Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

• Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
• Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
• Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
• Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
• Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti ”kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »

Bill Hybels, Willow Creek ja GLS-konferenssit

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

• Bill Hybels ei puhu vuoden 2018 GLS-konferenssissa
• Bill Hybels sai uusia syytöksiä hyväksikäytöstä – toinen seuraajista erosi tehtävästään
• Willow Creek -seurakunnan vanhimmisto ja johtava pastori erosivat tehtävistään

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi

---

 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla ”Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Today’n artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.¹ Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »

Iso sammutus

The Great Shut-Down
Lighthouse Trails July 30, 2018 E-Newsletter
By Cedric Fisher, suom. SK
Truth Keepers Ministries

Siitä ei ole kauan, kun sosiaalinen media (esim. Facebook, Google jne.) esittäessään tietoa lopunajoista kihisi toimeliaisuutta. Eskatologiaan ja erottamiseen liittyvät postaukset täyttyivät tuhansista myönteisistä kommenteista. Nyt useimmat, joita olen seurannut, ovat kokeneet merkittävän pudotuksen, mitä tulee katsomisiin, tykkäämisiin, kommentteihin ja jakamisiin. Suosituimmat saavat vain joitakin satoja katsomisia ja jotkut alle sadan. On kuin olisi käännetty katkaisijaa ja ihmiset pysyvät poissa ”negatiiviseksi” arvioidusta tiedosta. Blogit ja sivustot, jotka säilyttävät katsojansa, ovat niitä, jotka esittävät harhaoppia tai mukavaa tietoa.

Miksi ihmiset karttavat uutisia siitä, että vaaralliset ajat ovat tulossa? Hylkäävätkö he vaikean ajan enteet, koska eivät enää usko niiden olevan totta? En usko. Uskon, että se on jotakin sellaista, jota kutsun Isoksi Sammutukseksi. Olen odottanut, että se tulee esiin – lopultakin se on tullut. Iso Sammutus on piste, jossa negatiivisen tiedon ylikuorma saavuttaa kyllästymispisteen. Ihmiset voivat vain tähän rajaan saakka ottaa vastaan huonoja uutisia, varsinkin ne, jotka ovat hengellisesti heikkoja, tai joita ei ole valmennettu vastaanottamaan karu totuus.

Tulevaisuudentutkija Alvin Toffler nimeää tämän sekulaarin yhteiskunnan ilmiön ”tulevaisuusshokki-syndroomaksi”. Toffler olettaa, että tulevaisuusshokki on seuraus siitä, kun ihmiset tuntevat ja todistavat äkillisten negatiivisten muutosten vaikutuksia yhteiskunnassa. Se, että mikään arvovaltainen lähde ei reagoi, voi saada heidät tuntemaan avuttomuutta ja toivottomuutta. He saavuttavat pisteen, jossa heillä ei enää ole tahtoa vastustaa tai edes valittaa. On selvää, että maallinen sektori ei etsi toivoa kristinuskosta. Kuitenkin myös monet tunnustavat kristityt näyttävät kokevan toivon puutetta.

Sosiologi ja filosofi Émile Durkheim (1858–1917) havaitsi, että uudenaikaisuuden aiheuttama eurooppalaisen yhteiskunnan romahdus vaikutti kristikuntaan. Hän huomioi, että kun ”yhteiskunnan elämälle niin elintärkeää kollektiivista voimaa ei enää syntynyt”¹, usko Jumalaan taantui. Ankarat kuormat ja paineet estivät ihmisiä tuntemasta Jumalan läsnäoloa. Sen seurauksena usko Jumalaan korvattiin uskolla sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tieteeseen. Toisin sanoen ”kristinuskoa tukeva sosiaalinen miljöö katosi jättäen kristillisen uskon, arvot ja ajattelun ilman mitään sosiaalisia perustuksia antamaan heille elämä䔲.

Ajattele tilannetta tänä päivänä. Todisteet osoittavat, että kristikunta on hajoamassa sisältä päin. Kristilliset johtajat sallivat (joko vaikenemalla tai edistämällä), että miljoonille kristityille esitellään harhaisia oppeja ja käytäntöjä. Tämän harhaoppivyöryn vaikutukset ovat työntämässä raamatullisen kristinuskon hämäryyteen. Yksi harhaoppi, joka on tehnyt suuria hyökkäyksiä, on kontemplatiivinen hengellisyys (mystinen hengellisyys, jota usein esitellään hengellisen muodostamisen ohjelmien kautta). Se on käynnissä kenenkään estämättä lähes kaikkien kristillisten johtajien ollessa siitä täysin tietoisia ja leviää nopeasti kristillisten collegeiden, seminaarien, palvelutyöjärjestöjen ja kirkkokuntien kautta. Ihmiset eivät tajua, että omaksumalla sellaisen uskomussysteemin he itseasiassa hylkäävät raamatullisen käsityksen Jumalan luonnosta, koska nuo kaksi vastustavat toisiaan. Ja tämän seurauksia ovat totuudenrakkauden hylkääminen ja harhaoppisten ja kulttuurillisten virtausten hyväksyminen.

[Edelliseen liittyen lue artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta]

Sammutus vai hereillä pysyminen?

Olipa syy mikä tahansa, niin sammutus on pahinta, mitä uskova voi tällä hetkellä tehdä. Sammuttamisen asemesta uskovan täytyy olla valikoiva sen suhteen, mitä lataa mieleensä ja henkeensä. Tietäminen on olennaisen tärkeää valmiina olemisen kannalta. Sammuttaminen ei valmista ketään kestämään edessä olevia vaikeita päiviä. On yksi asia, jos uskovat keskittyvät suhteeseensa Herran kanssa ja haluavat viettää vähemmän aikaa internetissä TV:tä katsellen. Kuitenkin kiusaus monille (ja olen jo nähnyt sen) on sammuttaa kiinnittymällä viihdemediaan ja mukavan ja maallisen informaation kanaviin. Sen sijaan, että yrittäisivät päästä tasapainoon, he menevät kieltämiseen päättäen uskoa, että meillä on paljonkin aikaa, ennen kuin yhteiskuntamme, sellaisena kuin sen tunnemme, romahtaa.

Niin tuskallista ja pelottavaa kuin se onkin hyväksyä, uskon, että olemme globaalin hallituksen ja uskonnon partaalla, joka on hyvin julma tosi kristityille. Valmistautuminen kestämään elämää sellaisessa ympäristössä vaatii enemmän kuin sapattivapaa huonoista uutisista ja uhkaavista varoituksista.

Saatana, sielujemme vihollinen, painaa ylitöitä juuri nyt ”näännyttääkseen pyhät” (Dan. 7:25), mutta en voi kehottaa sinua liikaa, että nyt ei ole aika, jolloin uudestisyntyneillä Kristukseen uskovilla olisi varaa olla näännyksissä, panna päänsä pensaaseen ja tulla apaattisiksi sen suhteen, mitä ympärillämme tapahtuu. Niille, jotka antavat periksi apatian kiusaukselle, tulee olemaan hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, pysyä pystyssä, kun asiat käyvät todella hankaliksi. Valmistautumisen aika on suurelta osin ohi, mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä. Ensimmäinen askel on herätä ja hyväksyä totuus. On aika koota ja varastoida ”öljyä”, ainetta, joka pitää valomme loistamassa. Pitääksemme tuon liekin kirkkaana niin ettemme salli sen tulla lepattavaksi liekiksi lampunsydämessä lähes tyhjässä säiliössä, meidän täytyy panna täytäntöön uskontunnustuksemme Kristukseen. Hän lupaa ylläpitää meidät, kun pysymme Hänessä.

Valmistautumisen ja myöhemmän kestämisen kannalta on tärkeää, että tunnistamme sen hengellisen sodan, josta löydämme itsemme, ettemme sammuta aistejamme negatiivisen informaation ylikuorman vuoksi ja ettemme elä väärän turvallisuuden kuplassa.

Muistakaamme myös, että tämä koti maan päällä ei ole lopullinen päämäärämme. Meillä on koti, jossa Jumala asuu vanhurskaudessa. Mikään tässä elämässä ei ole niin arvokasta, että sen vuoksi kannattaisi menettää mahdollisuus elää ikuisessa valtakunnassa Hänen kanssaan. Jos aiomme torjua pimeyden voimat, jotka pyrkivät minimoimaan ponnistuksemme ja heikentämään uskoamme, niin meidän on taisteltava, ei ”niinkuin ilmaan hosuen” (1. Kor. 9:26), vaan valistettuina ja varustettuina Jumalan pyhinä. Emme saa pettää itseämme ja luulla, että voimme yhtä aikaa olla sekä omahyväisiä että tehokkaita.

Sammuttamisen sijaan katsokaamme ylös. Aito autuas toivo on puskuri vaarallisten aikojen paineelle. Sen voi omistaa vain, jos on vilpitön suhde Kristukseen, vahva tietämys Hänen Sanastaan ja Pyhän Hengen (joka opettaa teille kaikki; Joh. 14:26) ohjaus. Tämä on ainoa oikea ja järkevä tapa suhtautua tässä pimenevässä ajassa. Kuten psalmista niin hyvin sanoi, pankaamme toivomme Hänen laupeuteensa, iloitkaamme Hänessä ja turvatkaamme Hänen pyhään nimeensä.

“Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.” (Ps. 33:18-21)

Edellä oleva on ote Cedric Fisherin kirjasesta The Unacknowledged War and the Wearing Down of the Saints (Tunnustamaton sota ja pyhien näännytys). Tilaa koko kirjanen, tästä.

 

Endnotes:

1. Paul Carls, “Émile Durkheim” (Internet Encyclopedia of Philosophy, http://www.iep.utm.edu/durkheim), section: c. The Death of the Gods.
2. Ibid.

