Aika on melkein lopussa – muulla ei väliä

Time Is Almost Up. This Is All That Matters
By Alice Childs, 26.5.2021, suom. SK

”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin” (Room. 13:12).

Aikaa ei ole paljon jäljellä. Me, jotka olemme olleet Herramme Jeesuksen Kristuksen seuraajia ja Raamatun profetian tarkkailijoita, tiedämme, että olemme viimeisissä sekunneissa ennen seurakunta-ajan päättymistä. Kaikella sisällämme olevalla monet meistä, jotka ovat osa Jumalan jäännösseurakuntaa kaikkialla maailmassa, ovat valvoneet, rukoilleet, pyytäneet ja varoittaneet yhä suuremmalla intohimolla, kiireellisyydellä ja voimakkuudella, ”kun näemme tuon päivän lähestyvän” (Hepr. 10:25).

Ei ole enää mitään sanottavaa, jota ei ole sanottu jo moneen kertaan. Itse asiassa varoituksiamme on huudettu katoilta ikään kuin yhä suuremmalla kiireellä. Ainoa jäljellä oleva asia sanottavaksi on edelleen tärkein asia, joka voidaan koskaan sanoa ja se on ainoa tärkeä sanoma, joka on koskaan annettu langenneelle ihmiselle. Se sanoma on, että ihmiskunta on toivoton ja avuton syntinen, joka tarvitsee täydellisen ja vanhurskaan Vapahtajan.

Se näet ei ole jokin erityinen tai muu synti, joka vie ihmisen helvettiin. On vain yksi synti, joka johtaa sielun ikuiseen kadotukseen ikuisessa helvetissä ikuisesti erotettuna Jumalasta ja tuo synti on Jeesuksen Kristuksen ja Hänen vapaan armahduksensa hylkääminen.

Jeesus on se Ainoa, joka maksoi täysin äärettömän rangaistuksen ihmiskunnan syntivelasta. Ainoa, joka pystyi pelastamaan kadotetun ja langenneen ”jo tuomitun” ja ”synnin kirouksen” alaisen ihmisen, oli Poika Jumala, joka kääriytyi ihmislihaan tullakseen siksi yhdeksi ja ainoaksi Jumal-ihmiseksi, ollen sekä täysin Jumala että täysin ihminen.

Vain Hän oli pätevä, kykenevä ja halukas ”tulemaan synniksi” kantamalla itsessään koko maailman synnit niin, että kaikki – jokainen, joka on halukas uskomaan yksin Häneen – kaikki, jotka ovat halukkaita asettamaan uskonsa ja luottamuksensa Hänen täydelliseen elämäänsä, hänen kuolemaansa ristillä meidän asemestamme, Hänen hautaamiseensa ja ruumiilliseen ylösnousemukseensa kolmantena päivänä, saavat uskonsa perusteella lukea hyväkseen ja siirtää Kristuksen vanhurskauden päällensä niin, että kaikki, jotka uskovat Raamatun mukaan, voidaan heti vanhurskauttaa, julistaa ”syyttömiksi” aivan kuin eivät olisi koskaan tehneetkään syntiä, ikuisesti sinetöidyiksi ja turvatuiksi ”Kristuksessa” Pyhän Hengen sisäisen läsnäolon kautta.

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21).

”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi” (Ef. 1:13-14).

Tämä on ainoa sanoma, jolla on merkitystä, jolla on sitä koskaan ollut ja jolla sitä koskaan tulee olemaan. Tämä viesti on nyt tärkeämpi kuin koskaan ennen, koska aika on loppumassa. Armon aika on nopeasti tulossa loppuun, ja kauhea hirmuinen Herran vihan ja koston päivä on jo melkein tämän Jumalaa vihaavan maailman päällä. Siinä juuri me olemme.

On vain kahdenlaisia syntisiä:

1. Me, jotka olemme kurjia syntisiä, pelastettuja kaikkivaltiaan, kaikkia rakastavan, kaikille armollisen Isäjumalan armosta Poikajumalan, Jeesuksen, kautta.
2. Sitten on kurjat kadotetut, vielä epäuskoiset syntiset, jotka ovat tähän saakka hyljänneet – jotka jatkuvasti hylkäävät ainoan pelastuksen keinon, koska kieltäytyvät uskomasta ja luottamasta yksin Jeesukseen Kristukseen.

Jokainen meistä kuuluu jompaankumpaan näistä kahdesta luokasta. Olet joko armosta pelastettu syntinen, tai kadotettu lunastamaton syntinen ja menossa suoraan ikuiseen helvettiin, koska kieltäydyt uskomasta Raamatun mukaiseen pelastuksen evankeliumiin.

Kumpaanko luokkaan sinä kuulut?

Aika on melkein lopussa. Tuomio on tulossa. Itse asiassa tulevan ahdistuksen esijärkytykset ovat jo alkaneet. Milloin tahansa uskova jäännösseurakunta, Jumalan todellinen seurakunta, Kristuksen morsian, tempaistaan maan päältä kohtaamaan Herraa yläilmoissa. Tämä tapahtuma merkitsee seurakunta-ajan loppua. Se tuo lopun ajan – ihmiskunnan historian viimeiset seitsemän vuotta. Se alkaa liiton vahvistamisella vielä ilmoittamattoman globaalin johtajan ja Israelin välillä.

Kun seurakunta on poissa, mikään ei ole entisellään. Tämä on se sanoma, jota me uskovat olemme itkevin sydämin pyytäneet sinua kuuntelemaan ja uskomaan.

Älä viivyttele enää. Raamattu kertoo meille, että ”nyt on pelastuksen päivä”.

”Sillä hän sanoo: ’Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut’. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2)

Älä jatka sydämesi kovettamista äläkä käännä kuuroa korvaa, tai pilkkaa niitä, jotka todella välittävät kuolemattoman sielusi ikuisesta kohtalosta!

Suuri evankelista George Whitefield, Suuren Herätyksen saarnaaja 1700-luvulla, sanoi näin: ”Syytätte minua itkemisestä, mutta kuinka voisin olla itkemättä, kun ette itse itke, vaikka kuolemattomat sielunne ovat tuhon partaalla.”

Hyvä lukija, en uskalla olettaa, että kaikki, jotka tulevat tälle sivustolle ja lukevat tänne kirjoitettuja artikkeleita, olisivat pelastettuja. Vain Jumala tuntee niiden sydämet, jotka Hän lähettää tälle sivustolle. Jos luet tätä artikkelia etkä ole koskaan huutanut avuksi Jeesusta pelastamaan sinut, niin salli minun vakuuttaa sinulle Jumalan sanan auktoriteetilla, ettet ole täällä vahingossa. Jos olet löytänyt itsesi tältä sivustolta lukemassa tätä, tai jotakin toista täällä julkaistua artikkelia, se johtuu siitä, että Jumala, joka ”rakasti maailmaa niin paljon”, on lähettänyt sinut tänne ja asettanut nämä sanat sinun polullesi, jotta kuulisit ehkä ensimmäisen tai viimeisen kerran pelastuksen evankeliumin.

”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin” (Jes. 55:10-11).

Joten kun lopetan, salli minun tehdä se vielä kerran antamalla sinulle evankeliumi niin selkeästi kuin osaan. Tämä sinun täytyy uskoa pelastuaksesi. Tämä sinun täytyy uskoa muuttaaksesi ikuisen kohtalosi helvetistä taivaaseen. Ensinnäkin sinun täytyy ymmärtää ja hyväksyä totuus, että olet syntinen. Et ole syntinen, koska teet syntiä; vaan teet syntiä, koska olet syntinen. Olet sitä luonnostasi. Raamattu sanoo, että pelastuakseen täytyy:

1) Ymmärtää ja tunnustaa, että olet synnintekijä, toivottomasti ja auttamattomasti kadoksissa, leikattu irti Jumalasta synnin ”kirouksella”, jonka alaisena koko ihmiskunta on siinnyt ja että näin ollen olet tuomittu helvettiin sen takia.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23).

”…niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään” (Room. 3:10-12).

Tässä on huono uutinen, joka on hyväksyttävä ja tunnustettava:

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23).

(2) Ymmärtää ja tunnustaa, ettet voi tehdä mitään, sanoa mitään niin, että koskaan pystyisit pelastamaan itsesi. Et voi pelastaa itseäsi, koska parhaatkin yrityksesi aina ”jäävät” vajaaksi Jumalan kirkkaudesta.

”Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli” (Jes. 64:6).

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef. 2:8-9).

(3) Pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta Raamatun mukaan.

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apt. 4:12).

(4) Tämän sinun täytyy uskoa pelastuaksesi:

”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 5:1-4).

(5) Lopuksi huuda avuksi Herraa.

”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13).

Tämä on se iankaikkisen pelastuksen evankeliumi, jonka Jeesus maksoi täysin ja jonka Hän tarjoaa lahjana ilmaiseksi kaikille, jotka uskovat Häneen.

”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Apt. 2:21).

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh. 3:16-21).

Pyydän sinua kaikesta sydämestäni, jos et ole vielä tehnyt sitä, niin tule ristille. Siellä Jumala Poika ihmisen muodossa ojensi kätensä ja naulittiin ristille omasta vapaasta tahdostaan ja valinnastaan. Ja koska hän rakasti meitä niin, hän riippui ristillä taivaan ja maan välillä ja otti päällensä koko maailman synnit tarjoten siten vapaan syntien anteeksiantamuksen kaikille, jotka haluavat uskoa [asettaa uskonsa ja luottamuksensa] Häneen ja huutaa Häntä avuksi pelastuakseen. Älä viivyttele. Tule Vapahtajan tykö nyt, ennen kuin on lopullisesti myöhäistä.

”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” (Joh. 10:17-18).

Rukoilen sinua, tule pelastukseen nyt. Aika on melkein lopussa ja millään muulla ei ole merkitystä.

alice.joan.childs@gmail.com

Read Full Post »

Tarkoitus kateissa – ratkaisu kateissa

MISSING THE MARK—MISSING THE SOLUTION
1.5.2019, by T. A. McMahon, suom. SK

Useimmat meistä ymmärtävät, että ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” on yksi synnin raamatullinen määritelmä. Jakeessa Room. 3:23 Paavali käyttää synnistä kreikan verbiä hamartano. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Se voi tuntua joistakin vähän epäreilulta, koska harvoin ajattelemme, että epäonnistuminen tavoitteen tai normin saavuttamisessa olisi syntiä. ”Epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” ei tunnu suureltakaan rikokselta ajatellessamme useimpia syntejä, joista olemme tietoisia, varsinkin kauheita sellaisia. Nuoli, joka ei ihan osu maaliin, syntiäkö? Tosiaanko? Tällainen reaktio kertoo paljon itsestämme ja sydämemme tilasta suhteessa Luojaamme.

Jumala on täydellinen. Kaikki, mitä Hän sanoo ja tekee, on täydellistä. Siksi Hänen norminsa on täydellinen. Kaiken, mikä ”ei täytä” Hänen normiaan, täytyy olla syntiä. Kuten Jaakob sanoo: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (Jaak. 2:10). Se on Jumalan kriteeri olemiselle Hänen kanssaan. Me teemme syntiä, me kuolemme. Ja me kaikki olemme tehneet syntiä. Kuolemaan sisältyy fyysinen ja hengellinen ero. Se voi olla Jumalasta – ja se voi olla ikuinen.

