Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘myöhäissade’

LAST DAYS APOSTASY IN THE CHURCHES
By Pastor Mike Taylor, 18.9.2018, suom. SK

Mietittävää jokaiselle papille ja julistajalle:

Saarnaatko Raamatun Sanan sijaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, jotta et loukkaisi kirkossa kävijöitä? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä? Saarnaatko sinä Jeesusta ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan? Perustatko palvelutyösi yksin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.(Luuk. 12:45-47)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen maailma on saanut todistaa raamatullisen kristinuskon varsinaista ytimensulamista (meltdown). Vaikka monet sanovat, että kristinuskossa koetaan suurta herätystä ja jopa ”uutta uskonpuhdistusta”, niin se ei voisi olla vähemmän totta, kuten tässä viestissä yritän osoittaa.

Lyhyesti: kristinuskoa ”määritellään uudelleen”. Paljon pastoreita on päättänyt hyljätä Raamatun postmodernismin (eli minkä katsovat olevan edistyksellistä ja kulttuurisesti merkityksellistä) hyväksi. Tapahtunutta ei voi kuvailla mitenkään muuten. Valo on muuttunut pimeydeksi. Se, minkä kerran uskottiin olevan totta, on nyt julistettu valheeksi. Ne, jotka kerran väittivät olevansa Jeesuksen ja Raamatun seuraajia, seuraavat nyt ihmisiä ja heidän filosofioitaan.

Eräs sisar Kristuksessa kirjoitti minulle ja kysyi, milloin Pyhän Hengen myöhäissade tulee. Päävirran suunnissa on monia, jotka saarnaavat kasvua kristikunnassa niin, että maailma tulee yhä paremmaksi, niin että me muutamme maailman Jumalan valtakunnaksi, mutta ilman Kuninkaan läsnäoloa. Valitettavasti minun oli oikaistava häntä ja tehtävä hänelle tiettäväksi, että se herätys, josta hän puhuu, on Valtakunta Nyt -harhaoppia (Kingdom Now) eli dominionismia ja sitä kannattavat preteristit, jotka uskovat, että Raamatun profetia on kokonaan toteutunut. Hänen odottamansa suuri herätys ei tule, ennen kuin Elävän Jumalan Seurakunta on voimalla poistettu tältä planeetalta. Sitten evankelioiminen leviää koko maailmaan 144 000 evankelistan ponnistuksilla Israelin 12 heimosta. Miljoonat tulevat uskoon ja miljoonat kuolevat uskonsa puolesta. Se on ainoa herätys, jonka tämä maailma tulee näkemään ja se alkaa Ahdistuksessa.

Ne, jotka omaksuvat Valtakunta Nyt -teologian, odottavat Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta, mutta samaan aikaan etsivät utopistista maailmankatsomusta, joka julistaa seurakunnan ja ihmisen voimaa ja valtaa eikä Kunnian Herran. Heidän harhaoppinsa mukaan me tuomme Jumalan Valtakunnan omilla ponnistuksillamme. Sitten ja vasta sitten tulee Jeesus perustamaan Valtakuntansa, he sanovat. Onko se totta? Tukeeko Raamattu sellaista käsitystä, vai ovatko nykyajan seurakunnat tulleet täysin hulluiksi?

He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa!

Sen sijaan, että yrittäisivät saavuttaa maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, pastorit ja Raamatun opettajat hylkäävät Raamatun voidakseen hyväksyä maailman. He etsivät keinoja markkinoida jotakin sellaista, jota kutsuvat kristinuskoksi sisällyttämällä siihen temppuja, joiden oletetaan houkuttelevan massoja. Virsikirjat poistetaan kirkkojen penkeistä. Penkit on korvattu pehmeillä teatterituoleilla, joissa on luottokorttipäätteet. Tuntea olonsa mukavaksi kirkossa on normi. Älä mainitse syntiä, tai että Jeesus vuodatti verensä ristillä, koska se olisi loukkaavaa. Apostoli Paavali varoitti tällaisesta ajasta, jossa nyt elämme ja valitettavasti tämä maailma ei ole tulossa paremmaksi, vaan yhä pahemmaksi.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1-5)

Voisi kysyä: ”Mitä tapahtui Raamatun Jumalalle, joka Genesiksen mukaan loi kaiken? Milloin luomisesta tuli babylonialainen myytti ja evoluutioteoriasta tiedettä, joka todistaa, että räjähdys ynnä aika ja sattuma on kaava elämän alkamiselle?

Näyttää siltä, että tiede on korvannut Raamatun Jumalan, kun ihmiset katsovat logiikkaan ja päättelyyn, joka jättää Luojamme vieraaksi heidän elämässään; näin on käynyt jopa ”protestanttisissa kirkoissa”, varsinkin Esiintulevissa Kirkoissa (Emerging Church), jotka ovat yrittäneet uudelleen määritellä raamatullisen kristinuskon. He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa ja saarnaavat New Age -teologiaa, joka on kauhistus raamatulliselle kristinuskolle. Tästä harhaopista on monia oireita tämän päivän seurakunnissa.

Onko meidät hindulaistettu, kun nyt luulemme, että jooga on kristillinen harjoitus? Entä, kun lähestymme Jeesusta hokemalla mantroja, ”keskitymme”, tai harjoitamme itämaisia mystisiä kontemplatiivisia rukouksia, jotka lähettävät meidät pois Nirvanaan? Ovatko kristityt kadottaneet järkensä ja ovatko demonit vietelleet heidät?

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan (1. Tim. 4:1-3).

Voisin viitata hulluuteen, joka täyttää ”karismaattiset” seurakunnat, jotka edistävät tunneperäisiä kokemuksia, joiden alkuperä jää epäilyttäväksi. Ovatko ne Jumalasta vai ihmisen emotionaalinen yritys määritellä uudelleen, mikä on Jumalasta ja mikä ei?

Mitä ajattelet esim. ”Hengestä” juopumisesta tai haukkumisesta kuin koira, johtuen ”siirrettävästä voitelusta”? Mistä sellainen meno löytyy Raamatusta? Valmistetaanko kristittyjä suureen herätykseen, vai vietteleekö heitä toinen henki?

Sitten on virtaus, joka käsittää ”ekumeenisen hulluuden”. Sana protestantti on heitetty historian tuhkaläjään, koska monet sanovat, että sanalla ei ole merkitystä tämän päivän ”moderneissa” seurakunnissa. Seurakuntajohtajat sanovat, ettei ole mitään eroa helluntailaisen Jeesuksen ja eukaristisen Kristuksen välillä, jota palvotaan roomalaiskatolisella öylättilautasella (monstrance). Eli monille tänä päivänä Jeesus on vain Kosminen Kristus, joka näkee, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. Tämä ”Jeesus” on New Agen universaali Jeesus. Ellet usko tähän oman mielikuvituksesi luomaan ”Kosmiseen Kristukseen”, sinut usein tuomitaan harhaoppiseksi tai ainakin vanhanaikaiseksi.

Minua kauhistuttaa, kun näen karismaattisia seurakuntia, joita johtavat sellaiset miehet kuin Kenneth Copeland tai Kenneth Hagin, jotka ajavat paluuta ”äitikirkkoon”. Katsoin videon, jolla nykyinen paavi puhui em. saarnamiesten johtamille seurakunnille. He ehdottavat paluuta kotiin ”yhteen oikeaan kirkkoon”, tietysti roomalaiskatoliseen ja kaikkeen sen pahuuteen ja Raamatun ulkopuolisten menojen historiaan.

Heidän on se silta, joka tarjoaa yhteyden yli kuilun, joka kerran oli olemassa roomalaiskatolisten ja eronneiden veljien välillä. Jotkut peräänkuuluttavat Toista Helluntaita väittäen, että maailma kääntyy Kristuksen puoleen ja perustaa Jumalan Valtakunnan tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Apostoli Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut sitä varoittaessaan Hänen tulemuksensa ja Herran Päivän merkeistä:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala(2. Tess. 2:3-4).

Tässä kohdassa sana luopumus voi tarkoittaa kahta asiaa, joko lähtöä Raamatun totuudesta, tai seurakunnan poistamista pisteestä A pisteeseen B. Englanninkielen ”falling away” (kreikan apostasia, luopumus) on yleensä translitteroitu sanaksi ”apostasy” (kreikan määräävä artikkeli osoittaa Paavalin jo kertoneen heille siitä) ja sitten sen on oletettu tarkoittavan viimeistä suurta uskonnollista luopumusta lopunajassa. Kuitenkin niin konteksti kuin itse sanan etymologia (sanahistoria) tekevät tämän tulkinnan epätodennäköiseksi. Juuri tässä muodossa sitä ei ole käytetty missään muualla UT:ssa, joten tämän kontekstin täytyy määritellä sen merkitys tässä. Se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, apo (pois) ja stasis (seisoa). Siten olisi oikein kääntää se ”seisominen pois” (engl. standing away) eikä ”luopumus” (engl. falling away). Uskon, että sana tarkoittaa molempia. Toinen edeltää toista; luopumus Raamatun totuudesta ja sitten Kristuksen morsiamen tempaaminen pois, ennen kuin Ahdistus alkaa ja Antikristus ilmestyy. Tämä on suora viittaus Jumalan seurakunnan poistamiseen Jeesuksen ilmestymisenä pilvissä kokoamaan morsiamensa, ennen kuin Ahdistus alkaa.

Onko seurakunta paranemassa vai luhistumassa?

Katso ympärillesi lukijani. Onko seurakunta tullut paremmaksi, vai onko todellinen kristikunta langennut apostolien kerran antamasta uskosta? Onko seurakunta kasvanut armossa ja totuudessa, vai onko ”päämäärätietoinen seurakunta” (Purpose Driven Church) korvannut Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa löytyvän armon ja totuuden väärennetyllä ja väärällä opilla?

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. (2. Piet. 2:20-21)

Israel, avain lopunajan profetiaan

Sillä, että Israel on tärkein lopunajan merkki, ei enää ole merkittävää paikkaa Raamatussa niiden mielestä, jotka ovat harhassa. Juutalaiset ovat ongelma uudelle esiintulevalle kirkolle. Korvausteologia on syrjäyttänyt Raamatun Israelin ja korvannut Jumalan valitun kansan kirkolla, joka on perustamassa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Toisin sanoen kristinusko on uudistettu ja niitä, jotka eivät sitä hyväksy, pidetään sivistymättöminä tylsimyksinä, jotka seisovat maailmanrauhan tiellä. Pitemmälle vietynä he tahtomattaan tai oveluuttaan valmistavat tietä tulevalle maailmanuskonnolle ja sen väärälle profeetalle, joka on Johannes Kastajan vastakohta ja valmistaa tietä Antikristuksen ilmestymiselle. Olen saarnannut, että maan päällä on vain yksi mies, joka voi johtaa maailman Saatanalta voimansa vetävään väärään uskontoon. En usko, että on tarpeen mainita hänen virkaansa, koska esitetyt tiedot osoittavat tuohon mieheen. Kirkkokuntia, kuten luterilaiset, presbyteerit ja yhdistyneet metodistit, vain joitakin mainitakseni, on liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on aina ollut juutalaisten vihaaja ja vainonnut heitä hellittämättä ja kutsunut ”Kristuksen tappajiksi” – ymmärtämättä, että me KAIKKI olimme tappamassa Kristusta, kun Jeesus kuoli kaikkien syntisten puolesta, joista apostoli Paavali oli suurin:

”…ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.(1. Tim. 1:14:15)

Israeliin loukkaantuneet edistävät antisemitismiään sellaisilla ohjelmilla kuin ”Christ at the Checkpoint”, tai “Boycot, Divest and Sanction”. Tämä BDS:nä tunnettu oikeudenmukaisuuden irvikuva ja raamatullinen harhaoppi on globaali kampanja, jolla yritetään kohdistaa taloudellista ja poliittista painetta Israeliin, että se mukautuisi liikkeen päämääriin, jotka ovat: loppu palestiinalaisten maiden Golanin miehittämiselle ja asuttamiselle, täysi tasa-arvo Israelin arabipalestiinalaisille kansalaisille ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden kunnioittaminen.

