Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘hengellinen sodankäynti’

Olen jo vuosia harrastanut sitä, että töihin mennessäni siunanaan tuttuja ja tuntemattomia koteja ja ihmisiä ohi ajaessani. Samoin siunaan hiljaa mielessäni kaupassa tai kadulla vastaantulijoita, ja lääkärin vastaanotolla tai muussa odotustilassa on hyvää aikaa muistaa muita kanssaihmisiä siunauksin. Vasta jälkeen päin kuulin sitten sellaisesta käsitteestä kuin rukouskävely.

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiiltakin pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä L10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Koska rukouskävely tuntuu saavan yhä enemmän huomiota ja jalansijaa, seuraavassa on Frank Hughesin kirjoitus, joka kertoo rukouskävelyn taustasta ja siitä, mikä uuskarismaattisessa rukouskävelyssä on mennyt ohi Raamatun.

 


Prayer walking is unbiblical
By Frank Hughes jr., suom. SK

Nykyisin monet kristityt harjoittavat rukouskävelyä keinona ”puhdistaa” maantieteellisiä alueita demoneista, jotta evankeliointi olisi tehokkaampaa. Raamatussa on varmasti todisteita pahoista alueellisista hengistä (pääkaupungeista), jotka hallitsevat eri paikkoja. Danielin kirja tunnistaa ”Persian ruhtinaan” (demoni), joka vastustaa Danielin näkyä ”miehestä” (Jeesuksen Kristuksen ilmestys ennen inkarnaatiota) 21 päivän ajan. Arkkienkeli Mikael (yksi pääruhtinaista) jätettiin vastustamaan Persian demonista ruhtinasta (Dan. 10). Myös Kreikan ruhtinas ja muita ruhtinaita on mainittu tässä kohdassa:

”Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.” (Dan. 10:20-21)

”Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ‘Rangaiskoon sinua Herra!’” (Juuda 1:9). Konteksti on epäselvä, mutta selvää on, ettei edes mahtava arkkienkeli Miikael uskaltanut nuhdella paholaista. On todella tarpeen sanoa, että Saatana (paholainen) on pelottava vihollinen!

Meille Danielin kirjassa annettu vähäinen tieto on, että taivaissa tapahtui demonista vastarintaa Danielin rukoiltua ja Herra itse, sekä arkkienkeli Miikael taistelivat demoneja, ei ihmisiä, vastaan. Kysymys kuuluu: Onko todella meidän tehtävämme tulla saatanallisia linnoituksia vastaan maantieteellisillä alueilla, vai puuttuuko Jumala henkilökohtaisesti, eli lähettää enkelinsä vastustamaan demoneja? Enkelit ovat palvelevia henkiä (Hepr. 1:14), joilla on vaihtelevat roolit. Arkkienkeli Miikael on Israelin suojelija (Dan. 12:1). Enkelit ovat hyvin paljon mukana ihmisten asioissa esim. Dan. 12:1; Hes. 9:1; Apt. 16:9; Apt. 10:30; Matt. 18:10; Apt. 12:15.

Idea rukouskävelystä sai alkunsa vuonna 1987, kun Gerald Coates, Roger Forster ja Lynn Green yhdessä Graham Kendrick’in ja Steven Hawthorne’n kanssa perustivat nyt hyljätyn Jeesus-marssin. Ennen tätä Kristuksen ruumiissa ei ole esiintynyt rukouskävelyä, eikä sitä mainita missään Raamatussa. Hawthorne’n ja Kendrick’in mukaan rukouskävelyn tarkoitus on:

  • Määrittää maantieteelliset paikat, joissa Jumala on jo aktiivinen ja rukoilla paikan päällä linnoituksia vastaan, jotka estävät Häntä muuttamasta ihmisten elämää.
  • Havaita kadotetut ja rukoilla heidän pelastustaan. (Prayerwalking by Steve Hawthorne and Graham Kendrick, Creation House, 1993)

Ei ole väärin kävellä ja rukoilla – Raamattu sanoo, että meidän pitäisi rukoilla lakkaamatta (Tess. 5:17). Vaikeus syntyy, kun ihmiset keksivät kaavoja tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi, jotka eivät ole raamatullisesti raittiita. Siinä ei ole mitään raamatullista pohjaa, että rukouskävelyllä voitaisiin kaataa demonisia linnoituksia tietyillä maantieteellisillä alueilla. Voimme rukoilla missä tahansa: kammiossa (huoneessa) (Matt. 6:6); Jeesus rukoili puutarhassa (Matt. 26:36); Jeesus vei Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ylös vuorelle rukoilemaan (Luuk. 9:28).

Maantieteellinen sijainti ei ole ongelma; kysymys on siitä, pysytkö Kristuksessa: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen” (Joh. 15:7). Ainoa lisätekijä, jonka Jeesus Kristus ja apostolit ovat koskaan lisänneet rukoukseen, on paasto (Matt. 4:2; Luuk. 4:2; 6:16-18). Antiokiassa seurakunta palveli Herraa ja paastosi, kun he saivat Pyhältä Hengeltä ohjeita Barnabaan ja Sauluksen lähetysmatkalle (Apt. 13:2-4). Vanhimmat valittiin jokaisessa seurakunnassa rukoillen ja paastoten (Apt. 14:23). On selvää, että tärkeitä päätöksiä tehtiin ja että Pyhä Henki puhui alkuseurakunnassa rukouksen ja paaston jälkeen.

Rukouskävely lisää jotain, mikä on ”Raamatun ulkopuolista” ja se myös asettaa asiat väärään järjestykseen. Rukouskävely ja valinnainen paasto suoritetaan toivottujen tulosten saamiseksi, mutta rukouksessa ja paastossa pyritään etsimään Pyhän Hengen ohjausta. Kun evankeliumi on saarnattu, me luotamme Pyhään Henkeen, että Hän vaikuttaa epäuskoisten sydämissä parannuksen ja uuden syntymän.

Rukouskävely vie keskittymisen pois Jumalasta siihen, miten asiat pitäisi tehdä meidän mielestämme ja Jumalan lisäämiseen meidän ohjelmaamme – se on pohjimmiltaan lihan työtä. Fyysinen sijainti ei ole edellytys, että Jumala paljastaa asioita. Paavalille annettiin näky makedonialaisesta miehestä, kun hän oli aivan eri paikassa, eikä edes ajatellut Makedoniaa (Apt. 16:9). Apostoli Paavalilla oli kauheita ongelmia ja vastustusta, mutta emme näe hänen ottavan hallintaa demonivoimien ylitse?

Yksi rukouskävelyn oletetuista syistä on ”vakoilla maata” (4. Moos. 13:2):

Maan vakoileminen on välttämätöntä, kun soditaan kaupunkia vastaan. Kristittyjen tulisi kävellä tai ajaa kaupunkien kaikkia tärkeimpiä moottoriteitä, väyliä ja teitä rukoillessaan ja tullessaan jokaisen lähiön yllä olevia demonisia linnoituksia vastaan. (Engaging the Enemy: How to Fight and Defeat Territorial Spirits – C. Peter Wagner, sivu 98).

Ensinnäkin, kun kaksitoista vakoojaa menivät Kanaaniin, he menivät tarkoituksella miehittää tuo maa fyysisesti (4. Moos. 13). Konteksti on täysin erilainen. Kaupungista sotiminen ei ole raamatullista. Meitä ei missään kehoteta menemään jokaisen lähiön yllä olevia demonisia linnoituksia vastaan – meitä kehotetaan menemään ja saarnaamaan evankeliumia. Me menemme sinne, minne Jumala meidät lähettää. Jumala tietää jo ongelmat ja meidän pitäisi rukoilla ja luottaa, että Hän selvittää ne Hänen tavallaan.

Seuraavassa väite sivustolta transformingsydney.org:

Vaikka termiä ”rukouskävely” ei olekaan Raamatussa, niin rukouskävelyn periaatteet ovat siellä hyvin pitkälti nähtävissä. Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). ”Loppu” tarkoittaa Toista Tulemusta. Haluamme nopeuttaa hänen paluutaan, joten käytämme kaikkia käytettävissä olevia työkaluja evankeliumin edistämiseen kaikissa lähiöissämme ja kaupungeissamme ja maassamme ja kaikkialla maailmassa. Rukous on sellainen tehokas työkalu ja rukouskävely antaa meille lisäpotkua. Veikkaan, että Aabraham, Joosua ja Kaaleb ja Nehemia tykkäisivät kannustaa meitä. Tehkäämme sitä!

Huomaa kuitenkin, että rukouskävelyn periaatteita ei voida rinnastaa evankeliumin saarnaamiseen – ne ovat täysin erilaisia toimintoja. Edellä mainitussa jakeessa Matt. 24:14 Jeesus ei sano, että Häneen paluutansa nopeuttaisi kaikki, mitä me teemme. Hän vain totesi tosiasian. Rukous on tärkein asia, mitä voimme tehdä. Sanoa, että rukouskävely antaa meille lisäpotkua rukoukseen, on epäraamatullista.

On esimerkkejä demonivaltauksesta, kun Jeesus ja apostolit käskivät demoneja poistumaan tietyistä ihmisistä ja siihen on selvä valtuutus, mutta Jeesus ja apostolit eivät koskaan tehneet sitä maantieteellisille alueille.

Meillä uskovina on valta ajaa ulos riivaajia / saastaisia henkiä ja parantaa sairauksia (yksilöllisen tarpeen mukaan) (Matt. 10:1; Mark. 3:15, 6:7; Luuk. 9:1; Luuk. 10:17). Kun opetuslapset eivät onnistuneet ajamaan riivaajaa ulos, Jeesus sanoi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Mark. 9:29).

Rukouskävelyn oletetaan olevan hengellistä sodankäyntiä:

C. Peter Wagner ja kumppanit kutsuvat sitä ”strategisen tason hengelliseksi sodankäynniksi” ja rukoilevat näitä alueellisia henkiä vastaan pyrkien ”kartoittamaan” strategiansa tietyissä paikoissa havaitsemalla niiden nimet ja sen, mitä ne käyttävät pitääkseen ihmiset orjuudessa ja sitten sitomaan ne niin, että evankeliointi voi edetä esteettömästi. Idea ”hengellisestä kartoituksesta” on, että tutkitaan alue ja yritetään tunnistaa sitä valvova henki / henget, jotta ”älypommi” (smart-bomb) -rukoileminen voisi irrottaa alueellisten henkien otteen ihmisistä, jotka voivat sitten tulla Kristuksen tykö vapaammin. (www.lausanne.org)

Tässä meillä on toinen lisäosa, nimittäin ”hengellinen kartoitus”. Wagner väittää, että ”hengellinen kartoitus” tunnistaa alueelliset henget. Tämä keskittää huomiomme demoniseen ja toimintaan, joka horjuttaa meille annettua tehtävää saarnata evankeliumia Pyhän Hengen johdolla.

Pahojen henkien karkottaminen, tai torjuminen, on okkulttista toimintaa. Pakanat suorittavat erilaisia rituaaleja pahojen henkien torjumiseksi; Buddhalaiset kävelevät ja lukevat loitsuja pahoja henkiä vastaan – mutta tämä käytäntö puuttuu Raamatusta. Sen sijaan, että etsivät demonista tietoa strategioista ja demonien nimistä – eikö kansan pitäisi kysyä Jumalaltaan? (Jes. 8:19).

Muita uus-evankelikaalien puolustamia asioita ovat labyrinttikävelyt, rukousmatkat, etsinnät (quests) – kaikki ideat, jotka ovat lähtöisin pakanuudesta, vihkimysriitit, mytologia ja tarut. Jos tällaiset strategiat ovat todella tarpeellisia, niin miksi emme löydä niistä mitään Raamatusta? Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa” (Ef. 4:17).

Hengellisen sodankäynnin raamatullinen määritelmä:

  • ”…ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. ’Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” (Ef. 4:23-28)
  • ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:12). Paavali jatkaa selittäen tarkasti, mikä Jumalan sota-asu on ja kuinka ottaa se itselleen. (Ef. 6).
  • ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:7-8). Jaakobin 4. luvun konteksti on parannus.
  • Katso myös Fil. 4:6-7; Hepr. 4:12; Room. 12:2.
  • Jeesus Kristus vastasi Saatanalle kirjoituksilla, kun häntä kiusattiin henkilökohtaisesti. Jeesus ei kiistänyt Saatanan hallintaa maan yli (Matt. 4:1-11). Jeesus vastasi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana” (Matt. 16:23) ja se oli myös vastaus henkilökohtaiseen kiusaukseen.

Keitä ovat rukouskävelyn puolestapuhujat?

Gerald Coates, Roger Forster, Lynn Green, Graham Kendrick ja Steve Hawthorne on jo mainittu rukouskävelyjen perustajina, mutta monet muut ovat liittyneet niihin. On aiheellista sanoa muutama sana joidenkin näiden ihmisten uskomuksista ja käytännöistä, että voimme selvittää, mistä heidän ideansa ovat lähtöisin.

Graham Kendrick ja Steven Hawthorne ovat yhdessä tehneet kirjan ”Prayer Walking: Praying on Site with Insight” (Rukouskävely: Rukoilemista paikan päällä oivaltaen). Kendrick’in ilmoittama tavoite on murtaa kirkkokunnalliset rajat ekumeenisen yhteyden luomiseksi. Ekumeenisen Jeesus-marssin ohjelma käsitti roomalaiskatoliset ja mormonit. Hawthorne on myös hyvin paljon mukana ekumeniassa Lausanne-liikkeen kautta. Lausanne-liikkeen perusti Billy Graham, tunnustettu (admitted) universalisti, jolla on vahvat yhteydet katolilaisuuteen ja vapaamuurariuteen. Edesmennyt John Stott, tunnustettu annihilationisti, oli Lausanne-liikkeen kunniapuheenjohtaja. Lausanne-liike ja maailman kristillinen liike (World Christian Movement) ovat siirtyneet pois evankeliumin ensisijaisuudesta asettamalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja evankelioinnin tasa-arvoisiksi. Raamatun mukaan evankeliumin julistaminen on aina ensisijaista – teot tulevat perässä. ”Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille” (Mark. 6:11; Luuk. 9:5; 10:11; Apt. 13:51).

Samoin Gerald Coates’in teologia herättää useita huolenaiheita: Hän kiistää Raamatun erehtymättömyyden eli riittävyyden. Hänen on todistettu olevan väärä profeetta. Hän totesi, että Jeesus-marssi oli profeetallinen teko, joka vaatii maata Jumalalle siirtämällä kansakunnille annettuja hengellisiä voimia (Gerald Coates, March For Jesus, sivu131).

Ajatus tempauksesta on naurettava… On pääteltävä, että teoria salaisesta tempauksesta voi olla evankelikaalinen, mutta se on silti epäraamatullinen. Se on irvokas ajatus – tempaus voi olla mitä mukavin oppi pelkureille, mutta se ei ole mitään muuta kuin toiveajattelua ja se on luokiteltava myytin ja fantasian alueelle. (Gerald Coates, What On Earth Is This Kingdom sivu 36)

Vaikka seurakunnan tempauksen ajankohdasta jonkin verran väitellään, on selviä Raamatun kohtia, jotka vahvistavat todellisten uskovien tempauksen: Joh. 14:1-3; Apt. 1:9-11; 1. Kor. 15:51-52; 1. Tess. 4:16-17.

Roger Forster’in määritelmä seurakunnan lähetystehtävän suorittamisesta:

Saatanallisten linnoitusten rakenteet kunnostetaan kokonaan uudella henkilöstöllä. Uskon koko sydämestäni, että alueellisten henkien löytäminen on osa Jumalan halua ja tarkoitusta saada kansansa täyteen tietoon Jumalan pojista, jotta voimme kasvaa maantieteellisesti ja alueellisesti, kuten myös voimakkaasti, niin että se antaa meille mahdollisuuden toteuttaa seurakunnan lähetystehtävä maailmassa. (Roger Forster, Introduction to Territorial Spirits)

Seurakunnan lähetystehtävä raamatullisesta näkökulmasta:

  • ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.’” (Mark. 16:15)
  • ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matt. 4:17)
  • ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi” (Apt. 10:42).
  • myös Mark. 1:14; Joh. 1:1-10; Apt. 17:3; 1. Kor. 1:17-23; 1. Kor. 2:1-81; 1. Tess. 2:3-12; Gal. 1:6-10 jne.

Ottaen huomioon kaikkien em. miesten täysin epäraamatulliset käsitykset ja käytännöt, on mahdotonta perustella, että heidän ideansa todella tulevat Herralta. Pitäisikö meidän antaa johtava asema ekumeniaan juurtuneille miehille vain, koska he ovat tunnettuja kristittyjä?

Globaali dominionismi

Perusvirhe, jonka monet näistä ihmisistä tekevät, on se, että heillä on ”hallintateologia” siinä mielessä, että he kuvittelevat seurakunnan hallitsevan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta ja edesauttavan Hänen paluutaan. Tämä on täysin vastoin Raamatun tekstejä, jotka kertovat meille, että kaukana siitä, että hallitsisivat maata, kristittyjä lopun aikoina vainotaan yhä enemmän. Antikristus hallitsee maata seitsemän vuoden ajan ennen Kristuksen paluuta – asiat tulevat pahemmiksi, ei paremmiksi. Ainoa ”seurakunta”, joka hallitsee ennen Kristuksen paluuta, on maailmanuskonto väärän profeetan alaisuudessa, joka väärentää aidon – olemme todistamassa tämän muodostumista elinaikanamme. Vasta Jeesuksen paluun jälkeen maailma ennallistetaan Hänen johtajuuteensa – Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Ennen Jeesuksen paluuta meillä ei ole valtaa kansakuntien yli. (Ilm. 2:26)

Johtopäätös

Jumala on antanut meille kaiken, mitä tarvitsemme ihmisten voittamiseksi Kristukselle, meille on annettu Pyhä Henki, hänen Poikansa toimintamalli ja myös apostolien esimerkki. Miksi luulemme tarvitsevamme uuden ohjelman voidaksemme tehdä asioita eri tavalla? Rukouskävely, rukousmarssit, rukouskartoitus, ympyräkävely, labyrinttikävely, valtojen ja hallitusten kohtaaminen, linjaus (alignment) jne. ovat häiriötekijöitä, jotka heikentävät seurakunnan valtuutusta julistaa evankeliumia. Jos lisäämme Raamattuun, niin toimimme röyhkeästi ja ylitämme toimivaltamme.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19).