Voitaisiin kysyä, kuten opetuslapset kerran: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matt. 19:25-26). Jumalan tuomio ja oikeudenmukaisuus ovat täydelliset. Rangaistus synnistä on iankaikkinen ero Hänestä. Se on ääretön rangaistus ja rajallinen ihmiskunta ei voi koskaan maksaa koko tuomiota. Mutta Jumala voi ja teki sen! ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jeesus, täydellinen synnitön Jumal-ihminen, tyydytti täydellisen oikeudenmukaisuuden maksamalla täysin ihmiskunnan synneistä – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Vaikka Jumala on hankkinut pelastuksen koko ihmiskunnalle Jeesuksen kautta, se on voimassa vain niille, jotka uskovat Häneen Vapahtajanaan ymmärtäen, että Hän – ja vain Hän – voi pelastaa heidät. Ei ketään eikä mitään voida lisätä ratkaisuksi – ei hyviä tekoja, ei kirkossa käymistä, ei uskonsuuntaa, ei rituaaleja, ei sakramentteja, ei kanonisoituja pyhimyksiä eikä uskonnollisia johtajia, ei kastetta – ei mitään muuta. Vain Kristus – Solus Christus.

Kun olemme pelastuneet, me muutumme – mutta emme täydellisesti. Ei vielä. Se tapahtuu, kun menemme olemaan Jeesuksen kanssa. Ennen tuota täydellistä muutosta meille annetaan uusi luonto, mutta silti säilytämme vanhan luontomme. Me voimme tehdä syntiä, mutta emme enää ole synnin orjuudessa emmekä hallinnassa. Uusina luomuksina Kristuksessa elämämme tehdään Hänen armollaan ja meissä asuvan Pyhä Hengen voiman kautta kykeneväksi miellyttämään Jumalaa (1. Kor. 3:16). Uuteen elämäämme Kristuksessa kuitenkin sisältyy taistelu vanhan ja uuden luontomme välillä.

Kuinka tärkeä on sitten tuo taistelu? Vaikka pelastuksemme ei riipu siitä, koska pelastus annettiin kaikille, jotka vastaanottivat sen uskon kautta ilmaisena lahjana, se kyllä liittyy koko joukkoon asioita, jotka koskevat ajallista elämäämme Kristuksessa. Kuten? Suhdettamme Jeesukseen – toisin sanoen, rakkauttamme Häneen, Hänen miellyttämistämme, kypsyyttämme Hänessä, hedelmällisyyttämme, kuuliaisuuttamme, todistustamme, palkkaamme taivaassa. Sellaiset asiat ja monet muut riippuvat siitä, missä määrin emme ”epäonnistu tarkoituksen saavuttamisessa”. Toisin sanoen, niitä on hoideltava Jumalan tavalla.

Täydellisestikö? Kyllä. Se täytyy olla päämäärämme. Raamattu sanoo: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48). ”…vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’” (1. Piet. 1:15-16). ”…Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12). Tämän on oltava jokaisen uskovan päämäärä.

Onko se saavutettavissa? Ei, ei täydellisesti. Miksi sitten yrittää? Se voi kuulostaa tyhmältä kysymykseltä niistä, jotka ovat raamatullisia kristittyjä ja jotka uskovat, että kaiken, mitä he tekevät, heidän tulee tehdä Herran kunniaksi. (1. Kor. 10:31). Silti maailmakin ymmärtää sen. Motivaatiopuhujien ja auta itseäsi -gurujen suosittu hokema on ”Ole niin hyvä kuin voit” (Be the best that you can be). He tunnustavat, että jopa yritys, joka ei saavuta yksilön tavoitetta, osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi. Tämä kaikki tietysti koskea itseä ja on kaukana uskovan motivaatiosta – ainakin toivottavasti.

Epafraan palavat rukoukset kolossalaisten veljiensä ja sisartensa puolesta Kristuksessa kertovat meille kaksi tärkeää asiaa: a) Meitä kehotetaan seisomaan täydellisinä kaikessa Jumalan tahdossa, ja b) Tuon päämäärän saavuttamiseksi Herra auttaa Kolossan uskovien ponnistuksia Epafraan rukouksilla. Pyhän Hengen innoittamana Paavali kirjoittaa samalla tavalla tessalonikalaisille:

”Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.” (1. Tess. 4:1-2). Nämä kaksi jaetta aika pitkälle tiivistävät ja tukevat niitä seikkoja ja huolenaiheita, joita minulla on kirjoittaessani tätä artikkelia.

Tässä ne ovat: 1) Kautta Raamatun meitä uskovia kehotetaan tekemään asioita Jumalan tavalla Hänen armonsa avulla niin täydellisesti kuin voimme. 2) Sanansa kautta Hän on antanut meille tarvitsemamme ohjeet tehdäksemme asioita Hänen tavallaan (2. Piet. 1:3-4; 2. Tim. 3:16-17). 3) Hän on antanut meille Pyhän Henkensä auttamaan meitä ymmärtämään ja tekemään, mitä Hän käskee (1. Kor. 3:16; Joh. 16:13). 4) Siinä määrin kuin emme ota vakavasti emmekä tee, ei vain sitä, mitä Jumala on antanut meille tehtäväksi, vaan mitä Hän on käskenyt meidän tehdä ja sillä tavalla, kuin Hän haluaa meidän tekevän sen, niin tuohon huolimattomuuteen sisältyy tahallinen ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa”. Se on syntiä. Ja synti johtaa eroon.

Kristukseen uskovalle synnillä on seurauksia (kuten toivon meidän tietävän), jotka ovat ajallisia eikä ikuisia. Kristuksen maksu puolestamme turvaa iankaikkisen kohtalomme. Kristittyinä synneillämme on ajallinen vaikutus, joka tuhoaa hedelmällisyytemme, kuten myös haitallinen vaikutus suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä. Syntimme kuitenkin saavat meidät vetäytymään pois Hänestä, kunnes kadumme. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes. 59:1-2). Todellinen katumus kuitenkin (siitä riippumatta, mitä nuo synnit ovat) tekee meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa ja siten korjata suhteemme (Jaak. 4:8).

Kuinka vakavaksi voi ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” käydä? Seuraavassa on havainto, joka murehduttaa minua syvästi, minkä vuoksi aloitin tämän artikkelin yrittämällä selventää sen välttämättömyyttä, että Jumala kutsuu meitä täydellisyyteen. Hänen Sanansa, Hänen ohjeensa, Hänen käskynsä, ovat täydellisiä. Lisäksi ne ovat Jumalan sanoja, ei ihmisten: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (Gal. 1:11-12). Jumalan sanat ovat totuus; ihmisen sanat, jotka on lisätty Herran sanoihin, ovat ”epäpyhä ja turha” hapatus. Ne saattavat aluksi kuulostaa hurskailta, mutta ”niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16). Sitä paitsi Jumalan Sanaan lisääminen ja siitä vähentäminen on tuomittu: ”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi” (Sananl. 30:5-6).

Me elämme valtavan luopumuksen ajassa, minkä pitäisi olla ilmeistä niille, jotka ovat sitoutuneet Jeesukseen ja siksi raamatulliseen erottamiseen. Raamattu osoittaa, että lähestyessämme Herran paluuta sellainen hengellinen tila lisääntyy dramaattisesti. Jeesus luonnehti tuota aikaa ennennäkemättömän petoksen aikana (Matt. 24). Paavali toteaa, että tärkein syy, miksi uskovat petetään, on koska ”…he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4).

Taruihinko? Tarut ovat kertomuksia. Kertomukset voivat olla tosia tai vääriä, mutta se, mitä ne eivät ole, on Jumalan Sana, Hänen oppinsa, Hänen totuutensa. En puhu nyt havaintoesimerkeistä, jotka auttavat meitä selittämään raamatullista oppia, vaan ihmisen panoksesta, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja siinä prosessissa poikkeaa siitä, mitä Jumala on sanonut. Tätä koskevia varoituksia on annettu kautta Raamatun, kuten Hepr. 2:1: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” On murheellista, että tämä ohitse kulkeutuminen tämän päivän seurakunnassa on kuin lumivyöry.

Esiintulevan kirkon liikkeellä (Emerging Church Movement = ECM), joka alkoi ei kovin kauan sitten, oli valtava vaikutus nuorten aikuisten kristittyjen keskuudessa. Se vietteli monet pois terveestä opista ja johti heidät subjektiivisiin keskusteluihin Jumalasta, kontemplatiiviseen lähestymistapaan koskien Jumalan tuntemista, perinteisiin rituaaleihin, katolisen ja ortodoksisen kirkon sakramentaaleihin sekä allegorian ja raamatuntulkinnan hengellistämisen käyttöön. ECM:n roina löytää jatkuvasti hedelmällisen maaperän millenniaalien keskuudessa. Seurakunnassa on kuitenkin paljon tuhoisampi ja laajemmalle levinnyt esimerkki terveestä opista pois kulkeutumisesta ja on traagista, että se tapahtuu muutamien kristikunnan vaikutusvaltaisimpien naisten palvelutyön kautta.

Maaliskuun 2019 uutiskirjeemme pääartikkelissa mainitsin nimet Beth Moore, Joyce Meyer, Priscilla Shirer ja Sarah Young. He kaikki ovat tuotteliaita kirjoittajia ja heillä on valtavat kannattajajoukot ja he ovat syyllistyneet Jumalan sanan ja itse Jeesuksen syrjäyttämiseen ajautumalla pois terveestä opista. He kaikki ottavat opetuksia, joista monilla on raamatullinen pohja ja ”epäonnistuvat tarkoituksen saavuttamisessa” työntämällä niitä paljon yli raamatullisen totuuden. Heidän ”jatkuvat keskustelunsa” Jumalan kanssa ovat johtaneet heidät ja heidän kannattajansa useisiin vääriin opetuksiin. On varmaa, että Jumala voi puhua lastensa sydämille, mutta missään apostolien Kirjeissä emme löydä jatkuvaa Herran ja uskovien välistä vuoropuhelua. Apostolien teoissa näemme, että Pyhä Henki ajoittain ohjaa ja johtaa pyhiä, mutta ei koskaan siinä merkityksessä, kuin nämä naiset opettavat! Jumalan henkilökohtainen kommunikaatio ihmisten kanssa palvelee Hänen tarkoitustaan ja silloin, kun Hän päättää. Edes Hänen profeettansa eivät käyneet jatkuvia kahdenvälisiä keskusteluja Hänen kanssaan. Jeremiankin oli odotettava 10 päivää, että Herra puhuisi Hänelle koskien hänen tiedusteluaan.

Harhat, jotka noudattavat näiden naisten ”keskusteluja” (joita heidän lukuisat kirjansa kehottavat ihailijoita matkimaan) antavat lukijoiden ymmärtää, että kommunikaation sisältö on kategoriaa ”näin sanoo Herra”. Ne, jotka viettävät enemmän aikaa lukemalla heidän monia kirjojaan, kuin lukemalla Raamattua, voivat helposti hyväksyä raamatulliselta kuulostavan väärän opetuksen. Se vääristää paitsi Raamatun auktoriteetin ja sisällön, myös Jumalan luonteen. Usein väitetty vuoropuhelu alentaa Herran, ikään kuin hän olisi joku heidän tuttu kollegansa.

