Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘evankelioiminen’

Living Between Here and Eternity
By Alice Childs, 5.8.2018, suom. SK

 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.” (Tiit. 2:11-15)

On todella vaikeaa elää kahden maailman välissä, eikö totta? Kristukseen uskovina elämme maallista elämäämme kaikkien ihmisten keskuudessa kahden maailman ja kahden päämäärän välissä. Yhtäältä elämme tässä ajallisessa langenneessa yhä pahenevassa maailmassa vangittuina kuolevaiseen, puutteelliseen, syntikirouksen ruumiiseen. Silti toisaalta henkemme, ollen jo lunastettu, ikävöi pukeutua luvattuun kuolemattomaan ruumiiseemme niin, että lunastettu sielumme voi yhtyä lopullisesti vielä lunastamattomaan ruumiiseemme. Me ikävöimme tulla täysin ehjiksi turmeltumattomassa ruumiissamme, joka asuu ikuisuudessa Herramme kanssa.

On vaikeaa olla jaettu: elää tässä maailmassa ja ikävöidä tulevaa.

Me uskovat olemme ainoat ihmiset maan päällä, joiden on käsiteltävä tämän maailman rumuutta syntinen lihamme alinomaa sodassa jo lunastettua sieluamme vastaan. Apostoli Paavali ymmärsi tämän pulman oikein hyvin.

Mitä lähemmäksi tulemme vapautumistamme tästä viheliäisestä paikasta pian tapahtuvan tempauksen kautta, sitä vaikeammaksi käy viipyä täällä. Kuten hurskas Loot vangittuna hedonistiseen, homoseksuaaliseen, iljettävään Sodoman likakaivoon, niin myös me olemme vangittuja, ei vain pahassa ja irstailevassa kaupungissa, vaan kokonaisessa maailmassa, joka on vajonnut narsismin ja turmeluksen syvyyksiin. Loot oli kiusaantunut hurskaassa hengessään ja niin olemme mekin. EI MISSÄÄN tässä maailmassa ole paikkaa, johon paeta pahuutta, joka on juurtunut ytimeen saakka tähän helvettiin menevään maailmaan. Itseasiassa sillä hetkellä, kun uudestisynnymme Kristuksessa, me ikävöimme olla ”poissa ruumiista ja läsnä Herran kanssa” asustaen Hänen kanssaan ikuisessa paikassa, missä syntiä, kuolemaa ja pahuutta ei voi koskaan olla olemassa. Jokaiselle todelliselle uskovalle tuo päivä ON tulossa, mutta ennen kuin se vapautuksen päivä tulee, meidän on vielä elettävä TÄSSÄ maailmassa – niin ikävää ja kyllästyttävää, kuin se ehkä onkin.

Jeesus tiesi täsmälleen, mitä me, jotka elämme näinä viimeisinä päivinä, tulisimme kohtaamaan. Hän ymmärsi täydellisesti, kuinka pahoja nämä viimeiset päivät olisivat ja kuinka väsyneitä, kiusaantuneita ja yksinäisiä me, jotka elämme tempauksen kynnyksellä, olisimme. Hän tiesi, että meitä vihattaisiin, merkittäisiin, hyväksikäytettäisiin, meistä valehdeltaisiin, meitä kohdeltaisiin väärin, parjattaisiin ja monesti kidutettaisiin ja tapettaisiin. Hän tiesi täsmälleen, kuinka pahaksi se tulisi käymään meille, joten Hän varoitti meitä edeltä siitä, millaista elämä täsmälleen olisi täällä viimeisten päivien viimeisten tuntien viimeisillä minuuteilla.

Se, mitä Hän on kutsunut meitä tekemään, on että ”asioimme, kunnes Hän tulee”. Se tarkoittaa, että meidän tulee olla ”toimeliaita sopivaan ja sopimattomaan aikaan”. Toisin sanoen meidän tulee pysyä uskollisina Hänelle ja sille, mitä Hän kutsunut ja asettanut meidät tekemään olipa se sitten helppoa tai vaikeaa, suosittua tai epäsuosittua, olipa elämämme levollista, tai lähes sietämätöntä.  Miksi? Koska TÄMÄ maailma EI ole todellinen kotimme.

TÄSSÄ maailmassa me olemme vain pyhiinvaeltajia kauttakulkumatkalla – muukalaisia vieraalla maalla ja niin kauan kuin olemme täällä, meidän tulee olla siinä tehtävässä, jonka Kaikkivaltias Kuninkaamme on antanut meille tehtäväksi. Meidän tulee levittää evankeliumia kaikkialla jokaiselle, joka kuuntelee. Meidän tulee ”vakavasti kilvoitella uskon puolesta” riippumatta poliittisesta ilmastosta, jossa olemme ja meidän tulee varoittaa kuolevaa maailmaa tulevasta tuomiosta.

Me näet olemme Kristuksen suurlähettiläitä. Se tarkoittaa, että tässä vieraassa ja vihamielisessä maailmassa, joka vihaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa, ME olemme Hänen edustajiaan kadotetulle helvettiin menevälle maailmalle, joka on aivan Jumalan vihan ja tuomion kynnyksellä.

Me olemme Hänen ”vartijoitaan muurilla” – Hänen vartiomiehiään, jotka on kutsuttu hälyttämään tulevasta tuomiosta, jotka parkuvat kadotettuja parannukseen – tulemaan pelastukseen NYT.

Tämä on sitä, mitä Hän tarkoittaa ”asioimisella”, kunnes Hän tulee pelastamaan meidät. Vain meillä on totuus sekä toteutuneesta että vielä toteutumattomasta profetiasta sellaisena, kuin se on kirjattu Hänen Sanaansa. Vain meillä on totuus pelastuksesta, koska vain me uskovat tunnemme todellisen Jumalan sellaisena, kuin Hänet on ilmoitettu meille Hänen erehtymättömässä, virheettömässä, muuttumattomassa Sanassaan. Tämä on se, mitä Jeesus on käskenyt meitä tekemään odottaessamme Hänen kutsuaan ”nouse ylös tänne” kohtaamaan Hänet yläilmoissa.

Olemme kyllä väsyneitä. Olemme lopen uupuneita. Olemme hengessämme kiusaantuneita sen pahuuden syvyydestä ja laajuudesta, joka käy päivä päivältä rohkeammaksi ja röyhkeämmäksi. Me kyllä IKÄVÖIMME mennä Kotiin paikkaan, jossa emme ole milloinkaan olleet. Me ikävöimme saada laskea sota-aseemme ja löytää ne ikuiset ”vihreät laitumet”, joilla voimme turvallisesti asustaa koko iankaikkisuuden seuraten Hyvää Paimentamme, kun Hän johtaa meitä noiden ”virvoittavien vetten” luona.

Oi, kuinka sielumme kaipaakaan ikuista sapatin lepoamme. Sydämemme kaipaa ikuista rauhaa. Se on tulossa. Jeesus ei ole sokea ahdingollemme, eivätkä Hänen korvansa kuurot kärsivän morsiamensa huudoille. Vain Hänen suuri armonsa ja rakkautensa viivyttää Hänen paluutaan vielä hetkisen, koska Hän ”ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen”. Hänen kärsivällisyydellään on kuitenkin rajansa ja Hänen armonsa ei tule jatkamaan tätä Armon Aikakautta ikuisesti.

Herra Jeesus kuulee morsiamensa huudot ja sillä hetkellä, kun pakanoiden täysi luku on ”tullut sisälle”, Hänen morsiamensa on täydellinen. Kun viimeinen pakana tulee laumaan, niin Herra, Kuningas Jeesus, nousee istuimeltaan Isän oikealla puolella. Hän lähtee Taivaan suuresta valtaistuinsalista ja astuu ulos ilmakehään maan yläpuolelle.

