Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Rick Joyner’

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 1
14.7.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 4, July/August 2017)

Uusi apostolinen uskonpuhdistus (Uusapostolisuus, New Apostolic Reformation = NAR) on yksi suurimmista, laajimmista ja voimakkaimmista liikkeistä tämän päivän kristikunnassa, mutta silti se lentää paljolti tutkan alla. Jopa mukana olevat useinkaan eivät ymmärrä liikettä ja jopa kieltävät kuuluvansa siihen. Tämä sekaannus johtuu siitä, että NAR:illa ei ole virallista jäsenyyttä eikä edes virallista johtoa. Sen sijaan NAR on enimmäkseen helluntailaisten ja karismaattisten kristittyjen, organisaatioiden ja seurakuntien löyhä koalitio, joita yhdistää määrättyjen Raamatun kohtien tietty ymmärrys ja tulkinta. NAR:in yhteydessä olevat pitävät laajalti kiinni näistä Uuden Testamentin tulkinnoista ja keskittyvät lähinnä ihmeitä koskeviin henkilahjoihin.

Jotkut ovat rinnastaneet NAR:in niin sanottuun helluntailaisuuden Kolmanteen Aaltoon (ensimmäinen aalto alkoi helluntailiikkeen syntymisellä vuonna 1901, toinen aalto samaistetaan vuoden 1960 karismaattiseen liikkeeseen ja John Wimber’in / Vineyard-liikkeen johtama Kolmas Aalto, joka painottaa voimaevankeliointia, parantamista ja hengellistä sodankäyntiä, oli 1980-luvulla). Silti, vaikka NAR ja Kolmas Aalto varmasti menevät päällekkäin, ne eivät ole sama asia.

Yleismaailmallinen NAR:in merkki on ”viisitahoisen palvelutyön” (Five Fold Ministries) hyväksyminen. Useimmat kristityt uskovat, että Ef. 4:11 puhuu viidestä olennaisesta palvelutyöstä ja virasta, joita tarvitaan seurakunnassa, nimittäin apostoli, profeetta, evankelista, paimen ja opettaja, mutta että kaksi näistä viroista – apostoli ja profeetta, eivät ole toimineet vuosisatoihin. NAR:in mukaan Herra on ennallistanut nämä kaksi palveluvirkaa aloittaakseen maanpäällisen valtakuntansa perustamisprosessin. Apostolien ja profeettojen paluun yhteydessä myös kaikki muut henkilahjat on palautettu ja niiden odotetaan olevan ilmeisiä useimpien, ellei kaikkien, kristittyjen elämässä.

NAR:in sisällä on useita oppeja ja käytäntöjä, joista yleisesti pidetään kiinni, kuten seuraavassa osoitamme, mutta NAR:in ainutlaatuinen piirre on apostoliuden jälleenvahvistaminen. Helluntailaiset ja monet karismaattiset ovat pitkään sanoneet, että profeetat elävät keskellämme, mutta vasta hiljattain on joku isompikenkäinen väittänyt samaa apostoleista. Ettemme tekisi virheellisiä johtopäätöksiä, meidän täytyy mennä ajassa taaksepäin ja tarkastella NAR:in alkuperää, kuten myös sen johtoa.

NAR:in perustus

Koska NAR on liitto, jota yhdistää omalaatuinen käsitys viisitahoisesta palvelutyöstä, siinä ei ole organisaatiota eikä vahvistettua johtoa, joka olisi vahvistettu sellaiseksi. C. Peter Wagner (1930-2016) on kuitenkin tunnustettu liikkeen perustaja ja isä. Kautta koko pitkän elämänsä Wagner’illa oli suuri vaikutus laajalla kristillisen ajattelun ja käytännön alueella. Hän oli lähetyssaarnaaja, Fuller’in teologisen seminaarin maailmanlähetyskoulun professori, yli 70 kirjan tekijä, Global Harvests Ministries’in presidentti ja kansleri Wagner Leadership Institute’ssa, joka on harjoituskenttä NAR:ista kiinnostuneille. 1980-luvulla Wagner tuli John Wimber’in ja hänen Kolmannen Aallon teologiansa vaikutuksen alaiseksi. Michael Moriarity selittää, että:

Wimber’iin on vaikuttanut näkemys, että Jeesuksen palvelutyö oli valtakunnan puhkeaminen, jossa valtakunnan julistaminen yhdistyi sen osoittamiseen (riivaajien ulosajaminen, sairaiden parantaminen, kuolleiden herättäminen jne.). Kristuksen seuraajat ovat vastaanottaneet Kristuksen auktoriteetin ja heidän täytyy julistaa valtakuntaa ja käyttää auktoriteettia hänen nimessään. Tehokkaan evankelioinnin avain on yhdistää julistaminen (evankeliumin saarnaaminen) osoittamiseen (merkit ja ihmeet) [i]

1980-luvulla Wimber ja Wagner pitivät Fuller’in seminaarissa kuuluisaa kurssiaan nimellä ”MC510 – Signs, Wonders and Church Growth” (Merkit, ihmeet ja seurakuntakasvu). Myöhemmin Wagner omaksui hengellisen sodankäynnin ideoita ja menetelmiä, joita ei edes Wimber hyväksynyt. Näitä selitetään seuraavassa. Kun Wagner alkoi ottaa muita epätavallisia oppeja useista lähteistä, hän lopulta yritti niputtaa ne sateenvarjon alle, jolle antoi nimen ”The Postdenominational Church” (Jälkikirkkokunnallinen kirkko). Saatuaan ilmeisesti kritiikkiä nimen vuoksi joiltakin ystäviltään, mukaan lukien Jack Hayford, hän antoi sille uuden nimen ”Uusi apostolinen uskonpuhdistus” (The New Apostolic Reformation = NAR).

Tässä vaiheessa Wagner uskoi, että seurakunta oli tullut ”Toiseen Apostoliseen Aikaan”, jonka hän sanoo alkaneen vuonna 2001.[ii] Monet ideoista, joita Wagner tulisi puolustamaan, eivät olleet uusia ja ovat kiertäneet helluntailaisuudessa, Uskonsanassa, Vineyard-liikkeessä ja muissa karismaattisissa liikkeissä vuosia. Se, mitä NAR on tehnyt suuressa määrin, on, että se sisällyttää ja edustaa monia, ellei useimpia, näistä ryhmistä ja ideoista, ilman että todella muodostaa virallista organisaatiota.

Kuitenkin muutamiin johtajista ja järjestöistä, jotka yhdistetään NAR:iin ja hyväksyvät useimmat heidän erikoisuuksistaan, kuuluvat Mike Bickle ja hänen Kansainvälinen Rukoushuoneensa (International House of Prayer = IHOP), Kansas City’n profeetat mukaan lukien Bob Jones ja Paul Cain, Bill Johnson ja hänen Bethel-seurakuntansa, Rick Joyner, Morning Star Ministries’in perustaja, Todd Bentley, Brian ja Bobbie Houston Hillsong-seurakunnasta, Generals International’in Cindy Jacobs, Michael Brown ja Rod Parsley,[iii] sekä Youth With A Mission (YWAM, Suomessa nimellä Missionuoret).[iv]

Teologisia erityispiirteitä

Sitä, mikä erottaa NAR:in evankelikaaleista ja jopa toisista helluntailaisista, ei voida määritellä tarkasti. Se johtuu siitä, että kuten edellä totesimme, NAR ei ole virallinen organisaatio eikä yhtenäinen käsityksissään. NAR-kannattajia löytyy Uskonsanassa, menestysevankeliumissa, helluntailaisessa, karismaattisessa ja Kolmannen Aallon liikkeissä. Ne, joille Kalifornian Redding’in Bethel seurakunta on tuttu, tietävät, että se selvästi sopii NAR:in kuvaukseen, kuten myös Hillsong, YWAM ja IHOP. NAR-opit ja filosofiat ovat kuitenkin lisääntyvästi pujahtamassa päälinjan ei-karismaattisiin kirkkoihin ja organisaatioihin.

Vaikka siis NAR:in kannalla olevien välillä on merkittäviä erimielisyyksiä, niin on kuitenkin joitakin kaikkien hyväksymiä yhteisiä nimittäjiä. Kaikki yksilöt, seurakunnat ja organisaatiot, jotka voitaisiin tunnistaa osana NAR:ia, ovat yhtä mieltä seuraavista erikoisopeista (distinctives):

Viisitahoisen palvelutyön ennallistaminen

Tämä on NAR:in olennainen perusoppi, jonka varassa sen kaikki muut filosofiat lepäävät. Perustuen kohtaan Ef. 4:11-13 yhdessä Ef. 2:20 ja 1. Kor. 12:28 kanssa NAR-johtajat uskovat, että kaikki näissä teksteissä luetellut viisi palveluvirkaa, jotka annettiin vahvistamaan ja varustamaan seurakuntaa, ovat täysin toimivia tänä päivänä. Konservatiiviset evankelikaalit ovat yksimielisesti sopineet, että evankelistan, paimenen ja opettajan virat ovat toimineet Uuden Testamentin ajoista saakka, vaikka kieliopillisesti paimenet ja opettajat tarkoittaa yhtä virkaa eikä kahta, eli paimenta/opettajaa.

Protestantit ovat kuitenkin historiallisesti opettaneet, että sekä apostolin että profeetan virka lakkasi UT:n kaanonin sulkeutuessa, koska niiden tarkoitus, perustuksen laskeminen seurakunnalle, oli saavutettu (Ef. 2.20). Kun seurakunnan perustus oli laskettu, apostolin ja profeetan rooleja ei enää tarvittu ja siten ne häipyivät maisemasta. Tänä päivänä pyhien varustamisen työtä suorittavat evankelistat ja paimenet/opettajat.

Helluntailaisuus on kuitenkin opettanut syntymästään saakka, että profeetan virka on ennallistettu, eli se ei koskaan lakannutkaan olemasta. Jos profeettoja vielä vaeltelee maan päällä, niin uusia ilmoituksia Jumalalta pitäisi odottaa ja helluntailaiset ovat pitkään hyväksyneet ja odottaneet näin olevan. Viime aikoina eivät ainoastaan karismaatikot ole hyväksyneet profeettojen olemassaoloa, vaan myös valtavirran evankelikalismi.

Wagner ja NAR-johtajat kuitenkin uskovat, että myös apostolin virka on nyt ennallistettu. Ajatellaan, että Jumala on tekemässä uutta ajassamme valmistautumisessa Hänen valtakuntansa tulemiselle maan päälle ja nykyajan apostolit ovat sen johdossa. Erään lähteen mukaan on noin 400 tunnustettua apostolia, jotka vuonna 2010 olivat apostolisten johtajien kansainvälisen koalition (International Coalition of Apostolic Leaders) jäseniä.[v]

Yliluonnolliset merkit ja ihmeet

Ensiksi on myönnettävä, että ihmeillä ja merkeillä on pohja Raamatussa, mutta niiden yleisyys ja tarkoitus usein ohitetaan. Ensiksikin, mitä tulee niiden yleisyyteen, niin huomaamme, että on ollut vain kolme ajanjaksoa, jolloin ihmeet olivat tavallisia raamatunhistoriassa. Ensimmäinen oli Mooseksen palvelutyön aikana, varsinkin Egyptissä Eksoduksen aikaan ja ajoittain erämaavaelluksen aikana. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosuan johdon alaisuudessa Jumala kyllä teki joitakin ihmeellisiä asioita, mutta sen tyyppisiä ihmeitä, joita Mooses teki, ei ole nähtävissä. Vuosisatoja myöhemmin Elian ja Elisan profeetallisen palvelutyön aikoina oli nähtävissä toinen ihmeiden kausi, jolloin tehtiin kaikkiaan 21 ihmettä. Elisan mentyä ihmeitä tuli jälleen esiin vasta Jeesuksen palvelutyössä ja sen jälkeen apostolien palvelutyössä. Ihmeet ja merkit, vastoin joidenkin olettamusta, eivät esiintyneet kaikkialla raamatunhistoriassa, vaan rajoittuivat näihin kolmeen ajanjaksoon.

Se, miksi näin on, puhuu ihmeiden ja merkkien tarkoituksesta. Jumala kyllä pystyy tekemään ihmeitä aina, mutta tekee usein, niin kuin tahtoo. Mutta kun Hän on päättänyt tehdä niitä yksilöiden kautta, siihen on erityinen syy. Ihmeet palvelevat todistaen oikeaksi näiden Jumalan lähettämien yksilöiden elämän, palvelutyön ja sanoman. Mooses tuli Egyptiin kykenevänä kutsumaan alas tuomioita egyptiläisille ja heidän jumalilleen osoittaakseen, että Jumala oli ylivertainen kaikkiin mytologisiin jumaluuksiin nähden, joita suurin kansakunta maan päällä palvoi. Samalla juutalaiset vakuuttuivat, että Mooses oli Jumalan mies, joka kutsui heitä palaamaan Luvattuun Maahan. Elia ja Elisa ilmestyvät paikalle pimeällä hetkellä Israelin maassa muistuttamaan juutalaisia, että Jumala edelleen hallitsi huolimatta korruptiosta, joka kyllästi Jumalan kansan. Heille oli tullut aika valita Baalin ja Jahven välillä ja profeetan ihmeet antoivat voimallisia ja selkeitä todisteita siitä, kuka oli todella suvereeni.

Jeesuksen aloittaessa julkisen palvelutyönsä kukaan ei ollut tehnyt ihmettä vuosisatoihin eikä Jumala ollut antanut profetiaa sitten Malakian noin 400 vuotta aikaisemmin. Jeesuksen palvelutyö oli täynnä ihmeitä käsittäen kaikkea sairaiden parantamisesta (Joh. 4:46-53), tuhansien ruokkimiseen (Joh. 6:1-14), kuolleiden herättämiseen (Joh. 11:1-44), sään ja luonnon käskemiseen (Matt. 15:28-33), riivaajien ulosajamiseen (Matt. 8:28-34).

Kysymys on, miksi Jeesus teki näitä asioita? Meitä ei jätetä arvailemaan. Jeesus ei tehnyt taikatemppuja eikä pelkästään auttanut kärsiviä. Hän antoi eittämättömiä todisteita, että Hän oli Jumala ja että pelastus löytyy vain Hänessä. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä(Joh. 20:30-31). Ihmeet eivät olleet vain satunnaisia armo- ja voimatekoja, vaan ne osoittivat Jeesuksen persoonaan ja sanomaan.

