Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

• Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
• Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
• Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
• Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
• Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti ”kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »

Onko Reinhard Bonnke NAR-apostoli?

Reinhard Bonnke: A New Apostolic Reformation Apostle?
By CHURCHWATCHER 27.1.2017, suom. SK

Niillä evankelisilla, jotka harjoittavat erottamista, voi olla vaikeuksia ymmärtää Reinhard Bonnke’n palvelutyötä. Häntä kuvataan evankelistana, jonka ainoa tarkoitus on saarnata Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna samalla kun toiset, jotka harjoittavat samaa erottamista, kyselevät, miksi hän puhuu Hillsongissa, C3:ssa tai TBN:llä.

On tärkeää huomioida, että näillä kolmella organisaatiolla on yksi yhteinen asia: Ne kaikki ovat osa Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) kulttia. NAR-kultti saarnaa väärää Jeesusta, väärää evankeliumia ja New Age’in metafyysisiä opetuksia ja strategioita yrittäessään tuoda taivasta maan päälle.

Ja siksi kysymmekin: Onko Reinhard Bonnke todella veli Kristuksessa? Hän puhuu näissä organisaatioissa, koska ei vain kuulu NAR:iin, vaan on yksi heidän apostoleistaan. Vaikka monet pitävät häntä evankelistana, niin Bonnke uskoo NAR:in viisitahoisen palvelutyön (Five-Fold Ministry) harhaoppiin ja suosittelee sitä. Tämä harhaoppi lyhyesti: se uskoo, että on olemassa nykyajan apostoleja. Vaikka hänet tunnustetaan evankelistaksi, niin se, mikä erottaa hänet oikeaoppisesta kristitystä evankelistasta ja asettaa hänet NAR-evankelistojen leiriin, ovat hänen NAR-”voimaevankeliumin” ristiretkensä. Toisin sanoen hän on harhaoppisen ”Voimaevankelioimisen” koulukunnan luoneiden NAR-apostolien John Wimber ja Peter Wagner opetuslapsi.

Hänen palvelutyönsä pitäisi kyseenalaistaa. Jos olet joskus ollut C3 Presence -konferenssissa, tai Hillsong-konferenssissa, niin yleisöille näytetään valtava joukko afrikkalaisia tulvimassa valtavalle aukiolle nähdäkseen evankelista Reinhard Bonnke’n saarnaavan. Se, mitä EI kerrota, on, että nämä haavoittuvat ihmiset on houkuteltu näihin tapahtumiin lupaamalla heille parantumisia ja taloudellisia läpimurtoja. Sinulle näytetään todistuksia vain ihmisiltä, jotka edistävät Bonnke’n asiaa (eivätkä Jeesuksen). Niinpä on luonnollista, että hänen asemansa evankelistana on apostoliuden varassa. Juuri näin NAR-evankelistat etenevät NAR-apostoleiksi. Juuri näin kävi Carlos Annacondia’lle, Steve Hill’ille (Argentiinan herätyksissä) ja Michael Brown’ille (Pensacola’ssa).

Katsotaanpa sitten, kuka pitää Bonnke’a apostolina:

Ensinnäkin Reinhard Bonnke’a pitävät nykyajan ”apostolina” ihmiset, jotka ovat ”pelastuneet” hänen ”palvelutyössään”:

”Se perustuu vanhemmilleni ja minulle tärkeään tarinaan, nimittäin että synnyin pian sen jälkeen, kun vanhempani olivat ”uudestisyntyneet” – eli vastaanottaneet Kristuksen lunastuksen lahjan omakseen – ihme kyllä saksalaisen apostoli Reinhard Bonnke’n järjestämässä telttakokouksessa. He antoivat minulle tuon nimen sekä elämää muuttavan ratkaisunsa juhlistamisena, että rukouksena minun elämäni puolesta, että minun pitäisi myös vastaanottaa tämä lunastus ja kenties jopa auttaa viemään sitä toisillekin.” (Source: By SMW, What’s In A Name?, Mixed Up Blog, Published 01/11/2013. Accessed 26/01/2017.)

Toiseksi uskonnolliset oppilaitokset pitävät Reinhard Bonnkea ”nykypäivän apostolina”. Ministry International Inc., joka edistää NAR-oppeja, -apostoleja ja -johtajia, sanoo näin Reinhard Bonnke’sta:

”Otsikko – Maailman evankelioiminen
Nykyajan apostoli Reinhard Bonnke (George Cantyn kanssa) opettaa evankelioinnin ydintä, evankelioinnin voimaa, evankelioinnin tulta ja kuinka evankelioidaan.” (Source: CORRESPONDENCE COURSE REQUIREMENTS, Ministry International Institute, Accessed 27/01/2017.)

Reinhard Bonnke sanoo näin apostoleista:

Kun apostoleja etsitään, ei ole pulaa hakijoista. Se on jalo titteli. Mutta kuinka moni haluaisi olla apostoli tietäessään, mitä heidän todella oli tehtävä? ”Apostoli” ei ollut kunniatitteli, jotta heistä tuli kuuluisia. Se kuvaili, mitä heidän pitäisi tehdä (mennä) ja mitä heidän pitäisi olla (ensisijaisia vainon kohteita, ei arvostuksen). Luemme: ”Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi” (1. Kor. 4:9). Apostolit eivät olleet jumalallisesti nimitettyjä seurakuntapomoja. He jättivät seurakunnan johtamisen toisille. Apt. 15. luvussa mies, joka teki sitä, Jaakob, ei ollut apostoli. Apostoli Jaakob oli jo kärsinyt marttyyrikuoleman (Apt. 12). Emme löydä mainintoja määräyksiä antavista apostoleista. Heidän erityinen kunniansa oli, että ”heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään häpeää hänen nimensä tähden” ja he iloitsivat (Apt. 5:41). Kärsiminen Kristuksen pioneereina oli ainoa korkea asema, jota he nauttivat. Seuratkaamme Karitsaa, minne ikinä Hän menee (Ilm. 14:4). (Source: Evangelist Reinhard Bonnke – Official Page, FaceBook, Published 01/11/2016. Accessed 25/01/2017.)

Bonnke ei ainoastaan usko NAR-harhaoppiin nykyajan apostoleista, vaan yllä olevassa lainauksessa hän antaa ymmärtää olevansa nykyajan apostoli. Ja se selittää, miksi hän ei pelkää olla yhteydessä NAR-apostolien kanssa sellaisissa harhaoppisissa organisaatioissa kuin Hillsong, C3, TBN ja NAR Asian Conferences – koska hän on apostoli NAR-verkostossa. Jos et usko, että hän on osa NAR:ia ja yksi heidän apostoleistaan, niin verkkosivusto Elijah List mainosti väärä profeetta Tamara Lowe’a ja hänen Kingdom-intensiivikurssiaan, jolla puhuvat seuraavat NAR-apostolit:

Lue myös Etiopiassa lähetystyössä olleen Kimmo Malisen kirjoitus Voimaevankeliointi. Artikkelissa kuvataan hyvin, mitä äärikarismaattinen voimaevankeliointi on, ja minkälaista vahinkoa se on tuottanut Afrikassa muun muassa Reinhard Bonnken toiminnan kautta. Voimaevankelioinnin suurina niminä mainitaan Bonnken lisäksi muun muassa John Wimber, Benny Hinn, Michael Howard ja David Herzog.

Lisäys 11.7.2019

Reinhard Bonnken työtä jatkaa Daniel Kolenda, joka oli hiljattain puhujana Keuruun Ison Kirjan juhannuskonferenssissa. Eräs helluntaiveli kuunteli Kolendan kaikki kolme puhetta ja yritti löytää niistä aidon evankeliumin siinä onnistumatta. Kolendan puheissa villakoiran ytimenä kuulemma oli, että kun otat vastaan tämän väärän tulen ja villihenkisen väärän voitelun, niin koko Suomi pelastuu. Tälle veljelle tuli mieleen englantilaisen saarnamiehen tri. Martyn Lloyd-Jonesin sanat:

”Minkä tahansa opetuksen mies sinulle ehkä tarjoaa, jos Kristus Golgatan ristillä ei ole sen keskiö ja ydin, niin minä väitän, että hän on väärä profeetta ja väärä opettaja. Eikä kukaan voi antaa toivoa yksilöihmiselle eikä maailmalle, ellei ole täydellisesti keskittynyt tuohon sovitukseen. Hän on väärä profeetta ja opettaja.”

Tässä lyhyt näyte Kolendasta tulta jakamassa kyseisessä konferenssissa.

Laitan tähän vielä linkit kolmeen artikkeliin, joista käy ilmi Bonnken epäterve toiminta, jos se vielä jollekin on jäänyt epäselväksi:

• Reinhard Bonnke paljastettu
• Reinhard Bonnke – Epäraamatulliset opetukset ja teot
• Rikkaan miehen rukoukseen vastattiin

Read Full Post »

Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 2

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 2
1.9.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 5, September/October 2017)

Tämä on jatko-osa artikkeliin Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 1.

Tarkasteltuamme Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) perustusta ja joitakin sen teologisia erityispiirteitä, jatkamme tutkimaan sen soluttautumista laajempiin evankelikaalisiin piireihin. Sitten koettelemme NAR:in opetukset Raamatulla.

---

Ei riitä, että tietty opetus ei näytä olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Todellinen kysymys on, että tuleeko se Raamatusta.

Soluttautuminen

NAR:in vaikutus on laajentunut ja siksi tullut vaarallisemmaksi, koska perinteisesti ei-karismaattiset kirkot ja järjestöt ovat hyväksymässä monia sen ideoista. Tämä hyväksyminen johtuu useista tekijöistä.

• Bethel’in, Hillsong’in ja IHOP:in musiikki on saanut innostuneen vastaanoton seurakunnissa, nuorisojärjestöissä ja nuorten aikuisten keskuudessa kautta koko evankelikaalisen kirjon.
• Monilla ei ole mitään ymmärrystä NAR:in opetuksista eikä käsitystä siitä, mikä se on.
• Vaikutusvaltaiset NAR-opettajat ja kirjat tekevät hyökkäyksiä evankelikaalisiin piireihin.
• Johtuen rehottavasta raamatullisesta lukutaidottomuudesta ja yleisestä apatiasta Raamatun ja teologian suhteen yhä harvemmat kristityt ovat huolestuneita, tai edes tietoisia, että väärä opetus ja petos on käynnissä. Ei ihme, että niitä, jotka yrittävät varoittaa NAR:ista ja muista vääristä opetuksista, usein parjataan ja heidät leimataan negatiivisiksi, lakihenkisiksi ja vihamielisiksi.

Valtavirran evankelikaalinen seurakunta on kypsä NAR:in soluttautumiselle, joten sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että monet ovat omaksumassa tämän harhaisen opetuksen. Esimerkkinä siitä, kuinka tämä on tapahtumassa, viittaan Nathan Brewer’in vuonna 2016 julkaistuun kirjaan nimeltä The Pulse of Christ (Kristuksen syke). Brewer on kansainvälisen opetuslapseuttamiseen ja lähetystyöhön omistautuneen Kyrios Ministries’in perustaja ja johtaja. Hän on täysin hyväksynyt ja kirjassaan edistää viisitahoista palvelutyötä sellaisena, kuin NAR sitä propagoi. Sekä Euroopassa, jossa hän nykyisin elää, että Yhdysvalloissa hänen palvelutyötään suosittelevat ei-karismaattiset evankelikaaliset seurakunnat ja kristityt.

Tässä vaiheessa pitäisi tehdä kaksi mielenkiintoista havaintoa. Ensiksi Brewer ei missään todella mainitse NAR:ia, vaikka viittaa joihinkin sen resursseihin ja lainaa joitakin sekä omaksuu sen teologian. Toiseksi, Brewer ei missään yritä selittää eikä puolustaa Ef. 4:11 tulkintaansa, käsitystä, joka on vain hyvin harvoilla kristityillä eikä käytännössä yhdelläkään konservatiivisella Raamatun tutkijalla. [Ef 4:11: Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.]

Brewer ei kuitenkaan ole huolestunut sananselityksestä vaan tulkinnasta, johon päästäkseen esittelee lukuisia käytännön harjoituksia viisitahoisten lahjojen kehittämiseksi. Hän uskoo, että kaikki viisi lahjaa eivät ainoastaan ole toimivia tänä päivänä, vaan jossakin määrin kaikki kristityt omistavat kaikki viisi ja heidän pitäisi kehittää niitä.[1] (sivut 25, 32), vaikka joillakin on erilainen kutsumus (s. 32). Näitä lahjoja pitäisi tavoitella ja kehittää (s. 172) ja siksi Brewer omistaa luvun kullekin viidestä lahjasta täydentäen sen useilla harjoituksilla käytettäviksi pienryhmissä. Jotkut harjoituksista, varsinkin evankelioimista, opetusta ja paimentamista koskevat, ovat hyödyllisiä. Ongelma tulee esiin apostoliuden ja profetian alueilla. Katsokaamme.

Apostolit

Jos apostoleja on tänä päivänä olemassa, niin olisi odotettavissa, että muut seurakunnassa alistuvat heidän auktoriteetilleen. Muistaen tämän saamme tietää, että ”NAR:in käytännöstä alistua apostolille puhutaan hengellisen suojeluksen (covering) etsimisenä apostolin auktoriteetin alta”.[2] Uudessa Testamentissa apostolit valitsi nimenomaan Kristus (Matt 10:1-4), heidän oli oltava ylösnousseen Herran silminnäkijätodistajia (1. Kor 9:1; 15:7-8), heille oli annettu tehtävä laskea seurakunnan perustus (Ef. 2:20) ja heidän lukumääränsä oli rajoitettu 12 mieheen (Ilm. 21:14).

NAR-apostolit sitä vastoin ovat toisten ”apostolien” valitsemia, eivät ole nähneet ylösnoussutta Herraa (vaikka jotkut väittävätkin nähneensä), ei ole mitään tarvetta lisätä heitä seurakunnan perustukseen ja heidän lukumääränsä on 400. NAR-systeemin tarve apostoleista käy ilmi, kun panee merkille, että UT:ssa apostolit saivat profetioita ja antoivat Jumalan kansalle innoitetun ilmoituksen (1. Kor. 2:13; 1. Tess. 2:13; 1. Joh. 1:1-3; 1, 2. Tim. 1:13; 2:2; 3:14-17), tekivät ihmeitä ja merkkejä (Apt. 2:43; 3:3-11; 5:12) ja heillä oli auktoriteetti seurakuntien yli (1. Kor. 5:5; 1. Tim. 1:20; Filem. 9). Se perustuu ajatukseen, että apostolin virka on ennallistettu. NAR-opettajat uskovat, että uusi ilmoitus, profetiat, ihmeet, parantamiset ja riivaajien ulosajamiset ovat tänä päivänä täysin toimivia. He väittävät, että olemme palanneet apostoliseen aikaan, Valtakunta on alkanut ja NAR:in uudet superapostolit ovat johdossa.