Read Full Post »

Uskonpuhdistuksen hylkääminen

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!

---

Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

Lighthouse Trailsin tarina

Lighthouse Trails’in minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: ”Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: ”Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.¹

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!²

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Times’in bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).³

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.⁴

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).⁵ On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.⁶

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.⁷

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
2. , p. 123.
3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
5. Read our article ”Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »

New Age -liikkeen suunnitelma kristinuskon muuttamiseksi

Lighthouse Trails’in minikirja 6.6.2016
Alice Bailey, the Mother of the New Age Movement And Her Plans to “Revitalize” Christianity
By Ray Yungen, suom. SK

Mysteerikoulut

Monet suhtautuvat jonkinlaisella hämmentyneellä halveksunnalla niihin, jotka ovat sekaantuneet mystiikkaan ja siten uskovat, että New Age -liike on kevytmielistä kirmailua absurdiin.

Vastauksessa tähän haluaisin painottaa kahta seikkaa. Ensiksi, että miljoonilla ihmisillä on todellisia kokemuksia. Toiseksi, että nämä kokemukset ovat yhtä vanhoja kuin ihmisen sivilisaatio.

On tärkeää ymmärtää, että perustus, jolla New Age -liike lepää, ylittää pelkän ideoiden älyllisen hyväksymisen. Sitä ei voida pitää erillisenä mystisestä kokemuksesta, josta se ponnistaa.

Muinaisista okkultismin kannattajista mysteerikoulut ovat helpoimmin dokumentoitavissa. Ne olivat tämän esoteerisen (kätketyn) tiedon talonmiehiä.

Nämä koulut muodostivat uskonnollisten menojen ytimen sellaisissa kansakunnissa ja imperiumeissa kuin Egypti, Kiina, Kaldea, Persia, Kreikka ja Rooma, kuten myös Azteekkien ja Inkojen sivilisaatiot.

Sana mysteeriuskonnot tulee siitä, että niiden opetukset pidettiin piilossa tavalliselta kansalta. Itseasiassa sana okkulttinen (kätketty, salattu) sai alkunsa mysteeriuskonnoista, koska ihmisten enemmistö oli tietämättömiä niiden todellisista merkityksistä. Vain papit ja mestarit (adepts), joilla oli vihkimys eri asteille ja tasoille, pääsivät kurkistamaan näihin maailmankaikkeuden kätkettyihin ”totuuksiin”.

Mitä sitten pidettiin kätkettynä eli salaisena? Se voidaan parhaiten tiivistää tiedoksi laeista ja voimista, joita on maailmankaikkeuden taustalla, mutta eivät ole ilmeisiä ihmisen normaalin havaintokyvyn viidelle aistille. Pohjimmiltaan ne opettivat tietoisuutta näkymättömistä maailmoista viisaudeksi ja ohjaukseksi ja psyykkisten kykyjen ja hengellisten parantamismenetelmien kehittämiseksi.

New Age -kirjoittajat viittaavat usein okkultismin ydinopetuksiin muinaisena viisautena. He viittaavat siihen myös salaisena viisautena, ajattomana viisautena ja ikuisena viisautena. Monet uskovat, että tämä muinainen viisaus voidaan jäljittää tarunomaiseen Atlantiksen sivilisaatioon.

Huolimatta valtavista maantieteellisistä etäisyyksistä ja kulttuurieroista, kaikki mysteerit opettivat samaa sanomaa: ”Sinä onnellinen ja autuas, sinusta on tullut jumalallinen kuolevaisen sijaan.”¹

Teosofinen Seura

Jos meidän pitäisi määritellä jokin tietty alku uuden ajan New Age -liikkeelle, sen olisi oltava Teosofisen Seuran perustaminen. Teos on kreikkaa ja tarkoittaa Jumala ja sofos tarkoittaa viisaus. Teosofisesta Seurasta tuli yhteisö Jumalaa koskevan viisauden tutkimiseksi.

Seuran käynnistivät vuonna 1875 New York’issa Helena Petrovna Blavatsky (venäläinen aatelisnainen) ja eversti Henry Olcott, amerikkalainen okkultisti. Päätarkoituksena teosofialla, kuten sitä kutsuttiin, oli avata ovi okkulttisten opetusten levittämiselle kaikkialle länsimaiseen yhteiskuntaan. Se keskittyi okkulttisten voimien kehittämiseen yksilössä ennemmin kuin vain ottamaan yhteyttä kuolleisiin, kuten spritistiliike menetteli. Seuraava lausunto voi parhaiten selittää teosofian ydintä:

Teosofiset opettajat ovat kaikki toistaneet vanhaa, vanhaa oppia perustavana, jolle rakentaa; oppia, että todellinen ihminen ei ole se surkea heikko olento, joka hän liiankin usein luulee olevansa ja jollaisena näkyy toisille, vaan ihmeellinen hengellinen olento luontonsa sisimmissä sopukoissa, jumalallinen mysteeri ja että hänen vallassaan on löytää itsensä ja hänen päämääränsä todella on tiedostaa tämä ja lopulta tulla siksi.²

Vaikka Teosofisen seuran vaikutus on suuresti vähentynyt, niin teosofisia looseja löytyy edelleen ympäri maailman. Teosofinen seura oli keskeisessä asemassa käynnistettäessä sellaista, joka nyt tunnetaan länsimaissa New Age -liikkeenä.

[Suomen Teosofisen Seuran nettisivut]

Alice Bailey ja Se Tuleva

Varhain 1900-luvulla okkulttisesta Teosofisesta Seurasta nousi hahmo, jolla tulisi olemaan suuri vaikutus länsimaiseen esoteeriseen liikkeeseen. Koko nimen New Age keksiminen yhdistetään hänen kirjoituksiinsa. Hänen nimensä oli Alice Ann Bailey.

Alice Ann Bailey, os. LaTrobe-Bateman, syntyi Englannin Manchester’issa heinäkuun 16. päivänä 1880 ja kasvoi seurapiirityttönä nauttien kaikkia brittiläisen yläluokan etuoikeuksia. Hyvin uskonnollisena Alice tapasi ja nai miehen, josta myöhemmin tuli episkopaalinen pappi. Aikanaan he muuttivat Yhdysvaltoihin. Kun Alice’n mies kävi väkivaltaiseksi häntä kohtaan, hän pakeni tämän luota ja asettui kolmen lapsensa kanssa Kalifornian Pacific Grove’iin.

Alice sai suurta lohtua tavatessaan kaksi muuta englantilaista naista, jotka asuivat Pacific Grove’issa. Nämä naiset tutustuttivat hänet teosofiaan, joka näytti tarjoavan vastauksia hänen kysymyksiinsä, miksi sellainen onnettomuus oli kohdannut häntä. Alice, silloin 35-vuotias, oli elämänsä vaiheessa, joka muutti sen ikuisesti. Hän kirjoitti myöhemmin keskeneräisessä omaelämäkerrassaan:

Huomasin aivan ensiksi, että on olemassa suuri ja jumalallinen Suunnitelma … huomasin toisena seikkana, että on niitä, jotka ovat vastuussa tuon Suunnitelman toteuttamisesta ja jotka askel askeleelta ja vaihe vaiheelta ovat johtaneet ihmiskuntaa vuosisatoja.^2,3

Vuonna 1917 Alice muutti Los Angeles’iin ja alkoi työskennellä tuon suunnitelman hyväksi Teosofisen Seuran päämajassa, jossa hän tapasi Foster Bailey’n, miehen, joka oli omistanut elämänsä okkultismille. Hän otti eron erillään asuvasta miehestään ja nai Bailey’n vuonna 1920. Marraskuussa 1919 Alice’lla oli ensikosketus ääneen, joka sanoi olevansa mestari. Kutsuen itseään Tiibetiläiseksi hän halusi Alice’n ottavan määräyksiä itseltään. Alice kirjoitti tästä:

Kuulin äänen, joka sanoi: ”On joitakin kirjoja, jotka halutaan kirjoitettaviksi yleisölle. Sinä voit kirjoittaa ne. Haluatko tehdä sen?”⁴

Aluksi Alice tunsi vastahakoisuutta ryhtyä sellaiseen epätavalliseen ponnistukseen, mutta ääni jatkoi kehottaen häntä kirjoittamaan kirjat. Tässä vaiheessa Alice koki lyhyen ajan ahdistusta ja pelkäsi sekä ruumiin että mielenterveytensä puolesta. Yksi hänen muista ”henkimestareistaan” lopulta vakuutti hänet siitä, että hänellä ei ollut mitään pelättävää ja että hän tekisi ”todella arvokkaan työn.”⁵ Se ”arvokas työ”, joka Alice’n tuli tehdä, kesti 30 vuotta. Alice Bailey kirjoitti 19 kirjaa näkymättömälle mentorilleen.

Okkultisteille Alice Bailey’n kirjoitusten merkitys on julistanut tulevan Vesimiehen Ajan (valaistuksen ja rauhan astrologinen aikakausi) Maailmanparantajan ja Vapahtajan ilmestymisen odotusta. Tämä vapahtaja yhdistäisi koko ihmiskunnan ohjaukseensa. Bailey antoi hänelle nimen ”Coming One” (Se Tuleva). Tämä henkilö ei ole Herra Jeesus Kristus, jota Kristityt odottavat palaavaksi, vaan kokonaan eri yksilö, jossa ruumiillistuvat okkultismin suuret periaatteet, lähinnä ihmisen jumalallisuus ja kyky tulla täydelliseksi. Eräs Bailey’n kannattaja kirjoitti:

Avatar’in ilmestyminen, millä nimellä hänet sitten on tunnettukaan, on ennustettu monissa uskonnoissa, kuten myös esoteerisessa [okkulttisessa] perinteessä. Tärkeää manifestoitumista odotetaan Vesimiehen Ajan yhteydessä.⁶

Profeetallinen yhteys

On tärkeää huomata, että apostoli Paavali julisti, että sellainen, jota kutsutaan ”laittomuuden ihmiseksi” ja ”kadotuksen lapseksi” julistaisi myös olevansa Jumala (2. Tess. 2:3,4). Minä uskon tämän Vesimiehen ajan messiaan olevan se kadotuksen lapsi, josta Paavali puhuu toisessa tessalonikalaiskirjeessä. Edelleen olen vakuuttunut, että New Age -liike on hänen hengellinen taustansa. Liian monta asiaa sopii yhteen, että tämä voisi olla pelkkää sattumaa. Siksi meidän täytyy tarkastella maailman rakenneuudistusta niiden toimesta, jotka valmistavat tietä hänen saapumiselleen.