Taivaaseen astumisen jälkeen apostolit noudattivat tätä samaa mallia. Apostolien Teot alkaen jakeesta 2:43 kertoo kymmenistä ”ihmeistä ja merkeistä,” joita tapahtui apostolien kautta seurakunnan varhaisina päivinä. Niiden tarkoitus ei ollut vain parantaa ihmisiä, ajaa ulos riivaajia, eikä edes aiheuttaa kuolemaa (Apt. 5:1-11), vaan osoittaa, että Jumala oli antanut heille valtuudet johtaa vasta muodostettua seurakuntaa ja julistaa evankeliumin sanomaa. Voima houkuttelee tietynlaisia ihmisiä ja niinpä ei ole yllätys, että monet, jotka eivät olleet Jumalan lähettämiä, väittivät olevansa apostoleja (2. Kor. 11:13-15). Kuinka sitten ihmisten tuli erottaa väärät apostolit ja heidän petollinen sanomansa Jumalan apostoleista ja heidän totuuden ja elämän sanomastaan? Paavali esittää kriteerit jakeessa 2. Kor. 12:12:Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.” Yliluonnolliset kyvyt, jotka Herra antoi varhaisille tiedottajillensa, vahvistivat, että heillä oli Hänen valtuutuksensa ja mikä tärkeintä, Hänen jumalallinen innoitettu sanomansa.

Myöhemmin Heprealaiskirjeen tekijä sanoo samaa: ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan” (Hepr. 2:3-4). Tässä oli syy, että Juuda voi luottavaisesti kirjoittaa: “Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet” (jae 17). Pietari vahvistaa saman: ”… että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet(2. Piet. 3:2).

Apostolit olivat seurakunnassa Jumalan nimittämä perustus (Ef. 2:20), jotka puhuivat Jumalan itsensä innoittamaa arvovaltaista sanomaa (Ef. 3:5). Koska alkuseurakunnalla ei vielä ollut Uuden Testamentin kirjoituksia, jotka tulisivat olemaan apostolien opetusten kirjoitettu tallenne (Apt. 2:42), niin oli välttämätöntä, että ne, joilla oli Jumalan virheetön ilmoitus, vahvistettiin sellaisiksi ihmeillä. Uuden Testamentin kaanonin valmistuttua sellainen vahvistus ei ole enää välttämätön. Tänä päivänä puhuu Sana innoitetun Jumalan henkeyttämän tekstin auktoriteetilla. Tässä on syy, että Pietari voi kirjoittaa: Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta” (2. Piet. 1:19). Raamatusta löytyvä Jumalan täydellinen ilmoitus on enemmän kuin kykenevä tekemään meistä ”täydellisiä, kaikkiin hyviin töihin varustettuja” (2. Tim. 3:17). Mitään ei tarvitse lisätä, mitään ei myöskään pitäisi koskaan ottaa pois (Ilm. 22:18-19).

Tätä raamatullista taustaa vasten on pantava merkille, että ihmeet ja parantamiset ovat keskeinen tekijä NAR:ille ja kaikille siinä mukana oleville. NAR:in kannattajat uskovat, että nykyajan kristityt on kutsuttu olemaan osa ihmeidentekijöiden armeijaa ja uskotaan, että ihmeiden tekeminen on taito, jota voidaan opettaa. Bill Johnson’in Bethel-seurakunnan yliluonnollisen palvelutyön koulu (School of Supernatural Ministry) kerskuu 2000 oppilaalla, joita opetetaan tekemään ihmeitä [vi] Jotkut ihmeistä ovat lähes naurettavia, kuten väitteet satavasta kultapölystä, taivaallisista pilvistä (shekina-kirkkaus), enkelien höyhenistä ja hampaiden kultapaikoista. Christianity Today raportoi, että Johnson’in vaimon ja muutamien muiden Bethel-johtajien ”on kerrottu harjoittaneen ”hautaimua” eli ”hautalikoamista” muka keinona imeä kuolleiden kristittyjen hengellistä voitelua makaamalla heidän hautojensa päällä.”[vii]

Kutsuttuina eri nimillä, kuten Jumalan Ilmestyslapset (Manifest Sons of God) ja Joelin Armeija (Joel’s Army), jotkut uskovat, että tapahtuu suurempia ihmeitä, kuin mitä jopa Jeesus teki.[viii] Mutta kun tarkastelemme monia kertomuksia ihmeistä ja parantamisista, niin paha katko Raamatun ja nykyisten käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla paranemiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistattomia, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalvelujen väitteitä. Jack Deere, karismaattinen teologi ja entinen Dallas’in teologisen seminaarin professori, puolustaa tätä katkoa: ”On väärin vaatia, että ihmeiden ja merkkien apostolinen palvelutyö olisi malli parantamisen lahjoille, jotka on annettu keskiverto Uuden Testamentin kristitylle.”[ix] Deere tunnistaa selvästi, että nykyajan parantamiset eivät ole saman luontoisia kuin Raamatusta löytyvät parantamiset. Mitä sitten tapahtuukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samalla tasolla sen kanssa, mitä tapahtui Uudessa Testamentissa.

Hengellinen sodankäynti

Ihmelahjat ja hengellinen eli demoninen sodankäynti käyvät yhdessä kuin käsi ja hanska. NAR ei aloittanut tämän päivän pakkomiellettä demoniseen, jonka juuret ulottuvat helluntailaisuuden alkuaikoihin, mutta NAR on lisännyt joitakin uusia mutkia ja ryppyjä. Monia uusia väitteitä ja opetuksia esiintyy tämän ryhmittymän alla. Uskotaan esimerkiksi, että 10/40-ikkunaa hallitseva demoni, nimeltä Taivaan Kuningatar, leiriytyi Mount Everest’ille ja jotkut NAR-johtajat väittivät kiivenneensä hänen luoksensa kiinnittääkseen hänet hengelliseen sodankäyntiin (vaikka mikään riippumaton lähde ei ole vahvistanut tätä matkaa).[x] Wagner itse opetti hengellisen sodankäynnin kolmea tasoa kirjassaan Confronting the Powers (Voimien kohtaaminen). Korkein taso tunnetaan ”strategisen tason esirukouksena”, jossa yritetään kohdata alueellisia demoneja ja päästä niistä eroon.

Usein käytettyihin menetelmiin kuuluu ”hengellinen kartoitus”, jossa kaupungin, alueen tai valtion tutkimusta käytetään selvittämään, mitkä alueelliset henget hallitsevat tuolla alueella. Kun henki on löydetty, se kohdataan nimeltä ”sen linnoitusten repimiseksi”. Toinen suosittu menetelmä on rukouskävely, jossa uskovien ryhmät kävelevät lähiöitä, kaupunkeja ja muita vastaavia alueita kiinnittääkseen ne hengellisen sodankäynnin rukoukseen [tätä tapahtuu Suomessakin]. NAR:in kannattajien mukaan demonit ilmeisesti valvovat maantieteellisiä alueita ja ne täytyy poistaa valtaistuimelta näillä menetelmillä. Demonit pyrkivät myös aiheuttamaan vahinkoa yksilöille sukupolvikirouksilla, jotka ovat ihmisen esi-isille asetettuja kirouksia, jotka voidaan poistaa vain jonkin hengellisen sodankäynnin muodon kautta menetelmillä, jotka on kehitetty Raamatun ulkopuolisilla kokeiluilla. Ja kun joku kohtaa taloudellisia vaikeuksia ja terveysongelmia, ne usein jäljitetään demonien toimiin. Demonit sellaisilla nimillä, kuin ”syöpä” tai ”köyhyys”, täytyy ajaa ulos vapautuksen tuomiseksi.[xi]

Dominionismi

Hengelliseen (eli demoniseen) sodankäyntiin liittyy läheisesti idea, että koska Aadam menetti maan hallinnan Saatanalle, niin meidän tehtävämme nyt on ottaa se takaisin. On seitsemän nimenomaista aluetta, joilla kristittyjen täytyy pyrkiä hallitsemaan: hallinto, taide, rahatalous, koulutus, uskonto, perhe ja media. Tämä tunnetaan NAR-piireissä Seitsemän Vuoren Mandaattina (Seven Mountain Mandate). Kun kristityt ottavat näiden seitsemän vuoren hallinnan, niin taivaan valtakunta tuodaan maan päälle ja Jeesus tulee takaisin (teologiassa tämä tunnetaan nimellä postmillennialismi).[xii] [Postmillennialismissa odotetaan maailman kehittymistä tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, ja vasta sen lopulla Jeesus palaa, kun taas perinteisen, premillennialistisen, käsityksen mukaan Jeesus tulee ennen kuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa.]

Herätysliikehdintä (Revivalism)

Jotkut näkevät ”valtavan herätyksen avaimena tälle liikkeelle”.[xiii] Tällä tarkoitetaan sitä, että NAR näkee itsensä tuomassa Jumalan valtakunnan lopunajan sielujen sadonkorjuun kautta. Tässä artikkelissa jo mainittujen menetelmien lisäksi NAR-johtajat käyttävät musiikkia (Hillsong ja Bethel asettavat mallin), suuria joukkokokouksia stadioneilla, jotka live-striimataan maailmanlaajuisesti ja lukuisia muita isoja keinoja ja tapahtumia saamaan aikaan maailmanlaajuisen herätyksen. NAR:in postmillennialismi ei jätä juuri tilaa lopunajan totuudesta luopumiselle. Sen sijaan NAR:in sanomaa edistetään voimakkaasti, että saataisiin aikaan herätys, joka mahdollistaa Kristuksen paluun. Kuten Christianity Today (CT) raportoi: ”Herätys on yhdistävä teema Bethel’issä.”[xiv] On kiinnostavaa, että vaikka Bethel voi tarkistaa NAR-liitännäisjärjestön jokaisen tunnuspiirteen, niin em. artikkelissa Bill Johnson kiistää kaikki viralliset yhteydet NAR:iin. Tämä osoittaa, miten vaikeaa on määritellä siihen sekaantuneet.

Raamatun ulkopuolinen ilmoitus

Kaikilla tasoilla ja jokaisessa liitännäisryhmässä muka Herralta tuleva henkilökohtainen ilmoitus on keskeistä. Tämä on odotettavissa, koska se, mikä erottaa NAR:in useimmista muista evankelikaalisista opetuksista, on se, että heillä on eri lähde kuin muilla kristityillä. Vaikka julistavat olevansa sitoutuneita Raamattuun, niin totuus on, että heidän apostoliensa ja profeettojensa saamat profetiat horjuttavat innoitettua Jumalan Sanaa ja lisäävät siihen. Jo ruohonjuuritasolla keskiverto NAR-kannattaja odottaa säännöllisesti kuulevansa henkilökohtaisen sanan Herralta ja nämä sanomat määrittävät, mitä he uskovat ja kuinka elävät paljon enemmän kuin Raamattu. Sellaiset muka Herralta tulleet sanomat kuitenkin mitätöivät itse Raamatun. Hiljattain ”apostoli” Brian Simmons väitti, että Herra ohjasi häntä tuottamaan uuden käännöksen nimeltä Passion Translation, joka vääntää Raamatun tukemaan NAR-teologiaa.[xv] Passion Translation on parhaimmillaan yhden miehen mukaelma, joka on tarkoitettu antamaan jonkin verran oikeellisuutta NAR:in menetelmille ja opetuksille. Liikkeeseen kuuluvat käyttävät sitä laajalti.

**

Tämän artikkelin toisessa osassa tarkastelemme, kuinka NAR on nyt soluttautumassa ei-karismaattisiin evankelikaalisiin seurakuntiin useimpien ollessa tietämättömiä vaarasta.

By Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

Viitteet:

i] As quoted by Richard Fisher in The Quarterly Journal, October-December 2011 p. 7).

[ii] Ibid., p. 8.

[iii] http://bereanresearch.org/dominionism-nar/

[iv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 84-85, 89.

[v] Ibid., pp. 16-17.

[vi] Martyn Wendell Jones, “Kingdom Come in California, Christianity Today May 2016; p. 33.

[vii] Ibid., see also: www.youtube.com/watch?v=6wKPjf1mjb8).

[viii] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp. 102-114.

[ix]  Nathan Busenitz, Right Thinking in a Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017), p. 240.

[x] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 79-80.

[xi] Ibid., pp. 1, 49, 51, 79-90, 102-114.

[xii] Ibid., pp. 51, 81, 87-88.

[xiii] Bereanresearch.org/Dominionism-nar

[xiv] Martyn Wendell Jones, p. 33.

[xv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 67-69.

 

Read Full Post »

Bethel Redding, Heidi Baker, and the Headless Chicken Prophecy
By churchwatcher 15.4.2016, suom. SK

Tony Miano Cross Encounters Ministries’istä kirjoittaa:

Kuka on Heidi Baker?

Heidi Baker syntyi 29.6.1959. Hän on ollut naimisissa miehensä Rolland’in kanssa 36 vuotta. Rolland kärsii nykyisin heikosta terveydestä eikä ole aktiivisesti mukana työssä. (Lähde).

Rolland Baker kirjoitti seuraavaa pariskunnan verkkosivustolla (Lähde):

”Aloitimme Heidin kanssa Iris Global’in (aikaisemmin Iris Ministries) vuonna 1980 ja siitä lähtien olemme olleet lähetyssaarnaajia. Olemme molemmat saaneet pappisvihkimyksen vuonna 1985 suoritettuamme BA- ja MA-tutkinnot Vanguard-yliopistossa Etelä-Kaliforniassa. Minun pääaineeni oli raamattuopinnot (Biblical Studies) ja Heidin seurakunnan johtaminen (Church Leadership). Olen kolmannen polven lähetyssaarnaaja, syntynyt Kiinassa ja kasvanut Kiinassa, Hong Kongissa ja Taiwanilla. Minuun vaikutti suuresti isoisäni H. A. Baker, joka kirjoitti kirjan ’Visions Beyond the Veil’ (Näkyjä verhon takaa, Ev.lut. Herätysseura, 2012), kertomuksen pitkistä näyistä taivaasta ja helvetistä, joita lapset saivat hänen kaukaisessa orpokodissaan lounaisessa Kiinassa kaksi sukupolvea sitten.”

Rolland Baker’in isoisä ”Harold Armstrong Baker, joka tunnettiin nimellä, H.A. Baker, oli amerikkalainen kirjailija ja helluntailainen lähetyssaarnaaja Tiibetissä 1911–1919, Kiinassa 1919–1950, jolloin oli pakko lähteä sisämaasta ja sitten Taiwanilla vuodesta 1955 kuolemaansa saakka vuonna 1971” (Lähde).

Heidi Baker sai fil. tohtorin arvonsa (systemaattisessa teologiassa) Lontoon Kings College’ssa vuonna 1995 (Lähde).

Heidi Baker’in todistus

Google-haku osoittaa, että seuraava video on laajalti jaettu todistuksena hänen pelastuksestaan.