Seisoen siinä keskellä taivaitten taivaita kirkkauden pilvien seppelöimänä ja arkkienkelin mahtavan pasuunan soidessa ja valtavan huudon kajahdellessa kirkkauden saleissa Herra huutaa jylisevällä äänellä, jonka kuulevat sekä elävät että kuolleet, jotka ovat Kristuksessa. Hän kutsuu meitä, morsiantaan: ”NOUSE YLÖS TÄNNE!” Hän kutsuu meidät Kotiin – lopullisesti ja ikuisesti KOTIIN!

Oi, älkäämme väsykö hyvän tekemisessä, sillä aikanaan me saamme palkinnon, jonka olemme voittaneet. Tuona päivänä me kuulemme siunatuimmat sanat, mitä ihmisen puheessa on koskaan lausuttu. Kuulemme ylösnousseen Herramme sanovan meille: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani, mene Taivaan iloihin.”

Oi kanssauskovani, vaikka onkin niin vaikeaa elää täällä ajan ja ikuisuuden välissä, niin älkäämme horjuko näin lähellä maalia. Jatkakaamme jaksamista, sillä eräänä päivänä hyvin pian, kun sitä vähiten odotamme, Vapauttajamme tulee meille ja meidät vapautetaan – lopullisesti.

Maranata!

 

Read Full Post »

Kukaan ihminen ei pääse Jumalan luo omilla teoillaan, vaan se on kokonaan Jumalan työtä. Hän on valmistanut meille pelastuksen Jeesuksen Kristuksen sovitustyössä, ja vain siihen turvautuminen on ainoa toivomme.

Jeesus sanoo: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (Joh. 6:44). Luther selittää tämä asian näin: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.”

Eli siis kun ihminen kuulee Jumalan sanaa, evankeliumia, siinä vaikuttaa Pyhä Henki, joka vetää ihmistä turvautumaan Jeesuksen sovitustyöhön. Mutta miten uskosta osaton kuulee evankeliumia, jos hän ei käy kirkossa tai raamattupiirissä eikä lue Raamattua? Ne ainoat kerrat hän on kosketuksissa seurakuntaan, kun hän osallistuu kastetilaisuuteen, konfirmaatioon, hautajaisiin tai sattuu tulemaan joululaulutilaisuuteen. Onneksi on vielä pappeja, jotka pitävät evankeliumia esillä noissakin tilaisuuksissa, jotta Pyhä Henki voi ihmisiä puhutella. Mutta kun yhä harvempi joutuu millään tavalla uskon asioiden kanssa tekemisiin, niin miten näitä ihmisiä sitten kohdataan?

Mitä Jeesus sanoi? Sanoiko Hän, että ”tulkaa kaikki seurakuntaan kuulemaan evankeliumia”? Ei, vaan Hän sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt. 28:19-20). Meidät on käsketty menemään muiden pariin viemään evankeliumia! Pitää muistaa, ettei yksikään uskova elä itseään varten vaan toisia varten. Kun Hyvä Paimen on saanut meidät laumaansa, niin emmekö mekin lähtisi myös Paimenen asialle?

Tässä tullaan nyt herkälle alueelle, joka on monelle ihmiselle erittäin kipeä kohta, ja tästä aiheesta käytiinkin keskustelua viime marraskuussa Uusi Tie -lehdessä. Kaikille evankeliointi kun ei ole ollenkaan luontaista, eikä osata luontevasti kertoa muille Jeesuksesta.

Toimittaja Matti Korhonen kirjoitti näin: ”Herätyskristillisissä piireissä korostetaan jokaisen kristityn todistajan tehtävää. Meidän tulee kertoa uskostamme niille, jotka eivät vielä usko. Toiset kuitenkin kokevat tällaisen velvollisuuden painostavana. Olenko huono kristitty, jos en kulje kaduilla kertomassa Jeesuksesta tai ole aina avaamassa keskustelunaiheita uskosta ei-uskovien kanssa? On totta, että ne kirkot kasvavat, joiden jäsenet kertovat Jeesuksesta myös ei-uskoville. Samalla on hyvä muistaa, että Jumala on varustanut meidät kristityt erilaisilla lahjoilla. Toisille on annettu evankelistan lahja, mutta toisella on toisenlaiset lahjat. Kaikkien kutsumuksena ei ole aktiivisesti evankelioida, mutta kaikkien kristittyjen tehtävä on elää kristittynä ja todistaa näin elämällään. Pietari antaa myös käskyn, joka koskee kaikkia kristittyjä: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”

Kun siis joku kysyy vaikkapa näin, että ”oletkos sinä uskovainen?”, niin siihen on hyvä tarttua; siinä yhteydessä voi sanoa, että ”kyllä olen”. Itse olen huono todistaja, mutta useammankin kerran minulta on tultu kysymään, että ”taidat olla uskovainen?” Kuten Matti Korhonen sanoi, että ”kaikkien kristittyjen tehtävä on elää kristittynä ja todistaa näin elämällään” – se on ehkä sitä parasta todistamista. Ei voi jäädä uskomattomilta ihmisiltä huomaamatta, kun uskova työtoveri tai ystävä ei kiroile, ryyppää, puhu rivoja, on empaattinen ja kantaa huolta toisten taakoista ja niin edelleen. On parempi kuunnella ja auttaa toista ja olla myötäeläjänä ja tukena hänen vaikeuksissaan, kuin luetella raamatunlauseita siinä tilanteessa. Tästä puhuu Jaakobin kirje, jonka perusviesti on: ”Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.” Teoillamme emme pelastu, mutta joku saattaa jäädä pelastuksesta osattomaksi meidän tekemättä jättämisiemme tai tekojemme takia. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että jotkut vasta pelastuneet ovat huomanneet, miten raadollista uskovien keskinäinen elämä on. Joku on jopa palannut takaisin maailmaan, koska seurakunnassa oli niin paljon keskinäistä syyttelyä, vihanpitoa ja rakkaudettomuutta.

Kaikki meistä eivät ole evankelistoja. Meillä on erilaisia muitakin lahjoja, jotka palvelevat tätä tehtävää. Yksi osaa tehdä esitteitä, toinen jakaa niitä. Jonkun tehtävänä on palvella kahvituksessa, toisen musiikissa. Joku on saanut kutsun auttaa toisia vaikkapa käymällä heitä katsomassa, olemalla ystävänä tai tukihenkilönä.

Ja lopuksi tärkein lahja: rukous. Paraskaan evankeliointi ei ole mitään, jos siihen ei liity rukousta. Se on kaiken perusta. On niin lukuisia esimerkkejä rukouksen voimasta, että niistä voitaisiin kertoa kokonaisen kirjan verran, mutta rakas ystävä: jos kannat taakkaa siitä, että olet huono todistaja, niin rukoile toisten puolesta. Ihan vaan hiljaa mielessäsi vaikkapa heitä kohdatessasi tai hartaushetkissäsi. Se on parasta, mitä voit tehdä!

Read Full Post »

Tämä artikkeli on vuonna 2011 tapahtuneen Japanin maanjäristyksen ja siitä johtuneen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden ajoilta, mutta silti niin ajankohtainen.



God Is Shaking the Nations
By Jan Markell 23.11.2011, suom. SK
www.olivetreeviews.org

Maailmantapahtumat ovat hätkähdyttäviä! Kun on seurattu Lähi-itää, Japania, Australiaa ja Amerikan romahdusta, niin se on antanut sysäyksen muutamille terveellisille keskusteluille viimeisistä päivistä. Kun tapahtumat etenevät näin nopeaan tahtiin, on viisasta kysyä: ”Mitä ihmettä on tapahtumassa?” Ne, jotka voivat välittää vähemmän, ovat todennäköisesti hukkumassa jonkinlaiseen tuhokäyttäytymiseen, koska hekin huomaavat, mutta eivät voi selviytyä. Kehen voimme luottaa saadaksemme vastauksia?

