Autuas toivo on nyt ainoa toivo

The blessed hope is now the only hope
By Pat Franklin, 3.1.2021, suom. SK

Tässä me olemme vuodessa 2021 ja autuas toivo, toivo pelastua tästä levottomasta maailmasta, kangastaa nyt suurempana. Raamatussa ilmoitettu autuas toivo on yläilmoihin palaavan Herran Jeesuksen lupaus temmata uskovat tykönsä kohtaamaan Hänet siellä ja olemaan ikuisesti Hänen kanssaan.

Rakkaat ystävät tämä toivo on nyt Itse asiassa ainoa toivo, kun Ilmestyskirjan neljä kammottavaa ratsastajaa valmistautuvat ratsastamaan.

Kuinka ihanaa Herralta, että Hän antaa meille tuon elintärkeän tiedon, tuon varman toivon kultaisen hipun, että Hän tempaa meidät täältä pois. Sillä me olemme hyvin todennäköisesti viimeinen sukupolvi.

”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” Mitä sanoja! Sanat, jotka välittömästi edeltävät tätä ilmoitusta – 1. Tess. 4:16-18, että Herra todella tulee takaisin, ei tällä kertaa maan päälle, vaan pilviin, kutsumaan meidät kaikki yläilmoihin, kaikkien aikojen kaikki uskovat, elävät ja kuolleet, koko Kristukseen uskovien perheen, joka on ikuisesti yhdistetty Vapahtajaan, joka vuodatti verensä, että me kaikki voisimme pelastua.

Se on siunattu toivomme ja myös kalvava huolemme perheenjäsenistä, jotka eivät ole vielä tunnustaneet Jeesusta Herrakseen, eivätkä tajunneet, että Jeesus Kristus kuoli ristillä kärsiäkseen heidän syntiensä seuraukset. Vain Jumala voi pestä pois syntimme ja Jeesus on Jumala, joka tuli ihmiseksi, jotta voisi vuodattaa verensä meidän puolestamme.

Useimmista tämä on hyvin pahanmakuinen oppi tänä päivänä, koska monet eivät tunnusta olevansa lainkaan syntisiä, vaan väittävät olevansa hyviä ihmisiä, joten tietysti he ovat menossa taivaaseen, eikö niin? Väärin.

Raamattu tekee täysin selväksi, että:

1. Kaikki – KAIKKI – ovat tehneet syntiä ja eivätkä täytä mittaa. Room. 3:23
2. Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23
3. Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. 9:22 Jumala on täydellisesti oikeudenmukainen; Hän on oikeudenmukaisuuden Jumala. Hän näyttää meille, mitä synti on kymmenessä käskyssään, joita kukaan muu kuin Jeesus ei ole pitänyt täydellisesti. Synti on niin loukkaava Jumalaa kohtaan, että se vaatii äärimmäisen rangaistuksen, jonkun elämän veren vuodattamisen.
4. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa, Herran Jeesuksen, että me kaikki syntiset, jotka uskomme häneen, pelastuisimme. Ne, jotka hylkäävät Jeesuksen, tuomitaan. 3:16-18
5. Kristus kuoli syntisten puolesta. Room. 5: 8-11. Jeesus Kristus maksoi äärimmäisen rangaistuksen – ristinkuoleman ja vuodatti pyhän verensä puolestamme.
6. Kristuksen, Jumalan Pojan veri, puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1. 1:7-9
7. Hän tulee takaisin hakemaan meitä. 1.Tes 4, 1.Kor. 15:51, Joh. 14, Luuk. 21:36
8. Jos asetat luottamuksesi Jeesukseen, että Hän kuoli syntiesi tähden, haudattiin ja herätettiin eloon kolmantena päivänä, sinun on sanottava niin, kerro jollekulle.

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9,10).

Jos ihmiset vain ottaisivat vaarin Raamatun varoituksista. Jos vain!

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36).

Rukousmalli uskoville:

Herra Jeesus, näen nyt, että maailmassa tapahtuu kauhistuttavia asioita. Tiedän, että sinun täytyy olla aivan ovella. Auta minua olemaan valmis, etten joutuisi häpeään, kun tulet yläilmoihin.

Tiedän, etten ole arvollinen, mutta katso minut arvolliseksi pakenemaan kaikkea, mitä on tulossa maan päälle ja seisomaan Sinun edessäsi

Olen pettänyt Sinut lukemattomilla tavoilla, mutta rukoilen, että jos on jokin tapa, jotakin, jota vielä voin tehdä, auttaakseni jotakuta uskomaan Sinuun, niin auta minua, etten menettäisi tilaisuuksia, jotka voit antaa minulle nyt tällä ratkaisevalla hetkellä. Oi rakas Isä, että (henkilön nimi) pelastuisi!

Rukousmalli niille, jotka eivät tunne Jeesusta elämässään:

Rakas Jumala, olen syntinen. Olen rikkonut lakiasi ja mennyt omaa tietäni. Olen yrittänyt muuttua, mutta se ei toimi. En halua mennä helvettiin. Ole hyvä ja anna anteeksi (nimeä jokainen mieleesi tuleva synti; Hän tietää ne jo). Luotan Jeesukseen.

Uskon, että Jeesus kuoli ristillä minun syntieni vuoksi, haudattiin ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Luotan Jeesukseen, että Hän pesee pois syntini, koska vuodatti pyhän verensä minun puolestani. Rakas Jeesus, tiedän, etten ansaitse sitä, mutta tee minusta yksi Sinun kansastasi. Sitä pyydän sinulta nyt.

”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).

Read Full Post »

Loistava vaihtokauppa: voimassa koko ikuisuuden

The Great Exchange: Effective for all Eternity
David O. Dykes 2017, suom. SK

Jeesuksen kuolema, Hänen ylösnousemuksensa ja takaisin taivaaseen astumisensa ovat sydän Jumalan ponnistuksessa pelastaa Hänen kansansa heidän synneistään. Kristillisessä opetuksessa ”vanhurskautus” on käsite synnittömän Vapahtajan kuolemalle, joka muodostaa laillisen korvauksen Hänen kansansa synnin syyllisyyden ja rangaistuksen poistamisesta. Samanaikaisesti Hänen kuolemassaan Jeesuksen täydellisen pyhä elämä Hänen lihansa päivinä myös luetaan katuvien epävanhurskasten syntisten hyväksi. Jeesuksen täydellisen elämän vuoksi uskova syntinen on nyt Jumalan näkökulmasta saanut anteeksi kaikki synnit ja puettu Jeesuksen omaan maanpäälliseen vanhurskauteen. Tämä anteeksiantamus ja ansioksi luettu vanhurskaus on pelkkä lahja ja saatu yksin uskon kautta kääntymyksessä.

Jos vierailet Manhattanin saarella, niin näet Inwood Park’iin mennessäsi muistomerkin, joka on muistona paikalle, jossa hollantilainen kuvernööri Peter Minuit teki hämmästyttävän vaihtokaupan. Minuit vaihtoi vähän punaista kangasta, messinkinuppeja ym. rihkamaa intiaanien kanssa kokonaiseen saareen, jota nyt kutsumme Manhattaniksi. Rihkaman arvo oli 60 guldenia eli noin 24 dollaria, joten hän vaihtoi 24 dollarin helyt 14 000 eekkeriin – se on pennin verran jokaisesta kuudesta eekkeristä. Montakohan miljardia dollaria tuon kiinteistön arvo on tänä päivänä? Ajattelet ehkä, että olipa se aika epäsuhtainen kauppa, mutta se vaihtokauppa, josta aion puhua, saa Manhattanin oston näyttämään ihan asialliselta. Aiomme nyt tarkastella sitä suurta vaihtokauppaa, jossa Jumala otti minun syntini ja laittoi ne Jeesuksen päälle samalla, kun antoi minulle Kristuksen vanhurskauden. Mikä vaihtokauppa se olikaan!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:18-21)

Tämä on jae, johon keskitymme – se loistava vaihtokauppa:

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21).

Tämän jakeen sanoma on yksinkertaisesti syvällinen ja syvällisesti yksinkertainen. Jakeen englanninkielisessä käännöksessä on 23 sanaa ja jokaisessa sanassa kahta lukuun ottamatta on vain yksi tavu. Jerry Bridges ja Bob Bevington kirjoittivat kirjan nimeltä The Great Exchange. He kirjoittavat: ”Ei olisi vähättelyä sanoa, että tämä jae on koko Raamatun yksittäinen avainjae.” He kuvailevat loistavaa vaihtokauppaa näin: ”Risti, jolla Jumal-ihminen, Jeesus Kristus, vaihtoi paikkaa lunastamiensa syntisten kanssa vaihtaen oman täydellisen vanhurskautensa heidän syntiinsä, tuomioonsa ja kuolemaansa” (sivut, 5, 186). Haluan jakaa kanssasi kolme ihanaa etua, jotka ovat tulleet Jumalan lapsille loistavan vaihtokaupan kautta.

(1) JUMALA VAIHTAA MINUN SYYLLISYYTENI HÄNEN SUOSIOONSA

750 vuotta ennen ristiä profeetta Jesaja sanoi näin meistä ja Jeesuksesta: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes. 53:6). Tämä on osuva kuvaus meistä kadotetussa tilassamme – me haluamme asioita omalla tavallamme! Me olemme luonnoltamme itsekeskeistä väkeä.

Yksi suurimmista ihmisten kohtaamista ongelmista on syyllisyys ja häpeä, joita he kantavat menneisyytensä erehdyksistä. Jokainen meistä on menneisyydessä tehnyt asioita, joita kadumme. On kaikenlaisia oma-apukirjoja, seminaareja ja new age -mantroja, joilla yritetään auttaa ihmisiä käsittelemään musertavaa syyllisyyden tunnettaan. Mutta tiedätkö MIKSI ihmiset tuntevat tätä sisäistä syyllisyyden ja häpeän taakkaa? Koska kadotetussa tilassamme me OLEMME syyllisiä ja meidän PITÄISI hävetä. Raamattu sanoo: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? (Jer. 17:9). Ihmisen ongelman sydän on ihmissydämen ongelma. Me olemme luontosyntyisiä syntisiä (natural born sinners) ja ainoa keino saada syyllisyytemme poistetuksi on mennä ristille ja hyväksyä suurin osoitus Jumalan armosta – Jeesus, joka ottaa syyllisyytemme ja häpeämme päällensä.

Kussakin pääväitteessäni on osoitettu kolme ihanaa Raamatun oppia. Jotkut luulevat, että opista saarnaamisen on oltava tylsää ja ikävystyttävää ja valitettavasti jotkut saarnaajat ovat tehneet opin yhtä kuivaksi kuin pöly ja kuolleeksi kuin faarao Tutankhamon. Opit ovat kuitenkin kerta kaikkiaan sykähdyttäviä elämän muuttavia totuuksia! Opista saarnaaminen on kuin lihan syömistä – se vaatii vähän enemmän vaivaa sulatella, mutta se on sinulle terveellistä. Valitettavasti seurakunnat ovat täynnä aliravittuja uskovia, jotka eivät todella tiedä, mitä uskovat, koska heitä on ruokittu enimmäkseen hengellisellä kermavaahdolla. Siinä on paljon sanoja, mutta siihen et voi todella upottaa hampaitasi. Ota siis esille veitsesi ja haarukkasi ja ruokkikaamme itseämme joillakin tuhdeilla opeilla nyt!

Oppi: Jumalan armo

Ensimmäinen suurenmoinen oppi, jonka näemme, on Jumalan armo. Paavali kirjoitti Tiitukselle: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille” (Tiit. 2:11). Me näemme Jumalan armon tässä jakeessa, koska saamme tietää, että Hän aloitti pelastuksemme. Loistava vaihtokauppa oli Hänen suunnitelmansa, ei meidän. Ensimmäinen sana jakeessa on “Jumala” ja viimeinen sana jakeessa on “Jumala”. Lunastus alkaa ja loppuu Jumalan kanssa. Loistavasta vaihtokaupasta ei unelmoinut joku ihminen, vaan se syntyi Jumalan sydämessä ja mielessä. Meidän osuutemme oli syyllisyys ja Hänen osuutensa oli armo. Suosikkimääritelmäni armolle on, että se on sitä, että Jumala antaa minulle, mitä tarvitsen – ikuisen anteeksiantamuksen – sen sijaan, että antaisi mitä ansaitsen – ikuisen rangaistuksen.

Kaikista uskonnoista, jotka väittävät, että on olemassa Jumala, kristinusko on ainoa, joka sisältää armon Jumalan. Uskonnossa ihmiskunta etsii Jumalaa, mutta kristinuskossa Jumala etsii ihmiskuntaa. Joten MIKSI Raamatun Jumala ottaa ensimmäisen askeleen kohti sovintoa? Koska Raamatun mukaan meidän Jumalamme on rakkauden Jumala. Jumalan suuri rakkaus sai Hänet lähettämään poikansa ottamaan meidän syntimme ja antamaan meille Hänen vanhurskautensa.

Minun reaktioni: Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon!

Joten mikä on reaktioni tämän totuuden perusteella? Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon. Kuten laulussa sanotaan: Oh, the love that drew salvations plan, Oh, the grace that brought it down to man. Paavali oli niin Jumalan armon valtaama, että vankilassa ollessaan kirjoitti: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4). Mitä enemmän ymmärrät, kuinka syyllinen olit, sitä enemmän iloitset Jumalan rakkaudessa. Paavali sanoi itseään syntisistä suurimmaksi ja eli iloista ja kiitollista elämää Jumalan rakkauden ja armon vuoksi.

Jumalan ihmeellisen rakkauden pitäisi muuttaa meidät ikuisesti niin, että elämme iloiten. Siksi rakastan tuota Chris Tomlin’in laulua, jossa sanotaan: ”I’m forgiven, because you were forsaken; I’m accepted: You were condemned; I’m alive and well, Your spirit is within me; because you died and rose again.” Ja sitten kertosäe tiivistää sen: ”Amazing love, how could it be: that you my King, woukd die for me? Amazing love, I know it’s true; and it’s my joy to honor you; in all I do; I honor you.” Loistavan vaihtokaupan toinen osa on:

(2) JUMALA VAIHTAA MINUN EPÄONNISTUMISENI HÄNEN ANTEEKSIANTAMUKSEENSA

Tämä jae alkaa sillä, että Jumala aloittaa sovinnon – se on Jumalan armo, mutta sitten huomaat, KUINKA Jumala teki sen. Hän teki sen tekemällä Hänet, ”joka ei synnistä tiennyt meidän tähtemme synniksi”. Tämä jae vahvistaa, että Jeesus oli täysin synnitön. Raamattu sanoo, että Jeesusta kiusattiin kaikin tavoin, niin kuin meitäkin, mutta Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Jopa Pilatus sanoi Hänestä: ”En löydä tästä miehestä mitään syytä.” Jeesus oli viaton. Silti Hän otti päällensä meidän ansaitsemamme rangaistuksen. Myös Jesaja ennusti Hänestä näillä sanoilla: ”…mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5). Ajattele noita kolmea sanaa: haavoitettu, runneltu ja rangaistus. Niihin sisältyy, mitä Jeesus kesti puolestamme. Mutta huomaa SYY, miksi Jeesus kärsi: meidän rikkomuksemme ja pahat tekomme.

