Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 1

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 1
14.7.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 4, July/August 2017)

Uusi apostolinen uskonpuhdistus (Uusapostolisuus, New Apostolic Reformation = NAR) on yksi suurimmista, laajimmista ja voimakkaimmista liikkeistä tämän päivän kristikunnassa, mutta silti se lentää paljolti tutkan alla. Jopa mukana olevat useinkaan eivät ymmärrä liikettä ja jopa kieltävät kuuluvansa siihen. Tämä sekaannus johtuu siitä, että NAR:illa ei ole virallista jäsenyyttä eikä edes virallista johtoa. Sen sijaan NAR on enimmäkseen helluntailaisten ja karismaattisten kristittyjen, organisaatioiden ja seurakuntien löyhä koalitio, joita yhdistää määrättyjen Raamatun kohtien tietty ymmärrys ja tulkinta. NAR:in yhteydessä olevat pitävät laajalti kiinni näistä Uuden Testamentin tulkinnoista ja keskittyvät lähinnä ihmeitä koskeviin henkilahjoihin.

Jotkut ovat rinnastaneet NAR:in niin sanottuun helluntailaisuuden Kolmanteen Aaltoon (ensimmäinen aalto alkoi helluntailiikkeen syntymisellä vuonna 1901, toinen aalto samaistetaan vuoden 1960 karismaattiseen liikkeeseen ja John Wimber’in / Vineyard-liikkeen johtama Kolmas Aalto, joka painottaa voimaevankeliointia, parantamista ja hengellistä sodankäyntiä, oli 1980-luvulla). Silti, vaikka NAR ja Kolmas Aalto varmasti menevät päällekkäin, ne eivät ole sama asia.

Yleismaailmallinen NAR:in merkki on ”viisitahoisen palvelutyön” (Five Fold Ministries) hyväksyminen. Useimmat kristityt uskovat, että Ef. 4:11 puhuu viidestä olennaisesta palvelutyöstä ja virasta, joita tarvitaan seurakunnassa, nimittäin apostoli, profeetta, evankelista, paimen ja opettaja, mutta että kaksi näistä viroista – apostoli ja profeetta, eivät ole toimineet vuosisatoihin. NAR:in mukaan Herra on ennallistanut nämä kaksi palveluvirkaa aloittaakseen maanpäällisen valtakuntansa perustamisprosessin. Apostolien ja profeettojen paluun yhteydessä myös kaikki muut henkilahjat on palautettu ja niiden odotetaan olevan ilmeisiä useimpien, ellei kaikkien, kristittyjen elämässä.

NAR:in sisällä on useita oppeja ja käytäntöjä, joista yleisesti pidetään kiinni, kuten seuraavassa osoitamme, mutta NAR:in ainutlaatuinen piirre on apostoliuden jälleenvahvistaminen. Helluntailaiset ja monet karismaattiset ovat pitkään sanoneet, että profeetat elävät keskellämme, mutta vasta hiljattain on joku isompikenkäinen väittänyt samaa apostoleista. Ettemme tekisi virheellisiä johtopäätöksiä, meidän täytyy mennä ajassa taaksepäin ja tarkastella NAR:in alkuperää, kuten myös sen johtoa.

NAR:in perustus

Koska NAR on liitto, jota yhdistää omalaatuinen käsitys viisitahoisesta palvelutyöstä, siinä ei ole organisaatiota eikä vahvistettua johtoa, joka olisi vahvistettu sellaiseksi. C. Peter Wagner (1930-2016) on kuitenkin tunnustettu liikkeen perustaja ja isä. Kautta koko pitkän elämänsä Wagner’illa oli suuri vaikutus laajalla kristillisen ajattelun ja käytännön alueella. Hän oli lähetyssaarnaaja, Fuller’in teologisen seminaarin maailmanlähetyskoulun professori, yli 70 kirjan tekijä, Global Harvests Ministries’in presidentti ja kansleri Wagner Leadership Institute’ssa, joka on harjoituskenttä NAR:ista kiinnostuneille. 1980-luvulla Wagner tuli John Wimber’in ja hänen Kolmannen Aallon teologiansa vaikutuksen alaiseksi. Michael Moriarity selittää, että:

Wimber’iin on vaikuttanut näkemys, että Jeesuksen palvelutyö oli valtakunnan puhkeaminen, jossa valtakunnan julistaminen yhdistyi sen osoittamiseen (riivaajien ulosajaminen, sairaiden parantaminen, kuolleiden herättäminen jne.). Kristuksen seuraajat ovat vastaanottaneet Kristuksen auktoriteetin ja heidän täytyy julistaa valtakuntaa ja käyttää auktoriteettia hänen nimessään. Tehokkaan evankelioinnin avain on yhdistää julistaminen (evankeliumin saarnaaminen) osoittamiseen (merkit ja ihmeet) ^[i]

1980-luvulla Wimber ja Wagner pitivät Fuller’in seminaarissa kuuluisaa kurssiaan nimellä ”MC510 – Signs, Wonders and Church Growth” (Merkit, ihmeet ja seurakuntakasvu). Myöhemmin Wagner omaksui hengellisen sodankäynnin ideoita ja menetelmiä, joita ei edes Wimber hyväksynyt. Näitä selitetään seuraavassa. Kun Wagner alkoi ottaa muita epätavallisia oppeja useista lähteistä, hän lopulta yritti niputtaa ne sateenvarjon alle, jolle antoi nimen ”The Postdenominational Church” (Jälkikirkkokunnallinen kirkko). Saatuaan ilmeisesti kritiikkiä nimen vuoksi joiltakin ystäviltään, mukaan lukien Jack Hayford, hän antoi sille uuden nimen ”Uusi apostolinen uskonpuhdistus” (The New Apostolic Reformation = NAR).

Tässä vaiheessa Wagner uskoi, että seurakunta oli tullut ”Toiseen Apostoliseen Aikaan”, jonka hän sanoo alkaneen vuonna 2001.^[ii] Monet ideoista, joita Wagner tulisi puolustamaan, eivät olleet uusia ja ovat kiertäneet helluntailaisuudessa, Uskonsanassa, Vineyard-liikkeessä ja muissa karismaattisissa liikkeissä vuosia. Se, mitä NAR on tehnyt suuressa määrin, on, että se sisällyttää ja edustaa monia, ellei useimpia, näistä ryhmistä ja ideoista, ilman että todella muodostaa virallista organisaatiota.