Useimmat kääntyvät ensimmäiseksi pastorinsa puoleen. Jotkut antavat suurenmoisen, raamatullisen näkemyksen ajastamme. Kunpa heitä olisi enemmän! Sen perusteella, mitä kuulemme tässä palvelutyössä, he ovat vähemmistö, sillä eräs kannattajamme lähetti minulle sähköpostin pastoriltaan. Luettuani sen luin sen kahdesti uudelleen. Toivoin hartaasti, että se olisi ollut vain tekaistu. Hän kirjoittaa:

”Maailman ongelmien määrä musersi minut hetkeksi, enkä tiennyt kuinka reagoida. Ehdotan, että rukoilemme ihmisten puolesta, joita näemme, tai joista kuulemme mediassa, että he työskentelevät näillä piinatuilla alueilla ja myös uhrien ja heidän perheidensä puolesta, joiden kasvot ja äänet välittävät niin paljon surua ja ahdistusta.

”Jotkut voivat pohtia ovatko nämä lopunajan merkkejä, koska ne varmasti näyttävät sopivan kuvauksiin, joita luemme Raamatusta. Ehdotan kuitenkin, ettemme heti ryntäisi esittämään tätä näkemystä. Historiallisesti on ollut vaikeita aikoja, joilla on ollut lopunaikojen tunnusmerkit, selvimmin 1900-luvun alkupuolella. Joitakin ajoi pelko tekemään parannusta. Toiset päättelivät, että sellainen väkivaltainen ja umpimähkäinen tapahtumasarja, joka tappoi ’viattomat’ syyllisten kanssa, ei esittänyt kristinuskon Jumalaa hyvässä valossa ja silloin oli suuri luopumus.”

”Nyt ei ole aika teologisoida eikä spekuloida syillä. Nyt on vain aika auttaa.”

Kuinka traagista, että hän hillitsee ihmisiä ajattelemasta niitä vakavia varoituksia, että suuret traumat tulisivat maailman päälle, kun kiidämme kohti ajan loppua. Hän ehkäisee keskustelua näistä kysymyksistä ja siten ryöstää monilta ”autuaallisen toivon”, jonka Kristuksen paluu tarjoaa. Ilman oikeaa raamatullista näkökulmaa vahvinkin uskova voisi kaivautua luolaan. Kun tiedostamme, mitä tälle planeetalle on tapahtumassa – viimeksi Japanin skenaario, jota on edeltänyt globaali kaaos monissa kriisipesäkkeissä – niin sen pitäisi elähdyttää henkeämme ja vaikuttaa elämän- ja ajattelutapaamme ja suhteittemme hoitamiseen. Jeesus tulee pian! Elä elämääsi iankaikkisuuden valossa! Jumala ravistelee kansoja, kuten Haggai 2:7 sanoo.

Ihmiset eivät voi ottaa kaaosta ja sekasortoa ikuisesti. He tarvitsevat joitakin lohduttavia sanoja. He tarvitsevat jonkinlaisen ymmärryksen. He kyselevät, miksi kaikki tämä tapahtuu. He eivät tiedä, kuinka yhdistää palaset. Kerro heille! Tämä on kenraaliharjoitus Matteuksen 24. luvulle. Emme tiedä tapahtuuko tämä draama huomenna, vai 20 vuoden kuluttua, mutta se tapahtuu.

Tämä pastori sanoi myös naiselle, jolle hän lähetti sähköpostinsa, että tämän ei pitäisi puhua parannuksesta, sillä se johtaisi suureen luopumukseen. Parannuksen saarnasta pidättäytyminen on se, joka on johtanut aikamme suureen luopumukseen, mutta hän väittää, että kaikkein tärkeintä – jopa tärkeämpää, kuin parannuksesta puhuminen – on mennä auttamaan. Arvaan sen tarkoittavan, että sosiaalinen evankeliumi ja hyvät teot ovat se, millä on todella merkitystä. On kyllä suurenmoinen idea tehdä lahjoitus kärsiville Japanissa. Maapallo sykähtelee, mutta sosiaalista evankeliumia on nyt toteutettu vuosisadan ajan, kun liberalismi on korostanut vatsan ruokkimista, mutta näännyttää sielun nälkään.

Tämä palvelutyöjärjestö kehottaa saavuttamaan kadotettuja evankeliumin totuudella niin kauan kuin on aikaa. Maailma ja suuri osa seurakuntaa on petetty. Väkevä eksytys raivoaa valtoimenaan. Luopio seurakunta rehottaa. Raamattuun uskovat, erottavat kristityt jätetään tien sivuun pilkattuina ja syrjittyinä vailla seurakuntaa missä käydä. Laodikean seurakunta on jättänyt Sanan valon ja maailman. Siksi eräs lammasten paimen voi kynäillä edellä lainatut sanat.

Olen väsynyt kuulemaan, että Raamatun profetiaa halveksitaan seurakunnassa toisensa jälkeen. Jos viidesosa Raamatusta on profetiaa, niin se on asiaa! Jos Jeesuksen ensimmäinen tulemus on tärkeä, niin miksi Hänen toinen tulemuksensa olisi kiistanalainen eikä etsijäystävällinen? Milloin ja kuinka sanomasta, että Kuningas on tulossa, tuli masentava juttu? Joissakin lopunajan kysymyksissä me ”näemme lasin läpi hämärästi”, mutta muut asiat ovat kristallin kirkkaita.

Näyttää, että 25 vuoden ajan seminaarit ovat suoltaneet pastoreita, jotka eivät tiedä, mitä teologiaa opettaisivat, kun kysymyksessä on eskatologia ja niin he eivät käsittele aihetta lainkaan.

Tässä me olemme todennäköisesti viimeisten päivien viimeisissä. Jumala siunatkoon pastoreita, jotka kertovat totuuden ja opettavat Jumalan koko neuvoa. Kehotan teitä nyt, kun vielä on aikaa, tulemaan ihmisten kalastajiksi aivan kuten Jeesus meitä haastoi. Se on pieni hinta sen valossa, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Evankelioiminen ja viimeisten päivien kysymykset sopivat yhteen kuin käsi ja hanskaan. Kaikella on loppunsa, elämälläkin sellaisena kuin sen tunnemme. Voin melkein kuulla neljän apokalyptisen ratsastajan kavioiden kopseen.

Sinun täytyy mennä ulos ja kertoa ihmisille. Huuda se vuorten huipuilta. Et vastaa heidän reaktiostaan. Aikaa ei ehkä ole paljon jäljellä.

Read Full Post »

Romancing the World
By Howard Green, 24.3.2017, suom. SK

Kuvittele seuraavia skenaarioita: Näkisit, että naapurisi talo palaa ja haluaisit rynnätä pelastamaan ihmisiä? Arkailisitko auttaa heitä, koska et milloinkaan varannut aikaa tutustuaksesi heihin vuosien varrella? Entä jos olisit kävelemässä pysäköintialueella ja näkisit, että mies käy julmasti naisen kimppuun? Jättäisitkö puuttumatta asiaan, koska nainen ei ehkä ole tietoinen hyvistä aikeistasi? Ilmeinen vastaus kysymyksiin edellä esitetyissä skenaarioissa on tietysti ”en”. Kussakin näistä tapauksista suhteen syvyys, kesto ja tausta ei merkitse, koska nämä ihmiset tiesivät olevansa kuolemanvaarassa ja ainut merkitsevä asia heille oli elämä. Jutustelun aika on ohi ja nyt on aika varoittaa ihmisiä. Moni moderni evankelikaalinen seurakunta uskoo voivansa kiertää parannuksen saarnaamisen näennäisen epämukavuuden kadotetuille rakentamalla ensin suhteita ja ystävyyttä heidän kanssaan.

