Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

• Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
• Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
• Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
• Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
• Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti ”kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »

Muutos on valmis: Ei-katoliset omaksuivat näkökulman muutoksen

Transformation Complete: Non-Catholic Christians Took Paradigm Shift
By Jackie Alnor 2.11.2019, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Muutos on valmis: Äitikirkko on nyt Äiti Maa

”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3:4).

”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen” (Kol. 2:8).

Laimentamattomassa muodossaan pahuus on ilmeinen. Evankelikaaliset kristityt voivat helposti tunnistaa paholaisen, kun hän ilmestyy yllään punainen puku, sarvet ja nuolenpäähäntä – tai jopa punainen papin kaapu ja piispanhiippa. Mutta kun hänellä on ovela naamio, kuten puku ja solmio tai havaijilainen paita ja pillifarkut, niin uskovat luopuvat valppaudestaan.

Mutta apostoli Paavali varoitti efesolaisia, etteivät antaisi ”viskellä itseään kaikissa opin tuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa”.[i] Paholainen on ovela ja hänen edustajansa pujahtavat sisään huomaamatta.

Kuitenkin, kun seurakunnan vartijat puhaltavat pasuunaan varoittaakseen näistä pahoista työntekijöistä keskuudessamme, niin koko helvetti pääsee valloilleen. Sellainen oli reaktio tässä kuussa Rooman Amazon-synodin [ii] katolisiin kriitikkoihin. Nykyajan Lutherit, jotka uskalsivat naulata teesinsä ns. kirkon oveen ovat löytäneet itsensä tervasta ja höyhenistä katolisten vallanpitäjien toimesta.

”Brasilialainen arkkipiispa Orlando Brandes sanoi eräässä sunnuntaisaarnassa, että Amazon-synodin kriitikot eivät ole vain ’väkivaltaisia’ ja ’epäoikeudenmukaisia’, vaan myös ’traditionalismin lohikäärmeen’ valtaamia … lisäten että: ’Oikeisto on väkivaltainen, se on epäoikeudenmukainen ja ampuu paavia … Vaikuttaa siltä, ettemme halua elämää, Vatikaanin toista kirkolliskokousta, evankeliumia, koska kukaan meistä ei epäile, että tämä on suuri syy synodille.’”[iii]

Ja hiljattain paavi Fransiskus kutsui kaikkia vasemmistolaisen ohjelmansa vastustajia fariseuksiksi.

Eli kuten he sanoisivat evankelikaalisessa maailmassa: ”Älkää koskeko Jumalan voideltuihin”, ”Te harhaoppien metsästäjät”, ”Älkää tuomitko!” Ja näin paholainen vaientaa kaiken suunnitelmiensa vastustuksen.

Se, mitä katolisessa kirkossa tapahtui, alkoi kuitenkin vuosituhansia sitten. Paholaisen strategia heille on sama kaikissa kristinuskon haaroissa, eli alentaa Raamattu; korvata luottamus Jumalan Sanaan perinteellä ja subjektiivisella kokemuksella; väärentää hengelliset lahjat mystiikalla; ja hänen perkeleellisin juonensa: määritellä uudelleen Kristuksen Jeesuksen työ ja luonne.

Kun näemme ”kristillisiä” konferensseja sellaisilla otsikoilla kuin ”Rethinking Christianity” (Kristinuskon uudelleentarkastelu), ”Re-Imagining Church” (Uudelleen ajateltu kirkko), ”Interfaith Summit” (Uskontojen välinen huippukokous) – niin tiedämme, että piru on sen takana.

Olisi harkittava uudelleen, kuinka käsitys seurakunnasta ja kristinuskosta on kehittynyt puhtaasta alustaan ja palata Raamattuun. Siitä lähtien, kun apostoli Paavali ensimmäisen kerran varoitti Efeson vanhimpia, että jumalattomat soluttautuisivat ja kasvattaisivat opetuslapsia jälkeensä, pahat työnmiehet ovat juurtuneet valtaapitävään kirkkoon.

Ensimmäisessä osassa [iv] näimme kuinka paavi ja katolisen kirkon hierarkia ovat tehneet täyden kierroksen uskonsa pakanallistamisessa. Nyt he avoimesti omaksuvat tämän sukupolven äärivasemmiston marxilaissosialistiset ja kulttuurilliset normit. Hiljattain uutisoitiin, että paavi Fransiskus kiistää nyt Jeesuksen olleen täysin jumalallinen maan päällä ollessaan.[v] Monet kristityt näkevät Rooman ilmeisen muuttumisen, mutta eivät pysty tunnistamaan paradigman muutosta [näkökulman muutos] evankelikaalisessa kirkossa.

Uuden paradigman väärän seurakunnan merkit ovat hiukan hienovaraisemmat – ekumenia Rooman kanssa; maailmallisuus, Raamatun erehtymättömyyden hylkääminen, länsimaistettu mystiikka (vaikutukset idästä), Raamatun profetian vähättely, kompromissi synnin suhteen, alistaa sillä toisiaan (lording it over one another), psykologia korvaa teologian, viha uskon perusteita kohtaan jne.

Paljolti se, missä tunnustavat kristityt ovat menneet metsään, on heidän halunsa olla hyväksyttävä ei-uskoville. Uskon tekeminen maistuvaksi maailmalle on hyödytön pyrkimys. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme Raamatun jakeilla pelottelemalla voittaa ihmiset puolellemme. Emme myöskään voi mennä heidän kanssaan heidän syntisiin rientoihinsa, emmekä mukauttaa teologiaamme rauhan säilyttämiseksi. Äärimmäiset esimerkit voisivat olla Joel Osteen vasemmalla ja Westboro’n baptistikirkon Fred Phelps oikealla. Käy taiten sä kristitty, kaita on tie.

Paholainen Dallasissa

Kristittynä tutkijana yli 30 vuoden ajan tunnistan käärmeen sihinän, kun se nostaa päätänsä lipoen kaksihaaraisella kielellään. Raamattu sanoo, että emme saa olla tietämättömiä hänen juonistaan.[vi] Pysyminen Jumalan sanassa kouluttaa meidät tunnistamaan Mestarin eli Jeesuksen äänen. Antaako se minulle idioottivarmuuden? Ei varmasti – mutta meidän kaikkien on oltava puettuina hengelliseen sota-asuumme – varsinkin tänä pahana aikana. ”Olkaa varuillanne!”

Kuulin hiljattain tuon sihinän, josta ei voi erehtyä. Se todella kiinnitti huomioni.

Muutin hiljattain Teksasiin ja ajattelin, että voisi olla hyvä idea hyödyntää tilaisuus osallistua kurssiin Dallas’in teologisessa seminaarissa. Se maksoi minulle vain 30 dollaria – ottaen huomioon seniorialennukseni. Kurssi oli enimmäkseen verkossa, mutta se professori opetti viikonloppuna etäkampuksella Austin’issa. Kurssi on ST101 – Teologinen menetelmä ja bibliografia – se vaaditaan kaikilta DTS:n opiskelijoilta.

Professori Glenn Kreider, DTS:n oma kasvatti, on yksi ylimielisimmistä opettajista, mitä olen koskaan nähnyt – ja se on paljon sanottu, koska olen käynyt yhdeksää yliopistoa viiden vuosikymmenen aikana. Koko ensimmäinen verkkokurssien kuukausi oli johdantoa. Hän käytti suurimman osan ajasta puhuen itsestään ja pudotellen suosikkiteologiensa nimiä.[vii] Oletan, että hän halusi muodostaa yhteyden nuoriin alaisiinsa, joten johdantona teologiaan hän soitti nykyajan maallisten muusikoiden kokonaisia kappaleita sanoituksilla, jotka hänen mielestään olivat merkittäviä opiskelun kannalta. Yksi hänen artisteistaan oli Sinead O’Connor – hän huomautti, että tämä oli kuuluisa siitä, että repäisi paavin kuvan kahtia Saturday Night Live -lähetyksessä. Hän soitti laulun nimeltä ”33” hänen ”Theology”-levyltään.

”O’Connor on pyytänyt anteeksi paavilta”, Kreider vakuutti luokalle. ”Hän tapasi paavin ja kertoi palanneensa katoliseen uskoon. Nyt minun on kerrottava teille, että hänen kristinuskonsa on hiukan erilainen kuin sinun ja minun. En usko, että Sinead O’Connor voisi opettaa Dallasin seminaarissa. Hänen synkretisminsä wiccalaisuuden ja tiettyjen muiden juttujen kanssa olisi pieni ongelma.” Vai mitä?

Ei kaikki, mitä Kreider opetti, ollut ärsyttävää. En sano, että hän ei ole veli – jopa apostoli Pietaria nuhdeltiin – Jeesushan sanoi: ”Väisty taakseni Saatana.” Hän on kuitenkin osa seurakunnan luopumuksen suuntausta, joka halventaa Raamattua ja korottaa luontoa, kokemusta ja ihmisen järkeä. Synkretismi ja ekumenia eivät ole mitään uutta – valitettavasti niistä on tullut 2000-luvun organisatorisen kirkon vallitseva tila. Useimmissa tämän päivän megakirkoissa Raamattu on pelkkä jälkiviisaus saarnoiksi naamioiduissa motivoivissa puheissa. Tästä voidaan syyttää seminaareja, joissa pastoreita koulutetaan uskontobisnekseen.

Tänä vuonna DTS esitteli kappelissaan esiintulevaa pastoria Andy Stanley (Hänen isänsä on Alfa TV:n Charles Stanley. Suom. huom.) [viii] Kappelissa käymistä vaaditaan kaikilta opiskelijoilta – toisin sanoen yleisö koostuu vangeista. Hän korosti maailmankatsomusta, jonka halusi olevan kaikilla valmistuneilla kristilliseen palvelutyöhön siirtyessään. Hän kertoi oppineensa asenteensa siellä kappelissa ollessaan opiskelijana DTS:ssä:

”Tarkoitukseni on tänään inspiroida sinua ja yrittää saada sinut saarnatessasi, opetuksessasi ja kirjoittamisessasi tukemaan seuraavan sukupolven uskoa… ennemmin ylösnousemuksen tapahtumaan kuin Raamatun inspiraatioon, erehtymättömyyteen tai auktoriteettiin… tai jopa virheettömyyteen. Okei, tämä ei ole kevennys! (hän sanoo lipevästi).”

Hän kertoo edelleen tarinan kuuluisasta ateistista, jolla hänen mielestään ei ollut vaikeuksia kiistää Raamatun pätevyys. Hän päätti:

”Hän sitoo Raamatun uskottavuuden kristilliseen uskoon ja kun Raamattu menee, niin samalla menee myös kristillinen usko. Jos jokin Raamatussa ei ole totta, niin Raamattu ei ole totta … melkein kaikkien mielessä, joten hyvästi kristinusko. Sen on muututtava. Ja teidän sukupolvenne seurakuntajohtajien täytyy muuttaa se… Tähän haluan teidän keskittävän mielenne. Tämä oletus on täysin väärä. (Silmäilee yleisöä, jossa muutamien opiskelijoiden kasvoilla on hyvin huolestuneita ja surullisia ilmeitä.) Seurakunta ei ole sopeutunut lainkaan. Meillä oli tapana opettaa, että jos Raamattu sanoo sen, niin se ratkaisee asian … mutta tämä on oletus, joka meidän täytyy, ei ainoastaan hyljätä, vaan myös päättää, mihin aiomme uskoa… Se ei ole mitään uutta. Ensimmäisen vuosisadan kristityt tiesivät sen kaiken aikaa. Tarkoitan, älä viitsi, ei ollut Raamattua sillä tavalla, kuin me ajattelemme sitä neljäsataa vuotta… kirkko selvisi ilman R-A-A-M-A-T-T-U-A… Uskomme perustus ei ole kirja… uskomme perustus on tapahtuma.”[ix]

Tämä on aika lailla historiallista revisionismia. Evankeliumit ja apostolien kirjeet sisälsivät kertomuksen ylösnousemuksesta ja niitä kopioitiin käsin ja jaettiin kaikkialle, missä perustettiin seurakuntia, joille vanhimmat lukivat niitä kokoontumisissa. Sanan kuulijat tarttuivat siihen Raamattuun, johon heillä oli pääsy ja siten monet kääntyivät, kun Pyhä Henki tuomitsi heidän sydämensä. Andy Stanley’n sanat ovat ristiriidassa Joh. 20:31 kanssa: ”mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Stanley on sitä mieltä, ettei hän tarvitse ”Jumalan koko neuvoa”.[x]

Professori Kreider lauloi samalla harhaoppisella nuotilla. Mutta hänen pudottamansa iso nimi oli Jack Deere, jonka kirja Surprised by the Voice of God (Jumalan äänen yllättämänä) vaaditaan luettavaksi hänen kurssillaan. Deere on yksi hänen sankareistaan. Itse asiassa tekemäni kurssimuistiinpanot pitivät yhtä Deere’n kirjassa alleviivaamieni rivien kanssa.