Brewer uskoo, että apostolin sekä lahja että virka ovat olemassa tänä päivänä.[3] ja että jokainen kristitty omistaa sen ja että hänen pitäisi kehittää tätä lahjaa, vaikka jotkut ovat silmäänpistävästi (distinctively) kutsutut apostoleiksi.[4] Apostoliuteen liittyvät ihmeiden tekemisen hengenlahjat tietyissä parantamisissa ja hengellisessä sodankäynnissä. Mitä tulee parantamiseen, niin Brewer mallintaa ajattelunsa John Wimber’in ja Kolmannen Aallon Liikkeen ”voimaparantamisen” palvelutyön mukaan.[5] Näitä menetelmiä käyttäviä kehotetaan menemään ulos kaduille, etsimään joku parantamista tarvitseva ja ”komentamaan kipua lähtemään, tai tiettyä ruumiinosaa parantumaan Jeesuksen nimessä”.[6] Brewer ei takaa, että parantaminen onnistuu, mutta lupaa, että ”lisääntynyt läheisyys Isän kanssa rukouksessa on tärkeämpää kuin paraneminen”.[7]

Mitä tulee hengelliseen sodankäyntiin ja demonisten linnoitusten purkamiseen, niin Brewer sanoo, että se voi tapahtua ”apostolisen strategian kautta menemällä korkealle paikalle, josta on näköala kaupunkiin ja muuttamalla kaupunki rukouksen kautta”.[8] Nämä apostoliset lahjat ja strategiat eivät ole itse tarkoitus; ne ovat keino, joilla taivaan valtakunta tuodaan maan päälle. Brewer kirjoittaa: ”Kuninkaan ja hänen taivaan kulttuurinsa lähettiläinä me tuomme taivaan uusille alueille maan päällä, jotka siirtyvät kohti Valtakuntaa paranemisen ja eheyden täyteydessään.”[9] Kuten edellä on mainittu tässä artikkelissa, niin NAR-johtajat uskovat, että heidät on kutsuttu ottamaan takaisin maan hallinta Saatanalta ja hänen demoneiltaan. Tämä tapahtuu paljolti käyttämällä ihmevoimia keihäänkärkenä apostolit, joilla on auktoriteetti kaikkien Kristuksen vastustajien yli.

Profeetat

Uudessa Testamentissa ja NAR:issa profeetat jäävät toiseksi vain apostoleille yhdessä monien kanssa helluntailaisessa/karismaattisessa liikkeessä, jotka marssivat samaan tahtiin NAR:in kanssa ja myös uskovat, että myös profeetan virka on palautettu. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan usko, että tämän päivän profeetoilla olisi sama asema kuin Raamatun profeetoilla oli, kun Herran puolesta profetoiva ei saanut erehtyä (5. Moos. 18:20-22) ja edessä oli kuolema, jos profetoi väärin. Kuitenkin monet nykyisessä seurakunnassa ovat hyväksyneet Wayne Grudem’in teesin, että UT:n profetiat olivat ja ovat erehtyviä ollen sekoitus sanaa Jumalalta ja ihmisen omia ideoita eli mielikuvitusta.

Teoksessaan Systematic Theology Grudem kirjoittaa: “Profetioita tämän päivän seurakunnassa tulisi pitää pelkästään ihmisen sanoina, ei Jumalan sanoina, eikä Jumalan sanojen vertaisina arvovallassa.”[10] Jack Deere, joka itse väittää olevansa profeetta, myöntää, että nykyajan profeetat ovat taipuvaisia virheisiin ja erehdyksiin ja sanoo: ”Profeetat ovat todella sotkuisia. Profeetat erehtyvät.”[11] Kuten on selvää, niin tämän päivän profetiat eivät ole samassa sarjassa, kuin Raamatun innoitetut profetiat ja erehtyväisten ja virheellisten profetioiden arvo on kyseenalaistettava. Siitä huolimatta oletettuja profetioita julkaistaan usein sellaisissa paikoissa kuin Elijah List ja Charisma-lehti näköjään paljonkaan huolehtimatta niiden tarkkuudesta.

Brewer uskoo, että profetian lahja on ennallistettu ja määrittelee sen, että siinä ”saadaan Jumalalta hänen rakkautensa ja näkökulmansa koskien ihmistä, seurakuntaa, kaupunkia tai kansakuntaa ja välitetään se tarkoituksena rohkaista, vahvistaa ja lohduttaa”.[12] Jokaisella kristityllä on kyky profetoida [13] ja kun Jumala antaa hänelle sanoman, niin hänen pitäisi kirjoittaa se muistiin voidakseen viitata siihen myöhemmin, kuten viitataan Raamattuun.[14] Niin vakuuttunut on Brewer, että kaikki voivat profetoida pyynnöstä, että esittää käsikirjassaan harjoituksen, jossa osallistujat vetävät satunnaisia lukuja ja profetoivat paikan päällä niille, joita nuo luvut tarkoittavat. [15] Brewer myöntää, etteivät kaikki profetiat ole toteutuneet ja että näiden oletettujen ilmoitusten lähde voi hyvinkin olla oma henkemme, tai jopa paha henki.[16] Mikään siitä ei kuitenkaan estä häntä kehottamasta kaikkia uskovia harjoittamaan profetian lahjaa.

Raamatun ulkopuolisia sanoja Jumalalta

Tähän liittyvää lajia, mutta ei ehkä aivan profetian tasolle yltävää, ovat alituiset viittaukset kaikkialla NAR-piireissä, että Jumala puhuu käytännössä kaikille uskoville korvin kuultavasti ja kuulumattomasti. Sellaiset väitteet tuskin järkyttävät ketään, koska ne ovat vallitsevia kaikissa evankelikaalisissa piireissä. Todellakin, ne, jotka ovat kaukana kaikista virallisista helluntailaisuuden muodoista, julistavat säännöllisesti ilmoituksia Herralta. Nämä ilmoitukset harvoin nostetaan innoituksen tasolle, mutta meidän olisi kysyttävä, että millä tavalla Jumala koskaan puhuu ilman ilmestystä? Voiko Jumala puhua ilman arvovaltaa? Voiko Jumala kuiskata erehtyväisiä, harhaisia ajatuksia ja sanoja kansansa mieleen ja korviin. Ja jos, niin sellaista ilmestyksen esimerkkiä ei löydy Raamatusta.

Kuten muutkin nykyajan karismaattiset käytännöt, olivatpa ne kielilläpuhumista, ihmeitä, parantamisia tai profetioita, Herran äänen kuulemista erossa Raamatusta, eivät vastaa sitä, mitä tapahtui UT:ssa. Nathan Busenitz käsittelee tätä aihetta kirjassa Right Thinking in a Church Gone Astray: ”Kun lähestymme väittelyä henkilahjojen jatkuvuutta kannattavien ja niitä vastustavien välillä määrittelemällä ensin lahjat raamatullisesti, niin käy selväksi, että nykyajan karismaattinen käytäntö ei vastaa UT:n mallia.”[17] Esimerkiksi kielilläpuhuminen UT:ssa oli yliluonnollinen kyky puhua autenttisia vieraita puhujalle tuntemattomia kieliä, mutta tuskin kukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä kerskuisi sellaisella. D. A. Carson, itse henkilahjojen jatkuvuuden kannattaja (eli uskoo, että Herra puhuu meille tänä päivänä Raamatun ulkopuolella), vahvistaa: ”Ne muutamat tapaukset, joita on raportoitu uuden ajan kielilläpuhumisesta (xenoglossia), ovat niin kehnosti todistettuja, ettei niille voi antaa mitään painoarvoa.”[18] Nykyajan kielilläpuhuminen ei ole oikeita kieliä, kuten oli laita Raamatun aikoina.

Kun on kyse profetiasta, niin raamatullinen profetia on arvovaltainen, innoitettu ja erehtymätön, mutta näin ei ole, mitä tulee nykyajan profetioihin, jotka voivat olla väärässä ja osittain Jumalalta ja osittain ihmisen mielikuvituksesta. Vahvimmatkin nykyajan profeettojen kannattajat myöntävät tämän, kuten edellä esitetyt lainaukset osoittavat. Kun menemme ihmeisiin ja parantamisiin, niin sama epäjohdonmukaisuus Raamatun ja nykyajan käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla parantamiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistämättömiä, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalveluiden väitteitä. Kuten edellä on todettu, että mitä sitten onkin käynnissä tämän päivä karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samaa, kuin mitä tapahtui UT:ssa.

Jotenkin tämä näyttää jäävän huomaamatta monilta ja se pätee NAR:in yhteydessä oleviin. Palatkaamme Brewer’iin. Hän kirjoittaa: ”Monilla kristityillä on vaikeuksia kuulla Jumalan ääni, tai he sanovat, etteivät voi kuulla, mutta se on vihollisen valhe. Tule hänen luoksensa odottaen; hän rakastaa olla yhteydessä lastensa kanssa.”[19] Brewer opettaa jopa menetelmiä, kuinka kuulla Jumalalta:

”Valmista sydämesi ja mielesi vastaanottamaan Herralta. Rentoudu hengittämällä muutaman kerran syvään. Irrota huomiosi ympärilläsi olevista asioista… Kutsu Pyhää Henkeä tulemaan mieleesi, täyttämään sydämesi ja puhumaan sinulle henkilökohtaisesti. Tämä rentoutumisen ja irrottautumisen prosessi voi viedä muutamia minuutteja, joten ole vain kärsivällinen ja odota hänen läsnäoloaan… Tunnettuasi jotakin, kirjoita ylös. Vaikka olisit epävarma, oliko se Jumalalta, niin kirjoita se ylös.”[20]

On opettavaista lukea, millainen raamatullinen pohja annetaan näille suositelluille menetelmille. Vaikka toteaakin toisaalla kirjassaan, että Jumalan puhe tämän päivän uskoville ei ole sama kuin Raamatun innoitettu ilmoitus, Brewer siitä huolimatta käyttää Raamatun kirjoittajille annettuja Jumalan sanoja perustelunaan, että Jumala puhuu meille nyt ja että meidän tulee kirjoittaa ylös Hänen oletetut sanansa. Brewer vahvistaa, että Jumala sanoi Jesajalle: ”Ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella”, mitä Herra oli näyttänyt hänelle (Jes. 8:1). Habakukia kehotettiin: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin” (Hab. 2:1); apostoli Johannesta käsketään: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle” (Ilm. 1:10-11) ja jälleen: ”Kirjoita” koskien näkyä uudesta Jerusalemista (Ilm. 21:5).[21]

Jotenkin Brewer ja useimmat muut, jotka hyväksyvät näkemyksen, että Jumala puhuu meille tänä päivänä Raamatun ulkopuolella, hukkaavat sen selvän merkityksen, mitä sanovat. Raamatun inhimilliset kirjoittajat olivat tietysti Jumalan innoittamia ja määräämiä kirjoittamaan ylös ilmestyksensä. Se ei kuitenkaan anna muille kristityille oikeutta antaa mieleensä tulleille sanoille innoituksellista auktoriteettia, eikä heitä ole käsketty kirjoittamaan niitä ylös, koska Raamatun kirjoittajat tekivät niin. Puuttuu yhteys sen välillä, kuinka Jumala puhui niille, jotka tallentaisivat Hänen Sanansa ja muka Jumalalta tulevien sanojen välillä, joita monet tänä päivänä väittävät saavansa.

Tuo yhteys on Pyhän Hengen innoitus. Raamatun kirjoittajat luottavaisesti puhuivat ja tallensivat Jumalan sanat (1. Tess. 2:13). Heidän ei tarvinnut opetella menetelmää, kuinka erottaa Jumalan ääni, eikä heidän tarvinnut pohtia puhuko Jumala heidän kauttansa, vai pettikö heidän mielikuvituksensa heitä. Brewer, kuten niin monet muut, ei kuitenkaan ole huolestunut: ”Älä masennu, jos sinusta tuntuu, ettet voi tuntea Herran ääntä. Se on vähittäinen oppimisprosessi, kuin taito, jota voidaan jatkuvasti parantaa.”[22] Sitä vastoin niiden, jotka kuulivat Jumalalta, kuten on kirjoitettuna Raamatussa, ei tarvinnut oppia taitoa, ei epäillä oliko heidän kuulemansa ääni Jumalan vai heidän omansa, ei sekoittaa Jumalan ilmoitusta omiin mielikuviinsa, ei koskaan puhua sisäisistä äänettömistä äänistä eikä epäillä kuulemiensa sanojen auktoriteettia. He kuulivat Jumalalta ja heidän todistuksensa Jumalan puhumisesta oli hyvin erilainen kuin väitteet, joita kuulemme tällä 2000-luvulla.

Raamatullinen tarkastelu

Haasteita NAR-teologialle on jo käsitelty tässä artikkelissa, mutta olisi hyvä lyhyesti tiivistää Raamatun opetukset koskien joitakin liikkeen tärkeimpiä komponentteja:

Apostolien ja profeettojen lakkautus

NAR-teologian ytimessä on kohdan Ef. 4:11-13 tulkinta, jonka NAR-johtajat valitettavasti uskovat opettavan ”viisitahoisen” palvelutyön nykyistä olemassaoloa. Tämän tekstin tulkinnassa tehdään kaksi eksegeettistä virhettä. Ensimmäinen ja vähemmän vaikuttava on ”paimenen” ja ”opettajan” erottaminen kahdeksi viraksi. Vaikka englanninkieliset käännökset antavat ymmärtää, että paimenet (pastors) ja opettajat ovat erillisiä, niin kreikkalaiseen sisältyy muuta. John MacArthur tiivistää konsensusnäkemyksen kommentaarissaan: ”Paimenet ja opettajat ymmärretään parhaiten yhtenä johdon virkana seurakunnassa. Usein sana ”ja” (kai) tarkoittaa ”se on” tai ”erityisesti” tehden opettajasta tässä kontekstissa paimenen selvennyksen. Tätä merkitystä ei voida ratkaisevasti todistaa tässä tekstissä, mutta 1. Tim. 5:17 selvästi yhdistää nämä kaksi tointa…” Jos asia on näin, niin viisitahoinen palvelutyö on nopeasti muutettu nelitahoiseksi.

Tärkeämpiä ovat kuitenkin apostolien ja profeettojen virat. Molemmat virat olivat selvästi perustavia UT:ssa, koska seurakunta on rakennettu apostolien ja profeettain perustukselle (Ef. 2:20). Jos tänä päivänä olisi muita apostoleja ja profeettoja, niin heidän tehtävänsä olisi edelleen seurakunnan perustuksen laskeminen. Toisin sanoen lisäopit ja ohjeet Jumalan kansalle laskettaisiin sellaisen päälle, joka jo löytyy UT:sta – mikä olisi resepti sekasorrolle ja katastrofille. Apostolit ja profeetat saivat jumalallisen ilmoituksen annettavaksi Jumalan kansalle (Ef. 3:5). He käsittivät, että ”usko” (UT:n totuuden ruumiillistuma) oli ” kerta kaikkiaan pyhille annettu” (Juuda 3, vrt. jae 17).