Beth Moore ilmoittaa, että Jumala kutsuu häntä ”beibiksi” ja ”muruksi” ja laskee leikkiä hänen kanssaan. Vielä pahempi on näiden naisten väite, että he ovat kuulleet Häneltä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä Hänen Sanansa sanoo. Se tekisi hänestä vähintäänkin ”toisen Jeesuksen” (2. Kor. 11:4), ei varmasti itse Sanan. Kaikki nämä naiset edistävät jonkinlaista mystiikkaa, joka on Jumalan Sanan objektiivisen totuuden hylkääminen suosimalla omakohtaisia kokemuksia, intuitioita, subjektiivisia käsityksiä ja tunteita. Jotkut opettavat tekniikoita, jotka ovat itämaisten mystisten tekniikoiden ja käytäntöjen ”kristillistettyjä versioita”. He tulkitsevat väärin ja korruptoivat jakeen Ps. 46:10 kehotuksen ”Olkaa hiljaa” (KJV: be still) tarkoittamaan mielen tyhjentämistä hiljaisuudessa voidakseen kuulla Jumalalta. Ei. Jumala vain julistaa vihollisiaan pelkääville (ja myös itse vihollisille), että Hän on suojellut ja edelleen suojelee Israelia! Kaikki nämä naiset ovat menneet ansaan, kun ovat ottaneet oppia harhoista ns. kristillisessä psykologiassa, jonka periaatteet ovat täysin vastakkaiset Jumalan Sanalle. Kaikki he edistävät vääriä opetuksia itsetunnon rakentamisesta auttaakseen kannattajiaan parempiin tunteisiin itsestään.

Ekumenia rehottaa heidän kirjoituksissaan ja videosarjoissaan ja varsinkin heidän hyväksyessään roomalaiskatoliset veljinä ja sisarina Kristuksessa. Voi olla, että he eivät ole tietoisia Rooman virallisesta evankeliumista, joka julistaa, että taivas on saatavissa vain niille, jotka ovat kastettuja, ja sisäänpääsy riippuu ihmisen hyvistä teoista sen jälkeen, kun hänen syntinsä on sovitettu kiirastulessa. Tämä tietämättömyys ei liity vain katolisuuden ja muiden ”kristillisten” kulttien ja poikkeavien ryhmien tietämättömyyteen, vaan se näyttää versovan siitä, ettei raamatullisen kristinuskon perusopeista ole tietoa!

Läpikäytyäni monia näiden naisten kirjoittamista materiaaleista, en ole vielä löytänyt selkeää evankeliumin esitystä, erityisesti selitystä, mitä on uskottava, että pelastuisi. Vaikka he näyttävät vilpittömiltä halutessaan auttaa naisia ”menemään syvemmälle Jeesuksen kanssa” ja ”kehittämään läheisempää suhdetta” Hänen kanssaan, sitä ei voi tapahtua, ellei ihminen ole uudestisyntynyt. Pelastuksen evankeliumin oppi on annettu yksinkertaisesti Filippin vanginvartijan vastauksessa hänen huutaessaan: ”’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…’ (Apt. 16:30-31). Lisäksi on uskottava, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan; ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 15:1-4). Näiltä naisopettajilta löysin vain yhden selkeän evankeliumin selityksen ja se oli Joyce Meyer’iltä. On kuitenkin traagista, että niille miljoonille, jotka häntä seuraavat, hän julistaa, että Jeesus maksoi rangaistuksen meidän synneistämme laskeutumalla helvettiin, jossa Saatana ja hänen demoninsa kiduttivat Häntä. Kyseessä on selvästi väärä evankeliumi ja väärä Jeesus.

Kattavaan esitykseen kaikista näiden naisten vääristä opetuksista tarvittaisiin kirjoja, mikä on paljon enemmän, kuin on mahdollista sisällyttää tähän yhteen artikkeliin. Muita huolestuttavia seikkoja löytyy tämän uutiskirjeen Q&A-osastolta. Haastan ne, jotka ovat ihastuneet Beth Moore’n, Priscilla Shirer’in, Joyce Meyer’in ja Sarah Young’in kirjoihin, harkitsemaan rukoillen, mitä olen huomauttanut ja sitten olemaan Berealaisia (Apt. 17: 11) ja vertaamaan heidän opetuksiaan Jumalan Sanaan. Kehotan myös pastoreita paimenina, joilla on vastuu suojella lampaita, tulemaan naisten rinnalle seurakunnassaan auttaen heitä kasvamaan raamatullisessa erottamisessa.

TBC

***

Lisätietoa Sarah Youngista:

• Arvio hartauskirjasta ”Jeesus kutsuu”
• Kirjaa ”Jeesus kutsuu” on muutettu!

Read Full Post »

Maailman liehittelyä

Romancing the World
By Howard Green, 24.3.2017, suom. SK

Kuvittele seuraavia skenaarioita: Näkisit, että naapurisi talo palaa ja haluaisit rynnätä pelastamaan ihmisiä? Arkailisitko auttaa heitä, koska et milloinkaan varannut aikaa tutustuaksesi heihin vuosien varrella? Entä jos olisit kävelemässä pysäköintialueella ja näkisit, että mies käy julmasti naisen kimppuun? Jättäisitkö puuttumatta asiaan, koska nainen ei ehkä ole tietoinen hyvistä aikeistasi? Ilmeinen vastaus kysymyksiin edellä esitetyissä skenaarioissa on tietysti ”en”. Kussakin näistä tapauksista suhteen syvyys, kesto ja tausta ei merkitse, koska nämä ihmiset tiesivät olevansa kuolemanvaarassa ja ainut merkitsevä asia heille oli elämä. Jutustelun aika on ohi ja nyt on aika varoittaa ihmisiä. Moni moderni evankelikaalinen seurakunta uskoo voivansa kiertää parannuksen saarnaamisen näennäisen epämukavuuden kadotetuille rakentamalla ensin suhteita ja ystävyyttä heidän kanssaan.

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Kasvava määrä evankelikaalisia pastoreita ja johtajia ajassamme laimentaa evankeliumin sanoman. Evankeliumin saarnaaminen ja todistaminen on muuttunut kannustuspuheiksi suhteiden rakentamiselle ja ystävyyssuhteiden kehittämiselle. Monet seurakunnat ovat huolissaan siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta heistä ajattelee ja monet kristityt ovat yhtä huolissaan siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat, kuin mitä Jumala heistä ajattelee. Jos todistamme ihmisille ja rakastavasti varoitamme heitä, että ilman Jeesusta he ovat ikuisesti kadotettuja, me murehdimme, että annamme itsestämme ehkä liian ankaran kuvan. Niinpä lääke tähän on suhteiden rakentaminen ja ystävyysevankelioiminen, niinkö? Väärin, koska missään Raamatussa emme näe alkuseurakunnan apostolien ”pehmittävän” vastaanottajaa kykeneväksi vastaanottamaan hyvän uutisen. Evankeliumi, vaikka ihmiset kuinka haluavat sokerikuorruttaa sen, on sekä kaunis että pelottava.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” (2. Kor. 2:14-17)

Miksi Paavali sanoo, että jotkut myyskentelevät Jumalan sanaa? Paavali oli ilmeisesti tietoinen, että jotkut opettajat laimensivat evankeliumin sellaiseksi, joksi se ei ollut tarkoitettu. Elämää, kuolemaa, taivasta, helvettiä ja iankaikkisuutta ei milloinkaan voida tehdä pikkuasioiksi, joissa voimme laskeutua small talk’in tasolle. Tämän luvun kontekstissa on selvää, että Paavali sanoi, että meidän kauttamme Kristuksen tuoksu on levinnyt kaikkialle. Kuulijoiden yhdelle ryhmälle se on kuoleman haju, mutta toiselle ryhmälle elämä. Olen kuullut sanottavan ja se kannattaa toistaa, että armo on todella ihmeellinen niille, jotka ovat epätoivoisen tietoisia sen tarpeestaan.

Hyvä pastori, opettaja, evankelista ja hyvää tarkoittava uskova, älä sekaannu siihen nykyiseen hölynpölyyn, joka on etsijäherkkä painostamaton evankeliumi. Nykyisillä ystävyysevankelioimisyrityksillä on paljonkin tekemistä lisääntyneen kirkossakäymisen ja maailman hyväksymisen kanssa, mutta ei mitään tekemistä opetuslasten Valtakuntaan tekemisen kanssa.

Seuraavassa jotakin siitä etsijäherkästä retoriikasta, jota olen kuullut saarnatuoleista ja lavoilta ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin:

”Me rakennamme armon siltoja, jotka kestävät totuuden painon.”

Se, mitä tällä lausunnolla annetaan ymmärtää, on, että meidän on jollakin tavalla ansaittava oikeus todistaa ja saarnata evankeliumia!! He sanovat, että ihmisten on tiedettävä sinun olevan ihan heidän kaltaisensa, ennen kuin voit kertoa totuuden. Emme ole myymässä autoa emmekä pölynimuria, vaan olemme Kristuksen evankeliumin sanansaattajia. Älä halvenna sitä rakentamalla kömpelösti siltaa sen myymiseksi. Mikään määrä inhimillistä ponnistusta ei voi valmistaa ihmisen sydäntä vastaanottamaan hyvää uutista. Meidän täytyy lopettaa huolestuminen siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat, tai siitä, osaavatko he käsitellä totuutta, koska ihmiset kuolevat ja menevät iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. Jotkut hylkäävät meidät ja siinä tapauksessa me pudistamme tomun pois ja jatkamme eteenpäin. Jos luotamme, että Pyhä Henki tekee työn, emmekä omaan hurmaavaan persoonallisuuteemme, niin ehkä joitakin tulee parannukseen, koska ymmärtävät olevansa iankaikkisessa vaarassa.

Säästä minut epäraamatulliselta typeryydeltä, koska missään Uudessa Testamentissa ei ole mallia saada kuulija valmiiksi käsittelemään evankeliumin sanomaa. Tämän tyyppistä hyvää tarkoittavaa mutta väärää opetusta levittävät sellaiset ihmiset kuin Rick Warren, joka tunnetaan parhaiten ohjelmastaan Purpose Driven Life, Catalyst-konferenssien Andy Stanley, ynnä muut, jotka hyödyntävät myyntitekniikan ja markkinoinnin menetelmiä kirkkojen täyttämiseksi. Kuten sanoin, tämän artikkelin alussa, aikaa ei ole juuri haaskattavaksi, koska ihmiset ovat kuolemassa. Meillä ei ole aikaa, ylellisyyttä eikä Uuden Testamentin mallia istuskelemiselle ja small talk’in harjoittamiselle kadotettujen kanssa. Tänään on pelastuksen päivä, joten keitä me olemme panemaan esteitä ihmisen tielle, joka juuri voisi tulla pelastavaan uskoon Jeesukseen. Epäraamatullisimman evankeliumin levittämistä koskevan lausunnon, mitä koskaan olen kuullut, antoi Andy Stanley sanoessaan:

”Jos voisimme uudelleenkirjoittaa käsikirjoituksen kristinuskon maineelle, niin luulen, korostaisimme suhteiden kehittämistä epäuskoisiin palvellen heitä, rakastaen heitä ja saaden heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi; vasta silloin ansaitsisimme oikeuden kertoa heille evankeliumi” (Andy Stanley).