Oppi: Kristuksen sijaissovitus

Tähän totuuteen sisältyvä oppi on: Kristuksen sijaissovitus. Raamattu sanoo: ”…joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’” (1. Piet. 2:24). Me kaikki tiedämme, mitä korvaaminen on – me korvaamme voin margariinilla. Urheilussa korvike on joku, joka menee peliin ottamaan toisen pelaajan paikan. Jeesus korvasi meidät ristillä. Sana sovitus tarkoittaa ”maksaa velka”. Paras keino ymmärtää sanan (engl. atonement) merkitys on jakaa sana osiin ja lausua se ”at-one-ment”. Olimme syntiemme tähden erossa Jumalasta ja kun Jeesus maksoi velkamme, hän tarkoitti (meant), että olisimme yhtä (at-one) Jumalan kanssa.

Golgatalla Jeesus korvasi minut. Hän kesti ruoskimisen, jonka olisi pitänyt repiä minun selkäni. Orjantappurakruunun, joka lävisti hänen päänsä, olisi pitänyt olla minun päässäni. Hän koki helvetin minun tähteni. Ajattele sitä, että helvetti on ero Jumalasta, ja kun Jeesus oli naulittuna ristille, Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ensimmäisen kerran iankaikkisuudessa ja ainoan kerran sen jälkeen, kun Jeesus koki vieraantumisen tunteen ja eron Isästään – se on helvetti. Raamattu sanoo, että helvetti on myös ulkoisen pimeyden paikka ja Jeesuksen riippuessa ristillä aurinko kieltäytyi loistamasta ja keskellä päivää tuli pimeä kuin keskiyöllä. Oli ikään kuin pyhä Jumala ei olisi voinut kestää syntiin katsomista ja siksi sammutti valot. Lisäksi helvetti on tuskan ja kärsimyksen paikka, eikä minun tarvitse muistuttaa sinua Jeesuksen kärsimistä kivuista ristillä. Se on aikakausien mysteeri, emmekä koskaan tule ymmärtämään sitä täysin, mutta ehkä siksi koska Jeesus oli iankaikkinen Olento Hän ehkä kärsi rajallisen ajan (6 tuntia) sitä, mitä meidän rajallisina olentoina, olisi ollut kärsittävä ikuisesti. Kaikki, mitä tiedän, on, että Jeesus koki helvetin, että minun ei tarvitsisi sitä kokea – Hän oli minun sijaiseni.

Minun reaktioni: Olen ikuisesti kiitollinen, koska syntivelkani on maksettu!

Joten reaktioni on: Olen ikuisesti kiitollinen, että syntivelkani on maksettu! Joitakin vuosia sitten Lookout-lehdessä oli tosi kertomus Paul Leonard’ilta. Kun Paul oli tekniikan opiskelija Ohion osavaltiossa juuri Suuren Laman jälkeen, hänen oli itse maksettava opiskelukustannuksensa. Hänen oli venytettävä penniä ja tehtävä useita osa-aikaisia töitä. Yksi hänen työpaikoistaan oli tarjoilla pöytiin ruokasalissa. Eräänä päivänä hän palveli tiedekunnan jäsenten pöytää. Lattiassa oli liukas kohta ja hän liukastui ja koko tarjottimellinen ruokaa kaatui tekniikan professorin päälle. Tämä professori oli aina moitteettomasti pukeutunut. Kauhuissaan Paul sieppasi lautasliinan ja yritti pyyhkiä ruokatahroja kalliilta puvulta, mutta onnistui vain levittämään tahroja ja painamaan niitä syvemmälle.

Professori tuijotti häntä ja sanoi: ”Nuori mies, mitä aiotte tehdä tälle?” Paul vastasi nopeasti: ”Sir, olen iloinen, jos voin maksaa pukunne kuivapesun.” Professori sanoi: ”En usko, että tätä pukua voi puhdistaa, entä te?” Professori oli ärtynyt ja Paul ei voinut sanoa muuta kuin: ”Maksan vaikka kuinka paljon, sir.”

Myöhemmin iltapäivällä Paulin oli kärsittävä koko tekniikan kurssin luennon ajan, kun professorilla oli yllään ruuan tahrima puku. Kellon soitua professori sanoi: ”Paul Leonard, tulkaa tapaamaan minua luennon jälkeen.” Kaikkien mentyä professori sanoi: ”Herra Leonard, minusta olisi vain reilua, jos te ostatte minulle uuden puvun.” Paul irvisti ajatellessaan kustannuksia, mutta sanoi: ”Kyllä sir.”

Professori määräsi Paulin tapaamaan hänet Columbus’in keskustassa miesten vaatekaupassa, joka oli tunnettu kalliista räätälin tekemistä puvuistaan. Kun Paul tuli paikalle professori oli jo valinnut kankaan ja otattanut mitat. Professori sanoi myyjälle: ”Herra Leonard huolehtii laskusta.” Sitten hän katsoi Pauliin ja kysyi: ”Eikö niin?” Paul nyökkäsi nöyrästi ja sanoi: ”Kyllä sir. Se vie vähän aikaa, mutta minä maksan kyllä laskun.” Sitten professorin ilme muuttui. Hän hymyili, kääntyi myyjään ja sanoi: ”Ottaisitteko mitat herra Leonard’ista pukua varten samasta kankaasta, kuin minkä minä valitsin ja laittakaa molemmat puvut minun laskuuni.” Paul Leonard sanoi, että tuona päivänä hänen professorinsa opetti hänelle unohtumattoman läksyn armosta ja anteeksiantamuksesta. Me olemme samassa tilanteessa. Minä loukkasin Jumalan pyhyyttä, mutta Hän ei ainoastaan mitätöinyt velkaa, vaan maksoi sen itse ja sitten antoi minulle, mitä en ansainnut.

Jos joku menisi pankkiin ja maksaisi pois sinun lainasi ja kaikki laskusi, niin miten sinä suhtautuisit häneen? Et koskaan pystyisi kiittämään häntä kylliksi. Juuri näin Jeesus teki meille, joten meidän pitäisi aina kiittää Häntä sydämestämme. Lopuksi:

(3) JUMALA VAIHTAA MINUN RIEPUNI HÄNEN VANHURSKAUTENSA VIITTAAN

Raamattu sanoo, että Jumalan täydelliseen vanhurskauteen verrattuna hyvätkin asiat, joita yritämme tehdä, ovat kuin likaisia ja saastaisia riepuja. Luemme jälleen nämä väkevät sanat Jesajalta: ”…niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme” (Jes. 64:6). Nuo saastaiset rievut ovat kuin syntimme, jonka Jeesus otti päällensä ja ristillä Hän vaihtoi nuo rievut Hänen vanhurskautensa viittaan. ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (Jes. 61:10).

Jumala tekee enemmän, kuin vain että ottaa pois syntimme – se on vasta puolet vaihdosta. Hän antaa meille Kristuksen vanhurskauden. Sana vanhurskaus tarkoittaa ”oikea asema Jumalan edessä”, tai ”oikeus seisoa Jumalan edessä”. Teoriassa on kaksi keinoa saada vanhurskaus. Ensimmäinen on elää täysin synnitön elämä. Syntymisesi hetkestä kuolinhetkeesi älä koskaan valehtele, älä koskaan ajattele pahaa, äläkä sano pahaa sanaa, älä koskaan harjoita moraalittomuutta. Täyttääkö kukaan vaatimukset? Jos et täytä täydellisen ihmisen vaatimuksia, niin ainoa vaihtoehto saada vanhurskaus on hyväksyä se lahjavanhurskaus, joka saadaan Jumalalta uskosta.

Oppi: Vanhurskautus uskosta

Tässä osoitettua oppia sanotaan uskosta vanhurskauttamiseksi. Raamattu sanoo: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa” (Room. 5:1). Olla vanhurskautettu tarkoittaa, että Jumala täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan katsoo meitä ja julistaa, että olemme vanhurskaita Kristuksessa. Kun sanot sanan ”vanhurskautettu”, niin ajattele sitä näillä ehdoilla. Se on ”aivan kuin en olisi koskaan syntiä tehnytkään”. Kun lakkaat luottamasta hyviin tekoihisi ja sen sijaan luotat Jeesukseen, niin Jumala katsoo sinuun, eikä enää näe syntiäsi. Hän näkee vain Kristuksen vanhurskauden.

Minun reaktioni: Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa

Miten reagoin siihen, että olen uskosta vanhurskautettu? Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa! Lakihenkisyys on käsitys, että voit tekemilläsi asioilla saada Jumalan rakastamaan sinua enemmän. Armo ymmärtää, että Jumala katsoo sinuun ja näkee Kristuksen vanhurskauden. Sinun ei tarvitse tehdä töitä miellyttääksesi Jumalaa; sinä jo miellytät. Muistatko, kun Jeesus kastettiin? Isä-Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakastettu Poikani, johon minä olen mieltynyt!” Tällainen on se totuus, joka vapauttaa sinut!

Kerran, kun suuri saarnamies H. A. Ironside vieraili lammasfarmilla Länsi-Teksasissa, häntä kohtasi outo näky. Hän näki pienen karitsan, jolla oli neljä etujalkaa ja neljä takajalkaa. Hän oli ymmällään ja pyysi farmaria selittämään sitä. Farmari sanoi:

”Katsokaa tarkasti, sillä lampaalla on päällään toisen lampaan talja. Meillä oli lammas, joka kantoi karitsaa, joka kuoli. Samaan aikaan meille syntyi toinen karitsa, jonka emä kuoli. Otin emättömän karitsan ja panin sen yhteen lampaan kanssa, jonka karitsa oli kuollut ja ajattelin, että ongelma olisi ratkaistu. Emälammas ei kuitenkaan halunnut olla missään tekemisissä karitsan kanssa, koska tiesi, ettei karitsa ollut sen oma.

Eräs vanha apulaiseni kertoi minulle, että osaisi ratkaista ongelman. Hän nylki kuolleen karitsan ja asetti taljan elävän karitsan päälle ja laittoi sen karsinaan emälampaan kanssa. Ja yllätys, yllätys, emälammas rakasti ja hoiti sitä omanaan. Se hyväksyy karitsan ja huolehtii siitä, koska se on puettu sen omaan karitsaan.”

Tri. Ironside sanoi, että näin Jumala kohtelee meitä. Hän ei enää näe meitä syntisinä, vaan ihmisinä, jotka on peitetty ja vaatetettu Kristuksen vanhurskaudella!

Martti Luther, suuri uskonpudistaja, sai kerran kirjeen kristityltä ystävältä, joka kamppaili menneisyytensä syntien kanssa. Vastauksessaan Luther kirjoitti nämä kuuluisat sanat: ”Opi tuntemaan Kristus ja Hänet ristiinnaulittuna. Opi laulamaan Hänelle ja sano – Herra Jeesus, sinä olet minun vanhurskauteni. Sinä otit päällesi sen, joka oli minun; Sinä asetit minun päälleni sen, mikä oli Sinun. Sinä tulit siksi, mitä sinä et ollut, että minä voisi tulla siksi, mitä minä en ollut.” Se on laulu, jota meidän kaikkien pitäisi laulaa!

JOHTOPÄÄTÖS

Walter Wangerin nuorempi on kirjoittanut viehättävän vertauksen nimeltä ”The Ragman” (Riepumies) ja haluan kertoa sen ensimmäisessä persoonassa, kuten hän sen kirjoitti:

Eräänä perjantaiaamuna näin komean nuoren miehen kävelevän kaupunkiimme. Hän veti vanhoja rattaita täynnä hienoja uusia vaatteita. Hän huusi voimakkaalla selvällä äänellä: ”Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan! Minä otan vanhat riepunne! Riepuja!” Kiinnostuneena päätin seurata häntä. Panin merkille, että hän oli noin 190-senttinen, hänen käsivartensa olivat kuin suuret puun oksat, kovat ja lihaksikkaat ja hänen silmänsä olivat täynnä älykkyyttä. Ajattelin: ”Tämäpä outoa. Eikö tällainen mies voisi löytää paremman homman?”

Tarkkaillessani hän lähestyi naista, joka istui takaverannallaan. Hän itki nenäliina kasvoillaan vuodattaen tuhannen kyyneltä hartiat vavisten äänekkäistä nyyhkytyksistä. Riepumies pysäytti rattaansa ja hiljaisesti käveli naisen luokse. Hän kosketti naista lempeästi ja sanoi: ”Anna minulle riepusi ja minä annan sinulle uuden.” Hän otti kyynelistä märän nenäliinan hänen kädestään ja antoi hänen käteensä liinakankaan niin puhtaan ja uuden, että se hohti. Sitten kävellessään pois Riepumies teki kummallisen asian. Hän laittoi likaisen nenäliinan kasvoilleen ja HÄN alkoi itkeä. Hän alkoi nyyhkyttää yhtä äänekkäästi, kuin nainen oli nyyhkyttänyt ja kuitenkin, kun vilkaisin häntä, hän ei enää itkenyt ollenkaan.

Edelleen itkien Riepumies jatkoi matkaansa. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Ei mennyt kauan, kun Riepumies kohtasi nuoren tytön, jonka pää oli kääritty veriseen siteeseen. Ohut verijuova valui hänen poskeltaan. Riepumies katsoi lapseen hellästi ja veti rattailtaan sievän keltaisen myssyn. ”Anna minulle riepusi” hän sanoi, ”niin minä annan sinulle omani.” Katselin, kun hän aukaisi tytön siteen, otti sen pois ja sitoi omaan päähänsä. Lempeästi hän laittoi myssyn hänen päähänsä.

Se, mitä näin, sai minut haukkomaan henkeäni: sillä siteen mukana lähti haavakin. Riepumiehen nyt haavoitetusta päästään tummempi ja paksumpi verijuova valui alas hänen poskeaan. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” huuteli vertavuotava itkevä, mutta vahva Riepumies. Hän näki miehen nojaamassa puhelinpylvääseen ja kysyi tältä: ”Oletko sinä töihin menossa?” ”Töihinkö? Oletko hullu?” Mies pudisti päätään ja irrottautui pylväästä näyttäen takkinsa oikean hihan – joka oli tyhjä, hihansuu tungettuna taskuun. Häneltä puuttui käsi.

Riepumies siis sanoi: ”Anna minulle takkisi, niin minä annan sinulle omani.” Hänen äänessään oli sellainen auktoriteetti ja voima! Katselin lumoutuneena, kun hän nopeasti otti pois miehen takin ja laittoi oman takkinsa miehen päälle. Minua vapisutti se, mitä näin, sillä Riepumiehen käsi pysyi hänen takissaan ja kun mies pukeutui siihen, hänellä oli kaksi hyvää kättä, paksuja kuin isot oksat, mutta Riepumiehellä oli yksi käsi. ”Nyt sinä voit mennä töihin”, Riepumies sanoi.

Sen jälkeen Riepumies löysi juopuneen miehen, joka makasi sairaana ja tiedottomana saastaisen vanhan armeijan huovan alla. Riepumies otti huovan ja kietoi sen ympärillensä ja antoi miehelle uuden puvun.