Pietari kutsuu lukijoitaan olemaan etsimättä lisäilmoitusta, vaan ”muistamaan sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2. Piet 3:2). Heprealaiskirje yhtyy tähän: ”… jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan” (Hepr. 2:3-4).

NAR-johto tuntee nämä kohdat, mutta hylkää niiden merkityksen opettamalla, että Jumala tekee uutta meidän ajassamme. Uuden tekemiseksi tarvitaan uusi auktoriteetti. Ja auktoriteetti, valta lisätä Raamatun opetuksiin tai syrjäyttää niitä, edellyttää apostoleja. Ja siksi täytyy olla apostolin viran nousu, viran, jota edes historialliset helluntailaiset eivät tunnusta enää toimivaksi. Ilm. 21:14 ei vain opeta, että oli vain 12 Karitsan apostolia, vaan me olemme myös täysin tietoisia, ettei missään UT:ssa löydy suunnitelmaa eikä ohjeita korvata alkuperäiset 12. Heidän kuoltuaan heitä ei korvattu toisilla ja Johanneksen kuollessa viimeinen apostoleista jätti tämän maallisen maiseman, eikä kukaan ole ottanut heidän paikkaansa.

Toinen NAR:in eksegeettinen väärinkäsitys tekstin suhteen on, että kohdan kielioppi ei tue väitettä, että kaikkien näiden virkojen odotettiin jatkuvan läpi seurakunta-ajan. Nathan Buzenitz kirjoittaa: ”Pikemminkin se on jakeen 12 ‘rakentamisen’ prosessi (eikä apostolien ja profeettain ‘antaminen’ jakeessa 11), jonka sanotaan jatkuvan, kunnes seurakunta saavuttaa kypsyyden tilan (jae 13). Vaikka apostolit ja profeetat rajoittuivat seurakunnan historian perustamisvaiheeseen, seurakunnan rakentaminen on jatkunut kautta vuosisatojen.”[23]

Ihmeiden tekeminen

NAR: in keskeinen opetus on, että ihmisiä voidaan kouluttaa tekemään ihmeitä tänä päivänä. UT:ssa ei kuitenkaan ole mitään todisteita, että ketään koskaan olisi opetettu tekemään ihmeitä. Sen sijaan ihmeitä teki vain hyvin valikoitu ryhmä ihmisiä ja hyvin erityisestä syystä. Jeesus tietysti teki kaikenlaisia ihmeitä, mutta merkkinä, joka osoitti siihen tosiasiaan, että Hän oli ”Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä” (Joh. 20:31). Melkein kaikki Raamattuun kirjatut ihmeet Jeesuksen jälkeen tapahtuivat apostolien kätten kautta: ”Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta” (Apt. 2:43).

Lukuisat ihmeet Apostolien Teoissa tapahtuvat apostolien palvelutyön kautta, mutta siellä on vain kaksi tapausta, joissa ei-apostolit toimivat: Stefanus (Apt. 6:8) ja Filippus (Apt. 8:6) ja nämä miehet sopisivat helposti Raamatun profeettojen kategoriaan, jotka laskivat seurakunnan perustuksen (Ef. 2:20). Tietoomme ei ole tullut, että kukaan muu olisi koskaan tehnyt ihmettä, eivätkä UT:n kirjeetkään, joista saamme seurakunta-ajan opetuksemme, tee sen enempää, kuin että mainitsevat ihmeet ohimennen (esim. 1. Kor. 12:28-30). On selvää, että ihmeet eivät olleet keskeinen tekijä alkuseurakunnassa. Meidän on kuitenkin todettava, että niillä oli tärkeä tehtävä – vahvistaa oikeat apostolit. Muutamien edessä, jotka väittivät olevansa apostoleja, mutta Paavalin mukaan olivat vääriä sellaisia (2. Kor. 11:13), hän todisti apostolisen valtuutuksensa sanomalla: ”Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla” (2. Kor. 12:12).

Tähän raamatulliseen todistusaineistoon on lisättävä se tosiasia, että tämän päivän oletetut ihmeet ja parantamiset eivät juurikaan muistuta UT:n vastineitaan. Mitä sitten tapahtuukaan tänä päivänä karismaattisessa liikkeessä ja NAR:issa, niin se ei ole samaa, mitä tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla.

Hengellisen sodankäynnin menetelmät

Lopuksi, johtuen hengellisen sodankäynnin näkyvästä asemasta NAR:in sisällä pikainen katsaus siihen, mitä Raamattu sanoo siitä, on perusteltua. Tuskin millään, mitä NAR kannattaa koskien taistelemista demoneja vastaan, on raamatullista pohjaa. Hengellistä kartoitusta (spiritual mapping) ei ole missään Raamatussa, ei mitään todisteita alueellisista demoneista, ei rukouskävelyjä, ei demonien nuhtelemisia eikä esi-isiltä periytyviä kirouksia. Jeesus ja kourallinen apostoleja puhuttelivat demoneja, mutta UT:ssa uskovia ei koskaan neuvottu tekemään niin.

Kirjeissä on vain kolme tekstiä, jotka valistavat meitä, kuinka sotia demoneja vastaa ja kaikki kolme sanovat saman asian. Kohdissa Jaak. 4:7 ja 1. Piet. 5:8 meitä käsketään vastustamaan paholaista ja kun teemme sen, niin se pakenee. Ef. 6:10-18 laajentaa Jaakobin ja Pietarin ohjetta käskemällä uskovaa vahvistumaan Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa, seisomaan lujana perkeleen kavalia juonia vastaan, tekemään vastarintaa pahana päivänä ja pukeutumaan Jumalan koko sota-asuun.

Paavali päättää kutsumalla meitä rukoukseen, mutta missään meitä ei käsketä ottamaan hyökkäävä asenne, nuhtelemaan paholaista, rikkomaan linnoituksia marssimalla hänen alueensa ympäri, eikä millään muullakaan sellaisella menetelmällä. Vastustaminen ja lujana seisominen ovat puolustuksellisia asenteita ja siihen meidät on kutsuttu. Tehtävämme on lähestyä Jumalaa (Jaak. 4:8), olla lujia uskossamme, (1. Piet. 5:9), käyttää Jumalan hengellistä sota-asua (Ef. 6:14-17), rukoilla joka aika Hengessä (Ef. 6:18). Toisin sanoen keskity Kristukseen (Kol. 3:1-4) ja niihin keinoihin, jotka Hän on antanut armossa kasvamiseksi. Takertuminen paholaiseen on häiriötekijä ja ansa eikä Raamattu kutsu siihen missään.

Johtopäätös

Toivottavasti tämä artikkeli on antanut riittävästi tietoa tunnistaa ja torjua NAR:in vaikutukset. Tunnistaminen on usein vaikeaa, ei vain siksi, ettei siinä ole mitään virallista organisaatiota tai jäsenyyttä, vaan koska mukana olevat, kuten on ilmeistä heidän yhteisten näkemystensä perusteella koskien viisitahoista palvelutyötä ja kaikkea siihen liittyvää, usein väittävät olevansa evankelikaaleja ja pitäytyvänsä moniin oikeaoppisiin teologisiin näkemyksiin. Esimerkiksi hiljattain istutetun NAR-seurakunnan verkkosivusto tarjoaa seuraavaa uskonkäsityksiään koskevassa osassa:

Me olemme ”Hyvän Uutisen” kristittyjä; seurakuntakielessä se tarkoittaa ”evankelisia kristittyjä”, Me uskomme, että Jumala on hyvällä tuulella ja tuo Hyvän Uutisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Uskonkäsitystemme perustukset ovat apostolisessa tunnustuksessa (n. 215 jKr.) ja protestanttisen uskonpuhdistuksen perusperiaatteissa, jotka ovat Raamatun lopullinen ja olennainen arvovalta kristilliselle elämälle ja käytännölle, pelastus yksin uskosta, kaikkien uskovien pappeus ja Pyhän Hengen voima. Me uskomme kolminaisuuteen; että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me uskomme, että Jeesus syntyi neitsyestä, kuoli ristillä, että Hän nousi fyysisesti kuolleista, astui ylös taivaaseen ja jonakin päivänä palaa. Me uskomme myös, että ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajana ratkaisee ihmisen ikuisen kohtalon joko taivaassa tai helvetissä.

Kun Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” (Matt. 11:28-30), niin pyyntö oli kaikille tulla ilman poikkeuksia. Sydämemme halu ei ole muuttaa sinua, vaan sen sijaan tehdä parhaamme ollaksemme AITOJA (REAL), ollaksemme RELEVANTTEJA ja vaeltaaksemme toistemme kanssa SUHTEESSA, niin että yhdessä voisimme havaita olevamme päivä päivältä enemmän Jeesuksen kaltaisia.

Tämä voi olla aika hämmentävää. Kun tutkii enemmän, niin huomaa, että tällä seurakunnalla on kaikki NAR-seurakuntien teologiset harhat ja silti he vahvistavat apostolisen tunnustuksen, väittävät olevansa evankelisia ja pitäytyvänsä uskonpuhdistuksen perusperiaatteisiin. Vasta, kun pääsee viimeiseen kappaleeseen, alkaa miettiä, että onko jokin vinossa. Seurakunnan kutsumushan ei ole olla aito ja relevantti, vaan tuottaa opetuslapsia Kristukselle (so. muuttaa heidät).

Kun lukee kuvauksen tämän seurakunnan pastoreista, niin asiat alkavat todella selvitä. Yhden pariskunnan, molemmat pastoreita, elämäkerrassa sanotaan:

Molemmat ovat valmistuneet Yliluonnollisen Palvelutyön Bethel-koulusta (Bethel School of Supernatural Ministry) Kalifornian Redding’issä. Kummallekin on sydämen asia nähdä Jumalan Valtakunnan etenevän. Vaikka R:n päätavoite on olla D-kirkon (DC) talousjohtaja, hänen (his) näkyvin intohimonsa on paimentamisessa ja yhteyden luomisessa. H on hallintojohtaja D-kirkossa ja hänen sormenjälkensä näkyy kaikessa, mikä täytyy organisoida. Hän (she) on edustuspäällikkö (head of missions) sekä johtaja Five Fold International‘issa, joka on D-kirkon kattojärjestö (covering).

Vaikka jotkut näistä nimistä menevät monilla yli hilseen, niin käsitteiden Yliluonnollisen Palvelutyön Bethel-koulu, Jumalan valtakunnan eteneminen, Five Fold International ja covering, pitäisi nostaa varoitusliput jokaiselle tätä artikkelia lukevalle.

Kuinka voimme turvata itsemme ja ne, joita rakastamme, NAR:in tuhoisalta vaikutukselta? Ensinnäkin on ehdottoman tärkeää, että meillä on hyvä ja kasvava ymmärrys Raamatusta ja teologiasta. Petos on tehokkain silloin, kun ihmisiltä puuttuu tieto. Mekaanikko voi käyttää minua hyödykseen, koska en tiedä paljonkaan autoista. Samalla tavalla väärät opettajat saalistavat niitä, jotka ovat tietämättömiä uskon perusteista.

Toiseksi nekin, joilla on hyvä käsitys Raamatun totuudesta, voivat joutua NAR:in kaltaisten liikkeiden pettämiksi, jos uskovat, että uudet ilmoitukset, jotka menevät yli Raamatun eivätkä ole suoraan sidottu siihen, ovat mahdollisia. On tärkeää ymmärtää, että kaikki, mitä uskomme koskien elämää ja jumalisuutta, täytyy tulla Jumalan Sanasta (1. Piet. 1:3; 2. Tim. 3:16-17). Ei riitä, että tietty opetus ei näytä olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Todellinen kysymys on, että tuleeko se Raamatusta.

Kolmanneksi erottamisen taitomme pitäisi olla terävä. Hepr. 5:14 vaatii kypsyyttä ja moittii uskovia, jotka ovat tulleet veltoiksi ja apaattisiksi kristityn vaelluksessaan: ”Mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Kun käytännössä jokainen UT:n kirja varoittaa vääristä opettajista ja petoksesta ja 1. Tim. 4:1 sanoo, että ”tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja”, niin uskovien on aika ottaa vakavasti nämä varoitukset. Nykyajan seurakunta on valitettavan valmistautumaton taistelemaan petollista teologiaa vastaan NAR:in tasolla ja se on syy, että se ja siihen liittyvät ryhmät kasvavat nopeasti.

Lopuksi, uskovien pitäisi olla mukana seurakunnassa, joka ottaa Jumalan Sanan vakavasti. Aivan liian moni kristitty tyytyy käymään keskivertokirkossa, jossa on viihdyttävää musiikkia, hupiohjelmia ja hyvä kahvila. Seurakunnan tulee olla ”totuuden pylväs ja perustus” (1. Tim. 3:15) ja jos se, jossa sinä käyt, ei noudata jumalallista toimenkuvaa, niin sinun pitäisi etsiä sellainen, joka noudattaa, jos suinkin mahdollista. Uskova tarvitsee saman mielisiä veljiä ja sisaria, jotka suhtautuvat Sanaan vakavasti ja palvelevat Kristusta Sanaan perustuen (Hepr. 10:23-25). Ellet löydä hyvää seurakuntaa, joka opettaa Raamattua uskollisesti, niin etsi uskova tai kaksi, joka jakaa sitoutumisesi raittiiseen teologiaan ja totuuteen, mikä terävöittää teitä uskossa. Kenelläkään meistä ei ole varaa olla tietämätön Saatanan juonista (2. Kor. 2:11) ja ainoa turvamme on innoitettu erehtymätön Jumalan ilmoitus itse Raamatussa eikä ihmisten kuvitteluissa.

by Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

[1] Nathan Brewer, The Pulse of Christ, a Fivefold Training Manuel (Xulon, 2016), pp. 25, 32.

[2] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 10, 11.

[3] Nathan Brewer, pp. 45-75.

[4] Ibid., pp. 25, 32.

[5] Ibid., p. 64.

[6] Ibid., p. 68.

[7] Ibid., p. 69.

[8] Ibid., p. 49.

[9] Ibid., p. 64.

[10] Wayne Grudem, Systematic Theology (Grand Rapids: Zondervan, 1994), p. 239.

[11]Quoted by Nathan Busentiz in Right Thinking in A Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017) p. 239.

[12] Nathan Brewer, p. 79.

[13] Ibid., pp. 80-81.

[14] Ibid., pp. 85-86.

[15] Ibid., pp. 87-93.

[16] Ibid., p.90.

[17] Nathan Busenitz, p. 119.

[18] Ibid., p. 240.

[19] Nathan Brewer, p. 83.

[20] Brewer, pp. 84-85.

[21] Brewer, p. 85.

[22] Brewer, p. 86.

[23] Nathan Busenitz, p. 122.