Kuitenkin muutamiin johtajista ja järjestöistä, jotka yhdistetään NAR:iin ja hyväksyvät useimmat heidän erikoisuuksistaan, kuuluvat Mike Bickle ja hänen Kansainvälinen Rukoushuoneensa (International House of Prayer = IHOP), Kansas City’n profeetat mukaan lukien Bob Jones ja Paul Cain, Bill Johnson ja hänen Bethel-seurakuntansa, Rick Joyner, Morning Star Ministries’in perustaja, Todd Bentley, Brian ja Bobbie Houston Hillsong-seurakunnasta, Generals International’in Cindy Jacobs, Michael Brown ja Rod Parsley,^[iii] sekä Youth With A Mission (YWAM, Suomessa nimellä Missionuoret).^[iv]

Teologisia erityispiirteitä

Sitä, mikä erottaa NAR:in evankelikaaleista ja jopa toisista helluntailaisista, ei voida määritellä tarkasti. Se johtuu siitä, että kuten edellä totesimme, NAR ei ole virallinen organisaatio eikä yhtenäinen käsityksissään. NAR-kannattajia löytyy Uskonsanassa, menestysevankeliumissa, helluntailaisessa, karismaattisessa ja Kolmannen Aallon liikkeissä. Ne, joille Kalifornian Redding’in Bethel seurakunta on tuttu, tietävät, että se selvästi sopii NAR:in kuvaukseen, kuten myös Hillsong, YWAM ja IHOP. NAR-opit ja filosofiat ovat kuitenkin lisääntyvästi pujahtamassa päälinjan ei-karismaattisiin kirkkoihin ja organisaatioihin.

Vaikka siis NAR:in kannalla olevien välillä on merkittäviä erimielisyyksiä, niin on kuitenkin joitakin kaikkien hyväksymiä yhteisiä nimittäjiä. Kaikki yksilöt, seurakunnat ja organisaatiot, jotka voitaisiin tunnistaa osana NAR:ia, ovat yhtä mieltä seuraavista erikoisopeista (distinctives):

Viisitahoisen palvelutyön ennallistaminen

Tämä on NAR:in olennainen perusoppi, jonka varassa sen kaikki muut filosofiat lepäävät. Perustuen kohtaan Ef. 4:11-13 yhdessä Ef. 2:20 ja 1. Kor. 12:28 kanssa NAR-johtajat uskovat, että kaikki näissä teksteissä luetellut viisi palveluvirkaa, jotka annettiin vahvistamaan ja varustamaan seurakuntaa, ovat täysin toimivia tänä päivänä. Konservatiiviset evankelikaalit ovat yksimielisesti sopineet, että evankelistan, paimenen ja opettajan virat ovat toimineet Uuden Testamentin ajoista saakka, vaikka kieliopillisesti paimenet ja opettajat tarkoittaa yhtä virkaa eikä kahta, eli paimenta/opettajaa.

Protestantit ovat kuitenkin historiallisesti opettaneet, että sekä apostolin että profeetan virka lakkasi UT:n kaanonin sulkeutuessa, koska niiden tarkoitus, perustuksen laskeminen seurakunnalle, oli saavutettu (Ef. 2.20). Kun seurakunnan perustus oli laskettu, apostolin ja profeetan rooleja ei enää tarvittu ja siten ne häipyivät maisemasta. Tänä päivänä pyhien varustamisen työtä suorittavat evankelistat ja paimenet/opettajat.

Helluntailaisuus on kuitenkin opettanut syntymästään saakka, että profeetan virka on ennallistettu, eli se ei koskaan lakannutkaan olemasta. Jos profeettoja vielä vaeltelee maan päällä, niin uusia ilmoituksia Jumalalta pitäisi odottaa ja helluntailaiset ovat pitkään hyväksyneet ja odottaneet näin olevan. Viime aikoina eivät ainoastaan karismaatikot ole hyväksyneet profeettojen olemassaoloa, vaan myös valtavirran evankelikalismi.

Wagner ja NAR-johtajat kuitenkin uskovat, että myös apostolin virka on nyt ennallistettu. Ajatellaan, että Jumala on tekemässä uutta ajassamme valmistautumisessa Hänen valtakuntansa tulemiselle maan päälle ja nykyajan apostolit ovat sen johdossa. Erään lähteen mukaan on noin 400 tunnustettua apostolia, jotka vuonna 2010 olivat apostolisten johtajien kansainvälisen koalition (International Coalition of Apostolic Leaders) jäseniä.^[v]

Yliluonnolliset merkit ja ihmeet

Ensiksi on myönnettävä, että ihmeillä ja merkeillä on pohja Raamatussa, mutta niiden yleisyys ja tarkoitus usein ohitetaan. Ensiksikin, mitä tulee niiden yleisyyteen, niin huomaamme, että on ollut vain kolme ajanjaksoa, jolloin ihmeet olivat tavallisia raamatunhistoriassa. Ensimmäinen oli Mooseksen palvelutyön aikana, varsinkin Egyptissä Eksoduksen aikaan ja ajoittain erämaavaelluksen aikana. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosuan johdon alaisuudessa Jumala kyllä teki joitakin ihmeellisiä asioita, mutta sen tyyppisiä ihmeitä, joita Mooses teki, ei ole nähtävissä. Vuosisatoja myöhemmin Elian ja Elisan profeetallisen palvelutyön aikoina oli nähtävissä toinen ihmeiden kausi, jolloin tehtiin kaikkiaan 21 ihmettä. Elisan mentyä ihmeitä tuli jälleen esiin vasta Jeesuksen palvelutyössä ja sen jälkeen apostolien palvelutyössä. Ihmeet ja merkit, vastoin joidenkin olettamusta, eivät esiintyneet kaikkialla raamatunhistoriassa, vaan rajoittuivat näihin kolmeen ajanjaksoon.

Se, miksi näin on, puhuu ihmeiden ja merkkien tarkoituksesta. Jumala kyllä pystyy tekemään ihmeitä aina, mutta tekee usein, niin kuin tahtoo. Mutta kun Hän on päättänyt tehdä niitä yksilöiden kautta, siihen on erityinen syy. Ihmeet palvelevat todistaen oikeaksi näiden Jumalan lähettämien yksilöiden elämän, palvelutyön ja sanoman. Mooses tuli Egyptiin kykenevänä kutsumaan alas tuomioita egyptiläisille ja heidän jumalilleen osoittaakseen, että Jumala oli ylivertainen kaikkiin mytologisiin jumaluuksiin nähden, joita suurin kansakunta maan päällä palvoi. Samalla juutalaiset vakuuttuivat, että Mooses oli Jumalan mies, joka kutsui heitä palaamaan Luvattuun Maahan. Elia ja Elisa ilmestyvät paikalle pimeällä hetkellä Israelin maassa muistuttamaan juutalaisia, että Jumala edelleen hallitsi huolimatta korruptiosta, joka kyllästi Jumalan kansan. Heille oli tullut aika valita Baalin ja Jahven välillä ja profeetan ihmeet antoivat voimallisia ja selkeitä todisteita siitä, kuka oli todella suvereeni.

