Jumalan viha – myyttiä vai todellisuutta?

”Hänen vihansa suuri päivä”. Englantilainen taidemaalari John Martin (1789-1854).

Dr. David R. Reagan, suom. SK
Tämä artikkeli on julkaistu
Lamplighter-lehden tammi-helmikuun 2018 numerossa.

Taannoin 1990-luvun puolivälissä eräs suosittu puheohjelmien juontaja Oklahoma City’n sekulaarilta radioasemalta haastatteli minua live-ohjelmassa puhelimen kautta. Hän oli nähnyt kirjoittamani artikkelin koskien kristillisten järjestöjen taloudellista vastuuta ja oli tykännyt siitä.

Hän aloitti haastattelun antaen minulle armollisesti tilaisuuden puhua keskeytyksettä noin 10 minuuttia siitä, kuinka Jumala muutti elämäni ja kutsui minut palvelutyöhön. Siirryimme sitten puhumaan skandaaleista, jotka olivat hiljattain keikuttaneet kristillistä yhteisöä maanlaajuisesti.

Sopimaton sana

Kaikki meni hyvin, kunnes juontaja pyysi minua tiivistämään palvelutyöni perussanoman. Vastasin, että Jumala on kutsunut minut julistamaan ”pikaista Jeesuksen paluuta vihassa”.

Ennen kuin ehdin selittää, juontaja keskeytti minut. ”Mitä tarkoitatte, ’vihassako’?” hän kysyi.

”Tarkoitan, että Jeesus tulee hyvin pian vuodattamaan Jumalan vihan niiden päälle, jotka ovat hyljänneet Jumalan rakkauden ja armon.”

”Teidän Jumalanne on hirviö!” hän tiuskaisi ja sitten lisäsi: ”Satun olemaan kristitty ja voin kertoa teille, että minun Jumalani ei satuttaisi kirppuakaan!”

Se haastattelu loppui siihen. Hän lopetti puhelun. En saanut tilaisuutta vastata hänen väärään Luojaamme koskevaan esitykseensä.

Saatanan suuri petos

Radiohaastattelijan kiivas reaktio Jumalan vihaan ei yllättänyt minua. Se on luonteenomaista sekä kristityille että ei-kristityille ja olen törmännyt siihen usein.

Saatana on myynyt maailmalle väärän tavaraselosteen koskien Jumalan luonnetta. Useimmat ihmiset, niin kristityt kuin ei-kristityt, ovat taipuvaisia näkemään Jumalan jonkinlaisena kosmisena teddykarhuna.

He näkevät Hänet isona ja lämpöisenä ja pehmeänä, täynnä ääretöntä rakkautta ja anteeksiantamusta. Hän ei voisi satuttaa kärpästäkään, eikä ainakaan olla niin julma, että voisi tuomita tai vahingoittaa ainuttakaan kuvakseen luotua olentoa. Tuomiopäivänä Jumala antaa jokaiselle vain ison halin ja iskee silmää heidän synneilleen.

Ainoa vika tässä ihanan lohdullisessa kuvassa on, että se on valhe suoraan helvetin kuilusta.

Todellinen Jumala

Raamattu kyllä opettaa, että Jumala on rakastava, kärsivällinen, välittävä ja anteeksiantava (Ps. 86:15 ja Joh. 3.16). Kuten apostoli Johannes sen ilmaisee: ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Kaksi lempikohtaani Raamatussa korostavat Jumalan henkilökohtaista rakastavaa luonnetta. Toinen on apostoli Pietarilta. 1. Piet. 6:6-7 sanoo, että meidän tulee heittää kaikki murheemme Jumalan päälle ”sillä hän pitää teistä huolen”. Se on hyvin lohduttava ajatus.

Toinen kohta, jota rakastan lukea uudelleen ja uudelleen, sisältää profeetta Jeremian puhumia sanoja Valitusvirsien luvussa 3:

”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.” (Valit. 3:22-24)

Raamattu opettaa kuitenkin, että on olemassa toinenkin Jumalan luonteen puoli, joka on yhtä tärkeä. Se on se puoli, jonka Saatana haluaa meidän jättävän huomiotta ja hän on onnistunut erinomaisesti saamaan papit ohittamaan sen. Sehän ei tuota suosittuja saarnoja! Puhun tietysti Jumalan pyhyydestä (3. Moos. 11:44, Jes. 6:3 ja 1. Piet. 1:16).

