Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘mietiskely’

New Age Mysticism Déjà vu — Part Two
T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille New Age -mystiikka – ei mitään uutta, osa 1.

chakratNew Age -liike näyttää hiipuneen, koska se tuli maisemaan melko voimakkaasti jo 1970-luvulla. Itseasiassa se ei ole hiipunut, vaan se ”faded into woodwork”, eli siitä on tullut huomaamaton osa yhteiskunnan rakennetta. Monista sen opetuksista on tullut niin hyväksyttyjä länsimaisessa yhteiskunnassa, että ne ovat arkipäivää ja näennäisesti kaukana itämaisista mystisistä juuristaan.

Sellaisista sanoista, kuin jooga, meditoiminen, guru, mantra jne. on tullut osa arkikieltä ilman mitään merkkiä niiden uskonnollisesta alkuperästä ja yhteydestä. Lisäksi on noussut joukko ohjelmia, jotka petollisesti mainostavat itämaista mietiskelyä ei-uskonnollisena tieteenä kutsuen sitä valppaudeksi (engl. mindfulness).

Silti on muutamia, jotka hälyttävät, että mietiskelyn hengellisissä perustuksissa piilee vaara. He tunnistavat, että näihin harjoituksiin osallistuvien kristittyjen uskoa ollaan heikentämässä. Gaylene Goodroad, Herescope-sivuston tutkija ja kirjoittaja lainaa entistä mystikkoa, Christine Pack’ia, joka kertoo ensimmäisestä mietiskelykokemuksestaan:

20 minuutissa (aika, joka tarvitaan mietiskelyn suorittamiseen) maailmankuvani vaihtui dramaattisesti… Raamatun kristinusko ei ollut enää voimassa oleva hengellinen polku minulle. Miksi? Koska kristinusko on ainoa uskonto, joka esittää sellaisia jyrkkiä ja poissulkevia totuusväittämiä. (Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” Joh. 14:6.)… Ja mietiskely torjuu tämän väitteen tuottamalla kokemuksen, jossa ihminen tuntee syvällisen verkottumisen ja ykseyden tunteen kaiken kanssa, mikä tuntuu täydellisesti torjuvan kristinuskon poissulkevat totuusväittämät. Se tuntuu, kuin sinulla juuri olisi ollut kohtaaminen Jumalan kanssa, että olet ollut Jumalan läsnäolossa – sinä vain et ole. Tarkastelkaamme loogisia johtopäätöksiä, joihin harjoittavien mystikoiden täytyy tulla pysyäkseen uskollisina uskomussysteemilleen: Jos voin kokea Jumalan mietiskelyn kautta, jos voin ”ylittää kuilun” omien ponnistusteni kautta, niin Golgatan ristillä ei ole mitään merkitystä ja Jeesus oli valehtelija sanoessaan olevansa ainoa tie Jumalan tykö. Ja Raamattu oli väärässä siinä, kun sanoo, että ilman Kristusta me olemme kuolleita synneissämme ja rikkomuksissamme (eli ei ole mitään ”jumalallista sisäistä kipinää”, joka jo eläisi jokaisessa ihmisessä).1

ykseys”Ykseyden kokeminen kaiken kanssa” ei välttämättä tapahdu kaikilla mietiskelijöillä, mutta mahdollisuus siihen on kaikilla sitä harjoittavilla riippumatta harjoittajan tarkoituksesta – etsiikö hän hengellistä valaistumista, tai vain helpotusta stressiin. Jälkimmäinen, johon kuuluu olla tuotteliaampi omassa työ-, koulu-, tai perhemiljöössä, on se, jota mainostajat ja kustantajat toitottavat. Tunnettu Hollywood-ohjaaja David Lynch, transsendenttisen mietiskelyn (TM) perustajan Maharishi Mahesh Yogi’n opetuslapsi, käynnisti säätiön tietoisuuteen perustuvalle kasvatukselle ja maailmanrauhalle (Foundation for Consciousness-Based Education and World Peace). Vaikka kieltää sen uskonnolliset juuret ja pohjan, hän julistaa: ”Ellet jo mietiskele, niin kuuntele neuvoani: Aloita. Se tulee olemaan paras päätös, mitä koskaan teet.”2 Toinen mietiskelysäätiö, jonka kasvattajat innokkaasti ottavat vastaan, on MindUP. Sillä on buddhalaiset juuret, kun taas TM:n juuret ovat hindulaisuudessa – vaikka heidän mainostajansa useinkin salaavat sen tiedon.

MindUP’in mindfulness-mietiskely väittää kouluttavansa sekä aikuisten että lasten aivoja kehittämään ”sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja” vähentämään stressiä ja ahdistusta terveellisemmän ja onnellisen elämän hyväksi” ilman mitään sidoksia uskontoon. Se on aika houkuttelevaa amerikkalaisille, yhteiskunnalle, joka on taipuvainen auttamaan itseänsä ja tekemään mitä tahansa, joka vain näyttää ratkaisevan heidän ongelmansa. Kuitenkin kiire ratkaisuihin USA:ssa melkein aina perustuu intoon ilman tietoa. Se selittää toisen ”mieltä selvittävän” bisneksen, psykoterapian, valtavan kasvun, valetieteen, joka on synnyttänyt paljon enemmän ongelmia kuin ratkaissut, ja samalla siitä on tullut miljardien dollarien teollisuus.

Pitäisikö amerikkalaisten kuluttajien olla huolissaan yhä kasvavasta määrästä mietiskelytarjouksia? Onko mitään varoituslappuja tai omalla vastuulla -varoituskylttejä liitetty TM:ään ja MindUP’iin niiden mainostajien toimesta? Ei edes pienellä painettuna. Johtuuko se siitä, että kuten urheilumaailmassa sanotaan, ”Ei vahinkoa, ei pahaa”? Tuskinpa, koska viime aikoina on raportoitu kasvavasta määrästä huolenaiheita, kuten tämä Washington Post’in artikkeli otsikolla ”Mietiskely ja mindfulness eivät ole sinulle niin hyviä kuin luulet: On negatiivisia sivuvaikutuksia, joista kukaan ei koskaan puhu.” Tässä muutama katkelma:

Mindfulness on buddhalaisuudesta otettu menetelmä, jossa yritetään arvostelematta huomioida nykyisiä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia. … Se, mikä kerran oli työkalu hengelliseen etsintään, on muutettu ihmelääkkeeksi nykyajalle – patenttilääkkeeksi yleisiin inhimillisiin ongelmiin, stressistä huoleen ja masennukseen. Ottamalla päivittäin tämä ”luonnollinen pilleri” me avaamme itsemme mahdollisuudelle saavuttaa lukemattomia etuja ilman haittavaikutuksia, toisin kuin masennuslääkkeiden kaltaisilla synteettisillä pillereillä mahdollisine negatiivisinen sivuvaikutuksineen. … Mindfulness’ia on myyty meille ja olemme ostamassa sitä. … Tutkittuamme kirjallisuutta mietiskelyn tieteestä viimeisten 45 vuoden ajalta tajusimme hämmästyksellä, ettemme ole yhtään lähempänä sen löytämistä, kuinka mietiskely toimii, tai kuka siitä hyötyy eniten tai vähiten.3

Tämän verran mietiskelyn (meditation) ”tieteestä”!