He hylkäävät Raamatun selvän opetuksen, että Jumala ei ole hyljännyt Israelia, vaan asettanut sen vain sivuun, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle ja sitten koko Israel pelastuu. He yrittävät tökätä kepin Pyhän Jumalan silmään, vaikka Hän on julistanut Israelin ”silmäteräkseen”. Siten se on merkki aikakauden lopusta ja harhaopista, joka kasvaa sen nykyisten kannattajien riveissä ja jota ei kukaan ole niin edistänyt kuin roomalaiskatolinen kirkko lähes 1700 vuoden ajan ja varsinkin valtansa huippuaikoina hallitessaan Euroopan kansoja.

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen” (Sak. 2:8).

Ne, jotka kiroavat Israelia, olivatpa ateisteja, agnostikkoja, humanisteja, tai jopa roomalaiskatolinen kirkko ja sen petetyt tyttäret protestanttisissa kirkoissa, joutuvat tekemisiin tulen ja tuomion kanssa, joka kurittaa heitä oikeuden ja totuuden mukaan saaden tuomion ja monia raipaniskuja elävältä Jumalalta, jolle Israel on rakas.

Se ei tapahdu niinkään isien tähden, vaan Hänen pyhän nimensä tähden, joka ei peräydy lupauksessaan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Heidän mielestään Raamatun profetia on merkityksetön 

Raamatun profetia ja varoitukset luopumuksesta on kokonaan siirretty museoon. Maailmanuskonto rauhan vuoksi on tekeillä ja paavi ja ympäristö yhdessä tekevät sen. Postmoderni ajattelutapa on kaapannut raamatullisen kristinuskon ja tehnyt Jumalasta heidän oman mielikuvituksensa jumalan. Jumalan Sana on alennettu myytiksi.

Nykyajan seurakunnat keskittyvät kasvuun, rahaan ja valtaan. Ne ovat ottaneet oppia ”äitikirkosta” ja omaksuneet luopumuksen. Oletko huomannut seurakuntakasvun korostamisen, joka on vallannut maailman vahvistaen puheeni? Päämäärätietoiset megaseurakunnat, jotka markkinoivat hauskuutta ja viihdettä, kasvavat eksponentiaalisesti. Ne seurakunnat, jotka painottavat Raamattua ja pelastusta yksin Jeesuksen kautta, ovat kuolemassa ja matkalla ulos. Isot isonevat ja pienet pienenevät. Näyttää, että Raamattuun uskova kristikunta on melkein kuolemassa sukupuuttoon.

Maailmankirkon kasvun nousu

Olen puhunut tästä tulevasta maailmankirkosta, joka alkaa ”ilmastonmuutoksesta” ja kestävää kehitystä (Sustainable Development) ajavasta YK:n peruskirjasta. Päämäärä on tehdä maailmasta tasavertainen resurssien, varallisuuden ja tasa-arvon suhteen kaikkien inhimillisten pyrkimysten aloilla. Todellinen päämäärä on kuitenkin hallita maailmaa Uudessa Maailmanjärjestyksessä, joka orjuuttaa ihmiset eliitille, joka pyrkii vähentämään maailman väkiluvun kestävälle tasolle. Ihmiset eivät ehkä vielä ymmärrä heidän synkkiä päämääriään, eivätkä ehkä koskaan Ahdistuksen tällä puolella, mutta pitääkseen yllä planeetan ja ”äiti maan” palvonnan he ehdottavat väkiluvuksi 500 miljoonaa. Se pyyhkisi pois yli kuusi miljardia ihmistä maailmanlaajuisessa tuhoamispyrkimyksessä. Se on ehkä jo alkanut kolmannessa maailmassa, kuten Afrikka, jossa rokotteet ovat johtaneet niin nuorten kuin vanhojen ja heidän mielestään hyödyttömien sterilisoimiseen ja jopa tappamiseen.

[Edellä kirjoittaja ilmeisesti viittaa Yhdysvalloissa olevaan tuntemattomien tahojen pystyttämään monumenttiin, johon on kirjoitettu kymmenen ”uutta käskyä”. Niistä ensimmäinen on: ”Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.” Monumentti paljastettiin vuonna 1980, ja sen on arveltu olevan maailman valtaeliitin aikaansaannosta. Lue lisää Wikipedian artikkelista Georgia Guidestones. Kirjoittaja on tekstissään hieman epätarkka, sillä maapallon väkiluku on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia. Näin ollen pois pyyhittäisiin seitsemän miljardia ihmistä.]

Lukijani, ota vaari varoituksesta, kun tämä tapahtuu ja jos olet niin onneton, että näet sen tapahtuvan maailmassa, niin olet ehkä menettänyt tärkeimmän tapahtuman, mitä ihminen on koskaan saanut todistaa ja joka häviää vain Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle ja ylösnousemukselle ja se on Ahdistuksen alkaminen ja Seurakunnan muuttaminen silmänräpäyksessä.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” (1. Kor. 5:51-54)

Tämä on se mitä uskon seurakunnan tulevan kokemaan. Huomasitko toiseksi viimeisen sanan jakeessa 54? Sana on ”voitto”. Sen Jeesus Kristus antaa morsiamelleen. Voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta.

Meidät kuljetetaan Jumalan Karitsan ”hääjuhlaan”. Kyseessä ei ole ”pako”, kuten jotkut tempausopin parjaajat julistavat, vaan lopullinen voitto Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.(Ilm. 3:10-11)

Varoitus kaikille saarnaajille

Oletko lakannut saarnaamasta Raamatun oppeja suosiaksesi käyttäjäystävällistä versiota, joka ei loukkaa kirkossa kävijöitä? Saarnaatko sinä Jeesusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan ja perustatko palvelutyösi, et mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä?

Raamatullinen kristinusko ei ole hyvän olon uskonto. Se ei kutittele korviasi. Se varoittaa niitä, jotka ovat kadotettuja synneissään.

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin(2. Tim. 4:3-4). 

Jokainen meistä on muurinvartija. Jos seisot saarnatuolissa, tai saarnaat seurakunnalle missä tahansa käyttämässäsi mediassa, sinulla on velvollisuus varoittaa niitä, jotka ovat helvetin tulen ja kaiken sitä edustavan vaarassa. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, koska se on ratkaisu, joka jokaisen meistä täytyy itse tehdä, mutta Jumalan Sanan täytyy alkaa miehistä ja naisista, jotka ovat Jumalan valtuuttamia viemään Totuuden Sana niille, jotka ovat synneissään.

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt.18:6-7) 

Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” (Hes. 33:2-6)

Näitä jakeita voitaisiin soveltaa niihin, jotka ovat vihollisen voimien vaarassa ja niihin, jotka ovat helvetin ja Jumalasta eroon joutumisen vaarassa toivoen mitä tahansa helpotusta. Saatana on vihollisemme ja vain Jeesus on pelastuksemme synnin rangaistuksesta.

Uskoopa saarnaaja olevansa vartija tai ei, niin Jumala on antanut hänelle tehtävän levittää evankeliumia kadotetuille. Hänen tulee saarnata synnin rangaistuksesta. Hänen tulee hyljätä hyvän olon ”evankeliumi”, menestysevankeliumi eli sosiaalinen puhe humanismista ja olemisesta vain ”hyvä kansalainen”. Se ei pelasta ketään. Se ei varoita niitä, jotka vaeltavat laveaa tietä avarasta portista kadotukseen, vaan ainoastaan rauhoittaa heitä, että kaikki on hyvin. Ei ole, koska heillä ei ole Jeesusta sydämessään. Saarnaajan tehtävä on viedä pelastuksen sanoma seurakunnalleen, yhteisölleen ja muulle maailmalle.

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” (Room. 10:14-15)

Jokaisella meistä evankeliumin julistajista on velvollisuus Jumalaa kohtaan puhua totuus Jumalan Sanasta eikä yhtään kaunistella sitä. Jumala sanoo, että ilman Jeesusta Kristusta sinä kuolet synneissäsi!

”…ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:24-29)

Veljet ja sisaret Kristuksessa! Maailma kuolee ja hukkuu synnissä. Seurakunnan ja sen saarnaajien tehtävä on heittää maailmalle pelastusrengas. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Jos vältät seurakuntasi loukkaamista saarnoilla, jotka käsittelevät syntiä, kuolemaa, helvettiä ja voittoa Jeesuksen, Messiaan, sovittavan veren kautta, niin se on Jumalan, meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen antaman kutsumuksemme hylkääminen.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. (2. Tim. 4:1-5)

Minä pyydän teitä hartaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, saarnatkaa Sanaa älkääkä olko sellaisia, että teidät havaitaan syyllisiksi satujen kertomiseen syyhyäville korville. Jumala tuomitsee.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä(Joh. 3:16).

Olen pastori Mike Taylor ja rukoilen, että joku opettaisi teille Jumalan armoa Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Jos tarvitset neuvoja, rukousta tai vain kuuntelemista, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: realteam1999@sbcglobal.net, tai vieraile blogillani http://pastormiketaylor.blogspot.com. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

TILL WE MEET AT JESUS FEET.

 

Read Full Post »

Why Hillsong Music is Dangerous For Your Church
By Jeff Maples 17.3.2016, suom. SK

Houston, meillä on ongelma!

Se on Brian Houston. Luultavasti yhtenä vaikutusvaltaisimpana hahmona tämän päivän tunnustavassa seurakunnassa Houston on nykyisin Hillsongina tunnetun maailmanlaajuisen monia toimipisteitä käsittävän megaseurakunnan senioripastori. Houston’in pedofiili-isän perustama seurakunta hallitsee nykyaikaisen ylistysmusiikin kenttää lauluillaan, joita soitetaan jokaisen kirkkokunnan seurakunnissa ympäri koko maailman.

Suositut laulut, kuten Oceans ja Forever Reign ja sanoitukset kuten ”Spirit lead me, where my trust is without borders” (Henki johda minua sinne, missä luottamukseni on rajaton) ja ”nothing compares to your embrace” (mikään ei vastaa sinun syleilyäsi) täyttävät baptistien, metodistien helluntailaisten ja katolisten seurakuntien – kaikenlaisten seurakuntien IMAG-screenit sunnuntain jumalanpalvelusten aikaan. Raivoavista sähkökitaroista, rummuista ja ammattisolisteista pieniin kuoroihin, joissa on vain kosketinsoitin ja muutama laulaja, musiikki on valloittavaa saaden monet kyynelehtimään kädet kohotettuina laulaessaan ylistystä Jumalalle.

Joten mistä sitten ei pitäisi tykätä?

Ensiksikin, Hillsong on kultti. Varsinkin persoonallisuuskultti. Blogikirjoituksessa (Five Things That Should Matter to a Worship Leader) Hillsongin verkkosivustolla Jonathan Douglass, yksi Hillsongin eturivin ylistyksenjohtajista, kirjoittaa:

2. Me parhaillaan toteutamme johtavan pastorimme näkyä (emme omaamme).

On tärkeää, että niin ihmeellisiä kuin luovat ideamme ehkä ovatkin, jos ne eivät lopulta ole linjassa sen kanssa, mitä Johtava Pastorimme ja johtajamme haluavat, niin me panemme ne iloisesti syrjään. Seurakunta ei ole olemassa ylistysryhmiemme rakentamiseksi – ylistysryhmämme ovat olemassa seurakunnan rakentamiseksi!

Tässä on ongelma. Raamatulliset seurakunnat eivät ole olemassa johtajan ”näyn” toteuttamiseksi, vaan seurakunnat ovat olemassa Jumalan kirkastamiseksi, Raamatun opettamiseksi ja saarnaamiseksi ja opetuslasten tekemiseksi. Koska Brian Houston, joka on nyt  Royal Commission’in tutkittavana sekaantumisestaan isänsä lapsiin kohdistuneiden rikosten salaamiseen, on Hillsong-seurakunnan johtava pastori Douglass tehnyt selväksi, ketä Hillsong’in ylistysohjelma palvelee. (Huom. Se ei ole Jeesus.)

Joten mikä todellisuudessa on se ”näky”, jota Hillsong pyrkii toteuttamaan? Voit lukea hänen näkynsä koko julistuksen tästä. Tiivistetysti voisi sanoa, että hän ”näkee” suuren maailmalliseen kulttuuriin ja musiikkiin keskittyneen suuren globaalin seurakunnan, jonka päämääränä on vaikuttaa maailmaan vesitetyllä sisällyksettömällä kristinuskon versiollaan – ja hän väittää ”näkynsä” olevan Jumalalta.

Jeesuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).

[Katso ensimmäinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä Brian Houston kertoo, mitä kristinuskon ja seurakunnan pitäisi hänen mielestään olla.]