Articles, Charismatics

 

Read Full Post »

Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 1

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 1
14.7.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 4, July/August 2017)

Uusi apostolinen uskonpuhdistus (Uusapostolisuus, New Apostolic Reformation = NAR) on yksi suurimmista, laajimmista ja voimakkaimmista liikkeistä tämän päivän kristikunnassa, mutta silti se lentää paljolti tutkan alla. Jopa mukana olevat useinkaan eivät ymmärrä liikettä ja jopa kieltävät kuuluvansa siihen. Tämä sekaannus johtuu siitä, että NAR:illa ei ole virallista jäsenyyttä eikä edes virallista johtoa. Sen sijaan NAR on enimmäkseen helluntailaisten ja karismaattisten kristittyjen, organisaatioiden ja seurakuntien löyhä koalitio, joita yhdistää määrättyjen Raamatun kohtien tietty ymmärrys ja tulkinta. NAR:in yhteydessä olevat pitävät laajalti kiinni näistä Uuden Testamentin tulkinnoista ja keskittyvät lähinnä ihmeitä koskeviin henkilahjoihin.

Jotkut ovat rinnastaneet NAR:in niin sanottuun helluntailaisuuden Kolmanteen Aaltoon (ensimmäinen aalto alkoi helluntailiikkeen syntymisellä vuonna 1901, toinen aalto samaistetaan vuoden 1960 karismaattiseen liikkeeseen ja John Wimber’in / Vineyard-liikkeen johtama Kolmas Aalto, joka painottaa voimaevankeliointia, parantamista ja hengellistä sodankäyntiä, oli 1980-luvulla). Silti, vaikka NAR ja Kolmas Aalto varmasti menevät päällekkäin, ne eivät ole sama asia.

Yleismaailmallinen NAR:in merkki on ”viisitahoisen palvelutyön” (Five Fold Ministries) hyväksyminen. Useimmat kristityt uskovat, että Ef. 4:11 puhuu viidestä olennaisesta palvelutyöstä ja virasta, joita tarvitaan seurakunnassa, nimittäin apostoli, profeetta, evankelista, paimen ja opettaja, mutta että kaksi näistä viroista – apostoli ja profeetta, eivät ole toimineet vuosisatoihin. NAR:in mukaan Herra on ennallistanut nämä kaksi palveluvirkaa aloittaakseen maanpäällisen valtakuntansa perustamisprosessin. Apostolien ja profeettojen paluun yhteydessä myös kaikki muut henkilahjat on palautettu ja niiden odotetaan olevan ilmeisiä useimpien, ellei kaikkien, kristittyjen elämässä.

NAR:in sisällä on useita oppeja ja käytäntöjä, joista yleisesti pidetään kiinni, kuten seuraavassa osoitamme, mutta NAR:in ainutlaatuinen piirre on apostoliuden jälleenvahvistaminen. Helluntailaiset ja monet karismaattiset ovat pitkään sanoneet, että profeetat elävät keskellämme, mutta vasta hiljattain on joku isompikenkäinen väittänyt samaa apostoleista. Ettemme tekisi virheellisiä johtopäätöksiä, meidän täytyy mennä ajassa taaksepäin ja tarkastella NAR:in alkuperää, kuten myös sen johtoa.

NAR:in perustus

Koska NAR on liitto, jota yhdistää omalaatuinen käsitys viisitahoisesta palvelutyöstä, siinä ei ole organisaatiota eikä vahvistettua johtoa, joka olisi vahvistettu sellaiseksi. C. Peter Wagner (1930-2016) on kuitenkin tunnustettu liikkeen perustaja ja isä. Kautta koko pitkän elämänsä Wagner’illa oli suuri vaikutus laajalla kristillisen ajattelun ja käytännön alueella. Hän oli lähetyssaarnaaja, Fuller’in teologisen seminaarin maailmanlähetyskoulun professori, yli 70 kirjan tekijä, Global Harvests Ministries’in presidentti ja kansleri Wagner Leadership Institute’ssa, joka on harjoituskenttä NAR:ista kiinnostuneille. 1980-luvulla Wagner tuli John Wimber’in ja hänen Kolmannen Aallon teologiansa vaikutuksen alaiseksi. Michael Moriarity selittää, että:

Wimber’iin on vaikuttanut näkemys, että Jeesuksen palvelutyö oli valtakunnan puhkeaminen, jossa valtakunnan julistaminen yhdistyi sen osoittamiseen (riivaajien ulosajaminen, sairaiden parantaminen, kuolleiden herättäminen jne.). Kristuksen seuraajat ovat vastaanottaneet Kristuksen auktoriteetin ja heidän täytyy julistaa valtakuntaa ja käyttää auktoriteettia hänen nimessään. Tehokkaan evankelioinnin avain on yhdistää julistaminen (evankeliumin saarnaaminen) osoittamiseen (merkit ja ihmeet) ^[i]

1980-luvulla Wimber ja Wagner pitivät Fuller’in seminaarissa kuuluisaa kurssiaan nimellä ”MC510 – Signs, Wonders and Church Growth” (Merkit, ihmeet ja seurakuntakasvu). Myöhemmin Wagner omaksui hengellisen sodankäynnin ideoita ja menetelmiä, joita ei edes Wimber hyväksynyt. Näitä selitetään seuraavassa. Kun Wagner alkoi ottaa muita epätavallisia oppeja useista lähteistä, hän lopulta yritti niputtaa ne sateenvarjon alle, jolle antoi nimen ”The Postdenominational Church” (Jälkikirkkokunnallinen kirkko). Saatuaan ilmeisesti kritiikkiä nimen vuoksi joiltakin ystäviltään, mukaan lukien Jack Hayford, hän antoi sille uuden nimen ”Uusi apostolinen uskonpuhdistus” (The New Apostolic Reformation = NAR).

Tässä vaiheessa Wagner uskoi, että seurakunta oli tullut ”Toiseen Apostoliseen Aikaan”, jonka hän sanoo alkaneen vuonna 2001.^[ii] Monet ideoista, joita Wagner tulisi puolustamaan, eivät olleet uusia ja ovat kiertäneet helluntailaisuudessa, Uskonsanassa, Vineyard-liikkeessä ja muissa karismaattisissa liikkeissä vuosia. Se, mitä NAR on tehnyt suuressa määrin, on, että se sisällyttää ja edustaa monia, ellei useimpia, näistä ryhmistä ja ideoista, ilman että todella muodostaa virallista organisaatiota.

Kuitenkin muutamiin johtajista ja järjestöistä, jotka yhdistetään NAR:iin ja hyväksyvät useimmat heidän erikoisuuksistaan, kuuluvat Mike Bickle ja hänen Kansainvälinen Rukoushuoneensa (International House of Prayer = IHOP), Kansas City’n profeetat mukaan lukien Bob Jones ja Paul Cain, Bill Johnson ja hänen Bethel-seurakuntansa, Rick Joyner, Morning Star Ministries’in perustaja, Todd Bentley, Brian ja Bobbie Houston Hillsong-seurakunnasta, Generals International’in Cindy Jacobs, Michael Brown ja Rod Parsley,^[iii] sekä Youth With A Mission (YWAM, Suomessa nimellä Missionuoret).^[iv]

Teologisia erityispiirteitä

Sitä, mikä erottaa NAR:in evankelikaaleista ja jopa toisista helluntailaisista, ei voida määritellä tarkasti. Se johtuu siitä, että kuten edellä totesimme, NAR ei ole virallinen organisaatio eikä yhtenäinen käsityksissään. NAR-kannattajia löytyy Uskonsanassa, menestysevankeliumissa, helluntailaisessa, karismaattisessa ja Kolmannen Aallon liikkeissä. Ne, joille Kalifornian Redding’in Bethel seurakunta on tuttu, tietävät, että se selvästi sopii NAR:in kuvaukseen, kuten myös Hillsong, YWAM ja IHOP. NAR-opit ja filosofiat ovat kuitenkin lisääntyvästi pujahtamassa päälinjan ei-karismaattisiin kirkkoihin ja organisaatioihin.

Vaikka siis NAR:in kannalla olevien välillä on merkittäviä erimielisyyksiä, niin on kuitenkin joitakin kaikkien hyväksymiä yhteisiä nimittäjiä. Kaikki yksilöt, seurakunnat ja organisaatiot, jotka voitaisiin tunnistaa osana NAR:ia, ovat yhtä mieltä seuraavista erikoisopeista (distinctives):

Viisitahoisen palvelutyön ennallistaminen

Tämä on NAR:in olennainen perusoppi, jonka varassa sen kaikki muut filosofiat lepäävät. Perustuen kohtaan Ef. 4:11-13 yhdessä Ef. 2:20 ja 1. Kor. 12:28 kanssa NAR-johtajat uskovat, että kaikki näissä teksteissä luetellut viisi palveluvirkaa, jotka annettiin vahvistamaan ja varustamaan seurakuntaa, ovat täysin toimivia tänä päivänä. Konservatiiviset evankelikaalit ovat yksimielisesti sopineet, että evankelistan, paimenen ja opettajan virat ovat toimineet Uuden Testamentin ajoista saakka, vaikka kieliopillisesti paimenet ja opettajat tarkoittaa yhtä virkaa eikä kahta, eli paimenta/opettajaa.

Protestantit ovat kuitenkin historiallisesti opettaneet, että sekä apostolin että profeetan virka lakkasi UT:n kaanonin sulkeutuessa, koska niiden tarkoitus, perustuksen laskeminen seurakunnalle, oli saavutettu (Ef. 2.20). Kun seurakunnan perustus oli laskettu, apostolin ja profeetan rooleja ei enää tarvittu ja siten ne häipyivät maisemasta. Tänä päivänä pyhien varustamisen työtä suorittavat evankelistat ja paimenet/opettajat.

Helluntailaisuus on kuitenkin opettanut syntymästään saakka, että profeetan virka on ennallistettu, eli se ei koskaan lakannutkaan olemasta. Jos profeettoja vielä vaeltelee maan päällä, niin uusia ilmoituksia Jumalalta pitäisi odottaa ja helluntailaiset ovat pitkään hyväksyneet ja odottaneet näin olevan. Viime aikoina eivät ainoastaan karismaatikot ole hyväksyneet profeettojen olemassaoloa, vaan myös valtavirran evankelikalismi.

Wagner ja NAR-johtajat kuitenkin uskovat, että myös apostolin virka on nyt ennallistettu. Ajatellaan, että Jumala on tekemässä uutta ajassamme valmistautumisessa Hänen valtakuntansa tulemiselle maan päälle ja nykyajan apostolit ovat sen johdossa. Erään lähteen mukaan on noin 400 tunnustettua apostolia, jotka vuonna 2010 olivat apostolisten johtajien kansainvälisen koalition (International Coalition of Apostolic Leaders) jäseniä.^[v]

Yliluonnolliset merkit ja ihmeet

Ensiksi on myönnettävä, että ihmeillä ja merkeillä on pohja Raamatussa, mutta niiden yleisyys ja tarkoitus usein ohitetaan. Ensiksikin, mitä tulee niiden yleisyyteen, niin huomaamme, että on ollut vain kolme ajanjaksoa, jolloin ihmeet olivat tavallisia raamatunhistoriassa. Ensimmäinen oli Mooseksen palvelutyön aikana, varsinkin Egyptissä Eksoduksen aikaan ja ajoittain erämaavaelluksen aikana. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosuan johdon alaisuudessa Jumala kyllä teki joitakin ihmeellisiä asioita, mutta sen tyyppisiä ihmeitä, joita Mooses teki, ei ole nähtävissä. Vuosisatoja myöhemmin Elian ja Elisan profeetallisen palvelutyön aikoina oli nähtävissä toinen ihmeiden kausi, jolloin tehtiin kaikkiaan 21 ihmettä. Elisan mentyä ihmeitä tuli jälleen esiin vasta Jeesuksen palvelutyössä ja sen jälkeen apostolien palvelutyössä. Ihmeet ja merkit, vastoin joidenkin olettamusta, eivät esiintyneet kaikkialla raamatunhistoriassa, vaan rajoittuivat näihin kolmeen ajanjaksoon.

Se, miksi näin on, puhuu ihmeiden ja merkkien tarkoituksesta. Jumala kyllä pystyy tekemään ihmeitä aina, mutta tekee usein, niin kuin tahtoo. Mutta kun Hän on päättänyt tehdä niitä yksilöiden kautta, siihen on erityinen syy. Ihmeet palvelevat todistaen oikeaksi näiden Jumalan lähettämien yksilöiden elämän, palvelutyön ja sanoman. Mooses tuli Egyptiin kykenevänä kutsumaan alas tuomioita egyptiläisille ja heidän jumalilleen osoittaakseen, että Jumala oli ylivertainen kaikkiin mytologisiin jumaluuksiin nähden, joita suurin kansakunta maan päällä palvoi. Samalla juutalaiset vakuuttuivat, että Mooses oli Jumalan mies, joka kutsui heitä palaamaan Luvattuun Maahan. Elia ja Elisa ilmestyvät paikalle pimeällä hetkellä Israelin maassa muistuttamaan juutalaisia, että Jumala edelleen hallitsi huolimatta korruptiosta, joka kyllästi Jumalan kansan. Heille oli tullut aika valita Baalin ja Jahven välillä ja profeetan ihmeet antoivat voimallisia ja selkeitä todisteita siitä, kuka oli todella suvereeni.

Jeesuksen aloittaessa julkisen palvelutyönsä kukaan ei ollut tehnyt ihmettä vuosisatoihin eikä Jumala ollut antanut profetiaa sitten Malakian noin 400 vuotta aikaisemmin. Jeesuksen palvelutyö oli täynnä ihmeitä käsittäen kaikkea sairaiden parantamisesta (Joh. 4:46-53), tuhansien ruokkimiseen (Joh. 6:1-14), kuolleiden herättämiseen (Joh. 11:1-44), sään ja luonnon käskemiseen (Matt. 15:28-33), riivaajien ulosajamiseen (Matt. 8:28-34).

Kysymys on, miksi Jeesus teki näitä asioita? Meitä ei jätetä arvailemaan. Jeesus ei tehnyt taikatemppuja eikä pelkästään auttanut kärsiviä. Hän antoi eittämättömiä todisteita, että Hän oli Jumala ja että pelastus löytyy vain Hänessä. ”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä” (Joh. 20:30-31). Ihmeet eivät olleet vain satunnaisia armo- ja voimatekoja, vaan ne osoittivat Jeesuksen persoonaan ja sanomaan.