Raamatunopettajakollegani Mark Cahill puhuu Andy Stanley’n epäraamatullisista kommenteista:

”Kun Jeesus todisti naiselle kaivolla, antoiko Hän ensin hänelle vettä, ennen kuin ansaitsi oikeuden kertoa hänelle evankeliumin? Kun Jeesus puhui rikkaan nuoren hallitusmiehen kanssa, niin neuvoiko hän häntä ensin hänen osakesalkkunsa hoidossa, ennen kuin kertoi hänelle iankaikkisen totuuden? Ja mitä kivaa Stefanus aikoi tehdä häntä kivittäville ihmisille, koska oli kertomassa heille näkevänsä Jeesuksen seisomassa Isän oikealla puolella? Olisiko hänen pitänyt kysyä heiltä, että voisiko hän pestä heidän kivensä, ennen kuin he heittivät ne häntä kohti? Kun juutalaisilla oli Paavali pidätettynä luvussa Apt. 21 ja tämä sai tilaisuuden saarnata porukalle, niin olisiko hänen pitänyt jakaa karkkeja, ilmaisia konserttilippuja, vai pestä heidän autonsa, ennen kuin kertoi heille totuuden Jeesuksesta Kristuksesta? Hölynpöly ja potaska on kaikki, mitä tulee mieleen. Taas kerran meitä huijataan sillä, mitä ihmiset sanovat, sen sijaan, että kuuntelisimme, mitä Jumala meille sanoo. Kuten eräs kaveri sanoi, että jos olisit ollut World Trade Centerissä syyskuun 10. päivänä ja tiennyt, että kaikki nuo ihmiset kuolisivat seuraavana päivänä, niin mitä olisit sanonut heille? Minusta tuntuu siltä, että sinulla ei olisi ollut paljon aikaa saada heitä tykkäämään sinusta eikä tehdä kivoja asioita heille. Jos todella haluat, että kadotetut rakastavat sinua, niin luovu kristinuskosta ja mene ja etsi toinen uskonto, johon uskoa.” (Mark Cahill of Mark Cahill Ministries)

Tehtävämme ei ole kosiskella yhteiskuntaa luulemaan, että me olemme talo täynnä mukavia ihmisiä, eikä voittaa ympäröivien lähiöiden sydämiä ja mieliä. Kristityn tavoite ei ole käyttää lukemattomia tunteja jutusteluun yhden ihmisen saamiseksi lopulta antautumaan ja päättämään tulla jonakin päivänä kirkkoon.

Tuo ajattelutapa ei auta tekemään opetuslapsia. Salli minun mennä askelta pitemmälle sanomalla, että mielestäni maailman ihmiset tunnistavat myyntimiehen jo kilometrin päästä. Lakkaa yrittämästä saada ihmiset ”vastaanottamaan” Jeesus myymällä, vakuuttamalla ja ystävystymällä.

Hän ei halua ihmisten vaisua hyväksymistä. Hän haluaa olla heidän Herransa.

Ymmärräthän, missä sydämeni on tässä artikkelissa: Olen mustasukkainen seurakunnasta. Minä rakastan kanssauskovia ja olen väsynyt siihen, että ihmisiä vedetään kohti erilaista sanomaa, kuin se, mikä on Raamatussa. Minulla ei ole ongelmaa puhua ihmisille kahvin tai lounaan ajan. Minulla ei ole mitään ongelmaa ottaa ihmisiä keskusteluun elämästä. Asia, joka meidän on muistettava, on, että jokainen kohtaaminen, joka meillä on ihmisten kanssa, on tilaisuus kertoa heille pelastuksesta Jeesuksen kautta. Se voi olla ainoa kerta, kun he kuulevat evankeliumin. Joten sen sijaan, että puhut lapsesi jalkapalloharrastuksesta, suosikkijalkapallojoukkueestasi, politiikasta, tai seurakuntasi suuruudesta, puhu heille pelastuksesta Jeesuksen kautta.

Tarkoittaako tämä, että olemme kovia ja rakkaudettomia esittäessämme evankeliumin? Ei varmasti, koska syy siihen, että todistamme ihmisille, pitäisi olla sydämen rakkaus ja sääli. Meidän pitäisi esittää evankeliumi kadotetuille rohkealla ja suoralla tavalla ja särkyneestä sydämestä. Pietari kertoo meille, kuinka suhtautua ihmisiin todistaessamme:

”…vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat” (1. Piet. 3:15-16).

Ystävät, ette voi tarpeeksi maalata kaupunkitonttien aitoja, levittää tarpeeksi multaa naapureille, tai puhua tarpeeksi seurakuntanne suurista ohjelmista koko perheelle saadaksenne edes yhden ihmisen tulemaan pelastavaan uskoon Jeesukseen. Se tekee seurakunnastasi vain yhden uuden sosiaalipalvelun, vaikkakin risti seinässä. Maailmassa on paljon sosiaalipalveluja, mutta se, mitä ihmiset todella tarvitsevat, on kuulla Jeesuksesta. Hyvät teot ovat suurenmoisia ja Raamatun mukaisia, koska kuten tiedämme, usko ilman tekoja on kuollut. Älä kuitenkaan ryhdy kerran vuodessa lähiöremonttiin, aidan maalaamiseen, mullanlevitykseen ja sano, että se on evankelioimista, koska se ei sitä ole. Älä juttele siitä, kuinka suurenmoinen sinun pienryhmäsi on ja sano sitä todistamiseksi, koska se ei ole sitä. Yksi kristityn tuntomerkki on hedelmän kantaminen. Osaltaan siihen kuuluu antaa johdonmukaisesti aikaamme, resurssejamme ja myötätuntoamme. He tuntevat kristityt rakkaudestamme toisiimme ja rakkautemme Jeesukseen on ilmeinen, koska autamme näistä vähäisintä. Jotkut näistä ihmisistä voivat tulla uteliaiksi ja kysyä, miksi me teemme, mitä teemme ja siinä on tilaisuus kertoa evankeliumi, mutta meidän ei tarvitse ansaita oikeutta ystävyyden ja hyvien tekojen kautta.

Kun löydät itsesi kahvikeskustelusta, tai puhut muutaman minuutin kaupan myyjän tai kenen tahansa kanssa päivän mittaan, niin rakasta heitä sen verran, että kerrot totuuden. Kysy heiltä tietävätkö he, missä viettävät iankaikkisuuden. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat Jeesuksesta ja taivaasta. Käännät silloin keskustelun small talk’ista johonkin sellaiseen, jolla on merkitystä vielä yli sadan vuoden kuluttua. Älä myy evankeliumia kuin kaupustelija, koska jotkut reagoivat totuuteen ja katuvat.

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman (2. Kor. 7:10).

Jos Jeesus, Paavali, Jaakob, Johannes ja uskollinen ensimmäisen vuosisadan seurakunta eivät ennaltaehkäisseet evankeliumin sanomaa tunteja kestävällä jutustelulla, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin? Jos uskolliset miehet ja naiset kautta vuosisatojen rohkeasti julistivat evankeliumia, niin miksi emme me? Jos Raamattu käskee meitä menemään ja tekemään opetuslapsia, niin eikö meidän pitäisi mennä? Jos menneiden vuosien Tozer’in, Ravenhill’in ja Keith Green’in kaltaisten uskollisten miesten sanoma oli saarnata parannusta ja pelastusta yksin Kristuksen kautta, niin minä haluan rohkeasti seisoa samassa 2000 vuotta vanhassa sanomassa. Älä suostu tekemään evankeliumia naurettavaksi uskomalla, että meidän on ansaittava oikeus kertoa evankeliumi, tai että meidän on ensin rakennettava totuuden painon kestäviä armon siltoja. Me olemme vain sanansaattajia, mutta Pyhä Henki on se, joka tekee työn ihmisen sydämessä. Hän vakuuttaa synnistä; meidän ei tarvitse rakentaa siltaa, pehmentää evankeliumia eikä ansaita oikeutta tuoda hyvä uutinen, koska päivän päättyessä evankeliumi ei ole meistä, vaan Jeesuksesta. Kun Pietari saarnasi ensimmäisen saarnan joukoille, hän ei rakentanut armon siltoja, kehittänyt syviä ystävyyssuhteita, eikä ensin ansainnut oikeutta saarnata; hän yksinkertaisesti saarnasi ristiinnaulittua Kristusta.

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’” (Apt. 2:37-39)

Jos me vain jatkamme ja rakentelemme siltoja, jotka kestävät totuuden painon, tai yritämme ansaita oikeuden kertoa evankeliumi ystävyyden ja ystävällisten tekojen kautta, niin tulevatkohan ihmiset koskaan tuntemaan epätoivoisen tarpeensa tehdä parannus ja pelastua? Eivät, koska niin traagista kuin se onkin, monet heistä vain sulautuvat kirkkoon kävijöinä, jotka tuntevat nyt olevansa hyviä ihmisiä, mutta eivät koskaan tule pelastavaan uskoon. Heistä tuntuu hyvältä, koska heidät saatiin tuntemaan olonsa hyväksi eikä ymmärtämään, että ovat kurjia ja tarvitsevat Vapahtajaa. Sellaiset jumaliset miehet kuin Dave Hunt, David Wilkerson, Paul Washer ym. ovat varoittaneet lähtemisestä etsijäherkän (seeker sensitive) seurakunnan lavealle tielle. Tozer ja Spurgeon kiteyttävät ikuisen todellisuuden seurakunnista, jotka kuhertelevat maailman kanssa, sen sijaan, että saarnaisivat evankeliumia:

”Tämän päivän evankelikaalinen seurakunta on täynnä toimintoja, jotka kosiskelevat maailman hyväksyntää, mutta eivät valmista ketään Jeesuksen tulemukseen” (A.W. Tozer).

”Ihmiset täytyy tappaa lailla, ennen kuin heidät voidaan tehdä eläviksi evankeliumilla” (Charles Spurgeon).

Hylkää myyntitaktiikat, joihin tämän päivän seurakunta on hukkumassa. Päämäärätietoiset liikkeet, Catalyst-konferenssit ja etsijäherkät saarnat ehkä täyttävät kirkkoja, mutta niillä ei ole mitään yhteistä ensimmäisen vuosisadan evankeliumin kanssa. Haluatko olla jonkun todellinen ystävä maailmassa? Kerro hänelle evankeliumi ja tee se rakastavasti ja Pyhän Hengen rohkeudessa. Jos he hylkäävät sinut, niin tiedä, että se on Jeesus, jonka he hylkäävät. Vuosikausien kollektiiviset ihmisten lihalliset ponnistukset eivät tuota, mitä yksi sekunti Pyhän Hengen aikaan saamaa synnintuntoa saa aikaan. Todelliset opetuslapset, jotka tekevät uusia opetuslapsia, ovat tulos evankeliumin rohkeasta levittämisestä, eivät maailman liehittelystä.

Kaikki Hänen tähtensä,

Howard

Monet teistä muistavat kristityn laulajan nimeltä Keith Green, joka on nyt Herran luona. Seuraavassa hänen erinomainen puheensa, jonka hän piti koskien nykyisiä evankeliumin muuttamisyrityksiä.