Houston’illa ei selvästikään ole mitään käsitystä, mikä seurakunnan tarkoitus ja tehtävä on. Vaikka hän vääristää kohdan Apt. 8. luvusta surullisessa yrityksessä todistaa seurakunnan koostuvan pahoista, hän sitten sanoo rakastavansa sitä, että hänen seurakuntansa on täynnä särkyneitä katumattomia ihmisiä.

Vaikka on totta, että ”jokainen joka tulee” Kristuksen tykö, on osa seurakuntaa, niin käännyttyämme me lakkaamme tekemästä entisiä asioita ja identiteettimme on nyt Kristuksessa. Parannus on välttämätön osa pelastusta ja sinä et ole osa Kristuksen seurakuntaa, ellet ole pelastettu. Raamattu kutsuu meitä erottautumaan maailmasta.

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

Houston’in seurakunta ei kuitenkaan ole rakennettu katuvien uskovien varaan, joilla Kristus ja hänen Sanansa on pääkulmakivi, vaan se keskittyy kaikkien niiden ympärille ”jotka tulevat” ja alistuvat hänen ”näkyynsä”. Tätä todistaa se tosiasia, että yhdellä hänen kampuksistaan [yksi Hillsongin ”kampus” on Isokirja-opisto Keuruulla, koska se on fuusioitunut Alphacrucis’iin, joka on Hillsongin raamattukoulu. Suom. huom.] oli seurakunnan aktiivisina ja osallistuvina jäseninä kaksi katumatonta homoa, jotka julkisesti suunnittelivat homoavioliittoa. Toinen heistä oli itseasiassa kuoronjohtaja. Houston’in reaktio tähän oli ”rakastaa heitä” ja ”auttaa heitä heidän matkallaan” sen sijaan, että heitä olisi nuhdeltu synnistä ja kutsuttu parannukseen. Raamattu kutsuu näitä ihmisiä ”avionrikkojiksi” ja Jumalan vihollisiksi (Jaak. 4:4).

Hillsong-seurakunta ei ole olemassa saarnatakseen Jumalan Sanaa ja vetääkseen ihmisiä Kristuksen tykö tuoden kunniaa Hänen pyhälle nimelleen – se on olemassa vetääkseen ihmisiä heidän musiikkiinsa, joka tekee heille rahaa ja antaa heille valtaa ja antaa kunniaa heidän ihmiskeskeiselle ihmisen rakentamalle pseudohengelliselle valtakunnalleen. Brian Houston saarnaa selvästi väärää evankeliumia. Etelän baptistien johtaja Albert Mohler sanoi:

Hillsong on uuden vuosituhannen väen menestysliike, jossa polyesteri ja Oral Roberts’in keskiluokka-assosiaatiot ovat antaneet tietä risoille farkuille ja hienostuneelle rock-musiikille… Se, mikä on tehnyt Hillsongista omaleimaisen, on evankeliumin todellisen sisällön minimoiminen ja hengellisyyden paljon hajautetumpi esittäminen.

Brian Houston’in uskonsanan evankeliumi opettaa, että Jumala tahtoo sinun olevan rikas ja kuuluisa, niin että voit saavuttaa miljoonia ihmisiä Kristukselle.

[Katso toinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä on katkelma hänen saarnastaan tästä aiheesta.]

Edelleen se on olemassa käännyttääkseen olemassa olevia seurakuntia, myös raamatullisia, seurakunniksi, jotka mukautuvat heidän ideologiaansa. Vaikka Hillsongilla on yhtäläisyyksiä karismaattisten ja helluntailaisten seurakuntien kanssa, se todellisuudessa perustettiin myöhäissadeliikkeen ideologialle, joka nyt tunnetaan uutena apostolisena uskonpuhdistuksena (New Apostolic Reformation = NAR) ja käyttää aggressiivisia ja häikäilemättömiä menetelmiä seurakuntien valtaamiseksi.

Mitä tapahtuu, kun Hillsong perustaa ison seurakunnan uudelle alueelle? Monet pienemmistä seurakunnista kuolevat:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen” (Juuda 1:4).

Puoleensavetävällä musiikillaan, jolla on jumalisuuden muoto, mutta joka kieltää Hänen voimansa (2. Tim. 3:5) Hillsong pujahtaa vakaisiin seurakuntiin petollisesti kääntäen ihmiset omaan ideologiaansa ja vetäen heidät ”näkyynsä” – Brian Houston’in ”näkyyn”. Laaja skaala musiikkia, josta osa voi tuntua pinnalta katsoen teologisesti hyvin vakaalta (jopa Saatana voi esiintyä valon enkelinä (2. Kor. 11:14) ja osa räikeän pinnalliselta ja jopa epäraamatulliselta, on tehokas valtausmenetelmä. Se on petollinen ja se on paha (Mark. 13:22).

Musiikin teologialla ei ole merkitystä Hillsongille. Musiikin houkutteleva luonne on se, joka vetää ihmisiä, ei teologia. Hillsongin musiikkiohjelma rahoittaa koko liikkeen ja joka kerran, kun seurakuntasi laulaa jotakin heidän ylistyskappaleistaan, te täytätte Brian Houston’in taskuja ja toteutatte hänen ”näkyään”. Katso myös Hillsong: A Breeding Ground of False Converts – And Your Church Pays For It (Väärien käännynnäisten kasvatusalusta – ja sinun seurakuntasi maksaa siitä).

Kuuntele musiikin sanoja. Kun niitä vertaa Raamattuun, käy hyvin selväksi, että Jonathan Douglass ja Hillsongin musiikkiteollisuus suorittaa täysillä tehtäväänsä toteuttaen johtavan pastorin ”näkyä” maailmallisesta, teologisesti pinnallisesta seurakunnasta, joka suvaitsee syntiä kadotettujen ehdoilla. Musiikki pyrkii välittämään lähes universalistista teologiaa, että Kristuksessa me kaikki olemme vapaita ja vapaita tekemään mitä huvittaa ilman pelkoa Jumalan vihasta. Kristuksessa emme kuitenkaan ole vapaita jatkamaan synnin tekemistä, vaan olemme vapautetut synnistä ja harjoitamme jatkuvaa parannusta. Raamattu sanoo, että Jumala ei ole niissä, jotka rakastavat maailman asioita.

Jos siirappinen tunteisiin vetoava musiikki poistettaisiin ja rakastettujen laulujen sanat vain puhuttaisiin, niin saisitkohan saman lämpöisen pörröisen tunteen, saman tunnehuipun? Olisitkohan yhtä ”liikuttunut”? Pystyisitkö erottamaan totuuden ”lähes totuudesta”? Vai onko se ennemmin musiikki, jota palvot, kuin että palvoisit Jumalaa Hänen ikuisen Sanansa kautta? Tutki itseäsi nähdäksesi oletko todella uskossa (2. Kor. 13:5). Johtaako sinua Jumalan Henki (Room. 8:14) vai maailmalliset himot (1. Joh. 2:16)?

”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani…’” (2. Kor. 6:17).

 

 

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 4
By Jackie Alnor 18.2.2017, suom. SK

Lue myös edellinen artikkeli Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 3

Jumalan trumpetti: Trump-Pence

Vaikka rekonstruktionistien ideat voidaan nähdä suositussa Christianity Today -lehdessä, niin oikea paikka lukea dominionistien näkemyksistä helluntailaisessa/karismaattisessa perinteessä on lehti nimeltä Charisma Magazine. Lokakuun 2016 numerossaan Charisma julkaisi Lance Wallnau’n artikkelin ”Why I Believe Trump Is the Prophesied President” (Miksi uskon Trump’in olevan profetoitu presidentti). Kirjoittaja uskoo saaneensa sanan Jumalalta tavatessaan Trump’in Trump-tornissa yhdessä ’silmäätekevien’, kuten Franklin Graham, Paula White, Kenneth Copeland ja David Jeremiah, kanssa, jotka kaikki oli kutsuttu tapaamaan Trump’ia ja rukoilemaan hänen puolestaan. Wallnau sanoo, että Jumala ilmoitti hänelle tuolloin, että Trump on Hänen valittu voideltunsa, Koores.

[* Kristillinen rekonstruktionismi on lähinnä Yhdysvalloissa vaikuttava suuntaus, jonka mukaan valta yhteiskunnassa kuuluu kristityille ja että yhteiskunta tulee perustaa raamatulliselle laille. Kristityt on kutsuttu ottamaan valtaansa (dominion) koko maailma. Kyseessä on radikaali, kumouksellinen fundamentalismi, joka pyrkii valtaan enemmän tai vähemmän aggressiivisin keinoin. (Lähde)]

Kuningas Koores oli Vanhan Testamentin Babylonian kuningas, jota Jumala käytti auttamaan juutalaisia paluussa Israeliin jälleenrakentamaan Temppeli, jonka Nebukadnessar oli hävittänyt. Vaikka Koores ei ollut juutalainen, vaan persialainen, Jumala silti käytti häntä toteuttamaan tahtoaan ja hän palautti juutalaisille Temppelin aarteet, jotka oli ryöstetty. Profeetta Jesaja ennusti hänestä:

”Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi: Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat.” (Jes. 45:1-2)

Lokakuussa 2016 Charisma’n kustantaja Stephen Strang haastatteli Wallnau’ta koskien hänen ”sanaansa Jumalalta”, että Trump oli valittu johtaja. 20 minuutin nauhaa levitettiin laajalti seurakunnissa kaikkialla Amerikassa. Steve Shultz, joka on perustanut Elijah List’in (kattojärjestö luotu levittämään ns. tiedon sanoja ja profetioita tämän päivän suosituilta profeetoilta, apostoleilta, uneksijoilta ja näkijöiltä) lähetti sen miljoonille tilaajilleen kootakseen heidät äänestämään Trump’ia. Esittelyssään haastattelulle hän kirjoitti:

”Lance Walnau’n kohtaaminen Jumalan kanssa ja asiat RAAMATUSTA, jotka Jumala kertoi Lance’lle ovat suorastaan järkyttäviä… OLE HYVÄ, mene ja ÄÄNESTÄ OMAATUNTOASI. Mutta tällä kertaa… voit äänestää VIISAUDEN mukaan, jonka Jumala on antanut sinulle Steve Strang’in (Charisma -lehden omistaja) ja Lance Wallnau’n kautta. Oletko valmis? Pidä kiinni hatustasi.” (e-mail dated Oct. 5, 2016, emphasis in original)

Haastattelun voi vielä kuunnella tästä.

Wallnau sai Strang’in vakuuttuneeksi, että Jumala oli sanonut hänelle, että Trump oli toteuttava meidän ajassamme samat Jesajan 45. luvun profetiat, jotka Koores toteutti Israelin puolesta tuhansia vuosia sitten. Wallnau oli nähnyt Facebook-kuvan Trump’ista USA:n 45. presidenttinä, minkä hän tulkitsi vahvistavan Jesajan 45. luvun profetiat, jotka käsittelevät nimenomaan kuningas Kooresta, joka eli 3000 vuotta sitten.

Monet muut pastorit ja johtajat tarttuivat tähän ”sanaan Jumalalta” ja rakensivat Wallnau’n todistuksen varaan. Tunnettu profetian opettaja Perry Stone julkaisi numeerisen tulkintansa Koores-voidellusta Trump’ista Facebook-sivullaan 3.11.2016:

”Donald J. Trump syntyi 14.6.1946 ja täyttää 70 vuotta 14.6.2014. Kun mennään siitä eteenpäin 7 kuukautta, on tammikuun 14. päivä 2016 ja kun siihen lisätään 7 päivää se vie meidät tammikuun 21. päivään, mikä olisi Trump’in ensimmäinen täysi päivä virassa, jos hänet valitaan. Hän aloittaisi ensimmäisen täyden päivänsä seuraavana päivänä virkaanastujaisistaan tammikuun 20. päivänä. Nämä kolme seitsemää – 70 vuotta ynnä 7 kuukautta ynnä 7 päivää, ovat kolme seitsemää – jotka rabbiinisesta näkökulmasta voidaan ehkä yhdistää juutalaiseen vuoteen 5777, jota nyt elämme.”