Taivaaseen astumisen jälkeen apostolit noudattivat tätä samaa mallia. Apostolien Teot alkaen jakeesta 2:43 kertoo kymmenistä ”ihmeistä ja merkeistä,” joita tapahtui apostolien kautta seurakunnan varhaisina päivinä. Niiden tarkoitus ei ollut vain parantaa ihmisiä, ajaa ulos riivaajia, eikä edes aiheuttaa kuolemaa (Apt. 5:1-11), vaan osoittaa, että Jumala oli antanut heille valtuudet johtaa vasta muodostettua seurakuntaa ja julistaa evankeliumin sanomaa. Voima houkuttelee tietynlaisia ihmisiä ja niinpä ei ole yllätys, että monet, jotka eivät olleet Jumalan lähettämiä, väittivät olevansa apostoleja (2. Kor. 11:13-15). Kuinka sitten ihmisten tuli erottaa väärät apostolit ja heidän petollinen sanomansa Jumalan apostoleista ja heidän totuuden ja elämän sanomastaan? Paavali esittää kriteerit jakeessa 2. Kor. 12:12: ”Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.” Yliluonnolliset kyvyt, jotka Herra antoi varhaisille tiedottajillensa, vahvistivat, että heillä oli Hänen valtuutuksensa ja mikä tärkeintä, Hänen jumalallinen innoitettu sanomansa.

Myöhemmin Heprealaiskirjeen tekijä sanoo samaa: ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan” (Hepr. 2:3-4). Tässä oli syy, että Juuda voi luottavaisesti kirjoittaa: “Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet” (jae 17). Pietari vahvistaa saman: ”… että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2. Piet. 3:2).

Apostolit olivat seurakunnassa Jumalan nimittämä perustus (Ef. 2:20), jotka puhuivat Jumalan itsensä innoittamaa arvovaltaista sanomaa (Ef. 3:5). Koska alkuseurakunnalla ei vielä ollut Uuden Testamentin kirjoituksia, jotka tulisivat olemaan apostolien opetusten kirjoitettu tallenne (Apt. 2:42), niin oli välttämätöntä, että ne, joilla oli Jumalan virheetön ilmoitus, vahvistettiin sellaisiksi ihmeillä. Uuden Testamentin kaanonin valmistuttua sellainen vahvistus ei ole enää välttämätön. Tänä päivänä puhuu Sana innoitetun Jumalan henkeyttämän tekstin auktoriteetilla. Tässä on syy, että Pietari voi kirjoittaa: ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta” (2. Piet. 1:19). Raamatusta löytyvä Jumalan täydellinen ilmoitus on enemmän kuin kykenevä tekemään meistä ”täydellisiä, kaikkiin hyviin töihin varustettuja” (2. Tim. 3:17). Mitään ei tarvitse lisätä, mitään ei myöskään pitäisi koskaan ottaa pois (Ilm. 22:18-19).

Tätä raamatullista taustaa vasten on pantava merkille, että ihmeet ja parantamiset ovat keskeinen tekijä NAR:ille ja kaikille siinä mukana oleville. NAR:in kannattajat uskovat, että nykyajan kristityt on kutsuttu olemaan osa ihmeidentekijöiden armeijaa ja uskotaan, että ihmeiden tekeminen on taito, jota voidaan opettaa. Bill Johnson’in Bethel-seurakunnan yliluonnollisen palvelutyön koulu (School of Supernatural Ministry) kerskuu 2000 oppilaalla, joita opetetaan tekemään ihmeitä ^[vi] Jotkut ihmeistä ovat lähes naurettavia, kuten väitteet satavasta kultapölystä, taivaallisista pilvistä (shekina-kirkkaus), enkelien höyhenistä ja hampaiden kultapaikoista. Christianity Today raportoi, että Johnson’in vaimon ja muutamien muiden Bethel-johtajien ”on kerrottu harjoittaneen ”hautaimua” eli ”hautalikoamista” muka keinona imeä kuolleiden kristittyjen hengellistä voitelua makaamalla heidän hautojensa päällä.”^[vii]

Kutsuttuina eri nimillä, kuten Jumalan Ilmestyslapset (Manifest Sons of God) ja Joelin Armeija (Joel’s Army), jotkut uskovat, että tapahtuu suurempia ihmeitä, kuin mitä jopa Jeesus teki.^[viii] Mutta kun tarkastelemme monia kertomuksia ihmeistä ja parantamisista, niin paha katko Raamatun ja nykyisten käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla paranemiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistattomia, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalvelujen väitteitä. Jack Deere, karismaattinen teologi ja entinen Dallas’in teologisen seminaarin professori, puolustaa tätä katkoa: ”On väärin vaatia, että ihmeiden ja merkkien apostolinen palvelutyö olisi malli parantamisen lahjoille, jotka on annettu keskiverto Uuden Testamentin kristitylle.”^[ix] Deere tunnistaa selvästi, että nykyajan parantamiset eivät ole saman luontoisia kuin Raamatusta löytyvät parantamiset. Mitä sitten tapahtuukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samalla tasolla sen kanssa, mitä tapahtui Uudessa Testamentissa.

Hengellinen sodankäynti

Ihmelahjat ja hengellinen eli demoninen sodankäynti käyvät yhdessä kuin käsi ja hanska. NAR ei aloittanut tämän päivän pakkomiellettä demoniseen, jonka juuret ulottuvat helluntailaisuuden alkuaikoihin, mutta NAR on lisännyt joitakin uusia mutkia ja ryppyjä. Monia uusia väitteitä ja opetuksia esiintyy tämän ryhmittymän alla. Uskotaan esimerkiksi, että 10/40-ikkunaa hallitseva demoni, nimeltä Taivaan Kuningatar, leiriytyi Mount Everest’ille ja jotkut NAR-johtajat väittivät kiivenneensä hänen luoksensa kiinnittääkseen hänet hengelliseen sodankäyntiin (vaikka mikään riippumaton lähde ei ole vahvistanut tätä matkaa).^[x] Wagner itse opetti hengellisen sodankäynnin kolmea tasoa kirjassaan Confronting the Powers (Voimien kohtaaminen). Korkein taso tunnetaan ”strategisen tason esirukouksena”, jossa yritetään kohdata alueellisia demoneja ja päästä niistä eroon.

Usein käytettyihin menetelmiin kuuluu ”hengellinen kartoitus”, jossa kaupungin, alueen tai valtion tutkimusta käytetään selvittämään, mitkä alueelliset henget hallitsevat tuolla alueella. Kun henki on löydetty, se kohdataan nimeltä ”sen linnoitusten repimiseksi”. Toinen suosittu menetelmä on rukouskävely, jossa uskovien ryhmät kävelevät lähiöitä, kaupunkeja ja muita vastaavia alueita kiinnittääkseen ne hengellisen sodankäynnin rukoukseen [lue kommentit rukouskävelystä artikkelin lopusta]. NAR:in kannattajien mukaan demonit ilmeisesti valvovat maantieteellisiä alueita ja ne täytyy poistaa valtaistuimelta näillä menetelmillä. Demonit pyrkivät myös aiheuttamaan vahinkoa yksilöille sukupolvikirouksilla, jotka ovat ihmisen esi-isille asetettuja kirouksia, jotka voidaan poistaa vain jonkin hengellisen sodankäynnin muodon kautta menetelmillä, jotka on kehitetty Raamatun ulkopuolisilla kokeiluilla. Ja kun joku kohtaa taloudellisia vaikeuksia ja terveysongelmia, ne usein jäljitetään demonien toimiin. Demonit sellaisilla nimillä, kuin ”syöpä” tai ”köyhyys”, täytyy ajaa ulos vapautuksen tuomiseksi.^[xi]

Dominionismi

Hengelliseen (eli demoniseen) sodankäyntiin liittyy läheisesti idea, että koska Aadam menetti maan hallinnan Saatanalle, niin meidän tehtävämme nyt on ottaa se takaisin. On seitsemän nimenomaista aluetta, joilla kristittyjen täytyy pyrkiä hallitsemaan: hallinto, taide, rahatalous, koulutus, uskonto, perhe ja media. Tämä tunnetaan NAR-piireissä Seitsemän Vuoren Mandaattina (Seven Mountain Mandate). Kun kristityt ottavat näiden seitsemän vuoren hallinnan, niin taivaan valtakunta tuodaan maan päälle ja Jeesus tulee takaisin (teologiassa tämä tunnetaan nimellä postmillennialismi).^[xii] [Postmillennialismissa odotetaan maailman kehittymistä tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, ja vasta sen lopulla Jeesus palaa, kun taas perinteisen, premillennialistisen, käsityksen mukaan Jeesus tulee ennen kuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa.]

Herätysliikehdintä (Revivalism)

Jotkut näkevät ”valtavan herätyksen avaimena tälle liikkeelle”.^[xiii] Tällä tarkoitetaan sitä, että NAR näkee itsensä tuomassa Jumalan valtakunnan lopunajan sielujen sadonkorjuun kautta. Tässä artikkelissa jo mainittujen menetelmien lisäksi NAR-johtajat käyttävät musiikkia (Hillsong ja Bethel asettavat mallin), suuria joukkokokouksia stadioneilla, jotka live-striimataan maailmanlaajuisesti ja lukuisia muita isoja keinoja ja tapahtumia saamaan aikaan maailmanlaajuisen herätyksen. NAR:in postmillennialismi ei jätä juuri tilaa lopunajan totuudesta luopumiselle. Sen sijaan NAR:in sanomaa edistetään voimakkaasti, että saataisiin aikaan herätys, joka mahdollistaa Kristuksen paluun. Kuten Christianity Today (CT) raportoi: ”Herätys on yhdistävä teema Bethel’issä.”^[xiv] On kiinnostavaa, että vaikka Bethel voi tarkistaa NAR-liitännäisjärjestön jokaisen tunnuspiirteen, niin em. artikkelissa Bill Johnson kiistää kaikki viralliset yhteydet NAR:iin. Tämä osoittaa, miten vaikeaa on määritellä siihen sekaantuneet.

Raamatun ulkopuolinen ilmoitus

Kaikilla tasoilla ja jokaisessa liitännäisryhmässä muka Herralta tuleva henkilökohtainen ilmoitus on keskeistä. Tämä on odotettavissa, koska se, mikä erottaa NAR:in useimmista muista evankelikaalisista opetuksista, on se, että heillä on eri lähde kuin muilla kristityillä. Vaikka julistavat olevansa sitoutuneita Raamattuun, niin totuus on, että heidän apostoliensa ja profeettojensa saamat profetiat horjuttavat innoitettua Jumalan Sanaa ja lisäävät siihen. Jo ruohonjuuritasolla keskiverto NAR-kannattaja odottaa säännöllisesti kuulevansa henkilökohtaisen sanan Herralta ja nämä sanomat määrittävät, mitä he uskovat ja kuinka elävät paljon enemmän kuin Raamattu. Sellaiset muka Herralta tulleet sanomat kuitenkin mitätöivät itse Raamatun. Hiljattain ”apostoli” Brian Simmons väitti, että Herra ohjasi häntä tuottamaan uuden käännöksen nimeltä Passion Translation, joka vääntää Raamatun tukemaan NAR-teologiaa.^[xv] Passion Translation on parhaimmillaan yhden miehen mukaelma, joka on tarkoitettu antamaan jonkin verran oikeellisuutta NAR:in menetelmille ja opetuksille. Liikkeeseen kuuluvat käyttävät sitä laajalti.

**

Tämän artikkelin toisessa osassa tarkastelemme, kuinka NAR on nyt soluttautumassa ei-karismaattisiin evankelikaalisiin seurakuntiin useimpien ollessa tietämättömiä vaarasta. Lue Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 2.

By Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

Viitteet:

i] As quoted by Richard Fisher in The Quarterly Journal, October-December 2011 p. 7).

[ii] Ibid., p. 8.

[iii] http://bereanresearch.org/dominionism-nar/

[iv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 84-85, 89.

[v] Ibid., pp. 16-17.

[vi] Martyn Wendell Jones, “Kingdom Come in California, Christianity Today May 2016; p. 33.

[vii] Ibid., see also: www.youtube.com/watch?v=6wKPjf1mjb8).

[viii] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp. 102-114.

[ix]  Nathan Busenitz, Right Thinking in a Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017), p. 240.

[x] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 79-80.

[xi] Ibid., pp. 1, 49, 51, 79-90, 102-114.

[xii] Ibid., pp. 51, 81, 87-88.

[xiii] Bereanresearch.org/Dominionism-nar

[xiv] Martyn Wendell Jones, p. 33.

[xv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 67-69.

---

Lisäys 7.10.2018

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiilta pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä LT10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.”

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Read Full Post »

Kaikki musiikkikiko neutraalia?

Lähettiperhe oli ollut lomalla Suomessa ja täälläoloaikana perheen nuoriso oli hankkinut äänitteinä hengellistä nykymusiikkia. Kun he palasivat jälleen kentälle, niin muuan naapurustossa asunut poppamies sanoi heille: ”Te olette vaihtaneet jumalaa.” Kun lähetit kiistivät tämän, niin mies ei hellittänyt, vaan selitti, että tehän kuuntelette meidän jumalamme musiikkia!

Lue artikkeli Kaikki musiikkiko neutraalia?

Lue myös artikkeli Helvetinlaulua – Hillsongin musiikki – Typeryyden ylistystä.

Lisää nykymusiikin käytöstä seurakunnassa voit lukea kategoriasta Vääränlainen ylistys.

Alla vielä osa kirjoituksestani vuodelta 2015.

**

Aivan aluksi pitäisi tietysti määritellä, mitä ylistys on. Ovatko esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja palvonta eri asioita kuin ylistys? Teoretisoimatta sen enempää niputan ne tässä kaikki ylistys-käsitteen alle.

Nykyisin ylistys tuntuu tähtäävän tunnepuolen kokemuksiin, jonkinlaisiin elämyksiin. Jos ylistetään vain sen takia, että voidaan saada itsellemme emotionaalisia kokemuksia ja unohdetaan Jumala ylistyksen keskiöstä, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken kaikkiaan sellainen ylistys, joka vaikuttaa suorittamiselta, ”pumppaamiselta” tai rituaalilta, tuntuu vastenmieliseltä ja keinotekoiselta.

Monet ihmiset tuntevat olonsa kiusaantuneiksi tilanteissa, joissa lauletaan pitkiä aikoja ylistyslauluja kädet kohotettuina. Eikä ihminen aina ole kiitosmielellä, voi olla monenlaisia vaikeuksia elämässä sillä hetkellä. Ihmiset ovat myös luonteeltaan erilaisia – monilta ylistäminen kerta kaikkiaan ei vain luonnistu. Suomalaisethan ovat tunnetusti jäyhää kansaa, joka ei hevin tunteitaan muille näytä. Luonteiden erilaisuutta on voitava kunnioittaa – eivät kaikki ole samanlaisia, eikä heitä pidä puristaa samaan muottiin.