Aivan kuten Raamattu varoittaa, todellisten kristittyjen vaarallisimmat viholliset eivät ole selvästi väärät uskonnot, vaan ne, jotka väittävät olevansa kristittyjä, eivätkä ole. Saatanan päämäärä on pettää valitutkin – jos se olisi mahdollista (Matt. 24:24).

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4)

 

Read Full Post »

Bad News and Good News While Waiting for the Bridegroom
18.10.2019, by Lighthouse Trails Editors, David Dombrowski, suom. SK

Kun kuuntelen uutisia maailman tapahtumista, niin yhä enenevästi ainoa johtopäätökseni voi olla vain, että elämme viimeisiä päiviä. Ja vastoin ”korvausteologiaa” juutalaisilla ja Israelin valtiolla on avainasema Raamatun profetian toteutumisessa. Ironista kyllä, yhä harvemmat kristityt näyttävät ajattelevan, että Raamatun profetialla olisi jotakin tekemistä ajan kanssa, jossa elämme. He voivat sanoa, että Ilmestyskirja on jo toteutunut (preterismi), tai että se on vertauskuvallinen (ei kirjaimellinen) ja että siinä kuvatut karmeat tapahtumat palvelevat vain kehotuksina seurakunnalle keskittyä ”yhteyteen” ja ”ykseyteen”.

Ja vaikka jokainen uskova on henkilökohtaisesti vastuussa, kuinka ymmärtää Raamatun profetian, niin korvausteologia ja dominionismi (kristityt ottavat hallintaansa koko maailman = Kingdom Now) ovat suurelta osin syyllisiä. Menneenä vuonna se kävi minulle erityisen selväksi, kun luin Bill Randles’in uutta kirjaa War Against the Saints (Sota pyhiä vastaan), joka vahvistaa Israelin roolin viimeisinä päivinä. Minulle kirkastui ajatus: Kuinka kenelläkään voisi olla edes kaukaisesti oikea ymmärrys Raamatun profetiasta, jos kieltäytyy tunnustamasta sitä avainroolia, joka Israelilla on näinä viimeisinä päivinä? Tätä varten ihmisen on luettava Raamattua silmillään suodatin, joka sulkee juutalaiset pois Jumalan tulevaisuudensuunnitelmista aina, kun niihin törmätään Raamatussa. Päinvastoin, Raamatun profeetalliset kirjoitukset paljastavat, että juutalaiset ovat edelleen Jumalan valittu kansa, joka vielä perii lupaukset; ja Raamatun profetiat ovat erityisen merkityksellisiä heidän tulevaisuudelleen, vaikka maailma edelleen vihaa heitä. Juutalaisilla, joita maailma tutkii suurennuslasilla, on erityinen paikka Jumalan sydämessä.

”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Sak. 2:8).

Jeesus sanoi sen hyvin täsmällisesti sanoessaan samarialaiselle naiselle kaivolla: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22). Ja vastoin joitakin tänä päivänä esitettyjä opetuksia Jumalan pelastussuunnitelma juutalaisille itselleen on evankeliumin kautta. Paavali selittää sitä näin:

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Niin, itse evankeliumi tuli ensin juutalaisille, ennen kuin laajeni pakanoille.

Jumalan ajattelutavan mukaan maailma koostuu juutalaisista ja pakanoista, jotka muodostavat kaikki muut maailman heimot ja kansat. Siksi evankeliumi on koko maailmalle ja Jumalan ainoa pelastussuunnitelma. Se on itse asiassa Jumalan keino siunata kaikkia maan kansoja lunastamalla kalliiseen hintaan kaikki, jotka ottavat Hänet vastaan.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 1:12).

Suunnitelma, jota ei tulisi ottaa kevyesti

Jotkut sanovat, että pelastus tuli lain myötä, mutta kuten Paavali osoittaa, evankeliumi todella alkoi Aabrahamista, kun Jumala teki hänen kanssaan lupaukseen perustuvan liiton (Gal. 3:16-18). Luku 1. Moos. 15 on yksi Raamatun merkittävimmistä, koska siinä kuvataan juuri sitä, mitä tapahtui Jumalan ja Aabrahamin välillä. Jakeet 5 ja 6 paljastavat lupauksen, jossa Jumala sanoi Aabrahamille, että hänen jälkeläisiänsä olisi yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, jolloin Aabraham ”uskoi Herraan; ja hän [Jumala] luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (jae 6). Paavali muistelee tätä tapahtumaa sanoessaan: ”Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Gal. 3:6). Ja mitä tarkoittaa olla luettu vanhurskaaksi? Kun Jumala tekee sen, se tarkoittaa, että Hän antaa meille passin, joka tekee meidät valmiiksi taivasta varten ja se tietysti tapahtui, kun Kristus kuoli lunastaakseen kaikki, jotka uskovat Jumalaan, kuten Aabraham uskoi.

Tämä on vanhurskaus, joka perustuu uskoomme ja siksi sitä ei voi ansaita. Jumalan kutsu olla vanhurskautettu uskosta ratkaisee, missä vietämme iankaikkisuuden, joten se on aihe, jota ei tulisi ottaa kevyesti. Paavali vahvistaa, että olemme pelastettuja yksin uskosta sanoessaan: Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta” (Room. 1:17). Tässä Paavali sanoo, että usko pelastaa meidät alusta loppuun. Pelastuksemme luetaan meille täysin, kun luotamme, emme omaan ansioomme, vaan yksin Kristukseen, joka maksoi rangaistuksen synneistämme.

Valmistautuminen petokseen

Tänä päivänä seurakuntaan syötetään harhaisia opetuksia eri liikkeiden, kuten uuden apostolisen uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR), dominionismin ja Valtakunta Nyt -liikkeen, korvausteologian ja Esiintulevan Kirkon (Emerging Church) kautta. Kaikkien näiden liikkeiden keskuudessa yleinen käsitys on, että kaikki on hyvin maailmassa (tai ainakin tulee pian olemaan) ja että Jeesus palaa maailmalle, jonka me siivosimme Hänelle. Todellisuudessa Jeesus palaa maailmalle, joka on hyljännyt Hänet ja on lähellä täydellistä itsetuhoa.

Tällä hetkellä näiden liikkeiden kannattajat puhuvat ekumeenisesta maailmanherätyksestä. Samanaikaisesti jännitteet kasvavat Lähi-idässä, kun juutalaisten ja Israelin maailmanlaajuinen paheksunta jatkaa kasvuaan. Silti kaikki tämä toteuttaa Raamatun profetian, kun näemme Vastustajan luovan maailmanlaajuisen ekumeenisen kaikki käsittävän ”kirkon”. Tämä väärennetty ruumis sulautuu okkultististen meditatiivisten käytäntöjen kautta New Age -liikkeeseen (väline, joka vakuuttaa ihmiselle, että hän on jumalallinen) valmistautuessaan Antikristusta varten. Profeetallisessa asteikossa meillä on vielä näkemättä temppelin jälleenrakentaminen ja Antikristuksen tulo maisemaan, mutta temppelin valmistelut ovat jo käynnissä.

Heidän todistuksensa sana

Tänä päivänä monet, jotka puhuvat ykseydestä ja yhteydestä, ennustavat tulevaa suurta herätystä, mutta se on opista tinkimisen herätys. Evankeliumi on jotakin, jonka suhteen emme voi tehdä kompromisseja. Ilmestyskirja puhuu ihmisistä, jotka olivat valmiita kuolemaan ”todistuksensa sanan tähden”.

”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti” (Ilm. 12:11).

Saanko kysyä, mitä Johannes puhuu tässä? Mikä on ”Karitsan veri” ja mikä on “heidän todistuksensa sana”? Eikö se ole evankeliumi? Ja tässä sanotaan, että he voittivat hänet (eli suuren lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, paholaisen, saatanan – jae 9) evankeliumin kautta. Tässä on hengellinen sodankäyntimme ja näin me voitamme! Joten missä tahansa kuulet puhuttavan hengellisestä sodankäynnistä, niin tarkista, julistetaanko ja puolustetaanko siellä evankeliumia. Tosiasia on, että meillä on Hyvä Uutinen ja me voimme ja meidän pitäisi rohkaista itseämme siinä.

Toivomme on Herrassa, ja riippumatta siitä, kuinka synkäksi maailma käy, niin Jumala on kanssamme ja Hän ei koskaan hylkää meitä.

Siksi kehotan Kristukseen uskovia, jotka ymmärtävät ajan, jossa elämme, ottamaan huomioon, että nyt ei ole aika nukkua, vaan olla ahkera Herrallemme ja Hänen paluullensa ylkänämme (Matt. 25:1-13). Ja olkaa lujat uskossanne. Vaikka elämme kuolevalla planeetalla, asettakaamme toivomme Häneen pitäen silmämme Häneen kiinnitettyinä odottaessamme riemulla Hänen paluutaan.

Read Full Post »

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 2
1.9.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 5, September/October 2017)

Tämä on jatko-osa artikkeliin Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 1.

Tarkasteltuamme Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) perustusta ja joitakin sen teologisia erityispiirteitä, jatkamme tutkimaan sen soluttautumista laajempiin evankelikaalisiin piireihin. Sitten koettelemme NAR:in opetukset Raamatulla.


Ei riitä, että tietty opetus ei näytä olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Todellinen kysymys on, että tuleeko se Raamatusta.

Soluttautuminen

NAR:in vaikutus on laajentunut ja siksi tullut vaarallisemmaksi, koska perinteisesti ei-karismaattiset kirkot ja järjestöt ovat hyväksymässä monia sen ideoista. Tämä hyväksyminen johtuu useista tekijöistä.

  • Bethel’in, Hillsong’in ja IHOP:in musiikki on saanut innostuneen vastaanoton seurakunnissa, nuorisojärjestöissä ja nuorten aikuisten keskuudessa kautta koko evankelikaalisen kirjon.
  • Monilla ei ole mitään ymmärrystä NAR:in opetuksista eikä käsitystä siitä, mikä se on.
  • Vaikutusvaltaiset NAR-opettajat ja kirjat tekevät hyökkäyksiä evankelikaalisiin piireihin.
  • Johtuen rehottavasta raamatullisesta lukutaidottomuudesta ja yleisestä apatiasta Raamatun ja teologian suhteen yhä harvemmat kristityt ovat huolestuneita, tai edes tietoisia, että väärä opetus ja petos on käynnissä. Ei ihme, että niitä, jotka yrittävät varoittaa NAR:ista ja muista vääristä opetuksista, usein parjataan ja heidät leimataan negatiivisiksi, lakihenkisiksi ja vihamielisiksi.

Valtavirran evankelikaalinen seurakunta on kypsä NAR:in soluttautumiselle, joten sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että monet ovat omaksumassa tämän harhaisen opetuksen. Esimerkkinä siitä, kuinka tämä on tapahtumassa, viittaan Nathan Brewer’in vuonna 2016 julkaistuun kirjaan nimeltä The Pulse of Christ (Kristuksen syke). Brewer on kansainvälisen opetuslapseuttamiseen ja lähetystyöhön omistautuneen Kyrios Ministries’in perustaja ja johtaja. Hän on täysin hyväksynyt ja kirjassaan edistää viisitahoista palvelutyötä sellaisena, kuin NAR sitä propagoi. Sekä Euroopassa, jossa hän nykyisin elää, että Yhdysvalloissa hänen palvelutyötään suosittelevat ei-karismaattiset evankelikaaliset seurakunnat ja kristityt.

Tässä vaiheessa pitäisi tehdä kaksi mielenkiintoista havaintoa. Ensiksi Brewer ei missään todella mainitse NAR:ia, vaikka viittaa joihinkin sen resursseihin ja lainaa joitakin sekä omaksuu sen teologian. Toiseksi, Brewer ei missään yritä selittää eikä puolustaa Ef. 4:11 tulkintaansa, käsitystä, joka on vain hyvin harvoilla kristityillä eikä käytännössä yhdelläkään konservatiivisella Raamatun tutkijalla. [Ef 4:11: Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.]

Brewer ei kuitenkaan ole huolestunut sananselityksestä vaan tulkinnasta, johon päästäkseen esittelee lukuisia käytännön harjoituksia viisitahoisten lahjojen kehittämiseksi. Hän uskoo, että kaikki viisi lahjaa eivät ainoastaan ole toimivia tänä päivänä, vaan jossakin määrin kaikki kristityt omistavat kaikki viisi ja heidän pitäisi kehittää niitä.[1] (sivut 25, 32), vaikka joillakin on erilainen kutsumus (s. 32). Näitä lahjoja pitäisi tavoitella ja kehittää (s. 172) ja siksi Brewer omistaa luvun kullekin viidestä lahjasta täydentäen sen useilla harjoituksilla käytettäviksi pienryhmissä. Jotkut harjoituksista, varsinkin evankelioimista, opetusta ja paimentamista koskevat, ovat hyödyllisiä. Ongelma tulee esiin apostoliuden ja profetian alueilla. Katsokaamme.

Apostolit

Jos apostoleja on tänä päivänä olemassa, niin olisi odotettavissa, että muut seurakunnassa alistuvat heidän auktoriteetilleen. Muistaen tämän saamme tietää, että ”NAR:in käytännöstä alistua apostolille puhutaan hengellisen suojeluksen (covering) etsimisenä apostolin auktoriteetin alta”.[2] Uudessa Testamentissa apostolit valitsi nimenomaan Kristus (Matt 10:1-4), heidän oli oltava ylösnousseen Herran silminnäkijätodistajia (1. Kor 9:1; 15:7-8), heille oli annettu tehtävä laskea seurakunnan perustus (Ef. 2:20) ja heidän lukumääränsä oli rajoitettu 12 mieheen (Ilm. 21:14).

NAR-apostolit sitä vastoin ovat toisten ”apostolien” valitsemia, eivät ole nähneet ylösnoussutta Herraa (vaikka jotkut väittävätkin nähneensä), ei ole mitään tarvetta lisätä heitä seurakunnan perustukseen ja heidän lukumääränsä on 400. NAR-systeemin tarve apostoleista käy ilmi, kun panee merkille, että UT:ssa apostolit saivat profetioita ja antoivat Jumalan kansalle innoitetun ilmoituksen (1. Kor. 2:13; 1. Tess. 2:13; 1. Joh. 1:1-3; 1, 2. Tim. 1:13; 2:2; 3:14-17), tekivät ihmeitä ja merkkejä (Apt. 2:43; 3:3-11; 5:12) ja heillä oli auktoriteetti seurakuntien yli (1. Kor. 5:5; 1. Tim. 1:20; Filem. 9). Se perustuu ajatukseen, että apostolin virka on ennallistettu. NAR-opettajat uskovat, että uusi ilmoitus, profetiat, ihmeet, parantamiset ja riivaajien ulosajamiset ovat tänä päivänä täysin toimivia. He väittävät, että olemme palanneet apostoliseen aikaan, Valtakunta on alkanut ja NAR:in uudet superapostolit ovat johdossa.

Brewer uskoo, että apostolin sekä lahja että virka ovat olemassa tänä päivänä.[3] ja että jokainen kristitty omistaa sen ja että hänen pitäisi kehittää tätä lahjaa, vaikka jotkut ovat silmäänpistävästi (distinctively) kutsutut apostoleiksi.[4] Apostoliuteen liittyvät ihmeiden tekemisen hengenlahjat tietyissä parantamisissa ja hengellisessä sodankäynnissä. Mitä tulee parantamiseen, niin Brewer mallintaa ajattelunsa John Wimber’in ja Kolmannen Aallon Liikkeen ”voimaparantamisen” palvelutyön mukaan.[5] Näitä menetelmiä käyttäviä kehotetaan menemään ulos kaduille, etsimään joku parantamista tarvitseva ja ”komentamaan kipua lähtemään, tai tiettyä ruumiinosaa parantumaan Jeesuksen nimessä”.[6] Brewer ei takaa, että parantaminen onnistuu, mutta lupaa, että ”lisääntynyt läheisyys Isän kanssa rukouksessa on tärkeämpää kuin paraneminen”.[7]

Mitä tulee hengelliseen sodankäyntiin ja demonisten linnoitusten purkamiseen, niin Brewer sanoo, että se voi tapahtua ”apostolisen strategian kautta menemällä korkealle paikalle, josta on näköala kaupunkiin ja muuttamalla kaupunki rukouksen kautta”.[8] Nämä apostoliset lahjat ja strategiat eivät ole itse tarkoitus; ne ovat keino, joilla taivaan valtakunta tuodaan maan päälle. Brewer kirjoittaa: ”Kuninkaan ja hänen taivaan kulttuurinsa lähettiläinä me tuomme taivaan uusille alueille maan päällä, jotka siirtyvät kohti Valtakuntaa paranemisen ja eheyden täyteydessään.”[9] Kuten edellä on mainittu tässä artikkelissa, niin NAR-johtajat uskovat, että heidät on kutsuttu ottamaan takaisin maan hallinta Saatanalta ja hänen demoneiltaan. Tämä tapahtuu paljolti käyttämällä ihmevoimia keihäänkärkenä apostolit, joilla on auktoriteetti kaikkien Kristuksen vastustajien yli.

Profeetat

Uudessa Testamentissa ja NAR:issa profeetat jäävät toiseksi vain apostoleille yhdessä monien kanssa helluntailaisessa/karismaattisessa liikkeessä, jotka marssivat samaan tahtiin NAR:in kanssa ja myös uskovat, että myös profeetan virka on palautettu. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan usko, että tämän päivän profeetoilla olisi sama asema kuin Raamatun profeetoilla oli, kun Herran puolesta profetoiva ei saanut erehtyä (5. Moos. 18:20-22) ja edessä oli kuolema, jos profetoi väärin. Kuitenkin monet nykyisessä seurakunnassa ovat hyväksyneet Wayne Grudem’in teesin, että UT:n profetiat olivat ja ovat erehtyviä ollen sekoitus sanaa Jumalalta ja ihmisen omia ideoita eli mielikuvitusta.