Armo vai viha?

Raamattu opettaa, että Jumala on täydellisesti pyhä. Johtuen tästä ominaisuudestaan Hän ei voi suvaita syntiä (4. Moos. 14:18). Raamattu sanoo, että Jumalan täytyy käsitellä synti ja Hän tekee sen toisella kahdesta tavasta – joko armolla tai vihalla.

Kaikki meistä näyttävät tuntevan jakeen Joh. 3:16 – hyvin lohduttava jae Jumalan rakkaudesta meille. Mutta harvat meistä näyttävät olevan tietoisia sanoista, jotka on tallennettu muutamaa jaetta myöhemmin kohdassa Joh. 3:36 – sanoissa Johannes Kastajan saarnasta: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

Apostoli Paavali korosti tätä seikkaa saarnaamisessaan ja opetuksessaan. Efesolaiskirjeen 5. luvussa hän varoittaa moraalittomuudesta, ahneudesta ja epäjumalanpalveluksesta ja sitten lisää tämän huomautuksen: ”Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia” (Ef. 5:6).

Tulemme Jumalan armon alle asettamalla luottamuksemme Jeesukseen ja ottamalla itsellemme Hänen sovitusuhrinsa elämäämme (1. Joh. 1:7). Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään pelastusta (Apt. 4:10-12). Ne, jotka ovat hyljänneet Jumalan ilmaisen armon lahjan Jeesuksessa, ovat Jumalan vihan alla (Joh. 3.36), eivätkä voi syyttää muita kuin itseään.

Muuttumaton Jumala

Huolimatta Raamatun selvästä opetuksesta, että Luojamme on sekä rakkauden että vihan Jumala, en koskaan lakkaa hämmästelemästä pastoreiden määrää, joihin törmään ja jotka väittävät, että vihan Jumala on Vanhan Testamentin Jumala eikä Uuden. Samalla he ohittavat toisen selvän Raamatun opetuksen, Malakia 3:6, jossa Jumala puhuen itsestään sanoo: ”Sillä minä, Herra, en muutu...”

Uusi Testamentti vahvistaa tämän tärkeän seikan jakeessa Hepr. 13:8, jossa sanotaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Silti näyttää, että Jeesus esitetään saarnoissa aina nöyränä ja lempeänä Vapahtajana, joka on täynnä armoa ja anteeksiantamusta. Se on totta, mutta se ei ole koko kuva. Jeesus nuhteli fariseuksia ankarasti kutsuen heitä ”ulkokullatuiksi”, ”käärmeiksi” ja ”kyykäärmeitten sikiöiksi”.

Samoin kirjeissään Vähän Aasian seitsemälle seurakunnalle Jeesus tuomitsi Tyatiran seurakunnan siitä, että se suvaitsi väärää naisprofeettaa. Hän kutsui seurakuntaa parannukseen ja sitten varoitti, että jos he kieltäytyisivät tekemästä parannusta moraalittomuudestaan, Hän heittäisi rikkurit ”tautivuoteeseen” ja ”tappaisi heidät rutolla” (Ilm. 2:22-23, NASB: with pestilence).

Vihan lajit

Raamattu paljastaa useita eri puolia Jumalan vihasta:

• Seuraamuksellinen viha – Tätä voisi sanoa ”vihan kylvämiseksi ja korjaamiseksi”. Se on viha, jonka tuomme päällemme, kun korjaamme sen, minkä kylvämme elämällä syntisesti.
• Tuhoava viha – sellaisena, kuin se ilmenee katastrofeissa, joko luonnon tai ihmisen aiheuttamissa, kuten syyskuun 11. päivän iskut. Jumala sallii niitä keinona kutsua ihmisiä ja kansakuntia parannukseen.
• Hylkäävä viha – Jumalan osoittama viha, kun Hän kääntää selkänsä ihmiselle tai yhteiskunnalle sallien itsetuhon.
• Eskatologinen viha – Suuren Ahdistuksen aikana Jumalan viha vapautetaan koko maailman päälle.
• Iankaikkinen viha – Lopullinen rangaistus, jonka Jumala antaa helvettiin lähetettäville.