Jeesuksen aloittaessa julkisen palvelutyönsä kukaan ei ollut tehnyt ihmettä vuosisatoihin eikä Jumala ollut antanut profetiaa sitten Malakian noin 400 vuotta aikaisemmin. Jeesuksen palvelutyö oli täynnä ihmeitä käsittäen kaikkea sairaiden parantamisesta (Joh. 4:46-53), tuhansien ruokkimiseen (Joh. 6:1-14), kuolleiden herättämiseen (Joh. 11:1-44), sään ja luonnon käskemiseen (Matt. 15:28-33), riivaajien ulosajamiseen (Matt. 8:28-34).

Kysymys on, miksi Jeesus teki näitä asioita? Meitä ei jätetä arvailemaan. Jeesus ei tehnyt taikatemppuja eikä pelkästään auttanut kärsiviä. Hän antoi eittämättömiä todisteita, että Hän oli Jumala ja että pelastus löytyy vain Hänessä. ”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä” (Joh. 20:30-31). Ihmeet eivät olleet vain satunnaisia armo- ja voimatekoja, vaan ne osoittivat Jeesuksen persoonaan ja sanomaan.

Taivaaseen astumisen jälkeen apostolit noudattivat tätä samaa mallia. Apostolien Teot alkaen jakeesta 2:43 kertoo kymmenistä ”ihmeistä ja merkeistä,” joita tapahtui apostolien kautta seurakunnan varhaisina päivinä. Niiden tarkoitus ei ollut vain parantaa ihmisiä, ajaa ulos riivaajia, eikä edes aiheuttaa kuolemaa (Apt. 5:1-11), vaan osoittaa, että Jumala oli antanut heille valtuudet johtaa vasta muodostettua seurakuntaa ja julistaa evankeliumin sanomaa. Voima houkuttelee tietynlaisia ihmisiä ja niinpä ei ole yllätys, että monet, jotka eivät olleet Jumalan lähettämiä, väittivät olevansa apostoleja (2. Kor. 11:13-15). Kuinka sitten ihmisten tuli erottaa väärät apostolit ja heidän petollinen sanomansa Jumalan apostoleista ja heidän totuuden ja elämän sanomastaan? Paavali esittää kriteerit jakeessa 2. Kor. 12:12: ”Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.” Yliluonnolliset kyvyt, jotka Herra antoi varhaisille tiedottajillensa, vahvistivat, että heillä oli Hänen valtuutuksensa ja mikä tärkeintä, Hänen jumalallinen innoitettu sanomansa.

Myöhemmin Heprealaiskirjeen tekijä sanoo samaa: ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan” (Hepr. 2:3-4). Tässä oli syy, että Juuda voi luottavaisesti kirjoittaa: “Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet” (jae 17). Pietari vahvistaa saman: ”… että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2. Piet. 3:2).

Apostolit olivat seurakunnassa Jumalan nimittämä perustus (Ef. 2:20), jotka puhuivat Jumalan itsensä innoittamaa arvovaltaista sanomaa (Ef. 3:5). Koska alkuseurakunnalla ei vielä ollut Uuden Testamentin kirjoituksia, jotka tulisivat olemaan apostolien opetusten kirjoitettu tallenne (Apt. 2:42), niin oli välttämätöntä, että ne, joilla oli Jumalan virheetön ilmoitus, vahvistettiin sellaisiksi ihmeillä. Uuden Testamentin kaanonin valmistuttua sellainen vahvistus ei ole enää välttämätön. Tänä päivänä puhuu Sana innoitetun Jumalan henkeyttämän tekstin auktoriteetilla. Tässä on syy, että Pietari voi kirjoittaa: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta” (2. Piet. 1:19). Raamatusta löytyvä Jumalan täydellinen ilmoitus on enemmän kuin kykenevä tekemään meistä ”täydellisiä, kaikkiin hyviin töihin varustettuja” (2. Tim. 3:17). Mitään ei tarvitse lisätä, mitään ei myöskään pitäisi koskaan ottaa pois (Ilm. 22:18-19).

Tätä raamatullista taustaa vasten on pantava merkille, että ihmeet ja parantamiset ovat keskeinen tekijä NAR:ille ja kaikille siinä mukana oleville. NAR:in kannattajat uskovat, että nykyajan kristityt on kutsuttu olemaan osa ihmeidentekijöiden armeijaa ja uskotaan, että ihmeiden tekeminen on taito, jota voidaan opettaa. Bill Johnson’in Bethel-seurakunnan yliluonnollisen palvelutyön koulu (School of Supernatural Ministry) kerskuu 2000 oppilaalla, joita opetetaan tekemään ihmeitä ^[vi] Jotkut ihmeistä ovat lähes naurettavia, kuten väitteet satavasta kultapölystä, taivaallisista pilvistä (shekina-kirkkaus), enkelien höyhenistä ja hampaiden kultapaikoista. Christianity Today raportoi, että Johnson’in vaimon ja muutamien muiden Bethel-johtajien ”on kerrottu harjoittaneen ”hautaimua” eli ”hautalikoamista” muka keinona imeä kuolleiden kristittyjen hengellistä voitelua makaamalla heidän hautojensa päällä.”^[vii]

Kutsuttuina eri nimillä, kuten Jumalan Ilmestyslapset (Manifest Sons of God) ja Joelin Armeija (Joel’s Army), jotkut uskovat, että tapahtuu suurempia ihmeitä, kuin mitä jopa Jeesus teki.^[viii] Mutta kun tarkastelemme monia kertomuksia ihmeistä ja parantamisista, niin paha katko Raamatun ja nykyisten käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla paranemiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistattomia, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalvelujen väitteitä. Jack Deere, karismaattinen teologi ja entinen Dallas’in teologisen seminaarin professori, puolustaa tätä katkoa: ”On väärin vaatia, että ihmeiden ja merkkien apostolinen palvelutyö olisi malli parantamisen lahjoille, jotka on annettu keskiverto Uuden Testamentin kristitylle.”^[ix] Deere tunnistaa selvästi, että nykyajan parantamiset eivät ole saman luontoisia kuin Raamatusta löytyvät parantamiset. Mitä sitten tapahtuukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samalla tasolla sen kanssa, mitä tapahtui Uudessa Testamentissa.