KREIDER: ”Lopulta palvomme Raamattua … on olemassa vaara, että nostamme Raamatun jumalaksi.”[xi]
DEERE: ”Raamattuteistit saarnaavat ja opettavat Raamattua Kristuksen sijasta.”[xii]

KREIDER: ”Et kykene tulkitsemaan Raamattua – tarvitset teologian tohtorin tai maisterin oppiarvon tehdäksesi niin.”
DEERE: ”Vaikka Raamattuteisti julistaa äänekkäästi Raamatun riittävyyttä, niin todellisuudessa hän julistaa vain oman raamatuntulkintansa riittävyyttä.”[xiii]

KREIDER: ”Raamattu ei vastaa useimpiin kysymyksiisi tai muutoin joudut lopulta hölmölään.”
DEERE: ”Ihmiset, joilla on intohimo tuntea Raamattu, pystyvät tekemään paljon vahinkoa seurakunnalle.”

KREIDER: “Emme kirjoita Jumalasta käytettyjä pronomineja isolla alkukirjaimella, koska se on vain outoa. Ellet tee sitä ja luulen, että olet outo. Kukaan ei tee sitä enää.”
DEERE: “Raamattuteistien korkein päämäärä on raamatullisen tiedon jakaminen … Itseasiassa he käyttävät arkipäivän puheessaan adjektiivia ’raamatullinen’ useammin kuin erisnimeä ’Jeesus’.”[xiv]

Jack Deere, John Wimber, Paul Crouch

Jack Deere tuli Kansas City’n profeettojen uskonpuolustajaksi 1980-luvulla.[xv] Nämä väärät profeetat jättivät jälkeensä haavoittuneita pyhiä, joiden uskoa järkytettiin, kun heille puhutut henkilökohtaiset profetiat eivät toteutuneet. John Wimber, maankuulusta Vineyard-kirkosta oli tuotava suojelemaan heitä. Hän teki niin opettamalla, että profeetat ovat epätarkkoja menestysasteen ollessa noin 50-50 ja että heidän täytyy vain kasvaa profeetallisessa kypsyydessä. Kaksi ryhmän poikkeavinta olivat Bob Jones, joka käytti ns. profeetallista virkaansa saadakseen naiset riisuutumaan alastomiksi edessään; ja Paul Cain, jonka väitettiin voivan matkustaa taivaaseen halutessaan, mutta toivoi taivaan näkyvän toisella suunnalla nauttiessaan homoseksuaalisista aktiviteeteista.

Deere esiintyi TBN:n ohjelmassa Behind the Scenes (Kulissien takana) 90-luvun lopulla Paul Cain’in kanssa. Paul Crouch oli pyytänyt Deere’ä tuomaan ”profeetta” Cain’in ohjelmaan. Koska harhaoppien metsästäjät haukkuivat häntä niin kamalasti, Crouch sanoi, että hänen oli tavattava hänet ja puristettava hänen kättään. Deere omisti kirjansa Surprised by the Voice of God Cain’ille:

”Paul Cain’ille,
Joka on kestänyt hylkäämistä kuin tosi profeetta,
rakastaen vihollisia, tehden hyvää niille, jotka vihaavat…
Kasvattajalle, joka on Mestarinsa kaltainen…
Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua.”

Valitettavasti tämän päivän nuoret eivät olleet paikalla näiden ”profeettojen” aikana, kun heidän todistettiin olevan vääriä. Monet heistä tekevät paluuta nyt tekemättä koskaan parannusta aikaisemmista synneistään Kristuksen ruumista vastaan. Tuomittu TV-evankelista Jim Bakker, jonka aviorikos ja rahahuijaukset olivat kerran etusivun uutisia, ovat taas kaikkialla TV:ssä. Hän on rakentanut ahdistuksen kylän (Tribulation compound) Ozarksiin, jossa hänellä on TV-studionsa ja preppausvarastonsa. Hän rakentaa nyt uutta studiota, pyytäen kristittyjä lähettämään rahaa voidakseen rakentaa sellaisen, jota kutsuu ”Profeettojen Verkon Ääneksi” (Voice of the Prophets Network) [xvi] yhdessä mentorinsa väärä profeetta Rick Joyner’in kanssa. Hiljattainen vieras Paula White (presidentin hengellinen neuvonantaja) kertoi Bakker’in yleisölle, että katselijoiden joukossa oli miljonääri ja tämän olisi parasta lähettää miljoona dollaria Bakker’ille, tai muuten Jumala ei siunaa häntä.

Muutosagentit johdossa

”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra,
jolloin minä lähetän nälän maahan:
en leivän nälkää enkä veden janoa,
vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.”
– Aamos 8:11 –

Se mitä paholainen on tehnyt katolisessa kirkossa, paljastaa, mitä hän on tekemässä koko kristikunnassa. Hänen toimintatapansa ei ole paljon muuttunut vuosituhansiin. Eedenissä hän vietteli Eevan sanomalla, että jos hän olisi tottelematon Jumalalle, hänestä tulisi Jumalan kaltainen, joka tietää hyvän ja pahan. Kiusauksen vuorella hän lainasi Raamattua kontekstin ulkopuolelta yrittäen vetää Jeesusta nenästä. Hän petti Juudaksen kavaltamaan Kristuksen rahasta. Hän jatkaa sitä edelleen ja kaikki viittaa siihen, että hän näyttää voittavan. Tämän päivän raamatullinen lukutaidottomuus antaa hänelle yliotteen. Hänen mestariteoksensa, Salaisuus Babylon, on melkein valmis:

“Olemme nähneet – lukuisien esimerkkien avulla – että pakanuuden ja kristinuskon sekoitus tuotti roomalaiskatolisen kirkon… Katoliset tutkijat tunnustavat, että heidän kirkkonsa kehittyi sellaisesta sekoituksesta. Mutta heidän näkökulmastaan nämä asiat olivat voittoja kristinuskolle, koska kirkko pystyi kristillistämään pakanallisia käytäntöjä.”[xvii]

Nyt olemme nähneet Rooman kirkon tulevan täyden ympyrän ja omaksuvan avoimesti jumalatar Pachamama’n ja Äiti Maan palvonnan. Se tapahtui asteittain ajan myötä, mutta nyt aika kiitää hurjaa vauhtia.

Ne ovat meille esimerkki siitä, mitä ei pidä tehdä, jos toivomme, etteivät maailma, liha ja paholainen saastuta uskoamme. Protestanttinen kirkko on kuitenkin samalla radalla – vain hiukan jäljessä. Suositut ja progressiiviset ideat ovat tulleet suosioon nyt:

• Punakirjaiminen kristinusko [xviii] – luopioiden johtajien Tony Campolo ja Shane Claiborne johtama liike, jonka opinjulistus sanoo: ”Me omaksumme ja työskentelemme eri uskontojen ihmisten rinnalla poistamalla vastakkainasettelut väliltämme.” UT:n kirjeiden jättäminen huomion ulkopuolelle antaa heille mahdollisuuden välttää sitä, mitä kutsuvat ”teilausjakeiksi”, joka sulkee pois aktiiviset homoseksuaalit ja liberaalit seurakunnan jäsenet.
• Esiintuleva kirkko – jota johtavat johtajat, jotka opettavat vääriä oppeja, kuten ”universalismia”, oppia, että helvettiä ei ole ja kaikki menevät taivaaseen; Raamatun nähdään sisältävän Jumalan sanat, mutta se ei ole erehtymätön eikä arvovaltainen; Jeesuksen kuolema ristillä ei ollut syntiemme sovittamiseksi, koska se olisi kosmista lasten hyväksikäyttöä jne.
• Johannes 17 -liike – jota kannattavat sellaiset johtajat, kuin James Robison ja Jack Hayford, jotka sanovat, että kaikkien kristittyjen on oltava yhtä paavin alaisina liikkeen tiedottajina – ne, jotka eivät mene mukaan, tekevät syntiä vastustaessaan Herran toivetta, että me kaikki olisimme yhtä.[xix]
• Uusi apostolinen uskonpuhdistus (NAR, New Apostolic Reformation) – jossa kokemusta pidetään parhaana tapana muodostaa oma teologiansa ja seurataan katolisen historian ns. mystikoita soveltamalla heidän hengellisiä harjoituksiaan, kuten mindfulness, aiheutetut tietoisuuden muutostilat ja henkien kanavointi.
• Päämäärätietoinen kristinusko (Purpose Driven Christianity) – jonka keksi Rick Warren, jonka kolmejalkainen tuoli pyrkii yhdistämään maailman hänen P.E.A.C.E.-suunnitelmallaan. Hänen neuvonsa tämän saavuttamiseksi: Unohtakaa Raamatun profetiat – Kristuksen paluun yksityiskohdat eivät ole meidän asiamme.[xx]
• Menestysevankeliumi – toinen evankeliumi, jonka presidentti Donald Trump ja hänen hengellinen neuvonantajansa Paula White valitettavasti ovat omaksuneet. Jeesus varoittaa heitä seurakunnille lähettämissään kirjeissä, että koska he sanovat: ”Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse – etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston”, Hän on oksentava heidät ulos suustaan (Ilm. 3).

Kaikki nämä liikkeet pölyttävät keskenään ja ovat hapattaneet kollektiivisen asenteen tämän päivän uudessa seurakunnassa. (Lihavointi suomentajan.) Meidän on oltava erehtymättömän Jumalan sanan puolella: ”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3:4). Kaikki totuus ei ole Jumalan totuutta. Jeesus sanoi: ”Minä olen totuus.” Ja ainoa tuon totuuden lähde on itse Logos – joka antoi meille Sanansa.

Jeesus rakastaa minua, tämän tiedän:

1. Sillä Raamattu kertoo minulle niin.
2. Sillä järki kertoo minulle niin.
3. Sillä luonto kertoo minulle niin.
4. Sillä paavi kertoo minulle niin.
5. [xxi]

Jos pastorisi on valmistunut DTS:stä tai muista evankelisista seminaareista viimeisten 25 vuoden aikana, niin postmodernismi on luultavasti hänen maailmankatsomuksensa – ellei hän ollut toisinajattelija. Reformoitu tutkija, tohtori Robert Morey, oli yksi muista kristityistä oppineista, jotka vastustivat uuden ajattelun tulvaa seminaareihin. Hän mainitsi useita kirjassaan luonnollisesta teologiasta.

• Biola University – Käyttää oppikirjaa, Handbook of Christian Apologetics (kristillisen apologetiikan käsikirja), jonka on kirjoittanut katolinen Peter Kreeft. Kreeft sanoo, että ”selvästi lausuttu tieto inkarnoituneesta Jeesuksesta ei ole pelastuksen kannalta välttämätön”. Kirjassaan Ecumenical Jihad hän kertoo, että hänellä oli ruumiistapoistumiskokemus, jonka aikana hän näki Muhammedin, Buddhan, Konfutsen ym. pakanoita taivaassa palvomassa Marian jalkojen juuressa. Maria (ei Jeesus) on yhdistävä voima taivaassa.[xxii]
• Kun ”evankelikaaliset” koulut, kuten Wheaton, Baylor, Biola, Azusa, Messiah, Regent University, Dallas Seminar jne. palkkasivat jesuiittakoulutettuja teologeja ja filosofeja, he vaihtoivat alkuperäisestä raamattukeskeisestä koulutuksestaan uuteen opetussuunnitelmaan, joka perustui katoliseen luonnolliseen teologiaan, lakiin, filosofiaan ja apologetiikkaan.[xxiii]
• Raamattu kehottaa: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta” (Room. 12:2). Esiintulevat johtavat seuraajiaan päinvastaiseen suuntaan opettaen, että Jumalan Sana täytyy mukauttaa ihmisille ja kulttuureille sen sijaan että sallitaan sen mukauttaa elämä Jeesuksen Kristuksen kautta… kristinuskon uudelleen tulkitseminen sallii vaarallisen vapauden; kuin katkaisisi kuumailmapallon ripustusnarut; vapaa pudotus voi olla hauskaa, mutta seuraus on katastrofi.[xxiv]

Seuraava askel antikristuksen hengelle on vahvistaa otteensa Äiti-Maan uusbabylonialaiseen kirkkoon ja kun pidättäjä on poistettu, hypätä tuon helakanpunaisen pedon selkään ja yhdistää ”kirkko ja valtio”.

Ei ole niin, että meitä ei olisi varoitettu. Kirjailija Dave Hunt näki varoitusmerkit ja vuonna 1985 ja kirjoitti kirjansa Seduction of Christianity (Kristikunnan vietteleminen). Monet kristityt lukivat sen ja heräsivät näkemään paholaisen toiminnan ja heidät rokotettiin petosta vastaan. Mutta kristittyjen johtajien vastareaktio oli ennennäkemätön. Kokonaisia kirjoja ja antologioita julkaistiin kumoamaan kirjan sanomaa. Mutta historia on todistanut, että hän oli oikeassa. Ne, jotka eivät kuunnelleet, ovat nyt täysillä lähteneet Salaisuus Babyloniin.

”Seurakunnan on tunnustettava, että kultit ovat vain osa paljon suurempaa ja viettelevämpää petosta, joka tunnetaan New Age -liikkeenä. Se on verkostoituneiden ryhmien laaja koalitio, jotka kaikki työskentelevät maailman yhtenäisyyden puolesta, joka perustuu uskonnollisiin kokemuksiin ja uskomuksiin, joilla on juurensa itämaisessa mystiikassa. Silti monet kristilliset johtajat ovat ilmaisseet samaa haluttomuutta tulla ”ylenmäärin negatiivisiksi” New Age -liikkeen suhteen, kuten ne kerran tekivät kulttien suhteen. … Viittaamme ’väkevään eksytykseen’, josta Raamattu varoittaa, että se valtaa maailman ’viimeisinä päivinä’ ja saa ihmiskunnan palvomaan Antikristusta.”[xxv]

Kaikki näyttelijät ovat lavalla Viimeistä Näytöstä varten.