Hylkäävä viha

Jumalan hylkäävä viha on se, jota kansakuntamme kokee nyt. Jälleen, tämän tyypin viha voi kohdata niin yksilöä kuin yhteiskuntaa.

Raamatullinen esimerkki siitä yksilön elämässä voidaan nähdä Simsonin tarinassa. Vaikka Jumala käytti häntä väkevästi suojelemaan Israelia filistealaisilta, hän jatkoi seksuaalisessa synnissä siihen pisteeseen, että Raamatun mukaan ”Herra oli poistunut hänestä” (Tuom. 16:20). Seuraus oli, että hän joutui filistealaisten vangiksi ja päätyi itsemurhaan.

Roomalaiskirjeen 1. luvussa apostoli Paavali varoittaa voimakkaasti Jumalan hylkäävästä vihasta koskien kansakuntia. Hän sanoo, että ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa…” (Room. 1:18). Sitten hän jatkaa kertoen, kuinka Jumala tekee tämän käsitellessään kansakuntaa, joka kapinoi Häntä vastaan.

Ensin Jumala ottaa askelen taaksepäin ja madaltaa kansakuntaa ympäröivää suojamuuria sallien pahuuden lisääntyä. Seuraus on seksuaalisen synnin purkaus (Room. 1:24-25), joka tapahtui maassamme 1960-luvulla.

Jos kansakunta kieltäytyy katumasta, Jumala ottaa toisen askelen taaksepäin ja madaltaa suojamuuria edelleen (Room. 1:26-27), mikä tuottaa homoseksuaalisuuden vitsauksen. Jälleen, tämä maa on kokenut tätä toista vaihetta aina 1990-luvulta, mutta se sai vauhtia vuonna 2003, kun korkein oikeutemme poisti kaikki sodomiaa koskevat lait.

Jos kansakunta jatkaa kapinoimistaan, Jumala ottaa kolmannen askelen taaksepäin ja hylkää sen ”kelvottoman mielensä valtaan” (Room. 1:28). Maamme saavutti tämän turmeluksen asteen, kun korkein oikeus hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot kesäkuussa 2015 ja presidenttimme juhli päätöstä valaisemalla Valkoisen Talon seksuaalisen perversioliikkeen sateenkaariväreillä.

Tuleva viha

Jumalan eskatologinen viha lankeaa koko maailman päälle, kun Jeesus palaa (Juuda 1:14-15). Jeesuksen paluuta kuvaava kohta Ilmestyskirjassa sanoo, että Hän palaa ”tuomitsemaan ja sotimaan vanhurskaudessa” (Ilm. 19:11).

Ensimmäisellä kerralla Jeesus tuli täynnä rakkautta ja sääliä silmät kyynelissä, mutta kun Hän palaa, Hän tulee kostamaan (Ilm. 6:12-17) ja Hänen silmänsä ovat kuin tulen liekit (Ilm. 19:12). Hän tulee tuhoamaan Jumalan viholliset (Ilm. 19:11).

Maailman presidentit ja kuninkaat ja pääministerit polvistuvat ja huutavat kallioita ja vuoria peittämään heidät; niin suuri on oleva Herran kauhu (Ilm. 6:15-17). Synnin tekijät kompastelevat kuin sokeat ja heidän verensä vuodatetaan kuin saasta (Sef. 1:17).

Vihan tarkoitus

Tekeekö tämä Jumalasta ”hirviön”? Ei! Päinvastoin, se osoittaa Hänen hyvyytensä, sillä kuinka voisi hyvä Jumala olla välittämättä pahuudesta ja synnistä ja jättää sen rankaisematta? Hänen vihansa pahuutta kohtaan todistaa Hänen vanhurskautensa.

Profeetta Naahum tiivistää sen parhaiten. Kirjoittaen Jumalan rakkaudesta hän sanoo: ”Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat” (Naahum 1:7). Kuitenkin muutamaa jaetta aiemmin Naahum puhuu myös Jumalan pyhyydestä ja vihasta:

”Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta…” (Naah. 1:2,3)

Jumalan vihan ensisijainen syy ei milloinkaan ole halu rangaista. Sen sijaan sen tarkoitus on tuoda ihmisiä parannukseen, jotta he pelastuisivat. Vihassaankin Jumala muistaa armon.