Messiaaninen pastori Curt Landry vei sen vielä pitemmälle blogikirjoituksessaan, joka on päivätty 20.11.2016. Hän toisti Jesajan 45. luvun ja vuoden 5777 ideoita sitoutumatta niihin, että Trump on Jumalan voideltu Koores ja puhui rukousrenkaasta Trump’in ympärillä, johon Wallnau osallistui:

”Itse uskon, että Donald Trump löysi Jumalan vaaliprosessin aikana. Kun paine kohdistui häneen, hän asetti evankelikaalisen renkaan ympärilleen ja he laskivat kätensä hänen päällensä ja rukoilivat hänen puolestaan ja kerrotaan, että hän vastaanotti Jeshuan Herrana! … Donald Trump on avoin profeetoille ja profeetalliselle sanalle. Häntä ympäröivät Jumalan hyvät profeetat ja he puhuvat hänen elämäänsä…

”George Washington’illa oli näky ja profetia vuonna 1777 koskien tätä aikaa. Joten eikö olekin mielenkiintoista, että aivan kuten Jesaja profetoi, että tulisi joku Kooreksen kaltainen Persiasta nostetuksi tuota aikaa varten, niin George Washington viittasi aikaan, jolloin Jumala nostaisi jonkun Donald Trump’in kaltaisen.” (Lähde)

Wallnau on vuonna 2013 toimittanut kirjan Invading Babylon: The 7 Mountain Mandate (Babylonin valtaaminen: 7 vuoren mandaatti) yhdessä Bill Johnson’in kanssa, joka on Kalifornian Redding’in kirkon pahamaineinen pastori, parhaiten tunnettu heidän ”tulitunneleistaan” ja rukoushuoneestaan pyramidirakenteen sisällä. Wallnau määrittelee heidät: ”7 vuoren mandaattina, jossa kristityt pyrkivät voittamaan vaikutusvallan hallituksen, kirkon, koulutuksen, perheen, median, taiteen ja bisneksen ’vuoriin’… se voidaan tehdä joko avoimesti tai peitellysti, soluttautumisena.”

Hän yhdistää idean mandaatista keskusteluun, joka hänellä oli Loren Cunningham’in (järjestön Youth With a Mission helluntailainen perustaja) kanssa, joka oli saanut idean Bill Bright’ilta (järjestön Campus Crusade for Christ perustaja) ja se kehittyi aiheeksi kirjalle, jossa on lukuja samanmielisiltä johtajilta, kuten C. Peter Wagner, Ché Ahn ja Patricia King.

Kuten on jo dokumentoitu, niin postmillenniaalinen haave seurakunnasta, joka ottaa globaalin valvonnan kaikkiin maailman instituutioihin, oli rekonstruktionistien julistettu päämäärä päälinjan kirkkokunnissa. Nämä ideat ovat kuitenkin samansuuntaisia kuin näyt ja unet ns. profeetoilta, joita nousi 20. vuosisadan puolivälissä ja joilta karismaanikot saivat inspiraationsa. On siis vaikea sanoa, kumpi tuli ensin – kana vai muna.

Joelin armeija ja tuleva sisällissota

Paljon on kirjoitettu ”Myöhäissadeliikkeen” kehittymisestä, jota 1940–1950 luvuilla popularisoivat sellaiset miehet kuin William Branham ynnä muut tuon ajan ns. ison teltan ”parantamisherätyksissä”. Yhden parhaista sen kehittymisen historiallisista analyyseistä kirjoitti Albert Dager, neljännesvuosijulkaisu Media Spotlight’in kustantaja.

”Syksyllä 1946 kautta helluntailaisuuden levisi tärkeä opetus paastosta ja rukouksesta keinona herätykseen ja seurakunnan ‘

’ennallistamiseen’”. Periaateoppikirja tälle opetukselle oli Franklin Hall’in Atomic Power With God Through Fasting and Prayer (Jumalan atomivoima paaston ja rukouksen kautta). … Hall’in kirja sulautti raamatullisia käsitteitä okkulttisiin menetelmiin.” (Al Dager, Latter-Day Prophets, Media Spotlight Special Report)

Hall’in kirja on edelleen saatavana verkkokauppa Amazon’issa. Sen kirja-arvostelussa on alkuperäiset suositukset tuon ajan parantamisherätysten kahdelta isolta nimeltä todistaen sen tuonaikaista vaikutusta:

T. L. Osborn: ”Veli Hall, me halusimme sinun tietävän, että todella arvostamme sinun näkyäsi ja sitä valtavaa tapaa, jolla olet herättänyt maailmaa paastolla ja rukouksella. Aiomme käsitellä kirjojasi kokouksissamme.”

Gordon Lindsay: ”Emme tiedä toista kirjoittajaa, jota Jumala olisi niin erikoisesti käyttänyt tuomaan ulos raamatullista totuutta paastosta kuin evankelista Franklin Hall. Meistä tuntuu, että Jumalan atomivoima on ajankohtainen kirja uskoville.”

Muita, jotka sanoivat Hall’in kirjalla olleen tärkeä vaikutus heidän työhönsä, olivat Oral Roberts, A.A. Allen, O. L. Jaggers ja W. V. Grant. Näkikö yksikään näistä miehistä kuitenkaan Raamatun sulautumista okkultismiin? Jos näkivät, niin sillä ei näyttänyt olevan väliä. Jo kirjan ensimmäisessä luvussa sanotaan:

”Kirjoittaja pyrkii esittämään hengellisen atomivoiman, paljon suuremman kuin atomien fysikaalinen voima maailmankaikkeudessa… vuonna 1848 Vesimiehen aikakausi esiteltiin maailmalle. Keksintöjen aika alkoi ja koneet syntyivät.”

Dager lainaa Hall’in kirjaa jälleen viitaten astrologiaan:

“Eläinradan merkissä Skorpioni, joka on Eläinradan kahdeksas merkki, meillä on kuva skorpionista pistin koholla valmiina iskemään… Juuri ennen tätä merkkiä taivaissa on Tuomarin, Jeesuksen, ELÄMÄN antajan merkki. Jeesus etenee kohti kuolemaa ja vetää PISTIMEN POIS KUOLEMASTA.” (Korostus Hall’in)

Dager mainitsee, kuinka kolminaisuutta vastustava väärä opettaja William Branham otti Hall’in kirjan ja lisäsi siihen oman tulkintansa vuonna 1948. Myöhäissadeliike kehittyi opetukseksi ”Jumalan ilmestyslapsista” (Manifest Sons of God), jota popularisoi John Robert Stevens, nimellä The Walk tunnetun ryhmän kulttijohtaja 1970-luvulla. Ilmestyslapset korostivat Hall’in ideaa niiden uskovien kuolemattomiksi tekemisestä, jotka liittyvät atomivoimaan ja sitten asetti sen eskatologiseen kontekstiin. Dager luettelee myöhäissadeopin peruskäsitykset, jotka voidaan nähdä perustavina monille tämän päivän uusille apostoleille ja profeetoille.

  1. Profeetan ja apostolin virkojen ennallistaminen viimeisinä päivinä;
  2. Jumaluuteen johtava pyhien vaiheittainen täydelliseksi tekeminen;
  3. Uudet apostolit hallitsemaan seurakuntaa alaisuudessaan (under their covering);
  4. He tekisivät tunnustekoja ja ihmeitä maailmanlaajuisessa herätyksessä;
  5. Herätys toisi riivaajahenkien tappion rukouksen ja paaston kautta;
  6. Voittajat apostolien johdolla lyövät kuoleman ja tulevat kuolemattomiksi;
  7. Seurakunnasta tulee Kristus maan päällä ja se hallitsee kansakuntia rautaisella valtikalla.

Niiden ryhmien ketjua, jotka hyödynsivät ”atomivoimaa”, voidaan seurata 1980-luvulle Vineyard-seurakuntien ja Fuller-seminaarin maailmanlähetyskoulun seurakuntakasvuosaston (Fuller Seminary’s Church Growth Department in the School of World Missions) ”palvelutöissä”. Edesmennyt John Wimber johti ensin mainittuja; Professori C. Peter Wagner oli jälkimmäisen ääni. Nuo kaksi lyöttäytyivät yhteen pyörittämään kurssia nimeltä ”Signs and Wonders” (Tunnusteot ja ihmeet) Fullerissa, luopiossa seminaarissa, joka hylkäsi Raamatun erehtymättömyyden jo 1960-luvulla.

Wimber oli ollut Chuck Smith’in apulaispastori. Chuck Smith perusti seurakuntayhdistys Calvary Chapel’in, joka nousi hippien päivien todellisen herätyksen aikana Etelä-Kaliforniassa. Wimber’in iskulause oli ”doing the stuff” (tehkää tavaraa), kun hän kehitti kaavoja paranemisten toistumiseksi tutkimalla aitoja hengellisiä lahjoja, jotka olivat läsnä tuossa herätyksessä. Häntä voisi verrata Uuden Testamentin Simon-noitaan, joka oli niin otettu Jumalan voimasta, että halusi osuuden hommasta saadakseen väärää voittoa. Smith’in ja Wimber’in tiet erosivat, kun he eivät päässeet yksimielisyyteen, pitäisikö painotus olla Raamatussa vai ”voimassa”. Wimber kirjoitti useita kirjoja tuosta atomivoimasta, kuten ”Power Evangelism” ja ”Power Healing”.

C. Peter Wagner, seurakuntakasvun asiantuntija Fullerissa, näki Wimber’in mahdollisuudet, entisenä populaarien musiikkitaiteilijoiden, kuten The Righteous Brothers, tuottajana. Heidän kumppanuutensa Fullerissa oli hyvin menestyksekäs, koska heidän yhdessä opettamistaan kursseista tuli opiskelijoiden keskuudessa luettelon suosituimpia moniksi vuosiksi. He edistivät Franklin Hall’in ideoita, että hengellisten harjoitusten kautta, joihin kuului paasto ja keskittyvä rukous, he voisivat itse ”tehdä tavaraa” omalla oletetulla auktoriteetillaan. Jumala ei enää ollut Parantaja; he olivat – jos vain voisivat hyödyntää voimaa.

Menkäämme Mike Bickle’iin. Samaan aikaan kun Vineyard-liike oli tulossa suosituksi Wimber’in johdolla, monet ns. profeetat ilmestyivät konferensseille ja evankelioimistapahtumiin. Sellaiset nimet, kuin Bill Hamon, Paul Cain, Bob Jones ja Rick Joyner ilmestyivät Charisma-lehden mainoksiin luvaten hämmästyttää yleisöä ilmestystiedolla ja todistuksilla näyistä, unista ja ruumiittomista taivaallisista äänistä. Yksi noista äänistä inspiroi nuoren miehen, nimeltä Mike Bickle, käynnistämään palvelutyön yhdistää voimat profeettojen kanssa ”koskettamaan maan ääriä”. Kansas City Fellowship (surullisenkuuluisa väärien profeettojen seura, suom. huom.) syntyi.

”Vuonna 1986 Kansas City Fellowship’in johtajat muodostivat Grace Ministries’in, jota on kuvailtu ’palvelutyönä miehiltä, jotka ovat sitoutuneet näkemään seurakunnan täysin ennallistettuna Jumalan Sanan kuvailemaan kirkkauteen’.” (Dager, Latter-Day Prophets)

Bickle’n paraseurakunnallinen ryhmä tuli tunnetuksi ”Kansas City’n profeettoina”. He julkaisivat uutiskirjettä nimeltä ”The Shepherd’s Rod” (Paimenen Sauva) ja kun muutamien ”profeetoista” huomattiin elävän moraalittomuudessa (immorality) – ei kuolemattomuudessa (immortality) – he kutsuivat John Wimber’in ”sateenvarjokseen” (covering). Wimber ja hänen työtoverinsa Jack Deere toivat vähän väännettyä oppia väärien profeettojen puolesta tukkiakseen niiden suut, jotka varoittivat heidän yhteisistä vääristä profetioistaan. Wimber kirjoitteli artikkeleita väittäen, että UT:n profeetoilla ei tarvinnut olla samaa 100 % tarkkuutta kuin mikä vaadittiin 5. Mooseksen kirjan luvussa 18 Vanhan testamentin profeetoilta. Hän sanoi, että tämän päivän profeetat olivat kuin vauvoja ja tarvitsivat harjoitusta onnistukseen paremmin ja olivat vain ”sotkuisia” (messy), kuten kaikki vauvat.