Click here for the video: What’s wrong With The Gospel (Mikä evankeliumissa on pielessä)?

 

Read Full Post »

Pyhät Herralle

Holiness unto the Lord
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (January 2016), suom. SK

Elämme maailmassa, joka on täysin sekaisin, koska on menettänyt raamatullisen moraalin ja hengellisyyden tunnon. Nykyiset johtajat, opettajat ja muut vaikuttajat yhteiskunnassa ovat avoimesti kääntäneet selkänsä Raamatun Jumalalle ja laskevat nyt humanistista perustusta postmodernille yhteiskunnalle. Valitettavasti monet kirkot ovat liittyneet tähän liikkeeseen siten edesauttaen 2000-luvun esiintulevan kirkon (Emerging Church) nousua. Tämän kategorian kirkkokunnat mukautuvat avoimesti postmodernin yhteiskunnan vaatimuksiin, jotka pakottavat ne kieltämään rajoittavat raamatulliset normit, jotka estävät ihmisen vapauksia ja myös perustamaan uskontojenvälisiä liittoja globaalien rauhanaloitteiden edistämiseksi.

Evankelisten uskovien pitäisi hyvin selvästi ja yksiselitteisesti ottaa kantaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tinkimättömän saarnaamisen puolesta. Raamattu tarjoaa ainoan pohjan syntisten vanhurskauttamiselle ja pyhittämiselle. Ei mikään vähempi, kuin näiden totuuksien rohkea julistaminen, pysäytä nykyisen hengellisen taantuman suuntausta maailmassa. Yksi ensimmäisistä Raamatusta luopumisen merkeistä on saarnaajat, jotka vaikenevat pyhityksestä. Seuraava askel alaspäin luopumuksen portaita on tarjota syntisille helppo tie uskoa Kristukseen ilman parannusta. Näin monia syntejä ”uskovien” elämässä katsotaan läpi sormien.

Herran uskollisten palvelijoiden pitäisi saarnata Jumalan koko neuvoa – niin vanhurskautusta kuin pyhitystä. Sanoista ”pyhitetty Herralle” täytyy jälleen tulla antautuneiden pastoreiden ja seurakuntien tunnuslause. Valitettavasti monet nykyajan uskovat eivät edes tiedä, mitä käsky pyhyyteen tarkoittaa. Seuraavat lyhyet selitykset lähes unohdetuilta pyhityssaarnaajilta auttavat meitä saamaan aidon raamatullisen näkökulman tähän tärkeään puoleen hengellistä uudistumista ja täyttymystä:

AW Tozer

Jumalan koko tarkoitus lunastuksessa on tehdä meistä pyhiä ja palauttaa meidät Jumalan kuvaksi. Päästäkseen tähän Hän irrottaa meidät maallisista ambitioista ja vetää pois niistä halvoista ja arvottomista palkinnoista, joihin maailmalliset ihmiset kiinnittävät sydämensä.

Käänny Jumalan puoleen ja ymmärrä. Kerro Hänelle, että hinnalla millä hyvänsä haluat olla pyhä ja sitten pyydä Häneltä, ettei Hän koskaan anna sinulle enemmän iloa kuin pyhyyttä. Kun pyhyytesi tahraantuu, niin ilosi himmenee. Ja pyydä Häntä tekemään sinut pyhäksi, oletpa iloinen, tai et. Ole varma, että lopussa olet yhtä iloinen, kuin olet pyhäkin; mutta mitä tulee nykyhetkeen, niin olkoon koko ambitiosi palvella Jumalaa ja olla Kristuksen kaltainen.

En voi ajatella ainuttakaan kohtaa Uudessa Testamentissa, joka puhuu Kristuksen ilmestymisestä, ilmenemisestä tai tulemuksesta, joka ei suoraan liittyisi moraaliseen käytökseen, uskoon ja hengelliseen pyhyyteen.

Tosi kristityn ihanne ei ole olla onnellinen, vaan pyhä.

Kristus kutsuu ihmisiä kantamaan ristiä; me kutsumme heitä pitämään hauskaa Hänen nimessään. Hän kutsuu heitä hylkäämään maailman; me vakuutamme heille, että jos he vain vastaanottavat Jeesuksen, niin maailma on heidän. Hän kutsuu heitä kärsimään, me kutsumme heitä nauttimaan kaikista porvarillisista mukavuuksista, mitä moderni sivilisaatio tarjoaa… Hän kutsuu heitä pyhyyteen; me kutsumme heitä halpaan ja mauttomaan onnellisuuteen.

Meillä on siunattu Pyhä Henki läsnä ja me kohtelemme Häntä, kuin Hän ei olisi läsnä lainkaan. Me vastustamme Häntä, sammutamme Hänet ja teemme kompromisseja sydämissämme. Me kuulemme saarnan Hänestä ja päätämme oppia lisää ja tehdä asialle jotakin. Päätöksemme valuu hiekkaan ja pian me palaamme samalle kuolleelle tasolle, jolla olimme ennenkin. Me vastustamme siunattua Lohduttajaa. Hän on tullut lohduttamaan. Hän on tullut opettamaan. Hän on neuvon Henki. Hän on tullut tuomaan valon, sillä Hän on valon Henki. Hän tulee tuomaan puhtauden, sillä Hän on pyhyyden Henki. Hän tulee tuomaan voiman, sillä Hän on voiman Henki… Me haluaisimme olla täynnä Henkeä ja silti mennä ja tehdä niin kuin huvittaa. Pyhä Henki, joka innoitti Raamatun, odottaa kuuliaisuutta Raamatulle ja jos emme tottele Raamattua, niin me sammutamme Hänet. Tällä Hengellä on kuuliaisuus – mutta ihmiset eivät halua totella Herraa. Itse kukin on niin täynnä, kuin haluaa olla. Itse kullakin on niin paljon Jumalaa, kuin haluaa. Siinä on hetkellinen impulssi, joka tulee meille huolimatta siitä, mitä pyydämme rukoillessamme julkisesti tai jopa yksityisesti. Me haluamme täynnä olemisen jännityksen, mutta emme halua täyttää ehtoja. Me emme vain halua kyllin kovasti täyttyä… Jos elämässäsi on jotakin vaativampaa, kuin Jumalan kaipaamisesi, niin silloin sinusta ei koskaan tule Hengellä täytetty kristitty. Olen tavannut kristittyjä, jotka vuosien ajan ovat halunneet täyttyä epämääräisellä tavalla. Syy, miksi he eivät ole täyttyneet, on, että heillä on muita asioita, joita haluavat enemmän. Jumala ei tule kiireellä ihmisen sydämeen, ellei tiedä olevansa vastaus ja täyttymys tuon ihmisen elämän suurimpaan ja vastustamattomimpaan haluun.

Meidän kristittyjen täytyy lakata pyytämästä anteeksi moraalista kantaamme ja alkaa tehdä äänemme kuuluvaksi paljastaen synnin ihmisrodun vihollisena ja esittää vanhurskaus ja aito pyhyys ainoina arvollisina pyrkimyksinä moraalisille olennoille.

DL Moody

On paljon parempi elää pyhää elämää, kuin puhua siitä. Meitä käsketään antamaan valomme loistaa ja jos se loistaa, niin meidän ei tarvitse kertoa kenellekään, että se loistaa. Valo on oma todistajansa.

Andrew Murray

Suuri testi sille, onko se pyhyys, jota tunnustamme etsivämme tai saaneemme, totuus ja elämä, on se, että onko se ilmeinen tuottamassaan lisääntyvässä nöyryydessä. Luodussa nöyryys on se, joka tarvitaan, että Jumalan pyhyys voi asua hänessä ja loistaa hänen kauttansa. Jeesuksessa, meidät pyhittävässä Jumalan pyhässä, jumalallinen pyhyys oli hänen elämänsä, kuolemansa ja korottamisensa salaisuus; yksi pettämätön pyhyytemme testi, joka merkitsee meidät, on nöyryys Jumalan ja ihmisten edessä. Nöyryys on pyhyyden kukka ja kauneus.

Richard Baxter

Pyhyys ei ole muuta kuin tavaksi tullutta sielun, ruumiin, elämän ja kaiken omistamamme vallitsevaa omistamista Jumalalle ja Hänen arvostamista, rakastamista, palvelemista ja etsimistä ennen kaikkia lihan nautintoja ja hyvinvointia.

J C Ryle

Älä tee mitään, mitä et haluaisi Jumalan näkevän. Älä sano mitään, mitä et haluaisi Jumalan kuulevan. Älä kirjoita mitään, mitä et haluaisi Jumalan lukevan. Älä mene minnekään, mistä et haluaisi Jumalan löytävän sinut. Älä lue kirjaa, josta et haluaisi Jumalan sanovan: ”Näytä se minulle.” Älä koskaan käytä aikaa niin, ettei sinusta olisi mukavaa kuulla Jumalan sanovan: ”Mitä olet tekemässä?”

Ei ole pyhyyttä ilman sodankäyntiä. Tosi kristitty on kutsuttu olemaan sotilas ja hänen täytyy toimia sellaisena kääntymyksensä päivästä kuolinpäiväänsä. Häntä ei ole tarkoitettu elämään helppouskoista, laiskaa ja turvallista elämää. Hän ei saa koskaan kuvitella hetkeäkään voivansa nukkua ja torkkua matkalla taivaaseen, niin kuin se, joka matkustaa mukavilla rattailla.

Duncan Campbell

Pyhyyden kaste, osoitus jumalisesta elämästä, on aikamme huutava tarve.

Joel Beeke

Luin kerran lähetyssaarnaajasta, jolla oli puutarhassaan pensas, joka kasvoi myrkyllisiä lehtiä. Tuohon aikaan hänellä oli lapsi, joka pani suuhunsa kaiken löytämänsä. Luonnollisesti hän kaivoi pensaan ylös ja heitti sen pois. Pensaan juuret olivat kuitenkin hyvin syvällä. Pian pensas versoi jälleen. Lähetyssaarnaajan oli kaivettava se pois monta kertaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin tarkastaa maa joka päivä ja kaivaa pensas pois aina, kun se tuli pintaan. Ihmisessä asuva synti on kuin tuo pensas. Se vaatii jatkuvaa juurimista. Sydämemme tarvitsee jatkuvaa kuolettamista.

John Owen

Meidän täytyy harjoittaa kuolettamista (engl. mortification, kuolettaminen, nöyryyttäminen) joka päivä ja jokaisessa tehtävässä. Synti ei kuole, ellei sitä jatkuvasti heikennetä. Säästä se ja se parantaa haavansa ja elvyttää voimansa. Meidän täytyy jatkuvasti tarkkailla synnin tämän periaatteen mukaisia toimintoja: tehtävissämme, kutsumuksessamme, keskusteluissamme, hiljentymisissämme, hankaluuksissamme, huveissamme ja kaikessa, mitä teemme. Jos olemme huolimattomia missä tahansa tilanteessa, saamme kärsiä siitä; jokainen virhe, jokainen laiminlyönti on vaarallinen.

