Ilmoituksen tarve

The Need of Revelation
19.4.2015 by Simon Desjardins, suom. SK

“Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil. 3:15).

Samoin kuin ei ole kristillistä elämää ilman meissä sisäisesti asuvaa Henkeä (Room. 8:9), samoin ei voi olla uudistumista ilman jumalallista ilmoitusta (Gal. 1:16). Jumalan Poika täytyy ilmoittaa henkilökohtaisella tasolla, tai muuten kristinusko jää uskonnoksi, kahdesti kuolleeksi, juuriltaan reväistyksi.

Nykyajan taipumus liittää ihmisälyyn sen alalle vieraita kykyjä on jo kostautunut meille jättäen haavoja ja mustelmia ja märkiviä haavaumia. Kuitenkin, kummallista kyllä, suuntaus kukoistaa edelleen ja sitä edistetään hengellisenä vuosisadan kauppana. Näyttää, että sanoja ”ihminen ei voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta” (Joh. 3:27), epäillään yhä enemmän ja tässä me olemme saamassa ”jotakin” tällä puolen ikuisten ovien kuin haastamaan viisaan ymmärryksen.

Niinpä yhä uudelleen ihmisiä tulee seurakuntiimme takaovesta, he viisastuvat seminaareissa ja kohta sen jälkeen heidät pannaan saarnaamaan. Sellaisessa asetelmassa ei ole yllättävää nähdä pyhitettävän epämoraalisia käytäntöjä ”tiedon nimissä” ja opetettavan ”oppineisuuden” nimissä. Mitä pikemmin ymmärrämme evankelisen kekseliäisyytemme rajat, sitä paremmassa asemassa olemme. Yksin jätettynä älymme, niin suuri, kuin se kenties onkin, ei voi lentää kovin korkealle, kun tulee aika ymmärtää hengellinen todellisuus. Itsessään se on tuomittu pysymään maassa kuin siivetön kotka.

Apostolien esimerkki

Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:44). Tämä oli kaikkien apostolien, myös Pietarin, kokemus. Hän tuli Jeesuksen tykö, koska Isä veti häntä; ja Isä veti häntä ilmoittamalla Hänelle iankaikkisen Poikansa. Tämä on syy, miksi Pietari voi sanoa:

”…ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:69).

Pietarin usko ja tieto eivät olleet pelkästään älyllisiä; ne eivät lähteneet ihmisistä, eivätkä olleet ihmisen ponnistelun tulosta. Jeesuksen mukaan ne olivat ylhäältä tulevan valaistumisen tulos, ilmoitus Sydämeltä sydämelle:

”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa’.” (Matt. 16: 16,17)

Nämä jakeet paljastavat selvästi, että Pietarin usko ja tieto Jeesuksen henkilöstä olivat jumalallisen ilmoituksen jälkivaikutuksia. Tämä, eikä mikään muu, on kaiken kristillisen tiedon malli. Kaikki, mikä lähtee muusta lähteestä, karisee tuulessa ja murenee myrskyssä.

Liian kaukana ja liian syvällä

Se, mikä tekee ilmoituksen ehdottoman välttämättömäksi, on se tosiasia, että Jumalan tieto on liian syvää meille hakea. Alusta saakka rajallisuutemme jäävää meidät. Emme ole ainoastaan kykenemättömiä saavuttamaan sitä ja vaikka saisimmekin sen, emme pystyisi säilyttämään sitä. Paavali ilmaisee tämän totuuden kauniisti kirjoittaessaan:

”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room. 11:33)

Tämä on se katkera todellisuus, jonka ihminen kohtaa yrittäessään ymmärtää jumalallista; äärettömyys on ylitettävä, ennen kuin hän voi koskettaa todellisuutta. Ihana uutinen on, että ääretön Henki voi muuntaa käsittämättömän etäisen välittömään nykyisyyteen: ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin” (1. Kor. 2:10). Sen, mikä on meille liian syvää, sen ikuinen Henki tuo ja välittää suoraan sydämeemme. Tässä totuudessa, eikä missään muualla, on toivomme.