Eräs Bickle’n suosikki”profeetta” oli Bob Jones, mies, joka sai naiset riisuutumaan sairaaksi nautinnokseen lisäämällä pyyntöihinsä lauseen ”näin sanoo Herra”. Jones’ia pidettiin superprofeettana, jolla muka oli välitön pääsy taivaallisiin aina halutessaan.

Kansas City -profeettojen ajateltiin olevan Hall’in ja Branham’in Joelin armeijan, uuden rodun, täyttymys:

”Kansas City -profeetat nähtiin ’uutena rotuna’, uskovien eliittiryhmänä, joille on suotu yliluonnollinen voima, joka mahdollistaa heille olla osa peljättävien soturien armeijaa, jonka Jumalan sanottiin nostavan meidän sukupolvessamme. John Wimber’in mukaan tämä on eräänlainen ’Joelin armeija’, joka voittaa kaiken vastustuksen evankeliumille ja lopulta alistaa kansakunnat. Tämä opetus on osa sellaista, joka tunnetaan ’hallinta- eli valtateologiana’ ja opettaa, että voittajien eliittiarmeija joko tuhoaa tai alistaa kaikki Kristuksen viholliset, kunnes he lopulta saavat voiman ja vallan kaikkialla maailmassa. Kansakuntien hallinta on oleva heidän harteillaan ja kun kaikki maalliset viranomaiset, hallitukset, ruhtinaat ja kuninkaat on lopulta alistettu heille, niin Kristus palaa ja he esittävät valtakunnan Hänelle.” (Clifford Hill, Kansas City Prophets, Prophecy Today Magazine, quoted from www.geocities.com/Bob_Hunter/8.htm)

Suurin este, joka on näiden ”profeettojen” tiellä, ovat ne seurakunnassa, jotka paljastavat heidät niiksi, keitä he ovat. Uudet apostolit/profeetat viittaavat arvostelijoihinsa seurakunnassa ”vanhana paradigmana” ja itse he ovat ”uusi paradigma”. Erottavat ihmiset ovat vanhoja viinileilejä; kun taas he ovat uusi viini. Vanhan on tehtävä tietä uudelle, liityttävä heihin, tai tultava ulosheitetyksi ja ulos parrasvaloista.

”Uskon, että Jumala aikoo saneerata koko ymmärryksen siitä, mitä kristinusko on maan kansakunnissa”, sanoi Bickle nauhalla otsikolla ”Yhteenveto pitkän tähtäyksen näystä”, 1.5.1986. ”20 vuoden kuluttua on täysin erilainen käsitys siitä, mitä kristinusko on verrattuna siihen, mitä se on nyt. … Uskon, että Jumala aikoo ennallistaa sen ja muuttaa sen maailmassa tässä sukupolvessa.”

Wimber katkaisi siteet Kansas City Fellowship’iin, kun ei voinut enää puolustaa heidän pitkää kakkaisten vauvaprofeettojen antamaa väärien profetioiden virtaansa. Saman vaipan otti C. Peter Wagner, joka nähtiin niiden johtavana apostolina, jotka seurasivat Myöhäissateen (Latter Rain) näkemyksiä. Hänen uudelle yritykselleen annettiin nimeksi Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR) ja siitä tuli sateenvarjoryhmä liikkeelle. Väärillä profeetoilla oli nyt uusi puolustaja Wagner’issa ja NAR:in lipun alla he jatkoivat toimintaa uskonsanan (Word/Faith) seurakuntien rinnalla kaikkialla maailmassa.

Kuuluisa väärä profeetta Rick Joyner, MorningStar Ministries’in pastori Pohjois-Carolina’ssa Jim ja Tammy Bakker’in entisen PTL-Club’in tiluksilla, on kirjoittanut tulevasta ”sisällissodasta” kaikkea ”Uuden Rodun” vastaisuutta vastaan. Charisma-lehti julkaisi kansikuva-artikkelin Joyner’ista huhtikuun 2001 numerossa otsikolla “God’s Lightning Rod” (Jumalan ukkosenjohdatin). Se muistutti Joyner’in pieleen menneiden profetioiden historiasta. Joyner vastasi artikkeliin kiukkuisessa kirjeessä toimittajalle. Hän sanoi Jumalan kertoneen hänelle, että nyt on aika, että Matteus 13:41-42 toteutuu.

Ihmisen Poika lähettää enkelinsä ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”

Joyner sanoo Jumalan ilmoittaneen hänelle, että hän on yksi noista enkeleistä ja että ”tämä on erikoistehtävä, jota nyt ollaan antamassa muutamille, jotka ovat nousemaisillaan”. Hän sanoi arvostelijoistaan, että he ovat ”laittomia viranomaisia seurakunnassa, jotka ovat vaarassa joutua kompastuskiviksi, joista Herra sanoi, että se on pahempaa, kuin ettei olisi syntynyt”. Hän ja toiset väärät profeetat sanovat, että heidän arvostelijansa kaatuvat kohta kuolleina aivan kuten Ananias ja Safira valehdellessaan apostoli Pietarille Apt. 5. luvussa. ”Lopunajan hengellinen erikoisyksikkö (seals unit) on voittamaton bändi, joka johtaa seurakunnan maailman hallintaan”, sanoi Kansas City -profeetta Paul Cain. ”Laajemman seurakunnan puhdistaminen niistä, jotka eivät noudata uutta järjestystä, on välttämätöntä yhdistetyn globaalin seurakunnan muodostamiseksi.” (Quoted in an article by Orrel Steinkamp, The Second Pentecost Leads to the World Church, March 2000)

Suurin piirtein viimeisen 10 vuoden aikana NAR:in poliittiset haaveet ja globaali agenda ovat alkaneet olla keskeisiä. Ne kiinnittyivät kristittyihin poliitikkoihin, kuten Michele Bachmann ja Sarah Palin, jotka osallistuivat heidän dominionistisiin/poliittisiin kokouksiinsa, tai puhuivat heidän seurakunnissaan. He näyttivät etsivän poliittista johtajaa kantamaan omaa mantteliaan valtaamaan Amerikka takaisin. Jos he epäonnistuisivat, heidän olisi pakko myöntää, että kaikki menneen vuosisadan ”profeetat” puhuivat todella käärmeen kielellä. Heidän maineensa oli vaarassa.

Washington D.C. tuli suosikkipaikaksi heidän joukkokokouksilleen. Marraskuussa 2010 eräs sellainen joukkokokous, jossa esiintyi joukko vääriä profeettoja, kuten Rick Joyner, Bob Jones, Chuck Pierce, Dutch Sheets, Heidi Baker sekä edustajia sellaisista palvelutyöjärjestöistä, kuin Bethel Church Redding ja CBN, Pat Robertson’in järjestö, kokoontuivat teemalla: ”The Shift; Can a Nation be Re-Born in a Day” (Muutos: Voiko kansa syntyä uudelleen yhdessä päivässä).

Tapahtuman mainosmateriaali esitteli näiden NAR:iin sitoutuneiden puhujien päämääriä:

The Shift on kutsu Kristuksen morsiamelle, jolla yksin on Jumalan voima pelastaa kansakunta ahneuden hengeltä, joka on tuhoamassa kansakuntamme ja jälleen asettaa maamme päämääränsä kurssille. … Historia on todistanut, että Vanhaikäinen käytti profeettojansa muuttamaan kokonaisia kansakuntia yhdessä yössä ja kääntämään vankeus riemuvoitoksi kerran toisensa jälkeen. … Ainutlaatuiset taloudelliset ihmeet ovat valmiina räjähtämään kansamme yllä, kun kokoonnumme Jumalan valtaistuimen ympärille pyhässä kokoonpanossa. Mittasuhteiltaan ennennäkemättömät uudet tunnusteot ja ihmeet tulevat selkeiksi viitoiksi tiellä toipumiseen.”

Kaikki yritykset löytää poliittinen johtaja johtamaan Amerikan valtausta Kristukselle näyttivät epäonnistuvan, kunnes Donald J. Trump ilmoittautui presidenttikilpaan. NAR, kuten muutkin kristikunnan virrat, näki Trump’in kauan kaivattuna johtajanaan. Yhden heidän omansa kautta, TV-evankelista Paula White’n, vääriä NAR-profeettoja, kuten Sammy Rodriguez ja Lance Wallnau, kutsuttiin laskemaan kätensä Trump’in päälle rukouksessa hänen menestymisensä puolesta. Trump on epäilemättä täysin ulkona heidän agendastaan, mutta hän otti heidät vastaan uskonnollisina niminä, joilla suuret kannattajakunnat, jotka voisivat tuoda ääniä.

Trump-kuume on tullut muotiin muiden helluntailaisten/karismaattisten amerikkalaisten keskuudessa. Elijah List’in netti-TV lähetti hiljattaisen seurakuntatilaisuuden 20.11.2016. Siinä messiaaninen pastori Curt Landry laittoi suuren seurakuntansa seisomaan ja toistamaan julistuksen perässään. Äänekäs shofarin puhallus kuului ennen ja jälkeen todetun vahvistuksen. Päätän tämän jakson osalla tuosta ”rukouksesta”:

”Me suostumme ja julistamme, että Donald John Trump, Amerikan Yhdysvaltain presidenttiehdokas – me suostumme hänen julistuksiinsa ja julistamme, että hänet on lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 2016, joka on raamatullinen vuosi 5777, voideltuna Kooreksena. Me vastaanotamme hänet ja asetamme hänet paikallensa Jeshuan nimessä. Ja me suostumme Siionista ja taivaan saleista, että sinä vapautat uusia enkeleitä ja arkkienkeli Miikaelin ja Israelin taivaalliset sotajoukot hänen, hänen perheensä ja hänen koko hallintonsa ympärille. Me julistamme, että he ovat vihollisen hyökkäysten ulkopuolella. Me suojaamme heidät Jeesuksen verellä. Me kiitämme sinua Herra. Heidän elämänsä ympärillä ja kaikkialla minne he menevät, on varjeluksen muuri. Isä Jumala, Jeesuksen nimessä me vastaanotamme Koores-voitelun elämäämme omalle vuorellemme. Me kosketamme ja suostumme, että nämä seuraavat 8 vuotta ovat menestyksen kausi, suuren terveyden kausi, herätyksen ja herättävän räjähdyksen kausi… ja yhtenä uutena ihmisenä, Jumalan perintönä, me määräämme ja julistamme, että presidenttiehdokas on Koores, lähetetty Yhdysvalloille ja Israelille ja kansakunnille tuomaan mukautuminen Jumalan teihin, murtamaan auki rautaiset portit. Isä Jumala tämä 45. presidentti tulee murtamaan auki vaskiportit. Isä Jumala, tänä riemuvuotena hän alistaa kansakunnat; hän irrottaa kuninkaiden panssarin; hän avaa kaksoisovet, niin että portit eivät ole kiinni. Me kansakuntana käymme edellä ja teemme tietä pahojen paikkojen suoristamiseksi jälleen, niin että muut kansakunnat voisivat mukautua Yhdysvaltoihin eivätkä sotia, vaan että menestyisimme. … Me vapautamme Daavidin avaimen ja varmat Daavidin armot presidenttiehdokas Donald John Trump’ille… ja me vaadimme aarteita pimeydestä ja kätkettyjä rikkauksia salaisista paikoista tulemaan esiin nyt Jeshuan nimessä. Me määräämme taivaan saleissa varallisuuden siirron Koores-voitelun istuessa maan korkeimmalla paikalla, että talous… toipuu kasvaen eksponentiaalisesti, nerokkaita keksintöjä ja Koores menestyy ja Jumalan jäännös noudattaen Jumalan teitä menestyy Jumalan valtakunnan hyväksi, Jeesuksen nimessä. Isä Jumala, me sinetöimme sen Jeshuan nimessä…”


Jatkona artikkelisarjalle Kilpailevat maailmanjärjestykset, osat 1-4 lue myöhemmin julkaistava artikkeli Donald Trump valtavirtaistaa harhaopin. Se kertoo Trumpin läheisestä suhteesta menestysevankeliumia julistavaan Uskonsana-liikkeeseen.

Read Full Post »

A Tale Of Two Kingdoms
By Sandy Simpson, 27.8.2011, suom. SK

Ole tarkkana niiden kanssa, jotka opettavat ”valtakunnasta”, joka ei ole sama, kuin mistä Raamattu opettaa.