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Kasvava määrä evankelikaalisia pastoreita ja johtajia ajassamme laimentaa evankeliumin sanoman. Evankeliumin saarnaaminen ja todistaminen on muuttunut kannustuspuheiksi suhteiden rakentamiselle ja ystävyyssuhteiden kehittämiselle. Monet seurakunnat ovat huolissaan siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta heistä ajattelee ja monet kristityt ovat yhtä huolissaan siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat, kuin mitä Jumala heistä ajattelee. Jos todistamme ihmisille ja rakastavasti varoitamme heitä, että ilman Jeesusta he ovat ikuisesti kadotettuja, me murehdimme, että annamme itsestämme ehkä liian ankaran kuvan. Niinpä lääke tähän on suhteiden rakentaminen ja ystävyysevankelioiminen, niinkö? Väärin, koska missään Raamatussa emme näe alkuseurakunnan apostolien ”pehmittävän” vastaanottajaa kykeneväksi vastaanottamaan hyvän uutisen. Evankeliumi, vaikka ihmiset kuinka haluavat sokerikuorruttaa sen, on sekä kaunis että pelottava.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” (2. Kor. 2:14-17)

Miksi Paavali sanoo, että jotkut myyskentelevät Jumalan sanaa? Paavali oli ilmeisesti tietoinen, että jotkut opettajat laimensivat evankeliumin sellaiseksi, joksi se ei ollut tarkoitettu. Elämää, kuolemaa, taivasta, helvettiä ja iankaikkisuutta ei milloinkaan voida tehdä pikkuasioiksi, joissa voimme laskeutua small talk’in tasolle. Tämän luvun kontekstissa on selvää, että Paavali sanoi, että meidän kauttamme Kristuksen tuoksu on levinnyt kaikkialle. Kuulijoiden yhdelle ryhmälle se on kuoleman haju, mutta toiselle ryhmälle elämä. Olen kuullut sanottavan ja se kannattaa toistaa, että armo on todella ihmeellinen niille, jotka ovat epätoivoisen tietoisia sen tarpeestaan.

Hyvä pastori, opettaja, evankelista ja hyvää tarkoittava uskova, älä sekaannu siihen nykyiseen hölynpölyyn, joka on etsijäherkkä painostamaton evankeliumi. Nykyisillä ystävyysevankelioimisyrityksillä on paljonkin tekemistä lisääntyneen kirkossakäymisen ja maailman hyväksymisen kanssa, mutta ei mitään tekemistä opetuslasten Valtakuntaan tekemisen kanssa.

Seuraavassa jotakin siitä etsijäherkästä retoriikasta, jota olen kuullut saarnatuoleista ja lavoilta ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin:

”Me rakennamme armon siltoja, jotka kestävät totuuden painon.”

Se, mitä tällä lausunnolla annetaan ymmärtää, on, että meidän on jollakin tavalla ansaittava oikeus todistaa ja saarnata evankeliumia!! He sanovat, että ihmisten on tiedettävä sinun olevan ihan heidän kaltaisensa, ennen kuin voit kertoa totuuden. Emme ole myymässä autoa emmekä pölynimuria, vaan olemme Kristuksen evankeliumin sanansaattajia. Älä halvenna sitä rakentamalla kömpelösti siltaa sen myymiseksi. Mikään määrä inhimillistä ponnistusta ei voi valmistaa ihmisen sydäntä vastaanottamaan hyvää uutista. Meidän täytyy lopettaa huolestuminen siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat, tai siitä, osaavatko he käsitellä totuutta, koska ihmiset kuolevat ja menevät iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. Jotkut hylkäävät meidät ja siinä tapauksessa me pudistamme tomun pois ja jatkamme eteenpäin. Jos luotamme, että Pyhä Henki tekee työn, emmekä omaan hurmaavaan persoonallisuuteemme, niin ehkä joitakin tulee parannukseen, koska ymmärtävät olevansa iankaikkisessa vaarassa.

Säästä minut epäraamatulliselta typeryydeltä, koska missään Uudessa Testamentissa ei ole mallia saada kuulija valmiiksi käsittelemään evankeliumin sanomaa. Tämän tyyppistä hyvää tarkoittavaa mutta väärää opetusta levittävät sellaiset ihmiset kuin Rick Warren, joka tunnetaan parhaiten ohjelmastaan Purpose Driven Life, Catalyst-konferenssien Andy Stanley, ynnä muut, jotka hyödyntävät myyntitekniikan ja markkinoinnin menetelmiä kirkkojen täyttämiseksi. Kuten sanoin, tämän artikkelin alussa, aikaa ei ole juuri haaskattavaksi, koska ihmiset ovat kuolemassa. Meillä ei ole aikaa, ylellisyyttä eikä Uuden Testamentin mallia istuskelemiselle ja small talk’in harjoittamiselle kadotettujen kanssa. Tänään on pelastuksen päivä, joten keitä me olemme panemaan esteitä ihmisen tielle, joka juuri voisi tulla pelastavaan uskoon Jeesukseen. Epäraamatullisimman evankeliumin levittämistä koskevan lausunnon, mitä koskaan olen kuullut, antoi Andy Stanley sanoessaan:

”Jos voisimme uudelleenkirjoittaa käsikirjoituksen kristinuskon maineelle, niin luulen, korostaisimme suhteiden kehittämistä epäuskoisiin palvellen heitä, rakastaen heitä ja saaden heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi; vasta silloin ansaitsisimme oikeuden kertoa heille evankeliumi” (Andy Stanley).

Raamatunopettajakollegani Mark Cahill puhuu Andy Stanley’n epäraamatullisista kommenteista:

”Kun Jeesus todisti naiselle kaivolla, antoiko Hän ensin hänelle vettä, ennen kuin ansaitsi oikeuden kertoa hänelle evankeliumin? Kun Jeesus puhui rikkaan nuoren hallitusmiehen kanssa, niin neuvoiko hän häntä ensin hänen osakesalkkunsa hoidossa, ennen kuin kertoi hänelle iankaikkisen totuuden? Ja mitä kivaa Stefanus aikoi tehdä häntä kivittäville ihmisille, koska oli kertomassa heille näkevänsä Jeesuksen seisomassa Isän oikealla puolella? Olisiko hänen pitänyt kysyä heiltä, että voisiko hän pestä heidän kivensä, ennen kuin he heittivät ne häntä kohti? Kun juutalaisilla oli Paavali pidätettynä luvussa Apt. 21 ja tämä sai tilaisuuden saarnata porukalle, niin olisiko hänen pitänyt jakaa karkkeja, ilmaisia konserttilippuja, vai pestä heidän autonsa, ennen kuin kertoi heille totuuden Jeesuksesta Kristuksesta? Hölynpöly ja potaska on kaikki, mitä tulee mieleen. Taas kerran meitä huijataan sillä, mitä ihmiset sanovat, sen sijaan, että kuuntelisimme, mitä Jumala meille sanoo. Kuten eräs kaveri sanoi, että jos olisit ollut World Trade Centerissä syyskuun 10. päivänä ja tiennyt, että kaikki nuo ihmiset kuolisivat seuraavana päivänä, niin mitä olisit sanonut heille? Minusta tuntuu siltä, että sinulla ei olisi ollut paljon aikaa saada heitä tykkäämään sinusta eikä tehdä kivoja asioita heille. Jos todella haluat, että kadotetut rakastavat sinua, niin luovu kristinuskosta ja mene ja etsi toinen uskonto, johon uskoa.” (Mark Cahill of Mark Cahill Ministries)

Tehtävämme ei ole kosiskella yhteiskuntaa luulemaan, että me olemme talo täynnä mukavia ihmisiä, eikä voittaa ympäröivien lähiöiden sydämiä ja mieliä. Kristityn tavoite ei ole käyttää lukemattomia tunteja jutusteluun yhden ihmisen saamiseksi lopulta antautumaan ja päättämään tulla jonakin päivänä kirkkoon.