Hugh Morgan

Synti on tuhoava läsnäolo ja jokainen hieno voima kutistuu ja kuihtuu tuhoisassa kuumuudessa. Jokainen hengellinen hienotunteisuus menehtyy sen pahansuopaan kosketukseen… Synti heikentää näön ja vie kohti sokeutta. Synti puuduttaa kuulon ja pyrkii tekemään ihmiset kuuroiksi. Synti tärvelee maun saaden ihmiset luulemaan makeaa katkeraksi ja katkeraa makeaksi. Synti turruttaa tuntoaistin ja lopulta tekee ihmisen ”tunnottomaksi”. Kaikki nämä ovat raamatullisia yhdenmukaisuuksia ja niiden yhteinen merkitys näyttää olevan tämä – synti tukkii ja tukahduttaa hengen hienot aistit; synnin vuoksi me turrumme, jäämme tylsiksi ja havaintoihin reagoimisemme vähenee. Synti aiheuttaa kovettumista. Se potkaisee henkeä ja niin vähentää kivulle altistumisemme aluetta.

CH Spurgeon

Jos jaamme itsemme Jumalan ja mammonan kesken, tai Kristuksen ja oman minän kesken, emme edisty. Meidän täytyy antautua kokonaan pyhille asioille, tai muuten olemme huonoja kauppiaita taivaallisessa bisneksessä, eikä inventaariossamme näy voittoa.

Luulen, että mitä pyhemmäksi ihminen tulee, sitä enemmän hän murehtii epäpyhyyttä, jota vielä on hänessä jäljellä.

Herran pelko on kaiken tosi uskonnon alku ja perustus. Ilman vakavaa Jumalan pelkoa ja kunnioitusta ei ole jalansijaa loistavammille hyveille. Se, jonka sielu ei palvo, ei koskaan elä pyhyydessä.

Älkäämme tänä päivänä kylväkö lihaamme, sillä korjuu siitä on turmelus, koska liha tahtoo aina olla sellainen; vaan pyhällä itsemme voittamisella eläkäämme korkeimmille, puhtaimmille ja hengellisimmille päämäärille pyrkien kunnioittamaan pyhintä Herraamme tottelemalla Hänen armollisinta Henkeään.

Mikä elonkorjuu se onkaan, kun korjaamme iankaikkisen elämän! Mitä loputtoman autuuden lyhteitä korjataankaan! Mikä juhla tuo korjuu onkaan! Herra, tee meistä sellaisia elonkorjaajia Poikasi tähden.

Et saavuta pyhyyttä seisomalla paikallasi. Kenestäkään ei ole tullut pyhä suostumatta ja haluamatta olla pyhä ja kipuilematta sen vuoksi. Seuraa sitä, se ei juokse perässäsi. Sinun täytyy tavoitella sitä päättäväisesti, innokkaasti, sitkeästi.

John Wesley

Mainitse minulle sata saarnaajaa, jotka eivät pelkää muuta kuin syntiä, eivätkä halua muuta kuin Jumalaa, ja en välitä pätkääkään, ovatko he pappeja vai maallikoita; ainoastaan sellaiset ravistelevat helvetin portteja ja perustavat taivaan valtakunnan maan päälle.

Unelmoin ja rukoilen edelleen ajallemme pyhyysherätystä, joka etenee lähetystyössä ja luo aidon yhteisön, jossa jokainen ihminen voi vapautua Hengen voimaannuttamisen kautta toteuttamaan Jumalan luomistarkoituksia.

John Bunyan

Mikään ei voi vahingoittaa sinua, paitsi synti; mikään ei voi murehduttaa sinua paitsi synti; mikään ei voi voittaa sinua paitsi synti. Siksi ole varuillasi.

Ihminen, joka valitsee uskonnon maailman vuoksi, heittää pois uskonnon maailman vuoksi.

Jos olet tehnyt syntiä, niin älä käy levolle katumatta; sillä katumuksen puute synnin tekemisen jälkeen tekee sydämen vieläkin kovemmaksi.

Rukous saa ihmisen lakkaamaan tekemästä syntiä, tai synti houkuttelee ihmisen lakkaamaan rukoilemasta.

Mikä tahansa on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, sitä pitäisi heti vastustaa saatanallisena.

Read Full Post »

Se kaikkein tärkein asia

The most important thing
14.8.2015 by Pat Franklin, suom. SK

Britannian media pitää isoa ääntä kahden kuuluisan ihmisen kuolemasta, erään miesnäyttelijän ja naislaulajan / TV-juontajan. Heitä kuvaillaan kaikin puolin niin suurina ihmisinä, mutta minä pohdin, että missä he ovat nyt. Media ei puhu siitä, mutta Jeesus puhui. Hän sanoi, että jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse taivaan valtakuntaan. (Joh. 3:3)

Olivatko nämä TV-tähdet uudestisyntyneitä? En koskaan kuullut. Miten on sinun laitasi, rakas lukija? Se on elämän tärkein kysymys ja ratkaiseva tekijä kuolemassa. Maallinen maine on merkityksetön, koska elämämme täällä on lyhyt ja sitä seuraa iankaikkisuus.

Jeesus sanoi, että on olemassa lavea tie, joka johtaa tuhoon helvetissä ja kaita tie taivaaseen – uskon kautta Häneen Jumalan poikana, joka kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista.

Taivaaseen ei ole muuta tietä, kuin tuo kaita tie uskossa Jeesukseen Kristukseen. Mitkään hyvät teot eivät vie sinua sinne. Se ei riipu siitä, kuinka paljon rahaa keräsit hyväntekeväisyyteen, tai siitä, kuinka moni ajatteli, että olet ihana. Sinä olet joko lavealla tai kaidalla tiellä ja päädyt joko taivaaseen tai helvettiin. Niin karusti ovat asiat.

Kuinka se voi olla näin? Se on Raamatussa ilmoitettu Jumalan suunnitelma. Jumala toimii suunnitelman ja aikataulun mukaan ja myös jokaisella meistä on aikataulu – tietty määrä päiviä, jotka Jumala on määrännyt itse kullekin. Voimme päättää hyväksyä Jeesuksen Vapahtajanamme ja saada syntimme anteeksi, tai voimme hyljätä Hänet ja kulkea omaa tietämme. Kuinka sinä äänestät? Jeesustako? Hän sanoi, että jos et ole Hänen kanssaan, niin olet Häntä vastaan (Matt. 12:30).

Minä äänestin Jeesusta vuonna 1981 luettuani läpi kaksi ensimmäistä evankeliumia ja osittain kolmannen. Tajusin sen kaiken olevan totta ja etten ollut lainkaan kaidalla polulla, vaan lavealla helvettiin johtavalla tiellä. Polvistuin yksin kotona ja kerroin Jeesukselle, että tiesin Hänen kirjansa, Raamatun, olevan totta ja että olen syntinen. Kerjäsin Häntä antamaan anteeksi syntini ja mainitsin jokaisen mieleeni tulevan. Sanoin Hänelle, että Hän saisi kaiken, mitä minulla on (Hänhän omistaa kaiken joka tapauksessa; Hän teki koko maailman!) ja pyysin Häntä tekemään minut yhdeksi omistaan.

Tuo rukous oli elämäni käännepiste, totaalinen muutos, täydellinen U-käännös. Jeesus sanoi, ettei koskaan käännyttäisi ketään pois, joten minä tiedän kuuluvani Hänelle ja myös sinä, rakas ystävä, voit kuulua Hänelle. Hän on luvannut antaa ikuisen elämän kaikille, jotka asettavat luottamuksensa Häneen.

Myös sinä voit syntyä uudesti. Sinä voit TIETÄÄ, että kuulut Jeesukselle ja olet oleva Hänen kanssansa ikuisesti. Hanki Raamattu; lue evankeliumit; tee parannus synneistäsi; pyydä, kerjää Jeesusta antamaan sinulle anteeksi ja tekemään sinut yhdeksi omistaan.

Tai sitten vain jatkat elämääsi väittäen olevasi hyvä ihminen, mutta et koskaan hyväksy Jeesusta Vapahtajaksesi. Jatka vain tuota laveaa tietä kaikkien toisten kanssa, jotka luulevat olevansa tarpeeksi hyviä ilman Jeesusta ja jotka ovat iloisella matkallaan helvettiin. Iloisena kuolinhetkeen saakka. Jeesus kertoi millainen helvetti on tarinassa rikkaasta miehestä, joka kuoli ja meni helvettiin ja oli siellä kerjäten vesipisaraa kielelleen (Luuk. 16). Helvetti on käsittämättömän tuskan ja kauhun paikka.

Hyvä uutinen on, että Jumala laati pelastussuunnitelman – uskon kautta Hänen Poikaansa Jeesukseen. Tarjous on pöydällä. On murhenäytelmä, että niin harvat hyväksyvät tuon suuren tarjouksen.

Kuinka sinä äänestät, rakas ystävä? Pidätkö Jeesuksesta, vai et? Hyväksytkö, vai hylkäätkö Jeesuksen?

Kuinka toivonkaan, että joku siellä ulkona saa nenänsä kiinni Raamattuun, tajuaa sen olevan kokonaan totta, polvistuu ja uskoo ja luottaa, että Jeesus antaa anteeksi kaikki synnit ja antaa ikuisen elämän.

Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa: ”Joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47). Se on se kaikkein tärkein asia.

Read Full Post »

Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen

Vaelluksemme täällä maan päällä ei useinkaan ole ruusutarhoissa kulkemista. Se on todellisuudessa oman syntisyytemme kanssa taistelemista. Tätä kuvaa hyvin Niilo Tuomenoksan kaunis Vaellusvirsi:

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Tahtoisimme elää oikein, mutta oma syntinen luontomme houkuttelee meitä tekemään kaikkea sellaista, mitä sitten kadumme. Seuraavat Paavalin sanat voi jokainen uskova omalla kohdallaan todeta pitävän paikkansa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18,19)

Monet kristityt ovat hyvin ahdistuneita siitä, että eivät ole pystyneet saamaan yliotetta synneistään, heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Tämä estää kristittynä kasvamista ja estää jopa hengellisen palvelutyön.

Ja sitten ovat vielä kaikenlaiset kiusaukset, joista Jaakob kirjoittaa:

”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:13,14)

Kiusaukset tulevat Kiusaajalta, Saatanalta, joka saa synnin näyttämään houkuttelevalta. Omatuntomme kyllä sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin, joten pyrimme vastustamaan kiusauksia ja kaikkea sitä, minkä tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Jumala ei johdata meitä kiusaukseen, mutta sallii joskus tiellemme lankeemuksia. Se pitää meidät Jumalan edessä pienellä paikalla, kun emme voi luottaa omavoimaisuuteemme. Se vie meitä ristin juurelle etsimään Jeesuksen armahdusta.

Jumala sanoo Jesajan suulla näin: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes 66:2). Tässä Jumala antaa ymmärtää, että meillä täytyy olla halu noudattaa Jumalan sanaa, ei pelkästään lukea ja kuulla sitä. Raamatun sana on Pyhän Jumalan puhetta meille, ja sen takia sen on vaikutettava meissä halua muutokseen.

On tärkeää, että emme hiljennä Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme, vaan olemme herkkiä kavahtamaan kiusaajan houkutuksia. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Moni uskonratkaisun tehnyt ihminen kamppailee elämässään suurten kiusausten keskellä. Häntä saattaa sitoa myös jokin riippuvuus, josta ei vain pääse irti. Hän on kyllä jättänyt elämänsä Jeesukselle ja tunnustanut syntinsä, mutta lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: ”Olen niin suuri syntinen, etten enää kelpaa Jeesukselle. Minä luovutan.” Vastaavasti joku vielä uskosta osaton vertaa itseään hurskaiksi tuntemiinsa ihmisiin ja toteaa: ”Ei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle.”