On mielenkiintoista, että tämä sekulaari sanomalehtiraportti toteaa yksinkertaisesti ja selkeästi, mitä TM- ja mindfulness-mietiskelyohjelmat ovat valehdelleet niiden käyttöönotosta saakka: “Mindfulness on erotettu juuristaan, riisuttu eettisistä ja hengellisistä konnotaatioista ja myyty meille terapeuttisena työkaluna. Vaikka tämä ei ehkä kiellä sen voimaa menetelmänä muuttaa tajunnan tilaamme, jolla on vaikutuksia mielenterveydelle, niin se perustellusti rajoittaa sen luonnollisuutta, kuten myös mahdollisuuksia – ainakin, kuten alun perin oli tarkoitus.” Tuo sekulaari artikkeli loppuu näin: ”Joten jos menet siihen [mindfulness-mietiskelyn harjoittamiseen] – niin kuten otettaessa mikä tahansa pilleri – pidä silmäsi auki. Älä käytä mindfulnessia sokeasti.”4

Julkistamattomia ”negatiivisia sivuvaikutuksia” on jatkuvasta masennuksesta aina demonisaatioon ja itsemurhaan. The Atlantic -lehti julkaisi artikkelin otsikolla “The Dark Knight of the Soul: For some, meditation has become more curse than cure” (Sielun pimeä ritari: Joillekin mietiskelystä on tullut enemmän kirous kuin parantuminen). Tri. Willoughby Britton valvoo retriittikeskusta, joka palvelee mietiskelijöitä, jotka eivät ole siellä kuntouttamassa itseään mietiskelyllä – vaan toipumassa siitä: ”Minulla alkoi olla sellaisia ajatuksia kuin, Anna minun vallata sinut, yhdistyneenä sekavuuteen ja hirveään kauhuun,” sanoo David, kohtelias ja artikuloidusti puhuva 27-vuotias, joka tuli Britton’in Cheetah House’iin vuonna 2013. ”Minulle tuli näky huppupäisestä kuoleman viikatemiehestä ja ajatus, Tapa itsesi, uudelleen ja uudelleen.” Toinen hoidettava mies on Michael (25), sertifioitu joogan opettaja, joka päätyi Cheetah House’iin. Hän selittää, että mietiskelyharjoitustensa aikana hänen ruumiinsa lakkasi sulattamasta ruokaa. ”Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtumassa.” Kolmen vuoden ajan hän uskoi olevansa mietiskelyn pysyvästi raunioittama.5

Tri. Britton on psykiatrian ja ihmisen käytöksen apulaisprofessori Brown-yliopiston lääketieteen koulussa. Atlantic’in artikkeli jatkaa: “Hän saa säännöllisesti puheluita, sähköposteja ja kirjeitä ihmisiltä ympäri maailman koskien erilaisia häiriötiloja. Useimmat heistä murehtivat, että kukaan ei usko – ymmärtämisestä puhumattakaan – heidän kertomuksiaan mietiskelyn aiheuttamasta ahdistuksesta. Hänen tutkimuksensa tästä ilmiöstä otsikolla ‘The Dark Night Project’ (Pimeän yön projekti), on pyrkimys dokumentoida, analysoida ja julkistaa selostuksia kontemplatiivisten harjoitusten haittavaikutuksista.”6

Kirjassamme America: The Sorcerer’s New Apprentice (Amerikka: Noidan oppipoika), yritimme Dave Hunt’in kanssa valistaa Kristuksen ruumista huolistamme koskien itämaisten mystisten menetelmien ja harjoitusten hengellisiä ja fyysisiä vaaroja, joihin monet kristityt on houkuteltu ja vietelty uskossa, että osallistuvat vain fyysisiin ja henkisiin harjoituksiin, jotka parantavat heidän mieltään ja ruumistaan. Harvat näyttivät kuuntelevan, kun selitimme, että itämainen mietiskely johtaa samanlaiseen tietoisuuden muutostilaan kuin psykedeeliset huumeet, vaikka mietiskelyä ja muita siihen liittyviä mieltä muuttavia menetelmiä (toistettavat mantrat, visualisoiminen, aistien tukahduttaminen, jooga-asanat jne.) mainostettiin ”luonnollisina” keinoina ilman huumeiden sivuvaikutuksia. Tuossa kirjassamme vuodelta 1988 me mainitsimme joitakin New Age -järjestöjä, jotka ovat tarttuneet rohkeasti väitettyihin ”olemattomiin” silti todellisiin kauhistuttaviin sivuvaikutuksiin, kuten Spiritual Emergency Network (Hengellinen hätäverkosto), joka ylläpiti kuumaa linjaa ja asiankäsittelypalvelua niille, joiden elämä on hengellisesti ja fyysisesti haaksirikkoutunut. Spiritual Emergency Network jatkaa tänä päivänä, vaikkakin justeeratulla uudella nimellä: “The Spiritual Emergence Network” (Hengellisen esiintulemisen verkosto).

Jopa niiden keskuudessa, jotka tunnustavat mystisten harjoitusten läsnäolevan ja mahdollisen vahingon, näyttää olevan eräänlainen orjuus. Johtuen kaikista suurista huolistaan tri. Britton myönsi rehellisesti: ”Osa minua haluaa vain mietiskelyn olevan kokonaan hyvää. Joskus huomaan olevani kieltämisen tilassa, jossa vain haluan unohtaa kaiken oppimani ja palata tyytyväisyyteen koskien mindfulnessia ja sen mainostamista, mutta sitten … kohtaan jonkun, joka on hädässä ja näen tuhon hänen silmissään, enkä voi kiistää, että tätä tapahtuu.”

On traagista, että kirkoissa on monia, joko nimikristittyjä tai tosiuskovia, jotka ovat tietämättömiä, tai kiistävät New Age’in / itämaisten mystisten käsitysten vaarat. Kirjassaan Yoga and the Body of Christ vuodelta 2006 Dave Hunt kirjoitti, että ”on hämmästyttävää, että Google-haku ‘Yoga for Christians’ antaa 586 000 osumaa.” Tänä päivänä tuo sama haku antaa yli miljoona osumaa. Eikö ketään huoleta?