***

[For further insights, see Jackie Alnor’s 3-part series, “Metamorphosis of the Universal Church in Our Time” — http://christiansentinel.com/2018/09/28/metamorphosis-universal-church-time-jackie-alnor/ ]

[i] Ephesians 4:14
[ii] See part one of this series for details http://christiansentinel.com/2019/10/14/transformation-complete-mother-church-now-mother-earth-jackie-alnor/
[iii]Brazilian archbishop says critics of Amazon synod are ‘violent’ and ‘unjust’ right-wingers, Oct 17, 2019, LifeSite News
 https://www.lifesitenews.com/news/brazilian-archbishop-says-critics-of-amazonia-synod-are-violent-and-unjust-right-wingers
[iv] http://christiansentinel.com/2019/10/14/transformation-complete-mother-church-now-mother-earth-jackie-alnor/
[v] htttps://www.churchmilitant.com/news/article/scalfari-pope-thinks-jesus-wahts-man-not-god
[vi] 2 Cor. 2:11
[vii] He name-dropped false teachers in a favorable way, including Rich Mullins, Brennan Manning, Henri Nouwen, Eugene Peterson, etc.
[viii] https://voice.dts.edu/chapel/your-assumption-is-showing/
[ix] Ibid.
[x] Acts 20:27
[xi] Glenn Kreider, ST-101AU class, Dallas Theological Seminary, October, 2019
[xii] Deere, Jack, Surprised by the Power of the Spirit/Voice of God, in one volume, @1996, Zondervan Publishing House, Grand Rapids pg. 252
[xiii] Ibid.
[xiv] Deere, Voice, pg. 252
[xv] For more details: See Jackie Alnor’s 4-part series, Competing New World Orders, at https://www.rapturereadyradio.com/blog/date/2017-02
[xvi] https://www.jimbakkershow.com/
[xvii] Woodrow, Ralph Edward, Babylon Mystery Religion: Ancient and Modern, @1966, Ralph Woodrow Evangelistic Assoc., pg.148
[xviii] https://www.redletterchristians.org/people/
[xix] See this author’s report of the Summit gathering at Regent University in 2014: http://scatteredsheepreport.blogspot.com/2015/11/the-king-and-queen-of-new-religious.html
[xx] Oakland, Roger, Faith Undone, @2007, Lighthouse Trails, Silverton, Oregon, pg 202
[xxi] Morey, Robert A., The Bible, Natural Theology and Natural Law: Conflict or Compromise? @2010, Christian Scholars Press, pg. vi
[xxii] Ibid., pg 355.
[xxiii]Ibid., pg. 311
[xxiv] Oakland, Roger, Faith Undone, @2007, Lighthouse Trails, Silverton, Oregon, pgs. 51-52
[xxv] Hunt, Dave, The Seduction of Christianity, @1985, Harvest House, pg. 7

 

Read Full Post »

Muutos on valmis: Äitikirkko on nyt Äiti Maa

Transformation Complete: Mother Church is now Mother Earth
By Jackie Alnor 14.10.2019, suom. SK

Viesti Vatikaanin Pan-Amazon-alueen kolmeviikkoisen erikoissynodin ensimmäiseltä viikolta soi äänekkäästi ja selvästi: Pitkäaikainen katolinen usko Raamattuun ja pyhään perinteeseen kahtena pylväänä, jolla heidän uskonnollinen laitoksensa istuu, on kaatunut. Antikristuksen edustaja, paavi Fransiskus, on tullut ulos pakanallisesta kaapistaan. Naamio on poissa. Oivaltavat Raamattuun uskovat kristityt ovat nähneet tuon naamion kautta aikain, mutta päänsä pensaaseen työntäneiden kirkonpenkinkuluttajien kollektiivinen pää pyörii.

Viime viikonloppuna julkaistussa Vatikaanin lehdistötiedotteessa [i] kerrottiin, että ”on olemassa synodi, joka kuuntelee jatkuvasti Pyhää Henkeä” … Yhdessä vaeltaminen tarkoittaa ”Äiti Maan tuskan kuuntelemista”.

Mitä Äiti Maa sanoo?

”Synodin salissa kuultiin jälleen kerran pyyntö olla aliomaa tietoinen alkuperäiskansojen kärsimyksistä, joilla on suvereeni oikeus olla olemassa Amazonissa. Jumalan sanan siementen löytäminen alueen kulttuureista ja perinteistä tarkoittaa sen tunnustamista, että Kristus elää jo niissä kansoissa, jotka eivät ole vielä kuulleet evankeliumia. Evankeliumi ei oikeastaan ole minkään kulttuurin muut poissulkeva perintö.”[ii]

Tämä ajatus korostaa sitä, mitä nykyinen paavi on sanonut siitä saakka, kun astui virkaan salaman iskiessä Pietarinkirkkoon Roomassa. Nimittäin, että Jumala puhuu ihmisille kaikissa maailman uskonnoissa – jokainen saa pienen palan jumalallista ilmoitusta ja jos kaikki uskonnot yhdistyvät, niin koko ihmiskunta on yksi. (Kuuntele John Lennon’in Imagine.)

Onko Vatikaani nyt määritellyt uudelleen käsitteen ”Jumalan sana”? Ilmeisesti. Seuraava on Vatikaanin lehdistötiedotteesta 14. lokakuuta 2019: [iii]

”Jumalan sana on aktiivinen ja armollinen läsnäolo; se on opettavainen ja profeetallinen, muovaava ja performatiivinen (formative and performative). Se tukee tätä yhtenäisen ekologian haastetta ja voi olla keino sosiaaliselle, taloudelliselle, kulttuuriselle ja poliittiselle kehitykselle ja uudelle humanismille.”

Uusi humanismiko? Kyllä, tätä paavi vaati motiivikseen kutsuakseen tämän synodin ja toukokuun 14. päivänä 2020 alkavan synodin pohtimaan teemaa ”Globaalin koulutusliiton uudistaminen”.[iv]

Tuo aikaisempi Vatikaanin lehdistötiedote sanoi:

”Paavi Franciscus kehotti kutsumaan esiin ’rohkeus hyödyntää parhaimpia energioitamme’. Status quo tulisi korvata antamalla koulutukselle ’pitkän tähtäyksen visio’ uuden humanismin luomiseksi.”[v]

Kiittäkää Pachamamaa

Pakanallinen seremonia, jossa juhlitaan Amazonin spiritualistista uskontoa, avasi Amazon-synodin viime viikolla. Paavi oli kunniavieras ja hänelle esitettiin jonkinlainen maaginen musta rengas maalatulta ja höyheniseltä shamaanilta, joka johti ilonpitäjien piiriä. Fransiskus toivotti tervetulleeksi shamaanittaren alastoman puisen patsaan, joka oli rituaalin kohde. Myöhemmin sen havaittiin olevan, ei kukaan muu, kuin inkajumalatar Pachamama.

Eräs järkyttynyt katolinen kriitikko kirjoitti:

”Tämä on puhdasta pakanuutta. Paavimme oli puheenjohtajana ja siunasi pakanallisen rituaalin, jossa vääriä jumalia palvottiin ja kutsuttiin. Hän on epäilemättä saastunut itse riivaajista.”[vi]

Oikeistolaisen katolisen mediaryhmän, Church Militant, johtaja Michael Voris sanoi:

”Keski- ja Etelä-Amerikan vuosituhansia vanhojen uskontojen hengellisyydessä Äiti Maan nimi on Pachamama, hedelmällisyyden jumalatar. Häntä kunnioitetaan jumalattarena, joka johtaa istutusta ja sadonkorjuuta, ruumiillistuu vuorissa ja aiheuttaa maanjäristyksiä. Lyhyesti sanottuna, hän on elämän antaja ja maan, auringon, kuun ja veden lähde. … Pachamama nähdään tietoisena persoonallisena olentona. Hänelle uhrataan uhreja. On totta, että eri uskonnot ja niitä on alueella paljon, näkevät ’Äiti Maan’ erilaisin käsityksin, mutta tällä Pachamama-henkisyydellä on syvät, syvät juurensa Amazonin viidakossa ja sen ulkopuolella.”[vii]

Voris oli yksi uskollisten katolisten mielenosoittajien joukosta, jotka ottivat kantaa Rooman Pyhän Pietarin aukiolla ennen Rooman synodia. He rukoilivat yhdessä rukouksen uskossa, että Taivaan Kuningatar, joka tunnetaan myös nimellä Jumalan Äiti, tuo voiton. Mariaaniset ilmestykset ovat muka ennustaneet tulevasta ajasta, jolloin Vatikaani olisi pimeän antipaavin valvonnassa.

Se, mitä he eivät ymmärrä, on, että Pachamama on vain aikaisempi versio Babylonin taivaan kuningattaresta, joka oli saattanut israelilaiset epäjumalanpalvelukseen Vanhassa Testamentissa, mikä toi heidän päällensä Israelin Jumalan tuomion.[viii]

Yritin varoittaa Voris’ia tästä kauan ennen, kuin kaikki tämä kohtasi häntä, mutta hän ei halunnut kuunnella. Lähetin hänelle artikkelin, jonka kirjoitin vuonna 2003 otsikolla Entertaining Devils Unawares (Pirujen tahatonta hyysäämistä) [ix], jossa todistin, että Pachamama oli säilötty taiteen keinoin Los Angelesin silloin uuden kirkon ”Cathedral of Our Lady of the Angels”[x] pronssioveen. Kuvaus ”Neitsyt Marian” erilaisista kuvista on edelleen tuon katolisen katedraalin verkkosivuilla heidän valikkonsa linkissä ”Art”. Alaotsikon ”Manifestations of the Virgin” alla kohdassa yksi lukee seuraavaa:

”1. Pomata’n Neitsyt – Tämä kuva Andien kylästä on peräisin myöhemmän siirtomaa-ajan Cuzcon koulusta. Marialla on sulitettu inkapäähine ja aaltoileva mekko, mikä viittaa Pachamamaan inkojen vuorijumalattareen.”

Voris vastasi estämällä minut kommenteista verkkosivustollaan ja Facebook-sivullaan. Hän ei voi sanoa, ettei häntä varoitettu. Ja jopa Los Angeles Times raportoi, kuinka Los Angelesin hiippakunta tunnusti muinaisia jumalattaria aikaisemmiksi ”Jumalan Äidin” inkarnaatioiksi. Kertomuksessaan uuden katolisen katedraalin avajaisista, joka julkaistiin heidän sunnuntainumerossaan 2.9.2002 otsikolla In Our Own Image,[xi], toimittaja Reed Johnson kirjoittaa:

”Kautta vuosisatojen hän on kulkenut monilla eri nimillä: Pomata’n Neitsyt. Montserrat’in Neitsyt. Jumalallinen Paimenetar. Poikaansa sureva murheellinen Äiti Dolorosa, joka on kuvattu Michelangelon Pietassa. Guadalupen Neitsyt, joka tunnetaan myös Amerikoiden Neitsyenä, joka ei ilmestynyt rikkaille ja mahtaville, vaan intiaanitalonpojalle nimeltä Juan Diego. Apokalypsin hirmuinen Madonna, määrätty vapauttamaan ihmiskunta Saatanasta.”

Kyyneliä ja pelkoja

Perinteinen katolinen, Michael Matt, konservatiivisen katolisen julkaisun The Remnant Newspaper päätoimittaja, väänsi käsillään jotakin sellaista, jonka hän näki Saatanan julkeana rakastetun ”Äitikirkkonsa” haltuunottamisena. Äskettäisessä podcastissaan, jonka hän otsikoi: ”Hippejä Vatikaanissa”, [xii] hän sanoo:

”Emme täällä Roomassa kuule muuta kuin, että ’tulkaa ympäristön suhteen tunnontarkaksi ja valveutuneeksi’ – se on tärkein asia. Taivas korvataan nyt yhteisellä kodillamme. Kun he puhuvat yhteisestä kodista, he viittaavat siihen melkein palvovasti. Meidän on tunnettava, rakastettava ja palveltava Äiti Maata… Kuten se on pyhä, kuten se on panteismia tai jotakin… Mitä on tapahtunut kirkollemme, on kysymys, jota me kaikki kyselemme täällä Roomassa tällä viikolla, kun katselemme Vatikaanin II henkeä, joka tulee sellaiseksi, joka näyttää uuden kristuksen inkarnaatiolta. Vanha Kristus ei näytä olevan täällä Roomassa tällä viikolla. Se on uusi kristus… se on kristus, joka puhuu sekä shamaanin että papin kautta samanaikaisesti ja samalla tehokkuudella…Itse Saatana ei olisi voinut sekoittaa näitä miehiä enempää… Jos tämä on todella sitä, mitä he aikovat tehdä edetessään katolisessa kirkossa, jos tämä on heidän uusi polkunsa – niin he ovat Kristuksen vääriä edustajia. Ja Vatikaani II:n henki on muuttanut heidät kaikki lähetyssaarnaajiksi … modernin maailman psykologisen lepertelyn lähetyssaarnaajiksi – maailman, joka on hyljännyt Kristuksen ja valinnut tämän Synodin ja koko kirkon pyrkimyksessä luoda vaikutelma nyt, että Kristus itse – juuri tässä se pilkka tulee esiin – että Kristus itse, tämä uusi kristus siunaa ja hyväksyy maailmanuskonnon ja Uuden Maailmanjärjestyksen koko vapaamuurarillisen agendan.”