Tuo ajattelutapa ei auta tekemään opetuslapsia. Salli minun mennä askelta pitemmälle sanomalla, että mielestäni maailman ihmiset tunnistavat myyntimiehen jo kilometrin päästä. Lakkaa yrittämästä saada ihmiset ”vastaanottamaan” Jeesus myymällä, vakuuttamalla ja ystävystymällä.

Hän ei halua ihmisten vaisua hyväksymistä. Hän haluaa olla heidän Herransa.

Ymmärräthän, missä sydämeni on tässä artikkelissa: Olen mustasukkainen seurakunnasta. Minä rakastan kanssauskovia ja olen väsynyt siihen, että ihmisiä vedetään kohti erilaista sanomaa, kuin se, mikä on Raamatussa. Minulla ei ole ongelmaa puhua ihmisille kahvin tai lounaan ajan. Minulla ei ole mitään ongelmaa ottaa ihmisiä keskusteluun elämästä. Asia, joka meidän on muistettava, on, että jokainen kohtaaminen, joka meillä on ihmisten kanssa, on tilaisuus kertoa heille pelastuksesta Jeesuksen kautta. Se voi olla ainoa kerta, kun he kuulevat evankeliumin. Joten sen sijaan, että puhut lapsesi jalkapalloharrastuksesta, suosikkijalkapallojoukkueestasi, politiikasta, tai seurakuntasi suuruudesta, puhu heille pelastuksesta Jeesuksen kautta.

Tarkoittaako tämä, että olemme kovia ja rakkaudettomia esittäessämme evankeliumin? Ei varmasti, koska syy siihen, että todistamme ihmisille, pitäisi olla sydämen rakkaus ja sääli. Meidän pitäisi esittää evankeliumi kadotetuille rohkealla ja suoralla tavalla ja särkyneestä sydämestä. Pietari kertoo meille, kuinka suhtautua ihmisiin todistaessamme:

”…vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat” (1. Piet. 3:15-16).

Ystävät, ette voi tarpeeksi maalata kaupunkitonttien aitoja, levittää tarpeeksi multaa naapureille, tai puhua tarpeeksi seurakuntanne suurista ohjelmista koko perheelle saadaksenne edes yhden ihmisen tulemaan pelastavaan uskoon Jeesukseen. Se tekee seurakunnastasi vain yhden uuden sosiaalipalvelun, vaikkakin risti seinässä. Maailmassa on paljon sosiaalipalveluja, mutta se, mitä ihmiset todella tarvitsevat, on kuulla Jeesuksesta. Hyvät teot ovat suurenmoisia ja Raamatun mukaisia, koska kuten tiedämme, usko ilman tekoja on kuollut. Älä kuitenkaan ryhdy kerran vuodessa lähiöremonttiin, aidan maalaamiseen, mullanlevitykseen ja sano, että se on evankelioimista, koska se ei sitä ole. Älä juttele siitä, kuinka suurenmoinen sinun pienryhmäsi on ja sano sitä todistamiseksi, koska se ei ole sitä. Yksi kristityn tuntomerkki on hedelmän kantaminen. Osaltaan siihen kuuluu antaa johdonmukaisesti aikaamme, resurssejamme ja myötätuntoamme. He tuntevat kristityt rakkaudestamme toisiimme ja rakkautemme Jeesukseen on ilmeinen, koska autamme näistä vähäisintä. Jotkut näistä ihmisistä voivat tulla uteliaiksi ja kysyä, miksi me teemme, mitä teemme ja siinä on tilaisuus kertoa evankeliumi, mutta meidän ei tarvitse ansaita oikeutta ystävyyden ja hyvien tekojen kautta.

Kun löydät itsesi kahvikeskustelusta, tai puhut muutaman minuutin kaupan myyjän tai kenen tahansa kanssa päivän mittaan, niin rakasta heitä sen verran, että kerrot totuuden. Kysy heiltä tietävätkö he, missä viettävät iankaikkisuuden. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat Jeesuksesta ja taivaasta. Käännät silloin keskustelun small talk’ista johonkin sellaiseen, jolla on merkitystä vielä yli sadan vuoden kuluttua. Älä myy evankeliumia kuin kaupustelija, koska jotkut reagoivat totuuteen ja katuvat.

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman (2. Kor. 7:10).

Jos Jeesus, Paavali, Jaakob, Johannes ja uskollinen ensimmäisen vuosisadan seurakunta eivät ennaltaehkäisseet evankeliumin sanomaa tunteja kestävällä jutustelulla, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin? Jos uskolliset miehet ja naiset kautta vuosisatojen rohkeasti julistivat evankeliumia, niin miksi emme me? Jos Raamattu käskee meitä menemään ja tekemään opetuslapsia, niin eikö meidän pitäisi mennä? Jos menneiden vuosien Tozer’in, Ravenhill’in ja Keith Green’in kaltaisten uskollisten miesten sanoma oli saarnata parannusta ja pelastusta yksin Kristuksen kautta, niin minä haluan rohkeasti seisoa samassa 2000 vuotta vanhassa sanomassa. Älä suostu tekemään evankeliumia naurettavaksi uskomalla, että meidän on ansaittava oikeus kertoa evankeliumi, tai että meidän on ensin rakennettava totuuden painon kestäviä armon siltoja. Me olemme vain sanansaattajia, mutta Pyhä Henki on se, joka tekee työn ihmisen sydämessä. Hän vakuuttaa synnistä; meidän ei tarvitse rakentaa siltaa, pehmentää evankeliumia eikä ansaita oikeutta tuoda hyvä uutinen, koska päivän päättyessä evankeliumi ei ole meistä, vaan Jeesuksesta. Kun Pietari saarnasi ensimmäisen saarnan joukoille, hän ei rakentanut armon siltoja, kehittänyt syviä ystävyyssuhteita, eikä ensin ansainnut oikeutta saarnata; hän yksinkertaisesti saarnasi ristiinnaulittua Kristusta.

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’” (Apt. 2:37-39)

Jos me vain jatkamme ja rakentelemme siltoja, jotka kestävät totuuden painon, tai yritämme ansaita oikeuden kertoa evankeliumi ystävyyden ja ystävällisten tekojen kautta, niin tulevatkohan ihmiset koskaan tuntemaan epätoivoisen tarpeensa tehdä parannus ja pelastua? Eivät, koska niin traagista kuin se onkin, monet heistä vain sulautuvat kirkkoon kävijöinä, jotka tuntevat nyt olevansa hyviä ihmisiä, mutta eivät koskaan tule pelastavaan uskoon. Heistä tuntuu hyvältä, koska heidät saatiin tuntemaan olonsa hyväksi eikä ymmärtämään, että ovat kurjia ja tarvitsevat Vapahtajaa. Sellaiset jumaliset miehet kuin Dave Hunt, David Wilkerson, Paul Washer ym. ovat varoittaneet lähtemisestä etsijäherkän (seeker sensitive) seurakunnan lavealle tielle. Tozer ja Spurgeon kiteyttävät ikuisen todellisuuden seurakunnista, jotka kuhertelevat maailman kanssa, sen sijaan, että saarnaisivat evankeliumia:

”Tämän päivän evankelikaalinen seurakunta on täynnä toimintoja, jotka kosiskelevat maailman hyväksyntää, mutta eivät valmista ketään Jeesuksen tulemukseen” (A.W. Tozer).