Riepumies lähti pois. Hillittömästi itkien, pää verta vuotaen hän veti rattaitaan yhdellä kädellä kompastellen kuin juopunut, kaatuillen, kuitenkin päästen pystyyn ja edeten päättäväisesti, kunnes tuli kaupungin laitamille. Itkin nähdessäni muutoksen tässä vahvassa nuoressa miehessä ja vielä minulta oli näkemättä, minne hän oli menossa.

Lopulta pieni vanha, surullinen Riepumies tuli kaatopaikalle. Hän löysi jätevuoren ja kiipeää ylös huipulle piinaavin askelin. Siellä kukkulan laella hän raivasi pienen alan ja asettui makaamaan. Hän peitti itsensä tuolla likaisella vanhalla armeijan huovalla ja yksi viimeinen vapina ja äänekäs huokaus ja hän oli kuollut.

Voi kuinka itkinkään todistaessani sitä kuolemaa! Lysähdin siihen ja itkin kuin sellainen, jolla ei ole mitään toivoa, sillä olin alkanut rakastaa Riepumiestä. Nyyhkytin itseni uneen. Ja tietämättäni nukuin unetonta unta päivän, kaksi päivää, jopa kolme. Sitten sunnuntaiaamuna kirkas valo herätti minut. Katsoin ylös ja räpyttelin silmiäni edessäni olevan kirkkauden vuoksi. Sitten näin Riepumiehen seisomassa, taittelemassa huopaa kahdella hyvällä kädellä ja huopa oli nyt valkoinen ja puhdas. Hän oli elossa!

Kuulin hänen selvän äänensä: ”Riepuja! Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Sitten kävelin hänen tykönsä kerroin hänelle nimeni. Hänen vaatteidensa loiston rinnalla minun vaatteeni yhtäkkiä näyttivät saastaisilta ja tahraisilta. Painoin pääni häveten ja sanoin kaipaavalla äänellä. ”Pue minut, ole hyvä ja pue minut.” Ja Hän teki sen. Herrani Jeesus, Riepumies, otti pois synnin vaatteeni ja puki minut Hänen vanhurskauteensa!

Read Full Post »

Kenet Jumala tempaa?

Whom Will God Rapture?
By Gary Ritter, 20.9.2019, suom. SK

 

Monissa blogini posteissa julistan, että Jumala tempaa todellisen seurakuntansa. Hiljattain luettuaan yhden artikkelini Linda otti minuun yhteyttä huolestuneena aiheesta, josta on syytä keskustella. Sähköpostissaan Linda kirjoitti:

”Sanoit, että Jeesus tempaa ne, jotka ovat uskollisia, uskovat ja seuraavat tosissaan (engl. hard) Häntä. Sanat ’seuraavat Häntä tosissaan’ tekevät minut levottomaksi. Jos on näin, niin mistä tiedän, kuinka tosissani olen tarpeeksi tosissani? Ajatus, ettei seuraa tarpeeksi tosissaan ja jää tempauksesta, on kauhistuttava. Voitko selventää sitä minulle?”

Ensimmäinen asia on, miksi sanon mitä sanon. Puhunko tekoihin perustuvasta uskosta, vaiko sellaisesta, joka tulee yksin armosta? Jo siitä, että kysyn tätä, sinun pitäisi tietää, että tarkoitan ehdottomasti jälkimmäistä. Kristus maksoi sen kaiken verellä, jonka Hän vuodatti ristillä. Hän maksoi laillisen velkamme, pyyhki syytelistamme puhtaaksi ja me pinkaisimme ulos oikeussalista vapaina miehinä ja naisina sen työn kautta, jonka Hän teki, kun teemme parannuksen ja luotamme Häneen.

Se on pelastus, mutta se voi olla hyvin erilainen asia kuin ”täyttää vaatimukset” tempaukseen. En yhtään epäile, että näkökulmani tässä on kiistanalainen, mutta luulen, että se tulee aiheen mukana. Luulen, että kautta Raamatun Jumala tekee hyvin selväksi, että Hän haluaa puhdistetun kansan kuin puhdas hopea ja kulta. Nyt on niin, ettemme koskaan saavuta tuota lopullista täydellisyyttä tässä elämässä. Olemme pyhityksen tiellä.

Tässä joitakin kysymyksiä: Mitä me teemme tuolla tiellä? Jatkammeko kiipeämistä ylöspäin John Bunyanin taivaalliseen kaupunkiin pyrkien ahkerasti tuntemaan Jeesusta entistä läheisemmässä suhteessa päivittäin, vai tuhlaammeko aikamme kiinnostuneena enemmän tämän maailman asioista? Odotammeko Kristuksen pikaista paluuta, kun Hän tulee viemään kansansa pois kanssaan pilvissä, vai onko katseemme kiinnittynyt ympärillämme oleviin asioihin? Haluaisimmeko mieluummin, että Jeesus tulee pian, kuin että Hän viivyttää tuloaan, jotta voisimme nähdä lastemme avioituvan ynnä lukemattomia muita maailmallisia houkutuksia?

Meillä oli viime sunnuntaina lähetyssaarnaaja, joka palvelee hyvin vaikealla alueella tavoittamattoman ihmisryhmän parissa. Hän käytti erästä sanaa kuvailemaan erilaisia kristittyjä. Hänen käyttämänsä sana oli trajectory (rata). Hän kertoi oletettavasti pelastetuista kristityistä, jotka olivat itseasiassa palvelutyön johtajia silloin, kun hän ensi kerran tuli Herran tykö. Tänä päivänä he eivät enää palvele Jumalaa, mutta hän on vaarantamassa henkensä Somaliasta tulleiden muslimipakolaisten keskuudessa. Tuona varhaisempana aikana elämässään tämä lähetyssaarnaaja oli kyllä pelastettu, mutta eli maailmallista elämää. Hän kertoo, että hän yritti ymmärtää tämän koko kristillisen asian ja hänellä oli epäilemättä ongelmia synnin kanssa. Hänen halunsa ja intohimonsa olivat kuitenkin Herran puoleen. Hän oli siirtymässä kohti Jeesusta ja Häntä palvelevaa elämää. Hänen ratansa oli nouseva. Ilmeisesti nuo toiset palvelutyön johtajat eivät olleet mitenkään loppuunmyytyjä. Heidän ratansa ei varmasti ollut nouseva. Ehkä he tietyssä mielessä leikkivät kristinuskoa.

Se, että joku Lindan kaltainen edes esittää tämän kysymyksen, kertoo jo minulle, että hänen sydämensä on Herran puolella. Blogikirjoituksissani, joista useita on julkaistu sivustolla Rapture Ready, mainitsen tohtori Michael S. Heiser’in ja hänen kirjansa The Unseen Realm (Näkymätön maailma). Yksi asia, jonka tri. Heiser on sanonut ja josta pidän paljon, on se, että Jumala haluaa uskollisuutta. Uskomme täytyy olla yksin Kristuksessa JA me olemme uskollisia Hänelle siinä, että meillä ei ole muita jumalia edessämme.

Muistaakseni se oli Bill Bright järjestöstä Campus Crusade for Christ (nykyisin CRU – miksi nimi muutettiin?), joka loi kuvan, jossa on ympyrä ja valtaistuin. Ympyrä on meidän elämämme ja valtaistuin on Kristus. Missä valtaistuin on? Onko se ympyrän ulkopuolella ja onko Jeesus vain yksi lisäasia elämässämme, kuten perhe, työ, seurakunta jne.? Vai onko valtaistuin ympyrän keskellä? Onko Jeesus syy, miksi elämme?

Todellinen kristitty sopii mielestäni näihin eri kriteereihin, kuinka sitten joku haluaakaan ajatella: Ratamme on nouseva kohti Kristusta, meillä on uskova uskollisuus Häntä kohtaan ja Hän on keskellä elämäämme ja syy, miksi olemme olemassa.

Kristityt, jotka eivät näytä tältä ja jotka ovat enemmän niitä, joista käytän nimitystä chino – Christian in name only (kristitty vain nimeltä) – ovat uskoakseni niitä, jotka ovat vaarassa tempauksen hetkellä.

Tämä näkökulma menee tosin petollisille vesille niiden jäljelle jääneiden kannalta, joita pitäisimme pelastettuina. Tempauksen jälkeinen ajanjakso on vaikea kenen tahansa normien mukaan. Tiedämme, että suurin osa niistä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen tänä aikana – ja heitä on todennäköisesti miljoonia – myös todennäköisesti mestataan. Jos tunnustavien, mutta penseiden kristittyjen, on kohdattava tämä haaste, niin se vaikuttaa melko kovalta, eikö niin? En tiedä vastausta, mutta muistan, kuinka Jeesus reagoi Laodikean kristittyihin: Hän halusi oksentaa heidät ulos suustaan (Ilm. 3:16). Hän sanoo myös nuhtelevansa ja kurittavansa heitä – koska Hän rakastaa heitä (Ilm. 3:19).

Tähän pulmaan on yksinkertainen ratkaisu: Älä ole penseä uskova. Tee todella, mitä Jeesus käskee meidän tehdä ja elä Hänen käskyjensä mukaan. Keskity Häneen äläkä maailmaan. Jos elämme elämäämme tällä tavalla, niin en usko, että meidän tarvitsee olla huolissamme mistään.

————————————————

Gary W. Ritter is a lay pastor, Bible teacher, and serves as Missions Director at his church. He is also a prolific author. His Whirlwind Series is comprised of three books: Sow the Wind, Reap the Whirlwind, and There Is A Time. All these books are also contained in the collected volume of the just-released Whirlwind Omnibus. Gary has a standalone novel of supernatural suspense, The Tattooed Cat. He released Alien Revelation – The Unveiling, the first novel in a new series The Sons of God Chronicles on September 4, 2019. You can reach him via his website at www.GaryRitter.com or at his Facebook Author page at https://www.facebook.com/gritter3390. You can also see his video Bible teachings on his Gary Ritter YouTube page – look for the fish symbol.

 

Read Full Post »

Älä jää menneisyytesi vangiksi

What If?
By John Lysaught, 18.8.2019, suom. SK

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja tehdä uudelleen jotakin, joka surettaa sinua elämässäsi, niin tekisitkö? Luulen, että meillä kaikilla on katumisen aiheita ja me tekisimme. Ehkä se oli ihmissuhde, työpaikan vaihto, tai risteys elämän tiellä, jonka toivoisit voivasi kääntää ympäri ja kävellä siihen uudelleen, että voisit lähteä toiselle tielle. Asia on niin, ettei se kannata, koska mikään tekemäsi ei voi muuttaa menneisyyttä. Voit mennä vain eteenpäin. Tämä pätee erityisesti synninsuruun.

Elämässä tehdyt valinnat tekevät meistä sitä, mitä olemme tänään, juuri nyt, jopa synnissä. Huolimatta menneisyyden katumisista, niiden ei Kristuksen tähden tarvitse hallita elämäämme. Joskus vaikeaa? Kyllä, ehdottomasti. En sano, että se on ollenkaan helppoa. Paraneminen voi tietysti viedä aikaa ja harmittelusta on vaikea päästä irti. Silti se on mahdollista, jos vain osaamme antaa anteeksi itsellemme.

Minulla oli elämässäni kaksikin isoa kaduttavaa asia, jotka veivät minulta kauan päästä yli. Ne olivat elämää muuttavia tapahtumia, joita aina ihmettelisin. Ihmettelisin, että olisiko elämäni ollut vaikeampaa vai helpompaa, tai että olisinko samassa paikassa, jossa olen nyt. Päätökset näet vievät meitä teille, joista emme tiedä, minne ne johtavat; eivät aina niin hyvään. Jumala käyttää historiaamme nykyisyydessä ja tulevaisuudessa vaikuttamaan yksilölliseen elämäämme ja toisten elämään hänen hyväkseen.

Jumalan armo ja laupeus käyttivät harmitteluani Hänen kunniakseen tavalla tai toisella. Minulla oli tapana jatkuvasti pyöritellä mielessäni “mitä jos” asioita. Sen kuorma painoi minut alas ja kesti kauan kohdata ne ja päästä niistä irti. Lopussa kuitenkin, kun harmittelusta on päästy irti, elämässä on tyytyväisyys ja Jeesus, tärkein asia omistaa. Jeesuksen ja hänen armonsa ja laupeutensa vuoksi katumiset on pesty puhtaiksi, eikä meidän enää tarvitse elää syyllisyyden varjossa.

Fil. 3:13-14 sanoo meille: “Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kun ihminen harmittelee menneitä, hän on menneisyyden vanki. Ihmiset voivat viipyä ja viipyä syntisessä harmittelussa, mutta menneisyys ei muutu. Se, mitä tarvitaan, on katsoa eteenpäin taivaaseen, olla taivaaseen sidottu Kristuksen kanssa majakkana myrskyssä. Ei ole mitään menneisyyden toivoa, vaan tulevaisuuden toivo. Tulevaisuuden, jossa olemme kuninkaamme kanssa ja harmittelevat ajatukset eivät kuulu edes kuiskauksina sydämissämme.

Uskovien ei tule muistella vanhoja elämässä (Jes. 43:18). Katumuksen taakan ei tarvitse painaa meitä murheen liejuun tai epätoivoon. On olemassa Jumalan toivo ja elämä Hänen rakkaudessaan ja laupeudessaan ja armossaan. Kun ihminen pitää tiukasti kiinni harmitteluista, niin hän tulee alas painetuksi ja tukehtuu menneisyyden virheisiin. Jokin synti, tai tehdyt synnit, jotka painavat raskaasti sydämessä ja mielessä, estävät uskovia elämästä täysillä Jumalassa. Muista, mitä apostoli Paavali sanoo:

“Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä” (Hepr. 8:12).

Tämä on vahva ja tosi lausunto. Jumala ei muista syntejämme. On vain oltava usko ja toivo Kristukseen, niin nuo harmittelut lähtevät meistä.

Saatana käyttää harmittelujamme edukseen meitä vastaan. Hän pystyy pitämään meidät alas painettuina, jos sallimme harmittelun vallata elämämme. Saatana on tässä hyvä ja hyödyntää tätä. Jos hän pystyy tukahduttamaan uskovat harmitteluihin, niin hän voittaa, mutta muista: Jumala on aina lähellä. “Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli” (Ps. 34:18). Hän on aina lähellä eikä hylkää meitä harmittelun hetkinä, koska Hän on aina lähellämme.

Älä anna saatanan taakoittaa sinua harmitteluillasi. Laita ne sivuun ja nosta katseesi Jumalaan. Jumala ei hylkää uskovia elämän harmitteluiden takia (Hepr. 13:5). Hän ei kääntänyt rakkauttaan pois, vaan rakasti ihmistä niin paljon, että “osoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kristus kuoli valittujensa puolesta, niiden, jotka hän omisti jo ennen maailman perustamista (Ef. 1:4). Hän ei kuollut ja uhrautunut synnittömien puolesta, vaan tuli pesemään lumivalkoisiksi ne, jotka uskovat Häneen (Jes. 1:18). Tässä pitäisi olla rauhan ja arvon tunto.