Teoksessaan Systematic Theology Grudem kirjoittaa: “Profetioita tämän päivän seurakunnassa tulisi pitää pelkästään ihmisen sanoina, ei Jumalan sanoina, eikä Jumalan sanojen vertaisina arvovallassa.”[10] Jack Deere, joka itse väittää olevansa profeetta, myöntää, että nykyajan profeetat ovat taipuvaisia virheisiin ja erehdyksiin ja sanoo: ”Profeetat ovat todella sotkuisia. Profeetat erehtyvät.”[11] Kuten on selvää, niin tämän päivän profetiat eivät ole samassa sarjassa, kuin Raamatun innoitetut profetiat ja erehtyväisten ja virheellisten profetioiden arvo on kyseenalaistettava. Siitä huolimatta oletettuja profetioita julkaistaan usein sellaisissa paikoissa kuin Elijah List ja Charisma-lehti näköjään paljonkaan huolehtimatta niiden tarkkuudesta.

Brewer uskoo, että profetian lahja on ennallistettu ja määrittelee sen, että siinä ”saadaan Jumalalta hänen rakkautensa ja näkökulmansa koskien ihmistä, seurakuntaa, kaupunkia tai kansakuntaa ja välitetään se tarkoituksena rohkaista, vahvistaa ja lohduttaa”.[12] Jokaisella kristityllä on kyky profetoida [13] ja kun Jumala antaa hänelle sanoman, niin hänen pitäisi kirjoittaa se muistiin voidakseen viitata siihen myöhemmin, kuten viitataan Raamattuun.[14] Niin vakuuttunut on Brewer, että kaikki voivat profetoida pyynnöstä, että esittää käsikirjassaan harjoituksen, jossa osallistujat vetävät satunnaisia lukuja ja profetoivat paikan päällä niille, joita nuo luvut tarkoittavat. [15] Brewer myöntää, etteivät kaikki profetiat ole toteutuneet ja että näiden oletettujen ilmoitusten lähde voi hyvinkin olla oma henkemme, tai jopa paha henki.[16] Mikään siitä ei kuitenkaan estä häntä kehottamasta kaikkia uskovia harjoittamaan profetian lahjaa.

Raamatun ulkopuolisia sanoja Jumalalta

Tähän liittyvää lajia, mutta ei ehkä aivan profetian tasolle yltävää, ovat alituiset viittaukset kaikkialla NAR-piireissä, että Jumala puhuu käytännössä kaikille uskoville korvin kuultavasti ja kuulumattomasti. Sellaiset väitteet tuskin järkyttävät ketään, koska ne ovat vallitsevia kaikissa evankelikaalisissa piireissä. Todellakin, ne, jotka ovat kaukana kaikista virallisista helluntailaisuuden muodoista, julistavat säännöllisesti ilmoituksia Herralta. Nämä ilmoitukset harvoin nostetaan innoituksen tasolle, mutta meidän olisi kysyttävä, että millä tavalla Jumala koskaan puhuu ilman ilmestystä? Voiko Jumala puhua ilman arvovaltaa? Voiko Jumala kuiskata erehtyväisiä, harhaisia ajatuksia ja sanoja kansansa mieleen ja korviin. Ja jos, niin sellaista ilmestyksen esimerkkiä ei löydy Raamatusta.

Kuten muutkin nykyajan karismaattiset käytännöt, olivatpa ne kielilläpuhumista, ihmeitä, parantamisia tai profetioita, Herran äänen kuulemista erossa Raamatusta, eivät vastaa sitä, mitä tapahtui UT:ssa. Nathan Busenitz käsittelee tätä aihetta kirjassa Right Thinking in a Church Gone Astray: ”Kun lähestymme väittelyä henkilahjojen jatkuvuutta kannattavien ja niitä vastustavien välillä määrittelemällä ensin lahjat raamatullisesti, niin käy selväksi, että nykyajan karismaattinen käytäntö ei vastaa UT:n mallia.”[17] Esimerkiksi kielilläpuhuminen UT:ssa oli yliluonnollinen kyky puhua autenttisia vieraita puhujalle tuntemattomia kieliä, mutta tuskin kukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä kerskuisi sellaisella. D. A. Carson, itse henkilahjojen jatkuvuuden kannattaja (eli uskoo, että Herra puhuu meille tänä päivänä Raamatun ulkopuolella), vahvistaa: ”Ne muutamat tapaukset, joita on raportoitu uuden ajan kielilläpuhumisesta (xenoglossia), ovat niin kehnosti todistettuja, ettei niille voi antaa mitään painoarvoa.”[18] Nykyajan kielilläpuhuminen ei ole oikeita kieliä, kuten oli laita Raamatun aikoina.

Kun on kyse profetiasta, niin raamatullinen profetia on arvovaltainen, innoitettu ja erehtymätön, mutta näin ei ole, mitä tulee nykyajan profetioihin, jotka voivat olla väärässä ja osittain Jumalalta ja osittain ihmisen mielikuvituksesta. Vahvimmatkin nykyajan profeettojen kannattajat myöntävät tämän, kuten edellä esitetyt lainaukset osoittavat. Kun menemme ihmeisiin ja parantamisiin, niin sama epäjohdonmukaisuus Raamatun ja nykyajan käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla parantamiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistämättömiä, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalveluiden väitteitä. Kuten edellä on todettu, että mitä sitten onkin käynnissä tämän päivä karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samaa, kuin mitä tapahtui UT:ssa.

Jotenkin tämä näyttää jäävän huomaamatta monilta ja se pätee NAR:in yhteydessä oleviin. Palatkaamme Brewer’iin. Hän kirjoittaa: ”Monilla kristityillä on vaikeuksia kuulla Jumalan ääni, tai he sanovat, etteivät voi kuulla, mutta se on vihollisen valhe. Tule hänen luoksensa odottaen; hän rakastaa olla yhteydessä lastensa kanssa.”[19] Brewer opettaa jopa menetelmiä, kuinka kuulla Jumalalta:

”Valmista sydämesi ja mielesi vastaanottamaan Herralta. Rentoudu hengittämällä muutaman kerran syvään. Irrota huomiosi ympärilläsi olevista asioista… Kutsu Pyhää Henkeä tulemaan mieleesi, täyttämään sydämesi ja puhumaan sinulle henkilökohtaisesti. Tämä rentoutumisen ja irrottautumisen prosessi voi viedä muutamia minuutteja, joten ole vain kärsivällinen ja odota hänen läsnäoloaan… Tunnettuasi jotakin, kirjoita ylös. Vaikka olisit epävarma, oliko se Jumalalta, niin kirjoita se ylös.”[20]

On opettavaista lukea, millainen raamatullinen pohja annetaan näille suositelluille menetelmille. Vaikka toteaakin toisaalla kirjassaan, että Jumalan puhe tämän päivän uskoville ei ole sama kuin Raamatun innoitettu ilmoitus, Brewer siitä huolimatta käyttää Raamatun kirjoittajille annettuja Jumalan sanoja perustelunaan, että Jumala puhuu meille nyt ja että meidän tulee kirjoittaa ylös Hänen oletetut sanansa. Brewer vahvistaa, että Jumala sanoi Jesajalle: ”Ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella”, mitä Herra oli näyttänyt hänelle (Jes. 8:1). Habakukia kehotettiin: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin” (Hab. 2:1); apostoli Johannesta käsketään: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle” (Ilm. 1:10-11) ja jälleen: ”Kirjoita” koskien näkyä uudesta Jerusalemista (Ilm. 21:5).[21]

Jotenkin Brewer ja useimmat muut, jotka hyväksyvät näkemyksen, että Jumala puhuu meille tänä päivänä Raamatun ulkopuolella, hukkaavat sen selvän merkityksen, mitä sanovat. Raamatun inhimilliset kirjoittajat olivat tietysti Jumalan innoittamia ja määräämiä kirjoittamaan ylös ilmestyksensä. Se ei kuitenkaan anna muille kristityille oikeutta antaa mieleensä tulleille sanoille innoituksellista auktoriteettia, eikä heitä ole käsketty kirjoittamaan niitä ylös, koska Raamatun kirjoittajat tekivät niin. Puuttuu yhteys sen välillä, kuinka Jumala puhui niille, jotka tallentaisivat Hänen Sanansa ja muka Jumalalta tulevien sanojen välillä, joita monet tänä päivänä väittävät saavansa.

Tuo yhteys on Pyhän Hengen innoitus. Raamatun kirjoittajat luottavaisesti puhuivat ja tallensivat Jumalan sanat (1. Tess. 2:13). Heidän ei tarvinnut opetella menetelmää, kuinka erottaa Jumalan ääni, eikä heidän tarvinnut pohtia puhuko Jumala heidän kauttansa, vai pettikö heidän mielikuvituksensa heitä. Brewer, kuten niin monet muut, ei kuitenkaan ole huolestunut: ”Älä masennu, jos sinusta tuntuu, ettet voi tuntea Herran ääntä. Se on vähittäinen oppimisprosessi, kuin taito, jota voidaan jatkuvasti parantaa.”[22] Sitä vastoin niiden, jotka kuulivat Jumalalta, kuten on kirjoitettuna Raamatussa, ei tarvinnut oppia taitoa, ei epäillä oliko heidän kuulemansa ääni Jumalan vai heidän omansa, ei sekoittaa Jumalan ilmoitusta omiin mielikuviinsa, ei koskaan puhua sisäisistä äänettömistä äänistä eikä epäillä kuulemiensa sanojen auktoriteettia. He kuulivat Jumalalta ja heidän todistuksensa Jumalan puhumisesta oli hyvin erilainen kuin väitteet, joita kuulemme tällä 2000-luvulla.

Raamatullinen tarkastelu

Haasteita NAR-teologialle on jo käsitelty tässä artikkelissa, mutta olisi hyvä lyhyesti tiivistää Raamatun opetukset koskien joitakin liikkeen tärkeimpiä komponentteja:

Apostolien ja profeettojen lakkautus

NAR-teologian ytimessä on kohdan Ef. 4:11-13 tulkinta, jonka NAR-johtajat valitettavasti uskovat opettavan ”viisitahoisen” palvelutyön nykyistä olemassaoloa. Tämän tekstin tulkinnassa tehdään kaksi eksegeettistä virhettä. Ensimmäinen ja vähemmän vaikuttava on ”paimenen” ja ”opettajan” erottaminen kahdeksi viraksi. Vaikka englanninkieliset käännökset antavat ymmärtää, että paimenet (pastors) ja opettajat ovat erillisiä, niin kreikkalaiseen sisältyy muuta. John MacArthur tiivistää konsensusnäkemyksen kommentaarissaan: ”Paimenet ja opettajat ymmärretään parhaiten yhtenä johdon virkana seurakunnassa. Usein sana ”ja” (kai) tarkoittaa ”se on” tai ”erityisesti” tehden opettajasta tässä kontekstissa paimenen selvennyksen. Tätä merkitystä ei voida ratkaisevasti todistaa tässä tekstissä, mutta 1. Tim. 5:17 selvästi yhdistää nämä kaksi tointa…” Jos asia on näin, niin viisitahoinen palvelutyö on nopeasti muutettu nelitahoiseksi.

Tärkeämpiä ovat kuitenkin apostolien ja profeettojen virat. Molemmat virat olivat selvästi perustavia UT:ssa, koska seurakunta on rakennettu apostolien ja profeettain perustukselle (Ef. 2:20). Jos tänä päivänä olisi muita apostoleja ja profeettoja, niin heidän tehtävänsä olisi edelleen seurakunnan perustuksen laskeminen. Toisin sanoen lisäopit ja ohjeet Jumalan kansalle laskettaisiin sellaisen päälle, joka jo löytyy UT:sta – mikä olisi resepti sekasorrolle ja katastrofille. Apostolit ja profeetat saivat jumalallisen ilmoituksen annettavaksi Jumalan kansalle (Ef. 3:5). He käsittivät, että ”usko” (UT:n totuuden ruumiillistuma) oli ” kerta kaikkiaan pyhille annettu” (Juuda 3, vrt. jae 17).

Pietari kutsuu lukijoitaan olemaan etsimättä lisäilmoitusta, vaan ”muistamaan sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2. Piet 3:2). Heprealaiskirje yhtyy tähän:… jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan (Hepr. 2:3-4).

NAR-johto tuntee nämä kohdat, mutta hylkää niiden merkityksen opettamalla, että Jumala tekee uutta meidän ajassamme. Uuden tekemiseksi tarvitaan uusi auktoriteetti. Ja auktoriteetti, valta lisätä Raamatun opetuksiin tai syrjäyttää niitä, edellyttää apostoleja. Ja siksi täytyy olla apostolin viran nousu, viran, jota edes historialliset helluntailaiset eivät tunnusta enää toimivaksi. Ilm. 21:14 ei vain opeta, että oli vain 12 Karitsan apostolia, vaan me olemme myös täysin tietoisia, ettei missään UT:ssa löydy suunnitelmaa eikä ohjeita korvata alkuperäiset 12. Heidän kuoltuaan heitä ei korvattu toisilla ja Johanneksen kuollessa viimeinen apostoleista jätti tämän maallisen maiseman, eikä kukaan ole ottanut heidän paikkaansa.

Toinen NAR:in eksegeettinen väärinkäsitys tekstin suhteen on, että kohdan kielioppi ei tue väitettä, että kaikkien näiden virkojen odotettiin jatkuvan läpi seurakunta-ajan. Nathan Buzenitz kirjoittaa: ”Pikemminkin se on jakeen 12 ‘rakentamisen’ prosessi (eikä apostolien ja profeettain ‘antaminen’ jakeessa 11), jonka sanotaan jatkuvan, kunnes seurakunta saavuttaa kypsyyden tilan (jae 13). Vaikka apostolit ja profeetat rajoittuivat seurakunnan historian perustamisvaiheeseen, seurakunnan rakentaminen on jatkunut kautta vuosisatojen.”[23]

Ihmeiden tekeminen

NAR: in keskeinen opetus on, että ihmisiä voidaan kouluttaa tekemään ihmeitä tänä päivänä. UT:ssa ei kuitenkaan ole mitään todisteita, että ketään koskaan olisi opetettu tekemään ihmeitä. Sen sijaan ihmeitä teki vain hyvin valikoitu ryhmä ihmisiä ja hyvin erityisestä syystä. Jeesus tietysti teki kaikenlaisia ihmeitä, mutta merkkinä, joka osoitti siihen tosiasiaan, että Hän oli Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä (Joh. 20:31). Melkein kaikki Raamattuun kirjatut ihmeet Jeesuksen jälkeen tapahtuivat apostolien kätten kautta:Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (Apt. 2:43).

Lukuisat ihmeet Apostolien Teoissa tapahtuvat apostolien palvelutyön kautta, mutta siellä on vain kaksi tapausta, joissa ei-apostolit toimivat: Stefanus (Apt. 6:8) ja Filippus (Apt. 8:6) ja nämä miehet sopisivat helposti Raamatun profeettojen kategoriaan, jotka laskivat seurakunnan perustuksen (Ef. 2:20). Tietoomme ei ole tullut, että kukaan muu olisi koskaan tehnyt ihmettä, eivätkä UT:n kirjeetkään, joista saamme seurakunta-ajan opetuksemme, tee sen enempää, kuin että mainitsevat ihmeet ohimennen (esim. 1. Kor. 12:28-30). On selvää, että ihmeet eivät olleet keskeinen tekijä alkuseurakunnassa. Meidän on kuitenkin todettava, että niillä oli tärkeä tehtävä – vahvistaa oikeat apostolit. Muutamien edessä, jotka väittivät olevansa apostoleja, mutta Paavalin mukaan olivat vääriä sellaisia (2. Kor. 11:13), hän todisti apostolisen valtuutuksensa sanomalla:Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla(2. Kor. 12:12).

Tähän raamatulliseen todistusaineistoon on lisättävä se tosiasia, että tämän päivän oletetut ihmeet ja parantamiset eivät juurikaan muistuta UT:n vastineitaan. Mitä sitten tapahtuukaan tänä päivänä karismaattisessa liikkeessä ja NAR:issa, niin se ei ole samaa, mitä tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla.

Hengellisen sodankäynnin menetelmät

Lopuksi, johtuen hengellisen sodankäynnin näkyvästä asemasta NAR:in sisällä pikainen katsaus siihen, mitä Raamattu sanoo siitä, on perusteltua. Tuskin millään, mitä NAR kannattaa koskien taistelemista demoneja vastaan, on raamatullista pohjaa. Hengellistä kartoitusta (spiritual mapping) ei ole missään Raamatussa, ei mitään todisteita alueellisista demoneista, ei rukouskävelyjä, ei demonien nuhtelemisia eikä esi-isiltä periytyviä kirouksia. Jeesus ja kourallinen apostoleja puhuttelivat demoneja, mutta UT:ssa uskovia ei koskaan neuvottu tekemään niin.

Kirjeissä on vain kolme tekstiä, jotka valistavat meitä, kuinka sotia demoneja vastaa ja kaikki kolme sanovat saman asian. Kohdissa Jaak. 4:7 ja 1. Piet. 5:8 meitä käsketään vastustamaan paholaista ja kun teemme sen, niin se pakenee. Ef. 6:10-18 laajentaa Jaakobin ja Pietarin ohjetta käskemällä uskovaa vahvistumaan Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa, seisomaan lujana perkeleen kavalia juonia vastaan, tekemään vastarintaa pahana päivänä ja pukeutumaan Jumalan koko sota-asuun.

Paavali päättää kutsumalla meitä rukoukseen, mutta missään meitä ei käsketä ottamaan hyökkäävä asenne, nuhtelemaan paholaista, rikkomaan linnoituksia marssimalla hänen alueensa ympäri, eikä millään muullakaan sellaisella menetelmällä. Vastustaminen ja lujana seisominen ovat puolustuksellisia asenteita ja siihen meidät on kutsuttu. Tehtävämme on lähestyä Jumalaa (Jaak. 4:8), olla lujia uskossamme, (1. Piet. 5:9), käyttää Jumalan hengellistä sota-asua (Ef. 6:14-17), rukoilla joka aika Hengessä (Ef. 6:18). Toisin sanoen keskity Kristukseen (Kol. 3:1-4) ja niihin keinoihin, jotka Hän on antanut armossa kasvamiseksi. Takertuminen paholaiseen on häiriötekijä ja ansa eikä Raamattu kutsu siihen missään.