Daniel 8:23 sanoo tämän miehen olevan juonissa taitava. Hepreankielessä tämä tarkoittaa sellaista, joka on taitava ovelassa ja kaksiselitteisessä puheessa. Maailma näkee hänet sellaisena, joka erottuu ja on hengellisesti nerokas. Muista tämä, kun luet seuraavan kuvauksen:

Se, joka tulee, ei ole kristitty, hindu, buddhalainen, amerikkalainen, juutalainen, italialainen tai venäläinen – hänen tittelinsä ei ole tärkeä; hän on koko ihmiskuntaa varten yhdistämään kaikki uskonnot, filosofiat ja kansakunnat.⁷

Ainoa, joka voisi saada tämän aikaan, on se yksi, joka sopii Danielin kirjassa annettuun kuvaukseen. Tämä selittää sen New Age -liikkeen kokonaisvaltaisen ponnistuksen, joka juuri nyt kyllästää yhteiskuntamme mietiskelyllä. Kun tämä mies astuu esiin, niin kaikki ne, jotka ovat kosketuksessa korkeamman minänsä kanssa, kaikki herätetyt, selvästi tunnistavat hänet yhdistäjänään ja antavat hänelle uskollisuutensa. Hänellä tulee olemaan valmis valitsijakunta (monet avainasemissa) auttamaan häntä yhteiskunnan uudelleenrakentamisessa. Tämä on paradigman muutoksen lopullinen täyttymys.

Henkiopas-osatekijä

Intialaisen guru Rajneesh’in opetuslapsi teki tämän terävän havainnon, joka valaisee tämän petoksen potentiaalista voimaa ja tämän ”Tulevan Yhden” hypnoottista vaikutusta:

Jotakin oli tapahtunut Raineesh’ille, joka teki hänet kaikista ihmisistä poikkeavaksi. Hän oli läpikäynyt jonkin muutoksen – valaistumisen, kundaliinin [käärmevoiman] nousun – ja hänen olemuksensa oli muutettu kouraantuntuvilla tavoilla. Muutos hänessä vaikutti vuorostaan hänen opetuslapsiinsa ja loi pysyvän ja katalysoivan värähtelyn heidän välilleen.⁸

Mikä oli sen värähtelyn luonne? Raamattu ennustaa, että Antikristus ja väärä profeetta tekevät petollisia ihmeitä (Ilm. 13:12-15, 2. Tess. 2:9). Alice Bailey kuvaili New Age -”Kristuksensa” työtä hyvin selvästi:

Kristuksen työ (2000 vuotta sitten) oli julistaa tiettyjä suuria mahdollisuuksia ja suurten voimien olemassaoloa. Hänen työnsä, kun Hän ilmestyy uudelleen, on osoittaa näiden mahdollisuuksien todellisuus ja paljastaa ihmisen todellinen luonne ja valta (potency).⁹

Seuraava on toinen voimakas esimerkki siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa. Hindulainen hengellinen opettaja, nimeltä Sri Chinmoy, on todistanut kyvyn nostaa 7000 paunaa (yli 3 tonnia) yhdellä kädellä. Hän liitti vaikuttavan kykynsä mietiskelyn voimaan ja myöntää, että ilman sitä hän ei pystyisi nostamaan 60 paunaa.¹⁰

Se, mikä todennäköisesti teki hänet (ja sitä havainnoivat) kykeneväksi tähän suoritukseen oli vainajahenkien voima antaen hänelle vaikutelman, että se tapahtui hänen korkeamman minänsä voimalla. Tämä on sitä, mitä Raamattu tarkoittaa ”petollisilla ihmeillä” (KJV: lying wonders). ”Laittomuuden ihminen” (Se Tuleva) tekee tätä valtavassa mittakaavassa. Hän näyttää tekevän suuria ihmeitä vakuuttaakseen ihmiskunnan siitä, että meillä kaikilla on sisällämme tämä suurenmoinen kyky, eli kuten Bailey sanoi, ”potency”.

Suuri luopumus

Niiden monien valossa, jotka tulevat Kristuksen nimissä, minä uskon myös, että Alice Bailey’n ”profetiat” voivat antaa lisäymmärrystä sellaiseen, jota apostoli Paavali kutsui jakeessa 2. Tess. 2:3 luopumukseksi.

Bailey ennusti innokkaasti sellaisesta, jota kutsui ”kirkkojen uudestisyntymiseksi”.¹¹ Hänen perustelunsa sille oli selvä:

Kristillinen kirkko monine haaroineen voi palvella Johannes Kastajana, huutavan äänenä erämaassa ja ytimenä, jonka kautta maailman valaistuminen voidaan toteuttaa.¹²

Toisin sanoen, kristinuskon vastustamisen asemesta okkultismi kaappaisi ja sulauttaisi itsensä kristinuskoon ja sitten käyttäisi sitä ensisijaisena välineenään New Age -tietoisuuden levittämiseen ja ujuttamiseen! Eri kirkoilla olisi edelleen ulkoiset kristinuskon koristeensa ja edelleen käyttäisivät paljolti samaa kieltä. Kysyttäessä tiettyjä kysymyksiä perinteisestä kristillisestä opista vastaukset olisivat samat. Se kaikki olisi kuitenkin ulkoista; sisäpuolella kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi sisään sille avoimia.

Kristikunnan laajoilla segmenteillä näin onkin jo käynyt. Pelkästään jo yksi katolinen pappi opetti mystistä rukoilemista 31 000 ihmiselle vuodessa. Ihmiset reagoivat tähän suurin joukoin, koska sillä on kristinuskon ulkomuoto, mutta todellisuudessa on sen vastakohta. Tällä on kaikki ne luopumuksen merkit, joista apostoli Paavali puhuu.

Huomaa, että tämä lähtö (departure) on sidottu ”laittomuuden ihmisen” paljastamiseen. Jos hän on todella Bailey’n ”Se Tuleva”, niin Paavalin ja Bailey’n profetiat sopivat yhteen täydellisesti – vaikka kieltämättä vastakkaisista leireistä ja näkökulmista.

Tämä on hyvin loogista, kun näkee, mitä Paavali julisti, että he luopuvat ”laittomuuden salaisuuteen” (2. Tess. 2:7). Kreikan sana salaisuus käytettynä pahan (laittomuus) kontekstissa tarkoittaa kätkettyä eli okkultismia!

Tämä kristinuskon elvyttäminen sopisi Bailey’n ”uuteen ja elävään maailmanuskontoon”¹³ – uskontoon, joka olisi Uuden Aikakauden kulmakivi. Sellainen uskonto olisi hengellinen foorumi ”Sille Tulevalle”. Tämä hengellisen ajattelun yhteys ei olisi yksittäinen maailmanlahko, vaan sillä olisi monimuotoisen yhteyden monikulttuurinen, uskontojenvälinen, ekumeeninen agenda. Thomas Merton viittasi tähän suoraan hengellisessä huippukokouksessa Intian Kalkutassa kertoessaan hinduille ja buddhalaisille: ”Me olemme jo yksi, mutta kuvittelemme, että emme ole. Se, mikä meidän on palautettava, on alkuperäinen yhteytemme.”¹⁴

Kontemplatiivisista kirjoituksista voi helposti löytää lukuisia Merton’in vetoomuksen kaltaisia vetoomuksia. Tutkipa seuraavaa:

Kristityn ei tarvitse tulla hinduksi eikä buddhalaiseksi, eikä hindun tai buddhalaisen tarvitse tulla kristityksi, mutta jokaisen täytyy omaksua toisten henki.¹⁵ – Vivekananda

Mielipiteeni on meditoituani monista eri perinteistä [ei-kristillisistä] olevien henkilöiden kanssa, että hiljaisuudessa me koemme syvää yhteyttä. Kun ylittää rationaalisen mielen rajat, niin siellä voi kokea vain yhden Jumalan.¹⁶ – Basil Pennington (kursivointi kirjoittajan)

Tähän sisällytetty ekumenia ei ole kristityn ja kristityn välillä, vaan kristittyjen ja muiden intuitiivisesti syvien uskonnollisten perinteiden armon välillä.¹⁷ – Tilden Edwards

Se, mitä on tapahtumassa valtavirran kristinuskolle, on se sama, joka on tapahtumassa liike-elämässä, terveydessä, koulutuksessa, neuvonnassa ym. yhteiskunnan alueilla. Kristinuskoa kultivoidaan rooliin Uudessa Aikakaudessa. Henkiopas nimeltä Rafael selittää tätä kirjassa Starseed Transmissions:

Me toimimme kaikkien kanssa, jotka ovat värähdyksellisesti myötätuntoisia; yksinkertaisia ja vilpittömiä, jotka tuntevat henkemme liikkuvan, mutta enimmäkseen vain heidän nykyisen uskomussysteeminsä kontekstin puitteissa.¹⁸ (kursivointi kirjoittajan)

Hän sanoo, että he ”toimivat” eli ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jotka avaavat mielensä heille tavalla, joka sopii henkilön nykyisiin uskomuksiin.