Valitettavasti paavi Fransiskus on tukkinut tien näiltä hyvää tarkoittavilta miehiltä, jotka pyrkivät väsymättömästi säilyttämään vanhakatolisen uskon. Entisen paavin Johannes Paavali II:n, (joka myös johti noitatohtorin rituaalia, johon kuului kattilallinen nestettä, jota ”pyhä” Johannes Paavali joi simpukankuoresta Assisissa pidetyssä ekumeenisessa kokouksessa) perinteen mukaisesti, Fransiskus on luomassa tuon uuden globaalin uskonnon. Hän on perustanut itse valitsemiensa kardinaalien koulun, joka on kumileimasin hänelle irrottaakseen itsensä tästä Äitikirkon lopullisesta muutoksesta. Michael Voris ja Michael Matt ovat myöhässä. Homopapit ovat ottaneet haltuunsa heidän rakastetun uskontonsa, eivätkä he ymmärrä, että siinä ei ole mitään uutta. Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan. Sydämeni murtui Voris’in puolesta, kun hän sanoi harhaoppisen Amazon-synodin pyöreänpöydän avauspuheenvuorossaan: [xiii]

”Paavi Fransiskus on tuonut maailmaan ja kirkkoon sellaisen moraalisen ja poliittisen sekaannuksen, että hänen on tunnustettava se ja erottava. … Tämän ns. Amazon-synodin tarkoituksena on saada päätökseen kirkon vallankumouksellisten työ, jolla he alkoivat tuhota kirkkoa vuosikymmeniä sitten. Koska paavi Fransiskus, kaukana siitä, että yrittäisi estää tätä pahaa, on tosiasiassa edistänyt sitä, niin järkevinä, uskollisina katolisina, olimmepa sitten poliittisesti konservatiiveja tai ei, amerikkalaisia tai ei – sillä nämä kaikki ovat luokkia, jotka ovat paljon rajoittavampia kuin yhteinen rakkautemme muinaiseen uskoomme – väitämme, että paavi Fransiskus on hyljännyt pyhän velvollisuutensa ja hänen on erottava. Tämä käy yhä selvemmäksi jokaisella annetulla julkilausumalla, kehotuksella, konsistoriolla, kirkollisella nimityksellä, Curian sekoittamisella jne. Paavi Fransiskus ja hänen papiston liittolaisensa ovat luomassa globalistisen organisaation, jolla on katolisilta näyttävät kasvot. Se, mikä on syntymässä, ei ole katolista. Julkisivu tulee pudottaa pois ja antaa totuuden vallita.”

En voinut olla tuntematta myötätuntoa Michael Matt’ia kohtaan, kun hän sanoi:

”He eivät ymmärrä kuinka elähtänyt sinusta on tullut, kuinka paljon olet sellainen stereotyyppinen hippi, ikääntyvä hippi, joka on juuri pudonnut kärryiltä. Se ei ole enää kivaa… He muuttivat sanat; he muuttivat sanaston. Esimerkiksi Äitikirkko. Siitä on tullut Äiti Maa.”

Heidän valitsemansa ase on rukousnauha. Kun katsoin heitä hokemassa Terve Maria ja Terve Pyhä Kuningatar -rukouksia, niin saatoin ajatella vain, että mikä hirveä kosminen vitsi tämä onkaan. He rukoilevat taivaan kuningatarta, sitä samaa hedelmällisyyden jumalatarta, jota heidän instituutionsa on alkanut palvoa: Pachamamaa.

Tämä on Vesimiehen ajan koitto
Vesimiehen ajan
Harmonian ja ymmärryksen
Sympatian ja luottamuksen lisääntyessä
Ei enää valheita eikä pilkkaamisia
Näkyjen kultaisia eläviä unelmia
Mystinen kristallinen ilmoitus
Ja mielen tosi vapautus
Vesimies! Vesimies!
Kun kuu on seitsemännessä talossa
Ja Jupiter yhtyy Marsiin
Silloin rauha ohjaa planeettoja
Ja rakkaus ohjaa tähtiä
Aurinko paistakoon, aurinko paistakoon sisään

Jatkuu artikkelissa Muutos on valmis: Ei-katoliset omaksuivat näkökulman muutoksen, jossa tarkastelemme samaa luonnonhenkeä toimimassa omissa riveissämme…

 

[Tätä saa vapaasti jakaa, jos lähde ja linkki christiansentinel.com ovat näkyvissä]

[i] https://www.vaticannews.va/en/vatican-city/news/2019-10/synthesis-synod-eighth-general-congregation.html
[ii] Ibid.
[iii] https://www.vaticannews.va/en/vatican-city/news/2019-10/synthesis-synod-tenth-general-congregation-day-7.html
[iv] https://www.vaticannews.va/en/pope/news/2019-09/pope-francis-educational-alliance-new-humanism.html
[v] Ibid.
[vi] https://catholicismpure.wordpress.com/2019/10/08/francis-make-a-mess-amazon-synod/
[vii] https://www.churchmilitant.com/news/article/amazon-synod-report-mother-earth
[viii] Ref. Jeremiah 7:18, Jer. 44:17-25
[ix] http://christiansentinel.com/2018/04/19/entertaining-devils-unawares-jackie-alnor-orig-published-feb-2003-apostasy-alert/
[x] http://www.olacathedral.org/
[xi] https://www.latimes.com/archives/la-xpm-2002-sep-01-ca-johnson1-story.html
[xii] https://www.youtube.com/watch?v=pdD22uuySTA
[xiii] https://www.youtube.com/watch?v=p9oGUKN7qV4

 

Read Full Post »

Tarkoitus kateissa – ratkaisu kateissa

MISSING THE MARK—MISSING THE SOLUTION
1.5.2019, by T. A. McMahon, suom. SK

Useimmat meistä ymmärtävät, että ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” on yksi synnin raamatullinen määritelmä. Jakeessa Room. 3:23 Paavali käyttää synnistä kreikan verbiä hamartano. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Se voi tuntua joistakin vähän epäreilulta, koska harvoin ajattelemme, että epäonnistuminen tavoitteen tai normin saavuttamisessa olisi syntiä. ”Epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” ei tunnu suureltakaan rikokselta ajatellessamme useimpia syntejä, joista olemme tietoisia, varsinkin kauheita sellaisia. Nuoli, joka ei ihan osu maaliin, syntiäkö? Tosiaanko? Tällainen reaktio kertoo paljon itsestämme ja sydämemme tilasta suhteessa Luojaamme.

Jumala on täydellinen. Kaikki, mitä Hän sanoo ja tekee, on täydellistä. Siksi Hänen norminsa on täydellinen. Kaiken, mikä ”ei täytä” Hänen normiaan, täytyy olla syntiä. Kuten Jaakob sanoo: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (Jaak. 2:10). Se on Jumalan kriteeri olemiselle Hänen kanssaan. Me teemme syntiä, me kuolemme. Ja me kaikki olemme tehneet syntiä. Kuolemaan sisältyy fyysinen ja hengellinen ero. Se voi olla Jumalasta – ja se voi olla ikuinen.

Voitaisiin kysyä, kuten opetuslapset kerran: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matt. 19:25-26). Jumalan tuomio ja oikeudenmukaisuus ovat täydelliset. Rangaistus synnistä on iankaikkinen ero Hänestä. Se on ääretön rangaistus ja rajallinen ihmiskunta ei voi koskaan maksaa koko tuomiota. Mutta Jumala voi ja teki sen! ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jeesus, täydellinen synnitön Jumal-ihminen, tyydytti täydellisen oikeudenmukaisuuden maksamalla täysin ihmiskunnan synneistä – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Vaikka Jumala on hankkinut pelastuksen koko ihmiskunnalle Jeesuksen kautta, se on voimassa vain niille, jotka uskovat Häneen Vapahtajanaan ymmärtäen, että Hän – ja vain Hän – voi pelastaa heidät. Ei ketään eikä mitään voida lisätä ratkaisuksi – ei hyviä tekoja, ei kirkossa käymistä, ei uskonsuuntaa, ei rituaaleja, ei sakramentteja, ei kanonisoituja pyhimyksiä eikä uskonnollisia johtajia, ei kastetta – ei mitään muuta. Vain Kristus – Solus Christus.

Kun olemme pelastuneet, me muutumme – mutta emme täydellisesti. Ei vielä. Se tapahtuu, kun menemme olemaan Jeesuksen kanssa. Ennen tuota täydellistä muutosta meille annetaan uusi luonto, mutta silti säilytämme vanhan luontomme. Me voimme tehdä syntiä, mutta emme enää ole synnin orjuudessa emmekä hallinnassa. Uusina luomuksina Kristuksessa elämämme tehdään Hänen armollaan ja meissä asuvan Pyhä Hengen voiman kautta kykeneväksi miellyttämään Jumalaa (1. Kor. 3:16). Uuteen elämäämme Kristuksessa kuitenkin sisältyy taistelu vanhan ja uuden luontomme välillä.

Kuinka tärkeä on sitten tuo taistelu? Vaikka pelastuksemme ei riipu siitä, koska pelastus annettiin kaikille, jotka vastaanottivat sen uskon kautta ilmaisena lahjana, se kyllä liittyy koko joukkoon asioita, jotka koskevat ajallista elämäämme Kristuksessa. Kuten? Suhdettamme Jeesukseen – toisin sanoen, rakkauttamme Häneen, Hänen miellyttämistämme, kypsyyttämme Hänessä, hedelmällisyyttämme, kuuliaisuuttamme, todistustamme, palkkaamme taivaassa. Sellaiset asiat ja monet muut riippuvat siitä, missä määrin emme ”epäonnistu tarkoituksen saavuttamisessa”. Toisin sanoen, niitä on hoideltava Jumalan tavalla.

Täydellisestikö? Kyllä. Se täytyy olla päämäärämme. Raamattu sanoo: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5:48). ”…vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä’” (1. Piet. 1:15-16). ”…Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12). Tämän on oltava jokaisen uskovan päämäärä.

Onko se saavutettavissa? Ei, ei täydellisesti. Miksi sitten yrittää? Se voi kuulostaa tyhmältä kysymykseltä niistä, jotka ovat raamatullisia kristittyjä ja jotka uskovat, että kaiken, mitä he tekevät, heidän tulee tehdä Herran kunniaksi. (1. Kor. 10:31). Silti maailmakin ymmärtää sen. Motivaatiopuhujien ja auta itseäsi -gurujen suosittu hokema on ”Ole niin hyvä kuin voit” (Be the best that you can be). He tunnustavat, että jopa yritys, joka ei saavuta yksilön tavoitetta, osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi. Tämä kaikki tietysti koskea itseä ja on kaukana uskovan motivaatiosta – ainakin toivottavasti.

Epafraan palavat rukoukset kolossalaisten veljiensä ja sisartensa puolesta Kristuksessa kertovat meille kaksi tärkeää asiaa: a) Meitä kehotetaan seisomaan täydellisinä kaikessa Jumalan tahdossa, ja b) Tuon päämäärän saavuttamiseksi Herra auttaa Kolossan uskovien ponnistuksia Epafraan rukouksilla. Pyhän Hengen innoittamana Paavali kirjoittaa samalla tavalla tessalonikalaisille:

”Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.” (1. Tess. 4:1-2). Nämä kaksi jaetta aika pitkälle tiivistävät ja tukevat niitä seikkoja ja huolenaiheita, joita minulla on kirjoittaessani tätä artikkelia.

Tässä ne ovat: 1) Kautta Raamatun meitä uskovia kehotetaan tekemään asioita Jumalan tavalla Hänen armonsa avulla niin täydellisesti kuin voimme. 2) Sanansa kautta Hän on antanut meille tarvitsemamme ohjeet tehdäksemme asioita Hänen tavallaan (2. Piet. 1:3-4; 2. Tim. 3:16-17). 3) Hän on antanut meille Pyhän Henkensä auttamaan meitä ymmärtämään ja tekemään, mitä Hän käskee (1. Kor. 3:16; Joh. 16:13). 4) Siinä määrin kuin emme ota vakavasti emmekä tee, ei vain sitä, mitä Jumala on antanut meille tehtäväksi, vaan mitä Hän on käskenyt meidän tehdä ja sillä tavalla, kuin Hän haluaa meidän tekevän sen, niin tuohon huolimattomuuteen sisältyy tahallinen ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa”. Se on syntiä. Ja synti johtaa eroon.

Kristukseen uskovalle synnillä on seurauksia (kuten toivon meidän tietävän), jotka ovat ajallisia eikä ikuisia. Kristuksen maksu puolestamme turvaa iankaikkisen kohtalomme. Kristittyinä synneillämme on ajallinen vaikutus, joka tuhoaa hedelmällisyytemme, kuten myös haitallinen vaikutus suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä. Syntimme kuitenkin saavat meidät vetäytymään pois Hänestä, kunnes kadumme. ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule” (Jes. 59:1-2). Todellinen katumus kuitenkin (siitä riippumatta, mitä nuo synnit ovat) tekee meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa ja siten korjata suhteemme (Jaak. 4:8).