”Ihmiset täytyy tappaa lailla, ennen kuin heidät voidaan tehdä eläviksi evankeliumilla” (Charles Spurgeon).

Hylkää myyntitaktiikat, joihin tämän päivän seurakunta on hukkumassa. Päämäärätietoiset liikkeet, Catalyst-konferenssit ja etsijäherkät saarnat ehkä täyttävät kirkkoja, mutta niillä ei ole mitään yhteistä ensimmäisen vuosisadan evankeliumin kanssa. Haluatko olla jonkun todellinen ystävä maailmassa? Kerro hänelle evankeliumi ja tee se rakastavasti ja Pyhän Hengen rohkeudessa. Jos he hylkäävät sinut, niin tiedä, että se on Jeesus, jonka he hylkäävät. Vuosikausien kollektiiviset ihmisten lihalliset ponnistukset eivät tuota, mitä yksi sekunti Pyhän Hengen aikaan saamaa synnintuntoa saa aikaan. Todelliset opetuslapset, jotka tekevät uusia opetuslapsia, ovat tulos evankeliumin rohkeasta levittämisestä, eivät maailman liehittelystä.

Kaikki Hänen tähtensä,

Howard

Monet teistä muistavat kristityn laulajan nimeltä Keith Green, joka on nyt Herran luona. Seuraavassa hänen erinomainen puheensa, jonka hän piti koskien nykyisiä evankeliumin muuttamisyrityksiä.

Click here for the video: What’s wrong With The Gospel (Mikä evankeliumissa on pielessä)?

 

Read Full Post »

Evankeliumitraktaatti Australiasta, suom. SK

Missä aiot viettää iäisyytesi? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suhteestasi Jumalaan.

JUMALAN HALU – Jumala haluaa suhdetta kaikkiin ihmisiin. 2. Piet. 3:9 sanoo, että ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. Kuitenkin Hän kunnioittaa meidän jokaisen vapaata tahtoa eikä pakota ketään suhteeseen.

IHMISEN ONGELMA – Ongelmamme on, että Hän on täydellisesti täydellinen, samalla kun tiedämme, että yksikään ihmisrodusta ei sitä ole, mikä aiheuttaa meille suuren ongelman. Kukaan meistä ei täytä Jumalan normia ja omillamme emme voi päästä siihen, joten meidän täytyy luottaa Jumalaan tämän ongelman ratkaisemiseksi.

JUMALAN JÄRJESTELY – Hänen Poikansa Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on hankkinut ”Jumalan tien”. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus hankki ”Tien” kaikille ihmisrodun jäsenille olla katsottuja vanhurskaiksi. Tässä Herra Jeesus Kristus täytti Jumalan vanhurskaan normin meidän puolestamme tarjoten pääsyn armosta meille suhteeseen Jumalan kanssa. Ristillä vuonna 32 jKr. kaikki ihmiskunnan synnit, menneet, nykyiset ja tulevat tuomittiin ja maksettiin. Jeesus julisti ennen kuin kuoli: ”maksettu täysin”. Jeesus on se Yksi ainoa, joka tarjoaa tätä ratkaisua.

SYNTI EI OLE ENÄÄ ONGELMA – Synti ei siksi ole enää ongelma, koska Jeesus Kristus maksoi ristillä koko ihmisrodun synnit kaikki kerralla. Siksi, mitä Jumalaan tulee, niin jokaisella ihmisolennolla, joka on saavuttanut vastuullisuuden, on heille hankittu tilaisuus omistaa suhde Häneen luottamalla Hänen suunnitelmaansa.

JOS SYNTI ON MAKSETTU NIIN MIKÄ SITTEN ON ONGELMAMME?

Meidän kaikkien ongelma on siinä yksilöllisessä asenteessa, joka meillä itse kullakin on Jumalan armosta pelastumisen armolliseen järjestelyyn. Se, mitä yksilön puolelta vaaditaan, on, että hän hyväksyy Jumalan tien jonkin vaihtoehtoisen tien asemesta, jolla voisimme yrittää voittaa Jumalan hyväksymisen suhteellemme Häneen. Tästä puhutaan yleensä ihmisen hyvien töiden kokoamisena.

JUMALAN LUONNE

JUMALA ON KUNINGASTEN KUNINGAS – Jumala vastaa historiasta. Hän on suurempi kuin yksikään enkeli tai ihminen. Kaikki luomisesta maailmanloppuun on Jumalan täydellisen valvonnan alla. Näin ollen Hän voi huolehtia meistä niin, että tiedämme olevamme turvassa Kuninkaan käsissä.

JUMALA ON TÄYSIN HYVÄ – Jumala on ehdottomasti täydellinen kaikilla teillään. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus oli kaikessa kiusattu, kuten me, mutta ilman syntiä. Hän, joka ei synnistä tiennyt, tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta meidät voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi Hänessä.

JUMALA ON TÄYDELLISEN OIKEUDENMUKAINEN – Jumala on reilu kaikille. Hän ei halua, että kukaan hukkuu. Hänen on kuitenkin tuomittava synti. Hän teki täydellisen suunnitelman, jossa Hänen Poikansa, täydellinen persoona, uhrattiin tyydyttämään Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tekemään mahdolliseksi suhteemme Häneen.

JUMALA ON TÄYDELLINEN RAKKAUS – Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakastaa meitä samalla rakkaudella, jolla Hän rakastaa Poikaansa Herraa Jeesusta Kristusta. Rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalan täydellisen rakkauden tunnistaminen antaa meille suuren luottamuksen tulevaisuuteemme.

JUMALA ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ – Jumala on ollut aina. Ennen luomista Hän oli siellä ja Hän on oleva siellä ikuisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, jotta kuka ikinä uskoo Häneen, ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA TIETÄÄ KAIKEN – Jumala tietää ehdottomasti kaiken. Se, johtuu siitä, että Hän on ajan ulkopuolella. Hän tiesi täsmälleen, milloin sinä luottaisit Kristukseen. Hän tiesi synnit, joita tekisimme ja pystyi tuomitsemaan ne kaikki ristillä 2000 vuotta sitten.

JUMALA ON ÄÄRIMMÄISEN VOIMAKAS – Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että me olemme Jumalan käsissä ja että kukaan ei voi riistää meitä noista käsistä. Jeesus Kristus ei vain luonut maailmankaikkeutta, vaan voimallaan pitää sen kaiken koossa. Miten mahtavaa Jumalaa me palvelemmekaan!

JUMALA ON KAIKKIALLA – Minne tahansa menet maailmankaikkeudessa, niin Jumala on aina läsnä. Oletpa syvimmässä kaivoksessa, tai kuussa, niin Jumala on siellä. Et voi löytää paikkaa, jossa Jumala ei olisi kanssasi. Vaikka ihminen kulkee kuolemanvarjon laakson kautta, Hän on sielläkin.

JUMALA ON MUUTTUMATON – Jumala on erilainen kuin ihmiset. Hän ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se tarkoittaa, että ne 7000 lupausta, jotka Hän antoi meille Raamatussa, pysyvät yhtä tosina nyt, kuin silloin, kun lupaus annettiin.