Monissa seurakunnissa opetetaan tänä päivänä kahta valtakuntaa. Opetus toisesta valtakunnasta on laskussa, samalla kun toista mainostetaan joka puolella. Minä varoitan kristittyjä, että heidän täytyy tarkistaa, kuka käyttää sanaa ”valtakunta”; ”valtakuntaa” suosittelevat kirjat, joita ovat lukeneet ihmiset, joiden kanssa ovat hengailleet konferensseilla ja mitä he tarkoittavat ”valtakunnalla”.

Raamatullisten kristittyjen täytyy ymmärtää, että monet Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR), Esiintulevan Kirkon, seurakuntakasvun, uskonsanan ja muut liittyvät liikkeet toimivat paradigman muutoksen alaisina.

Sen vuoksi, kun he käyttävät sanaa ”valtakunta”, heillä ei ole sama raamatullinen käsitys tuosta sanasta, kuin mikä raamatullisilla kristityillä on. Joko tarkoituksella, tai Zeitgeist’in (ajan henki) vaikutuksesta, ”uuden rodun” paradigman muuttajat käyttävät sanaa ”valtakunta” houkutellakseen ihmisiä dominionistisen/sosiaalisen evankeliumin maailmankatsomukseen. He tietävät, että useimmat kristityt haluavat mielellään kuulla ”valtakunnasta”, joten he toimivat kuin puhuisivat heille uskon yhteydessä. Mutta niin ei ole.

Tämä on väärien opettajien ja kulttien vanha temppu. He määrittelevät uudelleen tietyt sanat, niin, että kun puhuvat raamatullisille kristityille, se kuulostaa, kuin olisivat samassa asiassa. Esimerkiksi New Age -kultti nimeltä ”Unity” teki tämän vuosia sitten monin kristillisin termein ja kykeni houkuttelemaan muutamia sillä perusteella. Kun heidät on houkuteltu sisään, niin sitten heidät vähitellen aivopestään pois entisestä noiden termien ymmärryksestään uuteen paradigmaan.

Ensimmäinen käsite on nimeltään ”Valtakunta Nyt” (Kingdom Now = KN). Toista kutsumme nimellä ”Valtakunta tulkoon” (Kingdom Come = KC): tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt. 6:10). KN väittää, että tämä rukous koskee Valtakuntaa Nyt.

Raamatulliset kristityt ymmärtävät tämän viittaavan valtakuntaan, joka ensin perustetaan uudestisyntyneiden uskovien hengessä (Kol. 1:13) ja lopulta fyysisesti Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa Hänen palatessaan (1. Kor. 15:24), koska maan hallinta on nykyisin tilapäisesti annettu paholaiselle (Luuk. 4:5-8, Ef. 2:2).

Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19).

KN-väki odottaa seurakunnan toteuttavan ”Herran rukouksen”, vaikka Jeesus ei viitannut seurakuntaan antaessaan tämän esimerkkirukouksen opetuslapsilleen. Tämä rukous tulee rukoilla Isä-Jumalalle, ei seurakunnalle. Jeesus puhui ensisijaisesti KC:sta, Jeesuksen Kristuksen fyysisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta, kun Hän tulee jälleen, koska fyysisen valtakunnan perustaminen maan päälle on mahdotonta, koska se tällä hetkellä on vastoin Jumalan tahtoa.

KN-teologiaa on ollut jo kauan. Ne, jotka ovat levittäneet KN-teologiaa, edustavat koko joukkoa kirkkokuntia ja liikkeitä. Seuraavassa joitakin niistä, jotka opettavat KN:n jotakin muotoa (muutamat ovat kuolleet):

Ernest Angley, John Arnott, Rob Bell, Todd Bentley, John Bevere, Mike Bickle, Markus Bishop, Reinhard Bonnke, William Branham, Michael Brown, Juanita Bynum, Paul Cain, Tony Campolo, Morris Cerullo, Paul (David) Yonggi Cho, Randy Clarke, Kim Clement, Gerald Coates, Chuck Colson, Kenneth Copeland, Paul Crouch, John Crowder, Paul Cunningham, John Dawson, Joy Dawson, Jack Deere, Creflo Dollar, Jesse Duplantis, Colin Dye, Gene Edwards, Richard Foster, Francis Frangipane, Nicky Gumbel, Ted Haggard, Kenneth Hagin, Bill Hamon, Christian Harfouche, Jack Hayford, Ruth Heflin, Marilyn Hickey, Steve Hill, John Hinkle, Benny Hinn, David Hogan, Rodney Howard-Browne, Larry Huch, Bill Hybels/Willow Creek, Cindy Jacobs, T.D. Jakes, Bill Johnson, Tony Jones, Manasseh Jordan, Rick Joyner, John Kilpatrick, Dan Kimbal, Patricia King, Roberts Liardon, Bishop Eddie L. Long, Brennan Manning, Brian McLaren, Clarence McClendon, Joyce Meyer, Miles Munroe, Steve Munsey, Mike Murdock, George Otis, Jr., Joel Osteen, Doug Pagitt, Rod Parsley, Carlton Pearson, Chuck Pierce, Peter Popoff, Fred Price, Oral Roberts, Pat Robertson, Robert Schuller, R.W. Shambach, Gwen Shaw, Dutch Sheets, Ed Silvoso, Don Stewart, Karl Strader, Leonard Sweet, Chad Taylor, Tommy Tenney, Robert Tilton, Richard Twiss, C. Peter Wagner, Rick Warren, Paula White, Bruce Wilkinson, John Wimber, Ed Young, YWAM (Suomessa nimellä Missionuoret)

[Suomentajan lisäys: Lihavoinnilla korostetut nimet ovat sellaisia, jotka ovat Suomessakin varsin tunnettuja ja joiden haltijan vaikutus on ollut huomattava helluntailaiskarismaatisissa piireissä maassamme. Ei tarvitse ihmetellä, jos eksytys leviää!]

On monia muitakin.  Lue seuraavat Kingdom Now (KN) -liikettä koskevat artikkelit.

Dominion Theology by Gary Gilley
Kingdom Now Theology by Jan Markell
What Is The Gospel Of The Kingdom? by The Berean Call
Kingdom Triumphalism by Mike Oppenheimer

Seuraavassa KN:n ja KC:n välinen vertailutaulukko.

Valtakunta Nyt (KN) Valtakunta Tulkoon (KC)
Seurakunnan tulee ottaa haltuunsa maailman hallintosysteemit miehittämällä ne kristityillä. Seurakunnan tulee saarnata evankeliumia, opetuslapseuttaa jokaisen kansan uskovat, olla valo ja suola ja odottaa Jeesusta muuttamaan maailma, kun Hän palaa.
Seurakunta on Kristus maan päällä. Seurakunta ei ole Kristus, vaan Kristuksen ruumis, Jumalan lapset, morsian.
On oltava maailmanhallitus, jota restoraatiokristityt johtavat ja valvovat. Se vaatii universaalisen Kingdom Now -liikkeen. Ei ole mitään kristillistä hallintoa ennen kuin Jeesus Kristus palaa ja perustaa teokratiansa.
Sellaiset dominionistit, kuin Rick Warren, ovat sanoneet, että kristityt ”ratkaisevat” köyhyyden, sairauden, koulutuksen puutteen jne. ongelmat. Kristityt eivät koskaan tule ratkaisemaan näitä ongelmia, jotka versovat synnistä. Jeesus Kristus ”pelastaa planeetan” tullessaan. Siihen saakka meidän täytyy olla työssä, jonka Hän jätti meille ja johon kuuluu lähetyskäsky.
Vanhan Testamentin kohdat, jotka puhuvat siunauksesta, jona Israel on oleva kansoille, on riisuttu heiltä pois ja liitetty seurakuntaan. Vanhan Testamentin lupausten poisottaminen kontekstistaan ja niiden liittäminen seurakuntaan on se, mitä NAR, Uskonsana ym. väärät opetussysteemit ovat tehneet vuosikymmeniä. Tämä riistää juutalaisilta heidän perintönsä.
Usein vaikkakaan ei aina, KN-paradigma sisältää suoran tai epäsuoran väitteen, että Kristus ei palaa (tai ei voi palata) ennen kuin seurakunta saavuttaa totaalisen herruuden tavoitteen. Tämä poistaa toivon Kristuksen läheisestä paluusta.

Itse asiassa KN pilkkaa ajatusta tempauksesta, varsinkin Esiintulevan Kirkon johto. Tämä ottaa pois myös Jumalan kaikkivaltiuden.

KN perustuu postmillenniaaliseen malliin, jossa Kristus tulee takaisin puhdistettuun maailmaan. Postmillenniaalinen KN päätyy kieltämään monet lopunajan profetiat, koska he eivät usko, että on tuhatvuotinen valtakunta tulossa. Raamatulliset eskatologiset näkemykset ovat premillenniaalisia.
KN tahtoo kautta linjan yhteyttä saavuttaakseen tavoitteensa. Tämä yhteys ulottuu liberaaleihin luopiokirkkoihin, kultteihin, roomalaiskatoliseen kirkkoon ja on jopa alkamassa sisältää islamin. Yhteys suuren porukan luomiseksi ei ole raamatullista yhteyttä. Raamatullinen yhteys perustuu Hengen yhteyteen, kun ihminen on todella uudestisyntynyt ja pidetään koossa uskonyhteydellä (opin yhteys).
KN:ssa heidän pragmatisminsa on rakennettu Raamatun ulkopuolisille uusien apostolien profetioille ja direktiiveille. He uskovat, että ohjelmat ja suunnitelmat ovat tehokkaita ”valtakunnan” rakentamisessa. Valtakunta ei ole ihmisen kyvyn varassa, vaan Jumalan, joka perustaa hengellisen valtakuntansa uskovien sydämiin, jota seuraa Kristuksen paluu, joka perustaa fyysisen valtakunnan maan päälle.
KN edellyttää organisoitua kirkkosysteemiä, joka perustuu nykyajan perustaviin apostoleihin ja profeettoihin. KC edellyttää vain pitäytymistä Jeesuksen Kristuksen ja apostolien opetuksiin.
KN pyrkii korvaamaan roolin, joka Raamatun mukaan kuuluu yksin Jeesukselle Hänen valtakunnassaan. Siten se myös alentaa Jumalan suvereniteettia. Jeesus Kristus on perustamassa Todellista valtakuntaa sekä nyt hengellisesti, että toisen tulemuksensa jälkeen Daavidin valtaistuimelle täällä maan päällä.
Väärällä KN -opetuksella on monia juuria ajassa taaksepäin William Branham’iin, Myöhäissateeseen (Latter Rain), reformoituun teologiaan, Jumalan ilmestyslapsiin (Manifest Sons of God), uskonsanaan (Word of Faith) ja moniin muihin harhaoppisiin systeemeihin. KC:n juuret on juurrutettu kirjoitettuun Jumalan Sanaan.

KN ja KC sisältävät monia muitakin puolia, joita ei voitu sisällyttää yllä olevaan taulukkoon. Jos haluat enemmän tietoa, viittaamme jälleen edellä mainittuihin erinomaisiin artikkeleihin.

Pidä korvasi auki tekemään ero niiden välillä. jotka puhuvat ”valtakunnasta” ja sen, mitä he itse asiassa opettavat, onko se KN vai KC.

KN-opettajilla on monia argumentteja, joita he yrittävät käyttää saadakseen ihmiset vakuuttuneiksi kannastaan, mutta loppujen lopuksi kaikki nämä argumentit osoittautuvat joko täysin epäraamatullisiksi, tai he vääntävät Raamattua voidakseen yrittää todistaa väitteensä.

Eräs argumentti, jonka KN:n kannattajat esittävät, on, että meidän tulee olla valo ja suola, joten meidän täytyy kansoittaa (populate) jokainen elämän alue toteuttaaksemme KN/sosiaalisen evankeliumin. He sanovat, että kristittyjen täytyy vallata jokainen elämän alue – liikeyritykset, hallitus, kaikki johtoasemat jne. Tämä opetus ei kuitenkaan ainoastaan puutu Raamatusta, vaan ensimmäisen vuosisadan seurakunta Roomassa osoitti käytännössä, kuinka elää valona ja suolana langenneessa maailmassa. Seuraava on esimerkki siitä, kuinka ensimmäisen vuosisadan seurakunta oli valo ja suola omalle sukupolvelleen.

