Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen

Vaelluksemme täällä maan päällä ei useinkaan ole ruusutarhoissa kulkemista. Se on todellisuudessa oman syntisyytemme kanssa taistelemista. Tätä kuvaa hyvin Niilo Tuomenoksan kaunis Vaellusvirsi:

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Tahtoisimme elää oikein, mutta oma syntinen luontomme houkuttelee meitä tekemään kaikkea sellaista, mitä sitten kadumme. Seuraavat Paavalin sanat voi jokainen uskova omalla kohdallaan todeta pitävän paikkansa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18,19)

Monet kristityt ovat hyvin ahdistuneita siitä, että eivät ole pystyneet saamaan yliotetta synneistään, heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Tämä estää kristittynä kasvamista ja estää jopa hengellisen palvelutyön.

Ja sitten ovat vielä kaikenlaiset kiusaukset, joista Jaakob kirjoittaa:

”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:13,14)

Kiusaukset tulevat Kiusaajalta, Saatanalta, joka saa synnin näyttämään houkuttelevalta. Omatuntomme kyllä sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin, joten pyrimme vastustamaan kiusauksia ja kaikkea sitä, minkä tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Jumala ei johdata meitä kiusaukseen, mutta sallii joskus tiellemme lankeemuksia. Se pitää meidät Jumalan edessä pienellä paikalla, kun emme voi luottaa omavoimaisuuteemme. Se vie meitä ristin juurelle etsimään Jeesuksen armahdusta.

Jumala sanoo Jesajan suulla näin: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes 66:2). Tässä Jumala antaa ymmärtää, että meillä täytyy olla halu noudattaa Jumalan sanaa, ei pelkästään lukea ja kuulla sitä. Raamatun sana on Pyhän Jumalan puhetta meille, ja sen takia sen on vaikutettava meissä halua muutokseen.

On tärkeää, että emme hiljennä Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme, vaan olemme herkkiä kavahtamaan kiusaajan houkutuksia. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Moni uskonratkaisun tehnyt ihminen kamppailee elämässään suurten kiusausten keskellä. Häntä saattaa sitoa myös jokin riippuvuus, josta ei vain pääse irti. Hän on kyllä jättänyt elämänsä Jeesukselle ja tunnustanut syntinsä, mutta lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: ”Olen niin suuri syntinen, etten enää kelpaa Jeesukselle. Minä luovutan.” Vastaavasti joku vielä uskosta osaton vertaa itseään hurskaiksi tuntemiinsa ihmisiin ja toteaa: ”Ei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle.”

Voin vakuuttaa: kukaan meistä ei kelpaa Jumalalle, sillä ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jos vain tahdot ottaa pelastuksen lahjan uskossa vastaan, sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei ole niin suurta syntistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi jo kantanut ristinpuulla.

Aiemmin oli esillä Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kohtia. Jakeessa 22 Paavali jatkaa, että hän kyllä sydämessään yhtyy iloiten Jumalan lakiin. Tällä Paavali tarkoittaa sitä, että hän iloiten ottaa vastaan Jumalan sanan antaman ohjeistuksen, joka ohjaa hänet oikealle tielle. Laki – Jumalan sana – on hyväksi meille, sillä se näyttää oikean suunnan. Se paljastaa syntisyytemme.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla – mua auta valvomaan!
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva, sua kaikes kuulemaan.
 – Vaellusvirsi –

Rakas ystävä: kun omassa elämässäsi tunnet olevasi synnin sitoma, mutta tunnet siitä syvää surua, ole siunattu! Se on Pyhä Henki, joka vetää sinua parannukseen. Paavalikin lohduttaa: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi” (1. Kor. 11:31). Ja Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

C. O. Rosenius (1816–1868) kirjoittaa:

”Sitä ihmistä kohtaan, joka pysähtyy Herran äänen kuullessaan, tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahtoo mielellään siitä päästä, mutta tuntee olevansa synnin sitoma ja voimaton sitä vastustamaan, vieläpä heikko ja kadotettu, mutta juuri sen tähden etsii laupeutta ja pelastusta vain Kristuksessa – sitä ihmistä kohtaan on Jumala aina kärsivällinen – ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”. Sille ihmiselle Jumala ei lue mitään syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä rakkaassa Pojassaan otollisena ja rakkaana lapsenaan.”

Kun peilaamme itseämme Jumalan sanan valossa, se paljastaa meidän syntisyytemme. Kun tutkimme lisää Raamattua, sieltä löytyy myös se ainoa toivo, johon voimme turvautua: Jeesuksen sovitustyö. Vaikka syntimme olisivat kuinka raskaat, saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi sillä hinnalla, jonka Jeesus maksoi puolestamme Golgatan ristinpuulla. ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43).

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo, riemu ja taivas syntisen,
sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
– Vaellusvirsi –

Kun lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, tule myös ristin luokse yhä uudelleen. Jaksa luottaa siihen, että Jeesus ei sinua hylkää, kun vain turvaudut Häneen. Jeesus itse lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37 RK).