Vain Jumala tietää mitä Jumalassa on

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” (1. Kor. 2:11). Tässä ihminen julistetaan kelpaamattomaksi ja täysin kyvyttömäksi hankkimaan tietoa Pyhästä. Kaikki hänen älykkyytensä ja kekseliäisyytensä murskataan tässä jumalallisen mysteerin ikuiseen kallioon. Ilmoitus tai ei mitään; Jumalan lahja tai ihmisen täydellinen tietämättömyys. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Siitä seuraa, että me ihmiset emme voi ymmärtää taivaita ylhäällä, kuten ymmärrämme maan alhaalla. Itse asiassa Paavali menee vielä pidemmälle; hän julistaa, että ”kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki”. Huomaa, että verbi tietää, on preesensissä. Paavali sanoo, ettemme ole ainoastaan kyvyttömiä saavuttamaan jumalallista tietoa ilman Henkeä välittäjänä ja vaikka saisimme sellaista tietoa, emme voisi säilyttää sitä ilman Hänen läsnäoloaan. Toisin sanoen tiedon ilmoittaja on myös välttämätön sen säilyttämiseksi. Vain Hän tietää, mitä Jumalan hengessä on, mikä tarkoittaa, että ilman Häntä ilmoitettu tieto lakkaisi hengittämästä ja tukehtuisi ihmisen rajallisuudessa. Meillä on tieto niin kauan, kuin meillä on Henki.

Alusta loppuun

Tällainen valaistuminen ei ole välttämätön vain kristilliseen elämään pääsemiseksi. Se on ainoa silta, joka päivittäin yhdistää maan taivaaseen. Kun Jeesus sanoo: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4), niin Hän viittaa tähän tiedon jakamiseen, johon liittyy vastaava usko. Huomaa, että Jeesuksen käyttämä verbi ”lähtee” on preesensissä. Tuhansia vuosia sitten puhutut sanat – kirjoitetut Raamattuun – voivat täyttää vain päämme. Mutta kun Jumala uudelleen pukee ne sanoiksi, niistä tulee ”henki ja elämä” (Joh. 6:63).

Ilman tätä siirtymistä potentiaalisuudesta todellisuuteen, ne voisivat jäädä riisutuksi kaikesta ilmoituksen voimasta. Näin ollen törmäämme kysymykseen: Kuulemmeko Jumalan äänen?

Tykkään, kuinka Young’s Literal Translation kääntää jakeen Room. 10:17: ”So then the faith is by a report, and the report through a saying of God.” (Raamattu Kansalle: Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.). Ellei Jumala puhu, niin mikään ei saavuta sydäntä, vaikka kuinka paljon lukisi. Daavid ymmärsi sen hyvin: ”Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet” (Ps. 28:1). (Englantilaiset käännökset eivät puhu haudasta, vaan käyttävät vielä pahempaa sanaa pit = kuilu, helvetti. Suom. Huom.)

Johtopäätös

Ihmisten sanat voivat tuottaa vain älyllistä tietoa ja älyllistä uskoa ja toisinaan niin saatu tieto on valitettavasti epäpätevää so. ei totuudenmukaista. Ellei Jumalan voitelu ole läsnä, mitään ikuista ei voida saavuttaa. Samoin ihmisen ponnistus voi saavuttaa vain vuoren huipun, ei koskaan taivaita sen yläpuolella. Sinne päästäksemme tarvitsemme Jumalan armollisen kommunikaation. Vasta silloin saamme sellaisen tiedon, että se pystyy tuottamaan Herran pelkoa ja vanhurskauden hedelmää. Ja näin saatu tieto esiintyy aina yhtä aikaa vastaavan uskon kanssa ja samassa suhteessa.

