Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2018

Kukaan ihminen ei pääse Jumalan luo omilla teoillaan, vaan se on kokonaan Jumalan työtä. Hän on valmistanut meille pelastuksen Jeesuksen Kristuksen sovitustyössä, ja vain siihen turvautuminen on ainoa toivomme.

Jeesus sanoo: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (Joh. 6:44). Luther selittää tämä asian näin: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.”

Eli siis kun ihminen kuulee Jumalan sanaa, evankeliumia, siinä vaikuttaa Pyhä Henki, joka vetää ihmistä turvautumaan Jeesuksen sovitustyöhön. Mutta miten uskosta osaton kuulee evankeliumia, jos hän ei käy kirkossa tai raamattupiirissä eikä lue Raamattua? Ne ainoat kerrat hän on kosketuksissa seurakuntaan, kun hän osallistuu kastetilaisuuteen, konfirmaatioon, hautajaisiin tai sattuu tulemaan joululaulutilaisuuteen. Onneksi on vielä pappeja, jotka pitävät evankeliumia esillä noissakin tilaisuuksissa, jotta Pyhä Henki voi ihmisiä puhutella. Mutta kun yhä harvempi joutuu millään tavalla uskon asioiden kanssa tekemisiin, niin miten näitä ihmisiä sitten kohdataan?

Mitä Jeesus sanoi? Sanoiko Hän, että ”tulkaa kaikki seurakuntaan kuulemaan evankeliumia”? Ei, vaan Hän sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt. 28:19-20). Meidät on käsketty menemään muiden pariin viemään evankeliumia! Pitää muistaa, ettei yksikään uskova elä itseään varten vaan toisia varten. Kun Hyvä Paimen on saanut meidät laumaansa, niin emmekö mekin lähtisi myös Paimenen asialle?

Tässä tullaan nyt herkälle alueelle, joka on monelle ihmiselle erittäin kipeä kohta, ja tästä aiheesta käytiinkin keskustelua viime marraskuussa Uusi Tie -lehdessä. Kaikille evankeliointi kun ei ole ollenkaan luontaista, eikä osata luontevasti kertoa muille Jeesuksesta.

Toimittaja Matti Korhonen kirjoitti näin: ”Herätyskristillisissä piireissä korostetaan jokaisen kristityn todistajan tehtävää. Meidän tulee kertoa uskostamme niille, jotka eivät vielä usko. Toiset kuitenkin kokevat tällaisen velvollisuuden painostavana. Olenko huono kristitty, jos en kulje kaduilla kertomassa Jeesuksesta tai ole aina avaamassa keskustelunaiheita uskosta ei-uskovien kanssa? On totta, että ne kirkot kasvavat, joiden jäsenet kertovat Jeesuksesta myös ei-uskoville. Samalla on hyvä muistaa, että Jumala on varustanut meidät kristityt erilaisilla lahjoilla. Toisille on annettu evankelistan lahja, mutta toisella on toisenlaiset lahjat. Kaikkien kutsumuksena ei ole aktiivisesti evankelioida, mutta kaikkien kristittyjen tehtävä on elää kristittynä ja todistaa näin elämällään. Pietari antaa myös käskyn, joka koskee kaikkia kristittyjä: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”

Kun siis joku kysyy vaikkapa näin, että ”oletkos sinä uskovainen?”, niin siihen on hyvä tarttua; siinä yhteydessä voi sanoa, että ”kyllä olen”. Itse olen huono todistaja, mutta useammankin kerran minulta on tultu kysymään, että ”taidat olla uskovainen?” Kuten Matti Korhonen sanoi, että ”kaikkien kristittyjen tehtävä on elää kristittynä ja todistaa näin elämällään” – se on ehkä sitä parasta todistamista. Ei voi jäädä uskomattomilta ihmisiltä huomaamatta, kun uskova työtoveri tai ystävä ei kiroile, ryyppää, puhu rivoja, on empaattinen ja kantaa huolta toisten taakoista ja niin edelleen. On parempi kuunnella ja auttaa toista ja olla myötäeläjänä ja tukena hänen vaikeuksissaan, kuin luetella raamatunlauseita siinä tilanteessa. Tästä puhuu Jaakobin kirje, jonka perusviesti on: ”Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.” Teoillamme emme pelastu, mutta joku saattaa jäädä pelastuksesta osattomaksi meidän tekemättä jättämisiemme tai tekojemme takia. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että jotkut vasta pelastuneet ovat huomanneet, miten raadollista uskovien keskinäinen elämä on. Joku on jopa palannut takaisin maailmaan, koska seurakunnassa oli niin paljon keskinäistä syyttelyä, vihanpitoa ja rakkaudettomuutta.

Kaikki meistä eivät ole evankelistoja. Meillä on erilaisia muitakin lahjoja, jotka palvelevat tätä tehtävää. Yksi osaa tehdä esitteitä, toinen jakaa niitä. Jonkun tehtävänä on palvella kahvituksessa, toisen musiikissa. Joku on saanut kutsun auttaa toisia vaikkapa käymällä heitä katsomassa, olemalla ystävänä tai tukihenkilönä.

Ja lopuksi tärkein lahja: rukous. Paraskaan evankeliointi ei ole mitään, jos siihen ei liity rukousta. Se on kaiken perusta. On niin lukuisia esimerkkejä rukouksen voimasta, että niistä voitaisiin kertoa kokonaisen kirjan verran, mutta rakas ystävä: jos kannat taakkaa siitä, että olet huono todistaja, niin rukoile toisten puolesta. Ihan vaan hiljaa mielessäsi vaikkapa heitä kohdatessasi tai hartaushetkissäsi. Se on parasta, mitä voit tehdä!

Read Full Post »

The Paradox of a Righteous Lot
By Pete Garcia 2.4.2018, suom. SK

Useimmat meistä, jotka elämme täällä Amerikassa, olemme taipuvaisia näkemään maailman läntisen maailmankuvan mukaisesti. Tämä maailmankuva toimii hienosti jokapäiväisessä elämässä, mutta voi aiheuttaa keskiverto länsimaiselle uskovalle järkytyksen, kun hän yrittää saada järkeä tiettyihin Raamatun kohtiin. Koko Raamattu on Jumalan innoittama Pyhän Hengen kautta (2. Tim. 3:16), mutta se, mitä joskus emme ota huomioon, on, että miehet, jotka fyysisesti kirjoittivat Raamattua, olivat kaikki itämaisesta maailmasta.

Vanha Testamentti kirjoitettiin melkein kokonaan hepreaksi ja vain pieni osa arameaksi. Uusi Testamentti kirjoitettiin melkein kokonaan koinoniakreikaksi (tuon ajan yleinen arkikieli). Mutta juutalaiset miehet, jotka ajattelivat heprealaisen ajattelutavan mukaan, kirjoittivat sekä Vanhan että Uuden Testamentin. Joten kun me modernit länsimaalaiset menemme tiettyihin Raamatun kohtiin, jotka näyttävät olevan paradoksaalisia toistensa suhteen, me useinkin hämmennymme näennäisistä ristiriitaisuuksista.

Kuitenkin heprealaiselle mielelle vastakkaiset ideat saattoivat yhtä aikaa olla yhtä hyväksyttyjä. Syklejä muodostavat mallit olivat avain ymmärtää sanoman kokonaisuuden täyteys. Heprealainen kulttuuri (kuten muut itämaiset kulttuurit) käytti jotakin sellaista, jota on sanottu ”blokkilogiikaksi” ja kirjassaan ”Our Father Abraham—Jewish Roots of the Christian Faith (Isämme Aabrahamkristillisen uskon juutalaiset juuret) Marvin Wilson esittää joitakin mielenkiintoisia näkökohtia näistä kahdesta:

Se, että käytetään jotakin blokkilogiikaksi nimettyä, on heprealaisen ajattelun toinen tärkeä muoto. Kreikkalainen logiikka, jolla on ollut laaja vaikutus läntiseen maailmaan, oli erilainen. Kreikkalaiset käyttivät usein tiukkasisältöistä askellogiikkaa, jonka avulla saattoi perustella lähtökohdista johtopäätökseen kukin askel linkitettynä tiukasti seuraavaan johdonmukaisesti, rationaalisesti, loogisesti. Johtopäätös oli kuitenkin tavallisesti rajoittunut yhteen näkökulmaan – inhimillisen olennon käsitykseen todellisuudesta.

Lisäksi…

Heprealainen tiesi, ettei hän tiennyt kaikkia vastauksia. Hänen paikkansa oli ”auringon alla” (Saarn. 8:17), joten hänen sanansa olivat harvat (Saarn. 5:2). Hän ei suostunut liikaa systematisoimaan eikä pakkoharmonisoimaan Jumalan totuuden arvoituksia eikä maailmankaikkeuden probleemeja. Hän ymmärsi, että kukaan ei voi suoristaa sitä, minkä Jumala oli tehnyt vääräksi (Saarn. 7:13). Kaikkien asioiden ei näin ollen tarvinnut olla täysin rationaalisia. Heprealainen mieli oli valmis hyväksymään paradoksin kummallakin puolella opetettuja totuuksia; se tunnisti, että salaisuus ja näennäiset ristiriidat ovat usein merkkejä jumalallisuudesta. Lyhyesti, heprealaiset olivat viisaasti oppineet luottamaan asioissa, joita he eivät voineet täysin ymmärtää.