Kuinka vakavaksi voi ”epäonnistuminen tarkoituksen saavuttamisessa” käydä? Seuraavassa on havainto, joka murehduttaa minua syvästi, minkä vuoksi aloitin tämän artikkelin yrittämällä selventää sen välttämättömyyttä, että Jumala kutsuu meitä täydellisyyteen. Hänen Sanansa, Hänen ohjeensa, Hänen käskynsä, ovat täydellisiä. Lisäksi ne ovat Jumalan sanoja, ei ihmisten: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (Gal. 1:11-12). Jumalan sanat ovat totuus; ihmisen sanat, jotka on lisätty Herran sanoihin, ovat ”epäpyhä ja turha” hapatus. Ne saattavat aluksi kuulostaa hurskailta, mutta ”niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa” (2. Tim. 2:16). Sitä paitsi Jumalan Sanaan lisääminen ja siitä vähentäminen on tuomittu: ”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi” (Sananl. 30:5-6).

Me elämme valtavan luopumuksen ajassa, minkä pitäisi olla ilmeistä niille, jotka ovat sitoutuneet Jeesukseen ja siksi raamatulliseen erottamiseen. Raamattu osoittaa, että lähestyessämme Herran paluuta sellainen hengellinen tila lisääntyy dramaattisesti. Jeesus luonnehti tuota aikaa ennennäkemättömän petoksen aikana (Matt. 24). Paavali toteaa, että tärkein syy, miksi uskovat petetään, on koska ”…he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4).

Taruihinko? Tarut ovat kertomuksia. Kertomukset voivat olla tosia tai vääriä, mutta se, mitä ne eivät ole, on Jumalan Sana, Hänen oppinsa, Hänen totuutensa. En puhu nyt havaintoesimerkeistä, jotka auttavat meitä selittämään raamatullista oppia, vaan ihmisen panoksesta, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja siinä prosessissa poikkeaa siitä, mitä Jumala on sanonut. Tätä koskevia varoituksia on annettu kautta Raamatun, kuten Hepr. 2:1: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” On murheellista, että tämä ohitse kulkeutuminen tämän päivän seurakunnassa on kuin lumivyöry.

Esiintulevan kirkon liikkeellä (Emerging Church Movement = ECM), joka alkoi ei kovin kauan sitten, oli valtava vaikutus nuorten aikuisten kristittyjen keskuudessa. Se vietteli monet pois terveestä opista ja johti heidät subjektiivisiin keskusteluihin Jumalasta, kontemplatiiviseen lähestymistapaan koskien Jumalan tuntemista, perinteisiin rituaaleihin, katolisen ja ortodoksisen kirkon sakramentaaleihin sekä allegorian ja raamatuntulkinnan hengellistämisen käyttöön. ECM:n roina löytää jatkuvasti hedelmällisen maaperän millenniaalien keskuudessa. Seurakunnassa on kuitenkin paljon tuhoisampi ja laajemmalle levinnyt esimerkki terveestä opista pois kulkeutumisesta ja on traagista, että se tapahtuu muutamien kristikunnan vaikutusvaltaisimpien naisten palvelutyön kautta.

Maaliskuun 2019 uutiskirjeemme pääartikkelissa mainitsin nimet Beth Moore, Joyce Meyer, Priscilla Shirer ja Sarah Young. He kaikki ovat tuotteliaita kirjoittajia ja heillä on valtavat kannattajajoukot ja he ovat syyllistyneet Jumalan sanan ja itse Jeesuksen syrjäyttämiseen ajautumalla pois terveestä opista. He kaikki ottavat opetuksia, joista monilla on raamatullinen pohja ja ”epäonnistuvat tarkoituksen saavuttamisessa” työntämällä niitä paljon yli raamatullisen totuuden. Heidän ”jatkuvat keskustelunsa” Jumalan kanssa ovat johtaneet heidät ja heidän kannattajansa useisiin vääriin opetuksiin. On varmaa, että Jumala voi puhua lastensa sydämille, mutta missään apostolien Kirjeissä emme löydä jatkuvaa Herran ja uskovien välistä vuoropuhelua. Apostolien teoissa näemme, että Pyhä Henki ajoittain ohjaa ja johtaa pyhiä, mutta ei koskaan siinä merkityksessä, kuin nämä naiset opettavat! Jumalan henkilökohtainen kommunikaatio ihmisten kanssa palvelee Hänen tarkoitustaan ja silloin, kun Hän päättää. Edes Hänen profeettansa eivät käyneet jatkuvia kahdenvälisiä keskusteluja Hänen kanssaan. Jeremiankin oli odotettava 10 päivää, että Herra puhuisi Hänelle koskien hänen tiedusteluaan.

Harhat, jotka noudattavat näiden naisten ”keskusteluja” (joita heidän lukuisat kirjansa kehottavat ihailijoita matkimaan) antavat lukijoiden ymmärtää, että kommunikaation sisältö on kategoriaa ”näin sanoo Herra”. Ne, jotka viettävät enemmän aikaa lukemalla heidän monia kirjojaan, kuin lukemalla Raamattua, voivat helposti hyväksyä raamatulliselta kuulostavan väärän opetuksen. Se vääristää paitsi Raamatun auktoriteetin ja sisällön, myös Jumalan luonteen. Usein väitetty vuoropuhelu alentaa Herran, ikään kuin hän olisi joku heidän tuttu kollegansa.

Beth Moore ilmoittaa, että Jumala kutsuu häntä ”beibiksi” ja ”muruksi” ja laskee leikkiä hänen kanssaan. Vielä pahempi on näiden naisten väite, että he ovat kuulleet Häneltä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä Hänen Sanansa sanoo. Se tekisi hänestä vähintäänkin ”toisen Jeesuksen” (2. Kor. 11:4), ei varmasti itse Sanan. Kaikki nämä naiset edistävät jonkinlaista mystiikkaa, joka on Jumalan Sanan objektiivisen totuuden hylkääminen suosimalla omakohtaisia kokemuksia, intuitioita, subjektiivisia käsityksiä ja tunteita. Jotkut opettavat tekniikoita, jotka ovat itämaisten mystisten tekniikoiden ja käytäntöjen ”kristillistettyjä versioita”. He tulkitsevat väärin ja korruptoivat jakeen Ps. 46:10 kehotuksen ”Olkaa hiljaa” (KJV: be still) tarkoittamaan mielen tyhjentämistä hiljaisuudessa voidakseen kuulla Jumalalta. Ei. Jumala vain julistaa vihollisiaan pelkääville (ja myös itse vihollisille), että Hän on suojellut ja edelleen suojelee Israelia! Kaikki nämä naiset ovat menneet ansaan, kun ovat ottaneet oppia harhoista ns. kristillisessä psykologiassa, jonka periaatteet ovat täysin vastakkaiset Jumalan Sanalle. Kaikki he edistävät vääriä opetuksia itsetunnon rakentamisesta auttaakseen kannattajiaan parempiin tunteisiin itsestään.

Ekumenia rehottaa heidän kirjoituksissaan ja videosarjoissaan ja varsinkin heidän hyväksyessään roomalaiskatoliset veljinä ja sisarina Kristuksessa. Voi olla, että he eivät ole tietoisia Rooman virallisesta evankeliumista, joka julistaa, että taivas on saatavissa vain niille, jotka ovat kastettuja, ja sisäänpääsy riippuu ihmisen hyvistä teoista sen jälkeen, kun hänen syntinsä on sovitettu kiirastulessa. Tämä tietämättömyys ei liity vain katolisuuden ja muiden ”kristillisten” kulttien ja poikkeavien ryhmien tietämättömyyteen, vaan se näyttää versovan siitä, ettei raamatullisen kristinuskon perusopeista ole tietoa!

Läpikäytyäni monia näiden naisten kirjoittamista materiaaleista, en ole vielä löytänyt selkeää evankeliumin esitystä, erityisesti selitystä, mitä on uskottava, että pelastuisi. Vaikka he näyttävät vilpittömiltä halutessaan auttaa naisia ”menemään syvemmälle Jeesuksen kanssa” ja ”kehittämään läheisempää suhdetta” Hänen kanssaan, sitä ei voi tapahtua, ellei ihminen ole uudestisyntynyt. Pelastuksen evankeliumin oppi on annettu yksinkertaisesti Filippin vanginvartijan vastauksessa hänen huutaessaan: ”’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut…’ (Apt. 16:30-31). Lisäksi on uskottava, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan; ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 15:1-4). Näiltä naisopettajilta löysin vain yhden selkeän evankeliumin selityksen ja se oli Joyce Meyer’iltä. On kuitenkin traagista, että niille miljoonille, jotka häntä seuraavat, hän julistaa, että Jeesus maksoi rangaistuksen meidän synneistämme laskeutumalla helvettiin, jossa Saatana ja hänen demoninsa kiduttivat Häntä. Kyseessä on selvästi väärä evankeliumi ja väärä Jeesus.

Kattavaan esitykseen kaikista näiden naisten vääristä opetuksista tarvittaisiin kirjoja, mikä on paljon enemmän, kuin on mahdollista sisällyttää tähän yhteen artikkeliin. Muita huolestuttavia seikkoja löytyy tämän uutiskirjeen Q&A-osastolta. Haastan ne, jotka ovat ihastuneet Beth Moore’n, Priscilla Shirer’in, Joyce Meyer’in ja Sarah Young’in kirjoihin, harkitsemaan rukoillen, mitä olen huomauttanut ja sitten olemaan Berealaisia (Apt. 17: 11) ja vertaamaan heidän opetuksiaan Jumalan Sanaan. Kehotan myös pastoreita paimenina, joilla on vastuu suojella lampaita, tulemaan naisten rinnalle seurakunnassaan auttaen heitä kasvamaan raamatullisessa erottamisessa.

TBC

***

Lisätietoa Sarah Youngista:

• Arvio hartauskirjasta ”Jeesus kutsuu”
• Kirjaa ”Jeesus kutsuu” on muutettu!

Read Full Post »

Viimeisten päivien luopumus seurakunnissa

LAST DAYS APOSTASY IN THE CHURCHES
By Pastor Mike Taylor, 18.9.2018, suom. SK

Mietittävää jokaiselle papille ja julistajalle:

Saarnaatko Raamatun Sanan sijaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, jotta et loukkaisi kirkossa kävijöitä? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä? Saarnaatko sinä Jeesusta ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan? Perustatko palvelutyösi yksin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.” (Luuk. 12:45-47)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen maailma on saanut todistaa raamatullisen kristinuskon varsinaista ytimensulamista (meltdown). Vaikka monet sanovat, että kristinuskossa koetaan suurta herätystä ja jopa ”uutta uskonpuhdistusta”, niin se ei voisi olla vähemmän totta, kuten tässä viestissä yritän osoittaa.

Lyhyesti: kristinuskoa ”määritellään uudelleen”. Paljon pastoreita on päättänyt hyljätä Raamatun postmodernismin (eli minkä katsovat olevan edistyksellistä ja kulttuurisesti merkityksellistä) hyväksi. Tapahtunutta ei voi kuvailla mitenkään muuten. Valo on muuttunut pimeydeksi. Se, minkä kerran uskottiin olevan totta, on nyt julistettu valheeksi. Ne, jotka kerran väittivät olevansa Jeesuksen ja Raamatun seuraajia, seuraavat nyt ihmisiä ja heidän filosofioitaan.

Eräs sisar Kristuksessa kirjoitti minulle ja kysyi, milloin Pyhän Hengen myöhäissade tulee. Päävirran suunnissa on monia, jotka saarnaavat kasvua kristikunnassa niin, että maailma tulee yhä paremmaksi, niin että me muutamme maailman Jumalan valtakunnaksi, mutta ilman Kuninkaan läsnäoloa. Valitettavasti minun oli oikaistava häntä ja tehtävä hänelle tiettäväksi, että se herätys, josta hän puhuu, on Valtakunta Nyt -harhaoppia (Kingdom Now) eli dominionismia ja sitä kannattavat preteristit, jotka uskovat, että Raamatun profetia on kokonaan toteutunut. Hänen odottamansa suuri herätys ei tule, ennen kuin Elävän Jumalan Seurakunta on voimalla poistettu tältä planeetalta. Sitten evankelioiminen leviää koko maailmaan 144 000 evankelistan ponnistuksilla Israelin 12 heimosta. Miljoonat tulevat uskoon ja miljoonat kuolevat uskonsa puolesta. Se on ainoa herätys, jonka tämä maailma tulee näkemään ja se alkaa Ahdistuksessa.

Ne, jotka omaksuvat Valtakunta Nyt -teologian, odottavat Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta, mutta samaan aikaan etsivät utopistista maailmankatsomusta, joka julistaa seurakunnan ja ihmisen voimaa ja valtaa eikä Kunnian Herran. Heidän harhaoppinsa mukaan me tuomme Jumalan Valtakunnan omilla ponnistuksillamme. Sitten ja vasta sitten tulee Jeesus perustamaan Valtakuntansa, he sanovat. Onko se totta? Tukeeko Raamattu sellaista käsitystä, vai ovatko nykyajan seurakunnat tulleet täysin hulluiksi?