Jumala osoittaa armonsa vihassa siinä, ettei milloinkaan vuodata vihaansa varoittamatta. Hän yritti varoittaa Sodomaa ja Gomorraa Aabrahamin kautta. Hän varoitti Nooan ajan maailmaa sen kautta, että Nooa saarnasi 120 vuotta. Hän lähetti sekä Joonan että Naahumin varoittamaan Niiniven pakanallista kaupunkia.

Ajattele myös sitä, että Hän lähetti profeetan toisensa jälkeen kutsumaan Israelia ja Juudaa parannukseen:

”Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.” (2. Aik. 36:15,16)

Jumalan armo vihassa ilmenee myös siinä, että Hän aina vie lopulliseen vihansa vuodattamiseen pahenevan tuomioiden sarjan kautta. Näitä parannukseen kehottavia tuomioita kuvaillaan yksityiskohtaisesti kohdassa 5. Moos. 28:15-57.

Tämä Jumalan vihan ominaispiirre tulee ilmi Ahdistusta koskevissa profetioissa. Sen sijaan, että kerralla vuodattaisi vihansa maailman kapinallisten kansakuntien päälle tuhoten heidät yhdessä hetkessä valtavassa katastrofissa, Hän alistaa maailman sarjalle tuomioita, jotka järjestään kasvavat laajuudessa ja voimakkuudessa (Ilm. 6,8-9,16).

Vaikka useimmat eivät tee parannusta reagoidessaan näihin tuomioihin (Ilm. 9:20-21), niin silti löytyy ”suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, joka tekee parannuksen ja uskoo Jeesukseen (Ilm. 7:9)

Näitä radikaalisti erilaisia reaktioita Jumalan vihaan havainnollistaa Billy Graham’in usein esittämä anekdootti: ”Sama aurinko, joka sulattaa voin, myös kovettaa saven.” Jumalan viha sulattaa jotkin sydämet katumukseen, mutta vaikuttaa paatumuksen monien muiden sydämissä.

Viha ja lunastetut

Monet kristityt reagoivat negatiivisesti Raamatun profetiaan. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla kristityn sanovan tähän tapaan: ”En halua kuulla mitään profetiasta, koska se on täynnä synkkyyttä ja tuomiota (gloom and doom).”

Niin, siinä on paljon synkkyyttä ja tuomiota niille, jotka kieltäytyvät vastaamasta Jumalan rakkauden lahjaan Jeesuksessa, mutta pelastetuille siinä on vain hyviä uutisia.

Vanha Testamentti päättyy kohtaan, joka esittää lopunajan profetian sekä synkkyyden että ilon. Malakia sanoo, että kun Herra palaa, niin se päivä on oleva ”kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia” (Mal. 4:1). Se on huono uutinen.

Ajattele kuitenkin hyvää uutista: ”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal. 4:2).

Yhdelläkään Jumalan lapsella ei ole mitään syytä pelätä Jumalan vihaa. Paavali kirjoittaa, että koska olemme vanhurskautetut hänen veressään, me ”pelastumme hänen kauttansa vihasta”

(Room. 5:9). Ja mitä lohdullisimmassa jakeessa (1. Tess. 1:10) Paavali sanoo tessalonikalaisille, että Jeesus ”pelastaa” lunastetut ”tulevasta vihasta”.

Vetoomus

Oletko sinä armon vai vihan alla? Pallo on sinulla. Jeesus tulee pian. Kun hän ilmestyy, niin onko Hän sinun autuas toivosi, vai pyhä kauhusi? Huudatko vuoria kaatumaan päällesi? Vai käytkö hypellen kuin navetasta vapautettu vasikka?

Jumala rakastaa sinua ja haluaa, että vastaanotat Hänen Poikansa Vapahtajanasi, niin että tulet armon alle ja voit osallistua tapahtumaan, joka toteutuu, kun Jeesus palaa:

”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10)

Read Full Post »

Wilkersonin näky

David Wilkerson sai Jumalalta vuonna 1973 näyn, joka käsitteli viittä aihepiiriä. Se ei ollut uni, vaan ilmestyskirjamainen näky, joka toistui yö toisensa jälkeen.

”Kun olin rukouksessa eräänä iltana, nämä näyt maailmaa kohtaavista onnettomuuksista tulivat eteeni niin vaikuttavasti, etten kyennyt muuta kuin polvistumaan aivan naulittuna siihen paikkaan ja ottamaan kaiken vastaan”, kirjoittaa Wilkerson.