Väite, että omistaa suuren uskon ja vähän tietoa, on mielettömyys, joka on vallannut, valitettavasti, monien laumasieluisten ihmisten (sheeple) mielet (ks. postini Tieto ja usko, 11.3.2015). Totuus on kuitenkin horjumaton: ”Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat” (Ps. 9:10). Ja mitä enemmän he tuntevat sitä, sitä enemmän he luottavat Häneen. Ei ole mitään oikotietä. Ilman ylhäältä tulevaa tietoa ei alhaalla voi olla pelastavaa uskoa.

Read Full Post »

Lopettakaa ilkeät hyökkäykset Billy Grahamia vastaan

Stop the Vicious Attacks on Billy Graham
4.3.2018 by Geri Ungurean, suom. SK

I have absolutely had it. (Minulle riittää).

Tämä artikkeli ei tule olemaan täynnä niiden tosiasioiden kiistämisiä, joita esitetään häijyissä hyökkäyksissä Billy Graham’in elämää kohtaan, vaan sen sijaan haluan, että lukija näkisi muiden suurten Jumalan miesten elämää. Minulla on jatkuvasti päässäni kuva kristityistä kivet kädessä kivittääkseen Billy Graham’in muistoa, miehen, joka kuitenkin käytti elämänsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kertomiseen.

Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella monia teologeja kautta historian ja jopa Raamatussa. Toivon voivani osoittaa lukijalle, että me kaikki jotka kuulumme Herralle Jeesukselle Kristukselle, olemme inhimillisiä, joilla on heikkouksia ja vikoja, jotka johtuvat siitä, että olemme tässä syntisessä lihan ruumiissa.

Kuningas Daavid

Jos joskus on ollut mies, joka rikkoi joka ainoan Jumalan käskyn, niin se varmasti oli Daavid. Ja silti Jumala sanoi Daavidista: ”Oman sydämeni mukainen mies.” Alkaen hänen suuresta haureuden synnistään Batseban kanssa ja sitten tämän aviomiehen murhan järjestämisestä taistelun etulinjassa Daavidin suuret synnit paljastettiin hänelle itselleen ja myös jokaiselle, joka lukee Jumalan Sanaa. Silti kuningas Daavidin elämä innoittaa meitä rakastamaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Tämä voi kuulostaa tekopyhältä, mutta se ei todellakaan ole sitä.

Katkelmia sivustolta gotquestions.org:

Tehtyään syntiä Daavid todella katui. Daavidin synti Batseban kanssa on kerrottu kohdassa 2. Sam. 11:2–5. Mahtavat lankeavat pahasti ja Daavidin lankeemukseen sisältyi aviorikos, valhe ja murha. Hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja hän myöntää sen kohdassa 2. Sam. 12:13: ”Niin Daavid sanoi Naatanille: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan”. Naatan sanoi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.” Syntimme myöntäminen ja anteeksipyytäminen ovat kuitenkin vasta puolet yhtälöstä. Toinen puoli on katumus ja Daavid myös katui. Psalmi 51 on Daavidin katumusrukous Jumalalle: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.” (Ps. 51:1–2).

Yhteenvetona, Daavid oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, koska osoitti uskoaan ja oli sitoutunut seuraamaan Herraa. Hänen uskoaan kyllä koeteltiin suuresti ja hän töppäili välillä, mutta tehtyään syntiä hän etsi ja sai Herran anteeksiantamuksen.

Apostoli Paavali

Uskon, että Herra on sallinut voideltujensa taistelut ja synnit auttamaan meitä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Kun luemme apostoli Paavalista, niin tiedämme, että hän kamppaili jonkin sellaisen kanssa, jota sanoi ”pistimeksi lihassa”. Tiedämmekö tarkalleen, mikä tämä pistin Jumalan palvelijan lihassa oli? Voimme vain spekuloida sillä. Lue, mitä Paavali sanoi kamppailuistaan:

”Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room. 7:13-20).