**

David Wilkerson sanoo, että todellinen hengellisyyden mitta on siinä, kuinka murheellisiksi tulemme pienimmästäkin synnistämme. Jotkut murehtivat vain suurina pitämiään asioita, kuten aviorikos tai kiroilu, mutta eivät huomaa sellaisia asioita kuin vaikkapa pahan puhuminen. Vanhurskautemme mitataan sillä, että olemme haluttomia hyväksymään pienintäkään seikkaa, mikä murehduttaa Herraamme.

Tuossa on varmasti meillä useimmilla opittavaa. Tutkikaamme siis tarkoin ajatuksiamme ja asenteitamme. Puhukoon Pyhä Henki tästä meille ja antakoon Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen. Kun niin paljon puhutaan herätyksestä, niin luulenpa, että se voi alkaa vasta sitten, kun ensin yksittäiset ihmiset seurakunnassa ja sitten koko seurakunta tulevat parannuksen paikalle.

**

Joku saattaa istua vuodesta toiseen seurakunnan kokouksessa onnellisena siitä, että on pystynyt elämään hyvän elämän tekemättä mitään pahempaa syntiä. Hyvä niin – meidän tulee kilvoitella vaelluksessamme. Mutta miten pärjää tällainen kristitty kerran viimeisellä tuomiolla? Jumalan edessä kukaan ei kestä omilla ansioillaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee vain Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla saamme iankaikkisen elämän. Olemme pelastettuja vain armosta uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef. 2:8,9).

C. O. Rosenius kirjoittaa Jumalan armon ja tekojen välisestä suhteesta näin:

”Jos minulla, joka uskon Kristukseen, olisi armo sinä hetkenä, jolloin itse olisin hurskas, ja kadottaisin armon sinä hetkenä, jolloin teen syntiä ja rikon, silloinhan Kristuksen valtakunta olisi tekojen valtakunta… Mitä Kristus meitä silloin hyödyttäisi? Jos minulla olisi armo sinä hetkenä, jolloin olen hurskas, mutta ei kauempaa, silloin totisesti vanhurskaus tulisi teoista! Mutta silloin Kristus olisi turhaan kuollut! Sellaisen epävakaisen armon tähden Hän ei olisi tullut ihmiseksi ja uhrannut vertansa.”

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). Meidät on armahdettu vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.

Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1). Hän korostaa sitä, että emme saa suhtautua syntiin kevyesti. Jos teemme syntiä tietoisesti, se on armon halventamista. Jos kuitenkin syntinen luontomme saa meistä ajoittain vallan, Jeesus on puolustajamme ja syntiemme sovittaja. Häneen saamme turvautua.

Tunnusta Jumalalle kaikki väärät ajatuksesi, asenteesi, tekosi ja laiminlyöntisi. Hän tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi poikansa Jeesuksen sovintoveren tähden.

Se virsi ain on heikko, ja kiitos köyhä on;
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
– Vaellusvirsi –

Read Full Post »

Irti pahan vallasta – demonien ulosajaminen

Tämän kevään aikana on käyty keskustelua demoneista. Kaikkien vastoinkäymisten ja sairauksien on väitetty olevan saatanasta, niinpä joissain piireissä ajetaan uskovistakin ulos demoneja. Samaan aikaan jotkut papit kiistävät niiden olemassaolon kokonaan. Mikä on totuus?

Minulla on kolme hyvää kirjaa, joissa käsitellään raittiilla ja raamatullisella tavalla, mitä henkivallat ovat ja miten niihin tulee suhtautua. Suosittelen näitä kirjoja kaikille, jotka haluavat saada aiheesta oikeanlaisen kuvan. Linkeistä saat lisätietoa kirjoista.

• Tapani Suonto: Ole turvallisella mielellä – Vastauksia aikamme demonioppien tuomaan sekasortoon (94 s.)

Sielunhoidollisesta näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka antaa lohdutusta ja oikean näkökulman asioihin niille, jotka ovat ahdistuneet väärän opetuksen takia. Suonto siteeraa norjalaista evankelistaa Aril Edvardsenia: ”Ennen ihmiset tulivat seurakuntaan hakemaan apua, kun olivat hajonneet säpäleiksi syntisen maailman keskellä. Tänään ihmiset lähtevät seurakunnasta psykiatrien ja terapeuttien luokse hakemaan apua, kun he ovat hajonneet seurakunnan keskellä.” Suonnon omiin kokemuksiin pohjautuva kirja on helppo ja nopea lukea, ja asiat perustellaan selkeästi Raamatulla.

• Tormod Engelsviken: Vapaaksi Paholaisen vallasta (186 s.)

Tämä norjalainen teologian tohtori on nähnyt Etiopiassa pakanuuden keskellä demonien todellisuuden. Engelsviken torjuu epäterveet demoniopit sekä sairauden ja riivauksen sekoittamisen. Samalla hän osoittaa tien, jolla paholaisen sitoma ihminen voi saada avun ja vapautuksen. Kirjan sanoma on perusteltu raamatunkohtiin kattavasti tukeutuen.

• Tapio Nousiainen: Taistelu henkivaltoja vastaan (224 s.)