Ylistyksen on lähdettävä aidosti sydämestä, sillä ei väkinäisessä ylistämisessä ole mitään mieltä. Tosin meidän pitäisi nähdä vaikeuksiemme yli ja ymmärtää Jumalan suuruus kaikessa – omasta kurjuudestamme huolimatta. Raamatussa meitä kehotetaan kiitämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18). Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan pitäisi olla sydämen asenteenamme.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ylistää mieluummin itsekseen kaikessa hiljaisuudessa silloin kun siihen on aihetta. Lähinnä se ilmenee kiitosmielenä ja kiitosrukouksena Jumalalle. Jumala on auttanut monin tavoin niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja on luonnollista antaa Hänelle kaikesta kunnia ja kiitos. Mikään tässä maailmassa ei ole omaani. Kaikki mikä meillä on, on lahjaa Jumalalta: läheiset, maallinen omaisuus, toimeentulo, terveys jne.

Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa myös siitä, että Hänen sanansa ja lupauksensa Raamatussa ovat tosia. Ja jos ei muusta voi ylistää, niin ainakin siitä, että saa olla pelastettu syntinen Jeesuksen sovitustyön tähden.  Herramme Jeesus on murskannut käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä, joten Saatanalla ei ole meihin enää mitään valtaa!

Toki mielelläni yhdyn ylistyslauluihin ja kiitosvirsiin hengellisissä tilaisuuksissa. Mielipiteeni oikeanlaisesta ylistysmusiikista on, että ensinnäkin sanoman on oltava oikea ja selkeä, Kristusta korottava. Toisekseen uskon, että Jumalakin kuuntelee mieluummin hillittyä musiikkia kuin kovaäänistä bändiä. Joskus tässä on ihan terveen järjen käyttö paikallaan: musiikin on oltava sellaista, että kaikki vauvasta vaariin voivat olla paikalla. Ei Pyhän Hengen tahto ole, että vanhempi väki jää kotiin seurakunnan kokouksessa esitettävän musiikin takia tai että täytyy pitää korvatulpat korvissa.

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus, että olet kuollut puolestani ja lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Kiitos, että tiedät kaikki tarpeeni ja olet pitänyt minusta huolta monin tavoin. Kiitos avustasi ja turvastasi kaikissa vaikeuksissani. Kiitos, että olet lähellä minua ja että mikään ei tapahdu ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että saan luottaa sinun hyvään tahtoosi minunkin kohdalla; tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Aamen.

Read Full Post »

Miksi Hillsongin musiikki on vaara seurakunnallesi

Why Hillsong Music is Dangerous For Your Church
By Jeff Maples 17.3.2016, suom. SK

Houston, meillä on ongelma!

Se on Brian Houston. Luultavasti yhtenä vaikutusvaltaisimpana hahmona tämän päivän tunnustavassa seurakunnassa Houston on nykyisin Hillsongina tunnetun maailmanlaajuisen monia toimipisteitä käsittävän megaseurakunnan senioripastori. Houston’in pedofiili-isän perustama seurakunta hallitsee nykyaikaisen ylistysmusiikin kenttää lauluillaan, joita soitetaan jokaisen kirkkokunnan seurakunnissa ympäri koko maailman.

Suositut laulut, kuten Oceans ja Forever Reign ja sanoitukset kuten ”Spirit lead me, where my trust is without borders” (Henki johda minua sinne, missä luottamukseni on rajaton) ja ”nothing compares to your embrace” (mikään ei vastaa sinun syleilyäsi) täyttävät baptistien, metodistien helluntailaisten ja katolisten seurakuntien – kaikenlaisten seurakuntien IMAG-screenit sunnuntain jumalanpalvelusten aikaan. Raivoavista sähkökitaroista, rummuista ja ammattisolisteista pieniin kuoroihin, joissa on vain kosketinsoitin ja muutama laulaja, musiikki on valloittavaa saaden monet kyynelehtimään kädet kohotettuina laulaessaan ylistystä Jumalalle.

Joten mistä sitten ei pitäisi tykätä?

Ensiksikin, Hillsong on kultti. Varsinkin persoonallisuuskultti. Blogikirjoituksessa (Five Things That Should Matter to a Worship Leader) Hillsongin verkkosivustolla Jonathan Douglass, yksi Hillsongin eturivin ylistyksenjohtajista, kirjoittaa:

2. Me parhaillaan toteutamme johtavan pastorimme näkyä (emme omaamme).

On tärkeää, että niin ihmeellisiä kuin luovat ideamme ehkä ovatkin, jos ne eivät lopulta ole linjassa sen kanssa, mitä Johtava Pastorimme ja johtajamme haluavat, niin me panemme ne iloisesti syrjään. Seurakunta ei ole olemassa ylistysryhmiemme rakentamiseksi – ylistysryhmämme ovat olemassa seurakunnan rakentamiseksi!

Tässä on ongelma. Raamatulliset seurakunnat eivät ole olemassa johtajan ”näyn” toteuttamiseksi, vaan seurakunnat ovat olemassa Jumalan kirkastamiseksi, Raamatun opettamiseksi ja saarnaamiseksi ja opetuslasten tekemiseksi. Koska Brian Houston, joka on nyt  Royal Commission’in tutkittavana sekaantumisestaan isänsä lapsiin kohdistuneiden rikosten salaamiseen, on Hillsong-seurakunnan johtava pastori Douglass tehnyt selväksi, ketä Hillsong’in ylistysohjelma palvelee. (Huom. Se ei ole Jeesus.)

Joten mikä todellisuudessa on se ”näky”, jota Hillsong pyrkii toteuttamaan? Voit lukea hänen näkynsä koko julistuksen tästä. Tiivistetysti voisi sanoa, että hän ”näkee” suuren maailmalliseen kulttuuriin ja musiikkiin keskittyneen suuren globaalin seurakunnan, jonka päämääränä on vaikuttaa maailmaan vesitetyllä sisällyksettömällä kristinuskon versiollaan – ja hän väittää ”näkynsä” olevan Jumalalta.

Jeesuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).

[Katso ensimmäinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä Brian Houston kertoo, mitä kristinuskon ja seurakunnan pitäisi hänen mielestään olla.]

Houston’illa ei selvästikään ole mitään käsitystä, mikä seurakunnan tarkoitus ja tehtävä on. Vaikka hän vääristää kohdan Apt. 8. luvusta surullisessa yrityksessä todistaa seurakunnan koostuvan pahoista, hän sitten sanoo rakastavansa sitä, että hänen seurakuntansa on täynnä särkyneitä katumattomia ihmisiä.

Vaikka on totta, että ”jokainen joka tulee” Kristuksen tykö, on osa seurakuntaa, niin käännyttyämme me lakkaamme tekemästä entisiä asioita ja identiteettimme on nyt Kristuksessa. Parannus on välttämätön osa pelastusta ja sinä et ole osa Kristuksen seurakuntaa, ellet ole pelastettu. Raamattu kutsuu meitä erottautumaan maailmasta.

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

Houston’in seurakunta ei kuitenkaan ole rakennettu katuvien uskovien varaan, joilla Kristus ja hänen Sanansa on pääkulmakivi, vaan se keskittyy kaikkien niiden ympärille ”jotka tulevat” ja alistuvat hänen ”näkyynsä”. Tätä todistaa se tosiasia, että yhdellä hänen kampuksistaan [yksi Hillsongin ”kampus” on Isokirja-opisto Keuruulla, koska se on fuusioitunut Alphacrucis’iin, joka on Hillsongin raamattukoulu. Suom. huom.] oli seurakunnan aktiivisina ja osallistuvina jäseninä kaksi katumatonta homoa, jotka julkisesti suunnittelivat homoavioliittoa. Toinen heistä oli itseasiassa kuoronjohtaja. Houston’in reaktio tähän oli ”rakastaa heitä” ja ”auttaa heitä heidän matkallaan” sen sijaan, että heitä olisi nuhdeltu synnistä ja kutsuttu parannukseen. Raamattu kutsuu näitä ihmisiä ”avionrikkojiksi” ja Jumalan vihollisiksi (Jaak. 4:4).

Hillsong-seurakunta ei ole olemassa saarnatakseen Jumalan Sanaa ja vetääkseen ihmisiä Kristuksen tykö tuoden kunniaa Hänen pyhälle nimelleen – se on olemassa vetääkseen ihmisiä heidän musiikkiinsa, joka tekee heille rahaa ja antaa heille valtaa ja antaa kunniaa heidän ihmiskeskeiselle ihmisen rakentamalle pseudohengelliselle valtakunnalleen. Brian Houston saarnaa selvästi väärää evankeliumia. Etelän baptistien johtaja Albert Mohler sanoi:

Hillsong on uuden vuosituhannen väen menestysliike, jossa polyesteri ja Oral Roberts’in keskiluokka-assosiaatiot ovat antaneet tietä risoille farkuille ja hienostuneelle rock-musiikille… Se, mikä on tehnyt Hillsongista omaleimaisen, on evankeliumin todellisen sisällön minimoiminen ja hengellisyyden paljon hajautetumpi esittäminen.

Brian Houston’in uskonsanan evankeliumi opettaa, että Jumala tahtoo sinun olevan rikas ja kuuluisa, niin että voit saavuttaa miljoonia ihmisiä Kristukselle.

[Katso toinen video alkuperäisessä artikkelissa. Siinä on katkelma hänen saarnastaan tästä aiheesta.]

Edelleen se on olemassa käännyttääkseen olemassa olevia seurakuntia, myös raamatullisia, seurakunniksi, jotka mukautuvat heidän ideologiaansa. Vaikka Hillsongilla on yhtäläisyyksiä karismaattisten ja helluntailaisten seurakuntien kanssa, se todellisuudessa perustettiin myöhäissadeliikkeen ideologialle, joka nyt tunnetaan uutena apostolisena uskonpuhdistuksena (New Apostolic Reformation = NAR) ja käyttää aggressiivisia ja häikäilemättömiä menetelmiä seurakuntien valtaamiseksi.

Mitä tapahtuu, kun Hillsong perustaa ison seurakunnan uudelle alueelle? Monet pienemmistä seurakunnista kuolevat:

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen” (Juuda 1:4).

Puoleensavetävällä musiikillaan, jolla on jumalisuuden muoto, mutta joka kieltää Hänen voimansa (2. Tim. 3:5) Hillsong pujahtaa vakaisiin seurakuntiin petollisesti kääntäen ihmiset omaan ideologiaansa ja vetäen heidät ”näkyynsä” – Brian Houston’in ”näkyyn”. Laaja skaala musiikkia, josta osa voi tuntua pinnalta katsoen teologisesti hyvin vakaalta (jopa Saatana voi esiintyä valon enkelinä (2. Kor. 11:14) ja osa räikeän pinnalliselta ja jopa epäraamatulliselta, on tehokas valtausmenetelmä. Se on petollinen ja se on paha (Mark. 13:22).

Musiikin teologialla ei ole merkitystä Hillsongille. Musiikin houkutteleva luonne on se, joka vetää ihmisiä, ei teologia. Hillsongin musiikkiohjelma rahoittaa koko liikkeen ja joka kerran, kun seurakuntasi laulaa jotakin heidän ylistyskappaleistaan, te täytätte Brian Houston’in taskuja ja toteutatte hänen ”näkyään”. Katso myös Hillsong: A Breeding Ground of False Converts – And Your Church Pays For It (Väärien käännynnäisten kasvatusalusta – ja sinun seurakuntasi maksaa siitä).

Kuuntele musiikin sanoja. Kun niitä vertaa Raamattuun, käy hyvin selväksi, että Jonathan Douglass ja Hillsongin musiikkiteollisuus suorittaa täysillä tehtäväänsä toteuttaen johtavan pastorin ”näkyä” maailmallisesta, teologisesti pinnallisesta seurakunnasta, joka suvaitsee syntiä kadotettujen ehdoilla. Musiikki pyrkii välittämään lähes universalistista teologiaa, että Kristuksessa me kaikki olemme vapaita ja vapaita tekemään mitä huvittaa ilman pelkoa Jumalan vihasta. Kristuksessa emme kuitenkaan ole vapaita jatkamaan synnin tekemistä, vaan olemme vapautetut synnistä ja harjoitamme jatkuvaa parannusta. Raamattu sanoo, että Jumala ei ole niissä, jotka rakastavat maailman asioita.

Jos siirappinen tunteisiin vetoava musiikki poistettaisiin ja rakastettujen laulujen sanat vain puhuttaisiin, niin saisitkohan saman lämpöisen pörröisen tunteen, saman tunnehuipun? Olisitkohan yhtä ”liikuttunut”? Pystyisitkö erottamaan totuuden ”lähes totuudesta”? Vai onko se ennemmin musiikki, jota palvot, kuin että palvoisit Jumalaa Hänen ikuisen Sanansa kautta? Tutki itseäsi nähdäksesi oletko todella uskossa (2. Kor. 13:5). Johtaako sinua Jumalan Henki (Room. 8:14) vai maailmalliset himot (1. Joh. 2:16)?

”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani…’” (2. Kor. 6:17).

 

 

Read Full Post »

Taivas, Hillsong ja heresia

Heaven, Hillsong, and Heresy
By Costi Hinn 28.3.2017, suom. SK

(Kirjoittaja on Benny Hinnin veljenpoika.)

Vuoden 2017 konferenssit ovat täydessä vauhdissa ja niiden mukana tulee lukuisia epäpyhiä alliansseja. Ei ole yllätys, että Hillsong ja Jesus Culture ovat luopumuksen vetonauloja tänä vuonna. Paavalin kehotus Room. 16:17-18 velvoittaa pastorit ja kristityt olemaan tietoisia, millaisia taktiikoita valtavirran liikkeet käyttävät vetämään nuoria rienaaviin toimintoihinsa. Kaksi merkittävimmistä tämän syksyn tapahtumista ovat peräkkäisinä viikonloppuina maan molemmilla puolilla. Kummankin puhujakokoonpanot ovat täynnänsä tunnettuja vääriä opettajia ja musiikkia Hillsong’ilta ja Jesus Culture’lta. Nämä liittoutumat sallivat voimamusiikkiministeriöiden (powerhouse music ministries) ja niiden opettajien vaikuttaa tämän vuosituhannen nuoriin aistillisella ylistyksellään ja vaarallisella teologiallaan.

Syyskuun 21-23 päivinä Los Angeles’issa järjestetään ensimmäinen konferenssi nimellä “Heaven Come”, jossa ovat Bill Johnson, hänen Bethel-porukkansa, Lou Engle ja Kris Valloton; yhdessä Carl Lentz’in ja Hillsong’in tavanomaisten kanssa. Luvassa on mahtava show. Kun liput maksavat $200-$250 per nuppi ja Microsoft Theater vetää 7100 ihmistä, niin tapahtuma varmasti tekee jengin aika rahakkaaksi.

Seuraavalla viikolla syyskuun 27-30 päivinä Jesus Culture matkustaa etelään Floridan Orlando’on vetonaulaksi pienempään, mutta ei yhtään vähemmän harhaoppiseen ”Jeesus-konferenssiin”, jossa Todd White, Kenneth Copeland, Benny Hinn ja Marilyn Hickey liittyvät syrjäkadun poikien kaltaiseen puhujakaartiin. Nämä molemmat konferenssit on suunniteltu sekoittamaan vanha koulu uuteen eräänlaisena harhaoppisena pallon luovutuksena. Saatana on heittämässä verkon 80-miljoonaiseen tämän vuosituhannen väestöön ja yrittää raahata ulos mahdollisimman monta käyttämällä vanhaa kaartia.