Kristinuskon kontekstissa tämä tarkoittaa, että ne jotka meditoivat, luulevat saaneensa yhteyden Jumalaan, vaikka todellisuudessa ovat yhteydessä Rafaelin lajiin (jotka niin kauan, kuin nämä viettelevät henget voivat pitää yhteyttä niihin, jotka toivovat saavuttavansa, ovat enemmän kuin halukkaita matkimaan ketä tahansa).

Lopulta tämä viittaa globaaliin uskontoon, joka perustuu eksytettyyn mietiskelyyn ja mystiseen kokemukseen. New Age -kirjailija David Spangler selittää sitä näin:

On oleva useita uskonnollisia ja hengellisiä harjoituksia, kuten nytkin, kukin palvellen erilaisia herkkyyksiä ja mieltymyksiä, kukin saaden rikkautta ja rikastaen tiettyä kulttuurillista maaperää, johon on juurtunut. On kuitenkin oleva planetaarinen hengellisyys, joka juhlii koko ihmiskunnan pyhyyttä sopivilla juhlilla, rituaaleilla ja sakramenteilla. … Mystiikka on aina tulvinut tiettyjen uskonnollisten perinteiden rajojen yli ja uudessa maailmassa tämä olisi vieläkin enemmän totta.¹⁹

Pyhien veri

Yksi New Age -ajattelun pääopinkappaleista on rauha, hyvä tahto ja koko ihmiskunnan yhteys. Muista, että Vesimiehen ajan on määrä olla Ykseyden aika. Tämän idean kontekstissa sana puhdistus on aika huolestuttava. Useat kirjat viittaavat niihin, jotka kuhnailevat, kun Uusi Aikakausi saavuttaa kypsyytensä. Eri New Age -kirjailijat katsovat näiden vastustajien olevan ainoa este tämän Globaalin hengellisyyden esiin tulemiselle:

Viidennen Juurirodun jäännökset [muuttumaton ihmiskunta] jatkavat elossapysymistä uuden Kosmisen Syklin alkuvaiheissa, mutta jos he eivät lisää Korkeamman Mielen ja hengellisyyden menon tietoisuuttaan eli tajuamistaan, niin heidät poistetaan Rodun Elämänvirrasta.²⁰

Yhteyden motivoimat sielut reagoivat Hänen (New Age -messiaan) kutsuunsa ja heidän sisäinen vetonsa hengelliseen maailmanyhteyteen synkronoituu korkeamman energian kanssa. Kristuksen tunnustamista vastustavat ihmiset voivat panna hanttiin kovasti, mutta sitä ei kestä kauan. Kristus-energia on siihen aikaan niin vahva, että ihmiset käsitellään heidän yksilöllisen karmansa sekä kykynsä ja halunsa mukaan omaksua tämä kiihdytetty energia.²¹ (kursivointi kirjoittajan)

Kristuksen lopullinen ilmestyminen on evolutiivinen tapahtuma. Se on minäkeskeisen [alemman minän] eläimellisen ihmisen katoaminen ja Jumala-keskeisen ihmisen nousu. Uusi rotu, uusi laji, tulee asuttamaan Maan – ihmiset, joilla kollektiivisesti on se tietoisuuden taso, joka oli Jeesuksella.²²

Jopa itse Alice Bailey, jossa New Age -tietoisuus personoitui, tukee sitä, mitä nämä kolme lainausta tarkoittavat:

Uusi aika on tulossa; uudet ihanteet, uusi sivistys, uudet elämän, koulutuksen, uskonnollisen esityksen ja hallinnon mallit ovat hitaasti saostumassa eikä mikään voi pysäyttää niitä. Niitä voivat kuitenkin viivyttää taantumukselliset ihmistyypit, äärivanhoilliset ja umpimieliset. … nämä kaikki täytyy saattaa kuoleman vallan alle.²³ (kursivointi kirjoittajan)

Jos ymmärtää näiden lausuntojen takana olevan logiikan, niin käy selväksi, mistä ne puhuvat. Ne, jotka hyväksyvät Kristus-tietoisuuden, voivat jäädä – niiden, jotka eivät hyväksy – täytyy mennä. Lainaus koskien ihmisten ”kykyä ja halua” omaksua ”Kristus-energia” kohtalonsa ratkaisevana tekijänä on hyvin ajatuksia herättävä.

Barbara Marx Hubbard, tärkeä New Age’in puolestapuhuja ja Marianne Williamsonin Department of Peace -ponnistusten kannattaja Washington’issa, sanoo, että täytyy olla ”valintaprosessi” niille, ”jotka eivät suostu näkemään itseään ja muita Jumalan [Hubbard’in ’Jumalan’] osana”.²⁴ Hän toteaa:

Hän [Jumala] kuvailee siksi ”valintaprosessin” välttämättömyyttä, joka valitsee ulos vastustavat yksilöt, jotka ”valitsevat” olla kehittymättä.²⁵

Ihmisen täytyy tulla jumalalliseksi. Se on laki.²⁶

Raamattu ennustaa vainoa ja kuolemaa niille, jotka eivät suostu ruotuun Antikristuksen hallinnon aikana. Vastaavuus sen, mitä Raamattu sanoo tästä ajasta ja em. lausuntojen välillä on hätkähdyttävä. Seuraavat profetiat paljastavat, mitä on varattu niille, jotka saarnaavat todellista Jeesusta Kristusta ja todellisen valtakunnan evankeliumia tänä aikana. Jeesus sanoo Matt. 24:9:

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. (kursivointi kirjoittajan)

Ilmestyskirja sanoo tästä ajasta:

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” (Ilm. 6:9-10, kursiivi lisätty)

Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta (Ilm. 20:4, kursiivi lisätty).

Seuraava jae antaa aihetta uskoa, että tämä tapahtuu yksilöllisen hengellisen pohjan perusteella:

Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan (Luuk. 21:16).

Tämä merkitsee, että perheenjäsen tai ystävä voidaan luovuttaa käsiteltäväksi omaksi hyväkseen. Se nähdään pyyteettömänä tekona.

Juuri antamani selitys mitä todennäköisimmin ärsyttää tai jopa raivostuttaa jokaisen New Age -hengellisyyteen sekaantuneen tai siihen vetoa tuntevan, sillä eihän mistään löydy uusiaikalaisia, jotka sanoisivat aikovansa tappaa jonkun. Se jää aika hämäräksi, miten joku poistetaan, mutta seuraavat kanavoidut sanat Neale Donald Walsch’in ”Jumalalta” antavat perustelun sellaiselle, jota useimmat pitäisivät hirveänä tai mahdottomana. Kuuntele hänen ”Jumalaansa”:

Joten ensimmäinen asia, joka sinun tulee ymmärtää – kuten olen jo sinulle selittänyt – on, että Hitler ei vahingoittanut ketään. Hän tavallaan ei aiheuttanut kärsimystä, hän lopetti sitä.²⁷ (kursiivi lisätty)

Ei ole mitään ”kuolemaa”. Elämä jatkuu aina ja ikuisesti. Elämä on. Muoto vain muuttuu. … Kun muoto on muuttunut, seuraukset lakkaavat olemasta. On vain Tietäminen.²⁸

Todellinen kysymys on, olivatko Hitlerin teot ”vääriä”. Olen kuitenkin sanonut uudelleen ja uudelleen, että maailmankaikkeudessa ei ole ”oikeaa” eikä ”väärää”. Ajatuksesi, että Hitler oli hirviö, perustuu tosiasiaan, että hän määräsi miljoonia ihmisiä tapettaviksi – oikeinko? Entä jos kertoisin sinulle, että se, mitä sanot ”kuolemaksi”, on suurinta, mitä kenellekään voi tapahtua – mitä sitten? … Pitäisikö meidän siksi rangaista veli Kettua siitä, että heittää veli Kanin kanervapusikkoon?²⁹ (kursivointi kirjoittajan)

Tämä on hyvin paljastava lausunto. Perinteinen moraali on tässä käännetty ylösalaisin. Toisin sanoen, sen korkeamman tietoisuuden mukaan, jonka lauluja Walsch laulaa, ihmisten tappaminen voi todellisuudessa olla hyväntekemistä heille! Mutta ajattelisiko Walsch tämän olevan korkeampaa viisautta, jos itse vapisisi sairaana ja nälkäisenä karjavaunussa matkalla Auschwitz’iin? Olisiko hänellä hymy kasvoillaan, jos hänet riisuttaisiin alasti ja paimennettaisiin kaasukammioon kohtaamaan karmea tuskallinen kuolema? Luulenpa, että ei!

Walsch ei ole mikään tuntematon henkilö. Hän on erittäin arvostettu ja pidetty. Laajalti luetussa kirjassaan ja filmissä The Secret (Salaisuus) Walsch’ia kuvaillaan ”nykyajan hengellisenä sanansaattajana”.³⁰

Hänen kirjasarjansa Conversations with God (Keskusteluja Jumalan kanssa) on jatkuvasti hyvin suosittu läntisessä maailmassa ja sitä sanotaan ”uraauurtavaksi”.