Hengellinen sodankäynti

Ihmelahjat ja hengellinen eli demoninen sodankäynti käyvät yhdessä kuin käsi ja hanska. NAR ei aloittanut tämän päivän pakkomiellettä demoniseen, jonka juuret ulottuvat helluntailaisuuden alkuaikoihin, mutta NAR on lisännyt joitakin uusia mutkia ja ryppyjä. Monia uusia väitteitä ja opetuksia esiintyy tämän ryhmittymän alla. Uskotaan esimerkiksi, että 10/40-ikkunaa hallitseva demoni, nimeltä Taivaan Kuningatar, leiriytyi Mount Everest’ille ja jotkut NAR-johtajat väittivät kiivenneensä hänen luoksensa kiinnittääkseen hänet hengelliseen sodankäyntiin (vaikka mikään riippumaton lähde ei ole vahvistanut tätä matkaa).^[x] Wagner itse opetti hengellisen sodankäynnin kolmea tasoa kirjassaan Confronting the Powers (Voimien kohtaaminen). Korkein taso tunnetaan ”strategisen tason esirukouksena”, jossa yritetään kohdata alueellisia demoneja ja päästä niistä eroon.

Usein käytettyihin menetelmiin kuuluu ”hengellinen kartoitus”, jossa kaupungin, alueen tai valtion tutkimusta käytetään selvittämään, mitkä alueelliset henget hallitsevat tuolla alueella. Kun henki on löydetty, se kohdataan nimeltä ”sen linnoitusten repimiseksi”. Toinen suosittu menetelmä on rukouskävely, jossa uskovien ryhmät kävelevät lähiöitä, kaupunkeja ja muita vastaavia alueita kiinnittääkseen ne hengellisen sodankäynnin rukoukseen [lue kommentit rukouskävelystä artikkelin lopusta]. NAR:in kannattajien mukaan demonit ilmeisesti valvovat maantieteellisiä alueita ja ne täytyy poistaa valtaistuimelta näillä menetelmillä. Demonit pyrkivät myös aiheuttamaan vahinkoa yksilöille sukupolvikirouksilla, jotka ovat ihmisen esi-isille asetettuja kirouksia, jotka voidaan poistaa vain jonkin hengellisen sodankäynnin muodon kautta menetelmillä, jotka on kehitetty Raamatun ulkopuolisilla kokeiluilla. Ja kun joku kohtaa taloudellisia vaikeuksia ja terveysongelmia, ne usein jäljitetään demonien toimiin. Demonit sellaisilla nimillä, kuin ”syöpä” tai ”köyhyys”, täytyy ajaa ulos vapautuksen tuomiseksi.^[xi]

Dominionismi

Hengelliseen (eli demoniseen) sodankäyntiin liittyy läheisesti idea, että koska Aadam menetti maan hallinnan Saatanalle, niin meidän tehtävämme nyt on ottaa se takaisin. On seitsemän nimenomaista aluetta, joilla kristittyjen täytyy pyrkiä hallitsemaan: hallinto, taide, rahatalous, koulutus, uskonto, perhe ja media. Tämä tunnetaan NAR-piireissä Seitsemän Vuoren Mandaattina (Seven Mountain Mandate). Kun kristityt ottavat näiden seitsemän vuoren hallinnan, niin taivaan valtakunta tuodaan maan päälle ja Jeesus tulee takaisin (teologiassa tämä tunnetaan nimellä postmillennialismi).^[xii] [Postmillennialismissa odotetaan maailman kehittymistä tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, ja vasta sen lopulla Jeesus palaa, kun taas perinteisen, premillennialistisen, käsityksen mukaan Jeesus tulee ennen kuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa.]

Herätysliikehdintä (Revivalism)

Jotkut näkevät ”valtavan herätyksen avaimena tälle liikkeelle”.^[xiii] Tällä tarkoitetaan sitä, että NAR näkee itsensä tuomassa Jumalan valtakunnan lopunajan sielujen sadonkorjuun kautta. Tässä artikkelissa jo mainittujen menetelmien lisäksi NAR-johtajat käyttävät musiikkia (Hillsong ja Bethel asettavat mallin), suuria joukkokokouksia stadioneilla, jotka live-striimataan maailmanlaajuisesti ja lukuisia muita isoja keinoja ja tapahtumia saamaan aikaan maailmanlaajuisen herätyksen. NAR:in postmillennialismi ei jätä juuri tilaa lopunajan totuudesta luopumiselle. Sen sijaan NAR:in sanomaa edistetään voimakkaasti, että saataisiin aikaan herätys, joka mahdollistaa Kristuksen paluun. Kuten Christianity Today (CT) raportoi: ”Herätys on yhdistävä teema Bethel’issä.”^[xiv] On kiinnostavaa, että vaikka Bethel voi tarkistaa NAR-liitännäisjärjestön jokaisen tunnuspiirteen, niin em. artikkelissa Bill Johnson kiistää kaikki viralliset yhteydet NAR:iin. Tämä osoittaa, miten vaikeaa on määritellä siihen sekaantuneet.

Raamatun ulkopuolinen ilmoitus

Kaikilla tasoilla ja jokaisessa liitännäisryhmässä muka Herralta tuleva henkilökohtainen ilmoitus on keskeistä. Tämä on odotettavissa, koska se, mikä erottaa NAR:in useimmista muista evankelikaalisista opetuksista, on se, että heillä on eri lähde kuin muilla kristityillä. Vaikka julistavat olevansa sitoutuneita Raamattuun, niin totuus on, että heidän apostoliensa ja profeettojensa saamat profetiat horjuttavat innoitettua Jumalan Sanaa ja lisäävät siihen. Jo ruohonjuuritasolla keskiverto NAR-kannattaja odottaa säännöllisesti kuulevansa henkilökohtaisen sanan Herralta ja nämä sanomat määrittävät, mitä he uskovat ja kuinka elävät paljon enemmän kuin Raamattu. Sellaiset muka Herralta tulleet sanomat kuitenkin mitätöivät itse Raamatun. Hiljattain ”apostoli” Brian Simmons väitti, että Herra ohjasi häntä tuottamaan uuden käännöksen nimeltä Passion Translation, joka vääntää Raamatun tukemaan NAR-teologiaa.^[xv] Passion Translation on parhaimmillaan yhden miehen mukaelma, joka on tarkoitettu antamaan jonkin verran oikeellisuutta NAR:in menetelmille ja opetuksille. Liikkeeseen kuuluvat käyttävät sitä laajalti.

**

Tämän artikkelin toisessa osassa tarkastelemme, kuinka NAR on nyt soluttautumassa ei-karismaattisiin evankelikaalisiin seurakuntiin useimpien ollessa tietämättömiä vaarasta. Lue Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 2.

By Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

Viitteet:

i] As quoted by Richard Fisher in The Quarterly Journal, October-December 2011 p. 7).

[ii] Ibid., p. 8.

[iii] http://bereanresearch.org/dominionism-nar/

[iv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 84-85, 89.