Joten miksi sinun pitäisi olla tietoinen vuoden 2017 harhaoppisista konferensseista? Koska vihollisen strategioista tietämättömät kristityt ovat erinomaisia maaleja ja seurakunnat, jotka eivät osaa luotettavasti selittää nuorilleen, miksi heidän täytyy välttää tämän tyyppisiä konferensseja, ovat kykenemättömiä tehokkaasti vartioimaan lampaidensa sieluja (Hepr. 13:17). Pelossa kyyristeleminen ei ole vaihtoehto. Toivoa, että kyllä se siitä asettuu, ei ole vaihtoehto. Vastaamattomuus ei ole vaihtoehto. Ellet ole varma, että tässä ovat liikkeellä väärät opit, niin tutki historiallisen kristinuskon olennaisia käsityksiä Raamatun mukaan suhteessa Kristuksen jumaluuteen, pelastukseen, kolminaisuuteen (erityisesti Pyhän Hengen työhön). Seuraavaksi vertaa sitä siihen, mitä ”uskonsanan teologia”, ”pieniä jumalia -teologia”, ”menestysevankeliumin teologia” ja ”NAR” opettavat ja tekevät ”Jeesuksen Kristuksen” nimessä. Se saa sinut täysin perille siitä, miksi nämä ryhmät ovat harhaoppisia.

Vietin hiljattain aikaa erään ystävän kanssa, joka käy Raamattua opettavassa seurakunnassa Los Angeles’in alueella ja hän kertoi minulle joitakin huolestuttavia uutisia. Hänen seurakuntansa oli menettämässä nuoria laumoittain Los Angeles’in Hillsongille ja muille ”houkuttelevammille” musiikkivetoisille paikoille. He eivät voineet pysäyttää sitä. Heidän nuorensa ja nuoret aikuisensa olivat löytäneet jotakin, joka vetosi heidän tunteisiinsa, sai tuntemaan olonsa hyväksi ja näytti olevan täynnä rakkautta. Tietämättöminä tappavista opeista, joita Hillsong opettaa ja tukee, välinpitämättömyys on vallannut monet seurakunnan nuorista ja he vain menevät mukaan musiikin ja ekumeenisen näyn viileään fiilikseen. Saatoin tuntea stressin hänen äänessään, kun hän selitti pelänneensä tätä koko ajan. On paljon seurakuntia, jotka ovat tuhlanneet aikaa ilmaisten suuttumustaan Hillsongin menetelmistä ja tyylistä, mutta harvat ovat tehokkaasti osoittaneet heidän olevan vääriä opettajia. Ehkä pelosta haastaa evankelikaalisen maailman kuuluisin bisnes Kristuksen ruumis yleensä on pysynyt suhteellisen erimielisenä sen suhteen, mitä näille suosituille saarnaajille pitäisi tehdä.

Monet pastorit kamppailevat löytääkseen tasapainon. Pitäisikö heidän tuoda nämä asiat julkisuuteen ja ottaa riski, että altistavat lampaat asioille, joista ne eivät ole koskaan edes kuulleet? Kuinka pian on liian pian käynnistää hälytys tietyistä liikkeistä? Haluavatko ensimmäisen kerran käyneet todella tulla uudelleen seurakuntaan, joka koko ajan vain jankuttaa vääristä opettajista? Eikö paras tapa käsitellä väärää ole tutkia ja tulla tuntemaan oikeaa? Kuinka monet hyvin valmistetut saarnat suistuisivat raiteilta, jos sunnuntaiaamuisin käyttäisimme aikamme ”harhaoppien metsästykseen”?

Kaikki nämä ovat aiheellisia kysymyksiä, joita pastorit ja ihmiset joutuvat kohtaamaan. Seurakunnan on johdonmukaisesti annettava vastauksia ja vältettävä arvokkaan ajan tuhlaamista pelkäämiseen samalla varoen ylikorostamasta viimeisintä harhaoppijuorua antamatta vastauksia (johon kaikki voimme syyllistyä).

Kun seurakunnan johtajat navigoivat siinä teologisessa kaaoksessa, jota sellaiset liikkeet, kuin

Jesus Culture ja Hillsong pumppaavat evankelikaaliseen ekosysteemiin, niin seuraavassa on viisi tapaa suojella nuoriamme ja tosiasiassa koko seurakuntaa. Muista, että tämä luettelo koskee suoraan pastoreita, mutta voi olla hyödyllinen jokaiselle kristitylle ja vanhemmalle.

1. Saarnaa sanaa ja aseta totuus tärkeimmäksi

Mikään ei varusta ja voimaannuta Jumalan kansaa niin kuin Hänen sanansa. Et opi tunnistamaan väärää rahaa tutkimalla väärennöksiä. Jos tutkit aitoa valuuttaa ja oikean rahan ominaisuudet tulevat sinulle hyvin tutuiksi, pystyt havaitsemaan väärennöksen kilometrin päästä. Jotta Jumalan kansa olisi parhaiten varustettu kamppailemaan Jumalan totuuksien puolesta, sille täytyy uskollisesti opettaa Raamattua täysimmässä merkityksessä. Seurakunnan täytyy asettaa lisäarvo saarnatyöllensä. Pastori voi antaa lähetyssaarnaajan kertoa tarinoita lähetyskentältä, tehdä joitakin ilmoituksia ja antaa lastenhoidosta vastaavan pyytää lisää vapaaehtoisia, mutta sellaiset asiat ovat vähäpätöisiä verrattuna saarnatuoliin. Hänen täytyy olla periksi antamaton tehtävässään ja ihmisten täytyy olla halukkaita juhlimaan sanalla.

Seurakunnan vanhinten täytyy varmistaa, että mikään ei heikennä seurakunnan saarnatyötä. Ihmiset tarvitsevat sitä. Heillä on oltava se. Mitä tulee toimintasuunnitelmiin väärää opetusta vastaan, niin saarnasarjat ja harhaoppiseminaarit voivat olla ihmisille suureksi hyödyksi, mutta ne ovat vain niin hyödyllisiä kuin niiden soveltaminen. Toisin sanoen, jos olet tekemässä jonkin tyyppistä opetusta tästä aiheesta, niin sinun täytyy keskittyä siihen, mitä Raamattu sanoo, ei vain siihen, kuinka naurettavalta väärä opettaja näyttää, tai kuinka rikas hän on – se on juorulehtien kamaa. Älä erehdy, totuuden saarnaaminen ja saarnatuolityön priorisoiminen on paras tapa suojella ihmisiä harhalta.

2. Valmistaudu luopumukseen luottamuksella

Yhdellä opiskeluaikaisella valmentajallani oli tapana huutaa puheessaan ennen peliä: ”Valmistautuminen on luottamusta!” Se piti paikkansa baseball-kentällä ja se pitää paikkansa Jumalan laumaa paimennettaessa. Kun käsittelet tiettyä harhaa tai heresiaa, jota Hillsong tai Jesus Culture opettaa, niin tunne asiasi ja ole valmis. Ihmiset voivat haistaa huijarin kilometrien päästä, joten jos pastori on vähänkin epäselvä omassa asian ymmärtämisessään, niin se on sumua hänen kuulijoilleen. Jos pastori ei ole rukoillut, valmistautunut, eikä ollut harkitsevainen vastuussaan jakaa oikein sanaa ja paimentaa Jumalan kansaa luopumuksen aikojen läpi, niin pelipäivänä hän reagoi pelokkaasti eikä luottavaisesti. Johtajan tehtävä on olla johdettaviensa edessä – ja on suositeltavaa, että jokainen kristitty vanhempi omaksuu tämän strategian lastensa tähden. Kun ihmiset esittävät teologisia kysymyksiä tietystä julkkispastorista, konferenssista tai tietystä kirjasta, he tarvitsevat johtajia tyynesti, rakastavasti ja raamatullisesti antamaan vastaus kysymykseensä. Tämä tietysti tarkoittaa, että johtajat ovat tutkineet asiaa, tutkineet Raamattuaan ja varanneet aikaa tunneperäisesti käsitellä asiaa, ennen kuin auttavat toisia käsittelemään sitä. Ellet tiedä vastausta, niin tiedä kuinka löytää vastaus jollekin. Ole horjumaton ja luottavainen, koska olet valmistautunut sellaiseen, jonka Raamattu sanoo tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim. 3:1-17).

3. Suojele laumaa hurskaalla intohimolla

Jos poika jonain päivänä ajaa taloni eteen Mustangilla ja tööttää kadulta, kun tyttäreni laskeutuu portaita minihameessa sanoen ”Moi isi, tulen kotiin puoliyön maissa”, niin siinä näet hurskasta intohimoa. Sen lisäksi ennen tuota hetkeä olen todennäköisesti laiminlyönyt velvollisuuteni. Jos väärä opettaja käy nuortemme kimppuun aistillisella musiikilla, jonka taustalla on tappava teologia väärästä kristusversiosta, niin pastoreilla täytyy olla jonkin verran intohimoa ja heidän täytyy ennakoivasti vastustaa sitä! Olemme nähneet aivan liian monien pastorien innostuvan enemmän uusista huipputason rakennuksista, uusista lastentyön tiloista, uusista kirjoista ja hienoista kirjastoistaan, kuin taistelemisesta uskon puolesta. Noissa asioissa ei ole mitään väärää, mutta ne ovat silti pinnallisia. Liian monet pastorit hyllyttävät intohimonsa ja kyyristelevät pelosta, kun tulee aika suojella laumaa susilta. Kiistely ei saisi koskaan pelottaa pastoria suojelemasta lampaita. Sudet rakastavat heikkoa paimenta, joka tyytyväisenä nostaa palkkansa, mutta on liian laiska vyöttäytymään taisteluun. Liian monet pastorit kiertelevät asioita, kieltäytyvät mainitsemasta nimiä tai mieluummin puhuvat tällaisista asioista passiivisesti aggressiivisella tavalla. Tietämättömät lampaat ovat yksi asia, laiskat paimenet toinen. Raamatullisessa seurakunnassa ei sellaisille ole paikkaa.

4. Levitä raamatullista materiaalia ajankohtaisista kysymyksistä

Kuten edellä sanoin, niin enemmistö sunnuntaisaarnoista ei voi olla vain harhaopin metsästämistä. Siinä monet hyvää tarkoittavat seurakunnat ovat näinä päivinä menneet aivan liian pitkälle. Auttaaksesi ihmisiä kouluttautumaan laajemmissa opillisissa kysymyksissä, joita seurakunta kohtaa, ajattele seuraavia vaihtoehtoja:

• Aloita blogi seurakunnallesi.
• Kirjoita pieni kirjanen tai kirja auttamaan ihmisiä navigoimaan eksytyksessä ja muussakin.
• Tee viikoittainen tai kuukausittainen podcast ajankohtaisista tapahtumista ja teologiasta.
• Aloita oma YouTube-kanava.
• Tee lyhyt sarja tappavista opeista, filmaa se ja käytä DVD:tä resurssina vuosien ajan.
• Kirjoita seurakunta-asiakirja, joka määrittelee seurakuntasi kannan ja jaa se.
• Mainitse hajaannus (luopumus?) seurakunnassa, aina kun saarnatekstisi sen mainitsee – monta kertaa (Mention divergence in the church when your preaching text does – this is plenty of times).

Tämä on vain lyhyt luettelo keinoista levittää hyödyllistä materiaalia väellesi ja käsitellä tärkeitä kysymyksiä, jotta selittäessäsi jae jakeelta Johanneksen evankeliumia voisit purkaa kiukkusi Steven Furtick’in viimeisistä ilveistä jättämättä väliin kahta viikkoa. Jos aikataulusi tai kykysi eivät salli sinun suojella laumaa millään näistä keinoista, niin sinulla on aina käytössäsi kirjoja, seminaareja ja blogeja uskollisilta raamatunopettajilta. Mitä pastori tekeekään, hänen täytyy tehdä jotakin. Ihmiset tarvitsevat hyvää raamatullista saarnaa saarnatuolista ja materiaalia, joka auttaa heitä taistelemaan uskon puolesta tämän päivän kulttuurissa. Väkesi tulee kiittämään sinua, että koska he eivät tiedä viimeisimmästä harhaoppijuorusta, niin he todella tietävät, mitä tehdä sen suhteen.

5. Rukoile lauman uskon puolesta

Paavalin intohimoinen kiivaus ja halu taistella vääriä opettajia vastaan kumpusi hänen ahkerasta rukouselämästään. Eivät vain hänen varoituksensa, opetuksensa, eikä se, että hän nimitti uskollisia miehiä valvomaan seurakuntaa, vaan hänen rukouksensa olivat se, mikä suojeli seurakunnan uskoa. Seurakunnan parhaiden tulosten kannalta rukous on tärkein:

”Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.” (Ef. 1:15-23)

Näinä viimeisinä päivinä luopumus ei tule vähenemään. Vihollisemme ei pidä päivänkään lomaa. Seurakunnan täytyy kuitenkin olla ahkera tehtävässään ja saarnaajien täytyy päättäväisesti luottaa rukouksen voimaan, totuuden voimaan ja Jumalan voimaan vetää laumaan viimeinenkin Hänen lampaistaan, kunnes Kristus palaa.

See Also:

• Why Hillsong Music is Dangerous for Your Church
• Popular Charismatic Worship Artist, Kari Jobe, Teaching Dangerous Theology
• Bethel Music: Unfruitful Works of Darkness

Read Full Post »

Hillsongin alkuperä

Australialaislähtöinen Hillsong-seurakuntaliike tunnetaan erityisesti ylistysmusiikistaan. Hillsongin ympärillä on melkoista hypetystä, mutta myös paljon kritiikkiä. Sitä on kritisoitu muun muassa sen tavasta ymmärtää kristinusko, ja sitä on syytetty epäeettisestä käytöksestäkin. Huolensa ovat ilmaisseet niin poliitikot, media, yhteistyötahot, kristilliset johtajat kuin entiset jäsenetkin. Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. On siis hyvä perehtyä hieman tarkemmin Hillsongin taustoihin.

En käy tekemään tässä mitään pikaista yhteenvetoa Hillsongista, mutta jokainen saa itse muodostaa oman näkemyksensä seuraavien artikkelien perusteella. Niistä ensimmäinen on lyhyehkö yleiskatsaus, mutta seuraavat (PDF-tiedostoja) laaja materiaali Hillsongin taustoihin.

• Mitä väärää Hillsongissa?
• Hillsongin alkuperä, osa 1
• Hillsongin alkuperä, osa 2
• Hillsongin alkuperä, osa 3
• Hillsongin alkuperä, osa 4
• Hillsongin alkuperä, osa 5
• Hillsongin alkuperä, osa 6

 

Read Full Post »

Mitä väärää Hillsongissa?