Heidi Baker sanoo todistuksessaan, että 16-vuotiaana Jumala kutsui hänet lähetyssaarnaajaksi ja sananpalvelijaksi. Tiedämme, että tämä ei ole totta, koska vaikka Jumala varmasti kutsuu naisia palvelemaan lähetyssaarnaajina, Hän ei kutsu heitä palvelemaan pastoreina (1. Tim. 2:12-14). Jumala ei milloinkaan tee vastoin Sanaansa.

”Catch the Fire TV” filmasi ja lähetti hänen todistuksensa. Catch the Fire TV on ”Catch the Fire/Toronton” mediatyö, joka on Toronto Airport Vineyard’n uudelleen nimetty tuotemerkki.

Toronto Airport Vineyard oli ja on vastuussa väärästä hengellisestä liikkeestä, joka tunnetaan nimellä ”Toronton Siunaus”. Tämä liike johti siihen, että ensimmäinen seurakunta, jonka jäseniä olimme perheenä, tuli toimintakyvyttömäksi. (Lähde).

Todistuksessaan hän kertoo, kuinka Jeesus käski häntä näyssä katsomaan silmiinsä ja sanoi: ”Minä kuolin, että aina olisi riittävästi.” Sitten hän repäisi palan lihaa runnellun ja murretun ruumiinsa kyljestä ja ojensi sen hänelle käskien häntä antamaan lihaansa lapsille. Kun hän otti palan raakaa lihaa Jeesuksen kädestä, se välittömästi muuttui leiväksi. Ja sitten Jeesus piti yksinkertaisen näköistä maljaa kyljessään ja verta ja vettä virtasi hänen kyljestään siihen maljaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Tämä on kärsimyksen ja ilon malja. Haluatko juoda siitä?” Ja sitten hän antoi maljan tuhansille lapsille ja he kaikki joivat siitä.

On merkillepantavaa, että tämä väitetty näky kuulostaa kauhistukselta, joka tunnetaan roomalaiskatolisena messuna. Ei ole yllätys, että Baker ilmaisee selvästi niin rienaavaa näkyä. Uusi Apostolinen Uskonpuhdistushan (NAR, uusapostolinen liike), kuten myös muut leirit karismanian piirissä, kosiskelevat luopiota roomalaiskatolista kirkkoa ja harhaisesti näkevät katolisen uskon yhteensopivana kristinuskon kanssa (Lähde/Example).

Sitten Baker kuvailee jotakin sellaista, jota kuka tahansa Raamattuun uskova kristitty voi kuvailla vain demonivoimien vuodatuksena, jonka Baker tietysti liittää Pyhään Henkeen. Hän kuvailee itseään seisomassa päällään runneltuna päästä varpaisiin.

Osana todistustaan Baker kuvailee hetkeä, jolloin hänet oli kuin naulittu lattiaan Toronto Airport Vineyard’issa. Kerrotaan, että hänet oli kannettava hotelliinsa ja laitettava sänkyynsä, johon hän jäi jäätyneenä kykenemättä liikkumaan.

”Pyhä Henki” (lainausmerkeissä) kuitenkin salli hänen nousta ylös klo 3:00 aamulla ja ryömiä vessaan. Vastattuaan luonnon kutsuun (ei Pyhän Hengen) hän ryömi takaisin sänkyyn, jossa palasi jäätyneeseen tilaansa.

Valitettavasti Heidi Baker’in todistus ei ole todistus pelastuksesta, vaan ennemmin todistus kokemuksesta. Ei mitään mainintaa synnistä eikä katumuksesta. Ei mitään mainintaa rististä.

Ja mitä Jeesus muka kertoi hänelle hänen näyssään?

”Minä kuolin, että aina olisi riittävästi.” Se ei ole evankeliumi! Se on NAR:in ja uskonsanan menestysevankeliumi. Se on väärä evankeliumi, jota Gal. 1:6-9 kuvailee.

Tämä on evankeliumi

Tämä on evankeliumi – evankeliumi, jota et kuule Heidi Baker’iltä ja hänen kaltaisiltaan.

Jokainen, joka seisoo Jumalan edessä antaakseen todistuksen, tekee sen ilman puolusteluja (Room. 1:18-23). Kukaan ei voi sanoa olevansa viaton tai tietämätön rikkoessaan Jumalan lakia – ajatuksin, sanoin tai töin. Koska Jumala on hyvä, koska Hän on pyhä, koska hän on vanhurskas ja oikeudenmukainen, Hänen täytyy rangaista syntiä (Jer. 14:10Hoos. 9:9Luuk. 13:1-5Joh. 8:24Hepr. 9:27Ilm. 20:11-15). Jumalan määräämä rangaistus synnistä, kaikesta synnistä, on iankaikkisuus helvetissä (Matt. 25:41-46Ilm. 21:8). Sillä ei ole väliä, uskooko ihminen tämän. Tärkeintä on, että se on totta. Totuutta ei määrittele se, mitä joku uskoo. Jumala on totuus, vaikka jokainen ihminen todettaisiin valehtelijaksi (Room. 3:4).

Tämä sama Jumala – ja on vain yksi Jumala – joka vihastuu pahoihin joka päivä, jonka viha pysyy jumalattomien päällä, joka tulee tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa, on se sama Jumala, joka on rakastava, armollinen ja hyväntahtoinen. Ja Hän osoitti suuren rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan lähettäessään Poikansa maan päälle Jeesuksen Kristuksen Persoonassa – joka on täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen, kuitenkin synnitön (Fil. 2:5-112. Kor. 5:21).

Nasaretin Jeesus, joka syntyi neitseestä aivan kuten profeetta Jesaja julisti yli 700 vuotta ennen Jeesuksen kirjaimellista ruumiillista syntymää (Jes. 7:149:6), eli täydellisen synnittömän elämän, jollaista et voi elää. Noin 33 vuoden ajan Jeesus eli elämää täydellisessä kuuliaisuudessa Jumalan laille – ajatuksissa, sanoissa ja teoissa – elämää, jollaista sinä ja minä emme voi toivoa elävämme 33 sekuntiakaan. Ja sitten Hän meni vapaaehtoisesti ristille (Joh. 10:151719:1-27).

Se oli tosin juutalainen kansa, joka inhottavasti ja säälimättä vaati Jeesuksen teloittamista. Se oli tosin Rooman hallinto, joka suoritti tuon halveksittavan teon. He kaikki olivat kuitenkin vain välineitä toisen kädessä, sillä Isäjumala näki hyväksi murskata Poikajumalan synnin vihansa täyden painon ja raivon alla (Jes. 53:10-12). Isäjumala teki Poikajumalan, joka ei tiennyt synnistä, synniksi niiden puolesta, jotka katuvat ja uskovat evankeliumin, niin että Hänen Poikansa uhrin kautta monet tehtäisiin vanhurskaiksi Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Toisin sanoen, tuona suurena ja kauheana päivänä Isäjumala katsoi Poikajumalaa ikään kuin tämä olisi elänyt syntisen turmeltuneen elämän ja sen sijaan – suurenmoisessa vaihtokaupassa – Isäjumala katsoo niitä, jotka Hän on saanut syntymään uudesti (1. Piet. 1:3), katumaan ja uskomaan evankeliumin, ikään kuin he olisivat eläneet Hänen Poikansa täydellisen, mittaamattoman kallisarvoisen elämän (Kol. 2:8-152. Kor. 5:21).

Jeesus vuodatti viattoman verensä ristillä. Hän kuoli kirjaimellisen ruumiillisen kuoleman ristillä ja Hänet haudattiin hautaan, joka ei ollut Hänen omansa. Kolme päivää myöhemmin Jeesus iäksi voitti synnin ja kuoleman noustessaan ruumiillisesti haudasta (1. Kor. 15:1-4). Ja toisin, kuin kaikki muut ihmisten mielikuvituksen luomat väärät jumalat – joko islamin, katolilaisuuden, mormonismin, hindulaisuuden, Jehovan todistajien, Oprahismin tai ateismin (uskonto siinä kuin mikä tahansa hengellinen ”ismi”) väärät jumalat – Jeesus Kristus elää tänä päivänä ja palaa Isän valitsemalla hetkellä.

Jumalan määräys kaikille ihmisille kaikkialla on, että on tehtävä parannus (Luuk. 13:1-5Apt. 17:29-31). Muuta mielesi. Lakkaa uskomasta valheisiin ja usko se totuus, jonka tiedät – totuus, jolle olet vastuussa ja tilivelvollinen. Käänny synnistäsi ja käänny kohti Jumalaa ja yksin uskolla vastaanota Jeesus Kristus Herranasi ja Vapahtajanasi.

Sinun täytyy tulla Jumalan tykö Hänen ehdoillaan. Jumala ei neuvottele syntisten kanssa. Et voi lahjoa Jumalaa uskonnollisilla harjoituksillasi etkä sellaisilla, joita ehkä pidät ”hyvinä tekoina”, kelvollisina Jumalalle. Jumala ei punnitse eikä vertaa sinun ”hyvääsi” sinun ”pahaasi”, sillä Jumala ei näe sinua eikä ketään muutakaan hyvänä. Jumalan määritelmä ja normi hyvyydelle on moraalinen täydellisyys ja vain Yksi on koskaan täyttänyt ja vain Yksi koskaan tulee täyttämään sen normin. Ja hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Messias, kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Mitä sinuun tulee, niin muun ihmiskunnan lailla sinäkin olet tehnyt syntiä ja olet Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23).

Jos Jumala aiheuttaa sen, että sinä uudestisynnyt ja suo sinulle katumuksen ja uskon lahjat, jotka vain Hän voi antaa, niin Hän ottaa sinun kivisydämesi ja antaa sinulle lihasydämen. Sinä alat rakastaa asioita, joita Jumala rakastaa ja vihata asioita, joita Jumala vihaa. Lakkaat julkeasti olettamasta, että Jumalan anteeksiantamus olisi jotakin, jonka olet ansainnut. Sen sijaan sinulla on luottavainen varmuus, että Hän on antanut sinulle anteeksi – ei minkään vanhurskaudessa tekemiesi tekojen perusteella, vaan perustuen kokonaan Jumalan armoon ja rakkauteen ja Hänen kunniaansa (Tiit. 3:4-7).

Miksi Jumala salli ainokaisen Poikansa kuolla ansaitsemattoman syntisen kuoleman ottaakseen päällensä rangaistuksen, jonka syntiset oikeuden mukaan ansaitsevat synneistään Jumalaa vastaan, niin että syntiset voivat saada anteeksi ja pelastua? Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Tee parannus ja vastaanota Jeesus Kristus Herranasi ja Vapahtajanasi, kun Jumala vielä antaa sinulle aikaa.

Heidi Baker’in kumppanuudet

Merkittävin henkilö Heidi Baker’in palvelutyöjärjestön johtokunnan jäsenistä on Stacey Campbell. Campbell ”on Kanadan Profeetallisen Neuvoston (Canadian Prophetic Council) perustaja ja fasilitaattori ja palvelee kunniajäsenenä Profeetallisten Vanhinten Apostolisessa Neuvostossa (Apostolic Council of Prophetic Elders), jota johtaa Cindy Jacobs. Miehensä Wesley’n kanssa he ovat tri. Che Ahn’in alaisen Harvest International Ministries’in apostolisessa tiimissä. He ovat perustaneet myös seurakunnan (New Life Church, Kelowna, BC) sekä hyväntekeväisyysjärjestön vaarassa oleville lapsille nimeltä ’Be A Hero’ (Ole Sankari).  Konferenssipuhujina he ovat palvelleet yli 60 maassa ahertaen nähdäkseen herätyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muuttavan maailman. Stacey’n omakohtainen kokemus seurakuntien istuttajana, pastorina ja lähetyssaarnaajana antaa hänen profeetalliselle opetukselleen syvyyden ja auktoriteetin, joka voi tulla vain omakohtaisesta kokemuksesta. Campbell’eillä on viisi aikuista lasta ja he asuvat Kanadan Brittiläisen Kolumbian Kelowna’ssa.” (Lähde).

Vaikka Stacey Campbell on vain Profeetallisten Vanhinten Apostolisen Neuvoston (ACPE) kunniajäsen, hän ei ole mikään pikkukala tässä erityisen mädässä hengellisessä lammessa.

Campbell osallistui Todd Bentley’n apostoliseen valtuutukseen, yhden pahimmista hahmoista, mitä Uusi Apostolinen Uskopuhdistus on koskaan tuottanut, Hän esitti aikamoisen kohtauksen päihittäen useimmat läsnä olevat väärät apostolit. Hän osoitti olevansa todella kehno näyttelijä, riivattu, tai sitten kumpikin (Lähde).

Bill Johnson, Bethel Redding -kulttijohtaja, osallistui myös Bentley’n valtuutukseen todeten: ”Me muutamme historian kulkua tekemällä yhteistyötä sinun kanssasi.” Ja: ”Sinä toivotat kirkkauden tervetulleeksi, niin kuin kuka tahansa, jonka koskaan olen nähnyt elämässäni. (You welcome glory as well as anyone I have ever seen in my life). Kaipaan saada oppia sinusta.” (Lähde).

Bentley osoitti pian olevansa huorintekijä ja avionrikkoja (Lähde).

Bentley’n palautti myöhemmin palvelutyöhön NAR-johtaja ja väärä opettaja Rick Joyner (Lähde).

Myös Joyner osallistui Bentley’n valtuutukseen sanoen, että Bentley olisi seurakunnassa vastalääke ”penseydelle” (Lähde).

Bentley on jälleen hommissa ja yhtä pahana kuin aina. Hän väittää, että yhden dollarin lahjoitus tuo yhden sielun pelastumisen (Lähde). Hän kerskuu myös miljoonalla ”ratkaisulla Kristuksen puolelle” hänen palvelutyönsä 10 ensimmäisen vuoden aikana (Lähde). Viimeksi Bentley palaten entisiin karnevaalimetkuihinsa väitti, että eräässä kokouksessa Fresno’ssa ilmestyi enkelin höyheniä ja jalokiviä (Lähde).

Heidi Baker’in päättömän kanan profetia

Heidi Baker on Bethel Redding’in säännöllinen kävijä. Hän puhuu siellä usein.

Hiljattain Bethel TV:n YouTube kanavalle oli laitettu katkelma Heidi Baker’in puheesta. Videon otsikko oli:  The Call of an Eagle – Heidi Baker, Bethel Church.