Silloisessa maailmantilanteessa, hyvinvoinnin ja seesteisyyden keskellä, näky tuntui aivan käsittämättömältä, mutta nyt se toteutuu silmiemme edessä vääjäämättömästi. Jos joku väittää, ettei mitään merkittävää muutosta ole tapahtunut näiden 40 vuoden aikana, hänen täytyy olla hengellisesti täysin sokea. Varsinkin viimeisten 20 vuoden aikana tapahtumat näyn mainitsemissa asioissa ovat olleet helposti havaittavissa; aivan viime vuosina kehitys on ollut erityisen nopeaa.

Wilkerson oli vakuuttunut, että näky oli Jumalasta, ja julkaisi sen kirjana, joka ilmestyi Suomessa nimellä Näky ja myöhemmin nimellä Näky nyt. Hän uskoi vahvasti, että suurin osa näyn katastrofeista tapahtuisi tämän sukupolven aikana.

1. Taloudellinen sekasorto

Selvin Wilkersonin näyssään näkemä asia oli maailmanlaajuinen taloudellinen sekasorto. Hän näki talouden joutuvan sekasortoon ensin Euroopassa, sitten vaikutukset heijastuisivat Japaniin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja ennen pitkää kaikkialle maailmaan. Wilkerson näki niin laajamittaisen taloudellisen taantuman, että se vaikuttaa lähes jokaisen palkansaajan elintasoon.

Vuoden 1973 jälkeen Suomea on koetellut 1990-luvun alun lama ja vuodesta 2008 alkanut maailmanlaajuinen taantuma, jolle ei tunnu olevan loppua näkyvissä. Tämä viimeisin talouden syöksykierre alkoi finanssikriisistä, jossa rahoituslaitokset kärsivät jättitappioita. Sen seurauksena suuriakin pankkeja meni konkurssiin, kuten yhdysvaltalainen Lehman Brothers. Samoin suuriakin yrityksiä joutui selvitystilaan, kuten maailman suurin autonvalmistaja, niin ikään yhdysvaltalainen General Motors.

Näin Wilkerson kirjoitti kirjassaan: ”Uskon, että näemme joidenkin amerikkalaisten suurimpien ja tunnetuimpien yhtiöiden joutuvan vararikkoon. Luottolaitokset joutuvat suunnattomiin vaikeuksiin. On paljon ihmisiä, jotka eivät kykene maksamaan suuria maksusitoumuksia suurille luottolaitoksille; tämä aiheuttaa lähes kaaoksen… Autoteollisuus kärsii pahoja vahinkoja… Lama alkaa paikoittain – mutta vaikuttaa lopulta melkein kaikkeen teollisuuteen.”

Hyvin moni suomalainen on joutunut kokemaan muutaman viimeisimmän vuoden aikana irtisanomisen työpaikastaan. Esimerkiksi pelkästään vuonna 2013 Yt-neuvottelujen alaisena oli Suomessa lähes 120 000 henkilöä noin 370 yrityksessä, ja 14 500 irtisanottiin (SAK:n tilastot).

Wilkerson kirjoittaa ammattiyhdistysten ahdingosta: ”Heitä kohtaa melkein mahdoton tilanne, koska heillä ei ole varaa lakkoilla – ja kuitenkin samalla heillä ei ole varaa olla lakkoilematta… Työrauha on vain haavetta, eikä edessämme ole muuta kuin todellista levottomuutta.”

Wilkerson varoittaa luottamasta edes kullan tai hopean arvoon: vaikka niiden arvo nousee nopeasti, niiden kerääjät kärsivät suuria tappioita. Lopulta kaikki johtaa yleismaailmalliseen rahajärjestelmään.

2. Rajuja säänmuutoksia ja maanjäristyksiä

”Rajut säänmuutokset rikkovat ennätyksiä ympäri maailmaa”, kirjoittaa Wilkerson. Maanjäristykset, tulvat, hirmumyrskyt, raemyrskyt ja muut luonnonkatastrofit lisääntyvät. Sen seurauksena avustus- ja onnettomuusrahastot tyhjenevät ja vakuutusyhtiöt kärsivät suunnattomia tappioita.