Harmittelun ketjut voidaan katkaista. Synti voidaan pyyhkiä pois ja sen mukana mikä tahansa ja kaikki siihen sidottu harmittelu.

On olemassa anteeksiantamus Jumalalta Kristuksen kautta ja silti me edelleen pieksämme itseämme harmittelemalla. Meistä tuntuu, että Jumalan edessä on häpeä, ja katsomme sen vuoksi maahan. Siihen ei ole mitään syytä. Paistattele hänen rakkautensa valossa, jota ei pidetä synnin harmittelun kahleissa. Anna Jumalan valon vapauttaa sinut katumuksesta, josta pidät kiinni niin tiukasti, että se estää Jumalan todellisen rakkauden ja anteeksiantavan armon hyväksymisen.

“Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Kun Hän puhdistaa uskovan, niin jo kadutuista synneistä ei jää mitään tahraa. Jos Hän on antanut meille anteeksi, niin emmekö mekin voisi antaa anteeksi itsellemme? Harmittelusta vapautuminen on avain edistymiseen pyhityksen tiellä. Harmittelu on este pyhityksellemme ja vain vapautumalla siitä voimme hyväksyä itsemme ja edetä vanhurskauden tiellä.

Gal. 5:1 sanoo: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”

Katumisen orjuuden ei tarvitse masentaa meitä. Sen ei tarvitse ympäröidä jokaista ajatusta, eikä estää suhdetta Jumalaan. Vapautuminen katumisesta antaa rauhan sydämellemme. On helpotus tietää, että Jumala on armollinen ja Hänen lupauksensa antaa anteeksi ei ole lupaus rikottavaksi. Kristuksen uhri menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden synneistä antaa mahdollisuuden haudata katuminen, eikä asua siinä enää. Suremisen aihetta ei ole, koska Kristuksessa on toivo paremmasta tulevaisuudesta. Katsominen huomiseen, eikä taaksepäin, antaa varmuuden, että taivas on aivan nurkan takana. Se antaa mahdollisuuden viedä taakkamme Hänelle, joka on varmasti kykenevä ja halukas antamaan anteeksi seuraajiensa synnit.

Kristuksen rakastaminen on eteenpäin menoa, eikä taaksepäin katsomista harmittelussa. Synti voi varmasti taakoittaa, mutta sen ei tarvitse monopolisoida uskovien ajatuksia. Kristuksen uskossa on toivo näkymättömästä (Hepr. 11:1). Menneisyyden harmittelussa ei ole mitään toivoa. Katsominen eteenpäin Kristukseen on ainoa keino navigoida tässä vaikeuksien maailmassa. Harmittelu ei saa taakoittaa meitä (Ps. 55:22).

Katumisesta pääseminen on valtava askel eteenpäin Kristuksen anteeksiantamisen hyväksymisessä ja askel eteenpäin vaelluksessamme Jumalan pyhittävässä rakkaudessa ja kirkkaudessa.

johnflysaught@gmail.com

 

Read Full Post »

Tarkoitus kateissa – ratkaisu kateissa

MISSING THE MARK—MISSING THE SOLUTION
1.5.2019, by T. A. McMahon, suom. SK

Useimmat meistä ymmärtävät, että ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” on yksi synnin raamatullinen määritelmä. Jakeessa Room. 3:23 Paavali käyttää synnistä kreikan verbiä hamartano. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Se voi tuntua joistakin vähän epäreilulta, koska harvoin ajattelemme, että epäonnistuminen tavoitteen tai normin saavuttamisessa olisi syntiä. ”Epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” ei tunnu suureltakaan rikokselta ajatellessamme useimpia syntejä, joista olemme tietoisia, varsinkin kauheita sellaisia. Nuoli, joka ei ihan osu maaliin, syntiäkö? Tosiaanko? Tällainen reaktio kertoo paljon itsestämme ja sydämemme tilasta suhteessa Luojaamme.

Jumala on täydellinen. Kaikki, mitä Hän sanoo ja tekee, on täydellistä. Siksi Hänen norminsa on täydellinen. Kaiken, mikä ”ei täytä” Hänen normiaan, täytyy olla syntiä. Kuten Jaakob sanoo: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (Jaak. 2:10). Se on Jumalan kriteeri olemiselle Hänen kanssaan. Me teemme syntiä, me kuolemme. Ja me kaikki olemme tehneet syntiä. Kuolemaan sisältyy fyysinen ja hengellinen ero. Se voi olla Jumalasta – ja se voi olla ikuinen.

Voitaisiin kysyä, kuten opetuslapset kerran: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matt. 19:25-26). Jumalan tuomio ja oikeudenmukaisuus ovat täydelliset. Rangaistus synnistä on iankaikkinen ero Hänestä. Se on ääretön rangaistus ja rajallinen ihmiskunta ei voi koskaan maksaa koko tuomiota. Mutta Jumala voi ja teki sen! ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jeesus, täydellinen synnitön Jumal-ihminen, tyydytti täydellisen oikeudenmukaisuuden maksamalla täysin ihmiskunnan synneistä – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Vaikka Jumala on hankkinut pelastuksen koko ihmiskunnalle Jeesuksen kautta, se on voimassa vain niille, jotka uskovat Häneen Vapahtajanaan ymmärtäen, että Hän – ja vain Hän – voi pelastaa heidät. Ei ketään eikä mitään voida lisätä ratkaisuksi – ei hyviä tekoja, ei kirkossa käymistä, ei uskonsuuntaa, ei rituaaleja, ei sakramentteja, ei kanonisoituja pyhimyksiä eikä uskonnollisia johtajia, ei kastetta – ei mitään muuta. Vain Kristus – Solus Christus.

Kun olemme pelastuneet, me muutumme – mutta emme täydellisesti. Ei vielä. Se tapahtuu, kun menemme olemaan Jeesuksen kanssa. Ennen tuota täydellistä muutosta meille annetaan uusi luonto, mutta silti säilytämme vanhan luontomme. Me voimme tehdä syntiä, mutta emme enää ole synnin orjuudessa emmekä hallinnassa. Uusina luomuksina Kristuksessa elämämme tehdään Hänen armollaan ja meissä asuvan Pyhä Hengen voiman kautta kykeneväksi miellyttämään Jumalaa (1. Kor. 3:16). Uuteen elämäämme Kristuksessa kuitenkin sisältyy taistelu vanhan ja uuden luontomme välillä.

Kuinka tärkeä on sitten tuo taistelu? Vaikka pelastuksemme ei riipu siitä, koska pelastus annettiin kaikille, jotka vastaanottivat sen uskon kautta ilmaisena lahjana, se kyllä liittyy koko joukkoon asioita, jotka koskevat ajallista elämäämme Kristuksessa. Kuten? Suhdettamme Jeesukseen – toisin sanoen, rakkauttamme Häneen, Hänen miellyttämistämme, kypsyyttämme Hänessä, hedelmällisyyttämme, kuuliaisuuttamme, todistustamme, palkkaamme taivaassa. Sellaiset asiat ja monet muut riippuvat siitä, missä määrin emme ”epäonnistu tarkoituksen saavuttamisessa”. Toisin sanoen, niitä on hoideltava Jumalan tavalla.

Täydellisestikö? Kyllä. Se täytyy olla päämäärämme. Raamattu sanoo: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48). ”…vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’” (1. Piet. 1:15-16). ”…Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12). Tämän on oltava jokaisen uskovan päämäärä.

Onko se saavutettavissa? Ei, ei täydellisesti. Miksi sitten yrittää? Se voi kuulostaa tyhmältä kysymykseltä niistä, jotka ovat raamatullisia kristittyjä ja jotka uskovat, että kaiken, mitä he tekevät, heidän tulee tehdä Herran kunniaksi. (1. Kor. 10:31). Silti maailmakin ymmärtää sen. Motivaatiopuhujien ja auta itseäsi -gurujen suosittu hokema on ”Ole niin hyvä kuin voit” (Be the best that you can be). He tunnustavat, että jopa yritys, joka ei saavuta yksilön tavoitetta, osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi. Tämä kaikki tietysti koskea itseä ja on kaukana uskovan motivaatiosta – ainakin toivottavasti.

Epafraan palavat rukoukset kolossalaisten veljiensä ja sisartensa puolesta Kristuksessa kertovat meille kaksi tärkeää asiaa: a) Meitä kehotetaan seisomaan täydellisinä kaikessa Jumalan tahdossa, ja b) Tuon päämäärän saavuttamiseksi Herra auttaa Kolossan uskovien ponnistuksia Epafraan rukouksilla. Pyhän Hengen innoittamana Paavali kirjoittaa samalla tavalla tessalonikalaisille:

”Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.” (1. Tess. 4:1-2). Nämä kaksi jaetta aika pitkälle tiivistävät ja tukevat niitä seikkoja ja huolenaiheita, joita minulla on kirjoittaessani tätä artikkelia.

Tässä ne ovat: 1) Kautta Raamatun meitä uskovia kehotetaan tekemään asioita Jumalan tavalla Hänen armonsa avulla niin täydellisesti kuin voimme. 2) Sanansa kautta Hän on antanut meille tarvitsemamme ohjeet tehdäksemme asioita Hänen tavallaan (2. Piet. 1:3-4; 2. Tim. 3:16-17). 3) Hän on antanut meille Pyhän Henkensä auttamaan meitä ymmärtämään ja tekemään, mitä Hän käskee (1. Kor. 3:16; Joh. 16:13). 4) Siinä määrin kuin emme ota vakavasti emmekä tee, ei vain sitä, mitä Jumala on antanut meille tehtäväksi, vaan mitä Hän on käskenyt meidän tehdä ja sillä tavalla, kuin Hän haluaa meidän tekevän sen, niin tuohon huolimattomuuteen sisältyy tahallinen ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa”. Se on syntiä. Ja synti johtaa eroon.

Kristukseen uskovalle synnillä on seurauksia (kuten toivon meidän tietävän), jotka ovat ajallisia eikä ikuisia. Kristuksen maksu puolestamme turvaa iankaikkisen kohtalomme. Kristittyinä synneillämme on ajallinen vaikutus, joka tuhoaa hedelmällisyytemme, kuten myös haitallinen vaikutus suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä. Syntimme kuitenkin saavat meidät vetäytymään pois Hänestä, kunnes kadumme. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes. 59:1-2). Todellinen katumus kuitenkin (siitä riippumatta, mitä nuo synnit ovat) tekee meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa ja siten korjata suhteemme (Jaak. 4:8).

Kuinka vakavaksi voi ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” käydä? Seuraavassa on havainto, joka murehduttaa minua syvästi, minkä vuoksi aloitin tämän artikkelin yrittämällä selventää sen välttämättömyyttä, että Jumala kutsuu meitä täydellisyyteen. Hänen Sanansa, Hänen ohjeensa, Hänen käskynsä, ovat täydellisiä. Lisäksi ne ovat Jumalan sanoja, ei ihmisten: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (Gal. 1:11-12). Jumalan sanat ovat totuus; ihmisen sanat, jotka on lisätty Herran sanoihin, ovat ”epäpyhä ja turha” hapatus. Ne saattavat aluksi kuulostaa hurskailta, mutta ”niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16). Sitä paitsi Jumalan Sanaan lisääminen ja siitä vähentäminen on tuomittu: ”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi” (Sananl. 30:5-6).

Me elämme valtavan luopumuksen ajassa, minkä pitäisi olla ilmeistä niille, jotka ovat sitoutuneet Jeesukseen ja siksi raamatulliseen erottamiseen. Raamattu osoittaa, että lähestyessämme Herran paluuta sellainen hengellinen tila lisääntyy dramaattisesti. Jeesus luonnehti tuota aikaa ennennäkemättömän petoksen aikana (Matt. 24). Paavali toteaa, että tärkein syy, miksi uskovat petetään, on koska ”…he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4).

Taruihinko? Tarut ovat kertomuksia. Kertomukset voivat olla tosia tai vääriä, mutta se, mitä ne eivät ole, on Jumalan Sana, Hänen oppinsa, Hänen totuutensa. En puhu nyt havaintoesimerkeistä, jotka auttavat meitä selittämään raamatullista oppia, vaan ihmisen panoksesta, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja siinä prosessissa poikkeaa siitä, mitä Jumala on sanonut. Tätä koskevia varoituksia on annettu kautta Raamatun, kuten Hepr. 2:1: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” On murheellista, että tämä ohitse kulkeutuminen tämän päivän seurakunnassa on kuin lumivyöry.

Esiintulevan kirkon liikkeellä (Emerging Church Movement = ECM), joka alkoi ei kovin kauan sitten, oli valtava vaikutus nuorten aikuisten kristittyjen keskuudessa. Se vietteli monet pois terveestä opista ja johti heidät subjektiivisiin keskusteluihin Jumalasta, kontemplatiiviseen lähestymistapaan koskien Jumalan tuntemista, perinteisiin rituaaleihin, katolisen ja ortodoksisen kirkon sakramentaaleihin sekä allegorian ja raamatuntulkinnan hengellistämisen käyttöön. ECM:n roina löytää jatkuvasti hedelmällisen maaperän millenniaalien keskuudessa. Seurakunnassa on kuitenkin paljon tuhoisampi ja laajemmalle levinnyt esimerkki terveestä opista pois kulkeutumisesta ja on traagista, että se tapahtuu muutamien kristikunnan vaikutusvaltaisimpien naisten palvelutyön kautta.

Maaliskuun 2019 uutiskirjeemme pääartikkelissa mainitsin nimet Beth Moore, Joyce Meyer, Priscilla Shirer ja Sarah Young. He kaikki ovat tuotteliaita kirjoittajia ja heillä on valtavat kannattajajoukot ja he ovat syyllistyneet Jumalan sanan ja itse Jeesuksen syrjäyttämiseen ajautumalla pois terveestä opista. He kaikki ottavat opetuksia, joista monilla on raamatullinen pohja ja ”epäonnistuvat tarkoituksen saavuttamisessa” työntämällä niitä paljon yli raamatullisen totuuden. Heidän ”jatkuvat keskustelunsa” Jumalan kanssa ovat johtaneet heidät ja heidän kannattajansa useisiin vääriin opetuksiin. On varmaa, että Jumala voi puhua lastensa sydämille, mutta missään apostolien Kirjeissä emme löydä jatkuvaa Herran ja uskovien välistä vuoropuhelua. Apostolien teoissa näemme, että Pyhä Henki ajoittain ohjaa ja johtaa pyhiä, mutta ei koskaan siinä merkityksessä, kuin nämä naiset opettavat! Jumalan henkilökohtainen kommunikaatio ihmisten kanssa palvelee Hänen tarkoitustaan ja silloin, kun Hän päättää. Edes Hänen profeettansa eivät käyneet jatkuvia kahdenvälisiä keskusteluja Hänen kanssaan. Jeremiankin oli odotettava 10 päivää, että Herra puhuisi Hänelle koskien hänen tiedusteluaan.