He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa!

Sen sijaan, että yrittäisivät saavuttaa maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, pastorit ja Raamatun opettajat hylkäävät Raamatun voidakseen hyväksyä maailman. He etsivät keinoja markkinoida jotakin sellaista, jota kutsuvat kristinuskoksi sisällyttämällä siihen temppuja, joiden oletetaan houkuttelevan massoja. Virsikirjat poistetaan kirkkojen penkeistä. Penkit on korvattu pehmeillä teatterituoleilla, joissa on luottokorttipäätteet. Tuntea olonsa mukavaksi kirkossa on normi. Älä mainitse syntiä, tai että Jeesus vuodatti verensä ristillä, koska se olisi loukkaavaa. Apostoli Paavali varoitti tällaisesta ajasta, jossa nyt elämme ja valitettavasti tämä maailma ei ole tulossa paremmaksi, vaan yhä pahemmaksi.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1-5)

Voisi kysyä: ”Mitä tapahtui Raamatun Jumalalle, joka Genesiksen mukaan loi kaiken? Milloin luomisesta tuli babylonialainen myytti ja evoluutioteoriasta tiedettä, joka todistaa, että räjähdys ynnä aika ja sattuma on kaava elämän alkamiselle?

Näyttää siltä, että tiede on korvannut Raamatun Jumalan, kun ihmiset katsovat logiikkaan ja päättelyyn, joka jättää Luojamme vieraaksi heidän elämässään; näin on käynyt jopa ”protestanttisissa kirkoissa”, varsinkin Esiintulevissa Kirkoissa (Emerging Church), jotka ovat yrittäneet uudelleen määritellä raamatullisen kristinuskon. He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa ja saarnaavat New Age -teologiaa, joka on kauhistus raamatulliselle kristinuskolle. Tästä harhaopista on monia oireita tämän päivän seurakunnissa.

Onko meidät hindulaistettu, kun nyt luulemme, että jooga on kristillinen harjoitus? Entä, kun lähestymme Jeesusta hokemalla mantroja, ”keskitymme”, tai harjoitamme itämaisia mystisiä kontemplatiivisia rukouksia, jotka lähettävät meidät pois Nirvanaan? Ovatko kristityt kadottaneet järkensä ja ovatko demonit vietelleet heidät?

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan” (1. Tim. 4:1-3).

Voisin viitata hulluuteen, joka täyttää ”karismaattiset” seurakunnat, jotka edistävät tunneperäisiä kokemuksia, joiden alkuperä jää epäilyttäväksi. Ovatko ne Jumalasta vai ihmisen emotionaalinen yritys määritellä uudelleen, mikä on Jumalasta ja mikä ei?

Mitä ajattelet esim. ”Hengestä” juopumisesta tai haukkumisesta kuin koira, johtuen ”siirrettävästä voitelusta”? Mistä sellainen meno löytyy Raamatusta? Valmistetaanko kristittyjä suureen herätykseen, vai vietteleekö heitä toinen henki?

Sitten on virtaus, joka käsittää ”ekumeenisen hulluuden”. Sana protestantti on heitetty historian tuhkaläjään, koska monet sanovat, että sanalla ei ole merkitystä tämän päivän ”moderneissa” seurakunnissa. Seurakuntajohtajat sanovat, ettei ole mitään eroa helluntailaisen Jeesuksen ja eukaristisen Kristuksen välillä, jota palvotaan roomalaiskatolisella öylättilautasella (monstrance). Eli monille tänä päivänä Jeesus on vain Kosminen Kristus, joka näkee, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. Tämä ”Jeesus” on New Agen universaali Jeesus. Ellet usko tähän oman mielikuvituksesi luomaan ”Kosmiseen Kristukseen”, sinut usein tuomitaan harhaoppiseksi tai ainakin vanhanaikaiseksi.

Minua kauhistuttaa, kun näen karismaattisia seurakuntia, joita johtavat sellaiset miehet kuin Kenneth Copeland tai Kenneth Hagin, jotka ajavat paluuta ”äitikirkkoon”. Katsoin videon, jolla nykyinen paavi puhui em. saarnamiesten johtamille seurakunnille. He ehdottavat paluuta kotiin ”yhteen oikeaan kirkkoon”, tietysti roomalaiskatoliseen ja kaikkeen sen pahuuteen ja Raamatun ulkopuolisten menojen historiaan.

Heidän on se silta, joka tarjoaa yhteyden yli kuilun, joka kerran oli olemassa roomalaiskatolisten ja eronneiden veljien välillä. Jotkut peräänkuuluttavat Toista Helluntaita väittäen, että maailma kääntyy Kristuksen puoleen ja perustaa Jumalan Valtakunnan tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Apostoli Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut sitä varoittaessaan Hänen tulemuksensa ja Herran Päivän merkeistä:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess. 2:3-4).

Tässä kohdassa sana luopumus voi tarkoittaa kahta asiaa, joko lähtöä Raamatun totuudesta, tai seurakunnan poistamista pisteestä A pisteeseen B. Englanninkielen ”falling away” (kreikan apostasia, luopumus) on yleensä translitteroitu sanaksi ”apostasy” (kreikan määräävä artikkeli osoittaa Paavalin jo kertoneen heille siitä) ja sitten sen on oletettu tarkoittavan viimeistä suurta uskonnollista luopumusta lopunajassa. Kuitenkin niin konteksti kuin itse sanan etymologia (sanahistoria) tekevät tämän tulkinnan epätodennäköiseksi. Juuri tässä muodossa sitä ei ole käytetty missään muualla UT:ssa, joten tämän kontekstin täytyy määritellä sen merkitys tässä. Se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, apo (pois) ja stasis (seisoa). Siten olisi oikein kääntää se ”seisominen pois” (engl. standing away) eikä ”luopumus” (engl. falling away). Uskon, että sana tarkoittaa molempia. Toinen edeltää toista; luopumus Raamatun totuudesta ja sitten Kristuksen morsiamen tempaaminen pois, ennen kuin Ahdistus alkaa ja Antikristus ilmestyy. Tämä on suora viittaus Jumalan seurakunnan poistamiseen Jeesuksen ilmestymisenä pilvissä kokoamaan morsiamensa, ennen kuin Ahdistus alkaa.

Onko seurakunta paranemassa vai luhistumassa?

Katso ympärillesi lukijani. Onko seurakunta tullut paremmaksi, vai onko todellinen kristikunta langennut apostolien kerran antamasta uskosta? Onko seurakunta kasvanut armossa ja totuudessa, vai onko ”päämäärätietoinen seurakunta” (Purpose Driven Church) korvannut Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa löytyvän armon ja totuuden väärennetyllä ja väärällä opilla?

”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.” (2. Piet. 2:20-21)

Israel, avain lopunajan profetiaan

Sillä, että Israel on tärkein lopunajan merkki, ei enää ole merkittävää paikkaa Raamatussa niiden mielestä, jotka ovat harhassa. Juutalaiset ovat ongelma uudelle esiintulevalle kirkolle. Korvausteologia on syrjäyttänyt Raamatun Israelin ja korvannut Jumalan valitun kansan kirkolla, joka on perustamassa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Toisin sanoen kristinusko on uudistettu ja niitä, jotka eivät sitä hyväksy, pidetään sivistymättöminä tylsimyksinä, jotka seisovat maailmanrauhan tiellä. Pitemmälle vietynä he tahtomattaan tai oveluuttaan valmistavat tietä tulevalle maailmanuskonnolle ja sen väärälle profeetalle, joka on Johannes Kastajan vastakohta ja valmistaa tietä Antikristuksen ilmestymiselle. Olen saarnannut, että maan päällä on vain yksi mies, joka voi johtaa maailman Saatanalta voimansa vetävään väärään uskontoon. En usko, että on tarpeen mainita hänen virkaansa, koska esitetyt tiedot osoittavat tuohon mieheen. Kirkkokuntia, kuten luterilaiset, presbyteerit ja yhdistyneet metodistit, vain joitakin mainitakseni, on liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on aina ollut juutalaisten vihaaja ja vainonnut heitä hellittämättä ja kutsunut ”Kristuksen tappajiksi” – ymmärtämättä, että me KAIKKI olimme tappamassa Kristusta, kun Jeesus kuoli kaikkien syntisten puolesta, joista apostoli Paavali oli suurin:

”…ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” (1. Tim. 1:14:15)

Israeliin loukkaantuneet edistävät antisemitismiään sellaisilla ohjelmilla kuin ”Christ at the Checkpoint”, tai “Boycot, Divest and Sanction”. Tämä BDS:nä tunnettu oikeudenmukaisuuden irvikuva ja raamatullinen harhaoppi on globaali kampanja, jolla yritetään kohdistaa taloudellista ja poliittista painetta Israeliin, että se mukautuisi liikkeen päämääriin, jotka ovat: loppu palestiinalaisten maiden Golanin miehittämiselle ja asuttamiselle, täysi tasa-arvo Israelin arabipalestiinalaisille kansalaisille ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden kunnioittaminen.

He hylkäävät Raamatun selvän opetuksen, että Jumala ei ole hyljännyt Israelia, vaan asettanut sen vain sivuun, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle ja sitten koko Israel pelastuu. He yrittävät tökätä kepin Pyhän Jumalan silmään, vaikka Hän on julistanut Israelin ”silmäteräkseen”. Siten se on merkki aikakauden lopusta ja harhaopista, joka kasvaa sen nykyisten kannattajien riveissä ja jota ei kukaan ole niin edistänyt kuin roomalaiskatolinen kirkko lähes 1700 vuoden ajan ja varsinkin valtansa huippuaikoina hallitessaan Euroopan kansoja.

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen” (Sak. 2:8).

Ne, jotka kiroavat Israelia, olivatpa ateisteja, agnostikkoja, humanisteja, tai jopa roomalaiskatolinen kirkko ja sen petetyt tyttäret protestanttisissa kirkoissa, joutuvat tekemisiin tulen ja tuomion kanssa, joka kurittaa heitä oikeuden ja totuuden mukaan saaden tuomion ja monia raipaniskuja elävältä Jumalalta, jolle Israel on rakas.

Se ei tapahdu niinkään isien tähden, vaan Hänen pyhän nimensä tähden, joka ei peräydy lupauksessaan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Heidän mielestään Raamatun profetia on merkityksetön 

Raamatun profetia ja varoitukset luopumuksesta on kokonaan siirretty museoon. Maailmanuskonto rauhan vuoksi on tekeillä ja paavi ja ympäristö yhdessä tekevät sen. Postmoderni ajattelutapa on kaapannut raamatullisen kristinuskon ja tehnyt Jumalasta heidän oman mielikuvituksensa jumalan. Jumalan Sana on alennettu myytiksi.

Nykyajan seurakunnat keskittyvät kasvuun, rahaan ja valtaan. Ne ovat ottaneet oppia ”äitikirkosta” ja omaksuneet luopumuksen. Oletko huomannut seurakuntakasvun korostamisen, joka on vallannut maailman vahvistaen puheeni? Päämäärätietoiset megaseurakunnat, jotka markkinoivat hauskuutta ja viihdettä, kasvavat eksponentiaalisesti. Ne seurakunnat, jotka painottavat Raamattua ja pelastusta yksin Jeesuksen kautta, ovat kuolemassa ja matkalla ulos. Isot isonevat ja pienet pienenevät. Näyttää, että Raamattuun uskova kristikunta on melkein kuolemassa sukupuuttoon.

Maailmankirkon kasvun nousu

Olen puhunut tästä tulevasta maailmankirkosta, joka alkaa ”ilmastonmuutoksesta” ja kestävää kehitystä (Sustainable Development) ajavasta YK:n peruskirjasta. Päämäärä on tehdä maailmasta tasavertainen resurssien, varallisuuden ja tasa-arvon suhteen kaikkien inhimillisten pyrkimysten aloilla. Todellinen päämäärä on kuitenkin hallita maailmaa Uudessa Maailmanjärjestyksessä, joka orjuuttaa ihmiset eliitille, joka pyrkii vähentämään maailman väkiluvun kestävälle tasolle. Ihmiset eivät ehkä vielä ymmärrä heidän synkkiä päämääriään, eivätkä ehkä koskaan Ahdistuksen tällä puolella, mutta pitääkseen yllä planeetan ja ”äiti maan” palvonnan he ehdottavat väkiluvuksi 500 miljoonaa. Se pyyhkisi pois yli kuusi miljardia ihmistä maailmanlaajuisessa tuhoamispyrkimyksessä. Se on ehkä jo alkanut kolmannessa maailmassa, kuten Afrikka, jossa rokotteet ovat johtaneet niin nuorten kuin vanhojen ja heidän mielestään hyödyttömien sterilisoimiseen ja jopa tappamiseen.

[Edellä kirjoittaja ilmeisesti viittaa Yhdysvalloissa olevaan tuntemattomien tahojen pystyttämään monumenttiin, johon on kirjoitettu kymmenen ”uutta käskyä”. Niistä ensimmäinen on: ”Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.” Monumentti paljastettiin vuonna 1980, ja sen on arveltu olevan maailman valtaeliitin aikaansaannosta. Lue lisää Wikipedian artikkelista Georgia Guidestones. Kirjoittaja on tekstissään hieman epätarkka, sillä maapallon väkiluku on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia. Näin ollen pois pyyhittäisiin seitsemän miljardia ihmistä.]

