämen vilpittömyyteen.”

Varsinainen Lectio Divina -harjoitus alkaa rentoutumisella: tekemällä olo mukavaksi ja jättämällä arjen ajatukset ja huolet pois mielestä. Jotkut pitävät hyödyllisenä keskittymiskeinona aloittaa syvillä, puhdistavilla hengityksillä lausuen mielessään kerta toisensa jälkeen tiettyä valittua lausetta tai sanaa – se auttaa mielen vapauttamisessa. Sitten he aloittavat seuraavat neljä vaihetta:

Lectio (lukeminen): Raamatunkohdan lukeminen hiljaa ja hitaasti useita kertoja. Raamatunkohta itsessään ei ole niin tärkeä kuin on maistella jokaista luettua kohtaa – jatkuvasti kuunnellen ”hiljaista ääntä”, joka sanan tai lauseen kohdalla jollakin tavalla puhuttelee lukijaa.

Meditatio (mietiskely): Tekstikohdan pohtiminen ja sen miettiminen, miten teksti soveltuu omaan elämään. Tätä pidetään hyvin henkilökohtaisena Raamatun tulkintana ja sen henkilökohtaisena soveltamisena.

Oratio (rukoileminen): Vastaus tekstikohtaan avaamalla sydän Jumalalle. Tämä ei ole ensisijassa tiedollista harjoitusta, vaan enemmänkin alku keskustelulle Jumalan kanssa.

Contemplatio (kontemplaatio, tutkiskelu, syvämietiskely, sanaton rukous): Jumalan kuunteleminen. Tämän on vapautumista omista ajatuksista – niin arkipäiväisistä kuin pyhistäkin – ja Jumalan puheen kuulemista. Mielen, sydämen ja sielun avaamista Jumalan vaikutukselle.

Eräässä blogissa sanotaan Contemplatio-vaiheesta näin: ”Tämä on varsinainen Lectio Divinan mietiskelyvaihe. Keskity ihan vain vaikkapa hengitykseesi ja hiljentymiseesi. Yksinkertaisesti lepää Jumalassa/olemisen puhtaimmassa muodossa, tyhjyydessä. Jos ajatuksia tulee mieleesi, anna niiden tulla tai mennä, kuin pilvien taivaalla. Ohjaa ajatuksesi kuitenkin aina hellävaraisesti takaisin hengitykseen. Mitä useammin harjoitat Lectio Divinaa, sitä paremmin pystyt heijastamaan ulkoista henkistä ihmiskunnan viisautta omaksi sisäiseksi viisaudeksesi.” Tässä on hyvä osoitus siitä, miten raja kristillisen ja ei-kristillisen väliltä on tyystin hävinnyt.

Luonnollisestikin yhteys Raamatun lukemisen ja rukoilemisen välillä on oikein ja suositeltavaa – niiden pitäisikin aina kuulua yhteen. Kuitenkin edellä kuvattuun harjoitukseen liittyvät vaarat ja hämmästyttävä samankaltaisuus transsendenttiseen meditaatioon ja muihin vaarallisiin rituaaleihin on otettava ehdottomasti huomioon. Harjoituksen on mahdollista muuttua vaaralliseksi, ja usein muuttuukin sellaiseksi tavoiteltaessa mystistä kokemusta, jossa päämääränä on tyhjentää ja vapauttaa mieli ja voimaannuttaa (empower) itsensä. Kristitty käyttää Raamattua oppiakseen tuntemaan Jumalan, tavoitteenaan muuttua mieleltään totuuden mukaiseksi. Jumala sanoi kansansa tuhoutuvan Hänen tuntemisensa puutteen takia (Hoos. 4:6), ei suinkaan Hänen mystisen ja henkilökohtaisen kohtaamisensa puutteen takia.