[v] Ibid., pp. 16-17.

[vi] Martyn Wendell Jones, “Kingdom Come in California, Christianity Today May 2016; p. 33.

[vii] Ibid., see also: www.youtube.com/watch?v=6wKPjf1mjb8).

[viii] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp. 102-114.

[ix]  Nathan Busenitz, Right Thinking in a Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017), p. 240.

[x] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 79-80.

[xi] Ibid., pp. 1, 49, 51, 79-90, 102-114.

[xii] Ibid., pp. 51, 81, 87-88.

[xiii] Bereanresearch.org/Dominionism-nar

[xiv] Martyn Wendell Jones, p. 33.

[xv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 67-69.

---

Lisäys 7.10.2018

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiilta pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä LT10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.”

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Read Full Post »

Miksi Hillsongin musiikki on vaara seurakunnallesi

Why Hillsong Music is Dangerous For Your Church
By Jeff Maples 17.3.2016, suom. SK

Houston, meillä on ongelma!

Se on Brian Houston. Luultavasti yhtenä vaikutusvaltaisimpana hahmona tämän päivän tunnustavassa seurakunnassa Houston on nykyisin Hillsongina tunnetun maailmanlaajuisen monia toimipisteitä käsittävän megaseurakunnan senioripastori. Houston’in pedofiili-isän perustama seurakunta hallitsee nykyaikaisen ylistysmusiikin kenttää lauluillaan, joita soitetaan jokaisen kirkkokunnan seurakunnissa ympäri koko maailman.

Suositut laulut, kuten Oceans ja Forever Reign ja sanoitukset kuten ”Spirit lead me, where my trust is without borders” (Henki johda minua sinne, missä luottamukseni on rajaton) ja ”nothing compares to your embrace” (mikään ei vastaa sinun syleilyäsi) täyttävät baptistien, metodistien helluntailaisten ja katolisten seurakuntien – kaikenlaisten seurakuntien IMAG-screenit sunnuntain jumalanpalvelusten aikaan. Raivoavista sähkökitaroista, rummuista ja ammattisolisteista pieniin kuoroihin, joissa on vain kosketinsoitin ja muutama laulaja, musiikki on valloittavaa saaden monet kyynelehtimään kädet kohotettuina laulaessaan ylistystä Jumalalle.

Joten mistä sitten ei pitäisi tykätä?

Ensiksikin, Hillsong on kultti. Varsinkin persoonallisuuskultti. Blogikirjoituksessa (Five Things That Should Matter to a Worship Leader) Hillsongin verkkosivustolla Jonathan Douglass, yksi Hillsongin eturivin ylistyksenjohtajista, kirjoittaa:

2. Me parhaillaan toteutamme johtavan pastorimme näkyä (emme omaamme).

On tärkeää, että niin ihmeellisiä kuin luovat ideamme ehkä ovatkin, jos ne eivät lopulta ole linjassa sen kanssa, mitä Johtava Pastorimme ja johtajamme haluavat, niin me panemme ne iloisesti syrjään. Seurakunta ei ole olemassa ylistysryhmiemme rakentamiseksi – ylistysryhmämme ovat olemassa seurakunnan rakentamiseksi!

Tässä on ongelma. Raamatulliset seurakunnat eivät ole olemassa johtajan ”näyn” toteuttamiseksi, vaan seurakunnat ovat olemassa Jumalan kirkastamiseksi, Raamatun opettamiseksi ja saarnaamiseksi ja opetuslasten tekemiseksi. Koska Brian Houston, joka on nyt  Royal Commission’in tutkittavana sekaantumisestaan isänsä lapsiin kohdistuneiden rikosten salaamiseen, on Hillsong-seurakunnan johtava pastori Douglass tehnyt selväksi, ketä Hillsong’in ylistysohjelma palvelee. (Huom. Se ei ole Jeesus.)

Joten mikä todellisuudessa on se ”näky”, jota Hillsong pyrkii toteuttamaan? Voit lukea hänen näkynsä koko julistuksen tästä. Tiivistetysti voisi sanoa, että hän ”näkee” suuren maailmalliseen kulttuuriin ja musiikkiin keskittyneen suuren globaalin seurakunnan, jonka päämääränä on vaikuttaa maailmaan vesitetyllä sisällyksettömällä kristinuskon versiollaan – ja hän väittää ”näkynsä” olevan Jumalalta.

Jeesuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).

[Katso ensimmäinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä Brian Houston kertoo, mitä kristinuskon ja seurakunnan pitäisi hänen mielestään olla.]

Houston’illa ei selvästikään ole mitään käsitystä, mikä seurakunnan tarkoitus ja tehtävä on. Vaikka hän vääristää kohdan Apt. 8. luvusta surullisessa yrityksessä todistaa seurakunnan koostuvan pahoista, hän sitten sanoo rakastavansa sitä, että hänen seurakuntansa on täynnä särkyneitä katumattomia ihmisiä.

Vaikka on totta, että ”jokainen joka tulee” Kristuksen tykö, on osa seurakuntaa, niin käännyttyämme me lakkaamme tekemästä entisiä asioita ja identiteettimme on nyt Kristuksessa. Parannus on välttämätön osa pelastusta ja sinä et ole osa Kristuksen seurakuntaa, ellet ole pelastettu. Raamattu kutsuu meitä erottautumaan maailmasta.

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

Houston’in seurakunta ei kuitenkaan ole rakennettu katuvien uskovien varaan, joilla Kristus ja hänen Sanansa on pääkulmakivi, vaan se keskittyy kaikkien niiden ympärille ”jotka tulevat” ja alistuvat hänen ”näkyynsä”. Tätä todistaa se tosiasia, että yhdellä hänen kampuksistaan [yksi Hillsongin ”kampus” on Isokirja-opisto Keuruulla, koska se on fuusioitunut Alphacrucis’iin, joka on Hillsongin raamattukoulu. Suom. huom.] oli seurakunnan aktiivisina ja osallistuvina jäseninä kaksi katumatonta homoa, jotka julkisesti suunnittelivat homoavioliittoa. Toinen heistä oli itseasiassa kuoronjohtaja. Houston’in reaktio tähän oli ”rakastaa heitä” ja ”auttaa heitä heidän matkallaan” sen sijaan, että heitä olisi nuhdeltu synnistä ja kutsuttu parannukseen. Raamattu kutsuu näitä ihmisiä ”avionrikkojiksi” ja Jumalan vihollisiksi (Jaak. 4:4).