Olisiko Hitlerin ihmiskuntaan kohdistuneessa vainossa voinut olla sama osatekijä? Mitä todennäköisimmin! Ajattele seuraavia todisteita. Hakaristi, natsismin tärkein symboli, on ikivanha hindulainen symboli, joka edelleen löytyy monissa temppeleissä kaikkialla Intiassa. Edes sitä tarkoittava sana ei ole saksaa, vaan sanskriittia – svastika – ”se, joka on erinomainen”.³¹ Eräs New Age -kirja kuvailee sen merkitystä, että se edustaa ”viimeistä vaihetta, jossa chakra on aktiivinen, kehittynyt, avautunut ja kundaliinienergian voimistama”.³² Siten natsilippu edustaa sitä energiaa ja työntövoimaa, joka on koko New Age -liikkeen takana. Uusiaikalaiset jopa tunnustavat tämän. David Spangler viittaa yhdessä kirjoistaan ”… natsiliikkeeseen, jolla oli monia juuria okkultismissa”.³³ Hakaristisymboli oli näkyvästi esillä Madame Blavatsky’n henkilökohtaisessa rintaneulassa täsmälleen samaan tyyliin, kuin natseilla (kallistuen kulmassa oikealle) vuosikymmeniä ennen, kuin edes natsipuoluetta oli muodostettu. Voidaan myös nähdä vastaavuus natsismin ja Muinaisen Viisauden välillä hindulaisessa kastisysteemissä, jossa on bramiinikasti (arjalaiset) ja alhaisin kosketuskieltoisten kasti. Natsit ottivat myös sanan arjalainen – arvokas rotu – hindulaisuudesta.³⁴ Sanalla ei ole mitään tekemistä muinaissaksan kanssa, kuten moni uskoo, vaan se on hindulainen sana, joka tarkoittaa jalo tai ylempi (engl. superior).

Vaikka natsit olivat sotaisia ja rasistisia ja New Age edistää rakkautta ja veljeyttä, niin näitä tosiasioita ei pitäisi jättää huomiotta. Bailey oli idealisti, mutta jos hänen Se Tulevansa on 2. Tess. 2. luvun laittomuuden ihminen, niin vertailu ei ole niinkään ristiriitainen.

Johtopäätös

Se mistä varoitamme, ei ole jokin todistamaton salaliittoteoria. Itseasiassa se on kaukana sellaisesta. Maaliskuussa 2016 Newsweek-lehti julkaisi erikoispainoksen nimellä Spiritual Living (Hengellinen elämä). Tämä kiiltävä julkaisu esitti sivun toisensa jälkeen puhdasta Alice Bailey’n hengellisyyttä. Tämä koko numero oli omistettu sille mystiselle käsitykselle, että ihminen on jumalallinen:

Avain positiiviseen muutokseen – sekä sisäiseen että ulkoiseen – on läsnä jokaisessa ja se on myös kaikkialla ympärillämme. Joko mietiskelyn, energiaparantamisen tai suuren hengellisen heräämisen kautta voit ylittää fyysisen maailman parantamaan mieltäsi, ruumistasi ja sieluasi.³⁵

Tämä voi kuulostaa hyvältä, mutta lukuisat artikkelit lehdessä mainostavat ideaa hengistä, jotka voivat asua ihmisissä. Jos tämän olisi julkaissut National Enquirer, tämä pitäisi hyljätä sensaatiohakuisena ja liioitteluna. Newsweek on kuitenkin yksi maailman vanhimmista arvostetuimmista uutislehdistä. Kun he näkevät tällaista vaivaa, niin meidän täytyy havahtua ja huomata, että Alice Bailey’n uskonto on nyt tullut valtavirran yhteiskunnan eturintamaan (lihavointi suomentajan). Se, mitä tämä merkitsee niiden mukaan, jotka ovat tälle sympaattisia, on, että jos aiomme olla ”hengellisiä”, niin meidän täytyy osallistua Alice Bailey’n ”uuteen elintärkeään maailmanuskontoon”.

To order copies of Alice Bailey, the Mother of the New Age Movement And Her Plans to “Revitalize” Christianity, click here.

Viitteet

1. Geoffrey Parrinder, World Religions from Ancient History to the Present (New York, NY: Facts on File Publications, 1983), p. 155.
2. Charles J. Ryan, What is Theosophy? A General View of Occult Doctrine (San Diego, CA: Point Loma Publications, Inc., revised edition, 1975), p. 16.
3. Harold Balyoz, Three Remarkable Women (Flagstaff, AZ: Atlas Publishers, 1986), p. 207.
4. Ibid., p. 210.
5. Ibid., p. 213.
6. Simons Roof, About the Aquarian Age (The Mountain School of Esoteric Studies), p. 7.
7. John Davis and Naomi Rice, Messiah and the Second Coming (Wyoming, MI: Coptic Press, 1982), p. 150.
8. James S. Gordon, The Golden Guru: The Strange Journey of Bhagwan Shree Rajneesh(Lexington, MA: The Stephen Greene Press, 1988), p. 236.
9. Alice A. Bailey,The Reappearance of the Christ (Albany, NY: Fort Orange Press, fourth printing, 1962), p. 124.
10. ”Sri Chinmoy Lifts Over 7,000 lbs. with One Arm” (Life Times magazine, Vol. 1, Number 3), p. 45.
11. Alice Bailey, Problems of Humanity(New York, NY: Lucis Publishing, 1993), p. 152.
12. Alice Bailey, The Externalization of the Hierarchy (New York, NY: Lucis Publishing, 1976), p. 510.
13. Alice Bailey, Problems of Humanity, op. cit., p. 152.
14. Joel Beversluis, Project Editor, A Source Book for Earth’s Community of Religions(Grand Rapids, MI: CoNexus Press, 1995, Revised Edition), p. 151.
15. Swami Vivekananda’s ”Addresses at the Parliament of Religions” (Chicago, September 27, 1893, http://www.interfaithstudies.org/interfaith/vivekparladdresses.html, accessed 12/2005).
16. Basil Pennington, Centered Living (New York, NY: Image Books, 1988), p. 192.
17. Tilden Edwards, Spiritual Friend (New York, NY: Paulist Press, 1980), p. 172.
18. Ken Carey, The Starseed Transmissions (A Uni-Sun Book, 1985 4th printing), p. 33.
19. David Spangler, Emergence: The Rebirth of the Sacred(New York, NY: Dell Publishing Co., New York, NY, 1984), p. 112.
20. Donald Yott, Man and Metaphysics (New York, NY: Sam Weiser, Inc., 1980), p. 58.
21. John Davis and Naomi Rice, Messiah and the Second Coming, op. cit., p. 152.
22. John White, ”The Second Coming” (New Frontier Magazine, December 1987), p. 45.
23. Alice Bailey, ”The Externalization of the Hierarchy, op. cit.
24. Barbara Marx Hubbard, Conscious Evolution: Awakening the Power of Our Social Potential(Novato, CA: New World Library, 1998), pp. 240, 267.
25. Ibid.
26. Barbara Marx Hubbard, The Revelation (Novato, CA: Nataraj Publishing, 1995), p. 233.
27. Neale Donald Walsch, Conversations with God, Book 2 (Charlottesville, VA: Hampton Road Publishing Company, Inc., 1997), p. 56.
28. Ibid., p. 40.
29. Ibid., p. 36.
30. Rhonda Byrne, The Secret (New York, NY: Atria Books, 2006), p. 197.
31. Geoffrey A. Barborka, Glossary of Sanskrit Terms(Buena Park, CA: Stockton Trade Press, Point Loma Publications, 1972), p. 64.
32. Zachary E Lansdowne, Ph. D., The Chakras and Esoteric Healing (York Beach, ME: Samuel Weiser, Inc., First Indian edition: Delhi, 1993), p. 114.
33. David Spangler, Emergence: The Rebirth of the Sacred (New York, NY: Dell Publishing Company, 1984), p. 159.
34. Geoffrey A. Barborka, op. cit., p. 15.
35. Newsweek magazine, Special Edition: Spiritual Living, March 2016, p. 7.

To order copies of Alice Bailey, the Mother of the New Age Movement And Her Plans to “Revitalize” Christianity, click here.

To read more material by Ray Yungen, visit his website at www.atimeofdeparting.com.

 

Read Full Post »

Luopumus valtaa seurakuntaa

Roger Oakland kertoo seuraavassa artikkelissa kiteytetysti sellaisista ilmiöistä, jotka valitettavasti ovat totta myös nyky-Suomessa.

Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat menneet huolissaan puhumaan seurakunnan johtajalle, että eikö seurakunnan kokoontumisissa voisi lukea mieluummin Raamattua kuin jotain suosittua kirjaa. Heidän on annettu ymmärtää, että jos tämä ei käy, niin parempi lähteä seurakunnasta pois. Eikä kyseessä ollut edes mikään nykyajan uusista liikkeistä vaan perinteinen vapaan suuntauksen yhteisö. Ja niin asiasta huolestuneen on ollut pakko vaihtaa seurakuntaa…

Vastaavasti ev.lut. seurakunnissa on valtavaa suosiota saanut kaikenlainen katolisten mystikkojen ja mystisten käytänteiden ihannointi. Kerrankin eräässä seurakuntalehdessä ei ollut juuri yhtään lausetta Raamatusta, mutta lukuisa määrä Thomas Mertonin sitaatteja. Suosittuja ovat niin nykyjan kuin keskiajankin mystikot. Kuinka moni on selvittänyt heidän taustojaan ja oppejaan? Kristillinen mystiikka kiehtoo ja vie mukanaan, koska siinä kristillinen viitekehys, mutta Jeesuksesta syntien sovittajana ei tarvitse puhua. Keskeistä on rakkaus, Jumala, joka parhaimmillaan voi löytyä omasta sisimmästä kontemplatiivisen rukouksen ja muiden hengellisten harjoitusten avulla. Yksi surullinen esimerkki kaiken sekoittamisesta löytyy tästä linkistä. Kirjoittaja saa kristillisen mystiikan kuulostamaan hyvin kristilliseltä, mutta askartelee täysin Raamatun ilmoituksen ulkopuolella. Valitettavasti tuon kaltainen alkaa olla hyvin yleistä ja hyväksyttyä kirkossamme. Kun on aikansa harrastanut kristillistä mystiikkaa, voi todeta, että samanlaista opetustahan on idän uskonnoissakin. Kaikki uskonnot ovat siis yhtä ja palvelevat samaa jumalaa…

Tyypillistä kaikelle eksytykselle on, että Raamatun keskeisin asia on sivuutettu ja tilalle on tullut kaikkea muuta. Kristinuskon ydin on siinä, että kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin tunnustamalla syntisyytensä ja turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön. Jokainen meistä on syntinen eikä niin ollen kelpaa Jumalalle. Jumala kuitenkin lähetti poikansa Jeesuksen – joka on Jumalasta syntyisin – kuolemaan uhrina syntiemme tähden. Vain Jeesuksen sovintoveren kautta olemme Jumalalle kelpaavia. Jos kenen tahansa julistajan – mukaan lukien mystikot ja uuskarimaatikot – sanomasta ei käy kirkkaasti ilmi tämä keskeinen totuus, on kyseisen henkilön opetus hylättävä.