Maallikon sanoin, ne, joihin länsimainen ajattelu, eli kreikkalaisroomalainen maailmankuva, vaikutti, ymmärsivät asioita suoraviivaisella, loogisella tavalla. Yritämme soveltaa logiikkaa ongelmaan löytääksemme siihen loogisimman ratkaisun. Tämäntyyppisen älyllisen menetelmän soveltaminen Raamatun profetiaan voi usein turhauttaa tarkoituksen, mikä sitten aiheuttaa sekaannusta. Marvin Wilson esittää joitakin erinomaisia esimerkkejä, joissa ”blokkilogiikkaa” käytetään Raamatussa:

Exodus (2. Moos.) sanoo, että Faarao paadutti sydämensä, mutta se sanoo myös, että Jumala sen paadutti (2. Moos. 8:15; vrt. 7:3). Profeetat opettavat, että Jumala on sekä vihainen että armollinen (Jes. 45:7; Hab. 3:2). Uusi Testamentti puhuu Jeesuksesta ”Jumalan Karitsana” ja ”Juudan Leijonana” (Joh. 1:29. 36; Ilm. 5:5). Helvettiä kuvaillaan sekä ”mustimpana pimeytenä” että ”tulisena järvenä” (Juuda 13; Ilm. 19:20). Puhuessaan pelastuksesta Jeesus sanoi: “Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”; silti kukaan ei voi tulla “ellei Isä häntä vedä” (Joh. 6:37, 44). Löytääkseen elämän, se täytyy kadottaa (Matt. 10:39). Kun olet heikko, silloin olet vahva (2. Kor. 12:10). Tie ylös (korotus) on tie alas (nöyryys) (Lk. 4:11) Jaakobia minä rakastin ja Eesauta vihasin (Room. 9:13; Mal. 1:3).

Blokkilogiikka on ajattelutapa, että voi hyväksyä kaksi vastakkaista käsitystä yhtä tosina – kaikki riippuu siitä, kenen käsityksen kautta katsoo.

Vanhan Testamentin Loot

Kautta koko hänestä kertovan selostuksen alkaen Genesiksen (1. Moos.) luvusta 11 aina lukuun 19 Loot eli aina vanhemman serkkunsa Abramin (Aabraham) varjossa. Heidän saavuttuaan Kanaaniin Abram antoi hänen valita maan ja heidän tiensä erosivat. Vähän myöhemmin muutamat pahat kuninkaat kaappasivat Lootin ja Abramin oli tultava pelastamaan. Sitten Herra ja kaksi enkeliä vierailevat Aabrahamin luona ja antavat ennakkotiedon, että aikovat käydä Sodomassa ja Gomorrassa ja sitten tuhota sen. Tietäen Lootin asuvan siellä Aabraham esitti keskeisimmän kysymyksen, joka asettaa sävyn muille Kirjoituksille: ”Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? (1. Moos. 18:23)

Kaksi enkeliä lähetettiin Sodomaan ja Gomorraan ja siellä Loot kohtasi heidät portissa. Hän suostutteli heidät taloonsa, koska tiesi millainen oli se pahuus, joka kohtaisi näitä kävijöitä, jos he jäisivät ulos yöksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt kaupungin miehiä piirittämästä Lootin taloa ja yrittämästä murtaa ovea saadakseen heidät. Loot tekee, mitä jokainen ”punaverinen isä” tekisi – ja tarjoaa kahta tytärtään korvauksena näiden vieraiden turvallisuudesta. Raivostunut joukko yrittää käydä Lootin ja vieraiden kimppuun.

Mutta he vastasivat: “Mene tiehesi!” Ja he sanoivat: “Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja yhtäkaikki hän alati pyrkii hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä.” Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa huoneeseen ja sulkivat oven. Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea. (1. Moos. 19:9-11)

Sen jälkeen kaksi vierasta ja Loot (perhe perässään) lähtevät kaupungista varhain aamulla. Lootin vaimo katsoo taaksensa ja muuttuu suolapatsaaksi. Loot päätyy vuorille kahden tyttärensä kanssa ja nämä juottavat hänet juovuksiin ja viettelevät, jotta voisivat tulla raskaiksi. Näyttää, kuin Loot aina saisi itsensä jonkinlaiseen hankalaan tilanteeseen.

Uuden Testamentin Loot

Uusi Testamentti viittaa Lootiin kahdesti, ensin luvussa Luukas 17, kun Jeesus kertoo, millainen maailma on Hänen palatessaan ja viittaa tuon ajan pahuuteen.

Toinen maininta on apostoli Pietarilta. Lisäksi Pietari antaa kolme erilaista esimerkkiä rangaistuksista, joissa Jumala oli toiminut menneisyydessä torjuakseen pahuutta maailmassa: langenneet enkelit, jotka jättivät ensimmäisen asumuksensa ja parittelivat ihmisten naisten kanssa, Nooan ajan pahat ihmiset ja Sodoman ja Gomorran kaupungit Lootin ajassa.

Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla (2. Piet. 2:7-8).

ETTÄ MITÄ?! Jäikö minulta jotakin pois Genesiksen selostuksesta? Kolme kertaa Pyhä Henki panee Pietarin sanomaan tätä miestä hurskaaksi. Mitä me näimme tämän miehen elämässä ja teoissa Vanhassa Testamentissa, joka oikeuttaisi sen, että hänestä nyt puhutaan hurskaana?

Muistatko tämän ”blokkilogiikasta”? Tässä meidän ymmärryksemme ja Jumalan ymmärrys näkevät asiat eri tavalla.

Seurakunta

Kuuntele vain uutisia, tai lue Drudge-raporttia minä päivänä tahansa, niin voit pian nähdä sen kauhean pahuuden, joka kyllästää ajan, jossa elämme. Lootin tilanne oli vain pikkuinen mikrokosmos siitä, mitä tänä päivänä koemme. Sekä uutiset että matkustaminen ovat suuresti lisääntyneet (Dan. 12:4) ja me tiedämme, mitä maailmassa tapahtuu jo sen tapahtuessa. Koska huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät, niin niitten paljous hukuttaa meidät.

Onpa kyse hirvittävistä rikoksista viattomia vastaan, sodista, taudeista, nälänhädistä ja korruptiosta, niin voit olla varma, että minne katsotkin, niitä ei ole vaikea löytää. Meidät, jotka tarkkailemme ajanmerkkejä, se voi väsyttää ja saada kaipaamaan Herran paluuta. Nytkin meitä painostetaan saastaisella käytöksellä, joka meidän pitäisi hyväksyä normaalina ”sivistyneen maailman” käytöksenä. Näihin kuuluvat: huumeet, homoliitto, abortti, antikristillinen propaganda, eutanasia, luopiot ja väärät uskonnolliset liikkeet, geenitekniikka ja seurakuntaan kohdistettu väkivalta monissa osissa maailmaa.

Onko sielusi vaivattu? Jos ei, niin pääsi on niin sanotusti pensaassa. Muista, että me olemme kolmeosaisia olentoja: ruumis, sielu, henki (1. Tess. 5:23). Vaikka yksi on pelastettu (herätetty henki), niin sieluamme (tietoista) koetellaan, kuin ei koskaan ennen. Pahuuden tulvaportteja avataan ja olemme saamassa vasta esimakua siitä, mitä tullaan päästämään irti ahdistuksen ajassa.

Jo nyt olemme väsyneitä ja kaipaamme kotiin taivaaseen Vapahtajamme luokse. Niille, jotka eivät valvo ja odota Herran pikaista paluuta, kaikki on vain tavanomaista. Ja tuo asenne usein ruokkii turhautumista, jota monet tunnemme kertoessamme evankeliumia tietäen kiireen – apaattisille ja hengellisesti sokeille, jotka eivät tiedä, kuinka lähellä loppua me todella olemme, eivätkä haluakaan tietää.

Malli ja suunnitelma

Strongin sanakirjan mukaan Lootin heprealainen nimi tarkoittaa ”Peite” (Covering) ja koska hänet oli poistettava ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa (1. Moos. 19:21-22), niin myös meidät poistetaan ennen Jumalan vihan vuodattamista tämän maailman päälle. Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä ja Pyhä Henki asuu meissä. Olemme voittajia, jotka Jumala valitsi, ennen kuin maailman perustuksia olikaan (Ef. 1:4).

[Suunnitelma] Tempauksessa Pyhä Hengen pidättämisen palvelutyö poistetaan ja Jumalan viha vuodatetaan Kristuksen hylkäävän maailman päälle. Aivan kuten peite (Loot) poistettiin Sodomasta, niin Jumalan viha sen jälkeen vuodatettiin tasangon kaupunkien Sodoman ja Gomorran päälle. Jälleen, kun seurakunta on poistettu (yhdessä pidättäjän kanssa, 2. Tess. 2:7), niin viha vuodatetaan, kun Kristus avaa seitsemän sinettituomiota. Tämä varoittamisen ja hurskaitten poistamisen malli toistuu kaikkialla Raamatussa. Jumala ei tuhoa hurskaita pahojen kanssa [malli].

Vaikka emme näe paljon hurskautta Lootin todistuksessa Vanhassa Testamentissa, niin Jumala näki. Itseasiassa useimmat VT:n patriarkat eivät olleet ”hurskaita” omien normiensa mukaan. Aabrahamkaan ei luottanut Jumalan huolenpitoon siirtyessään Egyptiin. Mooses ja Daavid olivat murhaajia. Daavid teki aviorikoksen. Näemme VT:n pyhät Vanhassa Testamentissa kaikkine rupineen. Kuitenkin, kun heidät mainitaan UT:ssa, heidät nähdään hurskaina (Hepr. 11).

Vaikka meillä ei ole paljon kerskaamista itsestämme, niin Jumala näkee meidät hurskaina, ei johtuen omista ponnistuksistamme, vaan pelkästään Hänen Poikansa Golgatan ristillä vuodattaman veren kautta. Meistä siinä ei ehkä aina ole mitään järkeä, mutta Jumalasta kyllä. Ja minä rakastan sitä, kun Jumalan suunnitelma tulee yhteen!

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21).

Originally written on May 29, 2012.

Read Full Post »

Leviathan
By Pete Garcia, 26.3.2018, suom. SK

”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” (Ilm. 13:1-3)

Jokaiselle maan päällä tänä päivänä elävälle tämä on kaikki, mitä olemme koskaan tienneet: Sodat, huhut sodista, rikollisuus, väkivalta, vitsaukset, taudit, luonnonkatastrofit ja kasvava laittomuus (anarkia) ja taloudellinen eriarvoisuus ovat tavanomaista arkea täällä maaplaneetalla. Itseasiassa suurimman osan ihmisen historiaa (Thomas Hobbes’inkin mukaan) elämä on ollut inhottava, raaka ja lyhyt.