Ne, jotka käyttävät tätä yliluonnollista lähestymistapaa Raamatun tekstiin, irrottavat sen asiayhteydestään ja alkuperäisestä tarkoituksestaan ja käyttävät sitä omakohtaisena, yksilökeskeisenä ja kokemuksellisena, mihin sitä ei ole koskaan tarkoitettu. Tässä kohdassa lectio ja gnostilaisuus nivoutuvat yhteen. Gnostilaisuus tarkoittaa ”tietoa”, ja sen mukaan vain harvat voivat omistaa tämän mystisen tiedon. Luonnollisesti ajatus sisäpiiritiedosta on hyvin houkutteleva ja tekee ”tietäjästä” tärkeän; hän on erityinen ja ainutlaatuinen siinä, että hänellä on Jumalasta sellaisia erityisiä kokemuksia, joita muilla ei ole. ”Tietäjä” uskoo, että muilla (ihmismassoilla) ei ole hallussaan henkistä tietoa ja vain todella valaistunut voi kokea Jumalan. Kontemplatiivista rukousta – tai keskittynyttä rukousta (Centering Prayer) – jossa keskipiste on Jumalan mystisessä kokemisessa, ollaan tuomassa nyt kirkkoihin. Kontemplatiivinen rukous on samanlaista kuin idän uskonnoissa ja New Agessa käytetyt meditatiiviset harjoitukset. Sille ei löydy mitään pohjaa Raamatusta, vaikka kontemplatiiviset rukoilijat käyttävätkin Raamattua lähtöpisteenään.

Vaarojen näkeminen mielen avaamisessa ja äänien kuulemisessa pitäisi olla päivänselvää. Kontemplatiiviset rukoilijat ovat niin innokkaita kuulemaan jotakin, mitä tahansa, että he voivat menettää objektiivisuuden, jota tarvitaan erottamaan toisistaan Jumalan ääni, heidän omat ajatuksensa ja demonien tunkeutuminen mieleen. Saatana kätyreineen on aina innokas saamaan jalansijaa pahaa aavistamattomissa sieluissa, ja mielen avaaminen tuolla tavoin johtaa tuhoon. Emme saa koskaan unohtaa, että saatana on ikuinen saalistaja, etsien, kenet hän saisi niellä (1. Piet. 5:8). Se voi tekeytyä valkeuden enkeliksi (2. Kor. 11:14) kuiskaten valheitaan meidän avoimille ja halukkaille sieluillemme.

Kaiken lisäksi hyökkäys Raamatun riittävyyttä vastaan on selvästi huomattavissa Lectio Divinassa. Kun Raamattu sanoo olevansa kaikki mitä tarvitsemme elääksemme kristillistä elämää (2. Tim. 3:16), Lection kannattajat kiistävät tämän. ”Keskustelevan” rukouksen harjoittajat etsivät erityistä ilmoitusta Jumalalta pyytäen Häntä sivuuttamaan sen, mitä Hän on jo ilmoittanut ihmiskunnalle – aivan kuin Hän nyt luopuisi kaikista ikuisessa sanassaan antamistaan lupauksistaan. Psalmi 19:7-14 sisältää hyvän kuvauksen Raamatun riittävyydestä. Se on ”täydellinen, se virvoittaa sielun”, se on ”oikea, ilahduttaen sydämen”, se on ”puhdas, valaisee silmät”, se on ”tosi ja vanhurskas kaikki tyynni”, ja se on ”kalliimpaa kuin kulta”. Jos kerran Jumala tarkoitti kaikkea tätä mitä Hän sanoi psalmissa, ei ole mitään tarvetta ylimääräiselle ilmoitukselle. Jotain muuta odottamalla ja pyytämällä torjutaan kaikki se hyvä, minkä Hän on jo tuonut julki.