By Hughie Seaborn, suom. SK

Keitä ihmisiä ja mitä he uskovat?

Hillsong sai alkunsa vuonna 1986 ja oli Mark ja Darlene Zschech’in sekä Geoff Bullock’in inspiraatio. Bullock oli ”musiikkityön” johtaja Brian ja Bobbie Houston’in Hills Christian Life Centre’ssä Sydney’n Castle Hill’issä. Yhdessä Pat Mesiti’n kanssa, joka lopulta perusti Youth Alive’n, Zschech’it kuuluivat bändiin, joka pyrki saavuttamaan lukiolaisia. (Pat Mesiti kohosi lopulta korkeaan Australian kristillisten seurakuntien (ACC) kansallisen johtajan asemaan.) Mesiti esitteli Zschech’it Hills CLC:lle ja kohta heidät pantiin ”musiikkityöhön” Bullock’in rinnalla. Kun Geoff Bullock ”vetäytyi” Hillsong’ista, Darlene Zschech astui hänen tilalleen ja hänestä tuli ”ylistyspastori” Brian ja Bobbie Houston’in kasvavaan Hillsong-seurakuntaan.

Brian’in isä, Frank Houston, oli Uuden Seelannin AOG:n johtaja (General Superintendent). Vuonna 1977 hän muutti Uudesta Seelannista Australiaan kiistanalaisissa sukupuolielämään liittyvissä olosuhteissa ja perusti Sydney’n Kristillisen Elämän Keskuksen (Sydney Christian Life Centre). Huolimatta Uuden Seelannin aikaisista salaisista seksuaalisista rikkomuksistaan Frank nousi korkeaan asemaan ja suureen kunnioitukseen helluntaiseurakunnissa sekä myös vanhimman asemaan NSW:n (Uusi Etelä-Wales) helluntaiseurakunnissa (AOG).

Kun Sydney Morning Herald’in (SMH) uutistoimittaja (27.3.2002) kysyi Brian Houston’ilta seksuaalisten rikkomusten yleisyydestä AOG:n korkeilla paikoilla, niin puhuen liikkeen korkeimpana johtajana hän valisti toimittajaa, että Australian 2000 saarnamiehestä korkeintaan viisi vuodessa paljastuu ja saa ojennusta seksuaalisista rikkomuksista. Hän jatkoi puolustamalla entistä uuden Seelannin AOG:n johtajaa Jim Williams’ia, joka palveli AOG:n pastorina Brisbane’ssa, mutta jonka lupakirja Uudessa Seelannissa pysyvästi peruutettiin hänen sekaannuttuaan ”aviorikoksiin ja muihin tahdittomuuksiin koskien eri naisia monen vuoden aikana”.

Jos olet sellainen kuin minä ja SMH:n toimittaja, niin tässä kohtaa kysyt myös, että ”miksi on niin paljon seksuaalisia rikkomuksia johtajien keskuudessa näissä hyvin suosituissa ja maineikkaissa järjestöissä, jotka luottavaisesti tunnustavat olevansa Australian edustajia selkeällä valtuutuksella itse Jumalalta johtaa kansakunnat Hänen läsnäoloonsa ja pyhään palvontaan?”

Maailman ylistämistä

Raamattu opettaa selvästi, että ihmisten, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, tulee näkyvästi erottautua maailman asioista. Sen vakavuus, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta, näyttää olevan täysin kateissa Hillsong-seurakunnan johdolta ja Hillsong’in bändin jäseniltä ja muusikoilta.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” (1. Joh. 2:15-16)

Edelleen luemme: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)

Onko Hillsong maailmallinen?

Hengellinen aviorikos on synti, jossa maailman muodit ja huvit menevät Herran asioiden edelle. Joko tietoisesti tai tietämättään Hillsong teoillaan edistää juuri sitä. Huolimatta siitä ovatko heidän motiivinsa hyvät vai ei ja huolimatta siitä, ovatko he mukavia ihmisiä vai ei, niin yksinkertainen tosiasia on, että he käyttävät maailmallista ja jumalatonta rock-musiikin välinettä, jota naivisti kuvailevat ylistyksenä yrittäessään tuoda niin uskovat kuin uskomattomat suhteeseen pyhän Jumalan kanssa. Ylistystä ei pitäisi tarjota Jumalalle eikä evankeliumia esittää sellaisella tavalla, että ne täyttävät maailman normit, sillä Jumala sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” (Room. 12:2). Jos yritämme käyttää ”tämän maailman jumalalle” kuuluvia asioita ihmisten tuomiseksi pyhän Jumalan läsnäoloon, niin se ei kelpaa Hänelle.

Seurakunta, joka on omaksunut sen elämäntapaa ja viihde-arvoja, ei voi kutsua ulos maailman pahuudesta myöskään kadotettuja syntisiä. Melkein jokainen vakava kristitty ymmärtää, että jos ylistyksessä käytetään jotakin, joka on historiallisesti yhdistetty vapaan seksin, jumalattomuuden, juopottelun, huumeiden ja emotionaalisten orgioiden vaihtoehtoiseen kulttuuriin, tai noussut siitä, niin se on enemmän kuin sopimatonta – se on synnillistä ja todistaa petoksesta.

Rock-musiikki ja seksi – kuin kaksi marjaa

Sekaannus siinä, mikä on sopivaa tarjota Jumalalle, ei ole ainut alue, jolla Hillsong’in johtoa viedään harhaan. Heidän mukautumisensa maailmaan ja kiinnostuksensa lihallisiin asioihin näkyy muuallakin heidän ”palvelutyössään”.

”Pastori” Bobbie Houston (Brian Houston’in vaimo) teki äänitesarjan, joka ylistää ”Valtakunnan Naisten” hyveitä. Yhdellä puheella tässä sarjassa, jota aiemmin mainostettiin Hillsong’in sivustolla, oli aistillinen otsikko ”Valtakunnan Naiset rakastavat seksiä”.

Saat anteeksi, jos kysyt: ”Mitä tämä otsikko ja aihe viestii kristityille, varsinkin Hillsongin kohdeyleisölle, teini-ikäisille ja nuorille aikuisille?” Kuulostaako tämän sarjan otsikko siltä, että Hillsong’in johto välittää lihan tekojen kuolettamisesta?

Mutta miksi meidän pitäisi odottaa Hillsong’in johdolta jotain muuta? Maailmallisten ja lihallisten menetelmien käyttäminen takaa maailmallisia ja lihallisia tuloksia – heidän ansioluettelonsa todistaa tämän totuuden. Jo pelastumattomatkin tietävät, että rock-musiikki, kapina ja aistillisuus ovat kaikki marjoja samassa mukissa.

Pahat kumppanit tahraavat jumalisuuden

”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’ Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta…” (1. Kor. 15:33-34)

Mitä sinä tiedät Hillsong’in ja kumppaneiden teologisista käsityksistä? Tiedätkö, että he ovat uskonsanan opettajien ja heidän harhaisten oppiensa kannattajia ja mainostajia? Jumalan Sana neuvoo kristittyjä erottautumaan vääristä opettajista ja paljastamaan heidät. Varoittavatko Hillsong’in johtajat seurakuntiaan uskonsanan opettajien mainostamista harhaopeista, vai sallivatko heidän levittää perkeleellisiä harhaoppejaan Hillsong’in saarnatuolista? Seuraavat henkilöt ovat kaikki Hillsong’in ystäviä, vaikka opettavat harhaoppeja!

C. Peter Wagner: ”Herra on laskemassa seurakunnan perustusta uudelle vuosituhannelle. Tämä perustus on rakennettu apostolien ja profeettojen varaan.” Wagner puhuu tässä uudesta viimeisten päivien apostoleihin ja profeettoihin perustuvasta perustuksesta hän itse pääapostolina. Raamattu kuitenkin opettaa, että seurakunnan perustus laskettiin 2000 vuotta sitten Kristus pääkulmakivenä.

George Otis nuorempi on tehnyt videon, jolla julistetaan: ”Kristus ei ole lunastanut meitä antamalla henkensä lunnaiksi syntiemme tähden, jotta voisi vapauttaa meidät. Jumala ei koskaan pitänyt ihmistä synnin vankina. Totuus on, että Kristus ei maksanut kenenkään velkaa.”

Kenneth Copeland: ”Järkytyin huomatessani, kuka se suurin epäonnistuja Raamatussa itseasiassa on. Koko Raamatun suurin epäonnistuja on Jumala.”

Kenneth Hagin, Kenneth Copeland, Joyce Meyer ym. opettavat, että Kristus ei saanut lunastuksen työtä valmiiksi Golgatan ristillä, vaan helvetissä. Hän hävisi ristillä, kuoli hengellisesti ja Saatana vei hänet helvettiin ja kidutti häntä siellä kolme päivää ja kolme yötä. Kestettyään tämän ylimääräisen kärsimyksen Kristus syntyi uudelleen ensimmäisenä uudestisyntyneenä ihmisenä. He opettavat, että se ei ollut ainoastaan fyysinen kuolema ristillä, joka maksoi ihmisen synnit.

Nämä opetukset eivät vie ketään ikuiseen elämään, vaan varmaan kadotukseen. Ehkä jonkun pitäisi kysyä Hillsong’ilta, miksi he eivät varoita Jumalan kansaa tästä varmuudesta.

Rytmi – lihan hemmottelemista ja viihdyttämistä

”…puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle” (Ef. 5:19).

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne” (Kol. 3:16).

Nämä sanankohdat opettavat monta asiaa musiikista seurakunnassa. Kristityt eivät evankelioi epäuskoisia eivätkä viihdytä toisia kristittyjä maailmallisella rock-musiikilla. Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka uskovat, ei maailmallinen rock-musiikki. Psalmit, virret ja hengelliset laulut, ei nykyaikainen kristillinen rock, ovat tarkoitetut opettamaan ja neuvomaan kristittyjä Jumalan Sanassa. Laulu ja veisuu tulevat sydämestä ja ovat suunnatut Herralle eivätkä pelastumattomille. Kristittyjen tulee veisata sydämissään Herralle. Aito hengellinen musiikki perustuu melodiaan, joka ruokkii henkeä. Maailman musiikki perustuu poljentoon, etupäässä rumpuihin ja bassokitaroihin, jotka ruokkivat lihaa.

Nykyaikainen kristillinen musiikki matkii maailmaa menetelmässä, pukeutumisessa ja äänessä. Se ei ole aitoa palvontaa, kuten Hillsong yrittää vakuuttaa sen olevan. Hillsong on bisnes, joka myy maailmallista viihdettä (ja tienaa miljoonia), jota mainostaa nuorille ja tietämättömille kristityille Herran palvontana.

Ekumenia ja pian tuleva maailmankirkko

Paholainen käyttää aistillista rock-musiikkia, jonka sanoitukset sisältävät paljon väärää opetusta, rakentamaan siltoja tunnustavien kristillisten seurakuntien ja muiden eri lailla uskoaan harjoittavien välille, ja Hillsong on ollut eturintamassa johtamassa suurta joukkoa nuoria, raamatullisesti tietämättömiä tunnustavia kristittyjä helluntailaisista ja karismaattisista seurakunnista, hyväksymään karkeita roomalaiskatolisia harhoja. Aivan viime aikoina Hillsong’in musiikki ja CCM-musiikki [Contemporary Christian Music, nykyajan kristillinen musiikki] yleensä, on tullut enemmän hyväksytyksi konservatiivisissa seurakunnissa, kuten riippumattomat baptistit.

Kuitenkin sen sijaan, että varoittaisivat kristittyjä roomalaiskatolisen kirkon kadottavista harhaopeista, Hillsong’in johtajat ja muusikot laulavat ääneen ylistystä paaville korottaen häntä suurena ”kristillisenä” johtajana ja jopa liittyen häneen ekumeenisissa evankelioimisohjelmissa.

Esimerkiksi ”ylistyksen johtaja” Darlene Zschech ylisti ja viihdytti paavi Benediktusta vuoden 2008 roomalaiskatolisessa maailman nuorison päivässä Sydney’ssä ja meni jopa niin pitkälle, että julkisesti esitti seuraavan vaarallisen lausunnon: ”Me näemme maailman nuorison päivän suurena tilaisuutena palvella katolista kirkkoa sen näyssä esittää evankeliumi ja yhdessä saavuttaa kaupunkimme, kansakuntamme ja maailmamme.”

Kun Sydney Morning Herald’in toimittaja kysyi, miksi Hillsong-kirkko on niin menestyvä, Brian Houston vastasi: ”Raaputamme ihmisiä, mistä he kutiavat” [”The Lords Profits” (Herran voitot), Sydney Morning Herald, January 30, 2003]. 2. Tim. 4:3 kuvailee aikaa seurakunnan historiassa, jolloin ihmiset himoitsevat epäraamatullista kristinuskon versiota, joka hyväksyy heidän lihallisen ja maailmallisen elämäntapansa. He etsivät vääriä opettajia, jotka ovat valmiita saarnaamaan saarnoja, jotka rauhoittavat omantunnon, ennemmin kuin vakuuttavat sen synnistä – saarnaajia, jotka raaputtavat sieltä, mistä keskinkertainen penseä kristitty kutiaa. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”

Oli kerran aika, jolloin baptistit uskoivat ja saarnasivat jakeesta Aamos 3:3: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Jonkun pitäisi kysyä: ”Jos Hillsong kulkee niiden kanssa, jotka kieltävät Kristuksen kuoleman pelastavan vaikutuksen, niiden, jotka edistävät karismaattisen liikkeen pahimpia ylilyöntejä, niiden, jotka edistävät modernismin viimeistä muotoa (esiintulevassa ’kirkossa’) ja New Age -profeettojen ja buddhalaisten pappien kanssa, niin mikä on heidän todellinen teologiansa?” Vastaus: Se on maailmanuskonnon ekumeeninen, synkretistinen teologia, tappava sekoitus kaikenlaisia harhaoppeja, Antikristuksen ja Väärän Profeetan oppeja, kuten Ilmestyskirjan luvut 13, 17 ja 18 kuvailevat.

Elämme suuren hengellisen petoksen ja luopumuksen aikaa ja keskeinen tuon luopumuksen edistämiselle on, musiikkinsa kautta, Hillsong. Raamattu kehottaa jakeessa Room. 16:17 ”merkitsemään ja karttamaan heitä”.

Lue vielä artikkeli Hillsong hyväksyy krislamin.

---

 

Some valuable free downloadable teaching resources from Way of Life Website which will protect you from being ensnared by the rampant CCM that is flooding into the churches in our day:

”Independent Baptist Music Wars” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/independent_baptist_music_wars.php

”Directory of Contemporary Worship Musicians” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/directory_of_contemporary_worship.php

”Transformational Power of Contemporary Praise Music” http://www.wayoflife.org/free_ebooks/transformational_power.php

Free Teaching Videos re CCM http://www.wayoflife.org/free_evideo/

Read Full Post »