Viimeisten noin 70 vuoden ajan moderni teknologia ja lääketieteen edistyminen ovat paljon lievittäneet arkielämän raakuutta. Se on mahdollistanut maailman väestön kasvamisen yli nelinkertaiseksi vain yhdessä vuosisadassa. Kuitenkin, vaikka teknologia onkin edistynyt, niin 1900-luvulla poliittiset juonittelut ovat osoittautuneet merkittävimmäksi uhkaksi ihmiskunnalle. Kun marxilaisuus, sosialismi ja kommunismi pääsivät valtaan eri paikoissa, niin kuolleiden kokonaismäärä niiden vanavedessä on ollut yli 100 miljoonaa. Itseasiassa enemmän ihmisiä kuoli 1900-luvulla näiden ideologioiden vuoksi kuin kaikissa sodissa yhteensä menneiden 20 vuosisadan aikana.

Arviointi

Kaiken kaikkiaan elämme täällä Lännessä sukupolvessa, joka luulee, että asiat tulevat olemaan aina samalla tavalla kuin nyt. Tämä näkemys tunnetaan uniformitarianismina. Jokainen aikakausi on ajatellut samoin, kunnes tuli jotakin, joka mullisti heidän elintapansa, tai täydellisesti sekoitti maailman, jossa he elivät; sotia, nälänhätiä, vitsauksia, autot, lentokoneet, atomipommi, tietokoneet, internet jne.

Kuitenkin, koska elämme ajassa, jossa teknologia kehittyy niin nopeasti (lentävät autot, trans-humanismi, keinoäly, 5G- ja 6G-verkot, kryptovaluutta, kvanttitietokoneet, matkustaminen yli viisinkertaisella äänennopeudella (hypersonic travel), geenimuokkaus ja kaikki muut), niin odotus ”asiantuntijoiden” keskuudessa on, että jatkamme kehittymistä rotuna, kunnes ihmiset ja koneet ovat itseasiassa erottamattomia. Jatkuvan modernisoimisen ajassa olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiskunta jatkaa ylöspäin radalla, joka saavuttaa humanistisen utopian Star Trek -mallin.

Puheen ollen Thomas Hobbes’ista, niin hänet tunnetaan parhaiten yhteiskuntasopimuksen nimeltä Leviatan tutkielmastaan. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä tuosta tekstistä:

Vuonna 1649 puhkesi sisällissota siitä, kuka hallitsisi Englantia – parlamentti vai kuningas Kaarle I. Sota päättyi kuninkaan mestaukseen. Kohta, kun Kaarle oli teloitettu, englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588–1679), kirjoitti Leviatanin, ehdottoman kuninkaiden vallan puolustuksen. Kirjan nimi viittaa leviataniin, mytologiseen valaan kaltaiseen merihirviöön, joka nieli laivoja.  Hobbes vertasi leviatania hallintoon, järjestyksen pakottamiseksi luotuun voimakkaaseen valtioon.

Hobbes uskoi, että kuninkaan johtama hallinto oli paras muoto, jonka hallitsija voi ottaa. Kaiken vallan asettaminen kuninkaan käsiin merkitsisi päättäväisempää ja johdonmukaisempaa poliittisen vallan harjoittamista, Hobbes perusteli. Hän väitti myös, että yhteiskuntasopimus oli sopimus vain ihmisten kesken eikä heidän ja kuninkaan välinen. Kun ihmiset olivat antaneet ehdottoman vallan kuninkaalle, heillä ei ollut oikeutta kapinoida häntä vastaan.

Hobbes varoitti kirkkoa sekaantumasta kuninkaan hallintoon. Hän pelkäsi, että uskonnosta voisi tulla sisällissodan lähde. Niinpä hän neuvoi, että kirkosta tehtäisiin kuninkaan hallinnon osasto, joka tarkoin valvoisi kaikkia uskonnollisia asioita. Jokaisessa jumalallisen ja kuninkaallisen lain ristiriidassa yksilön olisi Hobbes’in mukaan toteltava kuningasta, tai valittava kuolema. (Source) Korostus minun

Kautta aikain Hobbes’in poliittisfilosofiset teoriat ovat suuresti vaikuttaneet moniin (mukaan lukien Amerikan perustajaisät). Koettuaan äskettäin kuninkaan tyranniaa perustajaisät aivan oikein hylkäsivät hänen ajatuksensa kaiken vallan antamisesta yksilölle tai ryhmälle, josta johtuu, että me päädyimme hallintoon, joka toimii vallan eriyttämisen periaatteella.

Jälkikäteen Leviatania tuskin on voitu nähdä tarkoituksellisesti profeetallisena, mutta siihen on upotettu ikiaikainen halu lopulta vahvistaa valta yhden henkilön käsiin. (Tämä halu vaihtaa anarkia ”rauhaan ja turvallisuuteen” voidaan jäljittää Nimrodiin ja Baabelin Torniin.)

”Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa ja heillä kaikilla on yksi kieli ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:5-9)

Toisin sanoen, sitä, minkä Jumala on repinyt hajalleen, älköön ihminen yhdistäkö jälleen. Kuitenkin siitä saakka ihminen on johdonmukaisesti (ja turhaan) pyrkinyt tuomaan kaikki takaisin yhteen. Useimmat ovat yrittäneet yhdistää maailman uhkaamalla voimalla: Egyptiläiset, assyrialaiset, babylonialaiset, persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, mongolit, muslimit, Napoleon, Hitler ja eri kommunistidiktaattorit, jotka kaikki ovat yrittäneet ja epäonnistuneet. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut yhtä vakavaa liikettä uudeksi maailmanjärjestykseksi, kuin on ollut siitä lähtien, kun toinen maailmansota loppui.

On monia, varsinkin salaseurojen ja marxilaisten ryhmien sisällä, jotka uskovat, että vallan keskittäminen yhteen lähteeseen on ainoa keino ratkaista maailman ongelmat. Mutta Yhdysvaltojen noustessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen tämä idea yhdestä maailmanjärjestyksestä joutui odottamaan. Odottaessaan tämän uuden maailmanjärjestyksen kannattajat ovat kuitenkin hiljaisesti laskeneet perustuksen, joka muodostuu poliittisista ja taloudellisista hämähäkinverkoista, niin todellisista (intrinsic), että YKSIKÄÄN tuleva hallitus, tai poliittinen elin, ei milloinkaan voi paeta sitä. Heillä on kiire vahvistaa mahdollisimman paljon valtaa mahdollisimman harvoihin käsiin. Tämä ei ole heille jokin häijy juoni, vaan keino tuoda täydellinen rauha ja turvallisuus epäjärjestyksessä olevalle planeetalle.

Ilm. 13. luvun mukaan on tulossa maailmanhallitus, joka eräänä päivänä valvoo jokaista elämän aluetta maan päällä ehdottomalla vallalla. Tämä hallinto esitetään vertauskuvallisesti merestä nousevana petona. Peto esitetään monen erilaisen eläimen (valtakunnan) yhdistymisenä. Eläinsymboliikka tulee Danielinkirjan luvuista 7-8. Meren symboliikka edustaa ”ihmiskunnan merta”, kuten myöhemmin selitetään kohdassa Ilm. 17:15. Ne, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa, joutuvat Danielin 70 viikkoon (Dan. 9:24-27) ja vapaaehtoisesti luovuttavat valtansa tälle hirviöhallitukselle.

Tämä maailmanhallitus puolestaan tiivistää kaiken valtansa yhden miehen, Antikristuksen, käsiin. Hän ei tietenkään sano olevansa Antikristus, vaan sen sijaan esiintyy ”valkoisella hevosella ratsastavana” kantaen jousta ilman nuolia ja päässään voittajan kruunu (Ilm. 6:1-2). Daniel sanoo, että hän ryhtyy tuhoamaan peljättävästi petoksen ja valheiden avulla (Dan. 8:24-25). Sekä Daniel että myöhemmin apostoli Paavali toteavat, että hänen pilkkaamisensa Jumalaa ja Kristusta vastaan yltävät taivaisiin (Dan. 7:24-25, 2. Tess. 2:4).

Johtopäätös

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:1-3)

Joka ainoasta menneestä yrityksestä yhdistää maailma on aina puuttunut tärkein ainesosa, nimittäin täydellinen kriisi. Uskon, että täydellinen kriisi ilmenee seurakunnan tempauksena, joka tyhjentää maailman Hengellä täytetyistä uskovista. Tämä äkillinen poistaminen poistaa myös pidättävän vaikutuksen, jota Pyhä Henki on tehnyt maan päällä menneet 2000 vuotta (2. Tess. 2:7; 1. Joh. 2:18). Helluntain jälkeen Pyhä Henki (seurakunnan kautta) on pitänyt antikristuksen hengen aisoissa.

Mutta kun lähestymme loppua, näemme kirkkojen tulevan yhä luopuneemmiksi ja sen jälkeen menettävän kentän käytännössä jokaisella yhteiskunnan sektorilla ja puolella, joita ne kerran pitivät hallussaan. Yhteiskunnalliset normit ja arvot ovat turmeltuneet siihen pisteeseen, ettemme (yhteiskuntana) voi enää erottaa oikeaa väärästä. Tätä todistaa se antikristuksen hengen nousu, jonka näemme valtaavan maailman.

Täydellisen kriisin mukana tulee maailma, joka on jo pohjustettu ja valmis näiden monikansallisten järjestöjen ja talouksien, teknologian, sekulaarin humanismin, pakanuuden ja indoktrinaation kautta uskomaan sen valheen, joka tulee täyttämään maailman tempauksen jälkeen. Emme vielä nyt tiedä, mikä tuo valhe tulee olemaan, mutta jos maailma on valmis hyväksymään tieteellisinä ”totuuksina” alkuräjähdysteorian, darwinistisen evoluution, ihmisen aiheuttaman globaalin lämpenemisen ja vielä kieltää tieteellisen totuuden, että miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia, niin se on hyvin pitkälti valmis uskomaan mitä tahansa.