Baker aloittaa tyypilliseen apostoliseen profeetalliseen tyyliin laulamalla pienen vapaamuotoisen kappaleen, tarkoitan ”hengen johtaman” sävelmän ja pitäytyen yksitoikkoiseen käytäntöön toistaa sanoja ja sanontoja. Päätellen koolla olevien ulkonäöstä ihmiset oli jo vispattu tietoisuuden muutostilaan, ennen kuin Baker aloittaa profeetallisen lausumansa. Baker aloittaa temppunsa niin, että voi varmistaa, että ihmiset pysyvät hänen haluamassaan emotionaalisessa ja psykologisessa tilassa. Pahin on kouluttanut hänet. Hänen ensimmäinen julistuksensa ihmisille on, että Jumala haluaa nostaa heidät yläpuolelle tarkemmin määrittelemättömän myrskyn antaakseen heille ns. kotkan silmät. Hän ei voi olla tarkka. Yleisössä voisi olla joku tarpeeksi selväjärkinen ymmärtämään.

Hän julistaa, että Jumala on antanut hänelle profeetallisen sanan Amerikalle; sanan, joka on myös Bethelin yliluonnollisen palvelutyön koulua varten (Bethel School of Supernatural Ministry, todennäköisesti koulu, johon hän viittaa). Baker’in väitetty profeetallinen sana on jaettu osiin huudahduksin ”Ho!” ja toivottavasti uskottavuutta antavalla pään nykäisyllä oikealle. Mitä olisikaan profetia ilman nopeaa hengen aikaansaamaa taser-laukausta (taser on sähköinen tainnutusase, etälamautin. Suom. huom.)

Sitten Baker muka kuulee Jumalan sanovan: ”Sinun kohtalosi ei ole olla kana.” Luiskahtaen pois tietoisuuden muutostilastaan (todellisesta tai teeskennellystä) useat ihmiset yleisössä nauravat.

Seuraa vihellyksiä ja huutoja, kun Baker julistaa, että Jumala ei halua heidän olevan kanoja. Hän haluaa heidän olevan kotkia. Minun mielestäni se on melkoinen tuomio kanoille.

Baker kertoo yleisölleen, että Jumala haluaa heidän näkevän yläpuolelle epämääräisen pölyn, epämääräisen myrskyn ja epämääräisen pyörteen.

Jumalan (ota huomioon, ei Raamatun Jumalan) ryöpytys kanoja vastaan jatkuu väitetyllä julistuksella Baker’in kautta, että hän haluaa heidän kohoavan kuin kotkat eikä hyppelevän ympäriinsä maassa kuin kanat. Lisää kanasuvaitsemattomuutta.

Baker lainaa jaetta Jes. 40:31 (joka minulla oli ensimmäinen ulkoa opettelemani jae) ja tietysti ulkopuolella kontekstin. Se ei ole yllätys. Bethelissä ”paikka, paikka, paikka” – joko maallinen tai pienen taivasmatkailun aikana – on paljon tärkeämpää kuin ”konteksti, konteksti, konteksti”.

Siltä varalta, että ”näky kotkasta” ei ole kylliksi, Baker profetoi, että Jumala haluaa antaa yleisölle vallan yli käärmeiden. He tulevat syöksymään kuin kotkat ja kahmaisemaan käärmeitä. Sitten he lentävät niin korkealle, että käärmeet tukehtuvat.

En ole mikään käärmefani, mutta se on kova tapa kuolla. Ja voisiko joku tehdä minulle tutkimusta, joka osoittaisi, missä korkeudessa käärme tukehtuu ja verrata sitä korkeuteen, jossa kotka tukehtuu? Jos todella löydät tuon tiedon, niin pyytäisin laittamaan sen kommenttien osioon.

Tiedän, tiedän. Hän puhuu vertauskuvallisesti. Mutta minä olen kirjoittamassa tätä artikkelia osittain rauhoittaakseni hermojani. Olen niin vihainen tälle väärälle profetissalle ja kultille, joka on Bethel Redding, että haluaisin hyvinkin potkaista kanaa!

Sitten Baker profetoi, että Jumala on kutsumassa heitä pelottavimpaan paikkaan, missä koskaan ovat olleet – pelottoman rakkauden paikkaan. Hän erottaa tämän nimenomaisen puheen osan lyhyellä ”pyhän naurun” näytöksellä.

Tässä vaiheessa Baker’illa alkaa tökkiä. Hänen puheessaan alkaa olla enemmän katkoja – raskaampia (more pregnant) taukoja. Minun osaltani se on tietysti spekuloimista, mutta ei ole ihme, että Baker’ilta alkaa puhuttava loppua. Hän yrittää miettiä lennossa, minne vielä viedä vertauksen kotkasta ja kanasta.

Ja sitten…

Edelleen puhuen sitä, millä on saanut yleisön vakuuttuneeksi, että ne ovat Jumalan sanoja, Baker sanoo: ”Aion kutsua teidät; aion kutsua teidät paikalle, jossa te varoitatte, jopa varoitatte niitä, jotka sirkuttavat [hetken tauko] … päättöminä”.

Baker jatkaa: ”Aion kutsua sinua paikalle, jossa varoittaisit, jopa varoitat niitä, jotka juoksevat ympäri pihaa päättöminä. Minä olen pää, sanoo Herra. Minä olen pää. Minä olen sinun pääsi. Te ette ole tarkoitettuja olemaan päättömiä kanoja, jotka eivät edes tiedä juoksevansa päättöminä.” Saanen vain sanoa, että nyt juuri huokaisin helpotuksesta. Olin huolestunut siitä, että päättömät ihmiset tiesivät juoksevansa ympäriinsä kuin kanat, joiden pää on leikattu pois!

Mutta odota! Ei se tähän lopu!

Baker sanoo jälleen huijaten yleisön uskomaan, että hän puhuu Jumalan sanoja: ”Tuossa paikassa opit liitämään räpyttelemättä, räpyttelemättä ja ilman hikeä, koska se on minun henkeni.”

Pari asiaa. Jos lintu räpyttelee, se ei liidä. Jumala tietää sen. Joten Jumala ei sanoisi Heidi Baker’in kautta, että Hän aikoo panna ihmiset liitämään räpyttelemättä. Koska Jumala loi linnut, hän todella tuntee linnunlennon mekaniikan. Jumala, joka antoi kotkalle kyvyn liitää, tietää, että liiteleminen tarkoittaa lentämistä siipiä räpyttelemättä.

Vielä yksi syy välttää Bethel Redding’iä kuin ruttoa

Heidi Baker on sen tyyppinen huijari, joille Bethel Redding’in jäsenet ja kävijät altistuvat säännöllisesti. Hän on väärä opettaja, väärä profetissa ja ei ehkä ole itse pelastunut.

Tässä on Heidi Baker’in profetia ”Strange Fish” (Outo kala):

Jos käyt Bethel Redding’issä, jos Bethel Redding ja Heidi Baker’in kaltaiset ihmiset vaikuttavat sinuun, niin pakene Kristuksen tykö!

Olen dokumentoinut Bethel  Redding’in epäraamatullisia, jopa demonisia toimintoja. Et ole turvassa siellä. Et ole turvassa ollessasi alttiina tämän kultin ja sen yhteistyökumppaneiden väärille opetuksille.

Jos tarvitset apua löytääksesi Raamattuun uskovan, evankeliumia saarnaavan seurakunnan, jossa Pyhä Henki todella asuu, niin ota yhteyttä minuun: info@crossencountersmin.com.

Lähde: By Tony Miano, Bethel Redding, Heidi Baker, and the Headless Chicken Prophecy, Cross Encounters Ministry, http://crossencountersmin.com/featured-article/bethel-redding-heidi-baker-headless-chicken-prophecy/, Published 14/04/2016. (Accessed 15/04/2016.)

Read Full Post »

Jo vuosien ajan uuskarismaattisissa piireissä on puhuttu seitsemää vuorta koskevasta mandaatista (engl. Seven Mountains Mandate). Seitsemällä vuorella tarkoitetaan seitsemää elämänaluetta, jotka uskovien tulee valloittaa ja ottaa hallintaansa yhteiskunnassa. Nuo vuoret ovat koulutus, liike-elämä, perhe, media, uskonto, taide ja viihdeteollisuus sekä hallinto. Opin mukaan Jumalan valtakunta pääsee murtautumaan esiin ja taivas tulee todeksi maan päällä vasta sitten, kun näiden jokaisen vuoren hallinta on siirtynyt Jumalan valtuuttamille apostoleille.
– Heimo Enbuska kirjoittaa uusapostolisesta liikkeestä kirjassa Koetelkaa kaikki – suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin (Aikamedia 2016)

”Apostoli” Bill Johnson on sanonut Bethel-seurakunnassa 15.8.2010, että ne, jotka uskovat Jumalan sallivan sairauksia, saarnaavat ”toista evankeliumia”:

BJ”Jeesus paransi jokaisen, joka tuli hänen luokseen kärsimyksen tai tuskan kanssa. Hän paransi heidät. Se on ainoa normi, jota tulee seurata. Kieltäydyn luomasta teologiaa, joka sallii sairauden. Ja tässä meillä on ongelma. Vain yksi, pieni ongelma. Apostoli Paavali antaa meille varoituksen Galatalaiskirjeessä ja hän sanoo näin: ’Jos minä tai vaikka enkeli tulee luoksenne ja saarnaa teille toista evankeliumia, teidän tulee hylätä se.’ (Gal. 1:8). Ihmeellistä, enkeli ilmestyy! Ja jos hän tuo toisen normin, toisen evankeliumin, hylkää se. Hän sanoo: ’Vaikka itse tulisin luoksenne ja olen muuttanut mieltäni, älkää kuunnelko minua.’ Joten mikä evankeliumi se on? Se on Jeesuksen evankeliumi, kuningaskunnan evankeliumi. Sallikaa minun havainnollistaa tätä. Paavali viittaa piikkiin lihassaan, jonka monet tulkitsevat sairaudeksi, jonka Jumala on hänelle sallinut tai tuottanut. Tämä on toinen evankeliumi. Jeesus ei näyttänyt sellaisesta esimerkkiä, eikä hän opettanut sellaista. Ja Paavali sanoi: ’Normia ei voi muuttaa.'”

Raamatun mukaan on päivänselvää, että kärsimykset kuuluvat kristityn elämään. Vaikeuksien kautta uskomme syvenee ja luottamuksemme Jumalaan vahvistuu. Pistimensä kanssa tuskaileva Paavali sai Jumalalta lohdutuksen sanan: ”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa’. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2. Kor. 2:9,10). Usein Jumala riisuu meidät kaikesta omavoimaisuudestamme, jotta Hänen voimansa pääsisi vaikuttamaan kauttamme.

Bill Johnson on kuitenkin luonut uuden, Raamatun ilmoituksen ulkopuolisen teologian, jossa kristitty ei voi sairastaa tai kärsiä. Hän asettuu jopa Paavalin yläpuolelle antaessaan ymmärtää, että Paavali on harhaoppinen. Asettamalla Paavalin sanat kyseenalaiseksi Johnson luo epäilyksen varjon koko Paavalin opetuksen ylle. Mutta niinhän käärme on aina tehnyt: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Miten on mahdollista, että joku voi kävellä jopa Paavalin opetuksen yli? Ilmeisesti sillä perusteella, jos on itsekin ”apostoli”. Nimittäin nykypäivänä maailmalla vaikuttaa voimakkaasti niin sanottu uusapostolinen liike (New Apostolic Reformation, NAR), jossa on satoja apostoleja, ja lisäksi profeettoja. Tunnettuja tällaisia ovat Bill Johnsonin lisäksi esimerkiksi C. Peter Wagner, Cal Pierce, Todd Bentley, David Herzog, Rick Joyner, Bob Jones, Paul Cain, Micke Bickle, Cindy Jacobs, Heidi Baker ja Chuck Pierce.

Uusapostolinen liike on syntynyt kolmesta valtavirtauksesta: Toronton nauruherätys, Kansasin IHOP (International House of Prayer) ja Bill Johnsonin Bethel-seurakunta. Liikkeen mukaan seurakunta täytyy ennallistaa ja varustaa hallitsemaan; sen täytyy tulla täydelliseksi. Sen jälkeen he puhdistavat maan kaikesta pahuudesta taistellen voiton Satanasta, he tuomitsevat luopioseurakunnan, ja he uudistavat koko luomakunnan. Vasta sitten Kristus voi palata.

”Apostolit” voittavat pahuuden he voittavat Saatanan, ei Jumala. Tätä opettaa menestysteologia, mutta ei Raamattu! Raamatun mukaan taistelu on jo käyty Golgatan ristillä, jossa Jeesus voitti Saatanan vallan.

Bill Johnsonin henkilökohtainen avustaja Judy Franklin sanoo: ”Suurin virhe, minkä voisimme koskaan tehdä, on luulla, että tämä maailma on käymässä niin pahaksi, että Hän tempaa meidät pois nopeasti, ennen kuin kaikki kuolemme. Tämä ei … osoita maailmalle, kuinka voimakkaita me olemme, koska Jumala on antanut meille Hänen voimansa.”

Kris Vallotton Bethel-seurakunnasta puolestaan sanoo: ”Minä kieltäydyn hyväksymästä mitään ajattelutapaa, joka juhlii pahoja uutisia aikojen merkkeinä ja tarpeellisina merkkeinä Jeesuksen takaisinpaluulle.”

Raamatun opetus puolestaan on, että ennen Jeesuksen takaisintuloa kaikki täällä menee vain huonompaan suuntaan. Ovatko uusapostolisen liikkeen kannattajat jättäneet lukematta Matteuksen evankeliumin luvut 24 ja 25? Vai ovatko itsensä Jeesuksen sanat sitä ”toista evankeliumia”? NAR-liike on kääntänyt kaiken päälaelleen!

Menestysteologialla on voimakas jalansija Afrikassa. Väärän opetuksen seurauksista kerrottakoon yksi esimerkki Sudanista. Islamilaisessa Pohjois-Sudanissa on ollut hirvittäviä kristittyjen vainoja, mutta monet Etelä-Sudanin kristityistä ovat jättäneet pohjoisen lähimmäiset oman onnensa nojaan. Etelässä kun vaikuttaa voimakkaasti sellainen ajattelutapa, että uskova menestyy eikä voi kärsiä. Tästä syystä he ajattelevat, että pohjoisen kristityt ovat tehneet jotain väärin, koska heitä vainotaan; ”oma vikansa”.

Uusapostolisuudesta ja menestysteologiasta tekee huolestuttavan se tosiasia, että tämänkaltaista opetusta pursuaa joka puolelta. TV7 näyttää vihkiytyneet äärikarismaattisuuden edistämiseen, ja tuon suuntauksen kirjallisuutta on suomennettu koko joukko. Lisäksi Suomessa käy jatkuvasti puhujia uusapostolisesta liikkeestä, esimerkiksi

On kummallista, miten ihmiset menevät mukaan tuollaiseen toimintaan! Eikö enää uskovilta löydy tervettä arviointia ja erottelukykyä? Mutta Jeesushan sanoi, että loppua kohti eksytys ja luopumus vain lisääntyy.