Apostoli Pietari

Kuinka rakastammekaan Pietaria, kun pääsemme tuntemaan häntä lukemalla evankeliumeja! Kuinka selvää meille onkaan, että tämä mies, joka ihaili Herraamme Jeesusta, oli taipuvainen sanomaan mitä hirveimpiä asioita. Ne on kaikki tallennettu Jumalan Sanassa meille nähtäväksi.

Ja julistettuaan Herralleen, ettei koskaan hylkäisi Häntä, Jeesus sanoo Pietarille, että ennen kuin kukko laulaa kolmesti, Pietari kieltää Hänet kolmesti. En osaa kuvitella sitä tuskaa Pietarin sydämessä, kun hän tajuaa tehneensä juuri kuten Herra oli sanonut:

Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”  Hän sanoi: ”En ole”. (Joh. 18:15-17).

Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?”  Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. (Joh. 18: 25-27).

Jumalan Sanassa on niin monia muita esimerkkejä, jotka osoittavat selvästi miesten ja naisten heikkouden – ja kuinka, huolimatta heidän synnistään, Jumala käyttää heitä niin mahtavasti kunniakseen.

Tarkastelkaamme Herramme palvelijoita myöhempinä aikoina:

Martti Luther

Tämän miehen, joka tunnetaan yhtenä suuren uskonpuhdistuksen isistä, elämässä on varmasti hyvin synkkiä kausia. Monet uskovat tietävät kyllä Lutherin suurista synneistä – monet eivät. Kirjoitin artikkelin, joka sivusi myös Lutherin antisemitismiä. Sen voi lukea täällä: Can you Love the Lord Jesus Christ, Yet Despise His People?

Viimeisinä vuosinaan Luther kirjoitti saarnan otsikolla ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Tämä halventava ja suorastaan häijy saarna sai aikaan, että lukemattomia synagoogia poltettiin ja yli 2000 juutalaista murhattiin yhdessä yössä.

Hitler rakasti Martti Lutheria ja toi mukanaan em. saarnan jokaiseen SS:n kokoukseen.

Olen pahoillani, jos olen järkyttänyt niitä, jotka eivät tienneet Lutherin tästä puolesta. Itse juutalaisena tunnustan teille, että kun luin tästä saarnasta, olin kauhistunut ja vähään aikaan en halunnut nähdä ainuttakaan lainausta Lutherilta.

Eräänä päivänä sisar Kristuksessa puhui minulle sanoja, jotka muuttivat sydämeni. Hän kertoi minulle, että Luther oli vain ”ihminen” ja siksi ei täydellinen. Hän muistutti minua Lutherin rohkeudesta, kun hän kirjoitti 95 teesiä ja naulasi ne katolisen kirkon oveen. Hän pyrki osoittamaan katolisuuden johdolle, että Sana puhui selvästi pelastumisesta armosta uskon, EIKÄ tekojen kautta. Olen niin kiitollinen, että Herra lähetti tämän sisaren auttamaan minua näkemään Lutherin ”ihmisenä” eikä kyvyttömänä tekemään suuria syntejä.

Jean Calvin

Toisen suuren uskonpuhdistuksen isän kerrotaan sanoneen:

”Heidän [juutalaisten] kelvoton ja taipumaton jäykkäniskaisuutensa ansaitsee, että heitä ahdistetaan loputtomasti ja määrättömästi ja että he kuolevat kurjuudessaan kenenkään säälimättä.” – Jean Calvin.

Voisin kirjoittaa niin monista ”suurista” uskon miehistä ja järkyttää teitä lainauksilla ja teoilla kansaani kohtaan, mutta luulen, että tässä artikkelissa esitetyt riittävät siihen, että se, mitä haluan sanoa, menee perille.