Tarkastelkaamme joitakin kiistämättömiä tosiasioita. New Age -mystiikka on viimeisinä aikoina uudelleen perustettu ja muotoiltu itämainen mystiikka Länttä varten. Kaiken ytimessä on käsitys Jumalasta persoonattomana hengellisenä Energiana eli Voimana, jota voidaan manipuloida ihmisen mielen avulla, käsitys, joka hylkää persoonallisen Luojajumalan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa Pyhän Henkensä kautta. Keino pitää yhteyttä itämaisen mystiikan ”Jumalaan” on kokea tietoisuuden muutostiloja sellaisten mieltä muuttavien menetelmien kautta kuin huumeet, mietiskely, visualisoiminen, jooga-asennot, toistuvat säkeet, aistien tukahduttaminen (Sufi-kieppuminen, intialaiset hikimajakokemukset, eristäytymissolut jne.). Kaikki nämä ovat Raamatusta löytyvän noituuden ja siinä tuomitun harjoituksen (kreikaksi, pharmakeia, joka on käännetty sanoilla taikuus, noituus, lumous, engl. magic, sorcery, enchantment) muotoja. Suurten sekulaarien sanomalehtien ja aikakauslehtien kirjoittajat ovat tunnistaneet sen tosiasian, että mietiskelyä mainostavat järjestöt, jotka julistavat sen tieteelliseksi ilman mitään uskonnollista kytkentää, sekä hyödylliseksi ilman sivuvaikutuksia, ovat harhaan johdettuja, tai jopa petollisia.

Jos sekulaari lehdistö osaa erottaa vahingolliset harhat vastoin mietiskelybisnesten väitteitä, niin missä on erottaminen kristittyjen keskuudessa? Kritiikki, että he näyttävät olevan nousemassa Titanic’ille, vaikka se on uppoamaisillaan, on murheellisen totta. Ajattele Rick Warren’ia, joka perustellusti on tämän päivän arvostetuin ja vaikutusvaltaisin evakelikaalinen pastori. Toivoen auttavansa niitä seurakuntansa jäseniä, jotka ponnistelivat laihtuakseen, hän esitteli Daniel-suunnitelman. Osana tätä suunnitelmaa hän luovutti itsensä ja laumansa kolmen lääkärin ohjaukseen, jotka kaikki mainostavat mystistä mietiskelyä: Dr. Mehmet Oz, Dr. Daniel Amen ja Dr. Mark Hyman. Dr. Oz on sufilainen mystikko, kansallinen TM-tiedottaja ja uusiaikalaisen Oprah Winfrey’n ihailija. Dr. Amen on psykiatri, joka opettaa japanilaista henkienergiaharjoitusta nimeltä Reiki. Dr. Hyman opettaa buddhalaista mietiskelyä. Lisäksi Warren RWToolbox Twitter -sivullaan ohjaa seuraajia ”keskittävän rukouksen” kontemplatiivisessa mietiskelyharjoituksessa: ”Valitse yksinkertainen sana, lause, tai jae Raamatusta. … Varaa aikaa hiljentymiseen. … Anna niiden [ajatustesi] mennä. … Ole Jeesuksen kanssa. Kuuntele. Ole hiljaa.” Warren on tuskin yksin kristikunnan luisussa itämaiseen mystiikkaan.

Evankelikaaliset konferenssit nuorille ovat aloittaneet päivänsä joogalla. Eräs Christianity Today -lehden kirjoittaja sanoo ”Kyllä joogalle”.  Hän väittää: ”Ne kolme tuntia, jotka vietän joogaamalla, eivät tee minua ainoastaan notkeammaksi, trimmaa lihaksiani ja rentouta. Ne vetävät minua myös lähemmäs Kristusta. Ne ovat rukoukseni ruumiini liikkeillä.”7 Onko joogalla jotakin arvoa ruumiin kannalta? Kyllä, mutta millä hinnalla? Myös tupakoinnilla on jotakin arvoa, koska se rauhoittaa ja rentouttaa harjoittajaansa. Toisin kuin mietiskelyssä, tupakka-askissa on kuitenkin varoitus koskien sen mahdollisesti tappavia seurauksia.

On hämmästyttävää, että on olemassa kristittyjen verkosto, jotka harjoittavat erilaisia joogan muotoja, kuten Jeesus-jooga, Jahve-jooga, Pyhä Jooga ja Lasten Pyhä Jooga, PraiseMoves, Yogafaith ja Christoga. Heillä on verkkosivusto, joka puhuu kaikkien puolesta, mitä tulee sen päämäärään: ”Meidät vedetään yhteen yksilöllisen ja kollektiivisen kokemuksemme kautta, että jooga ja mietiskely syventävät kristillistä uskoamme. … Meistä vain tuntuu, että meidät on kutsuttu jakamaan kokemuksiamme toivossa, että ne vetävät toisiakin syventämään uskoaan ruumiillistettujen kontemplatiivisten harjoitusten kautta” (ks. www.christianspracticingyoga.com/).

Verkkosivusto Christian Yoga Magazine julistaa olevansa resurssi ”ihmisille kaikista uskonnollisista perinteistä tutkimiseen, kuinka voivat integroida itämaisia fyysisiä ja hengellisiä harjoituksia – kuten jooga, mietiskely ja Tai Chi – jokapäiväiseen elämäänsä ja samalla pysyä uskollisina syvimmille hengellisille käsityksilleen” ( www.christianyogamagazine.com/about/).

Epäilemättä monet kristillisen joogan puolestapuhujat ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka haluavat vain tehdä kristinuskon ja joogan yhteensopiviksi. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tätä ei voi puolustella, mutta ottaen huomioon kristikunnan nykyisen tilan – joka näyttää lausuvan tervetulleeksi syli avoinna (räikeistä ristiriidoista huolimatta) kaikki lisäykset tai muutokset – me huomaamme sen tapahtuvan yhä useammin. Tämä on kokemuksellista ekumeniaa, osa Antikristuksen uskonnon kehittämistyössä toimivaa prosessia. Lisäksi se on profetian toteutuminen yhdessä rohkaisun kanssa kestää:

Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ’Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan.’ … he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juud. 1:17-23)

Ainoa usko, jota voidaan syventää totuudessa, on raamatullinen usko, joka on täysin vastakkainen itämaisen mystiikan ja sen länsimaalaistetun lapsipuolen harjoituksille.