Harhat, jotka noudattavat näiden naisten ”keskusteluja” (joita heidän lukuisat kirjansa kehottavat ihailijoita matkimaan) antavat lukijoiden ymmärtää, että kommunikaation sisältö on kategoriaa ”näin sanoo Herra”. Ne, jotka viettävät enemmän aikaa lukemalla heidän monia kirjojaan, kuin lukemalla Raamattua, voivat helposti hyväksyä raamatulliselta kuulostavan väärän opetuksen. Se vääristää paitsi Raamatun auktoriteetin ja sisällön, myös Jumalan luonteen. Usein väitetty vuoropuhelu alentaa Herran, ikään kuin hän olisi joku heidän tuttu kollegansa.

Beth Moore ilmoittaa, että Jumala kutsuu häntä ”beibiksi” ja ”muruksi” ja laskee leikkiä hänen kanssaan. Vielä pahempi on näiden naisten väite, että he ovat kuulleet Häneltä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä Hänen Sanansa sanoo. Se tekisi hänestä vähintäänkin ”toisen Jeesuksen” (2. Kor. 11:4), ei varmasti itse Sanan. Kaikki nämä naiset edistävät jonkinlaista mystiikkaa, joka on Jumalan Sanan objektiivisen totuuden hylkääminen suosimalla omakohtaisia kokemuksia, intuitioita, subjektiivisia käsityksiä ja tunteita. Jotkut opettavat tekniikoita, jotka ovat itämaisten mystisten tekniikoiden ja käytäntöjen ”kristillistettyjä versioita”. He tulkitsevat väärin ja korruptoivat jakeen Ps. 46:10 kehotuksen ”Olkaa hiljaa” (KJV: be still) tarkoittamaan mielen tyhjentämistä hiljaisuudessa voidakseen kuulla Jumalalta. Ei. Jumala vain julistaa vihollisiaan pelkääville (ja myös itse vihollisille), että Hän on suojellut ja edelleen suojelee Israelia! Kaikki nämä naiset ovat menneet ansaan, kun ovat ottaneet oppia harhoista ns. kristillisessä psykologiassa, jonka periaatteet ovat täysin vastakkaiset Jumalan Sanalle. Kaikki he edistävät vääriä opetuksia itsetunnon rakentamisesta auttaakseen kannattajiaan parempiin tunteisiin itsestään.

Ekumenia rehottaa heidän kirjoituksissaan ja videosarjoissaan ja varsinkin heidän hyväksyessään roomalaiskatoliset veljinä ja sisarina Kristuksessa. Voi olla, että he eivät ole tietoisia Rooman virallisesta evankeliumista, joka julistaa, että taivas on saatavissa vain niille, jotka ovat kastettuja, ja sisäänpääsy riippuu ihmisen hyvistä teoista sen jälkeen, kun hänen syntinsä on sovitettu kiirastulessa. Tämä tietämättömyys ei liity vain katolisuuden ja muiden ”kristillisten” kulttien ja poikkeavien ryhmien tietämättömyyteen, vaan se näyttää versovan siitä, ettei raamatullisen kristinuskon perusopeista ole tietoa!

Läpikäytyäni monia näiden naisten kirjoittamista materiaaleista, en ole vielä löytänyt selkeää evankeliumin esitystä, erityisesti selitystä, mitä on uskottava, että pelastuisi. Vaikka he näyttävät vilpittömiltä halutessaan auttaa naisia ”menemään syvemmälle Jeesuksen kanssa” ja ”kehittämään läheisempää suhdetta” Hänen kanssaan, sitä ei voi tapahtua, ellei ihminen ole uudestisyntynyt. Pelastuksen evankeliumin oppi on annettu yksinkertaisesti Filippin vanginvartijan vastauksessa hänen huutaessaan: ”’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…’ (Apt. 16:30-31). Lisäksi on uskottava, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan; ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 15:1-4). Näiltä naisopettajilta löysin vain yhden selkeän evankeliumin selityksen ja se oli Joyce Meyer’iltä. On kuitenkin traagista, että niille miljoonille, jotka häntä seuraavat, hän julistaa, että Jeesus maksoi rangaistuksen meidän synneistämme laskeutumalla helvettiin, jossa Saatana ja hänen demoninsa kiduttivat Häntä. Kyseessä on selvästi väärä evankeliumi ja väärä Jeesus.

Kattavaan esitykseen kaikista näiden naisten vääristä opetuksista tarvittaisiin kirjoja, mikä on paljon enemmän, kuin on mahdollista sisällyttää tähän yhteen artikkeliin. Muita huolestuttavia seikkoja löytyy tämän uutiskirjeen Q&A-osastolta. Haastan ne, jotka ovat ihastuneet Beth Moore’n, Priscilla Shirer’in, Joyce Meyer’in ja Sarah Young’in kirjoihin, harkitsemaan rukoillen, mitä olen huomauttanut ja sitten olemaan Berealaisia (Apt. 17: 11) ja vertaamaan heidän opetuksiaan Jumalan Sanaan. Kehotan myös pastoreita paimenina, joilla on vastuu suojella lampaita, tulemaan naisten rinnalle seurakunnassaan auttaen heitä kasvamaan raamatullisessa erottamisessa.

TBC

***

Lisätietoa Sarah Youngista:

• Arvio hartauskirjasta ”Jeesus kutsuu”
• Kirjaa ”Jeesus kutsuu” on muutettu!

Read Full Post »

Kynnyksellä

Threshold
By Alice Childs, 20.2.2019, suom. SK

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi…. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2. Tim. 3:1-9; 12-13)

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:22-23).

Kaikki tuntevat sen. Jotakin on tulossa. Kaikkialla tässä maassa, itseasiassa kaikkialla maapallolla, ihmiset tuntevat, että ihmiskunta kyhjöttää valmiina jonkinlaisen läheisen ”tapahtumahorisontin” kynnyksellä.

Merkkejä, jotka enteilevät tätä tulevaa tapahtumaa on valtavasti ja ne ovat pahaenteisiä. Aina on ollut sotia, luonnonkatastrofeja ja väkivaltaa, mutta jos katsoo 1900-luvun historiaa ja kahta ensimmäistä 2000-luvun vuosikymmentä, niin voi nähdä äkillisen vajoamisen sellaiseen, jota Raamattu kutsuu ”lopunajaksi”. Ensimmäisen ja toisen maailmansotien tulemisen myötä asiat näyttivät syöksyvän valtavasti alaspäin alati kasvavaan kaaokseen, turmelukseen ja väkivaltaan. Ensimmäistä kertaa historiassa ensimmäisen maailmansodan tulemuksen myötä käytiin sotia, jotka sulkivat piiriinsä lähes kaikki maailman kansakunnat. Sotiminen astui uuteen ja paljon tappavampaan teatteriin.

Sitten tulivat alkuvaiheet sellaisten hajoamiselle, joita oli ajateltu ”sivistyneinä” yhteiskuntina ja valtioina.

1960-luvun alkamisen myötä Amerikan viattomuuden hävitti Vietnamin konflikti – järjetön murhenäytelmä, jota hallitus ei halunnut myöntää sodaksi. Tuloksena romahduksesta, joka oli Vietnam, ja traagisesta lähes 59 000 Amerikan hienoimman ja parhaimman nuoren miehen ja naisen menettämisestä, vihan ja kapinan siemenet, jotka kylvettiin pettyneeseen sukupolveen, löysivät hedelmällisen maaperän, jossa kasvaa.

Nuoren pettyneen sukupolven viha ja toivottomuuden tunne tekivät tuon koko sukupolven kypsäksi marxilaisen/kommunistisen maailmankuvan soluttautumiselle, jossa mädäntyä (fester) ja kasvaa. Tässä kansallisessa kansalais- ja rotulevottomuuksien ajassa Amerikan seurakunta kadotti pallon, mitä tulee lastensa ja nuortensa opettamiseen ja juurruttamiseen terveeseen oppiin. Euroopan seurakunta oli jo täydellisesti hukannut pallon aikaisemmin.

Amerikan myrskyisän 60-luvun aikana kapinan siemenet löysivät hedelmällisen maaperän ja ensimmäiset pyörremyrskyn vääristävät tuulet, joita me kansakuntana korjaamme nyt lähes 60 vuotta myöhemmin, alkoivat kasvaa katkerassa maaperässä.

Amerikassa, kuten myös kaikkialla Euroopassa, kapinan ja pettymyksen mädättävä myrkky iti ja alkoi nopeasti kukoistaa. Tästä katkerasta hedelmästä saattoi nähdä todisteita musiikissa, pukeutumisessa, tavoissa ja asenteissa – ”vastakulttuurin” muuttuvissa maailmankatsomuksissa, moraalin ja tapojen karkeassa ja vihaisessa pois heittämisessä amerikkalaisen ja globaalin kulttuurin jokaisella osa-alueella.

Amerikassa ”Leave it to Beaver” (Jätä se majavalle) oli out ja Woodstock oli in. Julkisessa koulutuksessa Raamattu oli out ja John Dewey’n sosialismi in. Seurakunnissamme terve oppi oli out ja korkeampi kritiikki in. Raamatun totuutta sanottiin ”liian ahdasmieliseksi” ja Lethe’n vesissä – noissa tummissa vesissä, jotka olivat laiton huumekulttuuri – kukoistavan idän mystiikan ja transsendenttisuuden esoteerinen houkutus kulki käsi kädessä mystiikan, okkultismin ja esoteerisen kanssa.

1960-luvun vapautetussa seksuaalisen halun kulttuurissa elämän pyhyys sai kuolettavan iskun korkeimman oikeuden myönteisellä päätöksellä Roe v. Wade -oikeudenkäynnissä. Tämä päätös koskien valtion oikeuttamaa syntymättömien murhaamista pystytti nykyiset ruostumattoman teräksiset MOOLOKIN alttarit, jotka tähän mennessä ovat teurastaneet yli 60 miljoonaa vauvaa pelkästään Amerikassa ja maailmanlaajuisesti luku on nopeasti lähestymässä TUHATTA MILJOONAA. Julmuus, joka on seuraus lähes kuudesta vuosikymmenestä Roe v. Wade -lakia, on nyt ulottanut laillistetun vauvan kiduttamisen ja murhaamisen täysiaikaisiin vauvoihin ennen ja jälkeen synnytyksen.

1960-luvun jälkeen toisen Timoteuskirjeen mainitsemat ”vaaralliset ajat” ovat laajentuneet eksponentiaalisesti. Kuin mätänevän ruumiin haju, mätänemisen löyhkä on nyt räjähtänyt täysin avoimeksi syösten hengellistä ja moraalista turmelusta, joka on saastuttanut jokaisen mantereen maan päällä.

Ei vain ihmiskunta ole laskenut omega-pisteeseen, vaan itse luontokin on kuolintuskissaan. Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat lisääntyneet suuresti ja tulleet PALJON tuhoisemmiksi. Tuhoisat metsäpalot, armottomat tulvat ja mutavyöryt, ennennäkemättömän tuhoisat hurrikaanit (taifuunit & syklonit); tsunamit, kasvava vulkaaninen aktiviteetti; eksponentiaalisesti lisääntyvät maanjäristykset, voimakkuudeltaan yli 6 astetta; tornadot – kaikki ovat kasvussa sekä tiheydeltään että ankaruudeltaan. [Lue tähän liittyen artikkeli Kaikki kiihtyy loppua kohti mentäessä.]

Luonnossa pelkkien kala- ja lintukuolemien määrät merissämme ja taivaallamme ovat ennennäkemättömiä, ja valtavan vähän jos lainkaan, uutisoituja. Maailmanlaajuisesti on myös valtavia matelijoiden, sammakkoeläinten ja nisäkkäiden miljoonittaisia kuolemia.

KAIKKI nämä asiat ovat kirjaimellisesti räjähtäneet ennennäkemättömässä määrin (ennennäkemätön; jälleen tuo sana, mutta se on HEIDÄN sanansa – sana, jota tiedemiehet, ekologit ja ilmastotutkijat käyttävät nyt yhä useammin).

Eläinkuolemien kasvavan paljouden lisäksi maailmaa järkytti vuonna 2011 maanjäristys ja sen seurauksena tsunami, joka aiheutti sen, että kolme kuudesta pahasti vaurioituneesta ydinreaktorista sulivat ja tuhoutuivat täydellisesti Fukusiman ydinvoimalaitoksella Japanissa. Kiina-syndrooman kaltaisten sulamisten tuoma hävitys ja autioituminen on melkein tappanut Tyynenmeren vesi- ja merielämän. Tyynimeri, joka tuottaa valtavan osan maailman merellisestä ravinnosta on jo hyvin saastunut radioaktiivisista aineista, kuten strontium 90 ja cesium.

Muiden muassa näiden saasteiden tasot ovat nousussa johtuen Fukusiman onnettomuudesta, jota EI MILLOINKAAN saada hallintaan, ennen kuin Jeesus tulee ja uudistaa tämän maan tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tämän katastrofin lisäksi biologiset uhkat sekä luonnolliset että ihmisen aiheuttamat ovat laajalti palaamassa – virukset, kuten ebola; mutatoituneet influenssakannat; aiemmin hävitetyt sairaudet, kuten polio, tuberkuloosi, kolera, pilkkukuume, rutto, denguekuume muiden muassa ovat kaikki ilmestymässä uudelleen hälyttävässä määrin. Jokaisen näiden kohdalla tarvitaan vain yksi purkaus ja siitä voi tulla globaali pandemia. Sitten on vielä ihmisen tekemiä kauhuja, kuten pernarutto, sariinikaasu ja vain Jumala tietää mitä muita, joita on varastoituna valmiina, että joku maan hulluista päästää ne täysin valmistautumattoman maailman päälle.

Kaikki tämä ja enemmänkin on oleellinen osa läheistä tuhoa, joka odottaa toteutumistaan. Sitten on vielä Israel – Lähi-idän leimahduspiste, joka on asetettu räjähtämään koska tahansa.

On olemassa koko homoagendan moraalinen rappeutuneisuus kaikkine luontaisine poikkeavuuksineen, paheneva väkivalta kaupungeissamme ja täydellinen korruptio, joka on soluttautunut ja saastuttanut jokaisen hallituksen maan päällä. Kaikki nämä asiat ovat nyt päivittäinen osa elämäämme. Olemme todellakin keskellä noita ”vaarallisia aikoja”, noita profetoituja vaarallisia aikoja, joista Jumala Paavalin kautta varoitti meitä, että ne olisivat viimeisistä viimeisten päivien airuita juuri ennen kuin Jeesuksen olisi pakko henkilökohtaisesti puuttua ihmiskunnan asioihin.

Joten siis kaikki nämä asiat ovat enteitä JOSTAKIN ennennäkemättömästä, jonka koko maailmaa tuntee olevan tulossa. Koko luomakunta huokaa synnin, rappion ja irstailun suunnattoman painon alla. Me kaikki tunnemme, että maailma on JONKIN kynnyksellä. Kysymys kuuluu: minkä kynnyksellä ja milloin?