Nimestään huolimatta tämä ei ole vääränlainen hengellisen sodankäynnin oppikirja, joita nykyajassa valitettavasti on ihan liikaa. Nousiainen kirjoittaa henkivalloista laajasti ja perusteellisesti. Hän tuo esille, mitä kautta ihminen joutuu henkivaltojen vaikutukselle alttiiksi, ja millä eri tavoilla henkivallat uskovaa pyrkivät vaivaamaan. Tässä yhteydessä Nousiainen ottaa esille mm. ylihengellisyyden, alihengellisyyden, sielullisuuden, lahkohenkisyyden, lain alla olemisen, uskovien synnit, väljän omantunnon, valvomattomuuden ja monet muut tärkeät seikat. Kirjassa kerrotaan, miten salatieteisiin sotkeutuneet ja riivaajien valtaan joutuneet saavat vapauden. Lopuksi luvussa Kristitty henkivaltojen sodassa Nousiainen käsittelee 34 sivun verran niitä varusteita, joita Raamatun sanan perusteella on uskovalla käytössä.

Edellä mainittujen kirjojen pohjalta seuraavassa on lyhyt tiivistelmä henkivalloista eli pahuuden voimista, jotka ovat kiistaton tosiasia.

Nousiainen jakaa demonien vaikutuksen ihmisiin kolmeen eri asteeseen. Ensinnäkin demonit voivat painostaa ihmistä, elävässä uskossakin olevaa, mm. huolten ja pelkojen muodossa. Painostus tapahtuu aina kuitenkin ihmisen ulkopuolelta käsin.

Vakavampi aste demonien toiminnassa on kiusaaminen ja vaivaaminen. Sekin voi kohdistua elävässä uskossa olevaan ihmiseen, mutta kyse on silti aina henkilön ulkopuolella olevista demonivoimista. Saatana pyrkii aiheuttamaan saastaisia ja kiusaavia ajatuksia, ja yrittää näin saada uskovan lankeamaan syntiin. Kuulostaako tutulta?

Kolmas ja vaikein aste on riivaajaistila eli demonivaltaus. Siinä saastaiset henkivallat tunkeutuvat ihmisen sisään ja saavat hänet riivattuun tilaan. ”Riivaus on tila, jossa ihmisen keho tai persoonallisuus on joutunut kyseiseen ihmiseen asettuneen pahan hengen hallintaan”, määrittelee Engelsviken. Tämän saa aikaan esimerkiksi epäjumalien ja saastaisten henkien palvonta (saattaa riittää jopa pakanatemppelissä käyminen ja palvontatilaisuuteen osallistuminen) sekä noitien, poppamiesten, ennustajien yms. okkultistien apuun turvautuminen. Monet henkilöt ovat joutuneet esimerkiksi reikihoidon, enkeliterapian ja vastaavanlaisten hoitojen kautta yhä syvemmälle okkultismiin ja sitä kautta riivaajien valtaan. Nousiainen sanoo, että myös julkea syntielämä avaa ovet saastaisille demonihengille: koska riivaajahenget tunkeutuvat ihmisen kehoon, niin erityisesti kaikenlainen haureus, huoruus ja luonnottomat sukupuolielämän muodot poistavat esteet riivaajilta. ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan” (1. Kor. 6:18).

Voiko uskova ihminen joutua riivaajien valtaamaksi? Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat sanovat yksimielisesti, että uudestisyntynyt kristitty (uskoon tullut) ei voi joutua riivatuksi. Samassa henkilössä ei voi samaan aikaan asua sekä Pyhä Henki että saatana. Siinä vaiheessa kun olet antanut elämäsi Jeesukselle, olet saanut Pyhän Hengen sisällesi asumaan. Ainoastaan sellainen kristitty, jolla on salaisia ja selvittämättömiä syntejä tai hän muuten luopuu pois uskostaan, menettää Pyhän Hengen suojan.

Engelsvikenin kirja käsittelee erityisesti riivaajien valtaan joutumista ja siitä vapautumista. Kirjassa annetaan hyviä ohjeita sielunhoitajille, miten tunnistaa riivaustilat ja miten riivaajia ajetaan ulos.

Engelsviken kertoo tärkeää taustatietoa Vanhan Testamentin (VT) ajasta ja Jeesuksen ajan juutalaisuudesta – minkälainen käsitys silloin oli saatanasta ja demoneista. VT:ssa ei ole paljon mainintoja saatanasta, sen sijaan siinä keskitytään Jumalan suuruuteen. Silti VT kieltää jyrkästi kaikenlainen yhteydenpidon pahoihin henkiin. Sen sijaan Jeesuksen ja apostolien aikana juutalaisuudessa uskottiin laajalti pahoihin henkiin ja niitä myös kovasti pelättiin. Pahojen henkien karkottajat, eksorkistit, yrittivät ajaa henkiä ulos erilaisin rituaalein ja maagisin tavoin. Yleensä karkottaminen epäonnistui, tai henget palasivat takaisin. Tämä oli lähtötilanne, johon Jeesus saapui tuomaan avun.

Uuden Testamentin kertomusten perusteella Jeesus ajoi monesta ihmisestä pois riivaajia. On muistettava, että tuona aikana demoneilla oli paljon valtaa ihmisiin, ja Jeesuksella riitti työtä tämän asian parissa. Ei siis saa vetää sellaisia suoria johtopäätöksiä, että myös nykyajassa pitäisi ajaa joka tilanteessa ulos riivaajia.