Syvällä kiitollisuudella on pantava merkille, että erityisesti vapaista suunnista on noussut kirkkaita ääniä, jotka hyvin perustellen varoittavat menemästä mukaan tässäkin artikkelissa kuvatunlaiseen epäraamatullisuuteen.

Read Full Post »

Uskon, että olemme tulleet seurakunnassa nyt suuren ravistelun aikaan, etenkin johtajiston tasolla. Jumala aloittaa siivouksen, eikä se tule olemaan somaa. … Mutta kuten olemme nähneet, Jumalaa ei pilkata. Hän on jo alkanut suursiivouksen. Ja kaikki mitä meidän täytyy tehdä, on olla yhteistyössä hänen kanssaan. (Ja tehdä se oikeassa hengessä.) Mutta epäilemättä nyt on vastakkainasettelun aika. Jos nykyaikana on koskaan ollut sellaista hetkeä kuin Elia vastaan Baalin profeetat, se on nyt. Väärennökset eivät koskaan ole rehottaneet yhtä lailla valtoimenaan. Rahasaarnaajat eivät koskaan ole olleet niin julkeita. Jumalan on aika ravistella seurakunta. … ”Sokerievankeliumillaan” sananjulistajamme ovat vuosikaudet kylväneet eksytyksen siemeniä. Synnistä tai tuomiosta, syvästä katumuksesta tai pyhityksestä ei ole julistettu. Ravinnoksi on syötetty pelkkää ”sokerilientä”. Mutta sen kaiken on muututtava. Olemmehan lopun ajoissa – suuren viettelyn ja eksytyksen, petollisten tunnustekojen ja ihmeiden ajoissa – eikä koskaan ole ollut suurempaa totuuden tarvetta kuin juuri nyt. – Andrew Strom –

Alla on yksi luku Andrew Stromin 2015 päivitetystä kirjasta Kundalini-varoitus – ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa? (81 s.). Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan!

Andrew Strom on itse ollut ns. profeettaliikkeessä mukana. Hän on erittäin läheltä nähnyt kaiken sen harhan, joka Toronton ja Lakelandin ”herätyksissä” ja niiden jälkimainingeissa vaikuttaa – valitettavasti myös Suomessa.

Huomaa, että tämä on eri artikkeli kuin vajaa vuosi sitten ilmestynyt John Lanaganin kirjoitus Bethel-seurakunnan johtajan Bill Johnsonin New Age -taipumukset. Teksti on jatkoa pari viikkoa sitten julkaisemalleni artikkelille Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta.


Luku 9 ”Bill Johnson ja New Age”
By Andrew Strom, suom. Reija Becks

Kuten olemme nähneet, Lakelandia ja Todd Bentleyä ympäröineen fiaskon jälkeen asiat ”invaasiorintamalla” näyttivät hieman rauhoittuvan. Poikkeuksena oli yksi valtava megaluokan palvelutyö, joka vain vahvistui vahvistumistaan. Puhun tietenkin Bill Johnsonin johtamasta Bethel-seurakunnasta Reddingissä, Kaliforniassa.

Vaikka Bill Johnson oli seissyt puhujalavalla Lakelandissä ja julkisesti hyväksynyt ja puolustanut Todd Bentleyä (jopa tämän avioliiton hajoamisen jälkeenkin), sitä seuranneet jälkimainingit eivät näyttäneet lainkaan ulottuvan häneen. (Rick Joyner ei ollut niin onnekas.)

Johnsonista on maailmanlaajuisessa mittakaavassa tullut jonkinlainen karismaattinen megatähti. Erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla hänen vaikutuksensa on valtaisa. Hän pitää joka vuosi konferensseja esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Singaporessa, missä tuhannet pastorit ja johtajat kuuntelevat tarkkaan jokaista hänen lausumaansa sanaa. Hän on ehdottomasti tätä nykyä karismaattisen maailman kaikkein vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Ja Jesus Culture -yhtyeen musiikkityön välityksellä hänen vaikutuksensa ulottuu valtaviin määriin kristittyjä nuoria. Bethel on ehdoton tuhovoima kaikin puolin. Ja monien mielestä Bill Johnson ei voi tehdä mitään väärin.

Aiemmassa luvussa julkaisimme Bethel School of Supernatural Ministry -koulusta (”Yliluonnollisen palvelutyön koulu Bethel”) valmistuneen nuoren naisen todistuksen. Monet lähteet vahvistavat asiat, joita hän kertoi meille Bethelistä. Alituiseen ilmenevä ”juopunut” käyttäytyminen, hysteerinen nauru, vapiseminen, tahaton nytkähtely, valopallot, ”tulitunnelit” ym. Ja loputon puhe omituisista enkelikohtaamisista ja matkoista ”kolmanteen taivaaseen”. Olen varma, että sellainen on jokaiselle lukijalle tähän mennessä jo liiankin tuttua. Bethelissä touhu menee kuitenkin paljon syvemmälle. Siellä ei nimittäin pelkästään sallita sitä, että jotkin New Age -tavat pääsevät sisään takaovesta, vaan itse asiassa nyt avoimesti hyväksytään täysimittaiset New Age -käytännöt. He väittävät yksinkertaisesti ”ryöstävänsä takaisin” sen, mitä paholainen alkujaan varasti!

TYRMISTYTTÄVÄ KIRJA

Vuonna 2012 julkaistiin hämmästyttävä kirja, jonka olisi pitänyt päräyttää hälytyskelloja ympäri maailman. Kirjan nimi on The Physics of Heaven (”Taivaan fysiikka”). Toinen sen tekijöistä on Bill Johnsonin hallinnollinen avustaja Judy Franklin, ja kirjan esipuheen on kirjoittanut Bethelin pastori Kris Vallotton. Bill Johnson ja hänen vaimonsa Beni kirjoittivat teokseen kolme lukua, ja Jesus Culture -liikkeen Banning Liebscher tuki kirjaa julkisesti. Niin pitkälti kuin ylipäätään on mahdollista, teos oli kaikin puolin Bethelin virallisesti hyväksymä julkaisu. (Sitä myydään vielä tänäkin päivänä Bethelin internetsivuilla.)

Teoksen sisältö on kerta kaikkiaan tyrmistyttävä. Jo kirjan kansimainokset kertovat, mistä on kyse: ”Teoksessa tarkastellaan ääneen, valoon, värähtelyyn, taajuuksiin, energiaan ja kvanttifysiikkaan liittyviä Jumalan mysteerejä.” Kirja on kuitenkin kaukana tieteestä. Se on mystistä New Age -kummallisuutta, tarkoituksena tuoda omituisia pakanallisia käytäntöjä kristillisyyden valtavirtaan.

Teokseen on kirjoittanut artikkeleita yksitoista henkilöä, mukaan lukien Bob Jones, Larry Randolph, Cal Pierce (kuuluisa Healing Rooms -liikkeestä), Jonathan Welton ja tietenkin Bill ja Beni Johnson. Toinen teoksen tekijöistä, Ellyn Davis totesi, että ”[kirjan kirjoittajat] ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että seuraava Jumalan liikehdintä muuttaa aivan syvimmällä tasolla sen, keitä olemme – ehkä juuri sillä ’värähtelytasolla’, jota New Age -liike on tutkinut. Kirjoittajat ovat myös kaikki yhtä mieltä siitä, että New Agessa on kätkettyjä totuuksia, jotka kuuluvat meille kristityille […]” Davis totesi teoksessa myös: ”En löytänyt ainuttakaan kristittyä johtajaa, joka olisi jakanut kiinnostukseni saada selville, olisiko New Agessa kätkettyjä totuuksia. Nyt alamme kuulla yhä enemmän ja enemmän ilmestyksistä, jotka ovat yhdenmukaisia sen kanssa, mistä New Age -liikkeessä on koko ajan puhuttu, ja yhä enemmän kuulemme opetusta, että kristityt ’ottavat takaisin’ totuuksia New Agesta.” Totuuksiako New Agesta? Tosissaanko? Jos ihmisten hälytyskellot eivät vielä pärähdä soimaan, niiden pitäisi. Oletko koskaan kuullut mitään yhtä pöyristyttävää?

Muista, että niin pitkälti kuin ylipäänsä on mahdollista, tämä on Bethelin virallisesti hyväksymä julkaisu. Kuten Bethelin pastori Kris Vallotton sanoo teokseen kirjoittamassaan esipuheessa: ”Judy Franklin ja Ellyn Davis kokoavat tässä vaikuttavassa kirjassa yhteen joukon näkijöitä, jotka tähyävät luomakunnan verhon taakse paljastaakseen Luojamme salaperäistä ominaislaatua […] Nämä näkijät ovat tuoneet tutkimuksissaan esiin uusia näkökulmia, joita ei koskaan ennen ole harkittu.”

Mitä sitten ovat nämä uudet näkökulmat, joita ”ei koskaan ennen ole harkittu”? Kuten sanottu, tärkein niistä on se, että kristityt voivat nyt ”ottaa takaisin” ja käyttää jopa kaikkein pakanallisimpia New Age -tapoja. Vaikka Kirjoituksissa (esim. 5. Moos. 18:10-12) on erityisesti kielletty sentyyppiset okkulttiset konstit, meitä johdetaan nyt ymmärtämään, että kaikki on kunnossa ja nämä käytännöt, joita kristityt kautta aikojen ovat pitäneet aina pahoina, voidaan aivan hyvin tuoda seurakuntaan.

En tiedä, mitä mieltä sinä olet, mutta minusta se on yksi kaikkein vaarallisimmista näkemyksistä, mistä olen koskaan kuullut. Entä millaisten käytäntöjen puolesta nämä kirjoittajat tarkasti ottaen puhuvat?

Teoksen luvussa, jonka otsikko on Authentic vs. Counterfeit (”Aito vastaan väärennös”), artikkelin kirjoittaja Jonathan Welton ilmoittaa: ”Olen löytänyt Kirjoituksista ainakin 75 esimerkkiä seikoista, jotka New Age on väärentänyt. Näitä ovat esim. henkioppaat, transsit, meditaatio, aurat, voimaesineet, selvänäköisyys, selväkuuloisuus ym. Nämä kuuluvat itse asiassa seurakunnalle, mutta ne on varastettu ja pantu ovelasti uuteen pakettiin.”

Sanotaanko minulle siis, että kristittyjen tulisi etsiä auroja ihmisten pään ympäriltä, yrittää päästä transsitilaan, kuunnella henkioppaita, hankkia voimaa talismaanien tyyppisistä esineistä aivan pakanoiden tapaan, pyrkiä saamaan ruumiista irtautumisen kokemuksia jne.? Teoksen perusteella on selvää, että kirjoittajat puoltavat TARKALLEEN tällaisia asioita.

Eipä ihme, että tämä kaikki sopii täydellisesti yhteen niiden seurakunnassa räjähdysmäisesti lisääntyneiden New Age -käytäntöjen kanssa, joita paholainen on yleisesti sinne ujuttanut. Se, mitä uusiaikalaiset nimittävät transsendenttiseksi mietiskelyksi, on paketoitu ovelasti uudestaan, ja siitä käytetään nimitystä mietiskelevä / keskittyvä / kontemplatiivinen rukous. Ne, mitä New Age kutsuu astraalimatkoiksi, on seurakunnassa nimetty henkimatkoiksi. Kaikki ”portaalit”, ”visualisoinnit” ja ”enkelioppaat” on yksinkertaisesti tuotu suoraan New Age -uskonnosta. Ja monia näistä käytännöistä opetetaan KRISTITYILLE NUORILLE sellaisissa paikoissa kuin Bethel.

En usko, että olemme milloinkaan kokeneet aikaa, joka on yhtä vaarallinen kuin tämä, missä juuri nyt elämme. Kuten sanottu, Jeesus varoitti viimeisinä aikoina eksytyksen olevan niin suuri, että jopa valitutkin saattavat joutua harhaan. Valheellisista ihmeistä ja merkeistä sekä viettelevistä hengistä tulee arkipäiväistä. ”Valkeuden enkelit” tulevat yhä aktiivisemmiksi. Missä on koettelu ja arvostelukyky?

”HYVIÄ VÄRÄHTELYJÄ”

Kaikki tämä antaa tietysti lisäselvyyttä joihinkin arveluttaviin toteamuksiin, joita Bill Johnson on vuosien varrella esittänyt. Johnson kirjoitti vuonna 2006 julkaistussa kirjassaan: ”Monet huomattavat pastorit ja konferenssipuhujat lietsovat pelkoa olettamalla, että koska jotain asiaa suositaan New Agessa, sen täytyy olla lähtöisin paholaisesta.” Jos suositaan New Agessa? Mitä oikein tarkoitat, Bill?

Kuten Johnsonin hallinnollinen avustaja Judy Franklin kirjoitti: ”Bill Johnson kirjoittaa, ettemme voi vain jäädä norkoilemaan vanhan totuuden ympärille, vaan meidän pitäisi etsiä uusia totuuksia sukupolvellemme ja säilyttää sitten nämä totuudet seuraaville sukupolville.” Minkälaisia tarkalleen ovat nämä ”uudet totuudet”, joista tässä puhutaan? Judy Franklin kirjoitti lisäksi: ”Enhän minä halunnut uusiaikalaiseksi ryhtyä. Halusin vain saada selville, olivatko he kenties löytäneet totuuksia, joita seurakunta ei ollut löytänyt.” Miten järkyttävä lausunto! Hän etsi New Agesta totuuksia, joita ajatteli seurakunnasta puuttuvan. Mitä kummaa!

Luettelo The Physics of Heaven -kirjan lukujen otsikoista kertoo myös paljon:

  • Luku 6, ”Hyviä värähtelyjä” (Good Vibrations).
  • Luku 8, ”Jumala-värähtely” (The God Vibration).
  • Luku 12, ”Kvanttimystiikka” (Quantum Mysticism).

Ja jotkin alaotsikot ovat jopa vielä tyrmistyttävämpiä:

  • ”Delfiinit ja parantava energia” (Dolphins and Healing Energy),
  • ”Värin voima” (The Power of Color),
  • ”Ihmiskehon taajuudet” (Human Body Frequences) jne.

Minkälainen ”kristillinen” kirja tämä on? Ja mitä se kertoo kulissien takaisesta todellisesta Bethelistä?