Johtopäätös

Toivottavasti tämä artikkeli on antanut riittävästi tietoa tunnistaa ja torjua NAR:in vaikutukset. Tunnistaminen on usein vaikeaa, ei vain siksi, ettei siinä ole mitään virallista organisaatiota tai jäsenyyttä, vaan koska mukana olevat, kuten on ilmeistä heidän yhteisten näkemystensä perusteella koskien viisitahoista palvelutyötä ja kaikkea siihen liittyvää, usein väittävät olevansa evankelikaaleja ja pitäytyvänsä moniin oikeaoppisiin teologisiin näkemyksiin. Esimerkiksi hiljattain istutetun NAR-seurakunnan verkkosivusto tarjoaa seuraavaa uskonkäsityksiään koskevassa osassa:

Me olemme ”Hyvän Uutisen” kristittyjä; seurakuntakielessä se tarkoittaa ”evankelisia kristittyjä”, Me uskomme, että Jumala on hyvällä tuulella ja tuo Hyvän Uutisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Uskonkäsitystemme perustukset ovat apostolisessa tunnustuksessa (n. 215 jKr.) ja protestanttisen uskonpuhdistuksen perusperiaatteissa, jotka ovat Raamatun lopullinen ja olennainen arvovalta kristilliselle elämälle ja käytännölle, pelastus yksin uskosta, kaikkien uskovien pappeus ja Pyhän Hengen voima. Me uskomme kolminaisuuteen; että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me uskomme, että Jeesus syntyi neitsyestä, kuoli ristillä, että Hän nousi fyysisesti kuolleista, astui ylös taivaaseen ja jonakin päivänä palaa. Me uskomme myös, että ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajana ratkaisee ihmisen ikuisen kohtalon joko taivaassa tai helvetissä.

Kun Jeesus sanoi: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” (Matt. 11:28-30), niin pyyntö oli kaikille tulla ilman poikkeuksia. Sydämemme halu ei ole muuttaa sinua, vaan sen sijaan tehdä parhaamme ollaksemme AITOJA (REAL), ollaksemme RELEVANTTEJA ja vaeltaaksemme toistemme kanssa SUHTEESSA, niin että yhdessä voisimme havaita olevamme päivä päivältä enemmän Jeesuksen kaltaisia.

Tämä voi olla aika hämmentävää. Kun tutkii enemmän, niin huomaa, että tällä seurakunnalla on kaikki NAR-seurakuntien teologiset harhat ja silti he vahvistavat apostolisen tunnustuksen, väittävät olevansa evankelisia ja pitäytyvänsä uskonpuhdistuksen perusperiaatteisiin. Vasta, kun pääsee viimeiseen kappaleeseen, alkaa miettiä, että onko jokin vinossa. Seurakunnan kutsumushan ei ole olla aito ja relevantti, vaan tuottaa opetuslapsia Kristukselle (so. muuttaa heidät).

Kun lukee kuvauksen tämän seurakunnan pastoreista, niin asiat alkavat todella selvitä. Yhden pariskunnan, molemmat pastoreita, elämäkerrassa sanotaan:

Molemmat ovat valmistuneet Yliluonnollisen Palvelutyön Bethel-koulusta (Bethel School of Supernatural Ministry) Kalifornian Redding’issä. Kummallekin on sydämen asia nähdä Jumalan Valtakunnan etenevän. Vaikka R:n päätavoite on olla D-kirkon (DC) talousjohtaja, hänen (his) näkyvin intohimonsa on paimentamisessa ja yhteyden luomisessa. H on hallintojohtaja D-kirkossa ja hänen sormenjälkensä näkyy kaikessa, mikä täytyy organisoida. Hän (she) on edustuspäällikkö (head of missions) sekä johtaja Five Fold International‘issa, joka on D-kirkon kattojärjestö (covering).

Vaikka jotkut näistä nimistä menevät monilla yli hilseen, niin käsitteiden Yliluonnollisen Palvelutyön Bethel-koulu, Jumalan valtakunnan eteneminen, Five Fold International ja covering, pitäisi nostaa varoitusliput jokaiselle tätä artikkelia lukevalle.

Kuinka voimme turvata itsemme ja ne, joita rakastamme, NAR:in tuhoisalta vaikutukselta? Ensinnäkin on ehdottoman tärkeää, että meillä on hyvä ja kasvava ymmärrys Raamatusta ja teologiasta. Petos on tehokkain silloin, kun ihmisiltä puuttuu tieto. Mekaanikko voi käyttää minua hyödykseen, koska en tiedä paljonkaan autoista. Samalla tavalla väärät opettajat saalistavat niitä, jotka ovat tietämättömiä uskon perusteista.

Toiseksi nekin, joilla on hyvä käsitys Raamatun totuudesta, voivat joutua NAR:in kaltaisten liikkeiden pettämiksi, jos uskovat, että uudet ilmoitukset, jotka menevät yli Raamatun eivätkä ole suoraan sidottu siihen, ovat mahdollisia. On tärkeää ymmärtää, että kaikki, mitä uskomme koskien elämää ja jumalisuutta, täytyy tulla Jumalan Sanasta (1. Piet. 1:3; 2. Tim. 3:16-17). Ei riitä, että tietty opetus ei näytä olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Todellinen kysymys on, että tuleeko se Raamatusta.

Kolmanneksi erottamisen taitomme pitäisi olla terävä. Hepr. 5:14 vaatii kypsyyttä ja moittii uskovia, jotka ovat tulleet veltoiksi ja apaattisiksi kristityn vaelluksessaan: ”Mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Kun käytännössä jokainen UT:n kirja varoittaa vääristä opettajista ja petoksesta ja 1. Tim. 4:1 sanoo, että ”tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja”, niin uskovien on aika ottaa vakavasti nämä varoitukset. Nykyajan seurakunta on valitettavan valmistautumaton taistelemaan petollista teologiaa vastaan NAR:in tasolla ja se on syy, että se ja siihen liittyvät ryhmät kasvavat nopeasti.

Lopuksi, uskovien pitäisi olla mukana seurakunnassa, joka ottaa Jumalan Sanan vakavasti. Aivan liian moni kristitty tyytyy käymään keskivertokirkossa, jossa on viihdyttävää musiikkia, hupiohjelmia ja hyvä kahvila. Seurakunnan tulee olla ”totuuden pylväs ja perustus” (1. Tim. 3:15) ja jos se, jossa sinä käyt, ei noudata jumalallista toimenkuvaa, niin sinun pitäisi etsiä sellainen, joka noudattaa, jos suinkin mahdollista. Uskova tarvitsee saman mielisiä veljiä ja sisaria, jotka suhtautuvat Sanaan vakavasti ja palvelevat Kristusta Sanaan perustuen (Hepr. 10:23-25). Ellet löydä hyvää seurakuntaa, joka opettaa Raamattua uskollisesti, niin etsi uskova tai kaksi, joka jakaa sitoutumisesi raittiiseen teologiaan ja totuuteen, mikä terävöittää teitä uskossa. Kenelläkään meistä ei ole varaa olla tietämätön Saatanan juonista (2. Kor. 2:11) ja ainoa turvamme on innoitettu erehtymätön Jumalan ilmoitus itse Raamatussa eikä ihmisten kuvitteluissa.

by Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

[1] Nathan Brewer, The Pulse of Christ, a Fivefold Training Manuel (Xulon, 2016), pp. 25, 32.

[2] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 10, 11.

[3] Nathan Brewer, pp. 45-75.

[4] Ibid., pp. 25, 32.

[5] Ibid., p. 64.

[6] Ibid., p. 68.

[7] Ibid., p. 69.

[8] Ibid., p. 49.

[9] Ibid., p. 64.

[10] Wayne Grudem, Systematic Theology (Grand Rapids: Zondervan, 1994), p. 239.

[11]Quoted by Nathan Busentiz in Right Thinking in A Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017) p. 239.

[12] Nathan Brewer, p. 79.

[13] Ibid., pp. 80-81.

[14] Ibid., pp. 85-86.

[15] Ibid., pp. 87-93.

[16] Ibid., p.90.

[17] Nathan Busenitz, p. 119.

[18] Ibid., p. 240.

[19] Nathan Brewer, p. 83.

[20] Brewer, pp. 84-85.

[21] Brewer, p. 85.

[22] Brewer, p. 86.

[23] Nathan Busenitz, p. 122.

ArticlesCharismatics

 

Read Full Post »

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 1
14.7.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 4, July/August 2017)

Uusi apostolinen uskonpuhdistus (Uusapostolisuus, New Apostolic Reformation = NAR) on yksi suurimmista, laajimmista ja voimakkaimmista liikkeistä tämän päivän kristikunnassa, mutta silti se lentää paljolti tutkan alla. Jopa mukana olevat useinkaan eivät ymmärrä liikettä ja jopa kieltävät kuuluvansa siihen. Tämä sekaannus johtuu siitä, että NAR:illa ei ole virallista jäsenyyttä eikä edes virallista johtoa. Sen sijaan NAR on enimmäkseen helluntailaisten ja karismaattisten kristittyjen, organisaatioiden ja seurakuntien löyhä koalitio, joita yhdistää määrättyjen Raamatun kohtien tietty ymmärrys ja tulkinta. NAR:in yhteydessä olevat pitävät laajalti kiinni näistä Uuden Testamentin tulkinnoista ja keskittyvät lähinnä ihmeitä koskeviin henkilahjoihin.

Jotkut ovat rinnastaneet NAR:in niin sanottuun helluntailaisuuden Kolmanteen Aaltoon (ensimmäinen aalto alkoi helluntailiikkeen syntymisellä vuonna 1901, toinen aalto samaistetaan vuoden 1960 karismaattiseen liikkeeseen ja John Wimber’in / Vineyard-liikkeen johtama Kolmas Aalto, joka painottaa voimaevankeliointia, parantamista ja hengellistä sodankäyntiä, oli 1980-luvulla). Silti, vaikka NAR ja Kolmas Aalto varmasti menevät päällekkäin, ne eivät ole sama asia.

Yleismaailmallinen NAR:in merkki on ”viisitahoisen palvelutyön” (Five Fold Ministries) hyväksyminen. Useimmat kristityt uskovat, että Ef. 4:11 puhuu viidestä olennaisesta palvelutyöstä ja virasta, joita tarvitaan seurakunnassa, nimittäin apostoli, profeetta, evankelista, paimen ja opettaja, mutta että kaksi näistä viroista – apostoli ja profeetta, eivät ole toimineet vuosisatoihin. NAR:in mukaan Herra on ennallistanut nämä kaksi palveluvirkaa aloittaakseen maanpäällisen valtakuntansa perustamisprosessin. Apostolien ja profeettojen paluun yhteydessä myös kaikki muut henkilahjat on palautettu ja niiden odotetaan olevan ilmeisiä useimpien, ellei kaikkien, kristittyjen elämässä.

NAR:in sisällä on useita oppeja ja käytäntöjä, joista yleisesti pidetään kiinni, kuten seuraavassa osoitamme, mutta NAR:in ainutlaatuinen piirre on apostoliuden jälleenvahvistaminen. Helluntailaiset ja monet karismaattiset ovat pitkään sanoneet, että profeetat elävät keskellämme, mutta vasta hiljattain on joku isompikenkäinen väittänyt samaa apostoleista. Ettemme tekisi virheellisiä johtopäätöksiä, meidän täytyy mennä ajassa taaksepäin ja tarkastella NAR:in alkuperää, kuten myös sen johtoa.

NAR:in perustus

Koska NAR on liitto, jota yhdistää omalaatuinen käsitys viisitahoisesta palvelutyöstä, siinä ei ole organisaatiota eikä vahvistettua johtoa, joka olisi vahvistettu sellaiseksi. C. Peter Wagner (1930-2016) on kuitenkin tunnustettu liikkeen perustaja ja isä. Kautta koko pitkän elämänsä Wagner’illa oli suuri vaikutus laajalla kristillisen ajattelun ja käytännön alueella. Hän oli lähetyssaarnaaja, Fuller’in teologisen seminaarin maailmanlähetyskoulun professori, yli 70 kirjan tekijä, Global Harvests Ministries’in presidentti ja kansleri Wagner Leadership Institute’ssa, joka on harjoituskenttä NAR:ista kiinnostuneille. 1980-luvulla Wagner tuli John Wimber’in ja hänen Kolmannen Aallon teologiansa vaikutuksen alaiseksi. Michael Moriarity selittää, että:

Wimber’iin on vaikuttanut näkemys, että Jeesuksen palvelutyö oli valtakunnan puhkeaminen, jossa valtakunnan julistaminen yhdistyi sen osoittamiseen (riivaajien ulosajaminen, sairaiden parantaminen, kuolleiden herättäminen jne.). Kristuksen seuraajat ovat vastaanottaneet Kristuksen auktoriteetin ja heidän täytyy julistaa valtakuntaa ja käyttää auktoriteettia hänen nimessään. Tehokkaan evankelioinnin avain on yhdistää julistaminen (evankeliumin saarnaaminen) osoittamiseen (merkit ja ihmeet) [i]

1980-luvulla Wimber ja Wagner pitivät Fuller’in seminaarissa kuuluisaa kurssiaan nimellä ”MC510 – Signs, Wonders and Church Growth” (Merkit, ihmeet ja seurakuntakasvu). Myöhemmin Wagner omaksui hengellisen sodankäynnin ideoita ja menetelmiä, joita ei edes Wimber hyväksynyt. Näitä selitetään seuraavassa. Kun Wagner alkoi ottaa muita epätavallisia oppeja useista lähteistä, hän lopulta yritti niputtaa ne sateenvarjon alle, jolle antoi nimen ”The Postdenominational Church” (Jälkikirkkokunnallinen kirkko). Saatuaan ilmeisesti kritiikkiä nimen vuoksi joiltakin ystäviltään, mukaan lukien Jack Hayford, hän antoi sille uuden nimen ”Uusi apostolinen uskonpuhdistus” (The New Apostolic Reformation = NAR).

Tässä vaiheessa Wagner uskoi, että seurakunta oli tullut ”Toiseen Apostoliseen Aikaan”, jonka hän sanoo alkaneen vuonna 2001.[ii] Monet ideoista, joita Wagner tulisi puolustamaan, eivät olleet uusia ja ovat kiertäneet helluntailaisuudessa, Uskonsanassa, Vineyard-liikkeessä ja muissa karismaattisissa liikkeissä vuosia. Se, mitä NAR on tehnyt suuressa määrin, on, että se sisällyttää ja edustaa monia, ellei useimpia, näistä ryhmistä ja ideoista, ilman että todella muodostaa virallista organisaatiota.

Kuitenkin muutamiin johtajista ja järjestöistä, jotka yhdistetään NAR:iin ja hyväksyvät useimmat heidän erikoisuuksistaan, kuuluvat Mike Bickle ja hänen Kansainvälinen Rukoushuoneensa (International House of Prayer = IHOP), Kansas City’n profeetat mukaan lukien Bob Jones ja Paul Cain, Bill Johnson ja hänen Bethel-seurakuntansa, Rick Joyner, Morning Star Ministries’in perustaja, Todd Bentley, Brian ja Bobbie Houston Hillsong-seurakunnasta, Generals International’in Cindy Jacobs, Michael Brown ja Rod Parsley,[iii] sekä Youth With A Mission (YWAM, Suomessa nimellä Missionuoret).[iv]

Teologisia erityispiirteitä

Sitä, mikä erottaa NAR:in evankelikaaleista ja jopa toisista helluntailaisista, ei voida määritellä tarkasti. Se johtuu siitä, että kuten edellä totesimme, NAR ei ole virallinen organisaatio eikä yhtenäinen käsityksissään. NAR-kannattajia löytyy Uskonsanassa, menestysevankeliumissa, helluntailaisessa, karismaattisessa ja Kolmannen Aallon liikkeissä. Ne, joille Kalifornian Redding’in Bethel seurakunta on tuttu, tietävät, että se selvästi sopii NAR:in kuvaukseen, kuten myös Hillsong, YWAM ja IHOP. NAR-opit ja filosofiat ovat kuitenkin lisääntyvästi pujahtamassa päälinjan ei-karismaattisiin kirkkoihin ja organisaatioihin.

Vaikka siis NAR:in kannalla olevien välillä on merkittäviä erimielisyyksiä, niin on kuitenkin joitakin kaikkien hyväksymiä yhteisiä nimittäjiä. Kaikki yksilöt, seurakunnat ja organisaatiot, jotka voitaisiin tunnistaa osana NAR:ia, ovat yhtä mieltä seuraavista erikoisopeista (distinctives):

Viisitahoisen palvelutyön ennallistaminen

Tämä on NAR:in olennainen perusoppi, jonka varassa sen kaikki muut filosofiat lepäävät. Perustuen kohtaan Ef. 4:11-13 yhdessä Ef. 2:20 ja 1. Kor. 12:28 kanssa NAR-johtajat uskovat, että kaikki näissä teksteissä luetellut viisi palveluvirkaa, jotka annettiin vahvistamaan ja varustamaan seurakuntaa, ovat täysin toimivia tänä päivänä. Konservatiiviset evankelikaalit ovat yksimielisesti sopineet, että evankelistan, paimenen ja opettajan virat ovat toimineet Uuden Testamentin ajoista saakka, vaikka kieliopillisesti paimenet ja opettajat tarkoittaa yhtä virkaa eikä kahta, eli paimenta/opettajaa.

Protestantit ovat kuitenkin historiallisesti opettaneet, että sekä apostolin että profeetan virka lakkasi UT:n kaanonin sulkeutuessa, koska niiden tarkoitus, perustuksen laskeminen seurakunnalle, oli saavutettu (Ef. 2.20). Kun seurakunnan perustus oli laskettu, apostolin ja profeetan rooleja ei enää tarvittu ja siten ne häipyivät maisemasta. Tänä päivänä pyhien varustamisen työtä suorittavat evankelistat ja paimenet/opettajat.

Helluntailaisuus on kuitenkin opettanut syntymästään saakka, että profeetan virka on ennallistettu, eli se ei koskaan lakannutkaan olemasta. Jos profeettoja vielä vaeltelee maan päällä, niin uusia ilmoituksia Jumalalta pitäisi odottaa ja helluntailaiset ovat pitkään hyväksyneet ja odottaneet näin olevan. Viime aikoina eivät ainoastaan karismaatikot ole hyväksyneet profeettojen olemassaoloa, vaan myös valtavirran evankelikalismi.