Billy Graham

Isäni kasvoi ortodoksijuutalaisessa perheessä Bostonissa. Jossakin elämänsä vaiheessa joku kertoi isälleni sen suurimman kertomuksen, mitä koskaan on kerrottu. En tiedä onko tämä totta, mutta niille sanoille, joita isäni puhui meille kasvaessamme – sanoille Yeshua’sta – ei ole muuta selitystä. Näin jälkikäteen ajatellen, isäni oli etsinyt totuutta Jeesuksesta monia vuosia.

Ikääntyessään isäni alkoi katsella Billy Grahamin ristiretkiä paljolti ”sekulaarijuutalaisen” äitini harmiksi. Hän sanoi, että isäni täytyy olla menettämässä järkensä! Isä ei koskaan halunnut jättää näkemättä Graham’ia, kun hän esiintyi TV:ssä.

Tiedän täysin varmasti, että vuosien mittaan Billy Graham kylvi niin monta siementä isäni sydämeen. Herra antoi minulle autuaan etuoikeuden johtaa isäni rukouksessa Vapahtajamme tykö hänen kuolemansa iltana.

Näen hänet taivaassa – Halleluja!

Veljet ja sisaret Kristuksessa! – on YKSI täydellinen ja se on meidän Lunastajamme – Pelastajamme Herra Jeesus Kristus. Kiusattuna kaikessa kuten mekin Hän ei tehnyt mitään syntiä. Hän on Jumala.

PYYDÄN, pankaa kivet pois. Pyydän, nähkää Graham’in elämä samasta näkökulmasta, kuin kuka tahansa muu Jumalamme palvelija. Ymmärtäkää, että kun halvennatte Billy Grahamin elämäntyötä, te vahingoitatte Kristuksen ruumista ja jopa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.

Te viette maailman katseen pois Herrasta ja vielä enemmän: te raahaatte itse Herraa mudassa.

Rukoilen, että tämä artikkeli avaisi ainakin muutamien silmät, jotka ovat sitoutuneet ja päättäneet häväistä suuren palvelijan – Jumalan voiteleman miehen – nimeä, jonka elämäntehtävä oli tuoda ihmisiä ristin luo ja saada heidät luovuttamaan elämänsä ja vastaanottamaan Kristuksen täytetty työ ja pelastuakseen.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

Suomentajan kommentti:

Billy Grahamin kivittäjien kannattaa tarkistaa motiivinsa, mutta häntäkään koskevia tosiasioita ei pidä salailla. Billy Grahamista on tehty kristikunnan Sacred Cow (Pyhä Lehmä), jota asemaa tosiasiat horjuttavat, mikä on vain hyvä. Ne eivät kuitenkaan horjuta Kristuksen asemaa – päinvastoin.

 

Read Full Post »

Pietarin jalanjäljissä

Savonlinnan tuomiokirkossa on esitetty jo kahtena pääsiäisenä hyvin koskettava näytelmä Pietari hiilivalkealla. Se käsittelee pääsiäisen tapahtumia Pietarin näkökulmasta. Hän tuntee olevansa kaikessa täysin epäonnistunut, mutta saa Jeesukselta armahduksen. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Viimeisen aterian jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he kaikki tulisivat hylkäämään hänet. Pietari keskeytti Jeesuksen ja sanoi itsevarmasti: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” Siihen Jeesus vastasi: ”Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Pietari uhosi: ”Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä”, ja samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. (Matt. 26:31-35)

Getsemanessa Jeesus joutui kuoleman tuskan valtaan ja halusi opetuslastensa olevan hänen tukenaan: ”… valvokaa minun kanssani.” Mutta miten kävikään? Opetuslapset eivät jaksaneet valvoa. Eikö heillä ollut yhtään sääliä ja myötätuntoa Jeesusta kohtaan? Eivätkö he nähneet, mitä kamppailua Jeesus sisimmässään kävi? Erityisesti Pietarille hän sanoi, että ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani?”