Voin vakuuttaa: kukaan meistä ei kelpaa Jumalalle, sillä ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jos vain tahdot ottaa pelastuksen lahjan uskossa vastaan, sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei ole niin suurta syntistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi jo kantanut ristinpuulla.

Aiemmin oli esillä Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kohtia. Jakeessa 22 Paavali jatkaa, että hän kyllä sydämessään yhtyy iloiten Jumalan lakiin. Tällä Paavali tarkoittaa sitä, että hän iloiten ottaa vastaan Jumalan sanan antaman ohjeistuksen, joka ohjaa hänet oikealle tielle. Laki – Jumalan sana – on hyväksi meille, sillä se näyttää oikean suunnan. Se paljastaa syntisyytemme.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla – mua auta valvomaan!
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva, sua kaikes kuulemaan.
 – Vaellusvirsi –

Rakas ystävä: kun omassa elämässäsi tunnet olevasi synnin sitoma, mutta tunnet siitä syvää surua, ole siunattu! Se on Pyhä Henki, joka vetää sinua parannukseen. Paavalikin lohduttaa: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi” (1. Kor. 11:31). Ja Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

C. O. Rosenius (1816–1868) kirjoittaa:

”Sitä ihmistä kohtaan, joka pysähtyy Herran äänen kuullessaan, tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahtoo mielellään siitä päästä, mutta tuntee olevansa synnin sitoma ja voimaton sitä vastustamaan, vieläpä heikko ja kadotettu, mutta juuri sen tähden etsii laupeutta ja pelastusta vain Kristuksessa – sitä ihmistä kohtaan on Jumala aina kärsivällinen – ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”. Sille ihmiselle Jumala ei lue mitään syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä rakkaassa Pojassaan otollisena ja rakkaana lapsenaan.”

Kun peilaamme itseämme Jumalan sanan valossa, se paljastaa meidän syntisyytemme. Kun tutkimme lisää Raamattua, sieltä löytyy myös se ainoa toivo, johon voimme turvautua: Jeesuksen sovitustyö. Vaikka syntimme olisivat kuinka raskaat, saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi sillä hinnalla, jonka Jeesus maksoi puolestamme Golgatan ristinpuulla. ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43).

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo, riemu ja taivas syntisen,
sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
– Vaellusvirsi –

Kun lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, tule myös ristin luokse yhä uudelleen. Jaksa luottaa siihen, että Jeesus ei sinua hylkää, kun vain turvaudut Häneen. Jeesus itse lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37 RK).

**

David Wilkerson sanoo, että todellinen hengellisyyden mitta on siinä, kuinka murheellisiksi tulemme pienimmästäkin synnistämme. Jotkut murehtivat vain suurina pitämiään asioita, kuten aviorikos tai kiroilu, mutta eivät huomaa sellaisia asioita kuin vaikkapa pahan puhuminen. Vanhurskautemme mitataan sillä, että olemme haluttomia hyväksymään pienintäkään seikkaa, mikä murehduttaa Herraamme.

Tuossa on varmasti meillä useimmilla opittavaa. Tutkikaamme siis tarkoin ajatuksiamme ja asenteitamme. Puhukoon Pyhä Henki tästä meille ja antakoon Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen. Kun niin paljon puhutaan herätyksestä, niin luulenpa, että se voi alkaa vasta sitten, kun ensin yksittäiset ihmiset seurakunnassa ja sitten koko seurakunta tulevat parannuksen paikalle.

**

Joku saattaa istua vuodesta toiseen seurakunnan kokouksessa onnellisena siitä, että on pystynyt elämään hyvän elämän tekemättä mitään pahempaa syntiä. Hyvä niin – meidän tulee kilvoitella vaelluksessamme. Mutta miten pärjää tällainen kristitty kerran viimeisellä tuomiolla? Jumalan edessä kukaan ei kestä omilla ansioillaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee vain Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla saamme iankaikkisen elämän. Olemme pelastettuja vain armosta uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef. 2:8,9).

C. O. Rosenius kirjoittaa Jumalan armon ja tekojen välisestä suhteesta näin:

”Jos minulla, joka uskon Kristukseen, olisi armo sinä hetkenä, jolloin itse olisin hurskas, ja kadottaisin armon sinä hetkenä, jolloin teen syntiä ja rikon, silloinhan Kristuksen valtakunta olisi tekojen valtakunta… Mitä Kristus meitä silloin hyödyttäisi? Jos minulla olisi armo sinä hetkenä, jolloin olen hurskas, mutta ei kauempaa, silloin totisesti vanhurskaus tulisi teoista! Mutta silloin Kristus olisi turhaan kuollut! Sellaisen epävakaisen armon tähden Hän ei olisi tullut ihmiseksi ja uhrannut vertansa.”

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). Meidät on armahdettu vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.

Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1). Hän korostaa sitä, että emme saa suhtautua syntiin kevyesti. Jos teemme syntiä tietoisesti, se on armon halventamista. Jos kuitenkin syntinen luontomme saa meistä ajoittain vallan, Jeesus on puolustajamme ja syntiemme sovittaja. Häneen saamme turvautua.

Tunnusta Jumalalle kaikki väärät ajatuksesi, asenteesi, tekosi ja laiminlyöntisi. Hän tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi poikansa Jeesuksen sovintoveren tähden.

Se virsi ain on heikko, ja kiitos köyhä on;
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
– Vaellusvirsi –

Read Full Post »

Herzog – menestystä hinnalla millä hyvänsä

Menestysteologien mielestä usko on voimallinen henkilökohtainen valta, joka antaa kyvyn ilmentää yliluonnollista energiaa, joka voittaa kaikki rajoitukset ja luo sen maailman, jota sinä toivot. Toivelistalla ovat hyvinvointi, terveys, menestys, voitto – ajallisia ja aineellisia asioita. Sen sijaan listalta puuttuvat nöyryys, murtuneisuus, katumus, pyhyys, sydämen puhtaus, ylistys, uhrautuminen, epäitsekkyys ja uhrautuva rakkaus. – John MacArthur –

Mitä Saatana lupasi Jeesukselle erämaassa ja mitä se tahtoisi antaa meille? Samoja asioita, joita menestysteologia tarjoaa! Jeesus lupaa seuraajilleen kuitenkin toista: ota ristisi ja seuraa minua (Mark 8:34-36). ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” (jae 36). Uskovan elämä on usein kaikkea muuta kuin menestystä, mutta Hän on kuitenkin luvannut pitää huolen kaikista meidän tarpeistamme, kun vain turvaamme Häneen.

Alla olevalla videolla John MacArthur ja David Wilkerson varoittavat terävästi nykyisestä halpahintaisesta ”evankeliumista”. Tällaisia toisenlaisen evankeliumin julistajia on paljon, ja ihmiset juoksevat heidän perässään. Uusin villitys tällä saralla on David Herzog, jonka täysin epäraamatullisen julistuksen luulisi jokaisen kristityn heti huomaavan.

Nämä raatelevat sudet tulevat seurakuntaan lammasten vaatteissa, mutta hajottavat lauman. He eivät puhu veren evankeliumia, vaan jotain aivan muuta julistusta, jota on turha etsiä Raamatun lehdiltä. Silti uskovat juoksevat heidän perässään sankoin joukoin. Wilkerson toteaa murtuneena, että nämä julistajat tulevat valkeuden enkeleinä eksyttääkseen, jos mahdollista, Jumalan valitutkin.

Nämä TV:ssä saarnaavat rahamiehet sanovat, että Jumala haluaa sinulla olevan parasta: paras auto, paras talo – että sinulla on kaikki parasta. Ei enää sanaakaan synnistä, parannuksesta eikä rististä! On vain raha, raha, raha! – David Wilkerson –

Katso video menestyksen lupaajista ja itke! (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon)

 

Minä käsken ja vapautan yliluonnollisen taloudellisen moninkertaistumisen enkeleitä vapautumaan. Jeesuksen nimessä! … Minä vapautan yliluonnollisen tuottavuuden enkelit toimimaan pankkitileillä, taskuissa, työssä. – David Herzog –

Se, että puhujan suusta kuuluu ”Jeesuksen nimessä”, ei aina todista sitä, että toimitaan oikeassa hengessä. Jeesus itse sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:21-23)

On äärimmäisen tärkeää koetella kaikki henget ja arvioida julistusta Raamatun pohjalta. Moni on hämmennyksissään, kun julistaja kuitenkin välillä puhuu Jeesuksesta ja jopa Hänen sovitustyöstään. Olen tätä usein miettinyt, miten se on mahdollista. Saatana tekee kaikkensa eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin. Sen takia se voi sotkea mukaan tuttua hengellistä sanastoakin. Joku puhuja voi puhua hyvinkin raamatullisesti, mutta sekaan tuodaan uusia käsitteitä. Kun niitä kuulee useammalta taholta, se alkaa kuulostaa tutulta ja turvalliselta. Näin väärä oppi valtaa pikkuhiljaa seurakunnan. Lue tähän liittyvä Petri Paavolan hyvä artikkeli Evankeliumi yhdistettynä valheeseen.

Kun kuuntelet seuraavan kerran Herzogia tai jotain muuta menestyksestä saarnaavaa, mieti seuraavaa. Onko julistajan puhe Jeesuksesta pelkkiä sanoja ilman että ne johtavat katumukseen, syntien tunnustamiseen, anteeksi saamiseen ja pelastumiseen Jeesuksen kautta? Toki on mahdollista, että vääränkin julistajan kokouksessa voi joku pelastua, jos siellä puhutaan oikeaa Jumalan sanaa ja oikeaa evankeliumia. Jumalan sana ei koskaan tyhjänä palaa, sanotaan Raamatussa (Jes. 55:11).

Ihmettelen suuresti, miksi Suomeen pitää tuoda sellainen henkilö, joka saa kristikansan keskuudessa aikaan valtavaa huolestumista? Tarkoitan tässä David Herzogia. Monet ovat lukeneet hänen kirjansa ja tutkineet niitä Raamatun valossa, kuunnelleet hänen opetuksiaan ja esittäneet syvän huolensa Herzogin New Age -tyyppisestä opetuksesta. Miksi tällainen henkilö pitää saada taas tänne silläkin uhalla, että se jakaa uskovat ja seurakunnat? Pyhä Henki ei toimisi niin.

Suomi tarvitsee herätystä, mutta tuleeko se tällä tavalla ihmisen voimin? Tuleeko se niin, että odotetaan ihmeitä, paranemista ja kultapaikkoja hampaisiin? Ei tule. Herätys tulee vain ja ainoastaan silloin, kun meissä herää synnintunto: me murrumme tunnustamaan syntisen elämäntapamme, pahat ajatuksemme ja rikkomuksemme. Herätys alkaa silloin, kun menemme ristin juurelle nöyrtyneenä, parannusta tehden ja saamme syntyä uudesti Jeesuksen haavojen kautta. Pyhä Henki tahtoo kirkastaa Kristusta ja Hänen sovitustyötään; Pyhä Henki paljastaa syntisyytemme ja saa meidät janoamaan armahdusta. Tästä alkaa se oikea herätys.