Wagner ja NAR-johtajat kuitenkin uskovat, että myös apostolin virka on nyt ennallistettu. Ajatellaan, että Jumala on tekemässä uutta ajassamme valmistautumisessa Hänen valtakuntansa tulemiselle maan päälle ja nykyajan apostolit ovat sen johdossa. Erään lähteen mukaan on noin 400 tunnustettua apostolia, jotka vuonna 2010 olivat apostolisten johtajien kansainvälisen koalition (International Coalition of Apostolic Leaders) jäseniä.[v]

Yliluonnolliset merkit ja ihmeet

Ensiksi on myönnettävä, että ihmeillä ja merkeillä on pohja Raamatussa, mutta niiden yleisyys ja tarkoitus usein ohitetaan. Ensiksikin, mitä tulee niiden yleisyyteen, niin huomaamme, että on ollut vain kolme ajanjaksoa, jolloin ihmeet olivat tavallisia raamatunhistoriassa. Ensimmäinen oli Mooseksen palvelutyön aikana, varsinkin Egyptissä Eksoduksen aikaan ja ajoittain erämaavaelluksen aikana. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosuan johdon alaisuudessa Jumala kyllä teki joitakin ihmeellisiä asioita, mutta sen tyyppisiä ihmeitä, joita Mooses teki, ei ole nähtävissä. Vuosisatoja myöhemmin Elian ja Elisan profeetallisen palvelutyön aikoina oli nähtävissä toinen ihmeiden kausi, jolloin tehtiin kaikkiaan 21 ihmettä. Elisan mentyä ihmeitä tuli jälleen esiin vasta Jeesuksen palvelutyössä ja sen jälkeen apostolien palvelutyössä. Ihmeet ja merkit, vastoin joidenkin olettamusta, eivät esiintyneet kaikkialla raamatunhistoriassa, vaan rajoittuivat näihin kolmeen ajanjaksoon.

Se, miksi näin on, puhuu ihmeiden ja merkkien tarkoituksesta. Jumala kyllä pystyy tekemään ihmeitä aina, mutta tekee usein, niin kuin tahtoo. Mutta kun Hän on päättänyt tehdä niitä yksilöiden kautta, siihen on erityinen syy. Ihmeet palvelevat todistaen oikeaksi näiden Jumalan lähettämien yksilöiden elämän, palvelutyön ja sanoman. Mooses tuli Egyptiin kykenevänä kutsumaan alas tuomioita egyptiläisille ja heidän jumalilleen osoittaakseen, että Jumala oli ylivertainen kaikkiin mytologisiin jumaluuksiin nähden, joita suurin kansakunta maan päällä palvoi. Samalla juutalaiset vakuuttuivat, että Mooses oli Jumalan mies, joka kutsui heitä palaamaan Luvattuun Maahan. Elia ja Elisa ilmestyvät paikalle pimeällä hetkellä Israelin maassa muistuttamaan juutalaisia, että Jumala edelleen hallitsi huolimatta korruptiosta, joka kyllästi Jumalan kansan. Heille oli tullut aika valita Baalin ja Jahven välillä ja profeetan ihmeet antoivat voimallisia ja selkeitä todisteita siitä, kuka oli todella suvereeni.

Jeesuksen aloittaessa julkisen palvelutyönsä kukaan ei ollut tehnyt ihmettä vuosisatoihin eikä Jumala ollut antanut profetiaa sitten Malakian noin 400 vuotta aikaisemmin. Jeesuksen palvelutyö oli täynnä ihmeitä käsittäen kaikkea sairaiden parantamisesta (Joh. 4:46-53), tuhansien ruokkimiseen (Joh. 6:1-14), kuolleiden herättämiseen (Joh. 11:1-44), sään ja luonnon käskemiseen (Matt. 15:28-33), riivaajien ulosajamiseen (Matt. 8:28-34).

Kysymys on, miksi Jeesus teki näitä asioita? Meitä ei jätetä arvailemaan. Jeesus ei tehnyt taikatemppuja eikä pelkästään auttanut kärsiviä. Hän antoi eittämättömiä todisteita, että Hän oli Jumala ja että pelastus löytyy vain Hänessä. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä(Joh. 20:30-31). Ihmeet eivät olleet vain satunnaisia armo- ja voimatekoja, vaan ne osoittivat Jeesuksen persoonaan ja sanomaan.

Taivaaseen astumisen jälkeen apostolit noudattivat tätä samaa mallia. Apostolien Teot alkaen jakeesta 2:43 kertoo kymmenistä ”ihmeistä ja merkeistä,” joita tapahtui apostolien kautta seurakunnan varhaisina päivinä. Niiden tarkoitus ei ollut vain parantaa ihmisiä, ajaa ulos riivaajia, eikä edes aiheuttaa kuolemaa (Apt. 5:1-11), vaan osoittaa, että Jumala oli antanut heille valtuudet johtaa vasta muodostettua seurakuntaa ja julistaa evankeliumin sanomaa. Voima houkuttelee tietynlaisia ihmisiä ja niinpä ei ole yllätys, että monet, jotka eivät olleet Jumalan lähettämiä, väittivät olevansa apostoleja (2. Kor. 11:13-15). Kuinka sitten ihmisten tuli erottaa väärät apostolit ja heidän petollinen sanomansa Jumalan apostoleista ja heidän totuuden ja elämän sanomastaan? Paavali esittää kriteerit jakeessa 2. Kor. 12:12:Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.” Yliluonnolliset kyvyt, jotka Herra antoi varhaisille tiedottajillensa, vahvistivat, että heillä oli Hänen valtuutuksensa ja mikä tärkeintä, Hänen jumalallinen innoitettu sanomansa.

Myöhemmin Heprealaiskirjeen tekijä sanoo samaa: ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan” (Hepr. 2:3-4). Tässä oli syy, että Juuda voi luottavaisesti kirjoittaa: “Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet” (jae 17). Pietari vahvistaa saman: ”… että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet(2. Piet. 3:2).

Apostolit olivat seurakunnassa Jumalan nimittämä perustus (Ef. 2:20), jotka puhuivat Jumalan itsensä innoittamaa arvovaltaista sanomaa (Ef. 3:5). Koska alkuseurakunnalla ei vielä ollut Uuden Testamentin kirjoituksia, jotka tulisivat olemaan apostolien opetusten kirjoitettu tallenne (Apt. 2:42), niin oli välttämätöntä, että ne, joilla oli Jumalan virheetön ilmoitus, vahvistettiin sellaisiksi ihmeillä. Uuden Testamentin kaanonin valmistuttua sellainen vahvistus ei ole enää välttämätön. Tänä päivänä puhuu Sana innoitetun Jumalan henkeyttämän tekstin auktoriteetilla. Tässä on syy, että Pietari voi kirjoittaa: Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta” (2. Piet. 1:19). Raamatusta löytyvä Jumalan täydellinen ilmoitus on enemmän kuin kykenevä tekemään meistä ”täydellisiä, kaikkiin hyviin töihin varustettuja” (2. Tim. 3:17). Mitään ei tarvitse lisätä, mitään ei myöskään pitäisi koskaan ottaa pois (Ilm. 22:18-19).

Tätä raamatullista taustaa vasten on pantava merkille, että ihmeet ja parantamiset ovat keskeinen tekijä NAR:ille ja kaikille siinä mukana oleville. NAR:in kannattajat uskovat, että nykyajan kristityt on kutsuttu olemaan osa ihmeidentekijöiden armeijaa ja uskotaan, että ihmeiden tekeminen on taito, jota voidaan opettaa. Bill Johnson’in Bethel-seurakunnan yliluonnollisen palvelutyön koulu (School of Supernatural Ministry) kerskuu 2000 oppilaalla, joita opetetaan tekemään ihmeitä [vi] Jotkut ihmeistä ovat lähes naurettavia, kuten väitteet satavasta kultapölystä, taivaallisista pilvistä (shekina-kirkkaus), enkelien höyhenistä ja hampaiden kultapaikoista. Christianity Today raportoi, että Johnson’in vaimon ja muutamien muiden Bethel-johtajien ”on kerrottu harjoittaneen ”hautaimua” eli ”hautalikoamista” muka keinona imeä kuolleiden kristittyjen hengellistä voitelua makaamalla heidän hautojensa päällä.”[vii]

Kutsuttuina eri nimillä, kuten Jumalan Ilmestyslapset (Manifest Sons of God) ja Joelin Armeija (Joel’s Army), jotkut uskovat, että tapahtuu suurempia ihmeitä, kuin mitä jopa Jeesus teki.[viii] Mutta kun tarkastelemme monia kertomuksia ihmeistä ja parantamisista, niin paha katko Raamatun ja nykyisten käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla paranemiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistattomia, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalvelujen väitteitä. Jack Deere, karismaattinen teologi ja entinen Dallas’in teologisen seminaarin professori, puolustaa tätä katkoa: ”On väärin vaatia, että ihmeiden ja merkkien apostolinen palvelutyö olisi malli parantamisen lahjoille, jotka on annettu keskiverto Uuden Testamentin kristitylle.”[ix] Deere tunnistaa selvästi, että nykyajan parantamiset eivät ole saman luontoisia kuin Raamatusta löytyvät parantamiset. Mitä sitten tapahtuukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samalla tasolla sen kanssa, mitä tapahtui Uudessa Testamentissa.

Hengellinen sodankäynti

Ihmelahjat ja hengellinen eli demoninen sodankäynti käyvät yhdessä kuin käsi ja hanska. NAR ei aloittanut tämän päivän pakkomiellettä demoniseen, jonka juuret ulottuvat helluntailaisuuden alkuaikoihin, mutta NAR on lisännyt joitakin uusia mutkia ja ryppyjä. Monia uusia väitteitä ja opetuksia esiintyy tämän ryhmittymän alla. Uskotaan esimerkiksi, että 10/40-ikkunaa hallitseva demoni, nimeltä Taivaan Kuningatar, leiriytyi Mount Everest’ille ja jotkut NAR-johtajat väittivät kiivenneensä hänen luoksensa kiinnittääkseen hänet hengelliseen sodankäyntiin (vaikka mikään riippumaton lähde ei ole vahvistanut tätä matkaa).[x] Wagner itse opetti hengellisen sodankäynnin kolmea tasoa kirjassaan Confronting the Powers (Voimien kohtaaminen). Korkein taso tunnetaan ”strategisen tason esirukouksena”, jossa yritetään kohdata alueellisia demoneja ja päästä niistä eroon.

Usein käytettyihin menetelmiin kuuluu ”hengellinen kartoitus”, jossa kaupungin, alueen tai valtion tutkimusta käytetään selvittämään, mitkä alueelliset henget hallitsevat tuolla alueella. Kun henki on löydetty, se kohdataan nimeltä ”sen linnoitusten repimiseksi”. Toinen suosittu menetelmä on rukouskävely, jossa uskovien ryhmät kävelevät lähiöitä, kaupunkeja ja muita vastaavia alueita kiinnittääkseen ne hengellisen sodankäynnin rukoukseen [lue kommentit rukouskävelystä artikkelin lopusta]. NAR:in kannattajien mukaan demonit ilmeisesti valvovat maantieteellisiä alueita ja ne täytyy poistaa valtaistuimelta näillä menetelmillä. Demonit pyrkivät myös aiheuttamaan vahinkoa yksilöille sukupolvikirouksilla, jotka ovat ihmisen esi-isille asetettuja kirouksia, jotka voidaan poistaa vain jonkin hengellisen sodankäynnin muodon kautta menetelmillä, jotka on kehitetty Raamatun ulkopuolisilla kokeiluilla. Ja kun joku kohtaa taloudellisia vaikeuksia ja terveysongelmia, ne usein jäljitetään demonien toimiin. Demonit sellaisilla nimillä, kuin ”syöpä” tai ”köyhyys”, täytyy ajaa ulos vapautuksen tuomiseksi.[xi]

Dominionismi

Hengelliseen (eli demoniseen) sodankäyntiin liittyy läheisesti idea, että koska Aadam menetti maan hallinnan Saatanalle, niin meidän tehtävämme nyt on ottaa se takaisin. On seitsemän nimenomaista aluetta, joilla kristittyjen täytyy pyrkiä hallitsemaan: hallinto, taide, rahatalous, koulutus, uskonto, perhe ja media. Tämä tunnetaan NAR-piireissä Seitsemän Vuoren Mandaattina (Seven Mountain Mandate). Kun kristityt ottavat näiden seitsemän vuoren hallinnan, niin taivaan valtakunta tuodaan maan päälle ja Jeesus tulee takaisin (teologiassa tämä tunnetaan nimellä postmillennialismi).[xii] [Postmillennialismissa odotetaan maailman kehittymistä tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, ja vasta sen lopulla Jeesus palaa, kun taas perinteisen, premillennialistisen, käsityksen mukaan Jeesus tulee ennen kuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa.]

Herätysliikehdintä (Revivalism)

Jotkut näkevät ”valtavan herätyksen avaimena tälle liikkeelle”.[xiii] Tällä tarkoitetaan sitä, että NAR näkee itsensä tuomassa Jumalan valtakunnan lopunajan sielujen sadonkorjuun kautta. Tässä artikkelissa jo mainittujen menetelmien lisäksi NAR-johtajat käyttävät musiikkia (Hillsong ja Bethel asettavat mallin), suuria joukkokokouksia stadioneilla, jotka live-striimataan maailmanlaajuisesti ja lukuisia muita isoja keinoja ja tapahtumia saamaan aikaan maailmanlaajuisen herätyksen. NAR:in postmillennialismi ei jätä juuri tilaa lopunajan totuudesta luopumiselle. Sen sijaan NAR:in sanomaa edistetään voimakkaasti, että saataisiin aikaan herätys, joka mahdollistaa Kristuksen paluun. Kuten Christianity Today (CT) raportoi: ”Herätys on yhdistävä teema Bethel’issä.”[xiv] On kiinnostavaa, että vaikka Bethel voi tarkistaa NAR-liitännäisjärjestön jokaisen tunnuspiirteen, niin em. artikkelissa Bill Johnson kiistää kaikki viralliset yhteydet NAR:iin. Tämä osoittaa, miten vaikeaa on määritellä siihen sekaantuneet.

Raamatun ulkopuolinen ilmoitus

Kaikilla tasoilla ja jokaisessa liitännäisryhmässä muka Herralta tuleva henkilökohtainen ilmoitus on keskeistä. Tämä on odotettavissa, koska se, mikä erottaa NAR:in useimmista muista evankelikaalisista opetuksista, on se, että heillä on eri lähde kuin muilla kristityillä. Vaikka julistavat olevansa sitoutuneita Raamattuun, niin totuus on, että heidän apostoliensa ja profeettojensa saamat profetiat horjuttavat innoitettua Jumalan Sanaa ja lisäävät siihen. Jo ruohonjuuritasolla keskiverto NAR-kannattaja odottaa säännöllisesti kuulevansa henkilökohtaisen sanan Herralta ja nämä sanomat määrittävät, mitä he uskovat ja kuinka elävät paljon enemmän kuin Raamattu. Sellaiset muka Herralta tulleet sanomat kuitenkin mitätöivät itse Raamatun. Hiljattain ”apostoli” Brian Simmons väitti, että Herra ohjasi häntä tuottamaan uuden käännöksen nimeltä Passion Translation, joka vääntää Raamatun tukemaan NAR-teologiaa.[xv] Passion Translation on parhaimmillaan yhden miehen mukaelma, joka on tarkoitettu antamaan jonkin verran oikeellisuutta NAR:in menetelmille ja opetuksille. Liikkeeseen kuuluvat käyttävät sitä laajalti.

**

Tämän artikkelin toisessa osassa tarkastelemme, kuinka NAR on nyt soluttautumassa ei-karismaattisiin evankelikaalisiin seurakuntiin useimpien ollessa tietämättömiä vaarasta. Lue Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 2.

By Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

Viitteet:

i] As quoted by Richard Fisher in The Quarterly Journal, October-December 2011 p. 7).

[ii] Ibid., p. 8.

[iii] http://bereanresearch.org/dominionism-nar/

[iv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 84-85, 89.

[v] Ibid., pp. 16-17.

[vi] Martyn Wendell Jones, “Kingdom Come in California, Christianity Today May 2016; p. 33.

[vii] Ibid., see also: www.youtube.com/watch?v=6wKPjf1mjb8).

[viii] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp. 102-114.

[ix]  Nathan Busenitz, Right Thinking in a Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017), p. 240.

[x] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 79-80.

[xi] Ibid., pp. 1, 49, 51, 79-90, 102-114.

[xii] Ibid., pp. 51, 81, 87-88.

[xiii] Bereanresearch.org/Dominionism-nar

[xiv] Martyn Wendell Jones, p. 33.

[xv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 67-69.


Lisäys 7.10.2018

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiilta pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä LT10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Read Full Post »

Lighthouse Trails’in minikirja 20.6.2016
Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnsons Unbiblical Teachings
By Bill Randles, suom. SK

Mitä ajattelisit raamattukoulusta, joka lähettää nuoria kirjaimellisesti makaamaan pitkällään kuolleiden saarnamiesten haudoilla, jotta oppilaat imisivät haudoilla leijuvan ”voitelun”? Entä seurakunta, jossa höyheniä, kultaa ja jalokiviä sisältävä sumu laskeutuu palvojien päälle pyhäkössä? Entä konferenssi, jossa yhdessä työpajassa profeetallisesti ”tulkitaan tatuointeja”?

Mitä odottaisit seurakunnalta, joka on yhdistelmä Uskonsanan harhaa ja Kenneth Copeland’in ja Kenneth Hagin’in menestyksen evankeliumia, Oral Roberts’in ja Benny Hinn’in merkkejä ja ihmeitä, ”hengellisen sodankäynnin” ja hypervapautusliikkeen vääriä olettamuksia, ”profeetallista liikettä” ja Toronton Siunauksen gnostilaista mystiikkaa?

Sinun ei tarvitse kauemmin ihmetellä, sillä on olemassa sellainen ”palvelutyö”, joka on nykyisin profeetallisen liikkeen helpoimmin tunnistettava ja vaikutusvaltaisin julkisivu. Tarkoitan Bill ja Beni Johnson’ia, jotka yhdessä paimentavat Kalifornian Redding’in Bethel -seurakuntaa ja sen alaisia työmuotoja, kuten “Jesus Culture” -nuorisobändi ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (School of Supernatural Ministry).

Bill Johnson, arvostettu konferenssipuhuja ja johtaja, on tehnyt useita bestseller-kirjoja ja häntä pidetään apostolina ja profeettana apostolien ja profeettojen liikkeessä. Hänen palvelutyönsä on vaikuttanut satoihin tuhansiin ihmisiin ja he ovat osallistuneet retriitteihin ja konferensseihin, joilla ”voitelu” on ”jaettu” heihin.