Katolisuudessa Jeesus on sivuroolissa – tai ainakin Hänestä annetaan vääristynyt kuva. Kannattaa kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Se ei ole puhtaasti katolinen, mutta vahvasti katolis-painotteinen luostari. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Ihminen ei kelpaa Jeesukselle synteineen, vaan hänen täytyy omilla teoillaan ansaita Hänen rakkautensa; armollista Vapahtajaa ei tunneta.

---

 

Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
Commentary by Roger Oakland, suom. SK

Menneen vuosikymmenen ajan evankelikaalisessa seurakunnassa on ollut käynnissä radikaaleja muutoksia. Julkaisijat, pastorit ja seurakuntajohtajat ovat yrittäneet uudistaa kristinuskon postmodernille sukupolvelle.

Seurakuntakasvun menetelmät ovat vallanneet seurakunnan maailmanlaajuisesti tutustuttaen ”etsijäystävälliset”, ”päämäärätietoiset” ja ekumeeniset seurakunnat vesitettyyn kristinuskoon, joka on poistanut Raamatun opettamisen ja saarnaamisen monista saarnatuoleista.

Kun huolestuneet ihmiset menevät pastoreidensa tai vanhimpiensa tykö ja ilmaisevat huolensa, heitä käsketään ”tulemaan mukaan tai etsimään toinen seurakunta”. Pakotettuina lähtemään he pian huomaavat, että on mahdotonta löytää kaupungistaan toinen seurakunta, jossa pastori vielä opettaa Raamattua ja uskoo siihen. Tyrmistyneinä he usein jäävät kotiin nääntymään seurakunnan puutteessa, tai pohtimaan onko toisia, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia.

Vaikka on muutamia pastoreita, jotka pysyvät uskollisina Jumalan Sanan julistamiselle, niin useimmat ovat langenneet konsteihin ja menetelmiin, joilla ymmärtävät saavuttavansa postmodernin sukupolven ja täyttävänsä kirkkonsa penkit. Jotkut pastorit kirkkokuntiin ja seurakuntaverkostoihin juurtuneina tunnistavat käynnissä olevat ongelmat, mutta pysyvät hiljaa, koska eivät halua keikuttaa venettä eivätkä menettää asemaansa sen ”toimiluvan” puitteissa, johon kuuluvat.

Pohjimmiltaan kristinuskosta on tullut iso bisnes totuudessa pysymisen kustannuksella. Pastorit, avustavat pastorit ja henkilökunnan jäsenet ovat palkkalistoilla. Voidakseen elättää perheensä he tarvitsevat kuukausipalkkansa, eikä heillä ole varaa menettää asemaansa.

Itämaisen maailmankuvan kontemplatiivinen mystiikka on vallannut kristikunnan lupaamalla mystisiä kokemuksia, joiden sanotaan vetävän seuraajat lähemmäs Jeesusta. Roomalaiskatolisten mystikoiden zen-buddhalaisia ideoita sisältävät kirjat ovat löytäneet tiensä saarnoihin.

Useinkaan raamattutunneilla ei enää käytetä Raamattua. Sen sijaan he käyttävät jonkun kirjaa, joka tutustuttaa heidät riivaajien oppeihin. Kun näin käy naisten raamattutunnilla, niin pastori usein vaikenee, koska ei halua loukata vaimoaan, joka on naisten ryhmän johtaja.

Monet, jotka kerran pitivät Genesiksen [1. Moos.] kertomusta Jumalan ilmoituksena ihmiselle, mitä tulee kaiken alkuun, ovat nyt hyljänneet raamatullisen luomisen ja sanovat, että Moosekseen vaikutti babylonialainen myytti eikä Jumalan innoitus. Epäuskoisten lailla kristityt nyt näkevät hyväksyttävänä uskoa, että kaikki asiat tulivat olevaisiksi luonnollisen darvinilaiseksi evoluutioksi kutsutun prosessin kautta. Vaikka Genesis on kristinuskon perustus, niin vain jäännös uskoo siihen ja siksi ovat väärintulkinneet evankeliumin.

Edelleen valtavat määrät ihmisiä, jotka sanovat tunnustavansa raamatullista kristinuskoa, ovat addiktoituneet Raamatun ulkopuolisille kokemuksille sen sijaan, että mittaisivat näitä kokemuksia Raamatun sanalla. Vaikka ”merkit ja ihmeet” vetävät suuria joukkoja ja vetoavat lihaan, niin tosiasia on, että nämä ”Pyhään Henkeen” yhdistetyt kokemukset, voivat hyvinkin olla toisesta lähteestä. Sekä Jeesus että Paavali varoittivat, että ”valheelliset tunnusteot ja ihmeet” olisivat luopumuksen merkki viimeisinä päivinä.

Kun monet evankelikaalit kerran näkivät Israelin kansan merkityksen Jumalan valittuna kansana, he nyt hyväksyvät Rooman ajaman korvausteologian. Tämä on saastuttanut monet kirkkokunnat, jotka nyt siirtävät Israelille annetut lupaukset kirkolle. Nyt pastorit jopa saarnaavat juutalaisvihaa ja lupaavat tukensa valtioille ja kansanryhmille, jotka ovat vannoneet pyyhkäisevänsä Israelin maailmankartalta.

Raamatun profetia, jota kerran pidettiin ratkaisevan tärkeänä sen paljastaessa eksytyksen ja luopumuksen, jonka Raamattu varoittaa tapahtuvan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta, on nyt alistettu ”Valtakunta Nyt” -rakentajille ja asetettu hengelliseen museoon. Nyt osallistujat sellaisessa, joka tunnetaan postmodernina kristinuskona, näkevät Raamatun profetian hyödyttömänä ja esteenä yhteistyölle kaikkien uskontojen väen kanssa ekumeenisessa yhteistyössä, jonka sanovat tuovan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden maailmalle.

Kun paavi Fransiskus tammikuun 7. päivänä 2016 julisti, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja roomalaiskatolisen kirkon tuottama video näytti hänen pitävän eri jumalia eri uskonnoista, niin pastorien valtava enemmistö kieltäytyi tiedottamasta siitä seurakunnilleen pelosta, että heitä pidettäisiin rakkaudettomina. Rakkaus vaatii, että kristityt ”vakavasti kilvoittelevat uskon puolesta” eivätkä vaikene, kun lampaita eksytetään iankaikkiseen kadotukseen.

[Tarkempaa tietoa ja suomennos em. paavin puheesta tästä linkistä.]

Nämä hahmottelemani kysymykset ovat poikkikirkkokunnallisia ja maailmanlaajuisia. Toistaiseksi on tehty hyvin vähän foorumin rakentamiseksi, jossa samanmieliset paimenet ja lampaat voivat kokoontua ja kannustaa toisiaan. Siksi on perustettu sivusto thegoodshepherdcalls.com.

Tammikuun 22. päivänä 2016 eteläisessä Kaliforniassa pidettiin pyöreän pöydän keskustelu ja avoin foorumi, joissa keskusteltiin tässä artikkelissa hahmotelluista ongelmista. Siitä alkoi tätä verkkosivustoa koskeva näky. Voit katsoa tuon keskustelun näistä linkeistä:

• https://www.youtube.com/watch?v=BLsH5DlBQy0
• https://www.youtube.com/watch?v=eUUZqyIrRts

Helmikuun 6. päivänä 2016 pidettiin 32 minuutin esitys konferenssissa Kaliforniassa, joka tiivisti tarpeen foorumista samanmielisille paimenille ja lampaille näinä viimeisinä päivinä. Voit katsella tuota esitystä tästä:

• https://www.youtube.com/watch?v=7eHhXaA-Ulw

Verkkosivusto The Good Shepherd Calls: An Urgent Message for the Last Days Church (Hyvä Paimen kutsuu: Kiireellinen sanoma viimeisille päiville), on yritys toteuttaa foorumin perustaminen samanmielisille paimenille, seurakuntajohtajille, palvelutyöjärjestöille ja lampaille. Päämäärä on kannustaa toisiaan ja keskittyä ”Hyvään Paimeneen” Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Me seuraamme Häntä ja Hänen Sanaansa, emmekä ihmisten opetuksia, jotka useinkin ovat toisten ihmisten innoittamia, jotka eivät välttämättä seuraa Jeesusta Kristusta.

Tällä sivustolla ei siis ole kysymys kenenkään ihmisen tai liikkeen seuraamisesta. Suunniteltu sivusto tulee ylittämään kirkkokuntien rajat ja käsittelee kristillisen uskon olennaisia asioita. Tämä foorumi tulee antamaan tarvittavia varoituksia ja aina Raamattu auktoriteettinaan. Rukoilemme, että Jumala johtaisi meitä Pyhällä Hengellään niin, että tätä sivustoa voitaisiin käyttää kilvoiteltaessa uskon puolesta ja samalla julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia Kirjoitusten mukaan.

Read Full Post »

New Age -mystiikka – ei mitään uutta, osa 2

New Age Mysticism Déjà vu — Part Two
T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille New Age -mystiikka – ei mitään uutta, osa 1.