Miksi siis kriisi tempauksen avulla?

Luettuani vuosien mittaan lukuisia puolustusministeriön ja kansallisen turvallisuuden tiedotteita koskien jokaista mahdollista uhkaa tai skenaariota, jonka Yhdysvallat voisi kohdata, niin yhdessäkään niistä ei koskaan mainita tempaustyyppistä skenaariota. Maailmalle ”tempaus” on enemmän kuin naurettava. Useimmille päälinjan kristillisille kirkoille ”tempaus” on mahdoton. Ylivoimaiselle enemmistölle mediassa ja akateemisessa eliitissä tempaus on typeryyden ruumiillistuma. Itseasiassa se on tuotu julkiseen tietoisuuteen vain silloin, kun halutaan pilkata jotakuta, joka epäviisaasti (ja epäraamatullisesti) on kannattanut tiettyä päivämäärää, jona luulee sen tapahtuvan.

”…vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään” (1. Kor. 1:27).

Ellei kriisi olisi haluttu vaikutus (maan päällä oleville) tempauksen vanavedessä, niin eikö Jumala voisi vain tehdä kaikki todelliset uudestisyntyneet kristityt kuolemattomiksi ja immuuneiksi sekä synnille että vihalle 70. viikon aikana? Asia on kuitenkin päinvastoin. Meitä ei ole luvattu varjella tämän koetuksen ajan läpi vaan varjella koko koetuksen hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Pohjimmiltaan tempaus tehtiin sellaiseksi kuin tehtiin, että se loisi tämän täydellisen välineen välittömän globaalin kriisin tuomiseksi. Tämä kriisi sallii tämän merihirviön (yhdessä Antikristuksen kanssa) tuoda täydellisen ehdottoman valvonnan. Tällä viimeisellä kauhistuttavalla hallinnolla on Saatanan, sen vanhan käärmeen, tuki. Se murskaa kaiken allensa ja tuo tuhon, niin ankaran, että ellei Jumala tulisi väliin, mikään liha ei pelastuisi (Matt. 24:20-22). Älä kuitenkaan pelkää, sillä:

“Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä” Jes. 27:1.

Even so, Maranatha!

 

Read Full Post »

Two prophets become focus of entire world prior to Antichrist
Posted on 12.2.2018 by Don Koenig, suom. SK

Raamatunprofetian opettajat puhuvat vain vähän Ilm. 11. luvun kahden todistajan roolista. He tulevat maisemaan jonkin aikaa tempauksen jälkeen ja todistavat Jerusalemista käsin 1260 päivää.

Raamatunprofetian opettajat sanovat aivan oikein, että viimeinen vuosiviikko käynnistyy, kun Israel allekirjoittaa liiton, mutta he eivät näytä huomaavan sitä, että näiden kahden profeetan palvelutyö myös merkkaa viimeisten seitsemän vuoden alkamisen. Suuri ahdistus on tulos maailman kapinasta sitä sanomaa vastaan, jota Hänen voidellut profeettansa tuovat. Jos maailma katuisi ja vastaanottaisi heidän sanomansa, niin Jumalan valtakunta tulisi välittömästi.

Danielin 70. vuosiviikon ensimmäisen puoliskon aikana näistä kahdesta profeetasta tulee koko maailman huomion keskeinen kohde. Heidän saarnaamisensa ja se, että maailma hylkää sen, on syy siihen, että laiton Peto/Antikristus nousee valtaan. Hän vastustaa Herran valtakuntaa.

Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan. Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat. Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat. (Ilm. 13:3-10)

Tämä kohta antaa ymmärtää, että maailma ei tykkää siitä, mitä profeetat julistavat ja pyrkivät tappamaan heidät. Heidän lopetettuaan 1260 päivää kestäneen todistamisensa Pedon, Kadotuksen Lapsen, annetaan nousta tuonelasta ja hän tappaa heidät. Maailma pitää sitten isot juhlat, koska Jumalan profeetat on tapettu. Oletko pohtinut sitä, mitä nämä profeetat sanoivat ja tekivät saadessaan maailman reagoimaan näin? Muuten se, että maailman kansakunnat näkevät heidän kuolleet ruumiinsa, voi toteutua vasta meidän sukupolvemme aikana.

Tämä Ilmestyskirjan kohta sanoo, että nämä profeetat ovat ne kaksi öljypuuta, jotka seisovat Jumalan edessä. Myös Sak. 4:14 mainitsee samat kaksi öljypuuta, jotka seisovat Jumalan kanssa. Nämä kaksi miestä vaelsivat Jumalan kanssa, mutta eivät olleet vielä kuolleet, koska meille kerrotaan, että Peto tappaa heidät. Vain Eenok ja Elia vietiin elossa taivaaseen. Jotkut luulevat toisen olevan Mooses, mutta Mooses kuoli ja Jumala sanoi Moosekselle, että hänen ei tässä ruumiissa annettaisi astua jalallaan luvattuun maahan. Nämä luonnolliset ihmiset (siis Eenok ja Elia) saarnaavat Jerusalemista käsin.

He olivat Luojan läsnäolossa, joten he tulevat kertomaan maailmalle totuuden Jeesuksesta ja Jumalan suunnitelmasta Israelille. Maailma tulee hylkäämään heidän sanomansa. Raamattu tekee sen selväksi, että koko maailmalle kerrotaan totuus ennen aikakauden loppua. Jumalan suunnitelmasta kertovat Hänen profeettansa ja myöhemmin enkelit. Maailman ihmiset voivat hyväksyä tai hylätä heidän sanomansa, mutta hylkääminen tuo iankaikkisia seurauksia.

Kaksi profeettaa ilmeisesti kertovat maailmalle, että Jeesus on Messias ja että maailman täytyy tehdä parannus, koska Herran maanpäällisen valtakunnan aika on tullut. Olettaisin, että he tulevat sanomaan jotakin samaa, kuin mitä Johannes Kastaja saarnasi: ”Tehkää parannus, sillä Jumalan Valtakunta on käsillä.” He tekevät myös hyvin selväksi, että kun Jeesus palaa, niin juutalaiset saavat heille luvatun valtakunnan ja tulevat hallitsemaan maata Jerusalemista käsin. Maailma, joka vihaa juutalaisia, ei tykkää siitä sanomasta. Se pyrkii tappamaan heidät.

Luulen myös, että he kertovat maailmalle, että Jeesuksen hallitsema juutalaisten valtakunta vaatii kaikkia katumaan syntejään, tekemään Jeesuksen Herraksi ja pitämään Hänen käskynsä. Tänä päivänä näemme maailman ihmisten juhlivan syntejään laittomassa kapinassaan Jumalan järjestystä vastaan. He kieltäytyvät alistumasta taivaan Jumalalle. Sen sijaan he korottavat Antikristuksen ja korjaavat seuraukset.

Maailma hylkää kahden profeetan sanoman heidän palvelutyönsä varhaisessa vaiheessa, mutta on voimaton pysäyttämään heitä, ennen kuin heidän 1260 päivää kestävä todistamisensa on loppunut. Jokainen, joka yrittää vahingoittaa heitä, saa yliluonnollisen tuomion päällensä.

Heidän palvelutyönsä aikana temppeli on joko juuri rakennettu, tai rakenteilla. Pakanat tallaavat ulompaa esipihaa 42 kuukautta (Ilm. 11:2). Siksi minusta näyttää, kuin temppelialue olisi Rooman hallinnassa viimeisen vuosiviikon alkupuoliskon ajan.

Palvelutyönsä päivinä kahdella profeetalla on mahdoton valta maailmaan. He voivat muuttaa veden vereksi, estää sateen ja heillä on valta kutsua vitsauksia ja tuomioita maan päälle niin usein, kuin haluavat.

Profeetat tietävät, että tuomioiden kutsuminen ei saa ihmisiä katumaan, joten tuomioille täytyy olla jokin muu syy. Ehkä he käskevät maailman valtioita lähettämään juutalaisensa takaisin Israeliin ja valtiot kieltäytyvät tottelemasta? Valtiot pelkäävät, että totteleminen johtaisi juutalaiseen valtakuntaan, jota ne niin vastustavat.

Kun Israel vapautettiin Egyptistä, näimme kaksi sellaista voideltua hahmoa. Mooses ja Aaron käskivät Faaraota päästämään heprealaiset. Faaraon jatkuvat kieltäytymiset toivat pahenevia tuomioita Egyptille. Lopulta Faarao antoi heprealaisten lähteä, mutta lähti sitten heidän peräänsä tappamaan heidät kaikki. Näyttää, että tässä tapahtuu jotakin samanlaista. Se mitä tapahtui Egyptissä, voi ennakoida sitä, mitä tapahtuu maailmanlaajuisesti näinä viimeisinä päivinä. Ei ihme, että maailma pelkää ja vihaa kahta profeettaa ja iloitsee, kun heidät on tapettu.

Sen jälkeen, kun kaksi profeettaa johdattavat juutalaiset ulos kansakunnista, Saatanan Peto nousee syvyyden kuilusta, tappaa kaksi profeettaa ja pettää kaiken kansan tulemaan Israelia vastaan tappamaan kaikki juutalaiset. Maailman kansakunnat suostuvat lähettämään armeijansa tappamaan kaikki juutalaiset, koska eivät halua kahden todistajan profetioiden toteutuvan. Suuri ahdistus viimeisen vuosiviikon toisella puoliskolla on tuo kapina Jumalan suunnitelmia vastaan Israelille.

Maailma haluaa tappaa kaikki juutalaiset, mutta Jumala tuomitsee kansakunnat sen perusteella, kuinka ne kohtelevat Israelia. Maailma ei rakastanut totuutta, jonka kaksi todistajaa antoivat, joten se saa valheen (Pedon/Antikristuksen). Antikristuksen pystyttämä Suuri Babylon ei ole muuta kuin laiton väärennetty Jumalan valtakunnan korvike. Se on korvike juutalaiselle valtakunnalle Jerusalemissa, jota Jumala suunnittelee.