Ymmärtääksemme täysin tätä profeetallista liikettä nykytilassaan, meidän täytyy tarkastella Bill Johnson’in opetuksia Jumalan Sanan valossa. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä, ettemme olisi sinisilmäisiä, vaan että ”jokainen puu tunnetaan hedelmästään”?

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:15-20)

Jokaisen profeetaksi tunnustautuvan ensisijainen ”hedelmä” on opetus. (Sama pätee jokaiseen pastoriin tai apostoliin tai kehen tahansa, joka esiintyy Jumalan nimessä.)

Tarkastelkaamme joitakin Bill Johnson’in opetuksia, jotka menevät metsään niin monella alueella, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa. Lyhyyden vuoksi käsittelen vain neljää huolen aluetta:

  1. Uskonsanan liikettä (The Word of Faith Movement);
  2. Johnson’in opetuksia lihaksi tulemisesta (Incarnation);
  3. voitelua (Pyhä Henki); ja
  4. hänen teologiaansa kokemuksesta.

Kehotan sinua olemaan 5. Moos. 13. luvun mukainen tuomari.

1. Uskonsanan liike

Ei tarvitse kauan lukea hänen kirjojaan, kun jo huomaa, että Johnson on Uskonsanan opetusten puolestapuhuja, joita Kenneth Hagin ja Kenneth Copeland ovat popularisoineet. Siksi on tarpeen esittää lyhyt katsaus Uskonsanan opetukseen, jotta näkisimme, mistä Johnson tulee.

Lyhyesti, Uskonsanan opetus perustuu gnostilaiseen tulkintaan lankeemuksesta ja lunastuksesta. Seuraava on oma mukaelmani heidän selityksestään:

Kun Jumala loi Aadamin, Hän antoi hänelle maan hallinnan, hallita ja vallita Jumalan sijaisena. Kuitenkin, kun Aadam lankesi totellessaan Saatanaa, hän luovutti tuon Jumalan antaman hallinnan Saatanalle, josta tuli ”tämän maailman jumala”. Isäjumala ei voinut noin vain tulla ja ottaa hallintaa takaisin – Aadam oli antanut sen pois.

Jumalan oli löydettävä keino tulla ihmisenä ja tehdä tyhjäksi Aadamin typeryys ja voittaa takaisin Aadamin Saatanalle antama valta. Jeesus on tuo ihminen. (Uskonsanan opettajat kyllä tunnustavat, että Jeesus on Jumala, mutta uskovat, että Hän ”asetti sivuun oman jumaluutensa” inkarnaatiossa.)

Ihmisenä Jeesus tuli maailmaan, vastusti kaikkea sitä kiusausta, johon Aadan ja Eeva ja ihmisrotu suostuivat ja kuoli ristillä uhrina syntiemme tähden.

Siinä on kuitenkin ketunlenkki, sillä uskonsanan opettajat väittävät, että ihmisen pelastusta ei varmistettukaan Jeesuksen sijaiskuolemassa ristillä syntiemme tähden. Sen sijaan Jeesuksen oli ensin laskeuduttava helvettiin ja kärsittävä Saatanan ja hänen kätyriensä kidutusta, kunnes Jumala oli tyydytetty ja voi laillisesti herättää Hänet kuolleista.

Jumalan Sana tietysti sanoo, että Jeesuksen kuolema ristillä oli riittävä ja että kun Hän sanoi Tetelestai (Se on täytetty), niin se todella oli täytetty. Copeland ja Hagin kuitenkin opettavat, että se ei ollut täytetty, ennen kuin Jeesus oli kirjaimellisesti ”tullut synniksi” ja kestänyt demonisen kidutuksen helvetissä.

Uskonsanan mukaan syntiinlankeemus koski yhtä paljon vallan ja auktoriteetin menettämistä, kuin se koski syntiä ja vieraantumista Jumalasta. Pelastus koskee siten vallan ja auktoriteetin palauttamista yhtä lailla kuin syntien anteeksisaamista. Saamme vallan takaisin ja voimme nyt harjoittaa herruutta tähän elämään nähden ja ottaa auktoriteetin pahuuden yli.

Johtuen tästä vääristyneestä näkemyksestä Uskonsana on vallan (engl. power = valta, voima) uskonto. Tämän vuoksi uskonsanan kristityt vähän väliä puhuvat auktoriteetista; he ”sitovat ja/tai päästävät” enkeleitä ja demoneja; he julistavat, nuhtelevat ja muutoin puhuvat rauhan, suosion ja armon ”vapauttamisesta” tähän tai tuohon tilanteeseen.

Tämän teologian ydin on ”uskovan auktoriteetin” palauttaminen ja käyttö käytännössä.

Ihanne Uskonsanan piireissä on uudestisyntynyt ihminen, jolla on voima ja auktoriteetti, ihmemies, joka on tullut ” ilmestystietoon” siitä, ”kuka hän on Kristuksessa” ja demonstroi ”voitelun” voimaa kadotetulle maailmalle. Todella historiallisten hahmojen, kuten John Alexander Dowie, John G. Lake ja William Branham, ympärille on kehittynyt laajoja mytologioita. He sanovat heidän olevan ne miehet, jotka todella ”ottivat auktoriteetin” ja osoittivat meille kaikille, mitä jokainen uskova voisi tehdä, jos hänellä olisi vain usko ja ”voitelu” tehdä niin!

Uskonsana (WOF, Word of Faith) versoo näiden ihanteiden aikaisemmasta ilmauksesta, opista Jumalan ilmestyslapsista (Manifested Sons of God = MSOG), jonka AOG kerran torjui 1940-luvulla, mutta on nyt laajalti omaksuttu tässä uudessa muodossa. MSOG perustuu virheelliseen tulkintaan jakeesta Room. 8:19: ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.”

Perinteinen kristinusko on ollut sillä kannalla, että tämä jae viittaa siihen, mitä tapahtuu Herran ruumiillisessa tulemuksessa. Kun Jeesus palaa, niin kirous luomakunnalle lopulta poistetaan ja todelliset Jumalan lapset ilmestyvät.

MSOG kuitenkin opettaa tämän jakeen tarkoittavan, että luomakunta odottaa seurakunnan pääsevän vallan ja auktoriteetin tuntemukseen ”todistaakseen” (manifest) lapseutemme (sonship) maailmalle merkkien ja ihmeiden kautta. Kaiken tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus voi tulla takaisin!

Tämä on se konteksti, jossa voidaan ymmärtää, mistä Bill Johnson, Jesus Culture ja Bethelin Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu (Bethel School of Supernatural Ministry) tulevat heidän pyrkiessään tuomaan seurakunnan ”mystisen herätyksensä” voimaan ja voiteluun.

2. Lihaksituleminen

Opetuksessaan lihaksitulemisesta Bill Johnson toteaa ja aivan oikein, että Jeesus Kristus on Jumala. Mutta Bill Johnson myös painottaa epäraamatullista äärimmäisyyttä, että Jeesus täydellisesti laittoi sivuun jumaluutensa:

Jeesuksella ei ollut mitään kykyä parantaa sairaita. Hän ei voinut ajaa ulos riivaajia eikä Hänellä ollut kykyä herättää kuolleita. Hän sanoi itsestään jakeessa Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä.” Hän oli laittanut jumaluutensa sivuun. Hän teki ihmeitä ihmisenä oikeassa suhteessa Jumalaan, koska Hän asetti mallin, jotakin meille seurattavaksi. Jos Hän teki ihmeitä Jumalana, niin olisimme kaikki äärimmäisen otettuja, mutta meillä ei olisi mitään pakkoa (compulsion) jäljitellä Häntä. Mutta kun näemme, että Jumala on valtuuttanut meidät tekemään, mitä Jeesus teki – ja enemmänkin – niin silloin ymmärrämme, että Hän asetti vapaaehtoisia rajoituksia itselleen osoittamaan meille, että me myös voimme tehdä sen. Jeesus tyhjensi itsensä niin, että oli kykenemätön tekemään, mitä Isä Häneltä vaati – ilman Isän apua.1

Tässä Johnson’in opetuksessa on useita ongelmia. On esimerkiksi teologisesti epätarkkaa sanoa, että ”Jeesuksella ei ollut mitään kykyä …” ja että Jeesus ”laittoi sivuun jumaluutensa”. Se on vaarallisen lähellä Kristuksen jumaluuden kieltämistä, sillä määritelmänsä perusteella jumaluutta ei voi ”laittaa sivuun” eikä myöskään voida sanoa, että Jumalalta koskaan puuttuisi kykyä missään mielessä.

Inkarnaatiossa ikuinen Jumala tuli ihmiseksi, vaikka ei milloinkaan lakannut olemasta Jumala. Hänellä oli aina kaikki valta, mutta Hän rajoitti itsensä kieltäytyen vallan ja majesteettiuden oikeuksista, jotka ovat luontaisia Hänelle, voidakseen elää ja kuolla puolestamme tosi ihmisenä.

Toinen ongelma tässä on, että Johnson väittää Jeesukseen tehneen ihmeitä ”asettaakseen meille mallin … näyttääkseen meille, että me myös voisimme tehdä niitä …”

Tämä on keskeinen opetus Uskonsanassa, josta Johnson on tullut. Yksilöuskovina me muka voimme ja meidän pitäisikin tehdä kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet Hengen voimassa. Johnson’ille osasyy Jeesuksen lihaksitulemiseen oli näyttää meille, että myös me voimme tehdä, mitä Hän teki!

Ihmevoiman etsintä on harhaa ja on johtanut monet petokseen. Jeesus ei tehnyt ihmeitään ”osoittaakseen meille, että me voimme tehdä sen”. Jeesuksen ihmeet ovat todistuksia Jumalan armollisuudesta, ovatpa ne ihmeitä evankeliumeissa, Apostolien Teoissa, tai kaikkialla maailmassa tänä päivänä Hänen nimessään tehtyjä ihmeitä. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Meidän ei tule etsiä niitä. Vain ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkejä”.

Johnson itseasiassa väittää, että jokaisella uskovalla on kyky kokea suurin osa siitä, mitä Jeesus koki evankeliumeissa, jopa kirkastuminen! Hän sanoo:

Melkein kaikki Raamattuun kirjatut kokemukset olivat profeetallisia esimerkkejä alueista Jumalassa, jotka ovat saatavana uskovalle. Kirkastusvuori nosti rimaa merkittävästi mahdolliselle inhimilliselle kokemukselle … Valtava opetus tässä tarinassa on, että Jeesuksella Kristuksella, ihmisen Pojalla, oli Jumalan kirkkaus päällänsä. Jeesuksen kasvot loistivat Jumalan kirkkautta, samanlaista kuin Mooseksen, hänen tultuaan alas vuorelta.2

Johnson ei näytä arvostavan, että vaikka Jeesus inkarnaatiossa tuli ”kuin yhdeksi meistä”, niin Hänen ainutlaatuisuuttaan ei voida turvallisesti vähätellä. Kuvittele hengellisyyttä, joka tuhlataan kirkastumisen saamiseen! Ei ihme, että Johnson’in oppilaat näkevät sellaista vaivaa etsiessään ”kirkkauden” kokemuksia.

3. ”Voitelu”

Seuraava puoli Johnson’in opetuksessa, joka on vaarallinen ja on johtanut holtittomaan mystiikkaan, johon monet Bethel’iin liittyneet ovat sekaantuneet, on se, mitä hän opettaa Pyhästä Hengestä, varsinkin ”voitelusta”. Johnson sanoo:

Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi. Sana Kristus tarkoittaa ”Voideltu” eli ”Messias … [Kristus] on titteli, joka viittaa kokemukseen. Ei riittänyt, että Jeesus lähetettiin taivaasta maan päälle tittelin kanssa. Hänen oli saatava voitelu kokemuksessa suorittaakseen sen, mitä Isä halusi.3

Ensinnäkin tässä on esimerkki opettajasta, joka asettaa epäraamatullisen eron ”Jeesuksen” persoonan ja sanan ”Kristus” välille. Se on hyvin vaarallista ja vastaa sitä, mitä New Age -liike väittää ja se tehdään samankaltaisen päämäärän vuoksi.

Uusiaikalaiset haluavat vahvistaa (väärän) käsityksen, että Jeesus oli pelkästään valaistu ihminen, sellainen, joka voideltiin (tehtiin Kristukseksi) kolmikymmenvuotiaana, hyvin samanlainen kuin toiset huomattavat miehet, kuten Gandhi ja Zoroaster. Tämä ”voitelu” on itsensä tiedostamisen (self-realizing) kokemus.

Johnson näyttää yrittävän todistaa, että aivan kuten ihminen Jeesus oli voideltava Pyhällä Hengellä voidakseen (ihmisenä) tehdä tekemänsä ihmeet, niin myös meillä voi olla sama kokemus voidaksemme tehdä saman, sillä Jeesus on mallimme.

Raamattu ei tee sitä sanan ”Kristus” kanssa. Apostolit eivät koskaan luokitelleet Kristusta, että se olisi arvonimi tai kokemus. Kristus on Jeesuksen jumaluuden nimitys. Raamattu sanoo, että Jeesus on Kristus ja viittaa Jeesukseen Kristuksena: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa …” Kristus on ikuinen persoona, jumaluuden toinen persoona, Isän valittu ja siten voideltu Pyhällä Hengellä.

Tullessaan maailmaan Jeesus oli jo Kristus; hänen ei koskaan tarvinnut tulla Kristukseksi, eikä kukaan voi tulla Kristukseksi, ellei ole väärä Kristus (so. antikristus).

Johnson jatkaa samasta aiheesta – ”voitelusta”:

Sana voitelu tarkoittaa ”töhriä” (smear). Pyhä Henki on Jumalan öljy, joka töhrittiin Jeesukseen joka paikkaan Hänen vesikasteessaan. Nimi Jeesus Kristus merkitsee, että Jeesus on se Yksi, joka on töhritty Pyhällä Hengellä.

Hengen vuodatuksen täytyi tapahtua Jeesukselle, jotta Hän olisi täysin pätevä. Tämä oli Hänen etsintänsä. Tämän voitelun saaminen kelpuutti Hänet käyttämään nimeä Kristus, joka tarkoittaa ”voideltu”. Ilman sitä kokemusta [voitelua] ei voinut olla arvonimeä.4

Näetkö ongelmat, joita Johnson’in opetukset voitelusta nostavat?

Esimerkiksi, tuliko Jeesuksesta Kristus Hänen kasteessaan? Jos ”Kristus” on voimassa vasta kokemuksen jälkeen, niin mikä Jeesus oli ennen kuin Pyhä Henki tuli Hänen päällensä Jordanilla?

Johnson’in näkemys Kristuksesta muistuttaa hätkähdyttävästi harhaa, joka tuli esiin varhain seurakunnan historiassa ja torjuttiin harhaoppina. Sitä kutsutaan adoptianismiksi. Sen mukaan Jeesus oli hurskas ihminen, josta ”tehtiin Kristus” vasta kolmikymmenvuotiaana, kun Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä. Hän teki ihmeitänsä Pyhällä Hengellä, mutta ”voitelu” jätti Hänet, kun Hän kuoli ristillä. Jos Jeesus voi tehdä niitä (ilmestystiedon ja voitelun kautta), niin kaikki uskovat voivat.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on jae, joka torjuu tämän Kristusta koskevan harhan:

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus (1. Joh. 5:6).

Hereetikot opettivat, että Jeesus ei ollut Kristus, ennen kuin Hänet kastettiin vedessä ja voideltiin Hengellä. Hän pysyi Kristuksena, kunnes vuodatti verensä. Apostoli kuitenkin sanoo, että ”Hän on tullut veden ja veren kautta”; siitä seuraa, että Hän oli jo Kristus, kun Hänet kastettiin ja pysyi sellaisena ristillä ja läpi ylösnousemuksensa. Nimitys ”Kristus” oli ja on enemmän kuin kokemus; se on luontainen (inherent) Jeesukselle, Jumalihmiselle (Divine God/man).

4. Kokemuksen korostus, opin vähättely

Lopuksi Bethel (ja Bill Johnson) on todella vaarallinen lähestymistavassaan oppiin ja kokemukseen ja on altistanut kannattajansa seuraaville käytännöille:

  • Väärä profetoiminen
  • Visualisoiminen
  • “Tulitunnelit”
  • Huolestuttavat likoamismatkat5
  • Visualisoiminen, kontemplatiivinen rukous ja mietiskelykäytännöt
  • Joikaaminen, likoaminen ja hengellinen juopumus
  • Pyhän Hengen ”pössyttely” (toking) päästäkseen ”korkealle Jeesuksessa”

”Normaalien” profeetallisten sanojen lisäksi Bethel’in ”Voiman ja rakkauden konferenssiin” osallistujat helmikuussa 2014 saivat tatuointeihinsa ja lävistyksiinsä liittyviä tulkintoja. Doug Addison osaa tulkita kätkettyjä viestejä ruumiissasi ja jopa kouluttaa sinut tekemään samaa. Sinun ei edes tarvitse lentää hänen olinpaikkaansa; kohtuullisesta 150 dollarin korvauksesta hän voi kutitella korviasi puhelimessa 30 minuuttia.6

Usko minua, kun sanon, että olen vasta raapaissut Bill Johnson’in irrationaalisen, epäraamatullisen ja jopa Raamatun vastaisen, mutta vaikutusvaltaisen palvelutyön pintaa. Kuinka ovatkaan tunnustavat kristityt tulleet niin arvostelukyvyttömiksi?

Bethel’issä on yksi puoli, joka on ehkä kaikkein vaarallisin. Johnson’illa, kuten niin monilla häntä edeltäneillä helluntailaisilla ja evankelikaalisilla, on voimakas opinvastainen korostus. Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (NAR) uusmystikoille opilla on kuolettava vaikutus ja se kelpaa vain siinä määrin, kuin saa aikaan kokemusta. Oppi on ”kirjain, joka kuolettaa” ja johtaa ”pääntietoon” vastakohtana yksilölliseen ilmoitukseen perustuvalle henkilökohtaiselle kokemukselle Jumalasta.