Usein kysytään, että mikä aiheuttaa sairaudet? Ovatko ne demonien vai Jumalan aiheuttamia? Lähtökohta on, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain parasta. Saatana puolestaan on paha ja haluaa tuhota kaiken. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunnasta tuli kuolevainen, ja jokainen meistä kuolee ennen pitkää. On luonnollista, että etenkin vanhemmiten tulee kaikenlaisia sairauksia, joiden takia kuolemme.

On muistettava, että Jumala ja saatana eivät ole samantasoisia, vaan saatana on luotu olento ja siten Jumalan vallan alainen. Sairaus ei ole Jumalasta, mutta Jumala voi antaa saatanalle luvan rusikoida sairaudella, kuten Jobia. Onko sitten kaikki sairaus saatanasta, jos ne eivät ole Jumalasta? Nousiainen ottaa esille muun muassa elintapasairaudet, jotka ihminen aiheuttaa itse itselleen, esimerkiksi tupakanpolton aiheuttamat keuhkosairaudet tai epäterveellisen syömisen. Ei niistä voi syyttää saatanaa vaan itseään. Entäpä bakteeri- ja virussairaudet ja niiden aiheuttamat epidemiat? Jumala loi maapallon hyväksi, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena kuolevaisuus ja sairaudet ovat tulleet ihmiskunnan osaksi: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12).

Asia erikseen ovat riivatut ihmiset, joita Jeesuksen aikana oli varmaankin paljon. Saatanan tarkoituksena on tuhota se henkilö, jossa se asuu, ja siksi sairaudet ovat riivaajien yksi ase tällaista ihmistä vastaan.

Huomattakoon, että riivattuja ihmisiä on Länsimaissa suhteellisen vähän. Engelsviken kirjoittaa: ”Riivauksiin liittyy paljon sanoinkuvaamatonta ja selittämätöntä. Vasta kun on itse ollut samassa huoneessa pahan hengen riivaaman ihmisen kanssa, tuntenut siinä saatanallisen pahuuden lähes käsinkosketeltavana, katsellut riivatun vääristynyttä ulkonäköä, kohdannut silmien tyhjän ilmeen, kuullut vihamieliset, vieraalla äänensävyllä lausutut sanat ja huomannut, ettei läsnä olekaan sairas ihminen, vaan pelottava hengellinen todellisuus, voi varsinaisesti ymmärtää, mitä riivauksen ’tuntomerkeillä’ tarkoitetaan.” Oletko kohdannut tällaista? Itse en ole joutunut näkemään tuollaista koskaan. Aina tuntomerkit eivät ole noin selvät, mutta yksi on varmaa: Jeesuksen nimeä riivajat eivät siedä kuulla.

Vain riivatusta voi ajaa ulos jotakin, ja se on ainoastaan kokeneen sielunhoitajan tehtävää – kenenkään muun ei kannata siihen ryhtyä varsinkaan yksin. On järkyttävää kuulla, että ihmisistä ajetaan ulos sairauksia demoneina. Ei Paavalikaan ajanut Trofimuksesta ulos saatanaa, vaan jätti hänet toipumaan ja lepäämään: ”Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan” (2. Tim. 4:20).

Kertaan vielä, että asia tulisi varmasti selväksi. Se, että Jeesus ajoi joistakin ihmisistä ulos riivaajia ja paransi heidät, ei todellakaan tarkoita sitä, että nykyaikana sairaissa ihmisissä olisi yksi tai useampi riivaaja. Jeesuksen aikana riivattuja oli paljon, ja kun Jeesus ajoi heistä pois riivaajan, fyysiset oireetkin hävisivät samalla. Engelsviken toteaa näistä oireista, että ”ne eivät varsinaisesti olekaan merkkejä sairaudesta, vaan seurausta siitä, että riivaajahenki hallitsee ihmistä”.

Oikea tapa kohdata sairaita on rukoilla heidän puolestaan, että Jumala parantaisi, jos se on Hänen tahtonsa. Emme voi koskaan mennä yli Jumalan tahdon ja vaatia sairautta pois, mutta pyytää voimme. Myös sairaiden öljyllä voiteleminen on raamatullinen tapa (Jaak. 5:14).

Se pitää muistaa, että saatanalla ei ole meihin mitään valtaa, kun turvaudumme Jeesukseen ja elämme Hänen opetuksensa mukaisesti. Missään kohtaa Uudessa Testamentissa ei käy ilmi, että kristitty pelkäisi pahoja henkiä. Sen sijaan sieltä tulee esille ilo ja varmuus voitetusta saatanasta Jeesuksen työn kautta. Silti meidän tulee vastustaa saatanaa ja sen asettamia ansoja eläen totuudessa ja rukoillen: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko” (Matt. 26:41).