Wilkerson toteaa, että luonto villiintyy niin, että asiantuntijat sanovat luonnon menettäneen tasapainonsa; luonto ei ole enää hallittavissa. ”Säätä on vaikeampi ennustaa. Äkillisiä myrskyjä esiintyy varoittamatta. Eteläisimmät alueet ovat ennätyksellisten kylmien aaltojen kourissa, ja pohjoisemmat seudut joutuvat kokemaan erikoisen kuumia aaltoja.” ”Voimakkaimmat hirmumyrskyt ovat tulossa. Maailman monia osia kohtaavat kaikkien aikojen ankarimmat talvet. Eurooppa kokee mitä pahimmat talven iskut.”

Maan viljeleminen vaikeutuu ja sadot tuhoutuvat kuivuuden, tulvien tai lumettomien talvien vuoksi. Tämä johtaa ennennäkemättömään nälänhätään.

Nälänhädän ja luonnonkatastrofien jälkeen puhkeavat kulkutaudit, eikä lääkkeitä riitä kuin pienelle osalle niitä tarvitsevia.

Wilkerson sanoo nähneensä näyssä samankaltaisia outoja ja hämmästyttäviä merkkejä taivaalla kuin Joelin kirjassa (Joel 2:30,31) on kerrottu. ”Pyhä Henki vakuuttaa sydämelleni: tämä sukupolvi todellakin näkee ja kokee profeetta Joelin ennustukset.”

Wilkerson puhuu näistä katastrofeista Jumalan vihan maljoina: ”Jumala puuttuu tällä tavalla yliluonnollisesti ihmisten asioihin. Se on Hänen hävitystä ja tuomiota aiheuttavaa työtään, jolla Hän kutsuu ihmisiä parannukseen ja kunnioitukseen.”

3. Saastan tulva

Wilkerson näki olevan tulossa moraalisen romahduksen. ”Kristityt joutuvat sellaisen kiihkeän saastan ja aistillisuuden kohteeksi, että tarvitaan Jumalan väkevää kosketusta, jotta he voisivat elää”, hän kirjoittaa tästä saastan tulvasta.

Wilkerson ennustaa alastomuuden, pornografian ja kaikenlaisen rivouden lisääntymisen. ”Niinkuin oli Lootin päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksen päivinä.”

Seksin ja alastomuuden tulva saavat hartaimpienkin kristittyjen rakkauden kylmenemään. ”Se johtaa suruttomuuteen ja epäuskoisuuteen. Se on pääsyy suureen lankeamiseen. On ainoastaan harvoja, jotka vastustavat tätä saastan tulvaa, ja heitä valistunut yhteiskunta ja sitä myötäilevä kirkko pitävät ajastaan jälkeen jääneenä.” Tähän liittyen aivan hiljattain oli uutinen, jossa eräs pappi piti hienona erään poliitikon ja kirjailijan kirjoitusta ”Seksuaalisella pidättyväisyydellä ei ole mitään arvoa”. Pappi toteaa, että kirjoittaja on napannut ”keskeisen pointin kirkon seksuaalisuudesta eli seksuaalisuus on Jumalan luomaa ja hyvää”.

Wilkerson kirjoittaa: ”Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisimmiksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisammat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden.” Avioero ei ole pappienkaan keskuudessa mikään häpeä, vaan siihen suhtaudutaan yhä suopeammin. Monet hyvinkin uskonnolliset henkilöt nauttivat salassa sukupuolisynneistä, mutta ”Jumala suojaa ja vapauttaa ne, jotka kääntyvät Hänen puoleensa koko sydämestään”.

Vuonna 1973 yhteiskunta ei hyväksynyt homoseksuaalisuutta, samoin kirkon opetukset olivat sitä vastaan. Homous tulee lisääntymään voimakkaasti Wilkersonin näyn mukaan, kunhan esteet yhteiskunnan taholta poistuvat ja kun kirkkokaan ”ei enää saarnaa heidän synnistään vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan”. ”Tulvaportit ovat auki, ja homoseksuaaleja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos.” Nyt kaikki tämä on täyttä todellisuutta. Viime vuosina nähty homoseksuaalisuuden invaasio länsimaissa on jotain aivan järkyttävää. Suuntautumista samaan sukupuoleen pidetään nykyään hyväksyttävänä, normaalina ja jopa ihannoitavana.