Hillsong-seurakunta ei ole olemassa saarnatakseen Jumalan Sanaa ja vetääkseen ihmisiä Kristuksen tykö tuoden kunniaa Hänen pyhälle nimelleen – se on olemassa vetääkseen ihmisiä heidän musiikkiinsa, joka tekee heille rahaa ja antaa heille valtaa ja antaa kunniaa heidän ihmiskeskeiselle ihmisen rakentamalle pseudohengelliselle valtakunnalleen. Brian Houston saarnaa selvästi väärää evankeliumia. Etelän baptistien johtaja Albert Mohler sanoi:

Hillsong on uuden vuosituhannen väen menestysliike, jossa polyesteri ja Oral Roberts’in keskiluokka-assosiaatiot ovat antaneet tietä risoille farkuille ja hienostuneelle rock-musiikille… Se, mikä on tehnyt Hillsongista omaleimaisen, on evankeliumin todellisen sisällön minimoiminen ja hengellisyyden paljon hajautetumpi esittäminen.

Brian Houston’in uskonsanan evankeliumi opettaa, että Jumala tahtoo sinun olevan rikas ja kuuluisa, niin että voit saavuttaa miljoonia ihmisiä Kristukselle.

[Katso toinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä on katkelma hänen saarnastaan tästä aiheesta.]

Edelleen se on olemassa käännyttääkseen olemassa olevia seurakuntia, myös raamatullisia, seurakunniksi, jotka mukautuvat heidän ideologiaansa. Vaikka Hillsongilla on yhtäläisyyksiä karismaattisten ja helluntailaisten seurakuntien kanssa, se todellisuudessa perustettiin myöhäissadeliikkeen ideologialle, joka nyt tunnetaan uutena apostolisena uskonpuhdistuksena (New Apostolic Reformation = NAR) ja käyttää aggressiivisia ja häikäilemättömiä menetelmiä seurakuntien valtaamiseksi.

Mitä tapahtuu, kun Hillsong perustaa ison seurakunnan uudelle alueelle? Monet pienemmistä seurakunnista kuolevat:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen” (Juuda 1:4).

Puoleensavetävällä musiikillaan, jolla on jumalisuuden muoto, mutta joka kieltää Hänen voimansa (2. Tim. 3:5) Hillsong pujahtaa vakaisiin seurakuntiin petollisesti kääntäen ihmiset omaan ideologiaansa ja vetäen heidät ”näkyynsä” – Brian Houston’in ”näkyyn”. Laaja skaala musiikkia, josta osa voi tuntua pinnalta katsoen teologisesti hyvin vakaalta (jopa Saatana voi esiintyä valon enkelinä (2. Kor. 11:14) ja osa räikeän pinnalliselta ja jopa epäraamatulliselta, on tehokas valtausmenetelmä. Se on petollinen ja se on paha (Mark. 13:22).

Musiikin teologialla ei ole merkitystä Hillsongille. Musiikin houkutteleva luonne on se, joka vetää ihmisiä, ei teologia. Hillsongin musiikkiohjelma rahoittaa koko liikkeen ja joka kerran, kun seurakuntasi laulaa jotakin heidän ylistyskappaleistaan, te täytätte Brian Houston’in taskuja ja toteutatte hänen ”näkyään”. Katso myös Hillsong: A Breeding Ground of False Converts – And Your Church Pays For It (Väärien käännynnäisten kasvatusalusta – ja sinun seurakuntasi maksaa siitä).

Kuuntele musiikin sanoja. Kun niitä vertaa Raamattuun, käy hyvin selväksi, että Jonathan Douglass ja Hillsongin musiikkiteollisuus suorittaa täysillä tehtäväänsä toteuttaen johtavan pastorin ”näkyä” maailmallisesta, teologisesti pinnallisesta seurakunnasta, joka suvaitsee syntiä kadotettujen ehdoilla. Musiikki pyrkii välittämään lähes universalistista teologiaa, että Kristuksessa me kaikki olemme vapaita ja vapaita tekemään mitä huvittaa ilman pelkoa Jumalan vihasta. Kristuksessa emme kuitenkaan ole vapaita jatkamaan synnin tekemistä, vaan olemme vapautetut synnistä ja harjoitamme jatkuvaa parannusta. Raamattu sanoo, että Jumala ei ole niissä, jotka rakastavat maailman asioita.

Jos siirappinen tunteisiin vetoava musiikki poistettaisiin ja rakastettujen laulujen sanat vain puhuttaisiin, niin saisitkohan saman lämpöisen pörröisen tunteen, saman tunnehuipun? Olisitkohan yhtä ”liikuttunut”? Pystyisitkö erottamaan totuuden ”lähes totuudesta”? Vai onko se ennemmin musiikki, jota palvot, kuin että palvoisit Jumalaa Hänen ikuisen Sanansa kautta? Tutki itseäsi nähdäksesi oletko todella uskossa (2. Kor. 13:5). Johtaako sinua Jumalan Henki (Room. 8:14) vai maailmalliset himot (1. Joh. 2:16)?

”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani…’” (2. Kor. 6:17).

 

 

Read Full Post »

Mitä väärää Hillsongissa?

By Hughie Seaborn, suom. SK

Keitä ihmisiä ja mitä he uskovat?

Hillsong sai alkunsa vuonna 1986 ja oli Mark ja Darlene Zschech’in sekä Geoff Bullock’in inspiraatio. Bullock oli ”musiikkityön” johtaja Brian ja Bobbie Houston’in Hills Christian Life Centre’ssä Sydney’n Castle Hill’issä. Yhdessä Pat Mesiti’n kanssa, joka lopulta perusti Youth Alive’n, Zschech’it kuuluivat bändiin, joka pyrki saavuttamaan lukiolaisia. (Pat Mesiti kohosi lopulta korkeaan Australian kristillisten seurakuntien (ACC) kansallisen johtajan asemaan.) Mesiti esitteli Zschech’it Hills CLC:lle ja kohta heidät pantiin ”musiikkityöhön” Bullock’in rinnalla. Kun Geoff Bullock ”vetäytyi” Hillsong’ista, Darlene Zschech astui hänen tilalleen ja hänestä tuli ”ylistyspastori” Brian ja Bobbie Houston’in kasvavaan Hillsong-seurakuntaan.

Brian’in isä, Frank Houston, oli Uuden Seelannin AOG:n johtaja (General Superintendent). Vuonna 1977 hän muutti Uudesta Seelannista Australiaan kiistanalaisissa sukupuolielämään liittyvissä olosuhteissa ja perusti Sydney’n Kristillisen Elämän Keskuksen (Sydney Christian Life Centre). Huolimatta Uuden Seelannin aikaisista salaisista seksuaalisista rikkomuksistaan Frank nousi korkeaan asemaan ja suureen kunnioitukseen helluntaiseurakunnissa sekä myös vanhimman asemaan NSW:n (Uusi Etelä-Wales) helluntaiseurakunnissa (AOG).