On surullista todeta, että henkivalloista on monenlaista väärää opetusta. Yksi niistä on vääränlainen hengellinen sodankäynti. Suonto kirjoittaa: ”Demonioppeihin uskoville hengellinen elämä on jatkuvaa sotaa perkeleen voimia vastaan. Kun kristillisyys heille merkitsee epätoivoista nyrkkeilyottelua vihollista vastaan, raittiille kristitylle se on nyrkkeilyottelun seuraamista videolta, jossa ottelun sankari iskee vastustajansa lujaa ja lopullisesti maahan.”

Sankarimme Jeesus polki käärmeen pään rikki jo Golgatan ristillä. Saatanaa vastaan paras lääke on muistuttaa sitä Jeesuksen sovitustyöstä – muistuttaa siitä, että se on jo voitettu!

Lue lisäksi GotQuestions.org:n artikkeli Mitä Raamattu opettaa riivaajien ja demonien vallasta?

Lisäys 6.3.2018

Kuuntele tähän aiheeseen suoraan liittyen Pastori Juha Vähäsarjan puhe Jeesus, Pahan vallan voittaja. Vähäsarja on Suomen Raamattuopiston rehtori ja tunnetaan Raamatun sanaan pitäytyvästä ja helposti ymmärrettävästä julistuksestaan. Edellä mainitussa puheessa kohdasta 12:15 eteenpäin puhutaan kolmesta näkökulmasta: miten henkivaltoihin tulisi suhtautua, voiko kristitty olla pahojen henkien riivaama (valtaama) ja mikä on Jeesuksen valta kaikkien muiden henkivaltojen yli.

Lue myös artikkeli Riivaajia kristityissä?

Lisäys 3.9.2019

Tässä lisää aihetta käsitteleviä videoita:

• Tapani Suonto: Epäterve demonologia.  Aivan lopussa Suonto vastaa kysymykseen, voiko uskovassa olla demonia.
• Tapani Suonto ja Aki Miettinen: Sairaudet saatanasta?
• Tapani Suonto ja Aki Miettinen: Hengellinen sodankäynti

Read Full Post »

Kiusaukset ja niiden voittaminen

Jokainen ihminen, myös uskova, voi kohdata mitä moninaisimpia kiusauksia. Voi olla kiusausta pahan puhumiseen, valehteluun, päihteisiin, uhkapeleihin, seksiin jne. Kiusaus puolestaan voi johtaa siihen lankeamiseen.

Olisiko otsikon pitänyt olla vaikkapa ”Kiusaukset ja niiden vastustaminen”? Emmehän kuitenkaan pysty niitä voittamaan? Meidän tulisi yrittää, sillä Jeesus sanoo:

Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin. (Matt. 5:27-30)

Jeesus sanoi asiansa varsin mieliinpainuvasti. Sanat ovat sellaisia, että ne on tarkoitettu otettavaksi todesta – ei pelkästään niin, että vain yrittäisimme välttää kiusauksia. Jeesus tarkoitti jotakin totaalisempaa: tee kaikkesi, jotta et joutuisi kiusauksiin – poista elämästäsi kaikki se, mikä aiheuttaa lankeemuksen. Eräs tuttu vuosien takaa muutti pois kotiseudultaan, jotta välttäisi vanhan kaveripiirinsä. Hän sanoi, ettei voi palata kotikaupunkiinsa, koska tiesi, että se saisi hänet lankeamaan uudelleen. Tuossa teossa on jotakin sellaista, mitä Jeesus halusi meidän ymmärtävän.

Oletko kenties ajautunut tilanteeseen, jossa vaikkapa työpaikallasi olet ihastumassa työtoveriisi? Jos olet naimisissa, älä leikittele sellaisten tunteiden kanssa. Ota Jeesuksen opetus todesta ja vaikka irtisanoudu työstäsi ennemmin kuin rikot avioliittosi.

Kiusausten voittamisessa on kolme asiaa, jotka tulee pitää mielessä ja joita kannattaa kokeilla:

1. Lue Raamattua. Sieltä löydät mallin Jumalan tahdon mukaiselle elämälle. Sieltä löydät myös lohdutusta ja apua kiusausten vyöryessä yllesi. ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1. Kor. 10:13).
2. Rukoile. Pyydä Jumalalta apua kiusausten voittamiseen ja pääsyä pois kiusauksissa. Rukoile vaikka Isä meidän -rukousta mukaillen: ”Herra, älä saata minua kiusaukseen, vaan päästä minut pahasta!” Kiusaaja ei pysty olemaan rukouksen ilmapiirissä!
3. Tee muutoksia elämässäsi. Tiedosta, mitkä asiat ja tilanteet johtavat sinut ensin kiusaukseen ja saavat lopulta lankeamaan. Vältä niitä kaikin keinoin!

Entä jos olet kaikesta huolimatta langennut kiusauksiin, ehkäpä vielä kerta toisensa jälkeen? Jeesus eli maan päällä ihmisenä ja tuntee kiusauksemme: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hepr.4:15). Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle, joka antaa anteeksi lankeemuksesi Jeesuksen maahan vuotaneen veren tähden. Muista, että ei ole mitään niin raskasta rikosta, jota ei olisi jo sovitettu ristillä, sillä kaikki meidän syntimme on sälytetty Jeesuksen kannettavaksi.