New Age -liike näyttää hiipuneen, koska se tuli maisemaan melko voimakkaasti jo 1970-luvulla. Itseasiassa se ei ole hiipunut, vaan se ”faded into woodwork”, eli siitä on tullut huomaamaton osa yhteiskunnan rakennetta. Monista sen opetuksista on tullut niin hyväksyttyjä länsimaisessa yhteiskunnassa, että ne ovat arkipäivää ja näennäisesti kaukana itämaisista mystisistä juuristaan.

Sellaisista sanoista, kuin jooga, meditoiminen, guru, mantra jne. on tullut osa arkikieltä ilman mitään merkkiä niiden uskonnollisesta alkuperästä ja yhteydestä. Lisäksi on noussut joukko ohjelmia, jotka petollisesti mainostavat itämaista mietiskelyä ei-uskonnollisena tieteenä kutsuen sitä valppaudeksi (engl. mindfulness).

Silti on muutamia, jotka hälyttävät, että mietiskelyn hengellisissä perustuksissa piilee vaara. He tunnistavat, että näihin harjoituksiin osallistuvien kristittyjen uskoa ollaan heikentämässä. Gaylene Goodroad, Herescope-sivuston tutkija ja kirjoittaja lainaa entistä mystikkoa, Christine Pack’ia, joka kertoo ensimmäisestä mietiskelykokemuksestaan:

20 minuutissa (aika, joka tarvitaan mietiskelyn suorittamiseen) maailmankuvani vaihtui dramaattisesti… Raamatun kristinusko ei ollut enää voimassa oleva hengellinen polku minulle. Miksi? Koska kristinusko on ainoa uskonto, joka esittää sellaisia jyrkkiä ja poissulkevia totuusväittämiä. (”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” Joh. 14:6.)… Ja mietiskely torjuu tämän väitteen tuottamalla kokemuksen, jossa ihminen tuntee syvällisen verkottumisen ja ykseyden tunteen kaiken kanssa, mikä tuntuu täydellisesti torjuvan kristinuskon poissulkevat totuusväittämät. Se tuntuu, kuin sinulla juuri olisi ollut kohtaaminen Jumalan kanssa, että olet ollut Jumalan läsnäolossa – sinä vain et ole. Tarkastelkaamme loogisia johtopäätöksiä, joihin harjoittavien mystikoiden täytyy tulla pysyäkseen uskollisina uskomussysteemilleen: Jos voin kokea Jumalan mietiskelyn kautta, jos voin ”ylittää kuilun” omien ponnistusteni kautta, niin Golgatan ristillä ei ole mitään merkitystä ja Jeesus oli valehtelija sanoessaan olevansa ainoa tie Jumalan tykö. Ja Raamattu oli väärässä siinä, kun sanoo, että ilman Kristusta me olemme kuolleita synneissämme ja rikkomuksissamme (eli ei ole mitään ”jumalallista sisäistä kipinää”, joka jo eläisi jokaisessa ihmisessä).¹

”Ykseyden kokeminen kaiken kanssa” ei välttämättä tapahdu kaikilla mietiskelijöillä, mutta mahdollisuus siihen on kaikilla sitä harjoittavilla riippumatta harjoittajan tarkoituksesta – etsiikö hän hengellistä valaistumista, tai vain helpotusta stressiin. Jälkimmäinen, johon kuuluu olla tuotteliaampi omassa työ-, koulu-, tai perhemiljöössä, on se, jota mainostajat ja kustantajat toitottavat. Tunnettu Hollywood-ohjaaja David Lynch, transsendenttisen mietiskelyn (TM) perustajan Maharishi Mahesh Yogi’n opetuslapsi, käynnisti säätiön tietoisuuteen perustuvalle kasvatukselle ja maailmanrauhalle (Foundation for Consciousness-Based Education and World Peace). Vaikka kieltää sen uskonnolliset juuret ja pohjan, hän julistaa: ”Ellet jo mietiskele, niin kuuntele neuvoani: Aloita. Se tulee olemaan paras päätös, mitä koskaan teet.”² Toinen mietiskelysäätiö, jonka kasvattajat innokkaasti ottavat vastaan, on MindUP. Sillä on buddhalaiset juuret, kun taas TM:n juuret ovat hindulaisuudessa – vaikka heidän mainostajansa useinkin salaavat sen tiedon.

MindUP’in mindfulness-mietiskely väittää kouluttavansa sekä aikuisten että lasten aivoja kehittämään ”sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja” vähentämään stressiä ja ahdistusta terveellisemmän ja onnellisen elämän hyväksi” ilman mitään sidoksia uskontoon. Se on aika houkuttelevaa amerikkalaisille, yhteiskunnalle, joka on taipuvainen auttamaan itseänsä ja tekemään mitä tahansa, joka vain näyttää ratkaisevan heidän ongelmansa. Kuitenkin kiire ratkaisuihin USA:ssa melkein aina perustuu intoon ilman tietoa. Se selittää toisen ”mieltä selvittävän” bisneksen, psykoterapian, valtavan kasvun, valetieteen, joka on synnyttänyt paljon enemmän ongelmia kuin ratkaissut, ja samalla siitä on tullut miljardien dollarien teollisuus.

Pitäisikö amerikkalaisten kuluttajien olla huolissaan yhä kasvavasta määrästä mietiskelytarjouksia? Onko mitään varoituslappuja tai omalla vastuulla -varoituskylttejä liitetty TM:ään ja MindUP’iin niiden mainostajien toimesta? Ei edes pienellä painettuna. Johtuuko se siitä, että kuten urheilumaailmassa sanotaan, ”Ei vahinkoa, ei pahaa”? Tuskinpa, koska viime aikoina on raportoitu kasvavasta määrästä huolenaiheita, kuten tämä Washington Post’in artikkeli otsikolla ”Mietiskely ja mindfulness eivät ole sinulle niin hyviä kuin luulet: On negatiivisia sivuvaikutuksia, joista kukaan ei koskaan puhu.” Tässä muutama katkelma:

Mindfulness on buddhalaisuudesta otettu menetelmä, jossa yritetään arvostelematta huomioida nykyisiä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia. … Se, mikä kerran oli työkalu hengelliseen etsintään, on muutettu ihmelääkkeeksi nykyajalle – patenttilääkkeeksi yleisiin inhimillisiin ongelmiin, stressistä huoleen ja masennukseen. Ottamalla päivittäin tämä ”luonnollinen pilleri” me avaamme itsemme mahdollisuudelle saavuttaa lukemattomia etuja ilman haittavaikutuksia, toisin kuin masennuslääkkeiden kaltaisilla synteettisillä pillereillä mahdollisine negatiivisinen sivuvaikutuksineen. … Mindfulness’ia on myyty meille ja olemme ostamassa sitä. … Tutkittuamme kirjallisuutta mietiskelyn tieteestä viimeisten 45 vuoden ajalta tajusimme hämmästyksellä, ettemme ole yhtään lähempänä sen löytämistä, kuinka mietiskely toimii, tai kuka siitä hyötyy eniten tai vähiten.³

Tämän verran mietiskelyn (meditation) ”tieteestä”!

On mielenkiintoista, että tämä sekulaari sanomalehtiraportti toteaa yksinkertaisesti ja selkeästi, mitä TM- ja mindfulness-mietiskelyohjelmat ovat valehdelleet niiden käyttöönotosta saakka: “Mindfulness on erotettu juuristaan, riisuttu eettisistä ja hengellisistä konnotaatioista ja myyty meille terapeuttisena työkaluna. Vaikka tämä ei ehkä kiellä sen voimaa menetelmänä muuttaa tajunnan tilaamme, jolla on vaikutuksia mielenterveydelle, niin se perustellusti rajoittaa sen luonnollisuutta, kuten myös mahdollisuuksia – ainakin, kuten alun perin oli tarkoitus.” Tuo sekulaari artikkeli loppuu näin: ”Joten jos menet siihen [mindfulness-mietiskelyn harjoittamiseen] – niin kuten otettaessa mikä tahansa pilleri – pidä silmäsi auki. Älä käytä mindfulnessia sokeasti.”⁴

Julkistamattomia ”negatiivisia sivuvaikutuksia” on jatkuvasta masennuksesta aina demonisaatioon ja itsemurhaan. The Atlantic -lehti julkaisi artikkelin otsikolla “The Dark Knight of the Soul: For some, meditation has become more curse than cure” (Sielun pimeä ritari: Joillekin mietiskelystä on tullut enemmän kirous kuin parantuminen). Tri. Willoughby Britton valvoo retriittikeskusta, joka palvelee mietiskelijöitä, jotka eivät ole siellä kuntouttamassa itseään mietiskelyllä – vaan toipumassa siitä: ”Minulla alkoi olla sellaisia ajatuksia kuin, Anna minun vallata sinut, yhdistyneenä sekavuuteen ja hirveään kauhuun,” sanoo David, kohtelias ja artikuloidusti puhuva 27-vuotias, joka tuli Britton’in Cheetah House’iin vuonna 2013. ”Minulle tuli näky huppupäisestä kuoleman viikatemiehestä ja ajatus, Tapa itsesi, uudelleen ja uudelleen.” Toinen hoidettava mies on Michael (25), sertifioitu joogan opettaja, joka päätyi Cheetah House’iin. Hän selittää, että mietiskelyharjoitustensa aikana hänen ruumiinsa lakkasi sulattamasta ruokaa. ”Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtumassa.” Kolmen vuoden ajan hän uskoi olevansa mietiskelyn pysyvästi raunioittama.⁵