TBC

Read Full Post »

Uskon, että olemme tulleet seurakunnassa nyt suuren ravistelun aikaan, etenkin johtajiston tasolla. Jumala aloittaa siivouksen, eikä se tule olemaan somaa. … Mutta kuten olemme nähneet, Jumalaa ei pilkata. Hän on jo alkanut suursiivouksen. Ja kaikki mitä meidän täytyy tehdä, on olla yhteistyössä hänen kanssaan. (Ja tehdä se oikeassa hengessä.) Mutta epäilemättä nyt on vastakkainasettelun aika. Jos nykyaikana on koskaan ollut sellaista hetkeä kuin Elia vastaan Baalin profeetat, se on nyt. Väärennökset eivät koskaan ole rehottaneet yhtä lailla valtoimenaan. Rahasaarnaajat eivät koskaan ole olleet niin julkeita. Jumalan on aika ravistella seurakunta. … ”Sokerievankeliumillaan” sananjulistajamme ovat vuosikaudet kylväneet eksytyksen siemeniä. Synnistä tai tuomiosta, syvästä katumuksesta tai pyhityksestä ei ole julistettu. Ravinnoksi on syötetty pelkkää ”sokerilientä”. Mutta sen kaiken on muututtava. Olemmehan lopun ajoissa – suuren viettelyn ja eksytyksen, petollisten tunnustekojen ja ihmeiden ajoissa – eikä koskaan ole ollut suurempaa totuuden tarvetta kuin juuri nyt. – Andrew Strom –

Alla on yksi luku Andrew Stromin 2015 päivitetystä kirjasta Kundalini-varoitus – ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa? (81 s.). Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan!

Andrew Strom on itse ollut ns. profeettaliikkeessä mukana. Hän on erittäin läheltä nähnyt kaiken sen harhan, joka Toronton ja Lakelandin ”herätyksissä” ja niiden jälkimainingeissa vaikuttaa – valitettavasti myös Suomessa.

Huomaa, että tämä on eri artikkeli kuin vajaa vuosi sitten ilmestynyt John Lanaganin kirjoitus Bethel-seurakunnan johtajan Bill Johnsonin New Age -taipumukset. Teksti on jatkoa pari viikkoa sitten julkaisemalleni artikkelille Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta.


Luku 9 ”Bill Johnson ja New Age”
By Andrew Strom, suom. Reija Becks

Kuten olemme nähneet, Lakelandia ja Todd Bentleyä ympäröineen fiaskon jälkeen asiat ”invaasiorintamalla” näyttivät hieman rauhoittuvan. Poikkeuksena oli yksi valtava megaluokan palvelutyö, joka vain vahvistui vahvistumistaan. Puhun tietenkin Bill Johnsonin johtamasta Bethel-seurakunnasta Reddingissä, Kaliforniassa.

Vaikka Bill Johnson oli seissyt puhujalavalla Lakelandissä ja julkisesti hyväksynyt ja puolustanut Todd Bentleyä (jopa tämän avioliiton hajoamisen jälkeenkin), sitä seuranneet jälkimainingit eivät näyttäneet lainkaan ulottuvan häneen. (Rick Joyner ei ollut niin onnekas.)

Johnsonista on maailmanlaajuisessa mittakaavassa tullut jonkinlainen karismaattinen megatähti. Erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla hänen vaikutuksensa on valtaisa. Hän pitää joka vuosi konferensseja esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Singaporessa, missä tuhannet pastorit ja johtajat kuuntelevat tarkkaan jokaista hänen lausumaansa sanaa. Hän on ehdottomasti tätä nykyä karismaattisen maailman kaikkein vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Ja Jesus Culture -yhtyeen musiikkityön välityksellä hänen vaikutuksensa ulottuu valtaviin määriin kristittyjä nuoria. Bethel on ehdoton tuhovoima kaikin puolin. Ja monien mielestä Bill Johnson ei voi tehdä mitään väärin.

Aiemmassa luvussa julkaisimme Bethel School of Supernatural Ministry -koulusta (”Yliluonnollisen palvelutyön koulu Bethel”) valmistuneen nuoren naisen todistuksen. Monet lähteet vahvistavat asiat, joita hän kertoi meille Bethelistä. Alituiseen ilmenevä ”juopunut” käyttäytyminen, hysteerinen nauru, vapiseminen, tahaton nytkähtely, valopallot, ”tulitunnelit” ym. Ja loputon puhe omituisista enkelikohtaamisista ja matkoista ”kolmanteen taivaaseen”. Olen varma, että sellainen on jokaiselle lukijalle tähän mennessä jo liiankin tuttua. Bethelissä touhu menee kuitenkin paljon syvemmälle. Siellä ei nimittäin pelkästään sallita sitä, että jotkin New Age -tavat pääsevät sisään takaovesta, vaan itse asiassa nyt avoimesti hyväksytään täysimittaiset New Age -käytännöt. He väittävät yksinkertaisesti ”ryöstävänsä takaisin” sen, mitä paholainen alkujaan varasti!

TYRMISTYTTÄVÄ KIRJA

Vuonna 2012 julkaistiin hämmästyttävä kirja, jonka olisi pitänyt päräyttää hälytyskelloja ympäri maailman. Kirjan nimi on The Physics of Heaven (”Taivaan fysiikka”). Toinen sen tekijöistä on Bill Johnsonin hallinnollinen avustaja Judy Franklin, ja kirjan esipuheen on kirjoittanut Bethelin pastori Kris Vallotton. Bill Johnson ja hänen vaimonsa Beni kirjoittivat teokseen kolme lukua, ja Jesus Culture -liikkeen Banning Liebscher tuki kirjaa julkisesti. Niin pitkälti kuin ylipäätään on mahdollista, teos oli kaikin puolin Bethelin virallisesti hyväksymä julkaisu. (Sitä myydään vielä tänäkin päivänä Bethelin internetsivuilla.)

Teoksen sisältö on kerta kaikkiaan tyrmistyttävä. Jo kirjan kansimainokset kertovat, mistä on kyse: ”Teoksessa tarkastellaan ääneen, valoon, värähtelyyn, taajuuksiin, energiaan ja kvanttifysiikkaan liittyviä Jumalan mysteerejä.” Kirja on kuitenkin kaukana tieteestä. Se on mystistä New Age -kummallisuutta, tarkoituksena tuoda omituisia pakanallisia käytäntöjä kristillisyyden valtavirtaan.

Teokseen on kirjoittanut artikkeleita yksitoista henkilöä, mukaan lukien Bob Jones, Larry Randolph, Cal Pierce (kuuluisa Healing Rooms -liikkeestä), Jonathan Welton ja tietenkin Bill ja Beni Johnson. Toinen teoksen tekijöistä, Ellyn Davis totesi, että ”[kirjan kirjoittajat] ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että seuraava Jumalan liikehdintä muuttaa aivan syvimmällä tasolla sen, keitä olemme – ehkä juuri sillä ’värähtelytasolla’, jota New Age -liike on tutkinut. Kirjoittajat ovat myös kaikki yhtä mieltä siitä, että New Agessa on kätkettyjä totuuksia, jotka kuuluvat meille kristityille […]” Davis totesi teoksessa myös: ”En löytänyt ainuttakaan kristittyä johtajaa, joka olisi jakanut kiinnostukseni saada selville, olisiko New Agessa kätkettyjä totuuksia. Nyt alamme kuulla yhä enemmän ja enemmän ilmestyksistä, jotka ovat yhdenmukaisia sen kanssa, mistä New Age -liikkeessä on koko ajan puhuttu, ja yhä enemmän kuulemme opetusta, että kristityt ’ottavat takaisin’ totuuksia New Agesta.” Totuuksiako New Agesta? Tosissaanko? Jos ihmisten hälytyskellot eivät vielä pärähdä soimaan, niiden pitäisi. Oletko koskaan kuullut mitään yhtä pöyristyttävää?