Ihmiset ja kansat, jotka eivät tee parannusta, tuovat tuhon oman päänsä päälle, kun Peto johtaa heidät vastustamaan Jumalan valtakuntasuunnitelmaa. Nekin, jotka selviävät suuresta ahdistuksesta, tuomitaan sen perusteella, kuinka kohtelivat 144 000 Jumalan palvelijaa Israelin 12 heimosta, jotka saarnasivat evankeliumia tulevasta valtakunnasta. Yhdelläkään, joka vastusti juutalaista valtakuntaa, ei ole pääsyä valtakuntaan. Tätä tarkoittaa kohta Matt. 25:31-46.

Sanoma, joka maailman pitäisi kuulla, on, että kun Jumala lähettää kaksi profeettaa, jotka vahvistavat itsensä kutsumalla alas tuomioita, niin sen pitäisi ottaa vaari heistä eikä vastustaa heitä. Luomakunnan Jumala ei aio muuttaa mieltään ja Hän on voittamaton. Juutalainen Messias tulee Jerusalemiin ja hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Suuri ahdistus ja sen tuoma tuho tulee seurauksena siitä, että maailma hylkää profeettojen kautta annetun sanoman. Maailma korvaa totuuden Antikristuksen valheilla.

Jumala lähettää profeettansa ennen tuomiota. Ilmestyskirjan kaksi profeettaa ovat avain viimeisten päivien tapahtumien ymmärtämiseen. Maailma voisi vielä katua ja vastaanottaa Jeesuksen ja Hänen valtakuntansa, mutta se tulee kieltäytymään. Suuren ahdistuksen tuomiot enkelten toteuttamina tulevat seurauksena ihmisen kapinasta Jumalan oraakkeleita vastaan.

Read Full Post »

Trees and deer
21.12.2014 by Simon Desjardins, suom. SK

Kristityn elämässä on kaksi tärkeää puolta, joita meidän kaikkien olisi hyvä ajatella. Ensimmäinen koskee täydellistä riippuvuuttamme, sillä sen avulla me emme pysty saavuttamaan eloonjäämisen kannalta välttämätöntä. Toinen puoli on täysi vastakohta. Se voi ja sen täytyykin käyttää itseään menestyäkseen ja pysyäkseen elossa. Edellinen kuuluu sellaisiin aktiivisiin toimintoihin kuin, luottamus, kärsivällinen odottaminen, kaipaaminen, odottaminen jne. Sitä vastoin jälkimmäinen suorittaa sellaisia pyrkimyksiä, kuin: eteneminen, taisteleminen, juokseminen, kiipeäminen, jatkaminen eteenpäin, vain joitakin mainitakseni. Nämä kaksi kristillisen elämän puolta toimivat kuin linnun siipinä; molemmat välttämättömiä lentämiselle. Yhden korostaminen toisen kustannuksella johtaa vain pysähtymiseen ja rappeutumiseen.

Kaksi analogiaa

Raamattu esittää nämä kaksi puolta toistuvasti ja moninaisilla tavoilla, mutta mukavuussyistä rajoitan esitykseni vain kahteen Raamatun käyttämään vertaukseen. Niiden välittämät kuvat ovat kerta kaikkiaan kauniita ja sopivia.

Edellä mainittua kykenemättömyyden tilaa edustaa puu. Vastakkaisella puolella meillä on tehokkaan liikkuvuuden tila, jota edustaa peura. Puu voi vain odottaa, mitä tarjotaan; peuran odotetaan etsivän toimeentuloa. Identiteetin hukkaaminen tässä suhteessa voisi osoittautua kohtalokkaaksi. Jos puu kävisi levottomaksi ja älyttömästi lähtisi liikkeelle elättääkseen itsensä, niin paljastuneet juuret pian kuivuisivat auringossa, eikä menisi kauan, ennen kuin ensimmäiset rappion merkit ilmestyisivät. Samoin, jos peura makaisi vain laiskana joen rannassa odottaen kaitselmuksen rinnan ruokkivan itseään, niin seuraukset kävisivät pian ilmeisiksi tarkkailijalle.

Niin selviä kuin nämä esimerkit ovatkin, me usein, ehkä tahattomasti, sekoitamme nämä kaksi puolta. Me ponnistelemme kovasti, kun meidän pitäisi levätä luottamuksessa ja liian usein olemme kuin kasveja, kun meidän pitäisi juosta ja kiivetä.

Puu

Tunnetuin Raamatun kohta, joka vertaa meitä puuhun, löytyy Psalmista 1.

1. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, 2. vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! 3. Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

On aika paljastavaa, mitä luemme siitä. Psalmista esittelee miehen, jonka päällä on jumalallinen siunaus. Hän jatkaa selittäen siunauksen syytä keskittymällä ensin siihen, mitä tuo mies ei tee. Kuten kaikki ymmärrämme, se on tärkeä osa kristillistä elämää. Siitä voitaisiin puhua kristityn elintärkeänä passiivisena tilana. Ehkä enemmän saarnaamisestamme pitäisi suunnata tähän tilaan, sillä kun tarkastelemme kyseistä Psalmia, niin passivisuuden täytyy edeltää toimintaa – maljakko täytyy tyhjentää, ennen kuin se voidaan täyttää.

Sitten seuraa jae 2, joka ilmaisee aktiivisen osan, mutta siinä määritellyt toiminnot ovat erikoisia siinä mielessä, että ne voidaan suorittaa paikallaan, vain sydämen ja mielen on oltava aktiivisia. Siinä ei ole juoksemista, kiipeilyä eikä kiirehtimistä. Kaikki on tyyntä, silti ei suinkaan passiivista. Ilon tila on huomattavan aktiivinen, kuten myös mietiskely, mutta tuo aktiivisuus on tyyntä ja kukoistaa hiljaisuudessa; silti tulokset ovat ilmiömäisiä: on vihreyttä ja tuoreutta, hedelmällisyyttä ja tuottavuutta, elämää ja terveyttä, kauneutta ja vetovoimaa. Ongelma, jonka toistuvasti kohtaamme lukiessamme tämänkaltaista Psalmia, on siinä vaikeudessa, joka meillä on käsittää, että kaikki nämä ihmeet voivat itää hiljaisuudessa ja luottamuksessa, poissa levottomuudesta ja rehkimisestä. Raamattu on siinä ehdoton, että joskus meidän täytyy välttää toimintaa, vaikka koko olemuksemme huutaa: ”Juokse!”

Vaikka olosuhteet muuttuvat mustiksi ja villieläimet lähestyvät yrittäen kiirehtiä meitä eteenpäin, meidän täytyy pysyä hiljaa palvonnassa ja täysin antautuneina. Elia oli sellainen mies. Hän pysyi rauhallisesti Keritin purolla, kunnes kaikki oli kuivunut. Vesi, niin tärkeä selviytymiselle, oli kokonaan poissa. Kiusauksen lähteä liikkeelle on täytynyt ahdistaa häntä voimakkaasti ja epätoivoisen äänen on täytynyt kuulua hänen sisimmässään, mutta silti hän pysyi luottavaisena ja kuuliaisena. Tätä on tosi hengellisyys. Se voi selvitä ajan koetuksesta ja kukoistaa siellä, missä useimmat säikähtävät. Se ei näe, milloin helle tulee. Kuitenkin sen lehdet pysyvät vihreinä ja poutavuonnakin se jatkaa hedelmän tuottamista. Jos jokin ansaitsee Halleluja-huudon, niin tämä.

Peura

Yhtä varmasti kuin on aikoja, jolloin puu edustaa tilaamme tarkalleen, on olemassa aikoja, jolloin tarvitaan tekojamme. Tämä hieno synkronisaatio jumalallisen mielen kanssa voi tehdä meidät täydellisiksi kaikessa Jumalan tahdossa (Kol. 4:12).

Hyvä uutinen on, että aivan kuten peura, meidätkin on varustettu aistikyvyillä ohjaamaan meitä puutteen ajassa ja auttamaan meitä menestymään nousussamme. Kaula ojossa voimme niin sanoakseni nuuhkia sieraimillamme ja havaita tärkeät elintarpeet kaukaa. Tällainen kyky innoittaa sydämen ja panee meidät liikkeelle. Seuraus on, että huomaamme kiipeävämme innokkaasti, kuin vaistomaisesti. Juoksemme, taistelemme ja kierrämme kaikki esteet jumalallista kyvykkyyttä muistuttavalla taidolla, sillä Hän on se, joka ”tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni” (Ps. 18:33). Ja jos tämä ei riitä, voimme tarkkailla Häntä, kunnes päivä viilenee ja Hän kiertelee kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla (Laul. l. 2:17). Näin armo kiinnittää silmämme Häneen ja katsellessamme jumalallinen innoitus täyttää sydämemme ja huomaamme muuttuneemme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen. Niin me juoksemme Hänen perässään (Laul. l. 1:4) ja niin tehdessämme löydämme yltäkylläisen laitumen. Se on riemua ja iankaikkista elämää.

Toinen puoli on siis liikkumaton, toinen täynnä toimintaa; toinen voi vain saada, toinen vain noutaa. Meille jää eräänlainen ekosysteemi, jossa yksi puoli tarvitsee toista ja päinvastoin. Niiden ero merkitsisi kuolemaa, mutta ole hyvillä mielin, me olemme molempia yhdessä, puu ja peura.

“This post is also published in the Gospel Blog by FEBC”

 

Read Full Post »

Stop the Vicious Attacks on Billy Graham
4.3.2018 by Geri Ungurean, suom. SK

I have absolutely had it. (Minulle riittää).

Tämä artikkeli ei tule olemaan täynnä niiden tosiasioiden kiistämisiä, joita esitetään häijyissä hyökkäyksissä Billy Graham’in elämää kohtaan, vaan sen sijaan haluan, että lukija näkisi muiden suurten Jumalan miesten elämää. Minulla on jatkuvasti päässäni kuva kristityistä kivet kädessä kivittääkseen Billy Graham’in muistoa, miehen, joka kuitenkin käytti elämänsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kertomiseen.

Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella monia teologeja kautta historian ja jopa Raamatussa. Toivon voivani osoittaa lukijalle, että me kaikki jotka kuulumme Herralle Jeesukselle Kristukselle, olemme inhimillisiä, joilla on heikkouksia ja vikoja, jotka johtuvat siitä, että olemme tässä syntisessä lihan ruumiissa.

Kuningas Daavid

Jos joskus on ollut mies, joka rikkoi joka ainoan Jumalan käskyn, niin se varmasti oli Daavid. Ja silti Jumala sanoi Daavidista: ”Oman sydämeni mukainen mies.” Alkaen hänen suuresta haureuden synnistään Batseban kanssa ja sitten tämän aviomiehen murhan järjestämisestä taistelun etulinjassa Daavidin suuret synnit paljastettiin hänelle itselleen ja myös jokaiselle, joka lukee Jumalan Sanaa. Silti kuningas Daavidin elämä innoittaa meitä rakastamaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Tämä voi kuulostaa tekopyhältä, mutta se ei todellakaan ole sitä.

Katkelmia sivustolta gotquestions.org:

Tehtyään syntiä Daavid todella katui. Daavidin synti Batseban kanssa on kerrottu kohdassa 2. Sam. 11:2–5. Mahtavat lankeavat pahasti ja Daavidin lankeemukseen sisältyi aviorikos, valhe ja murha. Hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja hän myöntää sen kohdassa 2. Sam. 12:13: Niin Daavid sanoi Naatanille: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan”. Naatan sanoi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.Syntimme myöntäminen ja anteeksipyytäminen ovat kuitenkin vasta puolet yhtälöstä. Toinen puoli on katumus ja Daavid myös katui. Psalmi 51 on Daavidin katumusrukous Jumalalle: Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. (Ps. 51:1–2).

Yhteenvetona, Daavid oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, koska osoitti uskoaan ja oli sitoutunut seuraamaan Herraa. Hänen uskoaan kyllä koeteltiin suuresti ja hän töppäili välillä, mutta tehtyään syntiä hän etsi ja sai Herran anteeksiantamuksen.

Apostoli Paavali

Uskon, että Herra on sallinut voideltujensa taistelut ja synnit auttamaan meitä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Kun luemme apostoli Paavalista, niin tiedämme, että hän kamppaili jonkin sellaisen kanssa, jota sanoi ”pistimeksi lihassa”. Tiedämmekö tarkalleen, mikä tämä pistin Jumalan palvelijan lihassa oli? Voimme vain spekuloida sillä. Lue, mitä Paavali sanoi kamppailuistaan:

Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room. 7:13-20).

Apostoli Pietari

Kuinka rakastammekaan Pietaria, kun pääsemme tuntemaan häntä lukemalla evankeliumeja! Kuinka selvää meille onkaan, että tämä mies, joka ihaili Herraamme Jeesusta, oli taipuvainen sanomaan mitä hirveimpiä asioita. Ne on kaikki tallennettu Jumalan Sanassa meille nähtäväksi.

Ja julistettuaan Herralleen, ettei koskaan hylkäisi Häntä, Jeesus sanoo Pietarille, että ennen kuin kukko laulaa kolmesti, Pietari kieltää Hänet kolmesti. En osaa kuvitella sitä tuskaa Pietarin sydämessä, kun hän tajuaa tehneensä juuri kuten Herra oli sanonut:

Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”  Hän sanoi: ”En ole”. (Joh. 18:15-17).

Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?”  Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. (Joh. 18: 25-27).

Jumalan Sanassa on niin monia muita esimerkkejä, jotka osoittavat selvästi miesten ja naisten heikkouden – ja kuinka, huolimatta heidän synnistään, Jumala käyttää heitä niin mahtavasti kunniakseen.

Tarkastelkaamme Herramme palvelijoita myöhempinä aikoina:

Martti Luther

Tämän miehen, joka tunnetaan yhtenä suuren uskonpuhdistuksen isistä, elämässä on varmasti hyvin synkkiä kausia. Monet uskovat tietävät kyllä Lutherin suurista synneistä – monet eivät. Kirjoitin artikkelin, joka sivusi myös Lutherin antisemitismiä. Sen voi lukea täällä: Can you Love the Lord Jesus Christ, Yet Despise His People?

Viimeisinä vuosinaan Luther kirjoitti saarnan otsikolla ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Tämä halventava ja suorastaan häijy saarna sai aikaan, että lukemattomia synagoogia poltettiin ja yli 2000 juutalaista murhattiin yhdessä yössä.

Hitler rakasti Martti Lutheria ja toi mukanaan em. saarnan jokaiseen SS:n kokoukseen.

Olen pahoillani, jos olen järkyttänyt niitä, jotka eivät tienneet Lutherin tästä puolesta. Itse juutalaisena tunnustan teille, että kun luin tästä saarnasta, olin kauhistunut ja vähään aikaan en halunnut nähdä ainuttakaan lainausta Lutherilta.

Eräänä päivänä sisar Kristuksessa puhui minulle sanoja, jotka muuttivat sydämeni. Hän kertoi minulle, että Luther oli vain ”ihminen” ja siksi ei täydellinen. Hän muistutti minua Lutherin rohkeudesta, kun hän kirjoitti 95 teesiä ja naulasi ne katolisen kirkon oveen. Hän pyrki osoittamaan katolisuuden johdolle, että Sana puhui selvästi pelastumisesta armosta uskon, EIKÄ tekojen kautta. Olen niin kiitollinen, että Herra lähetti tämän sisaren auttamaan minua näkemään Lutherin ”ihmisenä” eikä kyvyttömänä tekemään suuria syntejä.

Jean Calvin

Toisen suuren uskonpuhdistuksen isän kerrotaan sanoneen:

”Heidän [juutalaisten] kelvoton ja taipumaton jäykkäniskaisuutensa ansaitsee, että heitä ahdistetaan loputtomasti ja määrättömästi ja että he kuolevat kurjuudessaan kenenkään säälimättä.” – Jean Calvin.

Voisin kirjoittaa niin monista ”suurista” uskon miehistä ja järkyttää teitä lainauksilla ja teoilla kansaani kohtaan, mutta luulen, että tässä artikkelissa esitetyt riittävät siihen, että se, mitä haluan sanoa, menee perille.

Billy Graham

Isäni kasvoi ortodoksijuutalaisessa perheessä Bostonissa. Jossakin elämänsä vaiheessa joku kertoi isälleni sen suurimman kertomuksen, mitä koskaan on kerrottu. En tiedä onko tämä totta, mutta niille sanoille, joita isäni puhui meille kasvaessamme – sanoille Yeshua’sta – ei ole muuta selitystä. Näin jälkikäteen ajatellen, isäni oli etsinyt totuutta Jeesuksesta monia vuosia.

Ikääntyessään isäni alkoi katsella Billy Grahamin ristiretkiä paljolti ”sekulaarijuutalaisen” äitini harmiksi. Hän sanoi, että isäni täytyy olla menettämässä järkensä! Isä ei koskaan halunnut jättää näkemättä Graham’ia, kun hän esiintyi TV:ssä.

Tiedän täysin varmasti, että vuosien mittaan Billy Graham kylvi niin monta siementä isäni sydämeen. Herra antoi minulle autuaan etuoikeuden johtaa isäni rukouksessa Vapahtajamme tykö hänen kuolemansa iltana.

Näen hänet taivaassa – Halleluja!

Veljet ja sisaret Kristuksessa! – on YKSI täydellinen ja se on meidän Lunastajamme – Pelastajamme Herra Jeesus Kristus. Kiusattuna kaikessa kuten mekin Hän ei tehnyt mitään syntiä. Hän on Jumala.

PYYDÄN, pankaa kivet pois. Pyydän, nähkää Graham’in elämä samasta näkökulmasta, kuin kuka tahansa muu Jumalamme palvelija. Ymmärtäkää, että kun halvennatte Billy Grahamin elämäntyötä, te vahingoitatte Kristuksen ruumista ja jopa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.

Te viette maailman katseen pois Herrasta ja vielä enemmän: te raahaatte itse Herraa mudassa.

Rukoilen, että tämä artikkeli avaisi ainakin muutamien silmät, jotka ovat sitoutuneet ja päättäneet häväistä suuren palvelijan – Jumalan voiteleman miehen – nimeä, jonka elämäntehtävä oli tuoda ihmisiä ristin luo ja saada heidät luovuttamaan elämänsä ja vastaanottamaan Kristuksen täytetty työ ja pelastuakseen.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

Suomentajan kommentti:

Billy Grahamin kivittäjien kannattaa tarkistaa motiivinsa, mutta häntäkään koskevia tosiasioita ei pidä salailla. Billy Grahamista on tehty kristikunnan Sacred Cow (Pyhä Lehmä), jota asemaa tosiasiat horjuttavat, mikä on vain hyvä. Ne eivät kuitenkaan horjuta Kristuksen asemaa – päinvastoin.

 

Read Full Post »

Elation and Empathy as the Rapture Nears
By Ronda Lane 8.11.2017, suom.SK

Tämä artikkeli tarkastelee ristiriitaa, kun vertaa tempauksen riemua myötätuntoon niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta ja kun tietää, että he joutuvat pian hirvittävimpään aikaan ihmiskunnan historiassa.

Uskovina olemme todistamassa armonajan viimeisiä hetkiä ja sitä, kuinka kaikki tulevaisuutta koskeva Raamatun profetia on asettumassa kohdalleen. Ajallemme ominaiset viimeisistä päivistä ennustetut piirteet ovat vallitsevia. (2. Tim.3:1-5, Room. 1:18-32, Juuda 1:18, 2. Piet. 3:3-7, 2. Tim. 4:3-4 ym.)

Todistamme näitä asioita tietäen, että tempaus on läheinen (päivämäärää ei anneta, ei mitään edeltävää tapahtumaa). Silti tiedämme kaiken, mitä ennustettiin tapahtuvan tempauksen JÄLKEEN ja tunnistamme, että nämä asiat ovat asettumassa kohdalleen nopeasti.