Vanha ja Uusi Testamentti ovat Jumalan sanoja tutkittavaksi, mietittäväksi, rukoiltavaksi, muistiin painettavaksi. Jumalan sanaa tulee tarkastella sen tiedon, viisauden ja tarkoituksen valossa, jonka ne sisältävät, ottaen huomioon Jumalan arvovallan meihin ihmisiin nähden. Jumalan sana ei ole lähde mystisille kokemuksille eikä henkilökohtaisille voiman tuntemuksille, eikä sellaiselle sisäiselle rauhalle, jonka tuollaiset kokemukset aikaansaavat. Oikeassa kristillisyydessä ensin tulee terve ja turmeltumaton tieto, sitten kestävät kokemukset, ja rauha tulee kuin sivutuotteena Jumalan tuntemisesta ja läheisestä kanssakäymisestä Hänen kanssaan. Niin kauan kuin ihmisellä on tämä näkökulma Raamattuun ja rukoukseen, hän harjoittaa samanlaista mietiskelyä ja rukousta kuin Raamattuun uskovat Jeesuksen seuraajat ovat aina tehneet.

---

Lähteenä käytetty GotQuestions.org:n artikkelia What is Lectio Divina?

Read Full Post »

Kontemplatiivinen rukous

”Kontemplatiivinen rukous” on suomeksi käännettynä ”sanatonta rukousta” tai ”mietiskelevää rukousta” (contemplative, mietiskelevä). Se ei kuitenkaan ole pelkästään mietiskelyä rukoiltaessa.

Raamattu neuvoo meitä rukoilemaan hengellämme, mutta myös ymmärryksellämme (1. Kor. 14:15), joten rukoukseen selvästikin liittyy tutkiskelua/mietiskelyä. Ajatuksen kanssa rukoileminen ei kuitenkaan ole sitä, millaiseksi kontemplatiivinen rukous on muotoutunut. Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen ja suosio on kasvanut Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen kasvun myötä. Tämä liike sisältää monia epäraamatullisia aatteita ja käytäntöjä, joista yksi on kontemplatiivinen rukous.

Kontemplatiivinen rukous alkaa keskittyvällä rukouksella (Centering Prayer). Molemmat näistä ovat Lectio Divina -traditioon kuuluvia osia. Keskittyvä rukous on meditatiivinen harjoitus, jossa henkilö keskittyy sanaan ja toistaa sitä kerta toisensa jälkeen koko harjoituksen keston ajan. Tarkoituksena on tyhjentää mieli ulkopuolisista asioista ja huolista, jotta Jumalan ääni olisi helpommin kuultavissa. Keskittyvän rukouksen jälkeen henkilö istu hiljaa – mieli, sydän ja sielu avoinna – kuunnellen suoraa ohjausta Jumalalta ja tuntien Hänen läsnäolonsa.

Vaikka edellä kuvattu saattaisikin kuulostaa viattomalta harjoitukselta, Raamattu ei tunne tämänkaltaista rukousta lainkaan. Itse asiassa se on päinvastaista sille, minkälaiseksi rukoileminen kuvataan Raamatussa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil. 4:6). ”Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23, 24). Nämä ja muut jakeet selvästi kuvaavat rukouksen olevan ymmärrettävissä olevaa yhteyttä ­ja ajatustenvaihtoa Jumalan kanssa eikä esoteerista ja mystistä meditaatiota.

Kontemplatiivinen rukous luonteeltaan painottuu olemaan mystistä kokemusta Jumalan kanssa. Mystiikka kuitenkin on puhtaasti subjektiivista (omakohtaista), eikä nojaa totuuteen tai tosiasioihin. Jumalan sana on annettu meille, jotta perustaisimme siihen uskomme ja elämämme vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16-17).

Kontemplatiivisessa rukouksessa ei ole eroa idän uskontojen ja New Agen meditatiivisiin harjoituksiin nähden. Sen äänekkäimmät kannattajat ovat hyväksyneet yleisuskonnollisuuden, jossa pelastus on saavutettavissa useamman polun kautta, eri uskonnoissa. Kristus itse on sanonut, että pelastus tulee vain Hänen kauttaan (Joh. 14:6).

Kontemplatiivinen rukous, jota harjoitetaan moderneissa rukousliikkeissä, on vastakohta raamatulliselle kristillisyydelle, ja sitä pitää siksi ehdottomasti välttää.