Wilkerson on nähnyt tämän sukupolven Jeesukseen uskovat ”viimeisinä kristittyinä”, joita saatana yrittää saada kaikin keinoin otteeseensa. ”Saatana tulee valon enkelinä niin viekkaasti, viattomasti ja huomaamatta, että vain harvat käsittävät, mitä heille on tapahtumassa.” Wilkersonin mukaan näille viimeisille kristityille suurin kiusaus on hyvinvointi. Materialismi saa heidät unohtamaan Jumalan. Toisena on vapaa-ajan väärinkäyttö. ”He rakastavat Jumalaa, mutta rakastavat nautintoja vielä enemmän”, kuten televisio, teatteri, elokuvat, kutsut, seuraelämä, urheilu ja erilaiset harrastukset. Kristitty ei ole langennut sinänsä mihinkään erityiseen syntiin, vaan on tuhlannut aikaansa, jonka olisi voinut käyttää keskustelemiseen taivaallisen Isänsä kanssa.

Saatana käy sotaa jokaista todellista kristittyä vastaan. Yksi ase sillä tässä sodassa on ilkeät ja perättömät juorut, joilta eivät tule säästymään sen enempää vakaat rivikristityt kuin kirkkojen pastoritkaan, sanoo Wilkerson.

Eksyttävistä opeista, joita tämä aika on pullollaan, Wilkerson sanoo: ”Ihmiset mielistyvät enemmän vääriin oppeihin ja uusiin aatteisiin kuin Jumalan Pyhän Sanan totuuteen… He kiinnittävät huomion houkutteleviin henkiin ja pahojen henkien oppeihin.” Wilkerson varoittaa, että uudet opit kyllä käyttävät Jeesuksen nimeä, mutta Jeesus sanoo niihin uskoville: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt. 7:23).

4. Tulevaisuuden suurin nuoriso-ongelma

”Tulevaisuuden suurin nuoriso-ongelma on viha vanhempia kohtaan”, sanoo Wilkerson. Tämä kohtaa myös hyviä koteja, edes evankeliumin julistajat eivät voi siltä välttyä.

Vanhemmat eivät aina edes ymmärrä, mistä viha ja katkeruus ovat saaneet alkunsa. Toisaalta on liian jyrkkiä asenteita, toisaalta liiallista sallivuutta, jota nuoret käyttävät hyväksi. Avioliitoista yhä useampi päättyy eroon, ja lapset kärsivät siitä. ”Heidät on opetettu vihaamaan toista tai molempia vanhemmistaan.” ”He ovat nähneet vanhempiensa pettävän toisiaan, valehtelevan, riitelevän ja lähtevän tiehensä.”

Raamattu sanoo selvästi, että lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja saattavat heidät jopa kuolemaan (Matt. 10:21, Miika 7:6).

Vihollisen hyökkäyksen keskellä Wilkerson näkee Herran Hengen nousevan sitä vastustamaan: ”Kuulen tuhansien ja taas tuhansien nuorten liikuttavaa, sydäntäsärkevää itkua. He haluaisivat elää kodissa, jossa vallitsee turvallisuus, rauha ja rakkaus. Ja Jumala tulee mukaan. Kapinoinnin keskellä tapahtuu yliluonnollinen herääminen. Pyhä Henki parantaa ja uudistaa monia. Hän kääntää lasten sydämet jälleen vanhempiensa puoleen ja yhdistää heidät jälleen. Mutta tämä tapahtuu vain niille, jotka tottelevat Pyhän Hengen kutsua.”

5. Mieletön vainoaminen

”Näen, että tulossa on sellainen vaino, jota ihmiskunta ei ole vielä koskaan nähnyt. Se on todellisten Jeesukseen uskovien vaino, joka nousee kuin monipäinen hirviö merestä. Se leviää hitaasti ja kavalasti aikana, jolloin uskonnollinen vapaus näyttää olevan huipussaan.”

Wilkerson näkee ajan, jossa evankeliumin levittämistä radion ja television kautta, samoin kuin lähetysjärjestöjen työtä, valvotaan, tutkitaan ja vaikeutetaan voimakkaasti. Antikristillisessä hengessä toimivat virkamiehet pyrkivät lakitoimin vaikeuttamaan ja estämään itsenäisten kirkkojen, lähetystyöntekijöiden ja pappien työtä. Tätähän tapahtuu koto-Suomessammekin: esimerkiksi kirkon perinteistä raamattukäsitystä edustavien herätysliikkeiden ja niiden lähetysjärjestöjen mainetta yritetään kyseenalaistaa ja mustamaalata kaikin tavoin sekä lopetetaan niiden taloudellinen tukeminen.