JUMALA ON TÄYDELLINEN TOTUUS – Jumala on antanut meille Totuuden Sanan käyttöömme ollessamme tämän maan päällä. Voimme ottaa Hänen Raamattunsa täysin totena ja luotettavana. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, joten meidän täytyy oppia Totuus Häneltä, emmekä saa luottaa ihmisiin.

Jumala on kolmessa persoonassa, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, mikä tekee mahdolliseksi nähdä Jumaluudessa suhteita.

Vaikka heitä kutsutaan Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi, heillä kaikilla on tasa-arvoiset ominaisuudet. Esimerkiksi Isä Jumala on aivan yhtä muuttumaton kuin Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kaikilla kolmella on sama pyhyys, rakkaus ja iankaikkinen elämä, kuten muutkin luonteen alueet.

Tärkein ero on heidän vastuualueensa Jumalan suunnitelmassa. Isä on Suunnittelija, Poika sitoutuu suunnitelmaan ja toteuttaa sen ja Pyhä Henki ilmoittaa suunnitelman.

PELASTUMATTOMAN IHMISEN VASTAUS PELASTUKSEN SUUNNITELMAAN

Reaktiot pelastuksen suunnitelmaan käsittävät suoran hylkäämisen tai olla välittämättä suunnitelmasta. He voivat tarjota ihmisen hyviä tekoja Jumalalle, mutta Hän ei hyväksy niitä. Ihmisen hyvyys, jota ihmiskunta yleensä kehuu, on saastutettu ja Hänen silmissään arvioitu ”saastaisíksi rievuiksi” (Jes. 64:6).

ARVIOIMINEN JA TUOMIOT

Herra Jeesus Kristus arvioi sekä uskovan että epäuskoisen.

Uskovan Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:11-15) ja epäuskoisen Suurella Valkealla Valtaistuimella (Ilm. 20:10-15). Kummassakaan tapauksessa syntejä ei mainita, koska Kristus on maksanut ne ristillä. Meidät kuitenkin arvioidaan hyvien tekojemme laadun perusteella. Koska uskova on hyväksynyt Kristuksen hyvän työn, niin Jumala hyväksyy hänet. Kaikki pelastumisen jälkeen Jumalan ohjauksessa tehdyt hyvät työt palkitaan, mutta inhimillisestä luonnostamme peräisin olevat työt palavat pois. Tekomme eivät ole pelastuksemme perustus. (Tiit. 3:5-7)

Mitä tulee epäuskoisiin, niin koska he eivät ole saaneet Jumalan vanhurskautta uskon kautta, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät tuomitaan iankaikkiseen suhteeseen Saatanan kanssa.

HAASTEHyväksytkö sinä omakohtaisesti sen tosiasian uskossa, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä oli sinua varten, vai ohitatko sen, tai herjaat sitä, kuten Saatana? Valintasi koskien sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehnyt, sinetöi iankaikkisen kohtalosi. Kenen kanssa sinä haluat viettää iankaikkisuutesi? Saatanan vai Jeesuksen? Siitä on kysymys!

VASTAUS – Jotta olisimme ikuisesti pelastettuja, meidän täytyy varmistaa, että meidän tiemme on Jumalan Tie. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

Jeesus on ainutlaatuinen. Hän sanoi: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani(Joh. 14:6).

Rajoitettu mahdollisuus hyväksyä Jumalan tie päättyy sinun kuolemaasi.

***

EBCWA email pjmoses@bigpond.com.au; john.mcewan@xtra.co.nz

Read Full Post »

Are We Evangelizing or Compromising?
By Howard Green 16.2.2017, suom. SK

He kaikki eivät voi olla oikeassa, Joh. 14:6

Jokaiselle tämän sukupolven uudestisyntyneelle kristitylle pitäisi olla selvää, että Jeesuksen paluu on lähellä. Jos otamme panoraamanäkymän maailmasta ja tarkastelemme kaikkia geopoliittisia mullistuksia kaikkialla maapallolla, niin näemme, että Raamatun profetia on toteutumassa aivan silmiemme edessä. Tietäessämme hetken myöhäisyyden, eikö olisi aika paneutua evankelioimisen ja opetuslasten tekemisen tehtävään? Sen sijaan, että toteuttaisivat lähetyskäskyä, monet uskovat tyytyvät etsimään ekumeenista harmoniaa ja yhteistä pohjaa ei-kristittyjen kanssa. Olemmeko evankelioimassa vai sovittelemassa hengellisen sokeuden leimaamassa ajassamme?

Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15-16)

Mene kadunkulmaan, yliopistokampukselle tai työpaikalle missä tahansa kaupungissa, niin löydät lukuisia uskonkäsityksiä, joita ihmiset kannattavat. Muslimit, buddhalaiset, sikhit, hindut, gnostilaiset, spiritistit ja uusiaikalaiset ovat vain otos kohtaamistasi ihmisistä. Kristittyinä varmasti kohtaamme monia, jotka eivät usko Jeesukseen, kuten me. Jotkut näistä ihmisistä eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään ja jotkut uskovat, mutta tosiasiaksi jää, että he viettävät iankaikkisuutensa jossakin. Meillä on jumalallinen velvollisuus ja Herra käskee meitä menemään kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia.

Tässä ratkaisevassa vaiheessa alkaa irrottautuminen raamatullisesta todellisuudesta. Sen sijaan, että esittäisivät evankeliumin rohkeasti Pyhän Hengen ohjauksessa, monet kristityt tyytyvät käymään loputonta jutustelua (small talk) itse kunkin uskonnosta. Uskontojenvälinen vuoropuhelu on moderni harhaanjohtava nimitys hengelliselle sovittelulle. Salli minun sanoa kipeästi, koska kaikkien ekumeenisten kohteliaisuuksien takana on Saatana. Hän on valheiden isä ja valhe, jota kaupustellaan uskonnollisen yhteyden nimissä, on täydellinen hengellinen viettelys.

Ihmiset ovat kuolemassa ja menossa iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. He ovat menossa helvettiin, koska uskovat evankeliumin sijasta valheeseen. Monet ovat kyllästyneitä ja uskovat kaikkien teiden johtavan taivaaseen, tai että me kaikki pohjimmiltaan palvomme samaa Jumalaa. Petos on levinnyt laajalle johtuen johtajista, jotka ovat koonneet monia ekumeenisen yhtenäisyyden lipun alle. Tämä päämäärätietoinen tehtävä on suorastaan moderni Baabelin torni. Se on humanismia ydintään myöten. Se on tulossa yhteen päämääränä tehdä nimeä itselleen sen sijaan, että kirkastaisi yhtä tosi Jumalaa ja Hänen Poikaansa. Sellaiset miehet, kuin paavi Fransiskus, Rick Warren ja Tony Campolo ovat tehneet suurta hallaa Kristuksen ruumiille vehkeillessään ihmisten kanssa, jotka inhoavat evankeliumia. Tarkastelkaamme seuraavia lausuntoja näiltä miehiltä:

”Luulen, että on olemassa muslimiveljiä ja -sisaria, jotka ovat valmiita sanomaan: ’Sinä elät totuuden mukaan, kuten sen ymmärrät. Minä elän totuuden, kuten minä sen ymmärrän ja jätämme sen Jumalalle tuomiopäivänä.’” (Tony Campolo)

”Muslimiveljemme ja -sisaremme voivat sanoa, että islam on ainoa oikea usko, mutta emme ole vakuuttuneita, että vain muslimit nauttivat pelastuksesta. Minä väitän, että ulkopuolella Jeesuksen Kristuksen ei ole pelastusta, mutta en ole vakuuttunut, etteikö Jumalan armo yltäisi kauemmas kuin kristikuntaan.” (Tony Campolo)