Nämä ovat kysymykset, eikö niin? Uskovina tiedämme jo vastaukset. Mikä enemmän, me tiedämme minne ohjata toisia löytämään ne. Vaikka emme voi antaa tarkkaa päivämäärää, voimme kuitenkin profeetallisten kirjoitusten kautta antaa kaikille, jotka haluavat kuulla, vastauksen maaplaneetan tulevan mullistavan kynnyksen läheisyyteen. Maa on todella suuren muutoksen kynnyksellä – kohtalokkaan muutoksen – ihmiskunnan muuttavan muutoksen. On tulossa muutos sekä kadotetulle epäuskoiselle maailmalle että todelliselle jäännösseurakunnalle. Molemmat ihmisryhmät ovat suuren muutoksen kynnyksellä, mutta molemmat ryhmät eivät ole SAMALLA kynnyksellä.

Kadotetuille, niille, jotka seuraavat sitä, mitä Paavali kutsui ”toiseksi evankeliumiksi”; niille, jotka vihaavat Raamatun Jumalaa hyljäten hänet; niille, jotka hylkäävät Vapahtajansa, Jumal-ihmisen Jeesuksen Kristuksen; niille, jotka vihaavat Jumalan Sanaa; niille, jotka vihaavat Israelia (jota Jumala rakastaa ja kutsuu ”silmäteräkseen”); niille, jotka vihaavat verellä ostettua uudestisyntynyttä seurakuntaa; ja niille, jotka Jumala on jo hyljännyt kelvottoman mielensä valtaan – kaikille teille, jotka Jumala tunnistaa ”maan asukkaiksi”, sanoisin: TE olette tulevan Ahdistuksen kynnyksellä, seitsenvuotisen kauhun ajan, jota Laittomuuden Ihminen hallitsee. Kynnys, jolle olet valmiina ja jolle sinua työnnetään aina vain lähemmäksi, ei ole mikään muu kuin tämän langenneen synnin kiroaman maailmanjärjestelmän viimeiset seitsemän vuotta anastajan Saatanan ja hänen ”keskeisen miehensä” – itsensä Antikristuksen alaisuudessa.

Teillä on edessänne Kuningas Jeesuksen pyhä kosto ja oikeutettu viha, ristiinnaulitun, ylösnousseen ja kirkastetun Karitsan/Leijonan. Te ”maan asukkaat”, kuten Jumala kutsuu niitä, jotka hylkäävät Hänen pelastuksensa, olette kohtaamassa ajan niin hirvittävän, niin tuhoisan, niin sietämättömän, että ellei Jeesus palaisi lopettamaan hävitystä, ”mikään liha ei pelastuisi”.

En voi lainata tässä jokaista kohtaa, joka kertoo näistä viimeisestä seitsemästä vuodesta, ennen kuin Jeesus jälleen astuu jalallaan maaplaneetalle Jerusalemin Öljymäellä Israelissa näiden tulevien seitsemän vuoden lopulla, mutta annan kuitenkin joitakin kohtia Raamatusta, jotka varoittavat sinua siitä, mitä sinun on (hyvin pian) kestettävä, ellet tee parannusta. Raamatun mukaan parannuksen tekeminen on mielenmuutos ja myöntäminen, että olet kadotettu ja helvettiin menevä syntinen, joka tarvitsee Vapahtajaa ja sitten uskoa, että Jeesus, Jumal-ihminen, ON tuo täydellinen synnitön Vapahtaja, joka yksin kuoli maksaakseen sinun syntisi rangaistuksen – tätä tarkoittaa parannuksen tekeminen Raamatun mukaan (1. Kor. 5:1-4).

TÄMÄ on se kynnys, jonka yli sinua työnnetään. Lue tästä tulevasta tapahtumasta seuraavista kohdista: Jesaja 13:6-8; Aamos 5:18-20; Joel luvut 1 & 2; Daniel 9; Jesaja 17:1; Hesekiel 38-39; Matteus 24-25; ja Ilmestyskirja luvut 6-18.

Ne teistä, jotka tahallanne hylkäätte sen suuren pelastuksen, jota ilmaiseksi tarjotaan ”jokaiselle, joka tahtoo”, ehdottomasti ja varmasti kohtaavat kaiken näissä ja monissa muissa kirjoituksissa kerrotun. Ei ”ehkä” eikä ”mahdollisesti”, vaan VARMASTI. Tämä on SINUN kynnyksesi.

Meillä, jotka olemme asettaneet luottamuksemme ja uskomme Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön, on kuitenkin täysin erilainen kohtalo. KAIKKI, jotka uskovat Jeesukseen Vapahtajanamme yksin armosta yksin uskon kautta pelastuaksemme – kaikki uskovat, sekä juutalaiset että pakanat, on tehty uskomme perusteella yhdeksi uudeksi ruumiiksi ”Kristuksessa” – ruumiiksi (myös Kristuksen morsiameksi kutsutuksi), joka on todellinen Jäännösseurakunta. Meitä EI koske se, että olisimme Ahdistuksen kynnyksellä. Oi ei! Jumalan pelastavasta armosta ME, seurakunta, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Tämä on se, mikä odottaa KAIKKIA, jotka ovat Raamatun mukaisesti uskovia – kaikkia, jotka muodostavat ”ruumiin”, jonka pää on Jeesus Kristus – morsiamen, jonka ylkä on Jeesus Kristus. Seuraavassa Raamatun kohtia siitä, mikä odottaa verellä pestyä lunastettua seurakuntaa:

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:2-3)

”Sen jälkeen minä näin ja katso: taivaassa oli ovi avoinna ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ’Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.’” (Ilm. 4:1)

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’” (1.Kor. 2:9).

”…ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ’Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja he tulevat hallitsemaan maan päällä’” (Ilm. 5:9-10).

Oi seurakunta, minä TIEDÄN, että olemme väsyneitä – lopen uupuneita. Kuten hurskas Loot me olemme hengessämme kiusaantuneita. Katsellessamme tämän maailman vajoavan yhä syvemmälle pahuuden, turmeluksen, väkivallan, vihan, murhan ja jumalattomuuden kuiluun, sydämiämme revitään meistä irti.

Teemme parhaamme sen ainoan evankeliumin jakamiseksi, joka voi pelastaa ihmisen sielun. Me itkemme, rukoilemme ja varoitamme muurinvartijoina; silti jokaisena ohikiitävänä hetkenä tajuamme, että tämä paha, katumaton, Jumalaa vihaava maailma siirtyy lähemmäs ja lähemmäs partaveitsenterävää tuhoa. Tiedämme jo, mitä kauhuja on kadotetun epäuskoisen maailman aivan kynnyksen yllä – kynnyksen, jonka yli heidät singotaan tulevaan ahdistukseen hetkellä, jolloin meidät seurakuntana kutsutaan taivaisiin kohtaamaan Vapahtajamme yläilmoissa, kun me ylitämme OMAN kynnyksemme.

Kaksi ihmisryhmää: kadotetut, Kristuksen hylkäävät maan asukkaat; ja pelastetut, lunastetut ja kohta temmattava seurakunta. Kaksi kynnystä: toinen pyhän Jumalan vihan ja koston aikaan tälle halpamaiselle, Jumalaa vihaavalle, Kristuksen hylkäävälle maailmalle; ja toinen taivaan valtaistuinsaliin sen Pyhän läsnäoloon, joka istuu loistossa smaragdien ympäröimällä valtaistuimella!

Älkää menettäkö toivoanne uskovat. Niin vaikeaksi kuin se ehkä meneekin, älkää luovuttako. Katselkaa ylöspäin, koska ME, kun maan asukkaat ovat valmiina maan päälle tulevan Helvetin kynnyksellä, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Maranata!

Read Full Post »

Kaikki on kirkasta

All Is Bright
By Holly Spate, 9.12.2018, suom. SK

”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Sananl. 4:18).

Muista tämän menneen vuoden siunaukset, huolenpito ja varjelukset, Muista onnen hetket ja kasvu, joka tuli murheen hetkien kautta. Muista laaksojen taistelut ja vuorenhuippujen henkeäsalpaavat hetket. Muista uusien alkujen ja uuden armon ihmeet ja siunaukset. Muista muutokset, jotka tulivat opittujen läksyjen kautta, kauneus, joka versoi särkyneisyydestä ja kunnia, joka saatiin nöyryydestä.

Muista se päivä, kun asetit luottamuksesi Kristukseen – päivä, jolloin päätit hyväksyä pelastuksen lahjan, jota Hän tarjoaa vapaasti kaikille, jotka huutavat avuksi Hänen suurta nimeään. Päivä, jolloin käännyit pois itsestäsi ja käännyit Hänen puoleensa. Tuona päivänä Hän mursi sinun kahleesi, antoi anteeksi syntisi ja otti sinua kädestä. Hänen uhrinsa pesi sinut uudelleen – valkeaksi kuin satava lumi, puhdistaen sinut ikuisesti. Hänen horjumaton uskollisuutensa kääri sinut Hänen kauniin, ehdottoman rakkautensa lämpöön ja jatkuvasti pitää kiinni sinusta tiukasti, joka askeleella, joka päivä, joka hetki – kaikki sinulle.

Tunnista asemasi Kristuksessa ja kaikki, mitä siitä seuraa, sekä tässä elämässä että koko iankaikkisuudessa. Muista, mitä elämä oli ilman Häntä ja iloitse, koska sinun ei milloinkaan enää tarvitse olla ilman Häntä.

Vapahtajan ansiosta sinua on siunattu määrättömästi. Sinulla on ikuinen toivo. Pimeimmätkin päiväsi valkenevat Hänen läsnäolonsa valossa. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, jotta sinulla voisi olla elämä, rauha, ilo, armo ja toivo. Hän astui ulos taivaasta suunnittelemaansa luomakuntaan tuomaan itsensä lahjaksi ja kaikki johtuen Hänen ehdottomasta ja täydellisestä rakkaudestaan sinuun.

Seimen lapsi tuli, että kaikki sinun päiväsi olisivat kirkkaita.

Joten kun jatkat taas uuteen juhla-aikaan täynnä touhua ja tohinaa, jota tämä aika vuodesta voi tuoda, niin pysähdy hetkeksi mietiskelemään ja hengittämään syvään. Etsi hiljainen mukava paikka vain pysähtyä, seisoa hiljaa ja keskittyä. Varaa aikaa pohtimiseen, kiittämiseen ja muistelemiseen. Vietä aikaa Hänen läsnäolossaan ja ylistä Häntä siitä suurimmasta lahjasta, joka tuli käärittynä rakkauteen yli 2000 vuotta sitten. Lahjasta, joka maksettiin kokonaan sinun puolestasi.

Ja kun muistelet ja juhlit juhlan todellista merkitystä, niin pidä kiinni siitä totuudesta, että Kristuksen kanssa kaikki on kirkasta.

Hänen kanssaan kaikki on aina oleva kirkasta.

Iloista KRISTUS-keskeistä Joulua (Merry CHRISTmas)!

hspate@verizon.net

Read Full Post »

Jumalan viha – myyttiä vai todellisuutta?

”Hänen vihansa suuri päivä”. Englantilainen taidemaalari John Martin (1789-1854).

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli on julkaistu
Lamplighter-lehden tammi-helmikuun 2018 numerossa.

Taannoin 1990-luvun puolivälissä eräs suosittu puheohjelmien juontaja Oklahoma City’n sekulaarilta radioasemalta haastatteli minua live-ohjelmassa puhelimen kautta. Hän oli nähnyt kirjoittamani artikkelin koskien kristillisten järjestöjen taloudellista vastuuta ja oli tykännyt siitä.

Hän aloitti haastattelun antaen minulle armollisesti tilaisuuden puhua keskeytyksettä noin 10 minuuttia siitä, kuinka Jumala muutti elämäni ja kutsui minut palvelutyöhön. Siirryimme sitten puhumaan skandaaleista, jotka olivat hiljattain keikuttaneet kristillistä yhteisöä maanlaajuisesti.

Sopimaton sana

Kaikki meni hyvin, kunnes juontaja pyysi minua tiivistämään palvelutyöni perussanoman. Vastasin, että Jumala on kutsunut minut julistamaan ”pikaista Jeesuksen paluuta vihassa”.

Ennen kuin ehdin selittää, juontaja keskeytti minut. ”Mitä tarkoitatte, ’vihassako’?” hän kysyi.

”Tarkoitan, että Jeesus tulee hyvin pian vuodattamaan Jumalan vihan niiden päälle, jotka ovat hyljänneet Jumalan rakkauden ja armon.”

”Teidän Jumalanne on hirviö!” hän tiuskaisi ja sitten lisäsi: ”Satun olemaan kristitty ja voin kertoa teille, että minun Jumalani ei satuttaisi kirppuakaan!”

Se haastattelu loppui siihen. Hän lopetti puhelun. En saanut tilaisuutta vastata hänen väärään Luojaamme koskevaan esitykseensä.

Saatanan suuri petos

Radiohaastattelijan kiivas reaktio Jumalan vihaan ei yllättänyt minua. Se on luonteenomaista sekä kristityille että ei-kristityille ja olen törmännyt siihen usein.

Saatana on myynyt maailmalle väärän tavaraselosteen koskien Jumalan luonnetta. Useimmat ihmiset, niin kristityt kuin ei-kristityt, ovat taipuvaisia näkemään Jumalan jonkinlaisena kosmisena teddykarhuna.

He näkevät Hänet isona ja lämpöisenä ja pehmeänä, täynnä ääretöntä rakkautta ja anteeksiantamusta. Hän ei voisi satuttaa kärpästäkään, eikä ainakaan olla niin julma, että voisi tuomita tai vahingoittaa ainuttakaan kuvakseen luotua olentoa. Tuomiopäivänä Jumala antaa jokaiselle vain ison halin ja iskee silmää heidän synneilleen.

Ainoa vika tässä ihanan lohdullisessa kuvassa on, että se on valhe suoraan helvetin kuilusta.

Todellinen Jumala

Raamattu kyllä opettaa, että Jumala on rakastava, kärsivällinen, välittävä ja anteeksiantava (Ps. 86:15 ja Joh. 3.16). Kuten apostoli Johannes sen ilmaisee: ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Kaksi lempikohtaani Raamatussa korostavat Jumalan henkilökohtaista rakastavaa luonnetta. Toinen on apostoli Pietarilta. 1. Piet. 6:6-7 sanoo, että meidän tulee heittää kaikki murheemme Jumalan päälle ”sillä hän pitää teistä huolen”. Se on hyvin lohduttava ajatus.

Toinen kohta, jota rakastan lukea uudelleen ja uudelleen, sisältää profeetta Jeremian puhumia sanoja Valitusvirsien luvussa 3:

”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.” (Valit. 3:22-24)

Raamattu opettaa kuitenkin, että on olemassa toinenkin Jumalan luonteen puoli, joka on yhtä tärkeä. Se on se puoli, jonka Saatana haluaa meidän jättävän huomiotta ja hän on onnistunut erinomaisesti saamaan papit ohittamaan sen. Sehän ei tuota suosittuja saarnoja! Puhun tietysti Jumalan pyhyydestä (3. Moos. 11:44, Jes. 6:3 ja 1. Piet. 1:16).

Armo vai viha?

Raamattu opettaa, että Jumala on täydellisesti pyhä. Johtuen tästä ominaisuudestaan Hän ei voi suvaita syntiä (4. Moos. 14:18). Raamattu sanoo, että Jumalan täytyy käsitellä synti ja Hän tekee sen toisella kahdesta tavasta – joko armolla tai vihalla.