Wilkerson näkee myös eri kirkkokunnista muodostuvan ekumeenisen maailman ylikirkon nousun. Se on yksi voimakkaimmista uskonnollisista voimista maan päällä, mutta on hengellinen ainoastaan nimellisesti. Se käyttää vapaasti Jeesuksen Kristuksen nimeä, mutta on antikristillinen ja poliittinen monissa toiminnoissaan. Tämä voimakas kirkkounioni on mukana sosiaalisessa toiminnassa ja suunnattomissa hyväntekeväisyyssuunnitelmissa. ”Sen johtajan selittävät, miten ihmisen tarpeet tyydytetään vaatimalla uudistettua sosiaalitoimintaa, poliittista asioihin puuttumista ja suurempaa äänivaltaa maailman asioissa.”

”Näen tämän ylikirkon ’ymmärtämyksen’ valepuvussa hyväksyvän homot ja lesbot jäsenikseen. Kirkon johtajat puolustavat homo- ja lesborakkautta eivätkä vain toivota sitä tervetulleeksi, vaan rohkaisevat harjoittamaan sitä.”

”Homo- ja lesbopappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.” Wilkerson näkee myös, miten homoille ja lesboille perustetaan omia kirkkoja.

No, ei tarvitse katsoa kuin pohjoismaisia kirkkoja, niin näkee, miten tuo Wilkersonin näky toteutuu jo silmiemme edessä julkisesti homoseksuaalisuutensa tunnustavine pappeineen ja sateenkaarimessuineen.

Wilkerson sanoo kaikkein murheellisinta olevan, että hän näkee tulevan päivän, jolloin homoseksuaalit eivät ainoastaan etsi apua kirkolta. ”Sen sijaan ylikirkko puolustaa ja ihailee heitä heidän rohkeutensa vuoksi ja siitä syystä, että haluavat olla erilaisia. Tämä ylikirkko mukautuu ihmisen lihan heikkouksiin ja lähtee rohkaisemaan ihmiskuntaa synnissään.” Vanhanaikaisia synnistä tuomitsevia saarnaajia syytetään syyllisyyskompleksista.

Tiedotusvälineet ja televisio-ohjelmat edistävät vainoa: perinteisiä arvoja halvennetaan ja show-ohjelmista tulee täysin Jumalaa pilkkaavia. Kristillinen kasvatus turmeltuu, kun opettajat, koulujen johtajat ja valtaapitävät liberalisoituvat.

”Kristillisten oppilaitosten johtajien pitää valmistautua tulevia vaikeita aikoja varten sekä rahallisesti että hengellisesti. Ne, jotka uskovat rukouksen voimaan, kärsivät vähemmän. Ne, jotka antavat etusijan hengellisille asioille, kokevat Jumalan yliluonnollisen avun.”

Samaan aikaan Wilkerson näkee nousevan yliluonnollisen kirkon, joka koostuu todellisista Jeesuksen Kristuksen seuraajista eri kirkkokunnista. Kun maallistunut ylikirkko saa poliittista valtaa, samalla näkymättömän yliluonnollisen kirkon hengellinen voima kasvaa valtavasti; sen saavat aikaan vainot.

* * *

Wilkerson lohduttaa kristittyjä, että Jumalalla on kaikki hallinnassaan. ”Hän kuulee yhä pyynnöt, ennen kuin niitä on edes esitettykään. Hän vastaa yhä, ennen kuin edes huudetaan. Hän antaa yhä enemmän kuin osaamme pyytää tai ajatella. Miksi meidän siis pitäisi olla peloissamme?”

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät (Ps. 34:7).

Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Room. 8:22,23)

Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä (Luuk. 21:28).

”Jumalan valtakunta on tulossa. Saatanan valtakunta tuhoutuu. Niinpä kristitty voi sanoa luottavaisesti: ’Jumalalla on kaikki hallinnassaan!'”, kiteyttää Wilkerson.

Read Full Post »