Lukijani, ota vaari varoituksesta, kun tämä tapahtuu ja jos olet niin onneton, että näet sen tapahtuvan maailmassa, niin olet ehkä menettänyt tärkeimmän tapahtuman, mitä ihminen on koskaan saanut todistaa ja joka häviää vain Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle ja ylösnousemukselle ja se on Ahdistuksen alkaminen ja Seurakunnan muuttaminen silmänräpäyksessä.

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” (1. Kor. 5:51-54)

Tämä on se mitä uskon seurakunnan tulevan kokemaan. Huomasitko toiseksi viimeisen sanan jakeessa 54? Sana on ”voitto”. Sen Jeesus Kristus antaa morsiamelleen. Voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta.

Meidät kuljetetaan Jumalan Karitsan ”hääjuhlaan”. Kyseessä ei ole ”pako”, kuten jotkut tempausopin parjaajat julistavat, vaan lopullinen voitto Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” (Ilm. 3:10-11)

Varoitus kaikille saarnaajille

Oletko lakannut saarnaamasta Raamatun oppeja suosiaksesi käyttäjäystävällistä versiota, joka ei loukkaa kirkossa kävijöitä? Saarnaatko sinä Jeesusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan ja perustatko palvelutyösi, et mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä?

Raamatullinen kristinusko ei ole hyvän olon uskonto. Se ei kutittele korviasi. Se varoittaa niitä, jotka ovat kadotettuja synneissään.

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). 

Jokainen meistä on muurinvartija. Jos seisot saarnatuolissa, tai saarnaat seurakunnalle missä tahansa käyttämässäsi mediassa, sinulla on velvollisuus varoittaa niitä, jotka ovat helvetin tulen ja kaiken sitä edustavan vaarassa. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, koska se on ratkaisu, joka jokaisen meistä täytyy itse tehdä, mutta Jumalan Sanan täytyy alkaa miehistä ja naisista, jotka ovat Jumalan valtuuttamia viemään Totuuden Sana niille, jotka ovat synneissään.

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt.18:6-7) 

”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” (Hes. 33:2-6)

Näitä jakeita voitaisiin soveltaa niihin, jotka ovat vihollisen voimien vaarassa ja niihin, jotka ovat helvetin ja Jumalasta eroon joutumisen vaarassa toivoen mitä tahansa helpotusta. Saatana on vihollisemme ja vain Jeesus on pelastuksemme synnin rangaistuksesta.

Uskoopa saarnaaja olevansa vartija tai ei, niin Jumala on antanut hänelle tehtävän levittää evankeliumia kadotetuille. Hänen tulee saarnata synnin rangaistuksesta. Hänen tulee hyljätä hyvän olon ”evankeliumi”, menestysevankeliumi eli sosiaalinen puhe humanismista ja olemisesta vain ”hyvä kansalainen”. Se ei pelasta ketään. Se ei varoita niitä, jotka vaeltavat laveaa tietä avarasta portista kadotukseen, vaan ainoastaan rauhoittaa heitä, että kaikki on hyvin. Ei ole, koska heillä ei ole Jeesusta sydämessään. Saarnaajan tehtävä on viedä pelastuksen sanoma seurakunnalleen, yhteisölleen ja muulle maailmalle.

”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” (Room. 10:14-15)

Jokaisella meistä evankeliumin julistajista on velvollisuus Jumalaa kohtaan puhua totuus Jumalan Sanasta eikä yhtään kaunistella sitä. Jumala sanoo, että ilman Jeesusta Kristusta sinä kuolet synneissäsi!

”…ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:24-29)

Veljet ja sisaret Kristuksessa! Maailma kuolee ja hukkuu synnissä. Seurakunnan ja sen saarnaajien tehtävä on heittää maailmalle pelastusrengas. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Jos vältät seurakuntasi loukkaamista saarnoilla, jotka käsittelevät syntiä, kuolemaa, helvettiä ja voittoa Jeesuksen, Messiaan, sovittavan veren kautta, niin se on Jumalan, meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen antaman kutsumuksemme hylkääminen.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:1-5)

Minä pyydän teitä hartaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, saarnatkaa Sanaa älkääkä olko sellaisia, että teidät havaitaan syyllisiksi satujen kertomiseen syyhyäville korville. Jumala tuomitsee.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Olen pastori Mike Taylor ja rukoilen, että joku opettaisi teille Jumalan armoa Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Jos tarvitset neuvoja, rukousta tai vain kuuntelemista, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: realteam1999@sbcglobal.net, tai vieraile blogillani http://pastormiketaylor.blogspot.com. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

TILL WE MEET AT JESUS FEET.

 

Read Full Post »

Bill Hybels, Willow Creek ja GLS-konferenssit

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

• Bill Hybels ei puhu vuoden 2018 GLS-konferenssissa
• Bill Hybels sai uusia syytöksiä hyväksikäytöstä – toinen seuraajista erosi tehtävästään
• Willow Creek -seurakunnan vanhimmisto ja johtava pastori erosivat tehtävistään

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi

---

 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla ”Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Today’n artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.¹ Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »

Iso sammutus

The Great Shut-Down
Lighthouse Trails July 30, 2018 E-Newsletter
By Cedric Fisher, suom. SK
Truth Keepers Ministries

Siitä ei ole kauan, kun sosiaalinen media (esim. Facebook, Google jne.) esittäessään tietoa lopunajoista kihisi toimeliaisuutta. Eskatologiaan ja erottamiseen liittyvät postaukset täyttyivät tuhansista myönteisistä kommenteista. Nyt useimmat, joita olen seurannut, ovat kokeneet merkittävän pudotuksen, mitä tulee katsomisiin, tykkäämisiin, kommentteihin ja jakamisiin. Suosituimmat saavat vain joitakin satoja katsomisia ja jotkut alle sadan. On kuin olisi käännetty katkaisijaa ja ihmiset pysyvät poissa ”negatiiviseksi” arvioidusta tiedosta. Blogit ja sivustot, jotka säilyttävät katsojansa, ovat niitä, jotka esittävät harhaoppia tai mukavaa tietoa.

Miksi ihmiset karttavat uutisia siitä, että vaaralliset ajat ovat tulossa? Hylkäävätkö he vaikean ajan enteet, koska eivät enää usko niiden olevan totta? En usko. Uskon, että se on jotakin sellaista, jota kutsun Isoksi Sammutukseksi. Olen odottanut, että se tulee esiin – lopultakin se on tullut. Iso Sammutus on piste, jossa negatiivisen tiedon ylikuorma saavuttaa kyllästymispisteen. Ihmiset voivat vain tähän rajaan saakka ottaa vastaan huonoja uutisia, varsinkin ne, jotka ovat hengellisesti heikkoja, tai joita ei ole valmennettu vastaanottamaan karu totuus.

Tulevaisuudentutkija Alvin Toffler nimeää tämän sekulaarin yhteiskunnan ilmiön ”tulevaisuusshokki-syndroomaksi”. Toffler olettaa, että tulevaisuusshokki on seuraus siitä, kun ihmiset tuntevat ja todistavat äkillisten negatiivisten muutosten vaikutuksia yhteiskunnassa. Se, että mikään arvovaltainen lähde ei reagoi, voi saada heidät tuntemaan avuttomuutta ja toivottomuutta. He saavuttavat pisteen, jossa heillä ei enää ole tahtoa vastustaa tai edes valittaa. On selvää, että maallinen sektori ei etsi toivoa kristinuskosta. Kuitenkin myös monet tunnustavat kristityt näyttävät kokevan toivon puutetta.

Sosiologi ja filosofi Émile Durkheim (1858–1917) havaitsi, että uudenaikaisuuden aiheuttama eurooppalaisen yhteiskunnan romahdus vaikutti kristikuntaan. Hän huomioi, että kun ”yhteiskunnan elämälle niin elintärkeää kollektiivista voimaa ei enää syntynyt”¹, usko Jumalaan taantui. Ankarat kuormat ja paineet estivät ihmisiä tuntemasta Jumalan läsnäoloa. Sen seurauksena usko Jumalaan korvattiin uskolla sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tieteeseen. Toisin sanoen ”kristinuskoa tukeva sosiaalinen miljöö katosi jättäen kristillisen uskon, arvot ja ajattelun ilman mitään sosiaalisia perustuksia antamaan heille elämä䔲.

Ajattele tilannetta tänä päivänä. Todisteet osoittavat, että kristikunta on hajoamassa sisältä päin. Kristilliset johtajat sallivat (joko vaikenemalla tai edistämällä), että miljoonille kristityille esitellään harhaisia oppeja ja käytäntöjä. Tämän harhaoppivyöryn vaikutukset ovat työntämässä raamatullisen kristinuskon hämäryyteen. Yksi harhaoppi, joka on tehnyt suuria hyökkäyksiä, on kontemplatiivinen hengellisyys (mystinen hengellisyys, jota usein esitellään hengellisen muodostamisen ohjelmien kautta). Se on käynnissä kenenkään estämättä lähes kaikkien kristillisten johtajien ollessa siitä täysin tietoisia ja leviää nopeasti kristillisten collegeiden, seminaarien, palvelutyöjärjestöjen ja kirkkokuntien kautta. Ihmiset eivät tajua, että omaksumalla sellaisen uskomussysteemin he itseasiassa hylkäävät raamatullisen käsityksen Jumalan luonnosta, koska nuo kaksi vastustavat toisiaan. Ja tämän seurauksia ovat totuudenrakkauden hylkääminen ja harhaoppisten ja kulttuurillisten virtausten hyväksyminen.

[Edelliseen liittyen lue artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta]

Sammutus vai hereillä pysyminen?

Olipa syy mikä tahansa, niin sammutus on pahinta, mitä uskova voi tällä hetkellä tehdä. Sammuttamisen asemesta uskovan täytyy olla valikoiva sen suhteen, mitä lataa mieleensä ja henkeensä. Tietäminen on olennaisen tärkeää valmiina olemisen kannalta. Sammuttaminen ei valmista ketään kestämään edessä olevia vaikeita päiviä. On yksi asia, jos uskovat keskittyvät suhteeseensa Herran kanssa ja haluavat viettää vähemmän aikaa internetissä TV:tä katsellen. Kuitenkin kiusaus monille (ja olen jo nähnyt sen) on sammuttaa kiinnittymällä viihdemediaan ja mukavan ja maallisen informaation kanaviin. Sen sijaan, että yrittäisivät päästä tasapainoon, he menevät kieltämiseen päättäen uskoa, että meillä on paljonkin aikaa, ennen kuin yhteiskuntamme, sellaisena kuin sen tunnemme, romahtaa.

Niin tuskallista ja pelottavaa kuin se onkin hyväksyä, uskon, että olemme globaalin hallituksen ja uskonnon partaalla, joka on hyvin julma tosi kristityille. Valmistautuminen kestämään elämää sellaisessa ympäristössä vaatii enemmän kuin sapattivapaa huonoista uutisista ja uhkaavista varoituksista.

Saatana, sielujemme vihollinen, painaa ylitöitä juuri nyt ”näännyttääkseen pyhät” (Dan. 7:25), mutta en voi kehottaa sinua liikaa, että nyt ei ole aika, jolloin uudestisyntyneillä Kristukseen uskovilla olisi varaa olla näännyksissä, panna päänsä pensaaseen ja tulla apaattisiksi sen suhteen, mitä ympärillämme tapahtuu. Niille, jotka antavat periksi apatian kiusaukselle, tulee olemaan hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, pysyä pystyssä, kun asiat käyvät todella hankaliksi. Valmistautumisen aika on suurelta osin ohi, mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä. Ensimmäinen askel on herätä ja hyväksyä totuus. On aika koota ja varastoida ”öljyä”, ainetta, joka pitää valomme loistamassa. Pitääksemme tuon liekin kirkkaana niin ettemme salli sen tulla lepattavaksi liekiksi lampunsydämessä lähes tyhjässä säiliössä, meidän täytyy panna täytäntöön uskontunnustuksemme Kristukseen. Hän lupaa ylläpitää meidät, kun pysymme Hänessä.

Valmistautumisen ja myöhemmän kestämisen kannalta on tärkeää, että tunnistamme sen hengellisen sodan, josta löydämme itsemme, ettemme sammuta aistejamme negatiivisen informaation ylikuorman vuoksi ja ettemme elä väärän turvallisuuden kuplassa.

Muistakaamme myös, että tämä koti maan päällä ei ole lopullinen päämäärämme. Meillä on koti, jossa Jumala asuu vanhurskaudessa. Mikään tässä elämässä ei ole niin arvokasta, että sen vuoksi kannattaisi menettää mahdollisuus elää ikuisessa valtakunnassa Hänen kanssaan. Jos aiomme torjua pimeyden voimat, jotka pyrkivät minimoimaan ponnistuksemme ja heikentämään uskoamme, niin meidän on taisteltava, ei ”niinkuin ilmaan hosuen” (1. Kor. 9:26), vaan valistettuina ja varustettuina Jumalan pyhinä. Emme saa pettää itseämme ja luulla, että voimme yhtä aikaa olla sekä omahyväisiä että tehokkaita.