Kaikki meistä näyttävät tuntevan jakeen Joh. 3:16 – hyvin lohduttava jae Jumalan rakkaudesta meille. Mutta harvat meistä näyttävät olevan tietoisia sanoista, jotka on tallennettu muutamaa jaetta myöhemmin kohdassa Joh. 3:36 – sanoissa Johannes Kastajan saarnasta: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

Apostoli Paavali korosti tätä seikkaa saarnaamisessaan ja opetuksessaan. Efesolaiskirjeen 5. luvussa hän varoittaa moraalittomuudesta, ahneudesta ja epäjumalanpalveluksesta ja sitten lisää tämän huomautuksen: ”Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia” (Ef. 5:6).

Tulemme Jumalan armon alle asettamalla luottamuksemme Jeesukseen ja ottamalla itsellemme Hänen sovitusuhrinsa elämäämme (1. Joh. 1:7). Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään pelastusta (Apt. 4:10-12). Ne, jotka ovat hyljänneet Jumalan ilmaisen armon lahjan Jeesuksessa, ovat Jumalan vihan alla (Joh. 3.36), eivätkä voi syyttää muita kuin itseään.

Muuttumaton Jumala

Huolimatta Raamatun selvästä opetuksesta, että Luojamme on sekä rakkauden että vihan Jumala, en koskaan lakkaa hämmästelemästä pastoreiden määrää, joihin törmään ja jotka väittävät, että vihan Jumala on Vanhan Testamentin Jumala eikä Uuden. Samalla he ohittavat toisen selvän Raamatun opetuksen, Malakia 3:6, jossa Jumala puhuen itsestään sanoo: ”Sillä minä, Herra, en muutu...”

Uusi Testamentti vahvistaa tämän tärkeän seikan jakeessa Hepr. 13:8, jossa sanotaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Silti näyttää, että Jeesus esitetään saarnoissa aina nöyränä ja lempeänä Vapahtajana, joka on täynnä armoa ja anteeksiantamusta. Se on totta, mutta se ei ole koko kuva. Jeesus nuhteli fariseuksia ankarasti kutsuen heitä ”ulkokullatuiksi”, ”käärmeiksi” ja ”kyykäärmeitten sikiöiksi”.

Samoin kirjeissään Vähän Aasian seitsemälle seurakunnalle Jeesus tuomitsi Tyatiran seurakunnan siitä, että se suvaitsi väärää naisprofeettaa. Hän kutsui seurakuntaa parannukseen ja sitten varoitti, että jos he kieltäytyisivät tekemästä parannusta moraalittomuudestaan, Hän heittäisi rikkurit ”tautivuoteeseen” ja ”tappaisi heidät rutolla” (Ilm. 2:22-23, NASB: with pestilence).

Vihan lajit

Raamattu paljastaa useita eri puolia Jumalan vihasta:

• Seuraamuksellinen viha – Tätä voisi sanoa ”vihan kylvämiseksi ja korjaamiseksi”. Se on viha, jonka tuomme päällemme, kun korjaamme sen, minkä kylvämme elämällä syntisesti.
• Tuhoava viha – sellaisena, kuin se ilmenee katastrofeissa, joko luonnon tai ihmisen aiheuttamissa, kuten syyskuun 11. päivän iskut. Jumala sallii niitä keinona kutsua ihmisiä ja kansakuntia parannukseen.
• Hylkäävä viha – Jumalan osoittama viha, kun Hän kääntää selkänsä ihmiselle tai yhteiskunnalle sallien itsetuhon.
• Eskatologinen viha – Suuren Ahdistuksen aikana Jumalan viha vapautetaan koko maailman päälle.
• Iankaikkinen viha – Lopullinen rangaistus, jonka Jumala antaa helvettiin lähetettäville.

Hylkäävä viha

Jumalan hylkäävä viha on se, jota kansakuntamme kokee nyt. Jälleen, tämän tyypin viha voi kohdata niin yksilöä kuin yhteiskuntaa.

Raamatullinen esimerkki siitä yksilön elämässä voidaan nähdä Simsonin tarinassa. Vaikka Jumala käytti häntä väkevästi suojelemaan Israelia filistealaisilta, hän jatkoi seksuaalisessa synnissä siihen pisteeseen, että Raamatun mukaan ”Herra oli poistunut hänestä” (Tuom. 16:20). Seuraus oli, että hän joutui filistealaisten vangiksi ja päätyi itsemurhaan.

Roomalaiskirjeen 1. luvussa apostoli Paavali varoittaa voimakkaasti Jumalan hylkäävästä vihasta koskien kansakuntia. Hän sanoo, että ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa…” (Room. 1:18). Sitten hän jatkaa kertoen, kuinka Jumala tekee tämän käsitellessään kansakuntaa, joka kapinoi Häntä vastaan.

Ensin Jumala ottaa askelen taaksepäin ja madaltaa kansakuntaa ympäröivää suojamuuria sallien pahuuden lisääntyä. Seuraus on seksuaalisen synnin purkaus (Room. 1:24-25), joka tapahtui maassamme 1960-luvulla.

Jos kansakunta kieltäytyy katumasta, Jumala ottaa toisen askelen taaksepäin ja madaltaa suojamuuria edelleen (Room. 1:26-27), mikä tuottaa homoseksuaalisuuden vitsauksen. Jälleen, tämä maa on kokenut tätä toista vaihetta aina 1990-luvulta, mutta se sai vauhtia vuonna 2003, kun korkein oikeutemme poisti kaikki sodomiaa koskevat lait.

Jos kansakunta jatkaa kapinoimistaan, Jumala ottaa kolmannen askelen taaksepäin ja hylkää sen ”kelvottoman mielensä valtaan” (Room. 1:28). Maamme saavutti tämän turmeluksen asteen, kun korkein oikeus hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot kesäkuussa 2015 ja presidenttimme juhli päätöstä valaisemalla Valkoisen Talon seksuaalisen perversioliikkeen sateenkaariväreillä.

Tuleva viha

Jumalan eskatologinen viha lankeaa koko maailman päälle, kun Jeesus palaa (Juuda 1:14-15). Jeesuksen paluuta kuvaava kohta Ilmestyskirjassa sanoo, että Hän palaa ”tuomitsemaan ja sotimaan vanhurskaudessa” (Ilm. 19:11).

Ensimmäisellä kerralla Jeesus tuli täynnä rakkautta ja sääliä silmät kyynelissä, mutta kun Hän palaa, Hän tulee kostamaan (Ilm. 6:12-17) ja Hänen silmänsä ovat kuin tulen liekit (Ilm. 19:12). Hän tulee tuhoamaan Jumalan viholliset (Ilm. 19:11).

Maailman presidentit ja kuninkaat ja pääministerit polvistuvat ja huutavat kallioita ja vuoria peittämään heidät; niin suuri on oleva Herran kauhu (Ilm. 6:15-17). Synnin tekijät kompastelevat kuin sokeat ja heidän verensä vuodatetaan kuin saasta (Sef. 1:17).

Vihan tarkoitus

Tekeekö tämä Jumalasta ”hirviön”? Ei! Päinvastoin, se osoittaa Hänen hyvyytensä, sillä kuinka voisi hyvä Jumala olla välittämättä pahuudesta ja synnistä ja jättää sen rankaisematta? Hänen vihansa pahuutta kohtaan todistaa Hänen vanhurskautensa.

Profeetta Naahum tiivistää sen parhaiten. Kirjoittaen Jumalan rakkaudesta hän sanoo: ”Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat” (Naahum 1:7). Kuitenkin muutamaa jaetta aiemmin Naahum puhuu myös Jumalan pyhyydestä ja vihasta:

”Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta…” (Naah. 1:2,3)

Jumalan vihan ensisijainen syy ei milloinkaan ole halu rangaista. Sen sijaan sen tarkoitus on tuoda ihmisiä parannukseen, jotta he pelastuisivat. Vihassaankin Jumala muistaa armon.

Jumala osoittaa armonsa vihassa siinä, ettei milloinkaan vuodata vihaansa varoittamatta. Hän yritti varoittaa Sodomaa ja Gomorraa Aabrahamin kautta. Hän varoitti Nooan ajan maailmaa sen kautta, että Nooa saarnasi 120 vuotta. Hän lähetti sekä Joonan että Naahumin varoittamaan Niiniven pakanallista kaupunkia.

Ajattele myös sitä, että Hän lähetti profeetan toisensa jälkeen kutsumaan Israelia ja Juudaa parannukseen:

”Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.” (2. Aik. 36:15,16)

Jumalan armo vihassa ilmenee myös siinä, että Hän aina vie lopulliseen vihansa vuodattamiseen pahenevan tuomioiden sarjan kautta. Näitä parannukseen kehottavia tuomioita kuvaillaan yksityiskohtaisesti kohdassa 5. Moos. 28:15-57.

Tämä Jumalan vihan ominaispiirre tulee ilmi Ahdistusta koskevissa profetioissa. Sen sijaan, että kerralla vuodattaisi vihansa maailman kapinallisten kansakuntien päälle tuhoten heidät yhdessä hetkessä valtavassa katastrofissa, Hän alistaa maailman sarjalle tuomioita, jotka järjestään kasvavat laajuudessa ja voimakkuudessa (Ilm. 6,8-9,16).

Vaikka useimmat eivät tee parannusta reagoidessaan näihin tuomioihin (Ilm. 9:20-21), niin silti löytyy ”suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, joka tekee parannuksen ja uskoo Jeesukseen (Ilm. 7:9)

Näitä radikaalisti erilaisia reaktioita Jumalan vihaan havainnollistaa Billy Graham’in usein esittämä anekdootti: ”Sama aurinko, joka sulattaa voin, myös kovettaa saven.” Jumalan viha sulattaa jotkin sydämet katumukseen, mutta vaikuttaa paatumuksen monien muiden sydämissä.

Viha ja lunastetut

Monet kristityt reagoivat negatiivisesti Raamatun profetiaan. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla kristityn sanovan tähän tapaan: ”En halua kuulla mitään profetiasta, koska se on täynnä synkkyyttä ja tuomiota (gloom and doom).”

Niin, siinä on paljon synkkyyttä ja tuomiota niille, jotka kieltäytyvät vastaamasta Jumalan rakkauden lahjaan Jeesuksessa, mutta pelastetuille siinä on vain hyviä uutisia.

Vanha Testamentti päättyy kohtaan, joka esittää lopunajan profetian sekä synkkyyden että ilon. Malakia sanoo, että kun Herra palaa, niin se päivä on oleva ”kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia” (Mal. 4:1). Se on huono uutinen.

Ajattele kuitenkin hyvää uutista: ”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal. 4:2).

Yhdelläkään Jumalan lapsella ei ole mitään syytä pelätä Jumalan vihaa. Paavali kirjoittaa, että koska olemme vanhurskautetut hänen veressään, me ”pelastumme hänen kauttansa vihasta”

(Room. 5:9). Ja mitä lohdullisimmassa jakeessa (1. Tess. 1:10) Paavali sanoo tessalonikalaisille, että Jeesus ”pelastaa” lunastetut ”tulevasta vihasta”.

Vetoomus

Oletko sinä armon vai vihan alla? Pallo on sinulla. Jeesus tulee pian. Kun hän ilmestyy, niin onko Hän sinun autuas toivosi, vai pyhä kauhusi? Huudatko vuoria kaatumaan päällesi? Vai käytkö hypellen kuin navetasta vapautettu vasikka?

Jumala rakastaa sinua ja haluaa, että vastaanotat Hänen Poikansa Vapahtajanasi, niin että tulet armon alle ja voit osallistua tapahtumaan, joka toteutuu, kun Jeesus palaa:

”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10)

Read Full Post »

Missä aiot viettää iäisyytesi?

Evankeliumitraktaatti Australiasta, suom. SK

Missä aiot viettää iäisyytesi? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suhteestasi Jumalaan.

JUMALAN HALU – Jumala haluaa suhdetta kaikkiin ihmisiin. 2. Piet. 3:9 sanoo, että ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. Kuitenkin Hän kunnioittaa meidän jokaisen vapaata tahtoa eikä pakota ketään suhteeseen.

IHMISEN ONGELMA – Ongelmamme on, että Hän on täydellisesti täydellinen, samalla kun tiedämme, että yksikään ihmisrodusta ei sitä ole, mikä aiheuttaa meille suuren ongelman. Kukaan meistä ei täytä Jumalan normia ja omillamme emme voi päästä siihen, joten meidän täytyy luottaa Jumalaan tämän ongelman ratkaisemiseksi.

JUMALAN JÄRJESTELY – Hänen Poikansa Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on hankkinut ”Jumalan tien”. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus hankki ”Tien” kaikille ihmisrodun jäsenille olla katsottuja vanhurskaiksi. Tässä Herra Jeesus Kristus täytti Jumalan vanhurskaan normin meidän puolestamme tarjoten pääsyn armosta meille suhteeseen Jumalan kanssa. Ristillä vuonna 32 jKr. kaikki ihmiskunnan synnit, menneet, nykyiset ja tulevat tuomittiin ja maksettiin. Jeesus julisti ennen kuin kuoli: ”maksettu täysin”. Jeesus on se Yksi ainoa, joka tarjoaa tätä ratkaisua.

SYNTI EI OLE ENÄÄ ONGELMA – Synti ei siksi ole enää ongelma, koska Jeesus Kristus maksoi ristillä koko ihmisrodun synnit kaikki kerralla. Siksi, mitä Jumalaan tulee, niin jokaisella ihmisolennolla, joka on saavuttanut vastuullisuuden, on heille hankittu tilaisuus omistaa suhde Häneen luottamalla Hänen suunnitelmaansa.

JOS SYNTI ON MAKSETTU NIIN MIKÄ SITTEN ON ONGELMAMME?

Meidän kaikkien ongelma on siinä yksilöllisessä asenteessa, joka meillä itse kullakin on Jumalan armosta pelastumisen armolliseen järjestelyyn. Se, mitä yksilön puolelta vaaditaan, on, että hän hyväksyy Jumalan tien jonkin vaihtoehtoisen tien asemesta, jolla voisimme yrittää voittaa Jumalan hyväksymisen suhteellemme Häneen. Tästä puhutaan yleensä ihmisen hyvien töiden kokoamisena.

JUMALAN LUONNE

JUMALA ON KUNINGASTEN KUNINGAS – Jumala vastaa historiasta. Hän on suurempi kuin yksikään enkeli tai ihminen. Kaikki luomisesta maailmanloppuun on Jumalan täydellisen valvonnan alla. Näin ollen Hän voi huolehtia meistä niin, että tiedämme olevamme turvassa Kuninkaan käsissä.

JUMALA ON TÄYSIN HYVÄ – Jumala on ehdottomasti täydellinen kaikilla teillään. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus oli kaikessa kiusattu, kuten me, mutta ilman syntiä. Hän, joka ei synnistä tiennyt, tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta meidät voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi Hänessä.

JUMALA ON TÄYDELLISEN OIKEUDENMUKAINEN – Jumala on reilu kaikille. Hän ei halua, että kukaan hukkuu. Hänen on kuitenkin tuomittava synti. Hän teki täydellisen suunnitelman, jossa Hänen Poikansa, täydellinen persoona, uhrattiin tyydyttämään Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tekemään mahdolliseksi suhteemme Häneen.