Kun Sydney Morning Herald’in (SMH) uutistoimittaja (27.3.2002) kysyi Brian Houston’ilta seksuaalisten rikkomusten yleisyydestä AOG:n korkeilla paikoilla, niin puhuen liikkeen korkeimpana johtajana hän valisti toimittajaa, että Australian 2000 saarnamiehestä korkeintaan viisi vuodessa paljastuu ja saa ojennusta seksuaalisista rikkomuksista. Hän jatkoi puolustamalla entistä uuden Seelannin AOG:n johtajaa Jim Williams’ia, joka palveli AOG:n pastorina Brisbane’ssa, mutta jonka lupakirja Uudessa Seelannissa pysyvästi peruutettiin hänen sekaannuttuaan ”aviorikoksiin ja muihin tahdittomuuksiin koskien eri naisia monen vuoden aikana”.

Jos olet sellainen kuin minä ja SMH:n toimittaja, niin tässä kohtaa kysyt myös, että ”miksi on niin paljon seksuaalisia rikkomuksia johtajien keskuudessa näissä hyvin suosituissa ja maineikkaissa järjestöissä, jotka luottavaisesti tunnustavat olevansa Australian edustajia selkeällä valtuutuksella itse Jumalalta johtaa kansakunnat Hänen läsnäoloonsa ja pyhään palvontaan?”

Maailman ylistämistä

Raamattu opettaa selvästi, että ihmisten, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, tulee näkyvästi erottautua maailman asioista. Sen vakavuus, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta, näyttää olevan täysin kateissa Hillsong-seurakunnan johdolta ja Hillsong’in bändin jäseniltä ja muusikoilta.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” (1. Joh. 2:15-16)

Edelleen luemme: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)

Onko Hillsong maailmallinen?

Hengellinen aviorikos on synti, jossa maailman muodit ja huvit menevät Herran asioiden edelle. Joko tietoisesti tai tietämättään Hillsong teoillaan edistää juuri sitä. Huolimatta siitä ovatko heidän motiivinsa hyvät vai ei ja huolimatta siitä, ovatko he mukavia ihmisiä vai ei, niin yksinkertainen tosiasia on, että he käyttävät maailmallista ja jumalatonta rock-musiikin välinettä, jota naivisti kuvailevat ylistyksenä yrittäessään tuoda niin uskovat kuin uskomattomat suhteeseen pyhän Jumalan kanssa. Ylistystä ei pitäisi tarjota Jumalalle eikä evankeliumia esittää sellaisella tavalla, että ne täyttävät maailman normit, sillä Jumala sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” (Room. 12:2). Jos yritämme käyttää ”tämän maailman jumalalle” kuuluvia asioita ihmisten tuomiseksi pyhän Jumalan läsnäoloon, niin se ei kelpaa Hänelle.

Seurakunta, joka on omaksunut sen elämäntapaa ja viihde-arvoja, ei voi kutsua ulos maailman pahuudesta myöskään kadotettuja syntisiä. Melkein jokainen vakava kristitty ymmärtää, että jos ylistyksessä käytetään jotakin, joka on historiallisesti yhdistetty vapaan seksin, jumalattomuuden, juopottelun, huumeiden ja emotionaalisten orgioiden vaihtoehtoiseen kulttuuriin, tai noussut siitä, niin se on enemmän kuin sopimatonta – se on synnillistä ja todistaa petoksesta.

Rock-musiikki ja seksi – kuin kaksi marjaa

Sekaannus siinä, mikä on sopivaa tarjota Jumalalle, ei ole ainut alue, jolla Hillsong’in johtoa viedään harhaan. Heidän mukautumisensa maailmaan ja kiinnostuksensa lihallisiin asioihin näkyy muuallakin heidän ”palvelutyössään”.

”Pastori” Bobbie Houston (Brian Houston’in vaimo) teki äänitesarjan, joka ylistää ”Valtakunnan Naisten” hyveitä. Yhdellä puheella tässä sarjassa, jota aiemmin mainostettiin Hillsong’in sivustolla, oli aistillinen otsikko ”Valtakunnan Naiset rakastavat seksiä”.

Saat anteeksi, jos kysyt: ”Mitä tämä otsikko ja aihe viestii kristityille, varsinkin Hillsongin kohdeyleisölle, teini-ikäisille ja nuorille aikuisille?” Kuulostaako tämän sarjan otsikko siltä, että Hillsong’in johto välittää lihan tekojen kuolettamisesta?

Mutta miksi meidän pitäisi odottaa Hillsong’in johdolta jotain muuta? Maailmallisten ja lihallisten menetelmien käyttäminen takaa maailmallisia ja lihallisia tuloksia – heidän ansioluettelonsa todistaa tämän totuuden. Jo pelastumattomatkin tietävät, että rock-musiikki, kapina ja aistillisuus ovat kaikki marjoja samassa mukissa.

Pahat kumppanit tahraavat jumalisuuden

”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’ Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta…” (1. Kor. 15:33-34)

Mitä sinä tiedät Hillsong’in ja kumppaneiden teologisista käsityksistä? Tiedätkö, että he ovat uskonsanan opettajien ja heidän harhaisten oppiensa kannattajia ja mainostajia? Jumalan Sana neuvoo kristittyjä erottautumaan vääristä opettajista ja paljastamaan heidät. Varoittavatko Hillsong’in johtajat seurakuntiaan uskonsanan opettajien mainostamista harhaopeista, vai sallivatko heidän levittää perkeleellisiä harhaoppejaan Hillsong’in saarnatuolista? Seuraavat henkilöt ovat kaikki Hillsong’in ystäviä, vaikka opettavat harhaoppeja!

C. Peter Wagner: ”Herra on laskemassa seurakunnan perustusta uudelle vuosituhannelle. Tämä perustus on rakennettu apostolien ja profeettojen varaan.” Wagner puhuu tässä uudesta viimeisten päivien apostoleihin ja profeettoihin perustuvasta perustuksesta hän itse pääapostolina. Raamattu kuitenkin opettaa, että seurakunnan perustus laskettiin 2000 vuotta sitten Kristus pääkulmakivenä.

George Otis nuorempi on tehnyt videon, jolla julistetaan: ”Kristus ei ole lunastanut meitä antamalla henkensä lunnaiksi syntiemme tähden, jotta voisi vapauttaa meidät. Jumala ei koskaan pitänyt ihmistä synnin vankina. Totuus on, että Kristus ei maksanut kenenkään velkaa.”

Kenneth Copeland: ”Järkytyin huomatessani, kuka se suurin epäonnistuja Raamatussa itseasiassa on. Koko Raamatun suurin epäonnistuja on Jumala.”