Astu rohkeasti Jumalan eteen kaikkine asioinesi, Hän ei sinua hylkää. Murheellisella sydämellä Jeesuksen eteen tulleelle langenneelle syntiselle Hän sanoo: ”Rakas lapseni, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu. Mene, äläkä enää syntiä tee.”

Ristin luona on paras paikka kiusatulla, kuten laulukin sanoo:

• laulun sanat
• laulu Pro Fiden esittämänä

Read Full Post »

Jumalan koulussa

Miksi joudumme erilaisiin koetuksiin, kiusauksiin ja kärsimyksiin? Miksi Jumala koettelee ihmistä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Näitä aiheita on itse kunkin hyvä miettiä, jotta voisimme tunnistaa, miksi meidän tilanteemme ehkä juuri nyt on se mikä on.

Daavid kirjoittaa: ”Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa. Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.” (Ps. 69:1-3)

Kuka antaa koetukset meille? Yksi vastaus löytyy Ps. 66:10-12: ”Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.” Eli Jumala vie meidät koetuksiin.

Jumala sallii ihmiselle koetuksia eri syistä:

• Synnin seurauksena, tarkoituksena vetää parannukseen. Daavid kirjoittaa: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin  nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan. Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi.” (Ps. 119:67, 71)
• Uskon vahvistumiseksi, kristityn kasvuksi – tämä teema toistuu läpi koko Raamatun. Jumala rakkaudessaan haluaa vetää ihmistä entistä lähemmäksi itseään.

Nyt on lopunaika – Jeesus tulee pian. Siksi Jumala kutsuu meitä työtovereikseen. Jumalan koulu voi tämän takia olla todellisuutta monelle. Kun joudut erilaisiin koetuksiin, kysy Jumalalta: ”Herra, mitä sinä tahdot opettaa minulle kaikella tällä?” Hyvin moni katkeroituu Jumalalle huomaamatta sen elämänvaiheen mahdollista syvällistä tarkoitusta. Toki on monia asioita, joiden salattu tarkoitus ei avaudu ehkä koko ihmiselämän aikana. Muista silti, että Jumala on saatanaa väkevämpi, eikä mikään tapahdu Hänen sallimattaan.

Tässä artikkelissa keskitytäänkin lähinnä yhteen asiaan: Jumala koettelee ihmistä, jota hän käyttää. Haemmeko silloin apua Jumalalta vai jostain muualta? Hän voi koetella, kiroammeko me Jumalan vai luotammeko Häneen loppuun saakka. Jostain syystä Jumalan vastaus tuntuu usein viipyvän, ja tulee vasta silloin, kun meillä ei ole enää ketään muuta kuin Hänet, mihin turvata. Jumala koettelee meitä nähdäkseen, odotammeko kärsivällisesti, että Hän pelastaa meidät.

Jumala haluaa nähdä, olemmeko todella kuuliaisia hänelle kun siitä (kuuliaisuudesta) on meille inhimillistä haittaa. Hänellä on tehtävä kaikille ihmisille ja haluaa, että olisimme hänen käytettävinään. Jumalan koulussa opimme, että omin voimin emme pysty mihinkään. Hän haluaa työhönsä nöyriä, osaamattomia, omassa voimassaan heikkoja hännänhuippuja, jotta Hänen voimansa voisi toimia heidän kauttaan. Palautetaan mieliin Gideonin taistelu vihollisia vastaan: ”Herra sanoi Gideonille: ”Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: ’Me saavutimme voiton omin voimin.’” (Tuom. 7:2)

Kuulin vuosia sitten Mikko Hurstin, edesmenneen Veikko Hurstin pojan, haastattelun. Hän kertoi saaneensa kaksi selvää Jumalan kutsua lähetystyöhön Espanjaan. Kun hän oli yli 10 vuotta lähetystyössä katolisten parissa ilman näkyviä tuloksia, siinä oli todellinen Jumalan koulu. Hän sanoi, että jos läpimurto olisi tullut esimerkiksi vuoden päästä, kunnia saavutuksesta olisi helposti tullut itselle. Nyt tuossa tilanteessa vaadittiin paljon rukousta – ja sitten ovet avautuivat ihmeellisesti kansan pariin. Kaikki kunnia kuuluu tästä yksin Jumalalle!

Raamatun henkilöitä Jumalan koulussa

Joosefin tehtävänä oli perheensä ja sukunsa pelastaminen nälänhädältä. Tosin hän ei sitä tiennyt etukäteen. Veljet heittävät hänet kaivoon, ja Joosef jouti orjaksi Egyptiin, jossa hän oli kaksi ensimmäistä vuotta vankeudessa. Potifarin taloudenhoitajana hän sai tärkeää oppia Jumalan valmistamaa tehtävää varten. Muistakaamme, miten Potifarin vaimo koetti vietellä Joosefin, mutta Joosef pysyi silti uskollisena Jumalalle. Faaraon käskynhallitsijana Joosef hallitsi sitten koko Egyptiä. Hän oli siis toiseksi korkeimmassa virassa faaraon jälkeen. ”…ja farao sanoi heille (hoviväelleen): ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” (1. Moos. 41:38)

Mooseksen tehtävänä oli kansansa johdattaminen pois Egyptin orjuudesta. Jumala oli ihmeellisesti järjestänyt hänet faaraon tyttären kasvattipojaksi. Hän sai siten egyptiläisen hovin koulutuksen, joka oli tarpeellinen myöhemmin – hänellä oli hyvä hovin tuntemus! Sitten Mooses noin 40-vuotiaana joutui pakenemaan erämaahan surmattuaan egyptiläisen. Se oli hänen koulunsa – siellä hän oppi tuntemaan erämaan olot, joista oli suuri apu myöhemmin 40 vuotta kestäneellä erämaavaelluksella.