Tuon ajan roomalaiset olivat tulossa hyvin moraalittomiksi. Koska prostituutio ja huoruus lisääntyivät nopeasti Roomassa, siellä oli paljon ei-toivottuja raskauksia. Roomalaisille tuli käytännöksi viedä ei toivotut vauvansa ulos kallioille kaupungin ympärillä ja jättää ne sinne kuolemaan kuumaan auringonpaisteeseen. Mitä teki ensimmäisen vuosisadan seurakunta Roomassa? Yrittivätkö he saada hallituksen väkeä puolelleen? Yrittivätkö he miehittää hallitusta kristityillä? Protestoivatko he kaduilla ja järjestivät julkisia rukouskokouksia ”erottaakseen Neron”? Julistivatko he vapauttavansa maan tästä käytännöstä? Yrittivätkö he ”kaataa” Rooman hallituksen? Ei. He vain menivät ulos, hakivat vauvat pois kallioilta, veivät ne kotiinsa, hoitivat ne taas terveiksi ja pitivät niitä omina lapsinaan.

Sen sijaan, että pyrkisivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen moraalittomuuteen huipulta käsin, tosi kristityt käsittelevät ongelmaa pohjalta, koska se on ainoa ratkaisu, joka todella toimii. He elävät Kristuksen laissa, joka on rakkaus, osoittamalla sen käytännöllisellä tavalla siten saaden ihmiset huomaamaan, mikä tekee kristityt erilaisiksi. Lopulta evankeliumi on silloin osoitettu opetetuksi ja ihmiset pelastuvat.

Haluat ehkä lukea artikkelin A Response To ”An Urgent Message From Peter” kirj. Sandy Simpson, 20.8.2011, joka sisältää monia muita linkkejä ja lainauksia tästä aiheesta.

 

Read Full Post »

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.



Richard Foster – Celebration of Deception

By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

munkkiHelmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).1 Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).2

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”3 Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

meditaatioFoster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”4 Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi:Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.5 Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia6). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford7 on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).8 Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”9 Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.10 Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.11 Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.12

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.13 Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.14

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”15

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”16 Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

  1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
  2. 24.
  3. 29.
  4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
  5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
  6. 111-125.
  7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
  8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
  9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
  10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
  11. http://www.sdiworld.org
  12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
  13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
  14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
  15. Armstrong, Future
  16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

ylistys

Viimeisinä päivinä suuressa helluntailiikkeessä tulee tapahtumaan kolme asiaa: 1) On oleva voiman ylikorostus hurskauden asemesta. 2) On oleva Jumalan ylistämisen ylikorostus, Jumalan, jota he eivät enää rukoile. 3) On oleva Hengen lahjojen ylikorostus Kristuksen herruuden asemesta. – Profetia Azusa-kadun herätyksen ajoilta Los Angelesissa vuonna 1906 –

Aluksi kuvaan tässä artikkelissa nykyistä ylistystä, sen taustoja ja ongelmakohtia Orrel Steinkampin ja Charles S. Gravesin mukaan. Lopussa on omia ajatuksiani ylistyksestä.

Michael Moriarity kertoo nykyisestä ylistyksestä, jota kutsutaan myös Daavidin maja -ylistykseksi: Se on ”täydellinen ylistyksen ja palvonnan malli ja jota UT:n uskovien tulee noudattaa. Sen ylistys- ja palvontamallin ennallistaminen, joka kerran vallitsi Daavidin aikana, on vapauttava ylistyksen profeetallisen virran, joka on varustava seurakunnan uudella voimalla ja tuhoava Saatanan työt. Uskovat lähestyvät Jumalaa uusilla tavoilla, kuten laulaen kielillä ilmestysten saamiseksi, profetoiden laulaen, tanssien tahdissa Hengessä ja kaikilla perinteisillä karismaattisilla menetelmillä (kätten taputus, käsien nosto jne.). Ne, jotka vastustavat tätä ylistyksen ennallistamista, eivät täytä Jumalan normia ja jatkavat toimimalla virheellisessä ylistysmuodossa ja heillä on vaara, että Jumalan kirkkaus jättää heidän seurakuntansa.”

Orrel Steinkamp sanoo, että tämä Daavidin maja -opetus tulee Myöhäissade-liikkeen (Latter Rain) piiristä. Steinkamp jatkaa, että ”on havaittu, että pitkään jatkuva ja toistava ylistys tavallisesti saa Jumalan ’näyttäytymään’. Siten ylistystekniikasta tulee usein alkusoitto Jumalan voiman ilmestymiselle.” Jumalan ”näyttäytyminen” tarkoittaa hänen mukaansa erilaisia manifestaatioita, jotka on opittu liittämään nykyiseen ”herätykseen”. Oikean laatuinen ylistys tuo manifestaatioita, jotka ovat mukamas merkkinä siitä, että Jumala on näyttäytynyt. Uuskarismaattisuudessa ylistystä pidetään myös hengellisen sodankäynnin välineenä.

Steinkamp tiivistää mielipiteensä tuollaisesta ylistyksestä: ”Enemmän kuin Jumalaan suunnattuna palvontana vain ylistyksen ilmaisemiseksi daavidilaista ylistystä/sodankäyntiä harjoitetaan ns. hengellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Se muistuttaa jonkinlaista hengellistä kaavaa, tai reseptiä. Oppi, että ennallistettu daavidilainen ylistys jollakin tavalla tekee mahdolliseksi, tai jopa vetää puoleensa Jumalan läsnäolon fyysisiä manifestaatioita, näyttää olevan lähellä hengellistä noituutta.”

Steinkamp sanoo vielä: ”Lopuksi ylistyksen ymmärtäminen puhtaasti musiikkina ei ole raamatullista. Apostoli Paavali opettaa, että ylistys koskettaa kaikkia elämän alueita. Ruumiimme antaminen eläväksi uhriksi muodostaa ’järjellisen Jumalan palveluksemme’ (Room. 12:1).”

Lue Steinkampin kirjoitus Daavidilaisen sodankäynnin/ylistyksen ennallistaminen kokonaisuudessaan.

**

Charles S. Graves kirjoittaa kirjassaan Voitelu vai harha? Myöhäissateen perintö hengellisistä kokemuksista ja ylistyksestä seuraavaa:

Olen tulossa yhä vakuuttuneemmaksi, että monilla kristityillä on näitä kokemuksia, koska he menevät tajunnan muuttuneisiin tiloihin. Nämä tajunnan muuttuneet tilat saadaan aikaan viettämällä tuntikausia ”ylistäen” Jumalaa toistamalla kuoroja useinkin rock-musiikin ja ”hengessä tanssimisen” säestyksellä. On todistettu, että tämän kaltainen näännyttävä toiminta voi joskus tuottaa tajunnan muuttuneita tiloja, jos sitä jatketaan kyllin kauan. Luulenpa todella, että voidaan sanoa, että Myöhäissateen seurakunnissa tänä päivänä ylistyksen korostaminen ei ole oikein tasapainossa. Niillä monilla videonauhoilla, joita olen katsellut, vietetään tuntikausia ylistyksessä ja yleensä vähän – tai ei ollenkaan – aikaa käytetään Jumalan Sanaan. Useinkin he sivuuttavat Sanan kokonaan ja menevät suoraan ”palveluun”. Uskon, että syy, miksi he tekevät näin, on saada etua ihmisten vastaanottokyvyn herkistymisestä sellaisen pitkän ylistysjakson aikana.

Oppiin ja elämään nähden helluntailaisena minulla ei varmasti ole mitään ylistystä vastaan, mutta se, mitä olen nähnyt, on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että nämä ihmiset käyttävät ylistystä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Päämäärä on tietysti se kokemus, joka tulee, ”voitelu, joka lankeaa” sen jälkeen, kun on ylistetty pitkään. Toisin sanoen – se on kaikki meistä ja tulee keinoksi manipuloida Jumalaa. Me ylistämme Jumalaa, ei siksi, että Hän on ylistyksemme arvoinen, vaan kokemuksen vuoksi, jonka voimme saada. Mitä väkevämpää ylistys on ja mitä kauemmin se kestää, sitä väkevämmän ja kestävämmän ”kokemuksen” me saamme Jumalalta. Tämä ei todellisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä ylistämistä eli hengellistä narsismia ja minä luulen, että se valitettavasti usein johtaa tajunnan muuttuneeseen tilaan ja jonkin okkulttisen kokemuksen vastaanottamiseen viettelevältä hengeltä.

Luultavasti huolestuttavin trendi on rock-musiikin lisääntyvä käyttö ”ylistyksessä”. On hyvin todistettu, että kauan kestävä altistus rock-musiikille voi aiheuttaa tajunnan muuttuneita tiloja. Nuoruudessani innokkaana rock-musiikin kuuntelijana voin todistaa kokemuksesta tämän olevan totta. Kerrotaan, että hiljattain Vineyardin pastori James Rylellä oli ”näky”, jossa Jumala näytti hänelle, että Beatlesien rock and roll-soundi oli lahja Häneltä. Hänen sanoin se oli erityinen musiikillinen voitelu, joka tulisi tuomaan ”totuuden ilmestyksen” ja ”viemään ihmiset minun läsnäolooni”.

Minä kasvoin kuunnellen Beatleseitä, kuten muitakin rock-ryhmiä ja tiedän, että tässä musiikissa on voitelu – demoninen voitelu. Musiikki sai aikaan tunnehuippuja ja aallonpohjia kokonaan sen itsensä kautta. Ajoittain musiikki tuotti voimakkaita vihan tunteita. Jos siihen liittyy huumeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöä, niin tämä musiikki voi olla vaarallista. Puhun sellaisena, joka tietää kokemuksesta. Yksi ensimmäisistä asioista, joista Pyhä Henki sai minut vakuuttuneeksi kääntymykseni jälkeen, oli tarve päästä eroon huomattavan laajasta kokoelmastani rock-musiikkia. Ja niin minä pääsin. Nyt kuitenkin vain 16 vuotta myöhemmin rock-musiikista on tullut olennainen osa ”ylistystä” monissa seurakunnissa.

Kun riivaajien musiikista tulee ylistysmusiikkia Jumalan huoneessa, niin ei ole mitään epäilystä siitä, että me olemme vajonneet suureen eksytykseen.

Puolustan sydämestäni ylistyksen oikeaa asemaa seurakunnassa ja tiedän sen merkityksen UT:n seurakunnan elämälle ja asianmukaiselle toiminnalle. Myöhäissateen ”herätys” on kuitenkin tuonut ylistykseen ja sen merkitykseen seurakunnalle epäraamatullisen korostuksen. Torontossa ja Pensacolassa käytetään tuntikausia ylistykseen ja joskus vain vähän tai ei ollenkaan aikaa Jumalan Sanalle. Kun luemme Apostolien tekoja, me emme voi nähdä sellaista ylistyksen korostamista alkuseurakunnassa:

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2:41,42)

Olisi tyhmää olettaa tämän perusteella, ettei alkuseurakunnassa olisi ollut mitään sijaa ylistykselle. Monet alkukristityistä jatkoivat osallistumista jumalanpalveluksiin temppelissä ja niihin liittyi ylistystä. Paavali kirjoitti korinttolaisille ”psalmeista” ja ”laulamisesta” seurakunnassa, mutta asia on niin, ettei kerta kaikkiaan voi löytää samanlaista ylistyksen merkityksen korostamista alkuseurakunnassa, kuin minkä havaitsemme tämän päivän Myöhäissateen herätyksissä. Lehdessään Morning Star Prophetic Bulletin Rick Joyner kirjoittaa:

Ensimmäisessä kokouksessamme oli pyhä sähköisyys, joka latasi ilmapiirin. Ylistys saavutti välittömästi tason, joka oli yhtä väkevä, kuin mitä koskaan olemme kokeneet ja välittömästi alkoi työntää rajoja taaksepäin. Sitä jatkui yli kaksi ja puoli tuntia. Saarnalle tai ihmisten palvelemiselle ei jäänyt aikaa, mutta se oli oikein. Emme halunneet puhua ylistämisestä ja sodankäynnistä, me tulimme tekemään sitä! Kokemus on paljon parempi opettaja kuin sanat. Ylistyksen voima jatkoi kasvuaan joka kokouksessa aina perjantai-iltaan. Tuon kokouksen aikana kuilu taivaan ja maan välillä jotenkin ylitettiin valtavalla tavalla. [Tietoisuuden muuttuneen tilan kautta?] Kun muusikot olivat lopettaneet, niin ihmiset vain jatkoivat ja äänen voimakkuus kasvoi dramaattisesti. Sitten se oli ikään kuin ”suurten vetten pauhu” olisi täyttänyt suuren seurakuntasalin. Se oli lähes kuurouttavaa. Me näytimme värähtelevän ikään kuin vuorovesiaalto olisi pyyhkinyt ylitsemme. Sitä jatkui useita minuutteja, kunnes ajattelin, ettemme voisi vastaanottaa paljon enempää. Kun se loppui, niin suuri pelon ja kunnioituksen tunne täytti huoneen. Ray Hughes, yksi puhujistamme ja mies, joka on opiskellut ja johtanut ylistystä vuosia, sanoi minulle myöhemmin, että oli mahdotonta, että ihmisäänet olisivat saaneet aikaan sen äänen, jonka me kuulimme tuossa kokouksessa. Hän sanoi, että se tuntui kattavan koko äänikirjon samanaikaisesti ja että hän oli kuullut sellaista vain unissa ja näyissä, joita hänellä oli ollut kymmenen vuotta aiemmin. Minä en ymmärrä teknisiä yksityiskohtia siitä, mitä kuulimme, mutta olen ollut monissa konserteissa ja rock-festivaaleissa, joissa on ollut satoja tuhansia ihmisiä enkä koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista. Ylistysryhmämme jäsenet, jotka ovat soittaneet sellaisissa konserteissa, sanoivat, etteivät hekään ole koskaan nähneet tai kuulleet mitään sen kaltaista… Siinä on täytynyt olla taivaallista apua.