Muista, että niin pitkälti kuin ylipäänsä on mahdollista, tämä on Bethelin virallisesti hyväksymä julkaisu. Kuten Bethelin pastori Kris Vallotton sanoo teokseen kirjoittamassaan esipuheessa: ”Judy Franklin ja Ellyn Davis kokoavat tässä vaikuttavassa kirjassa yhteen joukon näkijöitä, jotka tähyävät luomakunnan verhon taakse paljastaakseen Luojamme salaperäistä ominaislaatua […] Nämä näkijät ovat tuoneet tutkimuksissaan esiin uusia näkökulmia, joita ei koskaan ennen ole harkittu.”

Mitä sitten ovat nämä uudet näkökulmat, joita ”ei koskaan ennen ole harkittu”? Kuten sanottu, tärkein niistä on se, että kristityt voivat nyt ”ottaa takaisin” ja käyttää jopa kaikkein pakanallisimpia New Age -tapoja. Vaikka Kirjoituksissa (esim. 5. Moos. 18:10-12) on erityisesti kielletty sentyyppiset okkulttiset konstit, meitä johdetaan nyt ymmärtämään, että kaikki on kunnossa ja nämä käytännöt, joita kristityt kautta aikojen ovat pitäneet aina pahoina, voidaan aivan hyvin tuoda seurakuntaan.

En tiedä, mitä mieltä sinä olet, mutta minusta se on yksi kaikkein vaarallisimmista näkemyksistä, mistä olen koskaan kuullut. Entä millaisten käytäntöjen puolesta nämä kirjoittajat tarkasti ottaen puhuvat?

Teoksen luvussa, jonka otsikko on Authentic vs. Counterfeit (”Aito vastaan väärennös”), artikkelin kirjoittaja Jonathan Welton ilmoittaa: ”Olen löytänyt Kirjoituksista ainakin 75 esimerkkiä seikoista, jotka New Age on väärentänyt. Näitä ovat esim. henkioppaat, transsit, meditaatio, aurat, voimaesineet, selvänäköisyys, selväkuuloisuus ym. Nämä kuuluvat itse asiassa seurakunnalle, mutta ne on varastettu ja pantu ovelasti uuteen pakettiin.”

Sanotaanko minulle siis, että kristittyjen tulisi etsiä auroja ihmisten pään ympäriltä, yrittää päästä transsitilaan, kuunnella henkioppaita, hankkia voimaa talismaanien tyyppisistä esineistä aivan pakanoiden tapaan, pyrkiä saamaan ruumiista irtautumisen kokemuksia jne.? Teoksen perusteella on selvää, että kirjoittajat puoltavat TARKALLEEN tällaisia asioita.

Eipä ihme, että tämä kaikki sopii täydellisesti yhteen niiden seurakunnassa räjähdysmäisesti lisääntyneiden New Age -käytäntöjen kanssa, joita paholainen on yleisesti sinne ujuttanut. Se, mitä uusiaikalaiset nimittävät transsendenttiseksi mietiskelyksi, on paketoitu ovelasti uudestaan, ja siitä käytetään nimitystä mietiskelevä / keskittyvä / kontemplatiivinen rukous. Ne, mitä New Age kutsuu astraalimatkoiksi, on seurakunnassa nimetty henkimatkoiksi. Kaikki ”portaalit”, ”visualisoinnit” ja ”enkelioppaat” on yksinkertaisesti tuotu suoraan New Age -uskonnosta. Ja monia näistä käytännöistä opetetaan KRISTITYILLE NUORILLE sellaisissa paikoissa kuin Bethel.

En usko, että olemme milloinkaan kokeneet aikaa, joka on yhtä vaarallinen kuin tämä, missä juuri nyt elämme. Kuten sanottu, Jeesus varoitti viimeisinä aikoina eksytyksen olevan niin suuri, että jopa valitutkin saattavat joutua harhaan. Valheellisista ihmeistä ja merkeistä sekä viettelevistä hengistä tulee arkipäiväistä. ”Valkeuden enkelit” tulevat yhä aktiivisemmiksi. Missä on koettelu ja arvostelukyky?

”HYVIÄ VÄRÄHTELYJÄ”

Kaikki tämä antaa tietysti lisäselvyyttä joihinkin arveluttaviin toteamuksiin, joita Bill Johnson on vuosien varrella esittänyt. Johnson kirjoitti vuonna 2006 julkaistussa kirjassaan: ”Monet huomattavat pastorit ja konferenssipuhujat lietsovat pelkoa olettamalla, että koska jotain asiaa suositaan New Agessa, sen täytyy olla lähtöisin paholaisesta.” Jos suositaan New Agessa? Mitä oikein tarkoitat, Bill?

Kuten Johnsonin hallinnollinen avustaja Judy Franklin kirjoitti: ”Bill Johnson kirjoittaa, ettemme voi vain jäädä norkoilemaan vanhan totuuden ympärille, vaan meidän pitäisi etsiä uusia totuuksia sukupolvellemme ja säilyttää sitten nämä totuudet seuraaville sukupolville.” Minkälaisia tarkalleen ovat nämä ”uudet totuudet”, joista tässä puhutaan? Judy Franklin kirjoitti lisäksi: ”Enhän minä halunnut uusiaikalaiseksi ryhtyä. Halusin vain saada selville, olivatko he kenties löytäneet totuuksia, joita seurakunta ei ollut löytänyt.” Miten järkyttävä lausunto! Hän etsi New Agesta totuuksia, joita ajatteli seurakunnasta puuttuvan. Mitä kummaa!

Luettelo The Physics of Heaven -kirjan lukujen otsikoista kertoo myös paljon:

  • Luku 6, ”Hyviä värähtelyjä” (Good Vibrations).
  • Luku 8, ”Jumala-värähtely” (The God Vibration).
  • Luku 12, ”Kvanttimystiikka” (Quantum Mysticism).

Ja jotkin alaotsikot ovat jopa vielä tyrmistyttävämpiä:

  • ”Delfiinit ja parantava energia” (Dolphins and Healing Energy),
  • ”Värin voima” (The Power of Color),
  • ”Ihmiskehon taajuudet” (Human Body Frequences) jne.

Minkälainen ”kristillinen” kirja tämä on? Ja mitä se kertoo kulissien takaisesta todellisesta Bethelistä?