Niitä, jotka vaativat sitoutumista oikeaan oppiin, karrikoidaan fariseuksina. Näissä piireissä kierrätetään tuttuja kliseitä, kuten: ”Jumala loukkaa järkeä, että pääsisi sydämeen” ja ”kokemuksen omistava ihminen ei koskaan ole opin omistavan armoilla”. Paljastaessaan viimeisimmän nokareen omaa ilmoitustaan tämän lajin saarnaajat usein iloitsevat sanoessaan: ”Nyt minä käännän sinun teologiasi ylösalaisin …”  Havainnollistaessaan tätä Bill Johnson toteaa:

Jeesus esitti pelottavan lausunnon koskien niitä, jotka pitävät Raamatun tutkimista tärkeämpänä kuin kokemusta: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Ellei Raamatun tutkimisemme johda meitä syvempään suhteeseen (kohtaamiseen) Jumalan kanssa, niin se vain kasvattaa taipumustamme hengelliseen ylpeyteen. Me kasvatamme tietämystämme Raamatusta, jotta asemamme Jumalan edessä tuntuisi hyvältä ja että olisimme paremmin varustettuja väittelemään niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Jokainen ryhmä, joka haluaa puolustaa oppia, on altis tälle kiusaukselle ilman Jumalan kohtaamista … Jeesus ei sanonut: ”Minun lampaani tuntevat minun Kirjani”; se on Hänen äänensä, joka meidän tulee tuntea.7

Johnson väittää niiden, jotka etsivät raamatullista tietoa olevan ”hengellisen ylpeyden” vaarassa lisäten tietoa, ”jotta heidän asemansa Jumalan edessä tuntuisi hyvältä” ja paremmin pärjäisivät väittelyissä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä! Mikä pastori! On melkein kuin hän lannistaisi halua kasvaa raamatullisessa tiedossa!

Toisaalta kuitenkin Johnson katsoo niiden olevan autuaita, jotka etsivät ”syvempää tietoa” (kuin se, mitä Raamattu paljastaa?) ja syvempää ”kohtaamista” Jumalan kanssa (kokemusta). Kuvittele nuorta henkilöä istumassa tällaisen jatkuvan opetuksen alla, niin näet, miksi Bethel, Jesus Culture ja Yliluonnollisen Palvelutyön Koulu ovat antautuneet mitä aistillisimpaan mystiikkaan!

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh. 10:27-28)

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

(See related booklets.)

Viitteet

  1. Bill Johnson, The Supernatural Power of a Transformed Mind (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, first edition, January 1, 2005), p. 50.
  2. Bill Johnson, Face to Face with God (Lake Mary, FL: Charisma House, 2007), p. 200.
  3. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth (Shippensburg, PA: Destiny Image Publishers, 2005), p. 87.
  4. http://beyondgrace.blogspot.com/2011/07/bill-johnson-and-john-crowders-leaven.html; http://www.youtube.com/watch?v=LrHPTs8cLls; https://www.facebook.com/photo.
  5. http://gospelliving.blogspot.com/2013/04/why-jesus-culture-bethel-church-and_15.html.
  6. Bill Johnson, When Heaven Invades Earth, op. cit., p. 93.

To order copies of Beware of Bethel: A Brief Summary of Bill Johnson’s Unbiblical Teachings, click here.

 

Read Full Post »

ylistys

Viimeisinä päivinä suuressa helluntailiikkeessä tulee tapahtumaan kolme asiaa: 1) On oleva voiman ylikorostus hurskauden asemesta. 2) On oleva Jumalan ylistämisen ylikorostus, Jumalan, jota he eivät enää rukoile. 3) On oleva Hengen lahjojen ylikorostus Kristuksen herruuden asemesta. – Profetia Azusa-kadun herätyksen ajoilta Los Angelesissa vuonna 1906 –

Aluksi kuvaan tässä artikkelissa nykyistä ylistystä, sen taustoja ja ongelmakohtia Orrel Steinkampin ja Charles S. Gravesin mukaan. Lopussa on omia ajatuksiani ylistyksestä.

Michael Moriarity kertoo nykyisestä ylistyksestä, jota kutsutaan myös Daavidin maja -ylistykseksi: Se on ”täydellinen ylistyksen ja palvonnan malli ja jota UT:n uskovien tulee noudattaa. Sen ylistys- ja palvontamallin ennallistaminen, joka kerran vallitsi Daavidin aikana, on vapauttava ylistyksen profeetallisen virran, joka on varustava seurakunnan uudella voimalla ja tuhoava Saatanan työt. Uskovat lähestyvät Jumalaa uusilla tavoilla, kuten laulaen kielillä ilmestysten saamiseksi, profetoiden laulaen, tanssien tahdissa Hengessä ja kaikilla perinteisillä karismaattisilla menetelmillä (kätten taputus, käsien nosto jne.). Ne, jotka vastustavat tätä ylistyksen ennallistamista, eivät täytä Jumalan normia ja jatkavat toimimalla virheellisessä ylistysmuodossa ja heillä on vaara, että Jumalan kirkkaus jättää heidän seurakuntansa.”

Orrel Steinkamp sanoo, että tämä Daavidin maja -opetus tulee Myöhäissade-liikkeen (Latter Rain) piiristä. Steinkamp jatkaa, että ”on havaittu, että pitkään jatkuva ja toistava ylistys tavallisesti saa Jumalan ’näyttäytymään’. Siten ylistystekniikasta tulee usein alkusoitto Jumalan voiman ilmestymiselle.” Jumalan ”näyttäytyminen” tarkoittaa hänen mukaansa erilaisia manifestaatioita, jotka on opittu liittämään nykyiseen ”herätykseen”. Oikean laatuinen ylistys tuo manifestaatioita, jotka ovat mukamas merkkinä siitä, että Jumala on näyttäytynyt. Uuskarismaattisuudessa ylistystä pidetään myös hengellisen sodankäynnin välineenä.

Steinkamp tiivistää mielipiteensä tuollaisesta ylistyksestä: ”Enemmän kuin Jumalaan suunnattuna palvontana vain ylistyksen ilmaisemiseksi daavidilaista ylistystä/sodankäyntiä harjoitetaan ns. hengellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Se muistuttaa jonkinlaista hengellistä kaavaa, tai reseptiä. Oppi, että ennallistettu daavidilainen ylistys jollakin tavalla tekee mahdolliseksi, tai jopa vetää puoleensa Jumalan läsnäolon fyysisiä manifestaatioita, näyttää olevan lähellä hengellistä noituutta.”

Steinkamp sanoo vielä: ”Lopuksi ylistyksen ymmärtäminen puhtaasti musiikkina ei ole raamatullista. Apostoli Paavali opettaa, että ylistys koskettaa kaikkia elämän alueita. Ruumiimme antaminen eläväksi uhriksi muodostaa ’järjellisen Jumalan palveluksemme’ (Room. 12:1).”

Lue Steinkampin kirjoitus Daavidilaisen sodankäynnin/ylistyksen ennallistaminen kokonaisuudessaan.

**

Charles S. Graves kirjoittaa kirjassaan Voitelu vai harha? Myöhäissateen perintö hengellisistä kokemuksista ja ylistyksestä seuraavaa:

Olen tulossa yhä vakuuttuneemmaksi, että monilla kristityillä on näitä kokemuksia, koska he menevät tajunnan muuttuneisiin tiloihin. Nämä tajunnan muuttuneet tilat saadaan aikaan viettämällä tuntikausia ”ylistäen” Jumalaa toistamalla kuoroja useinkin rock-musiikin ja ”hengessä tanssimisen” säestyksellä. On todistettu, että tämän kaltainen näännyttävä toiminta voi joskus tuottaa tajunnan muuttuneita tiloja, jos sitä jatketaan kyllin kauan. Luulenpa todella, että voidaan sanoa, että Myöhäissateen seurakunnissa tänä päivänä ylistyksen korostaminen ei ole oikein tasapainossa. Niillä monilla videonauhoilla, joita olen katsellut, vietetään tuntikausia ylistyksessä ja yleensä vähän – tai ei ollenkaan – aikaa käytetään Jumalan Sanaan. Useinkin he sivuuttavat Sanan kokonaan ja menevät suoraan ”palveluun”. Uskon, että syy, miksi he tekevät näin, on saada etua ihmisten vastaanottokyvyn herkistymisestä sellaisen pitkän ylistysjakson aikana.

Oppiin ja elämään nähden helluntailaisena minulla ei varmasti ole mitään ylistystä vastaan, mutta se, mitä olen nähnyt, on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että nämä ihmiset käyttävät ylistystä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Päämäärä on tietysti se kokemus, joka tulee, ”voitelu, joka lankeaa” sen jälkeen, kun on ylistetty pitkään. Toisin sanoen – se on kaikki meistä ja tulee keinoksi manipuloida Jumalaa. Me ylistämme Jumalaa, ei siksi, että Hän on ylistyksemme arvoinen, vaan kokemuksen vuoksi, jonka voimme saada. Mitä väkevämpää ylistys on ja mitä kauemmin se kestää, sitä väkevämmän ja kestävämmän ”kokemuksen” me saamme Jumalalta. Tämä ei todellisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä ylistämistä eli hengellistä narsismia ja minä luulen, että se valitettavasti usein johtaa tajunnan muuttuneeseen tilaan ja jonkin okkulttisen kokemuksen vastaanottamiseen viettelevältä hengeltä.

Luultavasti huolestuttavin trendi on rock-musiikin lisääntyvä käyttö ”ylistyksessä”. On hyvin todistettu, että kauan kestävä altistus rock-musiikille voi aiheuttaa tajunnan muuttuneita tiloja. Nuoruudessani innokkaana rock-musiikin kuuntelijana voin todistaa kokemuksesta tämän olevan totta. Kerrotaan, että hiljattain Vineyardin pastori James Rylellä oli ”näky”, jossa Jumala näytti hänelle, että Beatlesien rock and roll-soundi oli lahja Häneltä. Hänen sanoin se oli erityinen musiikillinen voitelu, joka tulisi tuomaan ”totuuden ilmestyksen” ja ”viemään ihmiset minun läsnäolooni”.

Minä kasvoin kuunnellen Beatleseitä, kuten muitakin rock-ryhmiä ja tiedän, että tässä musiikissa on voitelu – demoninen voitelu. Musiikki sai aikaan tunnehuippuja ja aallonpohjia kokonaan sen itsensä kautta. Ajoittain musiikki tuotti voimakkaita vihan tunteita. Jos siihen liittyy huumeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöä, niin tämä musiikki voi olla vaarallista. Puhun sellaisena, joka tietää kokemuksesta. Yksi ensimmäisistä asioista, joista Pyhä Henki sai minut vakuuttuneeksi kääntymykseni jälkeen, oli tarve päästä eroon huomattavan laajasta kokoelmastani rock-musiikkia. Ja niin minä pääsin. Nyt kuitenkin vain 16 vuotta myöhemmin rock-musiikista on tullut olennainen osa ”ylistystä” monissa seurakunnissa.

Kun riivaajien musiikista tulee ylistysmusiikkia Jumalan huoneessa, niin ei ole mitään epäilystä siitä, että me olemme vajonneet suureen eksytykseen.

Puolustan sydämestäni ylistyksen oikeaa asemaa seurakunnassa ja tiedän sen merkityksen UT:n seurakunnan elämälle ja asianmukaiselle toiminnalle. Myöhäissateen ”herätys” on kuitenkin tuonut ylistykseen ja sen merkitykseen seurakunnalle epäraamatullisen korostuksen. Torontossa ja Pensacolassa käytetään tuntikausia ylistykseen ja joskus vain vähän tai ei ollenkaan aikaa Jumalan Sanalle. Kun luemme Apostolien tekoja, me emme voi nähdä sellaista ylistyksen korostamista alkuseurakunnassa:

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2:41,42)

Olisi tyhmää olettaa tämän perusteella, ettei alkuseurakunnassa olisi ollut mitään sijaa ylistykselle. Monet alkukristityistä jatkoivat osallistumista jumalanpalveluksiin temppelissä ja niihin liittyi ylistystä. Paavali kirjoitti korinttolaisille ”psalmeista” ja ”laulamisesta” seurakunnassa, mutta asia on niin, ettei kerta kaikkiaan voi löytää samanlaista ylistyksen merkityksen korostamista alkuseurakunnassa, kuin minkä havaitsemme tämän päivän Myöhäissateen herätyksissä. Lehdessään Morning Star Prophetic Bulletin Rick Joyner kirjoittaa:

Ensimmäisessä kokouksessamme oli pyhä sähköisyys, joka latasi ilmapiirin. Ylistys saavutti välittömästi tason, joka oli yhtä väkevä, kuin mitä koskaan olemme kokeneet ja välittömästi alkoi työntää rajoja taaksepäin. Sitä jatkui yli kaksi ja puoli tuntia. Saarnalle tai ihmisten palvelemiselle ei jäänyt aikaa, mutta se oli oikein. Emme halunneet puhua ylistämisestä ja sodankäynnistä, me tulimme tekemään sitä! Kokemus on paljon parempi opettaja kuin sanat. Ylistyksen voima jatkoi kasvuaan joka kokouksessa aina perjantai-iltaan. Tuon kokouksen aikana kuilu taivaan ja maan välillä jotenkin ylitettiin valtavalla tavalla. [Tietoisuuden muuttuneen tilan kautta?] Kun muusikot olivat lopettaneet, niin ihmiset vain jatkoivat ja äänen voimakkuus kasvoi dramaattisesti. Sitten se oli ikään kuin ”suurten vetten pauhu” olisi täyttänyt suuren seurakuntasalin. Se oli lähes kuurouttavaa. Me näytimme värähtelevän ikään kuin vuorovesiaalto olisi pyyhkinyt ylitsemme. Sitä jatkui useita minuutteja, kunnes ajattelin, ettemme voisi vastaanottaa paljon enempää. Kun se loppui, niin suuri pelon ja kunnioituksen tunne täytti huoneen. Ray Hughes, yksi puhujistamme ja mies, joka on opiskellut ja johtanut ylistystä vuosia, sanoi minulle myöhemmin, että oli mahdotonta, että ihmisäänet olisivat saaneet aikaan sen äänen, jonka me kuulimme tuossa kokouksessa. Hän sanoi, että se tuntui kattavan koko äänikirjon samanaikaisesti ja että hän oli kuullut sellaista vain unissa ja näyissä, joita hänellä oli ollut kymmenen vuotta aiemmin. Minä en ymmärrä teknisiä yksityiskohtia siitä, mitä kuulimme, mutta olen ollut monissa konserteissa ja rock-festivaaleissa, joissa on ollut satoja tuhansia ihmisiä enkä koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista. Ylistysryhmämme jäsenet, jotka ovat soittaneet sellaisissa konserteissa, sanoivat, etteivät hekään ole koskaan nähneet tai kuulleet mitään sen kaltaista… Siinä on täytynyt olla taivaallista apua.

Minun käsitykseni mukaan se, mitä Joyner kuvailee, on seurausta siitä, kun monet tässä joukossa siirtyvät tietoisuuden muuttuneeseen tilaan, joka saatiin aikaan ”yli kaksi ja puoli tuntia” kestävällä voimakkaalla ylistyksellä, joka suoritettiin rock-musiikin säestyksellä ja tahdissa. Musiikki on aina näytellyt olennaista osaa New Agen okkulttisessa maailmassa. Musiikki, jota käytetään johtamaan osallistujat tietoisuuden muuttuneisiin tiloihin, tekemään heidät avoimiksi hengille!

Samalla tavalla tuntikausien väkevän ylistämisen jälkeen nämä ihmiset tulevat avoimiksi ”voitelulle” ja niiden kokemusten vastaanottamiselle, jotka seuraavat sitä. ”Pyhä nauru”, ”Pyhän Hengen liima”, ”kaatuminen Hengessä”, psykosomaattiset parantumiset, eläinäänet, hillitön vapina ja muut ”voiteluun” liittyvät ilmiöt alkavat murtautua esiin ja seurauksena on hullujenhuone. Tosiasia on, että nämä kokemukset ovat samanlaisia kuin ne, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä okkultismille ja New Agelle vuosia. Tekniikka, jolla niitä tuotetaan, on sama. Eric E. Wright julistaa:

He ovat havainneet, että toistava, tunteellinen ja pitkäkestoinen laulaminen, todistukset parantumisilmiöistä, kehotukset olla avoimia kaikelle, mitä Hengellä on varattuna heille, yhdistettynä kolme tuntia tai kauemmin kestäviin kokouksiin, luo latautuneen ilmapiirin. Kokous on täynnä epätavallisen odotusta. Kokouksen polttopiste ei ole Sanan saarnaamisessa, vaan ”palvelemisen” ajassa sen lopussa. Saarnan aikana monet läsnä olevista käyvät levottomiksi. Kuten hypnoosissa ”kohdehenkilöiden reaktiot riippuvat hypnotisoijan tunteiden voimakkuudesta ja yleisestä ilmapiiristä”. ”Palvelun ajalla” jännitys kohoaa ja ihmiset reagoivat tärisemällä, kaatumalla, voihkimalla jne. Albert Dager huomauttaa, että ihmiset, jotka reagoivat näissä kokouksissa ovat ”normaaleja, arkipäivän ihmisiä”, jotka ”eivät voi uskoa, että heitä voitaisiin aivopestä tai manipuloida”. Mutta se tapa, jolla jännitys ja kiihko lisääntyy joissakin kokouksissa, saa heidät unohtamaan varuillaan olemisen. He ovat taipuvaisia suggestioon – jopa suggestioon, että heidät on parannettu! Vahvasti latautuneiden kokousten voima tunnustetaan laajalti. ”Jokainen hypnoositerapeutti, jolla on ollut tilaisuus harjoittaa hypnoosia kollektiivisessa ympäristössä, vahvistaa sen helppouden, jolla kouluttamattomat sattumalta valitut ihmiset menevät hypnoositilaan ja esittävät yksinkertaisesti jäljitellen niitä hypnoottisia ilmiöitä, joita he juuri ovat havainneet muissa… Samalla, kun Vineyardin johtajat eivät ehkä tarkoituksella ryhdy manipuloimaan ihmisiä, tai harjoita joukkohypnoosia, niin he ovat hyvin sinisilmäisiä inhimillisten tunteiden ja vapauttamiensa vaarojen ymmärtämisessä.