Ehkä nämä saattaisivat selittää joitain Bob Jonesin omituisista huomautuksista Todd Bentleylle Lakelandin herätyksessä: ”Kun katson sinua, sinä VÄRÄHTELET. Tiedät, että on kaksi portaalia, myötäpäivään ja vastapäivään. Kun värähtelet, tukit suljet demonisen värähtelyn. Vastapäivään värähtely on demonista. Värähtely on parantavaa.” Onko mitään tässä ”hyvien värähtelyjen” meiningissä edes vähänkään raamatullista? Ei! Enimmäkseen se on peräisin suoraan hippien / New Agen käsikirjasta. Mitä sellainen siis tekee seurakunnassa?

Tämä voisi myös selittää varsin omituisen tapauksen, joka liittyy äänirautaan ja rouva Beni Johnsoniin (Bill Johnsonin vaimo). Beni Johnsonille on kertynyt roima määrä omituisia uskomuksia ja menettelytapoja – ja silti hän on yhdessä aviopuolisonsa Billin kanssa Bethelissä PASTORINA.

Beni kirjoitti Life and Wellness -blogissaan (”Elämä ja hyvinvointi” -blogi) 6.7.2012: ”Juttelin muutama päivä sitten Ray Hughesin kanssa, ja kerroin hänelle 528 Hz:n ääniraudan käytöstä profeetallisena menetelmänä. Joku kertoi minulle, että tätä äänirautaa nimitetään RAKKAUDEN ääniraudaksi […] Tieteessä sanotaan tästä 528 Hz:n ääniraudasta, että sen ääni parantaa.” (Huomaa, että kristalleja ja äänirautoja käytetään New Age -terapiassa, eikä niillä ole millään lailla mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Miksi äänirautoja edes tarvitaan, kun meillä on nimi JEESUS?)

”HERÄTYS, HERÄTYS”

Maaliskuussa 2009 Beni Johnson oli kirjoittanut aiheesta ”ENKELEIDEN HERÄTTÄMINEN” myös toisen kiistanalaisen blogipostauksen. Surullisinta tässä kaikessa on, että he ovat täysin vakavissaan näissä asioissa. Vilkaisepa tätä:

”Parin viime kuukauden aikana olen henkilökohtaisesti tullut aiempaa tietoisemmaksi enkelien toiminnasta tässä maailmassa. Yksi sellaisista hetkistä oli silloin, kun teimme rukousmatkan Arizonaan […] Yhtenä aamuna ajaessamme Tehachapi Pass -solassa ja laskeutuessamme kohti Mojaven erämaata aloin aistia enkeleiden läheisyyttä. Mitä likemmäs tulimme, sitä voimakkaammalta vaikutelma tuntui. Näin enkeleitä kaikkialla! […] Ilmoitin tästä ryhmälle ja sanoin: ’Meidän pitää pysähtyä! Meidän on pysähdyttävä jonnekin […]’ Ajaessamme eräästä mutkasta sanoin: ’Uskon, että herätämme täällä enkeleitä…’”

”Tiesin, että meidän tuli kääntyä ympäri, nousta matkailuautosta ja herättää enkelit. Kunpa pystyisin ilmaisemaan teille, millainen energia ja vauhti Jumalan toiminnassa oli. Loikkasimme ulos autosta, minä puhalsin shofar-torveen ja soitin kelloa, ja me kaikki huusimme: ’HERÄTYS, HERÄTYS’. Nousimme takaisin autoon ja ajoimme pois. Pois ajaessamme repesi railakas nauru! Ällistyimme, miten nopeasti kaikki tämä tapahtui, ja olimme pyörryksissä tästä seikkailusta ja enkelien toiminnasta. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut?! Taivas törmäsi maan kanssa. Ha-haa!!”

”Tuon hetken jälkeen minussa on alkanut itää ajatus enkeleiden herättämisestä käyttöön tässä Valtakunnan hallituskaudessa, joka meillä vallitsee täällä maan päällä. Olen kertonut joissain paikoissa näistä kahdesta tapahtumasta ja tehnyt profeetallisen teon, enkeleiden herättämisen: olen pyytänyt kaikkia huutamaan: ’HERÄTYS, HERÄTYS!’ Tiedän tämän olevan kummallista, mutta se toimii erittäin tehokkaasti… Yksi tytöistämme, jolle Jumalan enkelit ovat kovin mieleen… kutakuinkin aivan hullaantuu, kun enkeleitä on ympärillä […]”

Kohta, jossa Beni viittaa ”taivaan törmäämiseen maan kanssa”, liittyy tietenkin suoraan Bill Johnsonin kuuluisimpaan opetukseen kirjassa nimeltä When Heaven Invades Earth (”Kun taivas tunkeutuu maan päälle”. Suomennettu nimellä Maan päällä niin kuin taivaassa). Käyttäessään tätä ilmaisua he selvästikin tarkoittavat edellä kuvatun kaltaisia tapahtumia. Joten jos ottaisimme heistä niin sanotusti mallia, mekin voisimme kulkea ympäriinsä ”herätellen enkeleitä” ja ”aivan hullaantuen” näiden enkeleiden läsnäolossa. Tämä kaikki voi joistain kuulostaa typerältä tai naurettavalta, mutta sen kaiken taustalla on erittäin uhkaava pilvi, okkulttinen ja New Agen mukainen harhaoppi, jota nämä henkilöt tuovat Kristuksen ruumiiseen. Ja heidän vaikutuksensa on massiivista. (Ja maailmanlaajuista.)

Jos todella haluat ymmärtää Bethelin lähtökohtia ja mitä heidän opetuksensa taustalla on, suosittelen painokkaasti hankkimaan kirjan The Physics of Heaven. Se on kutakuinkin yhtä mystinen ja New Agen mukainen, kuin vain voi olla kirja, joka on niin sanotusti ”kristillinen”.

JESUS CULTURE JA MAAILMAN NUORISO

Musiikkiyhtye Jesus Culture on liike, joka perustettiin alkujaan Bethelissä, mistä käsin se toimi monta vuotta. Kohteena on maailmanlaajuisesti pääasiassa nuoriso. Menestys on ollut todella suunnatonta. Jos katsot Facebookista, näet Jesus Culturella olevan jo pelkästään siellä itse asiassa yli kaksi miljoonaa seuraajaa. Tällainen on aika harvinaista jopa sekulaarimusiikissa toimivilla tähdillä. Suosio on uskomaton. Vaikka Jesus Culture muutti Sacramentoon vuonna 2013, heistä tietenkin välittyy Bethelin vaikutus (ehkä vähän ”lievemmin”), ovathan he Bethelistä lähtöisin. Kuten aiemmin todettiin, kun kirja The Physics of Heaven julkaistiin, Jesus Culturen johtaja Banning Liebscher tuki julkisesti teosta.

Bethelin ylistysjohdon kärkenä toimivat Brian ja Jenn Johnson, jotka ovat myös julkaisseet monia musiikkialbumeja. Jenn Johnson on kuuluisa jokseenkin pöyristyttävistä lausunnoista, joita hän on antanut Pyhästä Hengestä. Hän on usein julistanut esiintymislavalta, että hänen mielestään Pyhä Henki on kuin Aladdinin tarinan henkiolento. Hän kuvailee Pyhää Henkeä myös näin: rohkea, höpsö, huvittava, salakähmäinen, hauska ja väriltään sininen. On aika järkyttävää kuulla hänen laskettelevan tällaista Jumalan Pyhästä Hengestä – etenkin kun hän vertaa Pyhää Henkeä sadun henkiolentoon. Tiedossa ei ole, onko hän kuullut käsitteestä Pyhän Hengen pilkka.

OKKULTTISTA HARHAOPPIA

Olemme tarkastelleet tässä luvussa tavattoman vakavia asioita. Mikä olisi vaarallisempaa kuin tuoda New Agen menetelmiä ja uskomuksia Kristuksen kallisarvoiseen seurakuntaan? Muista, että kun Vanhassa testamentissa Naadab ja Abihu toivat vierasta tulta Herran eteen, Jumalan tuli poltti heidät kuoliaaksi (3. Moos. 10:1-2). Ei ole kyse leikin asioista. Entä siis vieras tuli nykyaikana?

Bill Johnson on hyvin miellyttävä, lämmin ja ihastuttava mies, jolla on paljon hyvää sanottavaa. Surullista kyllä, uskon hänen myös olevan pahasti harhautunut ihminen, joka harhauttaa muita massiivisissa mitoissa. Onko todella niin vaikeaa uskoa, että lopun aikoina Bethelin kaltaisesta paikasta voisi tulla keskus, josta New Agen vaikutus soluttautuu seurakuntaan? Eikö se ole juuri sellainen paikka, minkä vihollinen valitsisi?

Kun kuulemme yhä uudelleen ja uudelleen ensikäden tietoa eri lähteistä, että Bethelissä nuoret kulkevat ”tulitunneleiden” läpi, jahtaavat ”valopalloja” (wicca-uskonnossa näistä hengistä käytetään englanniksi nimitystä ’sprite’), avaavat taivaallisia ”portaaleja” kutsuakseen outoja henkiä sisään, nytkähtelevät tahattomasti ja nauravat tuntikausia, puhuvat kummallisten ”enkeleiden” kanssa, tekevät ”henkimatkoja” jne., eikö tämä kuulosta joltain hämäräperäiseltä New Age -kultilta? Tällaisessa käyttäytymisessä ei ole yhtään mitään kristillistä. Nimenomaan idän mystisissä uskonnoissa on aina harjoitettu tällaista menoa – ei kristinuskossa. Meillä on nimi JEESUS. Me emme tarvitse sellaista demonista humpuukia! Miksi ihmeessä kukaan ajattelisi, että mustaa magiaa sopii kietaista uudenlaiseen pakkaukseen ja tuoda kristillisyyteen?

Ympäri maailman on nykyään lukemattomia johtajia ja palvelutöitä, joilla on tämä sama saastunut ”voitelu”. Ihmiset kirjoittavat usein minulle kysyäkseen jostakusta nimekkäästä henkilöstä, joka yhdistetään tähän liikkeeseen. On kuitenkin mahdotonta pysyä selvillä heistä kaikista. Heitä on tuhansia, ja kaikki he levittävät saastetta vaihtelevassa määrin. Tätä niin kutsuttua ”voitelua” on joka paikassa.

Kuulen sinun kysyvän: ”Mitä sitten on tehtävissä?” Yksi asia on varma. Karismaattinen liike on tätä nykyä sellaisella tolalla, että vain Jumala voi sen puhdistaa (jos se on enää edes mahdollista). Monet uskovat saastutuksen ulottuvan jo niin syvälle, ettei liike ole enää pelastettavissa. Ehkä niin, mutta siinä on mukana kuitenkin monia ihmisiä, joiden silmät voidaan avata. Ja meidän asiamme on tavoittaa heidät. On kuulutettava: ”Lähtekää pois heidän joukostaan.” Jeesus palaa puhtaan ja tahrattoman morsiamen luo.

Read Full Post »

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.



Richard Foster – Celebration of Deception

By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

munkkiHelmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).1 Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).2

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”3 Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

meditaatioFoster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”4 Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi:Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.5 Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia6). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford7 on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).8 Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”9 Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.10 Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.11 Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.12

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.13 Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.14

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”15

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”16 Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

  1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
  2. 24.
  3. 29.
  4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
  5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
  6. 111-125.
  7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
  8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
  9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
  10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
  11. http://www.sdiworld.org
  12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
  13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
  14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
  15. Armstrong, Future
  16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

Warning: a great wave of deception
S. Dobbs, July 2011, www.wordconnect.org, suom. SK

Minä uskon, että olemme käännekohdassa suureen petoksen aaltoon, joka tulee hukuttamaan läntisen maailman seurakunnan ja ensimmäinen merkki tästä on langenneiden enkelien esiintyminen valon enkeleinä.

Johdanto

Todellisen herätyksen puuttuminen läntisessä maailmassa ynnä sekulaarien yhteiskuntiemme liike pois kristillisistä arvoista varmasti heijastavat sitä tosiasiaa, että asiat ovat jo jonkin aikaa menneet hengellisesti huonompaan suuntaan. Monet vartijat uskovat, kuten minä, että suuri petoksen aalto on nyt hyvin lähellä lännessä ja tulee koskemaan ihmisiä laajalla kirkkokunnallisten taustojen alueella. En usko, että tämä vihollisaalto keskittyy mihinkään tiettyyn palvelutyöjärjestöön, vaan sen sijaan leviää verkossa ja sitten ruohonjuuritasolla yksilöiden välillä. Minä uskon tämän sanan mukaan (linkki), että alkusysäys tulee, kun langenneet enkelit näyttäytyvät ihmisille väittäen olevansa valon enkeleitä. Tämäntyyppinen petos on jo vallitseva joissakin kristillisissä virtauksissa USA:ssa ja usein näyttää pettävän jopa ne, jotka tavallisesti ovat varovaisempia. Tätä tulee todennäköisesti seuraamaan suuri määrä muita petoksia ja väärä New Age/okkulttinen voitelu, kun asiat kärjistyvät loppua kohti. Monet uskovat, jotka eivät punnitse asioita Sanan valossa, päätyvät menemään tähän väärään voiteluun uskoen sen olevan Pyhä Henki. Saatana on vuosikymmenien ajan soluttanut läntisen maailman seurakuntaan velttoa asennetta erottamista kohtaan valmistamisena tähän hyökyaaltoon pimeyden valtakunnasta. Minä uskon, että tämä aalto voi olla päällämme hyvin pian, mikä tekee tärkeäksi sen, että koettelemme kaikki hengelliset ilmiöt Sanalla.

“Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh.4:1).

Petos

Kuten jokainen valistunut havainnoitsija tietää, petos on ollut kasvussa läntisen maailman seurakunnassa muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan. Monet johtajat ovat luvanneet ja valheellisesti profetoineet herätystä miltei vuosittain, mutta sen sijaan seurakunnat yleensä ovat kutistuneet. Monet uskovat ovat myös siirtyneet pois hengellisyyden raamatullisesta muodosta ollen välittämättä Raamatun osoituksesta, mitä tulee siihen, mikä on Hengestä. Jokainen suuri petosaalto todennäköisesti koskee USA:ta ja sitten leviää Länsi-Eurooppaan ja myös muualle kaikkialle johtuen suurimmista kristillisistä verkkomediaorganisaatioista. Useimmat näistä organisaatioista eivät harrasta erottamista eivätkä koettele asioita Raamatulla. Ne eivät todellisuudessa ole vastuussa kenellekään ja ovat menneisyydessä toistuvasti pettäneet itsensä. Huolimatta harhoistaan jotkut ovat jatkuvasti mainostaneet jokaista uutta asiaa ”suurena herätyksenä” ja monet sinisilmäiset kristityt ovat uskoneet nämä väitteet. Nämä harhat ovat heikentäneet monien määrätietoisuuden ja he ovat pettyneet kerran toisensa jälkeen. Seuraava petoksen aalto voisi johtaa monet valtavaan masennukseen. Voisimme sitten läntisessä maailmassa nähdä monien luopuvan uskosta johtuen joko epätoivosta, tai vain hämmennyksestä. Tämä voi olla alku suurelle luopumukselle, jonka Paavali ennusti (2. Tess. 2:3), tai ainakin edeltäjä sille.

“tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Tess 2:9).

Vääriä herätyksiä

Enemmistö herätyksistä on sekoitusta. Useimmat aidot herätykset sisältävät lieveilmiöinään New Age/okkulttisen petoksen elementin, koska paholainen yrittää johtaa ihmisiä harhaan ja saada herätyksen horjumaan. Tämä on hyvin dokumentoitu menneiden herätysten historiallisissa selostuksissa. Se, mitä usein saamme todistaa tänä päivänä, on kuitenkin, että ilmiöt, jotka kerran tunnistettiin petollisina, vallitsevat nyt näitä liikkeitä ja nähdään todisteina, että ne ovat Jumalasta. Nämä väärät herätykset kiihottavat ihmisiä lupauksilla henkilökohtaisista siunauksista ja voitosta seurakunnalle tässä maailmassa, mutta eivät juurikaan korosta evankeliumin jakamista epäuskoisille. Ei tarvitse ihmetellä, että ne eivät koskaan kanna mitään hedelmää. Historiallisesti tärkein testi herätyksen hedelmästä on ollut se, kuinka monta epäuskoista pelastui. Tänä päivänä kuitenkin moni arvioi ns. ”herätyksen” sillä, kuinka monta uskovaista paranee (tai näyttäisi paranevan, koska lääkärinkertomukset puuttuvat lähes aina). Raamattu myös varoittaa, että Saatana tulee pettämään valitut väärillä ihmeillä ja merkeillä, kun loppu lähestyy, joten emme voi olettaa, että paranemiset välttämättä ovat merkki Jumalalta. Koska sekä Herra, että Saatana, toimii parantavassa voimassa, niin me tarvitsemme henkien erottamisen lahjaa (1. Kor. 12:10) enemmän kuin koskaan edetessämme kohti viimeisiä päiviä. Saatana on enemmän kuin halukas parantamaan ihmisiä, jos sen tuloksena suuret joukot saavat väärennetyn New Agen okkulttisen voitelun. Kun ihmiset ovat sellaisessa petetyssä tilassa, he ovat silloin avoimempia luopumukselle.

“Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt. 24:24).

Sekoitus väärän herätyksen sisällä

Kuten aito herätys melkein aina sisältää petoksen elementin, niin myös väärä herätys sisältää joitakin asioita, jotka ovat Jumalasta. Näin siksi, koska riippumatta siitä, kuinka petetyiksi uskovat tulevat, heillä silti on Jumalan Henki, pääsy lahjoihin ja kyky rukoilla. Niinpä tulevalla petoksen aallolla on tekijöitä itsessään, jotka ovat Jumalasta, mutta vallitsevat piirteet ovat petollisia.

Niissä kahdessa väärässä herätyksessä, joita olen saanut todistaa, seurakunnat tulivat innostuneiksi ja jopa kiivaammiksi Jumalan puolesta joksikin aikaa. Kuitenkin, sen käytyä selväksi, että heidän odotuksensa eivät olleetkaan toteutumassa, masennus voitti ja ihmiset alkoivat jättää nuo seurakunnat ja muutamat luopuivat uskosta. Jotkut tarkkailijat voidaan johtaa harhaan, jos he näkevät tämän tyyppistä sopimatonta intoa merkkinä Jumalan toiminnasta. Meidän siis täytyy punnita sellaiset liikehdinnät Raamatulla eikä ihmisten alkuinnostuksella muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Voi kestää vuodenkin ennen kuin väärän herätyksen hedelmä käy ilmeiseksi niille, jotka eivät harrasta erottamista koetellakseen ilmiöt Raamatulla. Valitettavasti siihen mennessä monet on vedetty mukaan, petetty ja menettäneet kaiken kyvyn erottaa.

mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” (1. Tess. 5:21).

Muut todennäköiset manifestaatiot tässä väärässä herätyksessä

Petos voi vaihdella yksilöiden ja seurakuntien välillä räätälöitynä sille, mitä tietty seurakunta on valmis vastaanottamaan. Tiesin eräästä seurakunnasta, jossa langenneet enkelit jäljitellen Jumalan enkeleitä, ilmestyivät monille seurakunnan jäsenille ja antoivat heille vääriä tiedon sanoja luvaten, että herätys oli puhkeamassa siellä ja silloin. Tätä säesti väärä voitelu, joka on jo läsnä joissakin seurakunnissa tänä päivänä. Ihmiset alkoivat sitten kokea manifestaatioita, joita ei Jeesus eikä kukaan muukaan UT:ssa koskaan kokenut, kun Pyhä Henki tuli heidän päällensä. Sellaisia manifestaatioita voivat olla esim. kun ihmiset matkivat eläinten ääniä, vapisevat ja kouristelevat, mutta ilman, että yhtään demonia ajettaisiin ulos, hysteerinen nauru ja ihmisten kaatuminen ikään kuin vahvasti huumeiden tai väkevien juomien vaikutuksen alaisina, joista mikään ei ole raamatullinen.

Elävät New Age -näyt ja unet tulevat myös lisääntymään edistäen petollisia epäraamatullisia profetioita väärennettyjen taivasmatkojen yleistyessä. Tänä päivänä Bob Jonesin ja Todd Bentleyn kaltaiset ihmiset uskovat jo voivansa vierailla taivaassa milloin vain haluavat. Okkulttisia ihmeitä, kuten kultapöly tai höyheniä, voi esiintyä, mikä toisin kuin Jeesuksen ihmeet, eivät palvele mitään käytännöllistä tarkoitusta. Todennäköisesti vakuuttavin manifestaatio on okkultismiin perustuvat paranemiset, joista monet ovat todellisia, mutta todennäköisesti eivät kestä kauemmin kuin Saatana tahtoo niiden kestävän edistämään väärää herätystä

Alkumielenkiinnon jälkeen näistä seurakunnista tulee luultavasti maailman silmissä naurunaihe. Arvaukseni on, että noin vuoden jälkeen tulee esiin johtajia tämän petollisen aallon sisältä. Rick Joynerin ja Bob Jonesin kaltaiset ihmiset todennäköisesti pitävät suuria kokouksia kutsuen kuolleiden pyhien henkiä palaamaan maan päälle auttamaan heitä heidän taistelussaan. Nämä palvelutyöjärjestöt harjoittavat jo sellaista spiritualismia ja ovat jo vähitellen tuomassa sitä Kristuksen ruumiiseen. Odotukseni on, että tässä vaiheessa monet noista petetyistä äkkiä ymmärtävät, että jotakin on pielessä, että tämä ei olekaan Jumalasta ja sitten tulevat heitetyksi valtavaan hämmennykseen ja masennukseen. Monet voivat sitten alkaa epäillä koko uskoa ollessaan kyvyttömiä tekemään eroa sen välillä, mitkä asiat olivat Jumalasta ja mitkä eivät. Sellainen masennus syvenee, kun he näkevät sekulaarin yhteiskunnan, josta heille oli kerrottu, että se muutettaisiin Jumalan voiman kautta, sen sijaan tulevan pimeämmäksi ja pahemmaksi, kun pakanalliset uskomukset tulevat suositummiksi kristinuskon asemesta – väärennetyn, ei oikean herätyksen hedelmä.

Vastauksemme

Niiden, jotka eivät joudu näiden asioiden pettämiksi, on joka tapauksessa itse antauduttava syvemmin Jumalalle säilyäkseen vapaana petoksesta, masennuksesta, apatiasta ja luopumuksen vaarasta. Tässä vaikeassa hengellisessä ilmapiirissä Jumala myös kutsuu muutamia saavuttamaan ja auttamaan niitä, jotka on petetty, mikä vaatii paljon kärsivällisyyttä. Iso-Britanniassa meistä voi tulla pieni maanalainen ruohonjuuritason vähemmistö, kun suuntaamme kohti lopunaikoja. Uskon kyllä, että aito Jumalan Hengen toiminta seuraa kuitenkin vahvistamaan niitä, jotka pysyvät uskollisina ja auttamaan tuomaan sisään Jumalan lopunajan sadonkorjuun. Raamattu kehottaa meitä kiinnittämään mielemme asioihin ylhäällä, jossa Kristus on ja odottamaan Hänen paluutaan. Me emme saa unohtaa tätä riippumatta siitä, kuinka masentavaksi seuraava lyhyt petoksen aika voi osoittautua.

Muita varoittavia profetioita tästä.

S. Dobbs, July 2011, www.wordconnect.org

Read Full Post »

ylistys

Viimeisinä päivinä suuressa helluntailiikkeessä tulee tapahtumaan kolme asiaa: 1) On oleva voiman ylikorostus hurskauden asemesta. 2) On oleva Jumalan ylistämisen ylikorostus, Jumalan, jota he eivät enää rukoile. 3) On oleva Hengen lahjojen ylikorostus Kristuksen herruuden asemesta. – Profetia Azusa-kadun herätyksen ajoilta Los Angelesissa vuonna 1906 –

Aluksi kuvaan tässä artikkelissa nykyistä ylistystä, sen taustoja ja ongelmakohtia Orrel Steinkampin ja Charles S. Gravesin mukaan. Lopussa on omia ajatuksiani ylistyksestä.

Michael Moriarity kertoo nykyisestä ylistyksestä, jota kutsutaan myös Daavidin maja -ylistykseksi: Se on ”täydellinen ylistyksen ja palvonnan malli ja jota UT:n uskovien tulee noudattaa. Sen ylistys- ja palvontamallin ennallistaminen, joka kerran vallitsi Daavidin aikana, on vapauttava ylistyksen profeetallisen virran, joka on varustava seurakunnan uudella voimalla ja tuhoava Saatanan työt. Uskovat lähestyvät Jumalaa uusilla tavoilla, kuten laulaen kielillä ilmestysten saamiseksi, profetoiden laulaen, tanssien tahdissa Hengessä ja kaikilla perinteisillä karismaattisilla menetelmillä (kätten taputus, käsien nosto jne.). Ne, jotka vastustavat tätä ylistyksen ennallistamista, eivät täytä Jumalan normia ja jatkavat toimimalla virheellisessä ylistysmuodossa ja heillä on vaara, että Jumalan kirkkaus jättää heidän seurakuntansa.”

Orrel Steinkamp sanoo, että tämä Daavidin maja -opetus tulee Myöhäissade-liikkeen (Latter Rain) piiristä. Steinkamp jatkaa, että ”on havaittu, että pitkään jatkuva ja toistava ylistys tavallisesti saa Jumalan ’näyttäytymään’. Siten ylistystekniikasta tulee usein alkusoitto Jumalan voiman ilmestymiselle.” Jumalan ”näyttäytyminen” tarkoittaa hänen mukaansa erilaisia manifestaatioita, jotka on opittu liittämään nykyiseen ”herätykseen”. Oikean laatuinen ylistys tuo manifestaatioita, jotka ovat mukamas merkkinä siitä, että Jumala on näyttäytynyt. Uuskarismaattisuudessa ylistystä pidetään myös hengellisen sodankäynnin välineenä.

Steinkamp tiivistää mielipiteensä tuollaisesta ylistyksestä: ”Enemmän kuin Jumalaan suunnattuna palvontana vain ylistyksen ilmaisemiseksi daavidilaista ylistystä/sodankäyntiä harjoitetaan ns. hengellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Se muistuttaa jonkinlaista hengellistä kaavaa, tai reseptiä. Oppi, että ennallistettu daavidilainen ylistys jollakin tavalla tekee mahdolliseksi, tai jopa vetää puoleensa Jumalan läsnäolon fyysisiä manifestaatioita, näyttää olevan lähellä hengellistä noituutta.”

Steinkamp sanoo vielä: ”Lopuksi ylistyksen ymmärtäminen puhtaasti musiikkina ei ole raamatullista. Apostoli Paavali opettaa, että ylistys koskettaa kaikkia elämän alueita. Ruumiimme antaminen eläväksi uhriksi muodostaa ’järjellisen Jumalan palveluksemme’ (Room. 12:1).”

Lue Steinkampin kirjoitus Daavidilaisen sodankäynnin/ylistyksen ennallistaminen kokonaisuudessaan.

**

Charles S. Graves kirjoittaa kirjassaan Voitelu vai harha? Myöhäissateen perintö hengellisistä kokemuksista ja ylistyksestä seuraavaa:

Olen tulossa yhä vakuuttuneemmaksi, että monilla kristityillä on näitä kokemuksia, koska he menevät tajunnan muuttuneisiin tiloihin. Nämä tajunnan muuttuneet tilat saadaan aikaan viettämällä tuntikausia ”ylistäen” Jumalaa toistamalla kuoroja useinkin rock-musiikin ja ”hengessä tanssimisen” säestyksellä. On todistettu, että tämän kaltainen näännyttävä toiminta voi joskus tuottaa tajunnan muuttuneita tiloja, jos sitä jatketaan kyllin kauan. Luulenpa todella, että voidaan sanoa, että Myöhäissateen seurakunnissa tänä päivänä ylistyksen korostaminen ei ole oikein tasapainossa. Niillä monilla videonauhoilla, joita olen katsellut, vietetään tuntikausia ylistyksessä ja yleensä vähän – tai ei ollenkaan – aikaa käytetään Jumalan Sanaan. Useinkin he sivuuttavat Sanan kokonaan ja menevät suoraan ”palveluun”. Uskon, että syy, miksi he tekevät näin, on saada etua ihmisten vastaanottokyvyn herkistymisestä sellaisen pitkän ylistysjakson aikana.

Oppiin ja elämään nähden helluntailaisena minulla ei varmasti ole mitään ylistystä vastaan, mutta se, mitä olen nähnyt, on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että nämä ihmiset käyttävät ylistystä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Päämäärä on tietysti se kokemus, joka tulee, ”voitelu, joka lankeaa” sen jälkeen, kun on ylistetty pitkään. Toisin sanoen – se on kaikki meistä ja tulee keinoksi manipuloida Jumalaa. Me ylistämme Jumalaa, ei siksi, että Hän on ylistyksemme arvoinen, vaan kokemuksen vuoksi, jonka voimme saada. Mitä väkevämpää ylistys on ja mitä kauemmin se kestää, sitä väkevämmän ja kestävämmän ”kokemuksen” me saamme Jumalalta. Tämä ei todellisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä ylistämistä eli hengellistä narsismia ja minä luulen, että se valitettavasti usein johtaa tajunnan muuttuneeseen tilaan ja jonkin okkulttisen kokemuksen vastaanottamiseen viettelevältä hengeltä.