JUMALA ON TÄYDELLINEN RAKKAUS – Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakastaa meitä samalla rakkaudella, jolla Hän rakastaa Poikaansa Herraa Jeesusta Kristusta. Rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalan täydellisen rakkauden tunnistaminen antaa meille suuren luottamuksen tulevaisuuteemme.

JUMALA ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ – Jumala on ollut aina. Ennen luomista Hän oli siellä ja Hän on oleva siellä ikuisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, jotta kuka ikinä uskoo Häneen, ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA TIETÄÄ KAIKEN – Jumala tietää ehdottomasti kaiken. Se, johtuu siitä, että Hän on ajan ulkopuolella. Hän tiesi täsmälleen, milloin sinä luottaisit Kristukseen. Hän tiesi synnit, joita tekisimme ja pystyi tuomitsemaan ne kaikki ristillä 2000 vuotta sitten.

JUMALA ON ÄÄRIMMÄISEN VOIMAKAS – Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että me olemme Jumalan käsissä ja että kukaan ei voi riistää meitä noista käsistä. Jeesus Kristus ei vain luonut maailmankaikkeutta, vaan voimallaan pitää sen kaiken koossa. Miten mahtavaa Jumalaa me palvelemmekaan!

JUMALA ON KAIKKIALLA – Minne tahansa menet maailmankaikkeudessa, niin Jumala on aina läsnä. Oletpa syvimmässä kaivoksessa, tai kuussa, niin Jumala on siellä. Et voi löytää paikkaa, jossa Jumala ei olisi kanssasi. Vaikka ihminen kulkee kuolemanvarjon laakson kautta, Hän on sielläkin.

JUMALA ON MUUTTUMATON – Jumala on erilainen kuin ihmiset. Hän ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se tarkoittaa, että ne 7000 lupausta, jotka Hän antoi meille Raamatussa, pysyvät yhtä tosina nyt, kuin silloin, kun lupaus annettiin.

JUMALA ON TÄYDELLINEN TOTUUS – Jumala on antanut meille Totuuden Sanan käyttöömme ollessamme tämän maan päällä. Voimme ottaa Hänen Raamattunsa täysin totena ja luotettavana. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, joten meidän täytyy oppia Totuus Häneltä, emmekä saa luottaa ihmisiin.

Jumala on kolmessa persoonassa, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, mikä tekee mahdolliseksi nähdä Jumaluudessa suhteita.

Vaikka heitä kutsutaan Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi, heillä kaikilla on tasa-arvoiset ominaisuudet. Esimerkiksi Isä Jumala on aivan yhtä muuttumaton kuin Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kaikilla kolmella on sama pyhyys, rakkaus ja iankaikkinen elämä, kuten muutkin luonteen alueet.

Tärkein ero on heidän vastuualueensa Jumalan suunnitelmassa. Isä on Suunnittelija, Poika sitoutuu suunnitelmaan ja toteuttaa sen ja Pyhä Henki ilmoittaa suunnitelman.

PELASTUMATTOMAN IHMISEN VASTAUS PELASTUKSEN SUUNNITELMAAN

Reaktiot pelastuksen suunnitelmaan käsittävät suoran hylkäämisen tai olla välittämättä suunnitelmasta. He voivat tarjota ihmisen hyviä tekoja Jumalalle, mutta Hän ei hyväksy niitä. Ihmisen hyvyys, jota ihmiskunta yleensä kehuu, on saastutettu ja Hänen silmissään arvioitu ”saastaisíksi rievuiksi” (Jes. 64:6).

ARVIOIMINEN JA TUOMIOT

Herra Jeesus Kristus arvioi sekä uskovan että epäuskoisen.

Uskovan Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:11-15) ja epäuskoisen Suurella Valkealla Valtaistuimella (Ilm. 20:10-15). Kummassakaan tapauksessa syntejä ei mainita, koska Kristus on maksanut ne ristillä. Meidät kuitenkin arvioidaan hyvien tekojemme laadun perusteella. Koska uskova on hyväksynyt Kristuksen hyvän työn, niin Jumala hyväksyy hänet. Kaikki pelastumisen jälkeen Jumalan ohjauksessa tehdyt hyvät työt palkitaan, mutta inhimillisestä luonnostamme peräisin olevat työt palavat pois. Tekomme eivät ole pelastuksemme perustus. (Tiit. 3:5-7)

Mitä tulee epäuskoisiin, niin koska he eivät ole saaneet Jumalan vanhurskautta uskon kautta, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät tuomitaan iankaikkiseen suhteeseen Saatanan kanssa.

HAASTE – Hyväksytkö sinä omakohtaisesti sen tosiasian uskossa, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä oli sinua varten, vai ohitatko sen, tai herjaat sitä, kuten Saatana? Valintasi koskien sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehnyt, sinetöi iankaikkisen kohtalosi. Kenen kanssa sinä haluat viettää iankaikkisuutesi? Saatanan vai Jeesuksen? Siitä on kysymys!

VASTAUS – Jotta olisimme ikuisesti pelastettuja, meidän täytyy varmistaa, että meidän tiemme on Jumalan Tie. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Jeesus on ainutlaatuinen. Hän sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Rajoitettu mahdollisuus hyväksyä Jumalan tie päättyy sinun kuolemaasi.

***

EBCWA email pjmoses@bigpond.com.au; john.mcewan@xtra.co.nz

Read Full Post »

Kerran pelastettu, aina pelastettu?

Once Saved Always Saved?
By Howard Green 2.11.2016, suom. SK

Kerran pelastettu aina pelastettu on aihe, josta olen kuullut puhuttavan kristillisissä piireissä monia vuosia. Kysymys ikuisesta turvallisuudesta on toinen aihe, josta yleisesti puhutaan uskovien kesken. Olen huomannut, että jotkut käyttävät näitä käsitteitä samassa merkityksessä, mutta niiden välillä on jyrkkä ero. Kerran pelastettu aina pelastettu on olettamus, että kun kerran on uudestisyntynyt, niin taivas on taattu riippumatta tekemistään tahallisista valinnoistaan. Kerran pelastettu aina pelastettu on perätön ajatus vailla raamatullista ennakkotapausta tuekseen, mutta varmuus ikuisesta turvallisuudesta on jatkuva ilon lähde uskovalle, joka pysyy Kristuksessa vahvana loppuun saakka. Tarkastelkaamme Raamatun valossa käsitettä kerran pelastettu aina pelastettu.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi (Ef. 2:8-9).

Ennen kuin aloitamme, haluan mainita, että on myös uskovia, jotka käyttävät käsitteitä kerran pelastettu aina pelastettu ja ikuinen turvallisuus samaa merkitsevinä. Usein on vain kysymys eroista sanojen merkityksessä ja meidän täytyy muistaa, että kun jotkut sanovat kerran pelastettu aina pelastettu, niin he puhuvatkin sen uskovan ikuisesta turvallisuudesta, joka pysyy Herrassa ja Kristuksessa. Uskovina meidän ikuinen turvallisuutemme on yhtä varma ja luotettava kuin Jumalan Sana.

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.  Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. (Joh. 10:27-29)

Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Juuda 24-25)

Herra sanoi, että Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä, kukaan ei ryöstä meitä Hänen kädestään, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa. Entä uskovien ja meidän kykymme langeta ja lähteä pois uskosta? Onko mahdollista kääntyä pois ja menettää pelastus? Perustuen Raamattuun minä uskon, että vastaus on selkeä kyllä. Kun ajattelemme edellä olevia jakeita ja kymmeniä muita jakeita, jotka kuvailevat ikuista turvallisuutta Herrassa, niin yksi tekijä käy helposti ymmärrettäväksi. Herrassa pysyminen on tärkein tekijä ikuisessa turvallisuudessa. Kaukana töihin perustuvasta pelastuksesta opetuslapsi luottaa Jeesuksen täytettyyn työhön ristillä. Jeesuksessa, Hänen sanassaan ja Jumalan tahdossa pysyminen on henkilökohtainen valinta luovuttaa Hänelle Pyhän Hengen pyhittävä työ elämässään.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat. (Joh. 15:5-6)

Meidän täytyy opettaa ja saarnata koko totuutta seurakunnissamme. Ikuinen turvallisuutemme on varma, koska pysymme Herrassa, mutta ole yhtä varma, että on mahdollista lähteä pois Herrasta. Pysyminen, totteleminen, luottaminen, uskomme tutkiminen ja varmasti katuva sydän ovat kaikki Jeesuksen opetuslapsen hedelmää. Toisaalta, jos ihminen on uudestisyntynyt Jeesuksessa, mutta päättää luopua ja langeta, niin on selvää Raamatun mukaan, että hän tekee tuon valinnan. On kysymyksessä henkilökohtainen tahallinen teko. Tässä tapauksessa kukaan ei ryöstänyt häntä Isän kädestä, vaan hän lähti omasta vapaasta tahdostaan. Muista, että ikuinen turvallisuus, mitä Herraan tulee, on varma. Olemme turvassa, kun pysymme Hänessä. Luopiossa me näemme jotakin aivan muuta. Tällainen ihminen ei pysy, vaan on räikeässä kapinassa ja Raamattu rinnastaa kapinan noituuteen. Jeesus varoittaa meitä, että monet luopuvat viimeisinä päivinä ja kautta Uuden Testamentin meitä toistuvasti varoitetaan kääntymästä pois ja luopumasta. Tässä vain muutamia monista esimerkeistä:

Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika (2. Joh. 1:9).

Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan (Matt. 24:10).

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. (2. Piet. 2:20-21)

Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme (1. Joh. 2:19).

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen (Juuda 1:4).

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät (Hepr. 6:4-6).

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat (Hepr. 10:26-27).

Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä (Ilm. 3:5).

Pyydän sinua ottamaan tämän artikkelin rakkaudellisena kehotuksena. Älä ota pelastuksen ilmaista lahjaa armosta uskon kautta Jeesukseen ja polje sitä jalkoihisi. Ikuinen turvallisuus Hänen todellisille opetuslapsilleen on varma. Yllä olevat Raamatun kohdat ovat täynnä varoituksia synnissä jatkamisesta, armon väärinkäyttämisestä, luopumisesta ja takaisin kääntymisestä. Raamattu tekee selväksi, että ellet pysy Herrassa, et ole pelastettu.

Jeesuksen sanat Sardeen seurakunnalle ovat, että joka voittaa, puetaan valkeisiin vaatteisiin eikä hänen nimeään pyyhitä pois elämän kirjasta. Jos Jeesuksen sanat otetaan täydestä, niin näyttäisi, että nimiä voidaan pyyhkiä ja pyyhitäänkin elämän kirjasta. Ihmisiä luopuu Herrasta ja se on varmasti totta viimeisinä päivinä, kuten Jeesus sanoi. Todelliset Jeesuksen opetuslapset pysyvät Hänessä loppuun saakka. Koska tiedämme, että näin on, niin eikö olisi viisasta tutkia itseämme, olemmeko uskossa? (2. Kor. 13:5)

Meillä on vapaa tahto, vapaa valintaoikeus ja voimme päättää lähteä pois Herrasta. Uskon, että ympäri maailman on lukematon jäännös tosi kristittyjä. Uskon myös, että kaikella todennäköisyydellä on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kristittyjä vain nimellisesti. Nämä ovat ihmisiä, jotka olivat ”kerran pelastettuja”, mutta ovat lähteneet pois Herrasta. Johannes sanoo, ettei kukaan, joka pysyy Jumalassa, jatka synnissä. Jeesuksen opetuslapset tunnetaan siitä, että Kristuksen kaltaisuus ja pyhyys lisääntyy heidän elämässään. Johannes varoittaa niitä, jotka seurattuaan Jeesusta kääntyvät pois ja elävät elämää, jota leimaa jatkaminen synnissä.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka kerran olivat loppuunmyytyjä kristittyjä ja heillä oli elämää sykkivä vaellus Herran kanssa. Heidän elämänsä hedelmä oli todistus tästä pysymisestä. He lankesivat ja palasivat rakastamaan maailmaa ja maailman asioita. He voivat edelleen sanoa olevansa pelastettuja ja jopa puhua ikään kuin edelleen olisivat uskovia. Jotkut näistä takaisin langenneista sanovat esim. näin: ”Hän (Jeesus) tuntee minun sydämeni”, tai: ”Se kaikki on veren alla.” Se, mitä he eivät ymmärrä, on, että he uskovat Saatanan valheisiin ja heidän sydämensä on paatumassa. Kun nämä ihmiset väittävät olevansa kerran pelastettuja ja aina pelastettuja, niin he eivät poikkea muinaisista fariseuksista, jotka sanoivat kuuluvansa Jumalalle, mutta heidän elämänsä hedelmä puhui muuta.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ (Matt. 7:21-23)

Jos teit parannuksen, uskoit, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja tunnustit Hänet Herraksi, niin Raamattu opettaa selvästi, että olet pelastettu. Jos riiput uskonnolliselta kuulostavassa latteudessa kerran pelastettu aina pelastettu, mutta et pysy Jeesuksessa, etkä elä kasvavassa pyhyydessä ja harjoitat jatkuvaa tahallista syntiä, niin Raamattu opettaa selvästi, ettet ole pelastettu. Olet luopunut ja elämäsi hedelmä on todistus siitä. Emme ole robotteja emmekä eläimiä ja Jumala antoi meille vapaan tahdon valita, ketä palvelemme.

Kysyt ehkä, miksi niin kiihkeästi torjun väärän opin kerran pelastettu aina pelastettu. Rakastan Herraa ja rakastan kadotettuja sieluja. Jaakob sanoi, että jos joku (teidän joukossanne) eksyy totuudesta ja joku tuo hänet takaisin, niin hän pelastaa hänen sielunsa kuolemasta. Jaakob kirjoitti tämän ihmisistä, jotka kerran olivat Kristuksessa ja ehkä paikallisessa seurakunnassa ja harhailivat pois.

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden (Jaak. 5:19-20).

Jos pysyt Herrassa, niin on varmaa, että kuulut Hänelle ja iankaikkisuutesi on turvattu. Jos teit parannuksen ja luotit Jeesukseen Vapahtajana yhteen aikaan, mutta olet kääntynyt pois ja luopunut, niin olet ikuisessa vaarassa. Luettuasi Raamatun jakeet tässä artikkelissa et voi puolustella Jumalan armon väärin käyttämistä poljettuasi jalkoihisi kerran saamasi pelastuksen lahjan. Käänny pois tästä maailmasta ja tee parannus, kun vielä on aikaa tehdä se. Herra rakastaa sinua, eikä Hänellä ole mitään iloa nähdä luomiensa ihmisten valitsevan tämän maailman ja lopullisen iankaikkisuuden helvetissä iankaikkisen elämän asemesta. Jeesus antaa anteeksi katuvalle ja murtuneelle sydämelle, joten huuda Häntä ja tee parannus, kun vielä on aikaa, koska Hän tulee pian.

Kaikki Hänen vuokseen,

Howard

Katso video-opetuksemme The Reality of Hell.

 

Read Full Post »