Yllä olevan tekstin lähteenä on käytetty GotQuestions.org:n artikkeleja What is contemplative prayer? ja What is centering prayer?

---

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”. Foster tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta!

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta ”kristillisestä” mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan tykö. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosien mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.” Merton ja Nouwen ovat tunnettuja katolisia mystikoita ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjiä.

Lue linkeistä Roger Oaklandin kirjasta Uskon nollaus ainakin seuraavat luvut:

• Kun länsi kohtaa idän
• Munkit, mystiikka ja muinainen viisaus

Koko kirja PDF-muodossa luettavissa sivustolla Lampaille.com.

Read Full Post »

Kristillinen meditaatio

Kirjoitin edellisessä artikkelissa Mystiikka – pyrkimistä jumaluuden yhteyteen, että kristinuskon piirissä puhutaan nykyisin sellaisista asioista kuin esimerkiksi kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely ja kontemplatiivinen rukous. Nämä käsitteet ovat tuttuja katolilaisuudesta, mutta ovat tulossa vinhaa vauhtia myös luterilaisuuteen. Jatkan tässä artikkelissa aiheen käsittelyä kristillisen meditaation osalta.

Pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Kirkko & Kaupunki -lehden numerossa 1/2011 sivuilla 22 ja 23 on artikkeli otsikolla Ihan hiljaa. Siinä kerrotaan retriitistä, jonka ”… ohjelmasta on karsittu pois niin paljon puhetta kuin mahdollista. Messua ei ole, joten sanattoman rukouksen opettelun voivat jakaa kaikki kirkkokunnasta riippumatta.”

Olen itse pohtinut suosittuja hiljaisuuden retriittejä. Niissä on varmasti paljon hyvää, mutta myös tietty vaara näkyvissä. Heräsin tähän ajatukseen silloin, kun tuntemani New Age -ihminen vuolaasti kehui kokemustaan eräästä retriitistä. Onko niin, että siellä jokainen voi luoda omanlaisensa suhteen Jumalaan? Ja vieläpä sellaiseen jumalaan, johon kukakin haluaa uskoa? Tämä riippuu ehkä osaltaan retriitin vetäjästä. Olen aika huolestunut, kun retriitin vetäjä lausuu näin: ”Olen tullut hyvin sensitiiviseksi siinä, etten vain ohjaisi kenenkään kohdalla sitä, mitä pitäisi tai voisi tapahtua… Olen oppinut näkemään, että Jumalan Pyhä Henki kuljettaa meitä aivan erilaisia teitä. Siksi en halua vähäisimmässäkään määrin manipuloida. Siksi emme tapaamisissamme rukoile koskaan yhdessä ääneen.” (Lähde)

Palataanpa vielä tuohon Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeliin, mitä siinä opetetaan seurakuntalaisille: ”Ihmiset ovat löytäneet kotiretriitit, hengelliset päiväkirjat, keskittyvän rukouksen tien, katekismusmietiskelyn, zen-meditaation, ignatiaaniset harjoitukset ja sanameditaatiot… Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Taolaisen elämisen ihanteen mukaan asiat tehdään oikein, kun ne sujuvat itsestään.” Tuossa on huolestuttavaa se, että lehden lukijoille jää käsitys, että zen-meditaatio ja taolainen elämisen malli ovat kristitylle ihan normaaleja asioita.

Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen kirjoittaa blogissaan kristillisestä meditaatiosta:

Miltei jokainen erämaaisiä kuvaava lukemani kirja – viimeksi Basil Penningtonin Centering Prayer – vertaa erämaaisien elämänkuvauksia myöhempien mystikkojen kokemuksiin. Päädytään tulokseen, että kaikkien historianpyhien mystiset kokemukset ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaisia. Kristillinen meditaatio tuottaa kristillistä mystiikkaa ja samanlaisia sisäisiä juttuja vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen.  On mahdollista tutkia ja verrata eri aikakausien kristittyjen kokemuksia toisiinsa ja koettaa selvittää itselleen, mikä tekee mietiskelystä kristillistä.