Ehkä nämä saattaisivat selittää joitain Bob Jonesin omituisista huomautuksista Todd Bentleylle Lakelandin herätyksessä: ”Kun katson sinua, sinä VÄRÄHTELET. Tiedät, että on kaksi portaalia, myötäpäivään ja vastapäivään. Kun värähtelet, tukit suljet demonisen värähtelyn. Vastapäivään värähtely on demonista. Värähtely on parantavaa.” Onko mitään tässä ”hyvien värähtelyjen” meiningissä edes vähänkään raamatullista? Ei! Enimmäkseen se on peräisin suoraan hippien / New Agen käsikirjasta. Mitä sellainen siis tekee seurakunnassa?

Tämä voisi myös selittää varsin omituisen tapauksen, joka liittyy äänirautaan ja rouva Beni Johnsoniin (Bill Johnsonin vaimo). Beni Johnsonille on kertynyt roima määrä omituisia uskomuksia ja menettelytapoja – ja silti hän on yhdessä aviopuolisonsa Billin kanssa Bethelissä PASTORINA.

Beni kirjoitti Life and Wellness -blogissaan (”Elämä ja hyvinvointi” -blogi) 6.7.2012: ”Juttelin muutama päivä sitten Ray Hughesin kanssa, ja kerroin hänelle 528 Hz:n ääniraudan käytöstä profeetallisena menetelmänä. Joku kertoi minulle, että tätä äänirautaa nimitetään RAKKAUDEN ääniraudaksi […] Tieteessä sanotaan tästä 528 Hz:n ääniraudasta, että sen ääni parantaa.” (Huomaa, että kristalleja ja äänirautoja käytetään New Age -terapiassa, eikä niillä ole millään lailla mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Miksi äänirautoja edes tarvitaan, kun meillä on nimi JEESUS?)

”HERÄTYS, HERÄTYS”

Maaliskuussa 2009 Beni Johnson oli kirjoittanut aiheesta ”ENKELEIDEN HERÄTTÄMINEN” myös toisen kiistanalaisen blogipostauksen. Surullisinta tässä kaikessa on, että he ovat täysin vakavissaan näissä asioissa. Vilkaisepa tätä:

”Parin viime kuukauden aikana olen henkilökohtaisesti tullut aiempaa tietoisemmaksi enkelien toiminnasta tässä maailmassa. Yksi sellaisista hetkistä oli silloin, kun teimme rukousmatkan Arizonaan […] Yhtenä aamuna ajaessamme Tehachapi Pass -solassa ja laskeutuessamme kohti Mojaven erämaata aloin aistia enkeleiden läheisyyttä. Mitä likemmäs tulimme, sitä voimakkaammalta vaikutelma tuntui. Näin enkeleitä kaikkialla! […] Ilmoitin tästä ryhmälle ja sanoin: ’Meidän pitää pysähtyä! Meidän on pysähdyttävä jonnekin […]’ Ajaessamme eräästä mutkasta sanoin: ’Uskon, että herätämme täällä enkeleitä…’”

”Tiesin, että meidän tuli kääntyä ympäri, nousta matkailuautosta ja herättää enkelit. Kunpa pystyisin ilmaisemaan teille, millainen energia ja vauhti Jumalan toiminnassa oli. Loikkasimme ulos autosta, minä puhalsin shofar-torveen ja soitin kelloa, ja me kaikki huusimme: ’HERÄTYS, HERÄTYS’. Nousimme takaisin autoon ja ajoimme pois. Pois ajaessamme repesi railakas nauru! Ällistyimme, miten nopeasti kaikki tämä tapahtui, ja olimme pyörryksissä tästä seikkailusta ja enkelien toiminnasta. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut?! Taivas törmäsi maan kanssa. Ha-haa!!”

”Tuon hetken jälkeen minussa on alkanut itää ajatus enkeleiden herättämisestä käyttöön tässä Valtakunnan hallituskaudessa, joka meillä vallitsee täällä maan päällä. Olen kertonut joissain paikoissa näistä kahdesta tapahtumasta ja tehnyt profeetallisen teon, enkeleiden herättämisen: olen pyytänyt kaikkia huutamaan: ’HERÄTYS, HERÄTYS!’ Tiedän tämän olevan kummallista, mutta se toimii erittäin tehokkaasti… Yksi tytöistämme, jolle Jumalan enkelit ovat kovin mieleen… kutakuinkin aivan hullaantuu, kun enkeleitä on ympärillä […]”

Kohta, jossa Beni viittaa ”taivaan törmäämiseen maan kanssa”, liittyy tietenkin suoraan Bill Johnsonin kuuluisimpaan opetukseen kirjassa nimeltä When Heaven Invades Earth (”Kun taivas tunkeutuu maan päälle”. Suomennettu nimellä Maan päällä niin kuin taivaassa). Käyttäessään tätä ilmaisua he selvästikin tarkoittavat edellä kuvatun kaltaisia tapahtumia. Joten jos ottaisimme heistä niin sanotusti mallia, mekin voisimme kulkea ympäriinsä ”herätellen enkeleitä” ja ”aivan hullaantuen” näiden enkeleiden läsnäolossa. Tämä kaikki voi joistain kuulostaa typerältä tai naurettavalta, mutta sen kaiken taustalla on erittäin uhkaava pilvi, okkulttinen ja New Agen mukainen harhaoppi, jota nämä henkilöt tuovat Kristuksen ruumiiseen. Ja heidän vaikutuksensa on massiivista. (Ja maailmanlaajuista.)

Jos todella haluat ymmärtää Bethelin lähtökohtia ja mitä heidän opetuksensa taustalla on, suosittelen painokkaasti hankkimaan kirjan The Physics of Heaven. Se on kutakuinkin yhtä mystinen ja New Agen mukainen, kuin vain voi olla kirja, joka on niin sanotusti ”kristillinen”.

JESUS CULTURE JA MAAILMAN NUORISO

Musiikkiyhtye Jesus Culture on liike, joka perustettiin alkujaan Bethelissä, mistä käsin se toimi monta vuotta. Kohteena on maailmanlaajuisesti pääasiassa nuoriso. Menestys on ollut todella suunnatonta. Jos katsot Facebookista, näet Jesus Culturella olevan jo pelkästään siellä itse asiassa yli kaksi miljoonaa seuraajaa. Tällainen on aika harvinaista jopa sekulaarimusiikissa toimivilla tähdillä. Suosio on uskomaton. Vaikka Jesus Culture muutti Sacramentoon vuonna 2013, heistä tietenkin välittyy Bethelin vaikutus (ehkä vähän ”lievemmin”), ovathan he Bethelistä lähtöisin. Kuten aiemmin todettiin, kun kirja The Physics of Heaven julkaistiin, Jesus Culturen johtaja Banning Liebscher tuki julkisesti teosta.