Rakas ystävä: et tarvitse Herzogia etkä mitään erikoisuuksia. Jeesuksessa on kaikki! Pyhä Henki liikkuu hiljaisena tuulen hyminänä, Hän liikkuu siellä, missä nöyrä sydän odottaa. Hän tahtoo täyttää sinun kaipauksesi. Tule Jeesuksen luo – tule Hänen ristinsä luo!

Lue myös aiempi aiheeseen liittyvä artikkelini David Herzog Suomessa

Lisäys 29.6.2014

Kun Todd Bentley vuonna 2008 oli Lakelandin ”herätyksen” keskeisenä julistajana, niin hänen opetuksensa sisällöstä oli saatavilla valtava määrä toisistaan riippumattomia analyysejä. Nämä Bentleyn julistusta Raamatun sanaan vertaavat arviot olisivat olleet kaikkien käytettävissä ennen kuin Bentley päätettiin kutsua Suomeen. Valitettavasti niitä ei luettu tai ei haluttu uskoa.

Nyt sama tilanne on David Herzogin kohdalla. Tällä kertaa tilanne on sikäli parempi, että Herzogin opetuksen arviointia on tehty runsaasti myös Suomessa ja suomenkielellä. Kenellekään ei siis pitäisi jäädä epäselväksi, mikä on Herzogin julistuksen sisältö. Tutustu vaikkapa seuraaviin arvioihin.

Herzogin ajatteluun sisältyy klassisen evankelisen kristinuskon luovuttamattomien perustotuuksien kannalta täysin ristiriitaisia ja vastakkaisia linjauksia ja uskonnollis-filosofisia sitoumuksia, joiden harhaisuutta ja eksymyksellisyyttä ei millään voi väistää eikä selittää pois mihinkään lieventävään asianhaaraan vetoamalla. … Avainkysymykseksi Herzogin kirjan äärellä nouseekin seuraava: missä kohdissa Herzogin kirjaa ilmenee yksiselitteisen selkeä kristillinen sisältö ja/tai pelastusopillinen sanoma, evankeliumi? Valitettava vastaus on, että eipä juuri missään.  – Juha Ahvio –

Edellinen lainaus on lyhyt yhteenveto Ahvion huomioista koskien Herzogin kirjaa Kirkkauden invaasio. Lue kokonaisuudessaan Juha Ahvion kirjoitus David Herzogin opetuksen perustavanlaatuisen vakavista teologisista ongelmista.

Kuuntele myös Pasi Turusen opetuspuhe David Herzog ja kirkkauden invaasio Raamatun valossa (kesto 1 h 53 min). Jos et jaksa sitä kokonaan kuunnella, kuuntele ainakin Petri Mäkilän johdantosanat.

Read Full Post »

Elätkö vankeudessa vai vapaudessa?

(Olawale Ogunsolan kirjoitusta Are You In Prison Or Freedom? mukaellen)

Jokainen rakastaa vapautta riippumatta siitä, mikä on hänen sosiaalinen asemansa, sukupuolensa, koulutustasonsa tai uskontonsa.

Tuomittu rikollinen, joka odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa, on ruokittu ja vaatetettu – hänestä huolehditaan kaikin tavoin. Tämä ei silti millään muotoa vapauta häntä kuolemantuomiosta. Hän vain odottaa päivää, jolloin se toteutetaan.

Eräänä päivänä asianajajan valitus tuomiosta hyväksytäänkin ja rikollinen vapautetaan. Onko tällöin mitään syytä hylätä vapaus?

Hän saattaa todeta, että ”isäni, äitini, setäni ja tätini olivat rikollisia, jotka tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin”. Niinpä hän haluaa itsekin kuolla ja seurata esi-isiensä tietä. Mutta onko mitään järkeä hylätä vapaus vain sen takia, että perheenjäsenetkin olivat kuolleet rikollisina?

Tiedätkö, että sinäkin saatat olla tuomittu rikollinen? Joh. 3:18 sanoo: ”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” Uskotko Jeesukseen? Jos et, olet tuomittu.

Jokainen meistä on syntynyt väärintekijäksi. Room. 3:23 toteaa: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Jokaisen väärintekijän palkkana on kuolema (Room. 6:23). Tämä on syy, miksi sinun täytyy tehdä elämäsi tärkein päätös nyt.

Haluatko pysyä Saatanan vankilassa vai päästä vapaaksi?  1. Joh. 3:8 paljastaa, että ”Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.”

Jeesus itse sanoo: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:34-36). Jeesus Kristus on kuollut puolestasi, jotta sinä saisit vapauden – ota se vastaan!

Hyväksy nöyrästi se, että olet syntinen ja siksi tuomiolla. Tuo esille kaikki rikoksesi, pyydä niitä anteeksi ja käänny niistä pois. Pyydä Jeesusta tulemaan elämääsi Herranasi ja Vapahtajanasi. Näin sinä synnyt uudesti Jumalan lapseksi. Jeesus vakuuttaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6:37).

Omin voimin et voi vapautua synnin kahleista. Ota askel kohti Jeesusta ja näe syntisyytesi. Luota siihen, että Jeesuksen veri voi puhdistaa sinutkin.

Ala lukea Raamattua, aloita vaikkapa Markuksen evankeliumista. Tule mukaan seurakuntaan muiden uskovien yhteyteen. Elämän merellä et selviä yksin ilman opastusta.

Ole siunattu ja iloitse vapaudestasi Kristuksessa!

Read Full Post »

Jeesus täytti lain

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. (Matt. 5:17)

Mitä tämä tarkoittaa? Pystytkö sinä täyttämään kaikki kymmenen käskyä, jotka Jumala on antanut meille? Entä pystytkö noudattamaan kaikkia niitä muita ohjeita, joita Raamatussa on? Esimerkiksi sitä, kun Jeesus sanoi, että ”jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin”. Tai ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”.

Onnistuuko tämän käskyn noudattaminen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! … Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Onnistutko tässä? Ehkä se onnistuu vielä töissä tai harrastuspiirissä, mutta onnistuuko se kotona?

Jos sanot pystyväsi noudattamaan kaikkia näitä ja monia muita sinänsä hyviä Raamatun käskyjä ja ohjeita, niin onko ajatusmaailmasi kuitenkaan puhdas vääristä ajatuksista ja asenteista? Uskallan luvata, että ei löydy yhtään ihmistä, joka pystyisi elämään täysin synnitöntä elämää.

Moni ihminen ajautuu sellaiseen lakihenkiseen suorittamiseen, jossa yritetään tunnontarkasti elää hyvää uskovan elämää. Kun siinä väistämättä epäonnistuu, on seurauksena masennus ja ahdistus ja jopa uskosta luopuminen.

Paavali kirjoittaa: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on” (Room. 3:20).

Lain tarkoitus on saada meidät huomaamaan, että omin avuin ja omin teoin emme kelpaa Jumalalle. Laki siis saa meidät tuntemaan itsemme syntisiksi Jumalan edessä. Koska emme voi omalla voimallamme pelastua, tarvitsemme Jeesusta.

Jeesus on täyttänyt lain puolestamme: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21).

Tämä on suurta armoa – mutta se ei kuitenkaan ole mikään pelastusautomaatti. Meidän tehtävämme on nöyrtyä tunnustamaan rikkomuksemme, sillä ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

Moni uskova saattaa silti kamppailla kaikenlaisten syytösten alla, vaikka on syntinsä tunnustanut ja ne Jeesukselle jättänyt. Meidän on hyvä muistaa, että on olemassa myös todellinen paha, Saatana, jota myös syyttäjäksi ja valehtelijaksi kutsutaan. Kun Pyhä Henki näyttää meille meidän syntisyytemme ja vetää ihmistä parannuksen paikalle, Hän ei silti koskaan syytä ihmistä. Saatana yrittää pitää meitä otteessaan valehtelemalla, että emme kelpaa Jumalalle, ja että emme muka ole saaneet kaikkia syntejämme anteeksi.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme (Ps. 103:12).

Jumalan sana on tosi ja muuttumaton ja pitää paikkansa edelleenkin. Kun me tunnustamme syntimme, Hän antaa ne anteeksi eikä niitä enää muistele. Turvaa kaikessa yksin Jeesuksen sovitustyöhön. Hän on sinut verellään puhdistanut, ja olet siksi Jumalan edessä puhdas.

Jeesus sinua siunatkoon!

Read Full Post »

Lisäävätkö ihmeet uskoa?

Hengellisissä piireissä on nykyjään valtavan paljon odotusta, että näkyisi kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Uskotaan kyllä Jumalaan, mutta kaivataan ihmeitä, jotta uskosta osattomat vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta.

Moni ajattelee, että ihmeiden avulla voidaan saada muut uskomaan Jumalaan – ja samalla saadaan vahvistusta myös omalle uskolle. Mutta luovatko ihmeet kestävää ja lujaa uskoa? Epäilen tätä vahvasti.

Olen aiemmin kirjoittanut useaan otteeseen Israelin kansan eksoduksesta Egyptistä kohti Luvattua maata. Kuten Raamatusta voimme lukea, niin he saivat nähdä kerta toisensa jälkeen mitä suurimpia Jumalan ihmeitä. Silti he aina seuraavan koetuksen hetkellä unohtivat Jumalan ihmeteot ja alkoivat kapinoida Moosesta ja Jumalaa vastaan. Heillä ei ollut vaikeuksien tullessa pienintäkään uskoa ja luottamusta, että Jumala on heidän kanssaan ja huolehtii heidän tarpeistaan. Nykyaikana on aivan samoin kuin silloin: uskovalla pitäisi olla vain menestystä, eikä ymmärretä, että vaikeudet kuuluvat Jumalan johdatukseen ja uskon kasvuun.

David Wilkerson kirjoittaa osuvasti: ”Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: ’Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta – jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen – en enää ikinä epäilisi Häntä!’ Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.”

Wilkerson jatkaa, että suurin ihme tai merkki maailmalle ei ole edes jonkun herääminen kuolleista, vaan: ”… jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.”

***

Kerran nuoruudessani yritin saada yhtä kaveria kääntymään uskon tielle kertomalla hänelle Jumalan tekemistä ihmeistä. Muistan hyvin kun tämä kaveri vastasi, että vaikka näkisi ihmeen silmiensä edessä, hän ei uskoisi silti. Jos joku tekee uskonratkaisun näkemiensä ihmeiden ja merkkien perusteella, se ratkaisu ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Oikea uskoontulo lähtee synnintunnosta, hädästä oman sielun iankaikkisesta elämästä.

Ihmeistä suurin on se, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja antanut meille sovituksen kaikista rikkomuksistamme. Kun ihmiselle tulee synnintunto ja hän saa jättää asiansa Jeesukselle, sitä rauhaa suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan.

Jeesus sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki” (Matt 16:4). Fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä muka uskoakseen, mutta Jeesus vastasi heille vain viittaamalla omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Älkäämme siis tavoitelko ihmeitä vaan sielujen pelastusta. Kun julistamme väkevää evankeliumia puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta, voivat ihmeet ja merkitkin seurata tällaista julistusta.

Read Full Post »