”Muslimien ja kristittyjen täytyy toimia yhdessä taistelussa stereotypioita vastaan, rauhan ja vapauden edistämisessä sekä globaalien ongelmien ratkaisemisessa.” (Rick Warren)

”Tervehdin ja sydämellisesti kiitän teitä kaikkia rakkaat ystävät, jotka kuulutte toisiin uskonnollisiin perinteisiin; ennen kaikkea muslimeja, jotka palvotte yhtä Jumalaa, elävää ja armollista ja rukoilette Häntä. Minä todella arvostan läsnäoloanne: näen siinä konkreettisen osoituksen halusta kasvaa keskinäisessä arvostuksessa ja yhteistyössä ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.” (Paavi Fransiskus)

En tuomitse kenenkään näiden miesten henkilökohtaista elämää, eikä minulla ole mitään pahaa tarkoitusta heitä kohtaan, mutta aion varoittaa heistä ja siitä ekumeniaan perustuvasta väärästä evankeliumista, jota he edistävät. Tämä yhteisen sävelen sanoma, jota he saarnaavat, on erilainen evankeliumi, kuin se, jonka me vastaanotimme. Kristittyjen ja muslimien uskonkäsitysten välillä ei ole mitään yhteistä säveltä ja tarvitsee lukea vain Koraanista suura 23:91, joka sanoo, että Jumalalla ei ole poikaa. Miehet, jotka yrittävät edistää rauhaa ilman Rauhanruhtinasta, ovat väärässä joka tasolla.

Tämä on vain pieni näyte hengellisestä petoksesta, jota ajassamme edistetään. Valitettavasti ekumenian väärä evankeliumi ei lopu tähän. Voisin viitata lukemattomiin verkkosivustoihin, kristillisiin lehtiin, kirjoihin tunnetuilta kristillisiltä johtajilta mukaan lukien evankelikaaleja, jotka kannattavat tällaista. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskontojenvälisyyttä (interfaith) ja ekumeenista pseudoevankeliumia levitetään tänä päivänä yli monien kirkkojen ja seurakuntien. Meitä kehotetaan rakentamaan siltoja, etsimään yhteistä pohjaa ja yhteyttä. Tämä voi tuntua äärimmäisen kristuksenkaltaiselta ohjeelta, jos meille sanotaan, että niin jaetaan Jeesuksen rakkautta.

Kannatan ehdottomasti keskusteluja muslimien, hindujen, tai buddhalaisten naapurien ja työtovereiden kanssa. Mielestäni meidän pitäisi pyrkiä ystävällisyyteen ja aitoon ystävyyteen, mutta jos se tapahtuu jonkinlaisen uskontojenvälisen aselevon ja ekumeenisen utopian saavuttamiseksi, se ei ole Jumalasta. Jos tarkoituksenasi on vain saavuttaa rauha ja harmonia, niin tuhlaat aikaasi. Kun kerran uudestisynnyit, niin sinulla on vain yksi päämäärä ja se on tehdä opetuslapsia ja tehdä kaikki Jumalan kunniaksi.

Meidän ei tarvitse ansaita oikeutta eikä riittävää luottamusta evankeliumin levittämiseksi. Lupa saarnata Jeesusta annettiin sinulle sillä hetkellä, kun pelastuit. On hyvä ja oikein kristityille olla kaikkein rakastavimpia, välittävimpiä ja vieraanvaraisimpia ihmisiä maailmassa, mutta se ei tarkoita evankeliumin sanoman heittämistä yli laidan ymmärretyn yhteyden vuoksi. On melkein niin, että monet seurakunnat ovat enemmän huolissaan siitä, kuinka toiset uskonnolliset ryhmät arvioivat heitä, kuin siitä, että saarnaavatko Kristusta heille. Kun tingit Jeesuksesta, et evankelioi. Voisit yhtä hyvin nimetä seurakuntasi tai palvelutyösi kulttuurilliseksi keskukseksi tai uskontojen yhteistyöksi.

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)

Voi tuntua rakastavalta tavoittaa muiden uskontojen ryhmiä osoittamalla heille kuinka hyväksyvä ja välittävä olet, mutta ellet esitä Jeesusta ainoana tienä Jumalan tykö ja iankaikkiseen elämään, sinä kieltäydyt kaikkein rakastavimmasta teosta, jonka voit tehdä kenellekään. Ystävät, on lukemattomia tarinoita ihmisistä, jotka lähtevät muista uskonnoista tehdäkseen Jeesuksen Herrakseen. Entiset muslimiystäväni ovat vaarantaneet perheensä, rahansa ja jopa henkensä tullessaan Jeesuksen tykö. He ovat tulleet uskoon ehkä radio-ohjelman, verkkosivuston tai opetuksen kautta. Usein se oli toisen entisen muslimin rohkea todistus, jolla hän vaaransi kaikkensa kertoakseen heille hyvän uutisen.

On olemassa lukuisia kristittyjä veljiä ja sisaria, jotka ovat pelastuneet islamista ja palavat Jeesukselle. Nämä veljet ovat Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Egyptissä, Indonesiassa ja kymmenissä muissa maissa ja saaneet rangaistuksia kristinuskoon kääntymisestä. Ellei hallitus vainoa heitä, niin paikallinen muslimiväestö kyllä tekee sen. He puhuvat rohkeasti ja julistavat Jeesuksen nimeä. Nämä ihmiset ovat valmiita vaarantamaan kaikkensa Jeesuksen tähden.

Näin ei tapahtunut, koska haalea kristitty tuli heidän kaverikseen ja halusi viettää rajattomasti aikaa lähtien keskinäiselle ymmärryksen matkalle siitä, kuinka tehdä maailma paremmaksi paikaksi. Se tapahtui, koska heidät kohdattiin Jumalan Sanan totuuksilla. Tämä on arvailua minun osaltani, mutta mitä he mahtavat ajatella, kun kuulevat kristittyjen Lännessä sovittelevan ja yrittävän saavuttaa kadotettuja sieluja millä tahansa sanomalla paitsi evankeliumilla? Sen täytyy saada heidät pudistamaan päätänsä epäuskoisina ja surullisina. He ovat kokeneet täydellisen sydämenmuutoksen ihmeen parannuksen ja uskon kautta Jeesukseen. Tämä on sitä, mikä voittaa sieluja maailman pimeimmissä osissa, joten miksi me täällä omaksumme erilaisen evankeliumin?

Uskonnolliselta kuulostava jutustelu ja uskontojenvälinen harmonia eivät muuta sydämiä; vain Jeesuksen julistaminen muuttaa. Kirkkojen muuttaminen uskonnollisiksi kulttuurikeskuksiksi tai joko avoin tai peitelty opetus, että kaikki tiet johtavat Jumalan tykö, ei ole evankelioimista, vaan sovittelemista, eikä tuo sieluja valtakuntaan. Meidän tulee rakastaa muslimeja, hinduja ja kaikkia muitakin, mutta rakastaa niin paljon, että kerromme heille Jeesuksesta. Jumala rakastaa heitä ja lähetti Jeesuksen, että heillä voisi olla iankaikkinen elämä Hänen kauttansa. Me olemme täällä yksin Jumalan kunniaksi, emme omaksemme, joten sitä varten meidän täytyy evankelioida eikä sovitella. Jumala ei halua, että kukaan hukkuu ja on lähettänyt Jeesuksen pelastamaan kadotettuja. Meidän täytyy aina olla valmiita julistamaan rohkeasti tätä sanomaa. Jumala siunatkoon teitä, kun uskollisesti evankelioitte ja teette opetuslapsia.

Kaikki Hänen puolestaan,

Howard

Read Full Post »