Bethelin ylistysjohdon kärkenä toimivat Brian ja Jenn Johnson, jotka ovat myös julkaisseet monia musiikkialbumeja. Jenn Johnson on kuuluisa jokseenkin pöyristyttävistä lausunnoista, joita hän on antanut Pyhästä Hengestä. Hän on usein julistanut esiintymislavalta, että hänen mielestään Pyhä Henki on kuin Aladdinin tarinan henkiolento. Hän kuvailee Pyhää Henkeä myös näin: rohkea, höpsö, huvittava, salakähmäinen, hauska ja väriltään sininen. On aika järkyttävää kuulla hänen laskettelevan tällaista Jumalan Pyhästä Hengestä – etenkin kun hän vertaa Pyhää Henkeä sadun henkiolentoon. Tiedossa ei ole, onko hän kuullut käsitteestä Pyhän Hengen pilkka.

OKKULTTISTA HARHAOPPIA

Olemme tarkastelleet tässä luvussa tavattoman vakavia asioita. Mikä olisi vaarallisempaa kuin tuoda New Agen menetelmiä ja uskomuksia Kristuksen kallisarvoiseen seurakuntaan? Muista, että kun Vanhassa testamentissa Naadab ja Abihu toivat vierasta tulta Herran eteen, Jumalan tuli poltti heidät kuoliaaksi (3. Moos. 10:1-2). Ei ole kyse leikin asioista. Entä siis vieras tuli nykyaikana?

Bill Johnson on hyvin miellyttävä, lämmin ja ihastuttava mies, jolla on paljon hyvää sanottavaa. Surullista kyllä, uskon hänen myös olevan pahasti harhautunut ihminen, joka harhauttaa muita massiivisissa mitoissa. Onko todella niin vaikeaa uskoa, että lopun aikoina Bethelin kaltaisesta paikasta voisi tulla keskus, josta New Agen vaikutus soluttautuu seurakuntaan? Eikö se ole juuri sellainen paikka, minkä vihollinen valitsisi?

Kun kuulemme yhä uudelleen ja uudelleen ensikäden tietoa eri lähteistä, että Bethelissä nuoret kulkevat ”tulitunneleiden” läpi, jahtaavat ”valopalloja” (wicca-uskonnossa näistä hengistä käytetään englanniksi nimitystä ’sprite’), avaavat taivaallisia ”portaaleja” kutsuakseen outoja henkiä sisään, nytkähtelevät tahattomasti ja nauravat tuntikausia, puhuvat kummallisten ”enkeleiden” kanssa, tekevät ”henkimatkoja” jne., eikö tämä kuulosta joltain hämäräperäiseltä New Age -kultilta? Tällaisessa käyttäytymisessä ei ole yhtään mitään kristillistä. Nimenomaan idän mystisissä uskonnoissa on aina harjoitettu tällaista menoa – ei kristinuskossa. Meillä on nimi JEESUS. Me emme tarvitse sellaista demonista humpuukia! Miksi ihmeessä kukaan ajattelisi, että mustaa magiaa sopii kietaista uudenlaiseen pakkaukseen ja tuoda kristillisyyteen?

Ympäri maailman on nykyään lukemattomia johtajia ja palvelutöitä, joilla on tämä sama saastunut ”voitelu”. Ihmiset kirjoittavat usein minulle kysyäkseen jostakusta nimekkäästä henkilöstä, joka yhdistetään tähän liikkeeseen. On kuitenkin mahdotonta pysyä selvillä heistä kaikista. Heitä on tuhansia, ja kaikki he levittävät saastetta vaihtelevassa määrin. Tätä niin kutsuttua ”voitelua” on joka paikassa.

Kuulen sinun kysyvän: ”Mitä sitten on tehtävissä?” Yksi asia on varma. Karismaattinen liike on tätä nykyä sellaisella tolalla, että vain Jumala voi sen puhdistaa (jos se on enää edes mahdollista). Monet uskovat saastutuksen ulottuvan jo niin syvälle, ettei liike ole enää pelastettavissa. Ehkä niin, mutta siinä on mukana kuitenkin monia ihmisiä, joiden silmät voidaan avata. Ja meidän asiamme on tavoittaa heidät. On kuulutettava: ”Lähtekää pois heidän joukostaan.” Jeesus palaa puhtaan ja tahrattoman morsiamen luo.

Read Full Post »

New Age Mysticism Déjà vu – Part One
T. A. McMahon, suom. SK

gurunkuolema1970-luvun puolivälissä Dave Hunt kirjoitti kirjan kristinuskoon kääntyneen Paul Gupta’n elämästä, joka perusti Hindustanin raamattuinstituutin. Tästä elämäkerrasta alkoi Dave’n hindulaisuutta ja idän uskontoja koskeva tutkimustyö. Kohta sen jälkeen Dave tapasi entisen hindugurun, joka oli kääntynyt kristinuskoon ja teki yhteistyössä hänen kanssaan kirjan nimeltä Death of a Guru (Gurun kuolema, Karas-Sana 1979, 5. painos 2002). Tuohon aikaan New Age -liike (New Age Movement, NAM) käynnistyi USA:ssa.

New Age -liikkeen määritteleminen on aika haastavaa ottaen huomioon siihen sisältyvät erilaiset näkökulmat ja vaikutteet, mutta sen perusopetusten juuret ovat Idän mystiikassa. Uusiaikalaiset julistavat myös yleistä uskoa sellaiseen, jolle on annettu nimi ”ikuinen viisaus”, ohjaava periaate, että kaikki uskonnot pohjimmiltaan palvovat samaa Jumalaa, joka määritellään ”Perimmäisenä Todellisuutena” (Ultimate Reality). NAM sulkee piiriinsä huikean valikoiman ihmisiä, ideoita, teemoja ja käytäntöjä, kaikki korostaen ei-fyysistä/henkimaailmaa. Muutamia liikkeen vaikutusvaltaisimpia ihmisiä ovat Helena Blavatsky, Marilyn Ferguson, Teilhard de Chardin, Deepak Chopra, Dr. Oz, Benjamin Creme, Michael Harner, Barbara Marx Hubbard, Shirley MacLaine, Aleister Crowley, Timothy Leary, Yogi Bhajan, Helen Schucman, Neale Donald Walsch, Marianne Williamson, Ken Wilber, Oprah Winfrey ja Maharishi Mahesh Yogi.

Uskomuksia ja käytäntöjä ovat vaihtoehtoiset parantamismenetelmät, astrologia, henkienergiat, mietiskely, parapsykologia, noituus, jooga, kvanttimystiikka, Gaian ja jumalattaren palvonta, jälleensyntyminen, UFO:t, kanavointi, karma, hallusinogeeniset huumeet, fengshui, tietoisuuden muutostilat, taistelulajit, spiritualismi, kabbala, transpersoonallinen psykologia ja inhimillinen mahdollisuusliike (human potential movement).