Kenneth Hagin, Kenneth Copeland, Joyce Meyer ym. opettavat, että Kristus ei saanut lunastuksen työtä valmiiksi Golgatan ristillä, vaan helvetissä. Hän hävisi ristillä, kuoli hengellisesti ja Saatana vei hänet helvettiin ja kidutti häntä siellä kolme päivää ja kolme yötä. Kestettyään tämän ylimääräisen kärsimyksen Kristus syntyi uudelleen ensimmäisenä uudestisyntyneenä ihmisenä. He opettavat, että se ei ollut ainoastaan fyysinen kuolema ristillä, joka maksoi ihmisen synnit.

Nämä opetukset eivät vie ketään ikuiseen elämään, vaan varmaan kadotukseen. Ehkä jonkun pitäisi kysyä Hillsong’ilta, miksi he eivät varoita Jumalan kansaa tästä varmuudesta.

Rytmi – lihan hemmottelemista ja viihdyttämistä

”…puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle” (Ef. 5:19).

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne” (Kol. 3:16).

Nämä sanankohdat opettavat monta asiaa musiikista seurakunnassa. Kristityt eivät evankelioi epäuskoisia eivätkä viihdytä toisia kristittyjä maailmallisella rock-musiikilla. Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka uskovat, ei maailmallinen rock-musiikki. Psalmit, virret ja hengelliset laulut, ei nykyaikainen kristillinen rock, ovat tarkoitetut opettamaan ja neuvomaan kristittyjä Jumalan Sanassa. Laulu ja veisuu tulevat sydämestä ja ovat suunnatut Herralle eivätkä pelastumattomille. Kristittyjen tulee veisata sydämissään Herralle. Aito hengellinen musiikki perustuu melodiaan, joka ruokkii henkeä. Maailman musiikki perustuu poljentoon, etupäässä rumpuihin ja bassokitaroihin, jotka ruokkivat lihaa.

Nykyaikainen kristillinen musiikki matkii maailmaa menetelmässä, pukeutumisessa ja äänessä. Se ei ole aitoa palvontaa, kuten Hillsong yrittää vakuuttaa sen olevan. Hillsong on bisnes, joka myy maailmallista viihdettä (ja tienaa miljoonia), jota mainostaa nuorille ja tietämättömille kristityille Herran palvontana.

Ekumenia ja pian tuleva maailmankirkko

Paholainen käyttää aistillista rock-musiikkia, jonka sanoitukset sisältävät paljon väärää opetusta, rakentamaan siltoja tunnustavien kristillisten seurakuntien ja muiden eri lailla uskoaan harjoittavien välille, ja Hillsong on ollut eturintamassa johtamassa suurta joukkoa nuoria, raamatullisesti tietämättömiä tunnustavia kristittyjä helluntailaisista ja karismaattisista seurakunnista, hyväksymään karkeita roomalaiskatolisia harhoja. Aivan viime aikoina Hillsong’in musiikki ja CCM-musiikki [Contemporary Christian Music, nykyajan kristillinen musiikki] yleensä, on tullut enemmän hyväksytyksi konservatiivisissa seurakunnissa, kuten riippumattomat baptistit.

Kuitenkin sen sijaan, että varoittaisivat kristittyjä roomalaiskatolisen kirkon kadottavista harhaopeista, Hillsong’in johtajat ja muusikot laulavat ääneen ylistystä paaville korottaen häntä suurena ”kristillisenä” johtajana ja jopa liittyen häneen ekumeenisissa evankelioimisohjelmissa.

Esimerkiksi ”ylistyksen johtaja” Darlene Zschech ylisti ja viihdytti paavi Benediktusta vuoden 2008 roomalaiskatolisessa maailman nuorison päivässä Sydney’ssä ja meni jopa niin pitkälle, että julkisesti esitti seuraavan vaarallisen lausunnon: ”Me näemme maailman nuorison päivän suurena tilaisuutena palvella katolista kirkkoa sen näyssä esittää evankeliumi ja yhdessä saavuttaa kaupunkimme, kansakuntamme ja maailmamme.”

Kun Sydney Morning Herald’in toimittaja kysyi, miksi Hillsong-kirkko on niin menestyvä, Brian Houston vastasi: ”Raaputamme ihmisiä, mistä he kutiavat” [”The Lords Profits” (Herran voitot), Sydney Morning Herald, January 30, 2003]. 2. Tim. 4:3 kuvailee aikaa seurakunnan historiassa, jolloin ihmiset himoitsevat epäraamatullista kristinuskon versiota, joka hyväksyy heidän lihallisen ja maailmallisen elämäntapansa. He etsivät vääriä opettajia, jotka ovat valmiita saarnaamaan saarnoja, jotka rauhoittavat omantunnon, ennemmin kuin vakuuttavat sen synnistä – saarnaajia, jotka raaputtavat sieltä, mistä keskinkertainen penseä kristitty kutiaa. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

Oli kerran aika, jolloin baptistit uskoivat ja saarnasivat jakeesta Aamos 3:3: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Jonkun pitäisi kysyä: ”Jos Hillsong kulkee niiden kanssa, jotka kieltävät Kristuksen kuoleman pelastavan vaikutuksen, niiden, jotka edistävät karismaattisen liikkeen pahimpia ylilyöntejä, niiden, jotka edistävät modernismin viimeistä muotoa (esiintulevassa ’kirkossa’) ja New Age -profeettojen ja buddhalaisten pappien kanssa, niin mikä on heidän todellinen teologiansa?” Vastaus: Se on maailmanuskonnon ekumeeninen, synkretistinen teologia, tappava sekoitus kaikenlaisia harhaoppeja, Antikristuksen ja Väärän Profeetan oppeja, kuten Ilmestyskirjan luvut 13, 17 ja 18 kuvailevat.

Elämme suuren hengellisen petoksen ja luopumuksen aikaa ja keskeinen tuon luopumuksen edistämiselle on, musiikkinsa kautta, Hillsong. Raamattu kehottaa jakeessa Room. 16:17 ”merkitsemään ja karttamaan heitä”.

Lue vielä artikkeli Hillsong hyväksyy krislamin.

---

 

Some valuable free downloadable teaching resources from Way of Life Website which will protect you from being ensnared by the rampant CCM that is flooding into the churches in our day:

”Independent Baptist Music Wars” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/independent_baptist_music_wars.php

”Directory of Contemporary Worship Musicians” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/directory_of_contemporary_worship.php

”Transformational Power of Contemporary Praise Music” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/transformational_power.php

Free Teaching Videos re CCM http://www.wayoflife.org/free_evideo/

Read Full Post »