Tri. Britton on psykiatrian ja ihmisen käytöksen apulaisprofessori Brown-yliopiston lääketieteen koulussa. Atlantic’in artikkeli jatkaa: “Hän saa säännöllisesti puheluita, sähköposteja ja kirjeitä ihmisiltä ympäri maailman koskien erilaisia häiriötiloja. Useimmat heistä murehtivat, että kukaan ei usko – ymmärtämisestä puhumattakaan – heidän kertomuksiaan mietiskelyn aiheuttamasta ahdistuksesta. Hänen tutkimuksensa tästä ilmiöstä otsikolla ‘The Dark Night Project’ (Pimeän yön projekti), on pyrkimys dokumentoida, analysoida ja julkistaa selostuksia kontemplatiivisten harjoitusten haittavaikutuksista.”⁶

Kirjassamme America: The Sorcerer’s New Apprentice (Amerikka: Noidan oppipoika), yritimme Dave Hunt’in kanssa valistaa Kristuksen ruumista huolistamme koskien itämaisten mystisten menetelmien ja harjoitusten hengellisiä ja fyysisiä vaaroja, joihin monet kristityt on houkuteltu ja vietelty uskossa, että osallistuvat vain fyysisiin ja henkisiin harjoituksiin, jotka parantavat heidän mieltään ja ruumistaan. Harvat näyttivät kuuntelevan, kun selitimme, että itämainen mietiskely johtaa samanlaiseen tietoisuuden muutostilaan kuin psykedeeliset huumeet, vaikka mietiskelyä ja muita siihen liittyviä mieltä muuttavia menetelmiä (toistettavat mantrat, visualisoiminen, aistien tukahduttaminen, jooga-asanat jne.) mainostettiin ”luonnollisina” keinoina ilman huumeiden sivuvaikutuksia. Tuossa kirjassamme vuodelta 1988 me mainitsimme joitakin New Age -järjestöjä, jotka ovat tarttuneet rohkeasti väitettyihin ”olemattomiin” silti todellisiin kauhistuttaviin sivuvaikutuksiin, kuten Spiritual Emergency Network (Hengellinen hätäverkosto), joka ylläpiti kuumaa linjaa ja asiankäsittelypalvelua niille, joiden elämä on hengellisesti ja fyysisesti haaksirikkoutunut. Spiritual Emergency Network jatkaa tänä päivänä, vaikkakin justeeratulla uudella nimellä: “The Spiritual Emergence Network” (Hengellisen esiintulemisen verkosto).

Jopa niiden keskuudessa, jotka tunnustavat mystisten harjoitusten läsnäolevan ja mahdollisen vahingon, näyttää olevan eräänlainen orjuus. Johtuen kaikista suurista huolistaan tri. Britton myönsi rehellisesti: ”Osa minua haluaa vain mietiskelyn olevan kokonaan hyvää. Joskus huomaan olevani kieltämisen tilassa, jossa vain haluan unohtaa kaiken oppimani ja palata tyytyväisyyteen koskien mindfulnessia ja sen mainostamista, mutta sitten … kohtaan jonkun, joka on hädässä ja näen tuhon hänen silmissään, enkä voi kiistää, että tätä tapahtuu.”

On traagista, että kirkoissa on monia, joko nimikristittyjä tai tosiuskovia, jotka ovat tietämättömiä, tai kiistävät New Age’in / itämaisten mystisten käsitysten vaarat. Kirjassaan Yoga and the Body of Christ vuodelta 2006 Dave Hunt kirjoitti, että ”on hämmästyttävää, että Google-haku ‘Yoga for Christians’ antaa 586 000 osumaa.” Tänä päivänä tuo sama haku antaa yli miljoona osumaa. Eikö ketään huoleta?

Tarkastelkaamme joitakin kiistämättömiä tosiasioita. New Age -mystiikka on viimeisinä aikoina uudelleen perustettu ja muotoiltu itämainen mystiikka Länttä varten. Kaiken ytimessä on käsitys Jumalasta persoonattomana hengellisenä Energiana eli Voimana, jota voidaan manipuloida ihmisen mielen avulla, käsitys, joka hylkää persoonallisen Luojajumalan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa Pyhän Henkensä kautta. Keino pitää yhteyttä itämaisen mystiikan ”Jumalaan” on kokea tietoisuuden muutostiloja sellaisten mieltä muuttavien menetelmien kautta kuin huumeet, mietiskely, visualisoiminen, jooga-asennot, toistuvat säkeet, aistien tukahduttaminen (Sufi-kieppuminen, intialaiset hikimajakokemukset, eristäytymissolut jne.). Kaikki nämä ovat Raamatusta löytyvän noituuden ja siinä tuomitun harjoituksen (kreikaksi, pharmakeia, joka on käännetty sanoilla taikuus, noituus, lumous, engl. magic, sorcery, enchantment) muotoja. Suurten sekulaarien sanomalehtien ja aikakauslehtien kirjoittajat ovat tunnistaneet sen tosiasian, että mietiskelyä mainostavat järjestöt, jotka julistavat sen tieteelliseksi ilman mitään uskonnollista kytkentää, sekä hyödylliseksi ilman sivuvaikutuksia, ovat harhaan johdettuja, tai jopa petollisia.

Jos sekulaari lehdistö osaa erottaa vahingolliset harhat vastoin mietiskelybisnesten väitteitä, niin missä on erottaminen kristittyjen keskuudessa? Kritiikki, että he näyttävät olevan nousemassa Titanic’ille, vaikka se on uppoamaisillaan, on murheellisen totta. Ajattele Rick Warren’ia, joka perustellusti on tämän päivän arvostetuin ja vaikutusvaltaisin evakelikaalinen pastori. Toivoen auttavansa niitä seurakuntansa jäseniä, jotka ponnistelivat laihtuakseen, hän esitteli Daniel-suunnitelman. Osana tätä suunnitelmaa hän luovutti itsensä ja laumansa kolmen lääkärin ohjaukseen, jotka kaikki mainostavat mystistä mietiskelyä: Dr. Mehmet Oz, Dr. Daniel Amen ja Dr. Mark Hyman. Dr. Oz on sufilainen mystikko, kansallinen TM-tiedottaja ja uusiaikalaisen Oprah Winfrey’n ihailija. Dr. Amen on psykiatri, joka opettaa japanilaista henkienergiaharjoitusta nimeltä Reiki. Dr. Hyman opettaa buddhalaista mietiskelyä. Lisäksi Warren RWToolbox Twitter -sivullaan ohjaa seuraajia ”keskittävän rukouksen” kontemplatiivisessa mietiskelyharjoituksessa: ”Valitse yksinkertainen sana, lause, tai jae Raamatusta. … Varaa aikaa hiljentymiseen. … Anna niiden [ajatustesi] mennä. … Ole Jeesuksen kanssa. Kuuntele. Ole hiljaa.” Warren on tuskin yksin kristikunnan luisussa itämaiseen mystiikkaan.

Evankelikaaliset konferenssit nuorille ovat aloittaneet päivänsä joogalla. Eräs Christianity Today -lehden kirjoittaja sanoo ”Kyllä joogalle”.  Hän väittää: ”Ne kolme tuntia, jotka vietän joogaamalla, eivät tee minua ainoastaan notkeammaksi, trimmaa lihaksiani ja rentouta. Ne vetävät minua myös lähemmäs Kristusta. Ne ovat rukoukseni ruumiini liikkeillä.”⁷ Onko joogalla jotakin arvoa ruumiin kannalta? Kyllä, mutta millä hinnalla? Myös tupakoinnilla on jotakin arvoa, koska se rauhoittaa ja rentouttaa harjoittajaansa. Toisin kuin mietiskelyssä, tupakka-askissa on kuitenkin varoitus koskien sen mahdollisesti tappavia seurauksia.

On hämmästyttävää, että on olemassa kristittyjen verkosto, jotka harjoittavat erilaisia joogan muotoja, kuten Jeesus-jooga, Jahve-jooga, Pyhä Jooga ja Lasten Pyhä Jooga, PraiseMoves, Yogafaith ja Christoga. Heillä on verkkosivusto, joka puhuu kaikkien puolesta, mitä tulee sen päämäärään: ”Meidät vedetään yhteen yksilöllisen ja kollektiivisen kokemuksemme kautta, että jooga ja mietiskely syventävät kristillistä uskoamme. … Meistä vain tuntuu, että meidät on kutsuttu jakamaan kokemuksiamme toivossa, että ne vetävät toisiakin syventämään uskoaan ruumiillistettujen kontemplatiivisten harjoitusten kautta” (ks. www.christianspracticingyoga.com/).

Verkkosivusto Christian Yoga Magazine julistaa olevansa resurssi ”ihmisille kaikista uskonnollisista perinteistä tutkimiseen, kuinka voivat integroida itämaisia fyysisiä ja hengellisiä harjoituksia – kuten jooga, mietiskely ja Tai Chi – jokapäiväiseen elämäänsä ja samalla pysyä uskollisina syvimmille hengellisille käsityksilleen” ( www.christianyogamagazine.com/about/).

Epäilemättä monet kristillisen joogan puolestapuhujat ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka haluavat vain tehdä kristinuskon ja joogan yhteensopiviksi. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tätä ei voi puolustella, mutta ottaen huomioon kristikunnan nykyisen tilan – joka näyttää lausuvan tervetulleeksi syli avoinna (räikeistä ristiriidoista huolimatta) kaikki lisäykset tai muutokset – me huomaamme sen tapahtuvan yhä useammin. Tämä on kokemuksellista ekumeniaa, osa Antikristuksen uskonnon kehittämistyössä toimivaa prosessia. Lisäksi se on profetian toteutuminen yhdessä rohkaisun kanssa kestää:

”Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ’Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan.’ … he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juud. 1:17-23)

Ainoa usko, jota voidaan syventää totuudessa, on raamatullinen usko, joka on täysin vastakkainen itämaisen mystiikan ja sen länsimaalaistetun lapsipuolen harjoituksille.

TBC

Read Full Post »