Entäpä Daavid: tehtävää kuninkaana edelsi pitkä pakeneminen vainoojaansa Saulia. Job puolestaan joutui kärsimyksen kouluun, joka kasvatti luottamusta Jumalaan. Paavali oli aluksi Jeesuksen vainoaja, ja joutui myöhemmin itsekin elämässään kokemaan paljon vastustusta ja vaikeuksia.

Ole kärsivällinen koetusten laaksossa

Tehtävänäkyä usein seuraa laakso, joka on välttämätön koulutusaika, kuten edellä kerrotussa Mikko Hurstin tapauksessa, samoin Joosefin. Mooses ei saanut ennalta ilmoitettua tehtävää Jumalalta, mutta hän kävi saman laakson kautta tehtäväänsä.

Jos Jumala on antanut sinulle tehtävänäyn, saatat joutua Jumalan kouluun eli asumaan laakson pohjalla ennen kuin astut tehtävääsi. Ja vaikka et olisikaan saanut erityistä tehtävänäkyä, Jumala voi silti kouluttaa kuten Moosesta – näet tehtäväsi vasta sitten kun sinun on määrä astua siihen. Muista, että sen tehtävän ei tarvitse olla suuri – lähde liikkeelle olemalla vähässä uskollinen.

Joskus (tai itse asiassa hyvin usein) meille käy kuin Israelin kansalle, joka vaelsi erämaassa 40 vuotta. Kierrämme omaa erämaatamme ympäri yhä uudestaan ja uudestaan israelilaisten tavoin. Emme ymmärrä syytä; usein vain syytämme kaikesta Jumalaa kuten israelilaisetkin tekivät. Meillä on pääsy sieltä pois, kun olemme valmiita kuuntelemaan Jumalaa. Etsi siis Herraa lukemalla Raamattua ja rukoilemalla – vietä aikaa Herran kanssa ja etsi Hänen tahtoaan elämässäsi.

Ihmetteletkö tällä hetkellä, miksi elämäntilanteesi on sellainen kuin on? Muistele vaikkapa Joosefia: kaikki ne koetukset hänen elämässään olivat tarpeellisia, jotta Jumalan suuri suunnitelma olisi voinut toteutua. Silloin kun olet laakson pohjalla, et näe kokonaisuutta, mutta se selviää joskus myöhemmin.

David Wilkerson kirjoittaa:

Jumala rakastaa sinua koetuksissa ollessasikin. Hänen oma Henkensä on johtanut sinut erämaahan. Mutta Hänen oma Poikansa on ollut jo siellä – ja Hän tietää tarkalleen, mitä sinä joudut läpikäymään. Anna Hänen viedä työnsä sinussa loppuun – kasvattaen sinussa täyttä riippuvaisuutta ja luottamusta Häneen. Sinä tulet sieltä ulos täynnä varmuutta – ja jumalallista sääliä ja voimaa auttamaan toisia.

Pidä kiinni uskosta! Älä pelkää, sillä olet Kristuksen koulussa. Kaikki on Hänen valvonnassaan. Äkkiä tulee aika, jolloin taistelusi päättyy, ja voitostasi tulee tosi. Astut esiin tulesta kunnian kantajana toteuttamaan Hänen tahtoaan.

Read Full Post »

Herää valvomaan, älä nuku!

Oletko koskaan ajanut autolla ja meinannut nukahtaa rattiin? Ensin sitä vastaan yrittää taistella, mutta sitten se nukahtaminen tulee niin väkisin ja salakavalasti, että ei sille voi mitään. Samanlainen on hengellinen nukahtaminen. Puhun tästä ihan oman kokemuksen perusteella. Vuosia olin tuossa nukahtaneessa tilassa – hengellisessä erämaassa. Siihen vaipuu pikkuhiljaa huomaamatta; Raamatun lukeminen ja rukouselämä hiipuvat, kunnes ne ovat pakollista suorittamista ja loppuvat lopulta kokonaan. Tämä onkin saatanan tahto – sen päämääränä on tuhota meidän uskomme ja saattaa meidät perikatoon tavalla tai toisella. En tahdo kerskua, että olisin yhtään parempi kuin muut. Jumalalle kunnia, että Hän ihmeellisesti herätti minut tuosta unesta. Nyt jokainen päivä on kilvoittelua, että se entinen ei palaisi. Meidän on nyt todella valvottava tilaamme, sillä Jeesus itse sanoi lopun­ajoista puhuessaan, että ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12).