Se aiheuttaa useimmille meistä ristiriitaisia tunteita.

Ensinnäkin olemme innoissamme, että pian kohtaamme Herran yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18), että pian saamme luvatun turmeltumattoman ylösnousemusruumiin (1. Kor. 15:49-53) ja tuo kirkastettu ruumis on samanlainen kuin Jeesuksen oma ruumis (1. Joh. 3:2).

Jumala todella tietää, kuinka me kaipaamme sitä, huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23).

Tämä ikävöiminen ja odotus vahvistuu päivä päivältä. Jumalan sana kutsuu sitä ”hartaaksi ikävöitsemiseksi” (Room. 8:19) ja sanoo, että meidän tulee odottaa ”kärsivällisyydellä.” (Room. 8:25).

Meille kerrotaan (ja ymmärrämme), että me odotamme vanhurskautta. ”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta (Gal. 5:5, KJV).

Tiedämme, vaikka olemme pelastettuja, että niin kauan kuin olemme vielä tässä lihan ruumiissa, myös synti asuu meissä (Room. 7:14-25). Se on jatkuvaa taistelua kuolla itselleen ja alistua Herran johtoon.

Tätä ”vanhurskauden toivoa” me halajamme vielä enemmän kuin luvattua iankaikkista ruumista, jopa enemmän kuin niiden kanssauskovien jälleennäkemistä, jotka ovat menneet ennen meitä ja jopa enemmän kuin päästä nauttimaan luvatusta palkinnosta. Meillä ei silloin ole enää kiusausta syntiin; synti ei enää asu meissä (eikä kenessäkään taivaassa).

Emme voi täysin käsittää, mitä se merkitsee, koska koko elämämme ajan meillä on ollut synti asumassa ja läsnä kanssamme ja kaikkien ympärillämme olevien kanssa. Me todistamme kaikkia maailman synnistä johtuvia suruja.

Kuvittele – ei enää syntiä! Vain vanhurskautta!

Ei ihme, että me uskovat olemme niin tulessa ja innostuneita tempauksesta. Loppujen lopuksi mitä siinä on, jota ei tulisi rakastaa koskien pikaista pelastamistamme tästä pahasta synnin täyttämästä likakaivosta? Sitä tämä artikkeli koskee. AINOA asia, jonka kanssa useimmat meistä painiskelevat, koskee niitä, jotka eivät ole vielä tulleet Kristuksen tykö.

Me naiset olemme tunteellisempia ja/tai hoivaavampia kuin miehet. Jumala itse teki meidät tällaisiksi ja syystä. Silti meitä KAIKKIA (sekä miehiä että naisia) kehotetaan ymmärtämään muiden kärsimyksiä.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa(Room. 12:15).

Raamatussa on enemmänkin siitä, kuinka meidän tulee käyttäytyä toisia kohtaan. Mutta vielä enemmän, meissä uskovissa asuu Pyhä Henki, joka johtaa ja ohjaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13).

Hän tuo sydämeemme ja mieleemme empatian ja huomaavaisuuden toisten kärsimyksille. Me tunnistamme heidän nykyisen ja/tai fyysisen kärsimyksensä, jota voimme todistaa silmillämme ja korvillamme, mutta tunnistamme myös sen, mikä on pian kohtaava epäuskoista maailmaa. Heille tuleva kärsimys on hirvittävä.

Kuinka sydämemme voisi olla särkymättä tästä, varsinkin, jos meillä on läheisiä ja sukulaisia, jotka eivät vielä ole tulleet Kristuksen tykö saamaan pelastuksen?

Voimme kertoa heille evankeliumin (jopa vaikka he eivät haluaisi lainkaan kuunnella). Voimme kerjätä ja vedota heihin, väitellä heidän kanssaan, rukoilla heidän puolestaan (kuten meidän pitäisi) ja vielä – jokaisen yksilön asia on tehdä tuo kaikista tärkein päätös: joko hyväksyä/uskoa Jeesukseen pelastukseksi, tai hylätä/kieltää Hänet (Joh. 3:18).

Emme voi tehdä ratkaisua heidän puolestaan. Jumala antoi meille jokaiselle vapaan tahdon juuri tästä syystä. Hän rakasti meitä KAIKKIA niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa syntiemme sovitukseksi. Jeesus, joka ei milloinkaan tehnyt syntiä, on ainoa hyväksyttävä hinta synneistämme (Room. 3:25, 1. Joh. 4:10, Joh. 3:16-18 ym.). Ei ole toista tietä (Joh. 14:6).

Me uskovat ymmärrämme, kuinka ihmeellisen lahjan Hän on meille antanut. Mikä mahdollisuus olla oksastettu pelkkänä metsäöljypuuna (Room. 11) ja kuitenkin olla kanssaperillinen itse Jeesuksen kanssa! (Room. 8:17, Tiitus 3:7 ym.).

Meistä on niin vaikea käsittää, kuinka kukaan EI haluaisi hyväksyä Kristusta ja uskoa Häneen pelastukseksi. Myönnän, että joskus haluaisin ravistella muutamia ja huutaa: ”HERÄTKÄÄ”. Ihmettelemme, kuinka joku voi olla ”välittämättä tuosta niin suuresta pelastuksesta” (Hepr. 2:3).

Yleisin syy niillä, jotka hylkäävät pelastuksen, on, että he uskovat olevansa ”hyviä” ihmisiä. On murheellista, että he vertaavat itseään toisiin ja se on malli, jolla he mittaavat syntejään ja hyviä tekojaan (2. Kor. 10:12), kun sen sijaan se on Jumalan itsensä vanhurskaus, johon meidän täytyy verrata niin syntejämme kuin hyviä tekojamme, koska meidän parhaatkin sellaiset ovat kuin saastainen vaate (Jes. 64:6).

sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle(Room. 10:3).

He kyllä tietävät sydämissään, että me KAIKKI olemme syntisiä (Room. 3:23). Siihen kuitenkin heidän halunsa ymmärtää loppuu, sillä jos he sallisivat itsensä todella ajatella, että riippumatta siitä, kuinka ”hyviä” luulevat olevansa, he eivät koskaan voi päästä lähellekään Jumalan vanhurskautta.

Ainoa keino käsitellä syntiä on saada se poistetuksi, pestyksi Karitsan veressä (Ilm. 1:5, 1.Joh. 1:7-9, 1. Kor. 6:11).

ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella(Fil. 3:9).

Ja tässä se suurin vaikeus tuleekin. Se yksi asia, joka seisoo syntisen ja pelastuksen välissä on YLPEYS. Eikä ihme. Ylpeys oli paholaisen kukistuminen (Jes. 13:12-15, Hes. 28:11-17 ym.). On murheellista, että hänelle oli annettu kauneus, kirkkaus, kaikki kalliit kivet peitteeksi ja voideltu asema; ja kuitenkin hän päätti tieten tahtoen tehdä syntiä. Niinpä kuten ylpeys oli hänen kukistumisensa, niin samoin hän käyttää sitä myös ihmiskunnan houkuttelemiseksi.

Monet voivat mennä niin pitkälle, että myöntävät olevansa syntisiä (jos sitten pääsevät niin pitkälle), mutta myöntävätkö he, etteivät voi itse täyttää Pyhän Jumalan vanhurskaita vaatimuksia? Juuri sitä he eivät suostu tunnustamaan.

Miksi? Tämän myöntäminen olisi sen myöntäminen, että he nauttivat synneistä, joissa rypevät ja heillä on syvä pelko, että heidät tuomitaan synneistä, joten he mieluummin jatkavat noissa synneissä, kuin että käsittelisivät ne ainoalla mahdollisella tavalla – yksin Kristuksen kautta.

“Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh. 3:19-20)

Eräs hyvin rakas sukulainen tuli vierailulle luokseni muutamia kuukausia sitten. Hän hoki jatkuvasti: ”Täällä on niin hiljaista! Ei televisiota, ei radiota – kuinka te kestätte tätä?” Se oli minulle silmät avaava tapahtuma. Miksi? Koska tuolla hetkellä tajusin (ikään kuin lamppu olisi sytytetty), että USEIMMAT ihmiset viettävät jokaisen hetken valveilla melun ja häiriöiden parissa – eikä sattumalta, vaan tarkoituksella.

Edes useimmilla lapsilla ja nuorilla aikuisilla ei enää ole luovaa, mielikuvituksen käyttöaikaa tai hiljaista aikaa lukea tai opiskella, vaan sen sijaan odottavat viihdettä.

Nykyaikainen ihminen ajattelee, että hänellä TÄYTYY olla jatkuva viihde hukuttamaan – minkä? Hukuttamaan hänen omantuntonsa. Hukuttamaan Pyhän Hengen, joka yrittää vakuuttaa hänet synnistä. Nujertamaan kaikki ajatukset, joita hänellä ehkä on iankaikkisuudesta. Hän ei suostu edes puhumaan siitä, ”mitä tapahtuu kuollessamme”, eikä mistään sellaisesta aiheesta, joka saa hänet tuntemaan olonsa hankalaksi.

Paholaisella on räätälöity häiriö (tai monia häiriöitä) jokaiselle ihmiselle. Jopa uskovat voidaan suistaa häiriöillä. On tärkeää, että henkilö käyttää jonkin verran ”hiljaista aikaa” miettimiseen ja että varsinkin uskova tutkii Jumalan sanaa. Ja silti näemme, että useimmat tunnustavat uskovat eivät nykyisin edes vaivaudu tutkimaan pyhiä kirjoituksia, vaan mieluummin kuuntelevat videoita, audio-podcasteja jne.

On murheellista, että monet tunnustavat kristityt elävät täsmälleen samalla tavalla kuin pelastumaton maailma: TV:n katselua, elokuvia, musiikkia, harrastuksia, urheilua, kaikenlaista viihdettä – ja silti he väittävät, että ”ei ole aikaa tutkia” Jumalan sanaa.