Sammuttamisen sijaan katsokaamme ylös. Aito autuas toivo on puskuri vaarallisten aikojen paineelle. Sen voi omistaa vain, jos on vilpitön suhde Kristukseen, vahva tietämys Hänen Sanastaan ja Pyhän Hengen (joka opettaa teille kaikki; Joh. 14:26) ohjaus. Tämä on ainoa oikea ja järkevä tapa suhtautua tässä pimenevässä ajassa. Kuten psalmista niin hyvin sanoi, pankaamme toivomme Hänen laupeuteensa, iloitkaamme Hänessä ja turvatkaamme Hänen pyhään nimeensä.

“Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.” (Ps. 33:18-21)

Edellä oleva on ote Cedric Fisherin kirjasesta The Unacknowledged War and the Wearing Down of the Saints (Tunnustamaton sota ja pyhien näännytys). Tilaa koko kirjanen, tästä.

 

Endnotes:

1. Paul Carls, “Émile Durkheim” (Internet Encyclopedia of Philosophy, http://www.iep.utm.edu/durkheim), section: c. The Death of the Gods.
2. Ibid.

Read Full Post »

Uskonpuhdistuksen hylkääminen

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!

---

Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

Lighthouse Trailsin tarina

Lighthouse Trails’in minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: ”Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: ”Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.¹

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!²

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Times’in bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).³

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.⁴

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).⁵ On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.⁶

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.⁷

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
2. , p. 123.
3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
5. Read our article ”Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »

Luopumus valtaa seurakuntaa

Roger Oakland kertoo seuraavassa artikkelissa kiteytetysti sellaisista ilmiöistä, jotka valitettavasti ovat totta myös nyky-Suomessa.

Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat menneet huolissaan puhumaan seurakunnan johtajalle, että eikö seurakunnan kokoontumisissa voisi lukea mieluummin Raamattua kuin jotain suosittua kirjaa. Heidän on annettu ymmärtää, että jos tämä ei käy, niin parempi lähteä seurakunnasta pois. Eikä kyseessä ollut edes mikään nykyajan uusista liikkeistä vaan perinteinen vapaan suuntauksen yhteisö. Ja niin asiasta huolestuneen on ollut pakko vaihtaa seurakuntaa…

Vastaavasti ev.lut. seurakunnissa on valtavaa suosiota saanut kaikenlainen katolisten mystikkojen ja mystisten käytänteiden ihannointi. Kerrankin eräässä seurakuntalehdessä ei ollut juuri yhtään lausetta Raamatusta, mutta lukuisa määrä Thomas Mertonin sitaatteja. Suosittuja ovat niin nykyjan kuin keskiajankin mystikot. Kuinka moni on selvittänyt heidän taustojaan ja oppejaan? Kristillinen mystiikka kiehtoo ja vie mukanaan, koska siinä kristillinen viitekehys, mutta Jeesuksesta syntien sovittajana ei tarvitse puhua. Keskeistä on rakkaus, Jumala, joka parhaimmillaan voi löytyä omasta sisimmästä kontemplatiivisen rukouksen ja muiden hengellisten harjoitusten avulla. Yksi surullinen esimerkki kaiken sekoittamisesta löytyy tästä linkistä. Kirjoittaja saa kristillisen mystiikan kuulostamaan hyvin kristilliseltä, mutta askartelee täysin Raamatun ilmoituksen ulkopuolella. Valitettavasti tuon kaltainen alkaa olla hyvin yleistä ja hyväksyttyä kirkossamme. Kun on aikansa harrastanut kristillistä mystiikkaa, voi todeta, että samanlaista opetustahan on idän uskonnoissakin. Kaikki uskonnot ovat siis yhtä ja palvelevat samaa jumalaa…

Tyypillistä kaikelle eksytykselle on, että Raamatun keskeisin asia on sivuutettu ja tilalle on tullut kaikkea muuta. Kristinuskon ydin on siinä, että kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin tunnustamalla syntisyytensä ja turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön. Jokainen meistä on syntinen eikä niin ollen kelpaa Jumalalle. Jumala kuitenkin lähetti poikansa Jeesuksen – joka on Jumalasta syntyisin – kuolemaan uhrina syntiemme tähden. Vain Jeesuksen sovintoveren kautta olemme Jumalalle kelpaavia. Jos kenen tahansa julistajan – mukaan lukien mystikot ja uuskarimaatikot – sanomasta ei käy kirkkaasti ilmi tämä keskeinen totuus, on kyseisen henkilön opetus hylättävä.

Katolisuudessa Jeesus on sivuroolissa – tai ainakin Hänestä annetaan vääristynyt kuva. Kannattaa kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Se ei ole puhtaasti katolinen, mutta vahvasti katolis-painotteinen luostari. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Ihminen ei kelpaa Jeesukselle synteineen, vaan hänen täytyy omilla teoillaan ansaita Hänen rakkautensa; armollista Vapahtajaa ei tunneta.

---

 

Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
Commentary by Roger Oakland, suom. SK

Menneen vuosikymmenen ajan evankelikaalisessa seurakunnassa on ollut käynnissä radikaaleja muutoksia. Julkaisijat, pastorit ja seurakuntajohtajat ovat yrittäneet uudistaa kristinuskon postmodernille sukupolvelle.

Seurakuntakasvun menetelmät ovat vallanneet seurakunnan maailmanlaajuisesti tutustuttaen ”etsijäystävälliset”, ”päämäärätietoiset” ja ekumeeniset seurakunnat vesitettyyn kristinuskoon, joka on poistanut Raamatun opettamisen ja saarnaamisen monista saarnatuoleista.

Kun huolestuneet ihmiset menevät pastoreidensa tai vanhimpiensa tykö ja ilmaisevat huolensa, heitä käsketään ”tulemaan mukaan tai etsimään toinen seurakunta”. Pakotettuina lähtemään he pian huomaavat, että on mahdotonta löytää kaupungistaan toinen seurakunta, jossa pastori vielä opettaa Raamattua ja uskoo siihen. Tyrmistyneinä he usein jäävät kotiin nääntymään seurakunnan puutteessa, tai pohtimaan onko toisia, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia.

Vaikka on muutamia pastoreita, jotka pysyvät uskollisina Jumalan Sanan julistamiselle, niin useimmat ovat langenneet konsteihin ja menetelmiin, joilla ymmärtävät saavuttavansa postmodernin sukupolven ja täyttävänsä kirkkonsa penkit. Jotkut pastorit kirkkokuntiin ja seurakuntaverkostoihin juurtuneina tunnistavat käynnissä olevat ongelmat, mutta pysyvät hiljaa, koska eivät halua keikuttaa venettä eivätkä menettää asemaansa sen ”toimiluvan” puitteissa, johon kuuluvat.

Pohjimmiltaan kristinuskosta on tullut iso bisnes totuudessa pysymisen kustannuksella. Pastorit, avustavat pastorit ja henkilökunnan jäsenet ovat palkkalistoilla. Voidakseen elättää perheensä he tarvitsevat kuukausipalkkansa, eikä heillä ole varaa menettää asemaansa.

Itämaisen maailmankuvan kontemplatiivinen mystiikka on vallannut kristikunnan lupaamalla mystisiä kokemuksia, joiden sanotaan vetävän seuraajat lähemmäs Jeesusta. Roomalaiskatolisten mystikoiden zen-buddhalaisia ideoita sisältävät kirjat ovat löytäneet tiensä saarnoihin.

Useinkaan raamattutunneilla ei enää käytetä Raamattua. Sen sijaan he käyttävät jonkun kirjaa, joka tutustuttaa heidät riivaajien oppeihin. Kun näin käy naisten raamattutunnilla, niin pastori usein vaikenee, koska ei halua loukata vaimoaan, joka on naisten ryhmän johtaja.

Monet, jotka kerran pitivät Genesiksen [1. Moos.] kertomusta Jumalan ilmoituksena ihmiselle, mitä tulee kaiken alkuun, ovat nyt hyljänneet raamatullisen luomisen ja sanovat, että Moosekseen vaikutti babylonialainen myytti eikä Jumalan innoitus. Epäuskoisten lailla kristityt nyt näkevät hyväksyttävänä uskoa, että kaikki asiat tulivat olevaisiksi luonnollisen darvinilaiseksi evoluutioksi kutsutun prosessin kautta. Vaikka Genesis on kristinuskon perustus, niin vain jäännös uskoo siihen ja siksi ovat väärintulkinneet evankeliumin.

Edelleen valtavat määrät ihmisiä, jotka sanovat tunnustavansa raamatullista kristinuskoa, ovat addiktoituneet Raamatun ulkopuolisille kokemuksille sen sijaan, että mittaisivat näitä kokemuksia Raamatun sanalla. Vaikka ”merkit ja ihmeet” vetävät suuria joukkoja ja vetoavat lihaan, niin tosiasia on, että nämä ”Pyhään Henkeen” yhdistetyt kokemukset, voivat hyvinkin olla toisesta lähteestä. Sekä Jeesus että Paavali varoittivat, että ”valheelliset tunnusteot ja ihmeet” olisivat luopumuksen merkki viimeisinä päivinä.

Kun monet evankelikaalit kerran näkivät Israelin kansan merkityksen Jumalan valittuna kansana, he nyt hyväksyvät Rooman ajaman korvausteologian. Tämä on saastuttanut monet kirkkokunnat, jotka nyt siirtävät Israelille annetut lupaukset kirkolle. Nyt pastorit jopa saarnaavat juutalaisvihaa ja lupaavat tukensa valtioille ja kansanryhmille, jotka ovat vannoneet pyyhkäisevänsä Israelin maailmankartalta.

Raamatun profetia, jota kerran pidettiin ratkaisevan tärkeänä sen paljastaessa eksytyksen ja luopumuksen, jonka Raamattu varoittaa tapahtuvan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta, on nyt alistettu ”Valtakunta Nyt” -rakentajille ja asetettu hengelliseen museoon. Nyt osallistujat sellaisessa, joka tunnetaan postmodernina kristinuskona, näkevät Raamatun profetian hyödyttömänä ja esteenä yhteistyölle kaikkien uskontojen väen kanssa ekumeenisessa yhteistyössä, jonka sanovat tuovan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden maailmalle.

Kun paavi Fransiskus tammikuun 7. päivänä 2016 julisti, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja roomalaiskatolisen kirkon tuottama video näytti hänen pitävän eri jumalia eri uskonnoista, niin pastorien valtava enemmistö kieltäytyi tiedottamasta siitä seurakunnilleen pelosta, että heitä pidettäisiin rakkaudettomina. Rakkaus vaatii, että kristityt ”vakavasti kilvoittelevat uskon puolesta” eivätkä vaikene, kun lampaita eksytetään iankaikkiseen kadotukseen.

[Tarkempaa tietoa ja suomennos em. paavin puheesta tästä linkistä.]

Nämä hahmottelemani kysymykset ovat poikkikirkkokunnallisia ja maailmanlaajuisia. Toistaiseksi on tehty hyvin vähän foorumin rakentamiseksi, jossa samanmieliset paimenet ja lampaat voivat kokoontua ja kannustaa toisiaan. Siksi on perustettu sivusto thegoodshepherdcalls.com.

Tammikuun 22. päivänä 2016 eteläisessä Kaliforniassa pidettiin pyöreän pöydän keskustelu ja avoin foorumi, joissa keskusteltiin tässä artikkelissa hahmotelluista ongelmista. Siitä alkoi tätä verkkosivustoa koskeva näky. Voit katsoa tuon keskustelun näistä linkeistä:

• https://www.youtube.com/watch?v=BLsH5DlBQy0
• https://www.youtube.com/watch?v=eUUZqyIrRts

Helmikuun 6. päivänä 2016 pidettiin 32 minuutin esitys konferenssissa Kaliforniassa, joka tiivisti tarpeen foorumista samanmielisille paimenille ja lampaille näinä viimeisinä päivinä. Voit katsella tuota esitystä tästä:

• https://www.youtube.com/watch?v=7eHhXaA-Ulw

Verkkosivusto The Good Shepherd Calls: An Urgent Message for the Last Days Church (Hyvä Paimen kutsuu: Kiireellinen sanoma viimeisille päiville), on yritys toteuttaa foorumin perustaminen samanmielisille paimenille, seurakuntajohtajille, palvelutyöjärjestöille ja lampaille. Päämäärä on kannustaa toisiaan ja keskittyä ”Hyvään Paimeneen” Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Me seuraamme Häntä ja Hänen Sanaansa, emmekä ihmisten opetuksia, jotka useinkin ovat toisten ihmisten innoittamia, jotka eivät välttämättä seuraa Jeesusta Kristusta.

Tällä sivustolla ei siis ole kysymys kenenkään ihmisen tai liikkeen seuraamisesta. Suunniteltu sivusto tulee ylittämään kirkkokuntien rajat ja käsittelee kristillisen uskon olennaisia asioita. Tämä foorumi tulee antamaan tarvittavia varoituksia ja aina Raamattu auktoriteettinaan. Rukoilemme, että Jumala johtaisi meitä Pyhällä Hengellään niin, että tätä sivustoa voitaisiin käyttää kilvoiteltaessa uskon puolesta ja samalla julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia Kirjoitusten mukaan.

Read Full Post »