Jos et tyydy tavanomaiseen kristityn elämään, vaan haluat antaa Kristukselle kaikkesi – voit olla varma, että pahuus hyökkää tai yrittää hyökätä kimppuusi. Kohtaat erilaisia kiusauksia ja syytökset valtaavat ajatuksesi. Koet monenlaisia hyökkäyksiä elämäsi eri alueilla. Ja taas asialla on tuo kavala vastustaja, joka yrittää saada sinut luovuttamaan; se sanoo, että jätä kaikki hengellinen työ, joka korottaa Kristusta. Mukaudu tämän ajan mielipiteisiin ja tulkitse Raamattua sen mukaan, mitä tämän ajan ihmiset haluavat kuulla. Se tahtoo tehdä sinusta vain uskonnollisen, joka ei elä todeksi Jumalan sanaa. Sillä on mielessään vain sinun uskosi lopullinen hävittäminen. Kun kohtaat vaikeuksia, se tahtoo saada sinut epäilemään, että ei Jumalaa ole, kun tämän kaiken sallii.

Itse olen kaikkien vaikeuksien keskellä oppinut turvaamaan Jumalaan; ajattelen, että se kaikki on Hänen suurta armoaan ja rakkauttaan minua kohtaan, kun hän tämän sallii minun kohdallani. Kun on kaikki hyvin, niin Jumalakin unohtuu. Vaikeuksissa on pakko – ja etuoikeus – turvautua Häneen. Vaikeudet pitävät meidät Herraa lähellä. On toki sellaisiakin uskovia, jotka ymmärtävät pysyä Herraa lähellä ilman että Hänen täytyy heitä rakkaudessaan herätellä. Minä taidan kuulua siihen kovapäisten sakkiin.

Paavalinkin pistin oli juuri sellainen asia, joka sai hänet pysymään nöyränä Jumalan edessä ja lähellä Häntä. Paavalihan toteaa: ”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi” (2. Kor. 12:7).

Kristityn kilvoittelussa yksi tärkeimpiä asioita on tämä: pidä sydämesi puhtaana. Monella sellaisella ihmisellä, jota me ehkä saatamme katsoa halveksien, voi olla puhtaampi sydän kuin meillä. Moni näkee esimerkiksi alkoholistissa vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (Sananl. 28:13). ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Nyt on aika valvoa omaa hengellistä tilaamme. Jeesus sanoo lopunaikojen tapahtumista kertoessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk 21:36). Pietarikin käskee: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8). Muistetaan pitää tilivälit lyhyinä; se tarkoittaa sitä, että tulemme rikkomuksinemme heti Herran eteen katuen ja parannusta tehden.

Nyt jos koskaan moni uskova kokee todellisia vaikeuksia elämässään. Olen itse kokenut sen niin, että Jumala haluaa pitää vaikeuksien kautta omansa nyt erityisen lähellä itseään, koska Jeesuksen takaisintulo on lähellä. Joskus 70-luvulla oli melkein joka tolpassa mainos ”Jeesus tulee pian, oletko valmis?” Ehkä silloin tuli jonkinlainen kyllästyminen asiaan, kun nykyisin ei enää asiasta puhuta. Raamatun keskeinen opetus kuitenkin on, että Jeesus tulee takaisin, ja meidän pitää olla silloin valmiina. Olen saanut sydämelleni muistuttaa tästä asiasta, ja en voi siitä siksi olla hiljaa. Jos Jeesuksen takaisintulo jostain syystä viivästyy, niin haittaako se, jos olemme koko ajan valmiina Hänen tuloonsa?  On parempi elää lähellä Häntä kuin olla koko ajan epävarma omasta pelastumisesta ja siirtää vain ratkaisun hetkeä tuonnemmaksi.

Samalla meillä pitäisi olla myös hätä toisista ihmisistä, kaikista meidän lähimmäisistämme. Onko oikein antaa pelastaa itsensä, mutta antaa toisten hukkua? Nyt on meille kaikille todellinen heräämisen aika; on aika viedä pelastussanomaa niille, jotka eivät vielä Jeesusta tunne. Rukoukseni on, että Pyhä Henki sytyttäisi meissä kaikissa aidon hädän hukkuvista sieluista. Ja kun se hätä meissä syttyy, niin Hän antaa kullekin sen oikean tavan, taidon ja mahdollisuuden toimia. Ennen kaikkea, viivy entistä enemmän Herran edessä; ala rukoilla – rukoile lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Rukoile päivittäisten askareiden lomassa. Rukoile ennen kaikkea toisten ihmisten puolesta. Rukous on valtava ase, joka voi murtaa kalliotkin.

Kuuntelin kerran radiojumalanpalvelusta, jossa eräs Inkerin seurakunnan paimen opetti seurakuntaa rukoilemaan, mikä on tärkeysjärjestys asioissa. Hän sanoi jotenkin näin: ”Ensimmäiseksi, kiitä Herraa kaikesta. Jokaisella on varmasti jotain, mistä voi kiittää. Toiseksi, rukoile toisten ihmisten puolesta ja pyydä Jumalan johdatusta ja kosketusta heidän elämäänsä. Ja kolmanneksi, on sinulla lupa pyytää itsellesikin jotain.”

Read Full Post »