Luultavasti huolestuttavin trendi on rock-musiikin lisääntyvä käyttö ”ylistyksessä”. On hyvin todistettu, että kauan kestävä altistus rock-musiikille voi aiheuttaa tajunnan muuttuneita tiloja. Nuoruudessani innokkaana rock-musiikin kuuntelijana voin todistaa kokemuksesta tämän olevan totta. Kerrotaan, että hiljattain Vineyardin pastori James Rylellä oli ”näky”, jossa Jumala näytti hänelle, että Beatlesien rock and roll-soundi oli lahja Häneltä. Hänen sanoin se oli erityinen musiikillinen voitelu, joka tulisi tuomaan ”totuuden ilmestyksen” ja ”viemään ihmiset minun läsnäolooni”.

Minä kasvoin kuunnellen Beatleseitä, kuten muitakin rock-ryhmiä ja tiedän, että tässä musiikissa on voitelu – demoninen voitelu. Musiikki sai aikaan tunnehuippuja ja aallonpohjia kokonaan sen itsensä kautta. Ajoittain musiikki tuotti voimakkaita vihan tunteita. Jos siihen liittyy huumeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöä, niin tämä musiikki voi olla vaarallista. Puhun sellaisena, joka tietää kokemuksesta. Yksi ensimmäisistä asioista, joista Pyhä Henki sai minut vakuuttuneeksi kääntymykseni jälkeen, oli tarve päästä eroon huomattavan laajasta kokoelmastani rock-musiikkia. Ja niin minä pääsin. Nyt kuitenkin vain 16 vuotta myöhemmin rock-musiikista on tullut olennainen osa ”ylistystä” monissa seurakunnissa.

Kun riivaajien musiikista tulee ylistysmusiikkia Jumalan huoneessa, niin ei ole mitään epäilystä siitä, että me olemme vajonneet suureen eksytykseen.

Puolustan sydämestäni ylistyksen oikeaa asemaa seurakunnassa ja tiedän sen merkityksen UT:n seurakunnan elämälle ja asianmukaiselle toiminnalle. Myöhäissateen ”herätys” on kuitenkin tuonut ylistykseen ja sen merkitykseen seurakunnalle epäraamatullisen korostuksen. Torontossa ja Pensacolassa käytetään tuntikausia ylistykseen ja joskus vain vähän tai ei ollenkaan aikaa Jumalan Sanalle. Kun luemme Apostolien tekoja, me emme voi nähdä sellaista ylistyksen korostamista alkuseurakunnassa:

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2:41,42)

Olisi tyhmää olettaa tämän perusteella, ettei alkuseurakunnassa olisi ollut mitään sijaa ylistykselle. Monet alkukristityistä jatkoivat osallistumista jumalanpalveluksiin temppelissä ja niihin liittyi ylistystä. Paavali kirjoitti korinttolaisille ”psalmeista” ja ”laulamisesta” seurakunnassa, mutta asia on niin, ettei kerta kaikkiaan voi löytää samanlaista ylistyksen merkityksen korostamista alkuseurakunnassa, kuin minkä havaitsemme tämän päivän Myöhäissateen herätyksissä. Lehdessään Morning Star Prophetic Bulletin Rick Joyner kirjoittaa:

Ensimmäisessä kokouksessamme oli pyhä sähköisyys, joka latasi ilmapiirin. Ylistys saavutti välittömästi tason, joka oli yhtä väkevä, kuin mitä koskaan olemme kokeneet ja välittömästi alkoi työntää rajoja taaksepäin. Sitä jatkui yli kaksi ja puoli tuntia. Saarnalle tai ihmisten palvelemiselle ei jäänyt aikaa, mutta se oli oikein. Emme halunneet puhua ylistämisestä ja sodankäynnistä, me tulimme tekemään sitä! Kokemus on paljon parempi opettaja kuin sanat. Ylistyksen voima jatkoi kasvuaan joka kokouksessa aina perjantai-iltaan. Tuon kokouksen aikana kuilu taivaan ja maan välillä jotenkin ylitettiin valtavalla tavalla. [Tietoisuuden muuttuneen tilan kautta?] Kun muusikot olivat lopettaneet, niin ihmiset vain jatkoivat ja äänen voimakkuus kasvoi dramaattisesti. Sitten se oli ikään kuin ”suurten vetten pauhu” olisi täyttänyt suuren seurakuntasalin. Se oli lähes kuurouttavaa. Me näytimme värähtelevän ikään kuin vuorovesiaalto olisi pyyhkinyt ylitsemme. Sitä jatkui useita minuutteja, kunnes ajattelin, ettemme voisi vastaanottaa paljon enempää. Kun se loppui, niin suuri pelon ja kunnioituksen tunne täytti huoneen. Ray Hughes, yksi puhujistamme ja mies, joka on opiskellut ja johtanut ylistystä vuosia, sanoi minulle myöhemmin, että oli mahdotonta, että ihmisäänet olisivat saaneet aikaan sen äänen, jonka me kuulimme tuossa kokouksessa. Hän sanoi, että se tuntui kattavan koko äänikirjon samanaikaisesti ja että hän oli kuullut sellaista vain unissa ja näyissä, joita hänellä oli ollut kymmenen vuotta aiemmin. Minä en ymmärrä teknisiä yksityiskohtia siitä, mitä kuulimme, mutta olen ollut monissa konserteissa ja rock-festivaaleissa, joissa on ollut satoja tuhansia ihmisiä enkä koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista. Ylistysryhmämme jäsenet, jotka ovat soittaneet sellaisissa konserteissa, sanoivat, etteivät hekään ole koskaan nähneet tai kuulleet mitään sen kaltaista… Siinä on täytynyt olla taivaallista apua.

Minun käsitykseni mukaan se, mitä Joyner kuvailee, on seurausta siitä, kun monet tässä joukossa siirtyvät tietoisuuden muuttuneeseen tilaan, joka saatiin aikaan ”yli kaksi ja puoli tuntia” kestävällä voimakkaalla ylistyksellä, joka suoritettiin rock-musiikin säestyksellä ja tahdissa. Musiikki on aina näytellyt olennaista osaa New Agen okkulttisessa maailmassa. Musiikki, jota käytetään johtamaan osallistujat tietoisuuden muuttuneisiin tiloihin, tekemään heidät avoimiksi hengille!

Samalla tavalla tuntikausien väkevän ylistämisen jälkeen nämä ihmiset tulevat avoimiksi ”voitelulle” ja niiden kokemusten vastaanottamiselle, jotka seuraavat sitä. ”Pyhä nauru”, ”Pyhän Hengen liima”, ”kaatuminen Hengessä”, psykosomaattiset parantumiset, eläinäänet, hillitön vapina ja muut ”voiteluun” liittyvät ilmiöt alkavat murtautua esiin ja seurauksena on hullujenhuone. Tosiasia on, että nämä kokemukset ovat samanlaisia kuin ne, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä okkultismille ja New Agelle vuosia. Tekniikka, jolla niitä tuotetaan, on sama. Eric E. Wright julistaa:

He ovat havainneet, että toistava, tunteellinen ja pitkäkestoinen laulaminen, todistukset parantumisilmiöistä, kehotukset olla avoimia kaikelle, mitä Hengellä on varattuna heille, yhdistettynä kolme tuntia tai kauemmin kestäviin kokouksiin, luo latautuneen ilmapiirin. Kokous on täynnä epätavallisen odotusta. Kokouksen polttopiste ei ole Sanan saarnaamisessa, vaan ”palvelemisen” ajassa sen lopussa. Saarnan aikana monet läsnä olevista käyvät levottomiksi. Kuten hypnoosissa ”kohdehenkilöiden reaktiot riippuvat hypnotisoijan tunteiden voimakkuudesta ja yleisestä ilmapiiristä”. ”Palvelun ajalla” jännitys kohoaa ja ihmiset reagoivat tärisemällä, kaatumalla, voihkimalla jne. Albert Dager huomauttaa, että ihmiset, jotka reagoivat näissä kokouksissa ovat ”normaaleja, arkipäivän ihmisiä”, jotka ”eivät voi uskoa, että heitä voitaisiin aivopestä tai manipuloida”. Mutta se tapa, jolla jännitys ja kiihko lisääntyy joissakin kokouksissa, saa heidät unohtamaan varuillaan olemisen. He ovat taipuvaisia suggestioon – jopa suggestioon, että heidät on parannettu! Vahvasti latautuneiden kokousten voima tunnustetaan laajalti. ”Jokainen hypnoositerapeutti, jolla on ollut tilaisuus harjoittaa hypnoosia kollektiivisessa ympäristössä, vahvistaa sen helppouden, jolla kouluttamattomat sattumalta valitut ihmiset menevät hypnoositilaan ja esittävät yksinkertaisesti jäljitellen niitä hypnoottisia ilmiöitä, joita he juuri ovat havainneet muissa… Samalla, kun Vineyardin johtajat eivät ehkä tarkoituksella ryhdy manipuloimaan ihmisiä, tai harjoita joukkohypnoosia, niin he ovat hyvin sinisilmäisiä inhimillisten tunteiden ja vapauttamiensa vaarojen ymmärtämisessä.

Vuosia sitten näin videon New Age -ryhmästä, jota johti Bhagwan Shree Rajneesh. Sadat hänen kannattajansa tanssivat ja lauloivat sitkeästi noin tunnin ajan, kun he ”ylistivät” Rajneeshia, joka istui tyynesti heidän edessään ottaen sen kaiken vastaan. Noin tunnin kuluttua useimmat ylistäjistä alkoivat väsyä ja vähitellen melu hiljeni ja ylistäjät hiljenivät jatkaen mietiskelemällä jumalaansa Rajneeshia. Yhtäkkiä sekasorto puhkesi! He kaikki alkoivat kokea jotakin – useimmat alkoivat täristä tai nykiä. Muutamat kaatuivat lattialle ja jatkoivat täristen rajusti ja hillittömästi. Jotkut nauroivat hillittömästi samalla, kun jotkut itkivät. Jotkut näyttivät olevan ahdistuneita ja hyvin peloissaan. Näytti, että kaikki olivat menneet samantyyppisiin kokemuksiin samanaikaisesti. Jos ei olisi voinut päätellä Rajneeshin oppilaiden puvusta ja heidän laulustaan, niin olisi ollut vaikea nähdä mitään eroa tämän kokouksen ja monien Toronton ja Pensacolan kokousten välillä tänä päivänä. Kokemukset ovat samat.

Näin siis kirjoitti Charles S. Graves.

**

Aivan aluksi pitäisi tietysti määritellä, mitä ylistys on. Ovatko esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja palvonta eri asioita kuin ylistys? Teoretisoimatta sen enempää niputan ne tässä kaikki ylistys-käsitteen alle.

Nykyisin ylistys tuntuu tähtäävän tunnepuolen kokemuksiin, jonkinlaisiin elämyksiin. Jos ylistetään vain sen takia, että voidaan saada itsellemme emotionaalisia kokemuksia ja unohdetaan Jumala ylistyksen keskiöstä, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken kaikkiaan sellainen ylistys, joka vaikuttaa suorittamiselta, ”pumppaamiselta” tai rituaalilta, tuntuu vastenmieliseltä ja keinotekoiselta.

Monet ihmiset tuntevat olonsa kiusaantuneiksi tilanteissa, joissa lauletaan pitkiä aikoja ylistyslauluja kädet kohotettuina. Eikä ihminen aina ole kiitosmielellä, voi olla monenlaisia vaikeuksia elämässä sillä hetkellä. Ihmiset ovat myös luonteeltaan erilaisia – monilta ylistäminen kerta kaikkiaan ei vain luonnistu. Suomalaisethan ovat tunnetusti jäyhää kansaa, joka ei hevin tunteitaan muille näytä. Luonteiden erilaisuutta on voitava kunnioittaa – eivät kaikki ole samanlaisia, eikä heitä pidä puristaa samaan muottiin.

Ylistyksen on lähdettävä aidosti sydämestä, sillä ei väkinäisessä ylistämisessä ole mitään mieltä. Tosin meidän pitäisi nähdä vaikeuksiemme yli ja ymmärtää Jumalan suuruus kaikessa – omasta kurjuudestamme huolimatta. Raamatussa meitä kehotetaan kiitämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18). Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan pitäisi olla sydämen asenteenamme.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ylistää mieluummin itsekseen kaikessa hiljaisuudessa silloin kun siihen on aihetta. Lähinnä se ilmenee kiitosmielenä ja kiitosrukouksena Jumalalle. Jumala on auttanut monin tavoin niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja on luonnollista antaa Hänelle kaikesta kunnia ja kiitos. Mikään tässä maailmassa ei ole omaani. Kaikki mikä meillä on, on lahjaa Jumalalta: läheiset, maallinen omaisuus, toimeentulo, terveys jne.

Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa myös siitä, että Hänen sanansa ja lupauksensa Raamatussa ovat tosia. Ja jos ei muusta voi ylistää, niin ainakin siitä, että saa olla pelastettu syntinen Jeesuksen sovitustyön tähden.  Herramme Jeesus on murskannut käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä, joten Saatanalla ei ole meihin enää mitään valtaa!

Toki mielelläni yhdyn ylistyslauluihin ja kiitosvirsiin hengellisissä tilaisuuksissa. Mielipiteeni oikeanlaisesta ylistysmusiikista on, että ensinnäkin sanoman on oltava oikea ja selkeä, Kristusta korottava. Toisekseen uskon, että Jumalakin kuuntelee mieluummin hillittyä musiikkia kuin kovaäänistä bändiä. Joskus tässä on ihan terveen järjen käyttö paikallaan: musiikin on oltava sellaista, että kaikki vauvasta vaariin voivat olla paikalla. Ei Pyhän Hengen tahto ole, että vanhempi väki jää kotiin seurakunnan kokouksessa esitettävän musiikin takia tai että täytyy pitää korvatulpat korvissa.

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus, että olet kuollut puolestani ja lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Kiitos, että tiedät kaikki tarpeeni ja olet pitänyt minusta huolta monin tavoin. Kiitos avustasi ja turvastasi kaikissa vaikeuksissani. Kiitos, että olet lähellä minua ja että mikään ei tapahdu ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että saan luottaa sinun hyvään tahtoosi minunkin kohdalla; tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Aamen.

Lue vielä aiheeseen liittyvä artikkeli Tämän päivän ”kristinusko” – ei mitään muuta kuin tunteita.

Read Full Post »

Older Posts »