Minun käsitykseni mukaan se, mitä Joyner kuvailee, on seurausta siitä, kun monet tässä joukossa siirtyvät tietoisuuden muuttuneeseen tilaan, joka saatiin aikaan ”yli kaksi ja puoli tuntia” kestävällä voimakkaalla ylistyksellä, joka suoritettiin rock-musiikin säestyksellä ja tahdissa. Musiikki on aina näytellyt olennaista osaa New Agen okkulttisessa maailmassa. Musiikki, jota käytetään johtamaan osallistujat tietoisuuden muuttuneisiin tiloihin, tekemään heidät avoimiksi hengille!

Samalla tavalla tuntikausien väkevän ylistämisen jälkeen nämä ihmiset tulevat avoimiksi ”voitelulle” ja niiden kokemusten vastaanottamiselle, jotka seuraavat sitä. ”Pyhä nauru”, ”Pyhän Hengen liima”, ”kaatuminen Hengessä”, psykosomaattiset parantumiset, eläinäänet, hillitön vapina ja muut ”voiteluun” liittyvät ilmiöt alkavat murtautua esiin ja seurauksena on hullujenhuone. Tosiasia on, että nämä kokemukset ovat samanlaisia kuin ne, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä okkultismille ja New Agelle vuosia. Tekniikka, jolla niitä tuotetaan, on sama. Eric E. Wright julistaa:

He ovat havainneet, että toistava, tunteellinen ja pitkäkestoinen laulaminen, todistukset parantumisilmiöistä, kehotukset olla avoimia kaikelle, mitä Hengellä on varattuna heille, yhdistettynä kolme tuntia tai kauemmin kestäviin kokouksiin, luo latautuneen ilmapiirin. Kokous on täynnä epätavallisen odotusta. Kokouksen polttopiste ei ole Sanan saarnaamisessa, vaan ”palvelemisen” ajassa sen lopussa. Saarnan aikana monet läsnä olevista käyvät levottomiksi. Kuten hypnoosissa ”kohdehenkilöiden reaktiot riippuvat hypnotisoijan tunteiden voimakkuudesta ja yleisestä ilmapiiristä”. ”Palvelun ajalla” jännitys kohoaa ja ihmiset reagoivat tärisemällä, kaatumalla, voihkimalla jne. Albert Dager huomauttaa, että ihmiset, jotka reagoivat näissä kokouksissa ovat ”normaaleja, arkipäivän ihmisiä”, jotka ”eivät voi uskoa, että heitä voitaisiin aivopestä tai manipuloida”. Mutta se tapa, jolla jännitys ja kiihko lisääntyy joissakin kokouksissa, saa heidät unohtamaan varuillaan olemisen. He ovat taipuvaisia suggestioon – jopa suggestioon, että heidät on parannettu! Vahvasti latautuneiden kokousten voima tunnustetaan laajalti. ”Jokainen hypnoositerapeutti, jolla on ollut tilaisuus harjoittaa hypnoosia kollektiivisessa ympäristössä, vahvistaa sen helppouden, jolla kouluttamattomat sattumalta valitut ihmiset menevät hypnoositilaan ja esittävät yksinkertaisesti jäljitellen niitä hypnoottisia ilmiöitä, joita he juuri ovat havainneet muissa… Samalla, kun Vineyardin johtajat eivät ehkä tarkoituksella ryhdy manipuloimaan ihmisiä, tai harjoita joukkohypnoosia, niin he ovat hyvin sinisilmäisiä inhimillisten tunteiden ja vapauttamiensa vaarojen ymmärtämisessä.

Vuosia sitten näin videon New Age -ryhmästä, jota johti Bhagwan Shree Rajneesh. Sadat hänen kannattajansa tanssivat ja lauloivat sitkeästi noin tunnin ajan, kun he ”ylistivät” Rajneeshia, joka istui tyynesti heidän edessään ottaen sen kaiken vastaan. Noin tunnin kuluttua useimmat ylistäjistä alkoivat väsyä ja vähitellen melu hiljeni ja ylistäjät hiljenivät jatkaen mietiskelemällä jumalaansa Rajneeshia. Yhtäkkiä sekasorto puhkesi! He kaikki alkoivat kokea jotakin – useimmat alkoivat täristä tai nykiä. Muutamat kaatuivat lattialle ja jatkoivat täristen rajusti ja hillittömästi. Jotkut nauroivat hillittömästi samalla, kun jotkut itkivät. Jotkut näyttivät olevan ahdistuneita ja hyvin peloissaan. Näytti, että kaikki olivat menneet samantyyppisiin kokemuksiin samanaikaisesti. Jos ei olisi voinut päätellä Rajneeshin oppilaiden puvusta ja heidän laulustaan, niin olisi ollut vaikea nähdä mitään eroa tämän kokouksen ja monien Toronton ja Pensacolan kokousten välillä tänä päivänä. Kokemukset ovat samat.

Näin siis kirjoitti Charles S. Graves.

**

Aivan aluksi pitäisi tietysti määritellä, mitä ylistys on. Ovatko esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja palvonta eri asioita kuin ylistys? Teoretisoimatta sen enempää niputan ne tässä kaikki ylistys-käsitteen alle.

Nykyisin ylistys tuntuu tähtäävän tunnepuolen kokemuksiin, jonkinlaisiin elämyksiin. Jos ylistetään vain sen takia, että voidaan saada itsellemme emotionaalisia kokemuksia ja unohdetaan Jumala ylistyksen keskiöstä, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken kaikkiaan sellainen ylistys, joka vaikuttaa suorittamiselta, ”pumppaamiselta” tai rituaalilta, tuntuu vastenmieliseltä ja keinotekoiselta.

Monet ihmiset tuntevat olonsa kiusaantuneiksi tilanteissa, joissa lauletaan pitkiä aikoja ylistyslauluja kädet kohotettuina. Eikä ihminen aina ole kiitosmielellä, voi olla monenlaisia vaikeuksia elämässä sillä hetkellä. Ihmiset ovat myös luonteeltaan erilaisia – monilta ylistäminen kerta kaikkiaan ei vain luonnistu. Suomalaisethan ovat tunnetusti jäyhää kansaa, joka ei hevin tunteitaan muille näytä. Luonteiden erilaisuutta on voitava kunnioittaa – eivät kaikki ole samanlaisia, eikä heitä pidä puristaa samaan muottiin.

Ylistyksen on lähdettävä aidosti sydämestä, sillä ei väkinäisessä ylistämisessä ole mitään mieltä. Tosin meidän pitäisi nähdä vaikeuksiemme yli ja ymmärtää Jumalan suuruus kaikessa – omasta kurjuudestamme huolimatta. Raamatussa meitä kehotetaan kiitämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18). Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan pitäisi olla sydämen asenteenamme.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ylistää mieluummin itsekseen kaikessa hiljaisuudessa silloin kun siihen on aihetta. Lähinnä se ilmenee kiitosmielenä ja kiitosrukouksena Jumalalle. Jumala on auttanut monin tavoin niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja on luonnollista antaa Hänelle kaikesta kunnia ja kiitos. Mikään tässä maailmassa ei ole omaani. Kaikki mikä meillä on, on lahjaa Jumalalta: läheiset, maallinen omaisuus, toimeentulo, terveys jne.

Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa myös siitä, että Hänen sanansa ja lupauksensa Raamatussa ovat tosia. Ja jos ei muusta voi ylistää, niin ainakin siitä, että saa olla pelastettu syntinen Jeesuksen sovitustyön tähden.  Herramme Jeesus on murskannut käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä, joten Saatanalla ei ole meihin enää mitään valtaa!

Toki mielelläni yhdyn ylistyslauluihin ja kiitosvirsiin hengellisissä tilaisuuksissa. Mielipiteeni oikeanlaisesta ylistysmusiikista on, että ensinnäkin sanoman on oltava oikea ja selkeä, Kristusta korottava. Toisekseen uskon, että Jumalakin kuuntelee mieluummin hillittyä musiikkia kuin kovaäänistä bändiä. Joskus tässä on ihan terveen järjen käyttö paikallaan: musiikin on oltava sellaista, että kaikki vauvasta vaariin voivat olla paikalla. Ei Pyhän Hengen tahto ole, että vanhempi väki jää kotiin seurakunnan kokouksessa esitettävän musiikin takia tai että täytyy pitää korvatulpat korvissa.

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus, että olet kuollut puolestani ja lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Kiitos, että tiedät kaikki tarpeeni ja olet pitänyt minusta huolta monin tavoin. Kiitos avustasi ja turvastasi kaikissa vaikeuksissani. Kiitos, että olet lähellä minua ja että mikään ei tapahdu ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että saan luottaa sinun hyvään tahtoosi minunkin kohdalla; tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Aamen.

Lue vielä aiheeseen liittyvä artikkeli Tämän päivän ”kristinusko” – ei mitään muuta kuin tunteita.

Read Full Post »

Sain Samuel Korhoselta tärkeää postia. Hän kertoo näin: ”Tänä päivänä kristikunnassa leviää hyvin voimakkaasti vanha Latter Rain -kultti uusien nimien alla. Sitä levittävät erityisesti sellaiset liikkeet kuin Mike Bicklen IHOP (International House of Prayer), C. Peter Wagnerin NAR (New Apostolic Reformation = Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus) ja Bill Johnsonin Bethel Church. TV7 mainostaa täysillä Mike Bickleä ja Bill Johnsonia ja julkaisee heidän kirjojaan.”

”Maailman korkeimmat helluntaijohtajat suunnittelevat ensi vuodeksi Jerusalemiin alkuperäisen Latter Rain -konseptin mukaista toista helluntaita (Empower 21). Ks. liite Toinen helluntai Jerusalemissa 2015. Suomen helluntailaisten konferenssin pääesiintyjä tänä vuonna oli Joel Osteenin ylistyksenjohtaja Israel Houghton bändinsä, New Breed, kanssa. New Breed on suomeksi Uusi Rotu ja uusi nimi alkuperäisen Latter Rainin ’Joelin Armeijalle’ eli ’Jumalan Ilmestyslapsille’ (MSOG).”

Miksi on tärkeää pitää tätä asiaa esillä? Kun luet alla olevat lyhyet tekstiliitteet, huomaat ehkä, että lähes kaikki mainitut henkilöt ovat hyvin tuttuja Suomestakin katsottuna – muutkin kuin Samuelin punaisella merkitsemät. He ovat osa sitä samaa liikehdintää, jonka kirjoja täällä luetaan ja josta on täälläkin käynyt puhujia. Viimeisimmäksi Suomessa ovat vierailleet vierasta tulta, voitelua ja kirkkautta levittämässä Rodney Howard-Browne (2015), David Herzog ja Todd Bentley.

Monet ovat hämmennyksissään, kun heidän seurakunnissaan mennään näihin kritiikittömästi mukaan. Ainakin tietoa olisi saatavissa – lue vaikka seuraavat liitteet.

Read Full Post »

Older Posts »