Ylipapin luona, kun Jeesusta tutkittiin, Pietari istui ulkona hiilivalkean äärellä lämmitellen. Siellä olevat muut ihmiset tunnistivat hänet Jeesuksen seuralaiseksi, mutta vannoen ja vakuuttaen Pietari kolmeen kertaan kielsi tuntevansa Jeesuksen. Samassa kukko lauloi – ja Pietari muisti Jeesuksen sanat. Hän meni ulos ja itki katkerasti.

Voiko joku meistä sanoa, että olisi menetellyt Pietarin sijassa toisin? Olisimmeko jaksaneet valvoa, kun meiltä sitä pyydetään? Olisimmeko tunnustautuneet Jeesuksen seuralaisiksi, vaikka se olisi ehkä johtanut hengenvaaraan? Ainakin minun täytyy myöntää olevani vähintään yhtä kurja opetuslapsi kuin Pietari oli. On helpompaa piilottaa uskonsa kuin tunnustaa se.

Voimme Pietarin lailla mennä ulos ja itkeä katkerasti virheitämme. Samalla saamme uskoa, että Jeesus on kaiken vajavaisuutemme jo sovittanut hirvittävällä ristinkuolemallaan. Hän on meidät ikuisen kuoleman vallasta omakseen lunastanut!

Kolmantena päivänä haudalle menneet naiset näkivät enkelin, joka sanoi heille: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'” (Mark 16:6,7)

Huomaatko – enkelillä oli viesti erityisesti Pietarille! Mitkä ovat mahtaneetkaan olla hänen tunteensa tuossa tilanteessa? Hän oli pettänyt Mestarinsa, joten uskaltaisiko hän enää kohdata Jeesusta? Toisaalta Jeesus elää, joten asia on mahdollista vielä selvittää! Niinpä hän ryntäsi toisen opetuslapsen kanssa haudalle todetakseen, että Jeesus ei ollut siellä – Hän oli noussut ylös!

Myöhemmin Jeesus ilmestyi Pietarille Tiberiaanjärven rannalla; mukana oli muitakin opetuslapsia. He olivat kalastamassa, ja kun Pietari näki rannalla Jeesuksen, hän hyppäsi veteen ja kahlasi Jeesuksen luokse niin pian kuin kykeni. Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa hieman eri sanoin, että rakastiko Pietari häntä. Kolme kertaa Pietarin oli nöyrryttävä sanomaan, että ”rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas”.

Vaikka Pietari oli aiemmin Jeesuksen hyljännyt, Herra antoi hänelle suuren tehtävän: ”Ruoki minun lampaitani.” Pietarista tulikin Jerusalemin seurakunnan johtaja. Näin toteutuivat Jeesuksen paljon aikaisemmin lausumat sanat: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari [kallio], ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

Ajatelkaamme Pietarin esimerkkiä: mies, jolla oli heikko luonne, sai olla kalliona, jolle Kristus perusti seurakuntansa. Pyhän Hengen voima muutti hänet vahvaksi ja rohkeaksi, hän saarnasi voimallisesti, levitti evankeliumia ja teki suuria ihmetekoja. Luepa Apostolien teot, niin näet aivan eri miehen kuin mitä evankeliumien sivuilta löytyy!

Hyvä ystävä, jos tunnet itsesi aivan epäonnistuneeksi, tule Jeesuksen luo! Hän ei ole sinua koskaan hylännyt, vaan tahtoo nostaa sinut jälleen. Olet Jumalalle todella tärkeä ja ainutlaatuinen. Hän katsoo sinua poikansa Jeesuksen sovitustyön kautta, ja näkee sinut omana rakkaana lapsenaan. Hän haluaa ja voi käyttää sinua työssään juuri niin vajavaisena kuin oletkin, sillä Hän on sinut luonut.

Saamme joka päivä jättää pahat ajatuksemme, tekomme ja laiminlyöntimme Jeesukselle. Herralle kiitos, että saamme olla armahdettuja syntisiä!

Read Full Post »