Nykyajan luterilaisuudessa on trendikästä palata samaan mystiikkaan, jota on jo vuosisatoja sitten harjoitettu. On kuitenkin muistettava kriittisyys: mistä voimme tietää mystisten kokemusten olevan raamatullisia? Tarkastellaanpa hieman edellä mainitun Basil Penningtonin ajatuksia. Pennington kirjoittaa yhdessä Thomas Keatingin kanssa:

Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.

Edellä mainitut katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating ovat mietiskelevän rukouksen uranuurtajia maailmalla.

Hiltunen jatkaa blogissaan: ”Mietiskelytekniikoita ja mystisiä kokemuksia on verrattu myös eri uskontojen välillä. Mystinen kokemus ja meditaatio ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaista uskonnosta huolimatta. Kaikki meditoimiseen liittyvät mystiset kokemukset eivät ole siis vain kristillisiä.” Hiltunen tekee, kuten pitää, eron kristillisen ja muiden uskontojen meditoinnin välille: ”… jos halutaan meditoida kristillisesti, on selvitettävä, miten meditoidaan kristillisesti ja aletaan sitten vasta meditoida.”

Puurot ja vellit voivat kuitenkin tässä mennä monelta pahasti sekaisin. Se, että joku kokemus on samanlainen kristinuskossa ja muissa uskonnoissa, ei todista sitä, että kokemus on raamatullinen ja hyväksyttävä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut monta kertaa blogissani (napsauta oikeasta reunasta kategoriaa Uskon eksyttäjät, niin saat kaikki aihepiirin artikkelit näkyville). Saatanalle on tyypillistä tuottaa sellaisia hengellisiä kokemuksia, jotka saavat meidät uskomaan niiden olevan Jumalasta.

Mainitussa Kirkko & Kaupunki -lehden artikkelissa mainitaan vielä: ”Mietiskelyssä paljon mainostettu mielen tyhjentäminen on hyvä harrastus ja tarpeellista…” Kuten edellisessä artikkelissani totesin, niin New Age -pohjaisissa harjoitteissa tavoitteena on mielen tyhjentäminen. Siinä vain on vaarana se, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään, kun esteet  on poistettu. Meediot yms. käyttävät tätä saadakseen yhteyden henkioppaaseensa. Mielen tyhjentäminen on vaarallista ja täysin kristinuskolle vierasta! ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8). Lue esimerkki mielen tyhjentämisestä (minkä seurauksena valhehenki näyttäytyi Pyhänä Henkenä).

Koska uushenkisyys on erittäin voimakkaasti lisääntymässä, kirkko etsii keinoja vastata tähän muutokseen. Kirkkohallituksen sivuilta löytyy monia hyviäkin keinoja, mutta yhden niistä saisi jättää pois: ”Kristillisen mystiikan ja kristillisen mietiskelyn vanhat traditiot on päivitettävä toimiviksi käytänteiksi.”

Sanon nyt aika rankasti, mutta mielestäni Kirkko & Kaupunki -lehti on levittämässä maahamme ei-kristillistä uushenkisyyttä ja edistää uskontojen yhteensulautumista eli synkretismiä. Ja mikä valitettavinta, se tapahtuu salakavalasti kristillisessä kaavussa. Kristillisissä piireissä ei pitäisi missään nimessä käyttää sellaisia termejä mitkä on totuttu yhdistämään idän uskontoihin; ei pitäisi puhua meditaatiosta, mietiskelytekniikoista, mystisistä kokemuksista jne. Tavalliset ihmiset sekoittavat asiat ja menevät mukaan joogaan yms. ei-kristilliseen. Kaikkein pahinta on se, kun nämä asiat vielä tuodaan tarjolle seurakunnan sisälle!