Itseasiassa iso osa väestöstämme haluaa tehdä lainvastaiseksi jo Raamatun mainitsemisen. Vaikka teknologia voi olla siunaus lääketieteen alalla ja yhteyden pitämisessä läheisiin, se voi olla kamala häiriö, joka estää meitä tekemästä, mitä pitäisi.

Jos kristityt ovat joutuneet 24/7 viihteen saaliiksi, niin onko mikään ihme, että myös pelastumattomat käyttävät tätä samaa asiaa tekosyynä hylätä Kristus? Jos he eivät anna itselleen yhtään hiljaista aikaa ajatella, häiriöttömiä hetkiä, niin kuinka he koskaan voivat tunnistaa tarvitsevansa Vapahtajaa?

Jos teemme rehellisen tarkastelun, kuinka väki eli vain 100 vuotta sitten, niin pian tunnistamme, miksi maailma on muuttunut niin paljon. Silloin (ja aiemmilla vuosisadoilla) tarvittiin ankaraa työtä vain selvitäkseen hengissä. Saamme siitä käsityksen, kun katselemme tämän päivän amisseja, jotka kaatavat/kuivattavat/pinoavat ja käyttävät puuta keittämiseen ja lämmittämiseen, jotka kasvattavat kaiken ruokansa itse (sekä kasvit että eläimet), jotka säilövät ruokansa, laittavat aterioita tyhjästä, pesevät vaatteensa käsin pyykkilaudalla ja kuivaavat ne pyykkinarulla. Joillakin ei ole juoksevaa vettä ja edelleen kantavat vettä ämpäreissä peseytymiseen, siivoamiseen, juomiseen jne.

Kun ajattelemme nykyajan mukavuuksia, niin se tuntuu todelliselta siunaukselta, ettei tarvitse raataa sillä tavalla selvitäkseen päivästä päivään. Mutta onko se siunaus, kun teknologia on vallannut, ei vain arjen askareiden avustamisen, vaan myös niistä vapautuvan ajan viihteelle? Ja silti ihmiset EDELLEEN väittävät, ettei heillä ole aikaa tutkia pyhiä kirjoituksia? Kuitenkin kun käytämme amisseja esimerkkinä, näemme, että vaikka pääosaltaan heidän päivänsä on täynnä kovaa työtä ja väsyttäviä tehtäviä, niin he silti antavat aikaa tutkimiselle ja yhteydelle.

En ehdota, että eläisimme kuten amissit. En myöskään ehdota, että luopuisimme nykyajan vempeleistä ja vesijohdoista, jotka todella ovat siunauksia, mutta kyllä ehdotan, että antaisimme aikaa päivittäin Jumalan sanan tutkimiselle, kuten berealaiset (Apt. 17:10-11) ja tutkisimme kuten työmiehet (2. Tim. 2:15), jotta emme joutuisi häpeään, kun Herra pian ilmestyy tempaamaan meidät ylös.

Vietä myös HILJAINEN hetki Herran kanssa rukouksessa.

En tiedä kuinka me uskovat voisimme ”taistella” yhteiskunnan halua vastaan 24/7 viihteeseen. Tiedän, mitä me (uskovat) voimme tehdä sen suhteen. Voimme käyttää enemmän aikaa Jumalan sanan ja uskovien parissa, mutta en tiedä, kuinka voimme väitellä pelastumattomien kanssa, jotka eivät salli itselleen edes viittä minuuttia ajattelemiseen, vielä vähemmän Jumalan sanan ja oman ikuisen kohtalonsa miettimiseen. Se on todella itse kunkin oma asia.

Valitettavasti osa paholaisen lopunajan taktiikkaa on häiritä yhteiskuntaa siinä määrin, että ihmiset eivät suostu viettämään edes muutamaa hetkeä yksin hiljaisuudessa, ettei evankeliumin valo vain paistaisi heidän sydämiinsä, ettei heidän tarvitsisi antaa itselleen minuuttiakaan sen miettimiseen, missä viettävät iäisyytensä ja kuinka todella syntinen itse kukin on. He eivät halua antaa itselleen hetkeäkään sen ajattelemiseen

Me (itse) emme voi herättää heitä siinä teknologisessa viihteen ”bunkkerissa”, johon he ovat tahallaan sulkeutuneet.

He ovat kääriytyneet tähän tautien täyttämään häirinnän ja viihteen vilttiin niin, ettei heillä ole aikaa AJATELLA ja pohtia ikuista ahdinkoaan. Se tarjoaa heille häiriötä ja he luulevat sitä mukavuudeksi.

Kuin huopaviltit, joita käytetään uhrien mukavuudeksi tautiepidemian aikana, nuo samat yhden uhrin mukavuudeksi tarkoitetut huovat kuljettavat kuiduissaan kuoleman basilleja seuraavalle uhrille. Sellainen on se kuoleman ansa, jonka saa aikaan tauoton melu, viihde ja uppoutuminen maailmallisiin tyhjänpäiväisiin asioihin, joiden tarkoitus on häiritä niin, ettei milloinkaan jää hetkeäkään aikaa ajatella vakavia.

Mikä on velvollisuutemme? Se on, että jatkamme evankeliumin kertomista kadotetuille, vaikka se ei näyttäisi läpäisevän sitä häirinnän bunkkeria, jonka maailma on rakentanut heidän ympärilleen; vaikka näyttäisi, kuin kukaan ei kuuntelisi; vaikka meitä kohdeltaisiin vihamielisesti, pilkattaisiin, naurettaisiin, herjattaisiin, syljettäisiin tai uhkailtaisiin. Meille on kerrottu edeltä näistä asioista.

Tiedämme hyvin, että rohkea Kristuksen puolella seisominen tuo meille vainoa eikä vain ihmisiltä, vaan myös henkimaailmasta (Ef. 6:12). Silti palvelemme alttiisti Herraa ennemmin kuin ihmisiä tai omia lihallisia halujamme (Gal. 1:10, Room. 6:19, Room. 8:1-14, 2. Kor.7:1 ja niin monta muuta kohtaa).

“…vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät(Room. 13:14).

Meidän tehtävämme EI ole tehdä ratkaisua pelastumattomien puolesta, emmekä voikaan. Ja vaikka on helppo masentua, kun nykyisin niin harvoja tulee Kristuksen tykö, niin meidän täytyy aina muistaa, että heidän on tehtävä oma ratkaisunsa.

Valitettavasti monet eivät halua tietää (2. Piet. 3:5). He vain eivät halua tunnustaa eivätkä ota hetkeäkään aikaa ajattelemiseen. He ovat kääriytyneet maailmallisuuden vilttiin, joka tuo väärän lohdutuksen.

Jumalan sana sanoo, että he eivät voi “millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:18-32). Itse asiassa he KYLLÄ tunnistavat, että Jumala loi kaiken ja että ovat vastuussa teoistaan ja ajatuksistaan – he vain eivät halua myöntää sitä, koska rakastavat syntiä liian paljon.

Raamattu on ennustanut myös viimeisten päivien vaaralliset ominaispiirteet (2. Tim.3:1-7, 13). Tänä päivänä näemme nämä piirteet vallitsevina yhteiskunnassamme.

Ja lopuksi, yritettyämme kertoa evankeliumia pelastumattomille, mikä on parasta, mitä voimme tehdä niiden puolesta, jotka on kääritty maailmalliseen petokseen? RUKOILE heidän puolestaan. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Ja mitä meille? Me löydämme lohdutuksen Jumalan sanasta.

Voimme myös ottaa aikaa Raamatun tutkimiseen päivittäin, sen sijaan että olisimme yhteiskuntaan ”kytkettynä” 24/7, sen sijaan että viettäisimme lukemattomia tunteja viihdyttäen itseämme häiriöillä. Kaikki, mikä on TÄRKEÄMPÄÄ, kuin aika Jumalan sanassa ja rukouksessa, on epäjumala.

Meille on annettu esimerkiksi Mooses, joka otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa(Hepr. 11:25).

Tiivistäen: Sydämemme särkyy nähdessämme pelastumattoman maailman hylkäävän pelastuksen Kristuksessa. Jotkut ovat ystäviämme, sukulaisiamme, vanhempiamme, tai aikuisia lapsiamme. Se on todella kovaa, koska tiedämme tulevan ahdistuksen kauhut, emmekä toivo niitä kenellekään, varsinkaan läheisillemme. Tiedämme myös, kuinka epävarmaa elämä on – emme koskaan tiedä, kuinka kauan ihminen vielä elää. Moni kuolee nuorena; eivät kaikki maan päällä elä vanhoiksi.

Älä luovu evankeliumin kertomisesta, vaikka näyttäisi, etteivät he kuuntele. Äläkä vaivu epätoivoon, kun he eivät suostu kuuntelemaan. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän tulee kuitenkin viedä KAIKKI huolet ja murheet Herralle. (Fil. 4:6-7, 1. Piet. 5:7 ym.).

Ja mitä meille? Meidän (uskovina) pitäisi jatkaa evankeliumin antamista pelastumattomalle maailmalle. Meidän pitäisi pysyä valppaina (1. Piet. 5:8) odottaen kärsivällisesti Herraa (1. Tess.1:10; Room. 8:19, 23, 25; 1. Kor. 1:7-8; Gal. 5:5; 2.Tess. 3:5 ym.).

Meidän pitäisi tutkia Hänen sanaansa (2. Tim. 2:15, Apt. 17:10-11).

Meidän pitäisi lohduttaa kanssauskovia (1. Tess. 4:16-18, Room. 1:12, 2. Kor. 1:3-4, 1. Tess. 5:11 ym.).

Rukoile (sille on omistettu paljon raamatunkohtia) ja myös pukeudu Jumalan sota-asuun ja pidä se päälläsi jatkuvasti (Ef. 6:10-18).

Se riittää pitämään meidät ahkerana Herran kanssa, kun innokkaasti odotamme tempausta ennemmin kuin maailmallisten ihmisten 24/7 viihdettä.

Maranata!

 

 

Read Full Post »

Older Posts »