Vuosia sitten näin videon New Age -ryhmästä, jota johti Bhagwan Shree Rajneesh. Sadat hänen kannattajansa tanssivat ja lauloivat sitkeästi noin tunnin ajan, kun he ”ylistivät” Rajneeshia, joka istui tyynesti heidän edessään ottaen sen kaiken vastaan. Noin tunnin kuluttua useimmat ylistäjistä alkoivat väsyä ja vähitellen melu hiljeni ja ylistäjät hiljenivät jatkaen mietiskelemällä jumalaansa Rajneeshia. Yhtäkkiä sekasorto puhkesi! He kaikki alkoivat kokea jotakin – useimmat alkoivat täristä tai nykiä. Muutamat kaatuivat lattialle ja jatkoivat täristen rajusti ja hillittömästi. Jotkut nauroivat hillittömästi samalla, kun jotkut itkivät. Jotkut näyttivät olevan ahdistuneita ja hyvin peloissaan. Näytti, että kaikki olivat menneet samantyyppisiin kokemuksiin samanaikaisesti. Jos ei olisi voinut päätellä Rajneeshin oppilaiden puvusta ja heidän laulustaan, niin olisi ollut vaikea nähdä mitään eroa tämän kokouksen ja monien Toronton ja Pensacolan kokousten välillä tänä päivänä. Kokemukset ovat samat.

Näin siis kirjoitti Charles S. Graves.

**

Aivan aluksi pitäisi tietysti määritellä, mitä ylistys on. Ovatko esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja palvonta eri asioita kuin ylistys? Teoretisoimatta sen enempää niputan ne tässä kaikki ylistys-käsitteen alle.

Nykyisin ylistys tuntuu tähtäävän tunnepuolen kokemuksiin, jonkinlaisiin elämyksiin. Jos ylistetään vain sen takia, että voidaan saada itsellemme emotionaalisia kokemuksia ja unohdetaan Jumala ylistyksen keskiöstä, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken kaikkiaan sellainen ylistys, joka vaikuttaa suorittamiselta, ”pumppaamiselta” tai rituaalilta, tuntuu vastenmieliseltä ja keinotekoiselta.

Monet ihmiset tuntevat olonsa kiusaantuneiksi tilanteissa, joissa lauletaan pitkiä aikoja ylistyslauluja kädet kohotettuina. Eikä ihminen aina ole kiitosmielellä, voi olla monenlaisia vaikeuksia elämässä sillä hetkellä. Ihmiset ovat myös luonteeltaan erilaisia – monilta ylistäminen kerta kaikkiaan ei vain luonnistu. Suomalaisethan ovat tunnetusti jäyhää kansaa, joka ei hevin tunteitaan muille näytä. Luonteiden erilaisuutta on voitava kunnioittaa – eivät kaikki ole samanlaisia, eikä heitä pidä puristaa samaan muottiin.

Ylistyksen on lähdettävä aidosti sydämestä, sillä ei väkinäisessä ylistämisessä ole mitään mieltä. Tosin meidän pitäisi nähdä vaikeuksiemme yli ja ymmärtää Jumalan suuruus kaikessa – omasta kurjuudestamme huolimatta. Raamatussa meitä kehotetaan kiitämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18). Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan pitäisi olla sydämen asenteenamme.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ylistää mieluummin itsekseen kaikessa hiljaisuudessa silloin kun siihen on aihetta. Lähinnä se ilmenee kiitosmielenä ja kiitosrukouksena Jumalalle. Jumala on auttanut monin tavoin niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja on luonnollista antaa Hänelle kaikesta kunnia ja kiitos. Mikään tässä maailmassa ei ole omaani. Kaikki mikä meillä on, on lahjaa Jumalalta: läheiset, maallinen omaisuus, toimeentulo, terveys jne.

Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa myös siitä, että Hänen sanansa ja lupauksensa Raamatussa ovat tosia. Ja jos ei muusta voi ylistää, niin ainakin siitä, että saa olla pelastettu syntinen Jeesuksen sovitustyön tähden.  Herramme Jeesus on murskannut käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä, joten Saatanalla ei ole meihin enää mitään valtaa!

Toki mielelläni yhdyn ylistyslauluihin ja kiitosvirsiin hengellisissä tilaisuuksissa. Mielipiteeni oikeanlaisesta ylistysmusiikista on, että ensinnäkin sanoman on oltava oikea ja selkeä, Kristusta korottava. Toisekseen uskon, että Jumalakin kuuntelee mieluummin hillittyä musiikkia kuin kovaäänistä bändiä. Joskus tässä on ihan terveen järjen käyttö paikallaan: musiikin on oltava sellaista, että kaikki vauvasta vaariin voivat olla paikalla. Ei Pyhän Hengen tahto ole, että vanhempi väki jää kotiin seurakunnan kokouksessa esitettävän musiikin takia tai että täytyy pitää korvatulpat korvissa.

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus, että olet kuollut puolestani ja lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Kiitos, että tiedät kaikki tarpeeni ja olet pitänyt minusta huolta monin tavoin. Kiitos avustasi ja turvastasi kaikissa vaikeuksissani. Kiitos, että olet lähellä minua ja että mikään ei tapahdu ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että saan luottaa sinun hyvään tahtoosi minunkin kohdalla; tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Aamen.

Lue vielä aiheeseen liittyvä artikkeli Tämän päivän ”kristinusko” – ei mitään muuta kuin tunteita.

Read Full Post »

Tämän kevään aikana on käyty keskustelua demoneista. Kaikkien vastoinkäymisten ja sairauksien on väitetty olevan saatanasta, niinpä joissain piireissä ajetaan uskovistakin ulos demoneja. Samaan aikaan jotkut papit kiistävät niiden olemassaolon kokonaan. Mikä on totuus?

Minulla on kolme hyvää kirjaa, joissa käsitellään raittiilla ja raamatullisella tavalla, mitä henkivallat ovat ja miten niihin tulee suhtautua. Suosittelen näitä kirjoja kaikille, jotka haluavat saada aiheesta oikeanlaisen kuvan. Linkeistä saat lisätietoa kirjoista.

Sielunhoidollisesta näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka antaa lohdutusta ja oikean näkökulman asioihin niille, jotka ovat ahdistuneet väärän opetuksen takia. Suonto siteeraa norjalaista evankelistaa Aril Edvardsenia: ”Ennen ihmiset tulivat seurakuntaan hakemaan apua, kun olivat hajonneet säpäleiksi syntisen maailman keskellä. Tänään ihmiset lähtevät seurakunnasta psykiatrien ja terapeuttien luokse hakemaan apua, kun he ovat hajonneet seurakunnan keskellä.” Suonnon omiin kokemuksiin pohjautuva kirja on helppo ja nopea lukea, ja asiat perustellaan selkeästi Raamatulla.

Tämä norjalainen teologian tohtori on nähnyt Etiopiassa pakanuuden keskellä demonien todellisuuden. Engelsviken torjuu epäterveet demoniopit sekä sairauden ja riivauksen sekoittamisen. Samalla hän osoittaa tien, jolla paholaisen sitoma ihminen voi saada avun ja vapautuksen. Kirjan sanoma on perusteltu raamatunkohtiin kattavasti tukeutuen.

Nimestään huolimatta tämä ei ole vääränlainen hengellisen sodankäynnin oppikirja, joita nykyajassa valitettavasti on ihan liikaa. Nousiainen kirjoittaa henkivalloista laajasti ja perusteellisesti. Hän tuo esille, mitä kautta ihminen joutuu henkivaltojen vaikutukselle alttiiksi, ja millä eri tavoilla henkivallat uskovaa pyrkivät vaivaamaan. Tässä yhteydessä Nousiainen ottaa esille mm. ylihengellisyyden, alihengellisyyden, sielullisuuden, lahkohenkisyyden, lain alla olemisen, uskovien synnit, väljän omantunnon, valvomattomuuden ja monet muut tärkeät seikat. Kirjassa kerrotaan, miten salatieteisiin sotkeutuneet ja riivaajien valtaan joutuneet saavat vapauden. Lopuksi luvussa Kristitty henkivaltojen sodassa Nousiainen käsittelee 34 sivun verran niitä varusteita, joita Raamatun sanan perusteella on uskovalla käytössä.

Edellä mainittujen kirjojen pohjalta seuraavassa on lyhyt tiivistelmä henkivalloista eli pahuuden voimista, jotka ovat kiistaton tosiasia.

Nousiainen jakaa demonien vaikutuksen ihmisiin kolmeen eri asteeseen. Ensinnäkin demonit voivat painostaa ihmistä, elävässä uskossakin olevaa, mm. huolten ja pelkojen muodossa. Painostus tapahtuu aina kuitenkin ihmisen ulkopuolelta käsin.

Vakavampi aste demonien toiminnassa on kiusaaminen ja vaivaaminen. Sekin voi kohdistua elävässä uskossa olevaan ihmiseen, mutta kyse on silti aina henkilön ulkopuolella olevista demonivoimista. Saatana pyrkii aiheuttamaan saastaisia ja kiusaavia ajatuksia, ja yrittää näin saada uskovan lankeamaan syntiin. Kuulostaako tutulta?

Kolmas ja vaikein aste on riivaajaistila eli demonivaltaus. Siinä saastaiset henkivallat tunkeutuvat ihmisen sisään ja saavat hänet riivattuun tilaan. ”Riivaus on tila, jossa ihmisen keho tai persoonallisuus on joutunut kyseiseen ihmiseen asettuneen pahan hengen hallintaan”, määrittelee Engelsviken. Tämän saa aikaan esimerkiksi epäjumalien ja saastaisten henkien palvonta (saattaa riittää jopa pakanatemppelissä käyminen ja palvontatilaisuuteen osallistuminen) sekä noitien, poppamiesten, ennustajien yms. okkultistien apuun turvautuminen. Monet henkilöt ovat joutuneet esimerkiksi reikihoidon, enkeliterapian ja vastaavanlaisten hoitojen kautta yhä syvemmälle okkultismiin ja sitä kautta riivaajien valtaan. Nousiainen sanoo, että myös julkea syntielämä avaa ovet saastaisille demonihengille: koska riivaajahenget tunkeutuvat ihmisen kehoon, niin erityisesti kaikenlainen haureus, huoruus ja luonnottomat sukupuolielämän muodot poistavat esteet riivaajilta. ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan” (1. Kor. 6:18).

Voiko uskova ihminen joutua riivaajien valtaamaksi? Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat sanovat yksimielisesti, että uudestisyntynyt kristitty (uskoon tullut) ei voi joutua riivatuksi. Samassa henkilössä ei voi samaan aikaan asua sekä Pyhä Henki että saatana. Siinä vaiheessa kun olet antanut elämäsi Jeesukselle, olet saanut Pyhän Hengen sisällesi asumaan. Ainoastaan sellainen kristitty, jolla on salaisia ja selvittämättömiä syntejä tai hän muuten luopuu pois uskostaan, menettää Pyhän Hengen suojan.

Engelsvikenin kirja käsittelee erityisesti riivaajien valtaan joutumista ja siitä vapautumista. Kirjassa annetaan hyviä ohjeita sielunhoitajille, miten tunnistaa riivaustilat ja miten riivaajia ajetaan ulos.

Engelsviken kertoo tärkeää taustatietoa Vanhan Testamentin (VT) ajasta ja Jeesuksen ajan juutalaisuudesta – minkälainen käsitys silloin oli saatanasta ja demoneista. VT:ssa ei ole paljon mainintoja saatanasta, sen sijaan siinä keskitytään Jumalan suuruuteen. Silti VT kieltää jyrkästi kaikenlainen yhteydenpidon pahoihin henkiin. Sen sijaan Jeesuksen ja apostolien aikana juutalaisuudessa uskottiin laajalti pahoihin henkiin ja niitä myös kovasti pelättiin. Pahojen henkien karkottajat, eksorkistit, yrittivät ajaa henkiä ulos erilaisin rituaalein ja maagisin tavoin. Yleensä karkottaminen epäonnistui, tai henget palasivat takaisin. Tämä oli lähtötilanne, johon Jeesus saapui tuomaan avun.

Uuden Testamentin kertomusten perusteella Jeesus ajoi monesta ihmisestä pois riivaajia. On muistettava, että tuona aikana demoneilla oli paljon valtaa ihmisiin, ja Jeesuksella riitti työtä tämän asian parissa. Ei siis saa vetää sellaisia suoria johtopäätöksiä, että myös nykyajassa pitäisi ajaa joka tilanteessa ulos riivaajia.

Usein kysytään, että mikä aiheuttaa sairaudet? Ovatko ne demonien vai Jumalan aiheuttamia? Lähtökohta on, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain parasta. Saatana puolestaan on paha ja haluaa tuhota kaiken. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunnasta tuli kuolevainen, ja jokainen meistä kuolee ennen pitkää. On luonnollista, että etenkin vanhemmiten tulee kaikenlaisia sairauksia, joiden takia kuolemme.

On muistettava, että Jumala ja saatana eivät ole samantasoisia, vaan saatana on luotu olento ja siten Jumalan vallan alainen. Sairaus ei ole Jumalasta, mutta Jumala voi antaa saatanalle luvan rusikoida sairaudella, kuten Jobia. Onko sitten kaikki sairaus saatanasta, jos ne eivät ole Jumalasta? Nousiainen ottaa esille muun muassa elintapasairaudet, jotka ihminen aiheuttaa itse itselleen, esimerkiksi tupakanpolton aiheuttamat keuhkosairaudet tai epäterveellisen syömisen. Ei niistä voi syyttää saatanaa vaan itseään. Entäpä bakteeri- ja virussairaudet ja niiden aiheuttamat epidemiat? Jumala loi maapallon hyväksi, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena kuolevaisuus ja sairaudet ovat tulleet ihmiskunnan osaksi: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12).

Asia erikseen ovat riivatut ihmiset, joita Jeesuksen aikana oli varmaankin paljon. Saatanan tarkoituksena on tuhota se henkilö, jossa se asuu, ja siksi sairaudet ovat riivaajien yksi ase tällaista ihmistä vastaan.

Huomattakoon, että riivattuja ihmisiä on Länsimaissa suhteellisen vähän. Engelsviken kirjoittaa: ”Riivauksiin liittyy paljon sanoinkuvaamatonta ja selittämätöntä. Vasta kun on itse ollut samassa huoneessa pahan hengen riivaaman ihmisen kanssa, tuntenut siinä saatanallisen pahuuden lähes käsinkosketeltavana, katsellut riivatun vääristynyttä ulkonäköä, kohdannut silmien tyhjän ilmeen, kuullut vihamieliset, vieraalla äänensävyllä lausutut sanat ja huomannut, ettei läsnä olekaan sairas ihminen, vaan pelottava hengellinen todellisuus, voi varsinaisesti ymmärtää, mitä riivauksen ’tuntomerkeillä’ tarkoitetaan.” Oletko kohdannut tällaista? Itse en ole joutunut näkemään tuollaista koskaan. Aina tuntomerkit eivät ole noin selvät, mutta yksi on varmaa: Jeesuksen nimeä riivajat eivät siedä kuulla.

Vain riivatusta voi ajaa ulos jotakin, ja se on ainoastaan kokeneen sielunhoitajan tehtävää – kenenkään muun ei kannata siihen ryhtyä varsinkaan yksin. On järkyttävää kuulla, että ihmisistä ajetaan ulos sairauksia demoneina. Ei Paavalikaan ajanut Trofimuksesta ulos saatanaa, vaan jätti hänet toipumaan ja lepäämään: ”Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan” (2. Tim. 4:20).

Kertaan vielä, että asia tulisi varmasti selväksi. Se, että Jeesus ajoi joistakin ihmisistä ulos riivaajia ja paransi heidät, ei todellakaan tarkoita sitä, että nykyaikana sairaissa ihmisissä olisi yksi tai useampi riivaaja. Jeesuksen aikana riivattuja oli paljon, ja kun Jeesus ajoi heistä pois riivaajan, fyysiset oireetkin hävisivät samalla. Engelsviken toteaa näistä oireista, että ”ne eivät varsinaisesti olekaan merkkejä sairaudesta, vaan seurausta siitä, että riivaajahenki hallitsee ihmistä”.

Oikea tapa kohdata sairaita on rukoilla heidän puolestaan, että Jumala parantaisi, jos se on Hänen tahtonsa. Emme voi koskaan mennä yli Jumalan tahdon ja vaatia sairautta pois, mutta pyytää voimme. Myös sairaiden öljyllä voiteleminen on raamatullinen tapa (Jaak. 5:14).

Se pitää muistaa, että saatanalla ei ole meihin mitään valtaa, kun turvaudumme Jeesukseen ja elämme Hänen opetuksensa mukaisesti. Missään kohtaa Uudessa Testamentissa ei käy ilmi, että kristitty pelkäisi pahoja henkiä. Sen sijaan sieltä tulee esille ilo ja varmuus voitetusta saatanasta Jeesuksen työn kautta. Silti meidän tulee vastustaa saatanaa ja sen asettamia ansoja eläen totuudessa ja rukoillen: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko” (Matt. 26:41).

On surullista todeta, että henkivalloista on monenlaista väärää opetusta. Yksi niistä on vääränlainen hengellinen sodankäynti. Suonto kirjoittaa: ”Demonioppeihin uskoville hengellinen elämä on jatkuvaa sotaa perkeleen voimia vastaan. Kun kristillisyys heille merkitsee epätoivoista nyrkkeilyottelua vihollista vastaan, raittiille kristitylle se on nyrkkeilyottelun seuraamista videolta, jossa ottelun sankari iskee vastustajansa lujaa ja lopullisesti maahan.”

Sankarimme Jeesus polki käärmeen pään rikki jo Golgatan ristillä. Saatanaa vastaan paras lääke on muistuttaa sitä Jeesuksen sovitustyöstä – muistuttaa siitä, että se on jo voitettu!

Lue lisäksi GotQuestions.org:n artikkeli Mitä Raamattu opettaa riivaajien ja demonien vallasta?

Lisäys 6.3.2018

Kuuntele tähän aiheeseen suoraan liittyen Pastori Juha Vähäsarjan puhe Jeesus, Pahan vallan voittaja. Vähäsarja on Suomen Raamattuopiston rehtori ja tunnetaan Raamatun sanaan pitäytyvästä ja helposti ymmärrettävästä julistuksestaan. Edellä mainitussa puheessa kohdasta 12:15 eteenpäin puhutaan kolmesta näkökulmasta: miten henkivaltoihin tulisi suhtautua, voiko kristitty olla pahojen henkien riivaama (valtaama) ja mikä on Jeesuksen valta kaikkien muiden henkivaltojen yli.

Lue myös artikkeli Riivaajia kristityissä?

Lisäys 3.9.2019

Tässä lisää aihetta käsitteleviä videoita:

Read Full Post »