Olen varma, että oikeaa ja kristillistä meditaatiotakin on olemassa. Ongelma on vain siinä, että jos se ei ole täysin Kristus-keskeistä, siitä muodostuu menetelmäkeskeistä. Tällöin ollaankin jo rankasti harhapoluilla. Luepa seuraava Kirkko & Kaupunki -lehden artikkeli Antaumuksen rukous. Olen kasvanut luterilaisuudessa, mutta tuossa tekstissä kuvattu tapa rukoilla tuntuu minusta todella kaukaiselta! Tekstissä mainitaan Contemplative Outreach -yhdistys, joka tekee tunnetuksi tätä kontemplatiivista, keskittävää antaumuksen rukousta. Huomasitko maininnan, että yhdistyksen hengellisiin vaikuttajiin kuuluu jo aiemmin siteeraamani Thomas Keating, joka uskoo kristittyjen saavan suurta apua joogasta, zenistä ja transsendentaalisesta mietiskelystä? Miten Suomen ev.lut. kirkko voikaan olla niin sinisilmäinen, että sallii tällaista!

Lisäys 20.8.2013

Thomas Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä – itse asiassa ne ovat okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio:

Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.

Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Lue aiheesta lisää:

• Kundaliinivoiman ilmenemismuotoja
• Kristillinen mystiikka, kundaliinivoima sekä kontemplatiivinen rukous.

Read Full Post »

Mystiikka – pyrkimistä jumaluuden yhteyteen

Sain jonkin aikaa sitten viestin, joka koski artikkeliani Ovatko väärät henget valtaamassa  seurakuntaa ja siihen liittyvää keskustelua. Viestin kirjoittaja toivoi rakkautta nähdä, että pimeyttä ei ole, ei liioin saatanaa missään uskonnossa.  Kaikissa uskonnoissa on hänen mukaansa kyse rakkaudesta, Jumalasta. Ymmärrän hänen tarkoittavan, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä.

Tuo edellä kuvattu on hyvä esimerkki siitä, mihin suomalaiset ovat harhautuneet. Erään tutkimuksen mukaanhan 75 % suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain 25 % uskoo niin kuin kristinusko opettaa. Kirjoitin tästä artikkelissa Vanhan ajan usko  riittää.

Perinteisen kristinuskon tilalle on tullut lähinnä idän uskonnoista nousevat New Age -uskomukset.  New Age -yleisuskonnollisuutta kutsutaan myös uushenkisyydeksi. Tätä uushenkisyyttä voidaan luonnehtia muun muassa seuraavasti (lähde):

• Henkinen voima on löydettävissä ihmisen sisältä.
• Ihmisen sisimmästä löytyy Jumala, joka on myös maailmankaikkeutta ylläpitävä voima.
• Ihminen voi vapaasti valita ja koota itselleen sopivan uskonto- tai uskomuskokonaisuuden.

Yksi tyypillinen konkreettinen esimerkki tällaisesta ei-kristillisestä uushenkisyydestä on seuraava sivusto, jossa tehokkaasti sekoitetaan kristinuskon perinteet kaikenlaiseen New Age -henkisyyteen. Vielä pahempi esimerkki on tässä – huomaatko, miten kristillisyyttä käytetään taitavasti keppihevosena kaiken väärän ujuttamisessa!

Raamatun mukaan ihmisessä ei asu jumaluutta sillä tavalla kuin New Age uskoo. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksen myötä ihminen joutui kirouksen alaiseksi. Raamattu sanoo: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Vain Jeesukseen uskovan ihmisen sisimmässä asuu Pyhä Henki, sillä tuosta Paavalin kuvaamasta tilasta on vain yksi tie ulos: syntien tunnustaminen ja kääntyminen Jeesuksen puoleen.

Kristinuskon piirissäkin on nousevaa kiinnostusta sellaisille asioille, kuin kristillinen mystiikka, meditaatio, mietiskely, kontemplatiivinen rukous jne. On omaksuttu ajatus, että käytetään muista uskonnoista peräisin olevia tekniikoita kristillisiin harjoitteisiin. Käsitteet ovat aika tavalla samoja kuin mitä New Agessa käytetään, joten raja kristinuskon ja New Agen välillä entisestään kaventuu. Lisäksi kun liberaalin luterilaisuuden piirissä ei ole Jeesuksella keskeistä sijaa, välimatka yleisuskonnollisuuteen ei ole enää kovin suuri. Richard Kirby onkin sanonut: ”Pitkälle edenneiden okkultistien meditointi on täysin samankaltaista pitkälle edenneiden mystikoiden rukouksen kanssa.”

Monissa New Age -pohjaisissa harjoitteissa on tavoitteena mielen tyhjentäminen arkipäivän asioista. Tällöin on todellinen vaara, että avataan tie henkivalloille ihmisen sisimpään. Kristillisessä meditaatiossa ja kontemplatiivisessa rukouksessa pyritään myös tyhjentämään mielestä sellaiset asiat, jotka haittaavat keskittymistä. Uskaltaisin sanoa, että jos henkilö on kiinni Jeesuksessa, tässä ei ehkä ole vaaraa. Vaara onkin siinä, että jos Jeesus ei ole ihmisen elämän keskipisteessä, avataan helposti portit henkivalloille, jotka uskottelevat olevansa valkeudesta lähtöisin. Tästä on olemassa monia kuvauksia; kun mieli on tyhjentynyt, sen täyttää yhtäkkiä valo ja rauha. Lue esimerkiksi alhaalta linkki Tietoa kontemplatiivisesta rukouksesta.

Suhtaudun hyvin kriittisesti kaikenlaisiin menetelmiin ja harjoituksiin, joilla mukamas pitäisi päästä lähemmäksi Jumalaa. Kun usko Jeesukseen loppuu, niin konstit alkavat. Jumalaa voi lähestyä yksinkertaisesti Raamattua lukemalla, rukoilemalla ja ehkä vielä ylistämällä (kun se tulee sydämestä eikä ole vain yksi keino muiden joukossa). Jumalaa voi lähestyä kuin lapsi isäänsä – ei siihen tarvita mitään sen kummempia tekniikoita.

Jos Jeesus ei ole uskomme keskipisteenä, olemme samalla tiellä kaikkien uskontojen kanssa – ja se tie vie iankaikkiseen kadotukseen. Kristillinen usko nousee siitä, että olemme langenneita syntisiä, ja siten erossa Jumalan yhteydestä. Ainoa tie Jumalan luo on Jeesuksen kautta; kun tunnustamme Hänelle syntimme, pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen. Vaikka Jumala onkin rakkaus, kaikki eivät pelastu automaattisesti. Jeesus sanoo: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt. 7:13, 14).

En ole tässä artikkelissa ruotinut juurta jaksain niitä eroja, mitä raamatullisella kristillisyydellä ja kristillisen mystiikan epäraittiilla painotuksilla on. Halutessasi lisätietoa, lue seuraavat kirjoitukset nettikirjasta EROTTAUTUMISEN AIKA – Kuinka muinaiset mystiset harjoitteet yhdistävät kristittyjä maailman uskontoihin:

• Tietoa New Agesta (kirjan 1. luku)
• Tietoa kontemplatiivisesta rukouksesta (kirjan 2. luku). Käsite kontemplatiivinen rukous on kirjassa käännetty mietiskeleväksi rukoukseksi. Itse asiassa meditatiivinen rukous on mietiskelevää, mutta kontemplatiivinen rukous on enemmänkin sanatonta/kohteetonta, vain olemista.
• Henkilöitä kontemplatiivisen rukouksen takana (kirjan 3. luku). Huomaa, että kirjassa mainittu Henri Nouwen on kirjoittanut yhdeksän niistä kirjoista, joita Hiljaisuuden ystävät esittelevät sivuillaan. Lue, mitä Nouwenista sanotaan tässä nettikirjassa! Katso myös toinen lähde, jossa lisätietoa Nouwenista osoittaen hänen yhteytensä New Age -hengellisyyteen.
• Kyseisen kirjan kaikki luvut

Read Full Post »