1980-luvun lopulla kirjoitimme Dave Hunt’in kanssa kirjan America, The Sorcerer’s New Apprentice: The Rise of New Age Shamanism (Amerikka – Noidan uusi oppipoika: Uuden Ajan shamanismin nousu). Tuon kirjan kirjoittamisen motivaatio ja tarkoitus oli antaa kristityille parempi ymmärrys siitä, mitä NAM ja Idän mystiikka kokonaan ovat. Olimme hyvin huolissamme, että paljon sellaista, mikä oli selvästi New Age’iä, oli tulossa kristikuntaan ja saamassa otteen. Kaikki eivät kuitenkaan yhtyneet huolestumiseemme, mukaan lukien eräs kristillinen uskonpuolustajakirjailija, joka ilmoitti, että olimme ”sepittäneet koko idean New Age -liikkeestä”. Niin yllättävää, kuin se olikin sellaiselta, joka tunnusti edistävänsä erottamista, se joka tapauksessa korosti tarvetta valistavalle teokselle, joka selittäisi, mitä NAM uskoo ja harjoittaa, sen fyysisiä ja hengellisiä vaaroja ja kuinka sen uskonnolliset käsitteet ovat täysin vastakkaiset raamatulliselle kristinuskolle.

mandalaKuten on sanottu, niin New Age -liikkeen perimmäinen todellisuus on persoonaton energiavoima, josta kaikki koostuu. Vaikka tälle energialle on eri nimiä (ki, chi, qi, prana, mana, barakah, innate) niin sitä kuvaillaan jumalasanastossa panteismina, joka on opetus, että kaikki maailmankaikkeudessa koostuu Jumalasta. Tämä laajalle levinnyt uskomus selvästikään ei kuvaile Raamatun esittämää persoonallista ääretöntä Jumalaa. Sitä paitsi, jos Jumala olisi kaikki ja kaikessa, niin ”se” olisi termodynamiikan toisen lain alainen, mikä tarkoittaa, että tuo energia on väistämättä degeneroitumassa kohti lopputilaa. On selvää, että ikuinen Raamatun Jumala ei ole persoonaton energiavoima.

Monet tänä päivänä uskovat, että New Age -liike itse on entropian eli taantumuksen tilassa. Asia on päinvastoin! Vaikka nimestä ei ehkä hössötetä, kuten 30 vuotta sitten, niin sen uskomukset ja harjoitukset ovat yleisemmin hyväksyttyjä kuin koskaan. Se tuskin olisi merkittävää, jos tarkastelisimme vain Intiaa ja Kaukoidän maita, joissa vallitsevat uskonnot vuosituhansien ajan ovat keskittyneet hengelliseen energiavoimaan. Ei, vaan se on ”kristitty” Länsi, jonka Itä on vietellyt järkyttävässä laajuudessa. Vaikka ne juonet, jotka ovat tuoneet tämän hengellisen tulvan, ovat liian lukuisat tähän kaksiosaiseen artikkeliin, niin tunnistamme joitakin tärkeimmistä. Ja tietysti annamme profeetallisen Jumalan Sanan korostamaan tosiasiaa, että se, mitä tapahtuu, on tuskin sattumaa, vaan itse Saatanan, Jumalan päävastustajan, orkestrointia. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1).

”Villitsevät henget ja riivaajien opit” voivat tänä päivänä monista kuulostaa useimmista kristityistä liian törkeältä ilmaisulta. Ymmärrettävästi reaktio voi johtua joidenkin palvelutyöjärjestöjen maineesta ”löytää” Saatana kaikessa ja kaiken takana. Vai voisiko olla niin, että useimmat kristityt tänä päivänä eivät vain tunne Raamattua eli Raamatun profetian voimassaoloa. Nuo sanat, jotka Paavali kirjoitti Timoteukselle, eivät olleet hänen omia ajatuksiaan, vaan Jumalan Paavalille Pyhän Hengen kautta antamia sanoja. Kuten Paavali kirjoitti tessalonikalaisille: Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte (1. Tess. 2:13). Näemme sen, minkä pitäisi olla selvää Raamatusta: ”Villitsevät henget ja riivaajien opit” heijastavat Saatanan valheita aivan hänen yhteydenpitonsa alussa ihmiskunnan kanssa ja muodostivat 1) Jumalan käskyn torjumisen Aadamille, ettei tämä söisi määrätyn puun hedelmää Eedenin paratiisissa, joka aiheuttaisi kuolemanrangaistuksen hänen tottelemattomuudestaan ja 2) viettelevän tarjouksen Eevalle, että hän ja Aadam olisivat ”kuin jumalia”. Nämä omapäiset ja jumalaa matkivat opit ovat todella riivaajien inspiroimia ja aivan keskeinen osa New Age -liikettä ja Idän mystiikkaa.

Useimmat ovat tietoisia, että 1970-luku oli aikaa, jolloin protestoitiin sotaa vastaan, käytettiin psykedeelisiä huumeita, hippiliike vaikutti, sota loppui Vietnamissa, Beatles’ien suosio oli valtava ja nuoret yrittivät ”löytää itsensä”. Se yritys johti monet Lännestä Intiaan. Harvat kuitenkin tietävät, että tuohon aikaan oli myös käynnissä valtava lähetystyö Idästä Länteen käännyttämään ”kristittyjä” hindulaisuuteen levittämällä sen uskomuksia ja harjoituksia. Kirjassaan Yoga and the Body of Christ (Jooga ja Kristuksen ruumis), Dave Hunt kirjoitti:

ParamahansaIdän hindugurut, kuten Maharishi Mahesh Yogi, Baba Muktananda, Yogananda, Yogi Bhajan, Vivekananda, Bhagwan Shri Rajneesh, ja suuri joukko muita olivat tyytyväisiä kuullessaan 50-luvulla ja 60-luvun alussa, että suosittujen psykedeelisten huumeiden käyttämisen kautta miljoonat länsimaalaiset kokivat ruumiittoman todellisuuden, jonka olemassaolon länsimainen tiede oli kauan kieltänyt. He tunnistivat nopeasti, että valtaisat markkinat heidän opetuksilleen olivat avautuneet Lännessä. New Age -liike oli synnytetty. Jooga, jota Idässä kerran harjoittivat vain ”pyhät miehet”, tehtiin saatavaksi Lännen suurille joukoille ja se levisi pian kaikkialle jopa kirkkoihin ja evankelikaalien keskuuteen.

Kutsu kiiri hinduille ja joogan harrastajille: ”New Age -liike … on hyväksynyt Idän suuret ideat. … Valloittakaamme Amerikan kampukset aseenamme Vedanta-näky” [kirjasta America: The Sorcerer’s New Apprentice, p. 281]. Harvat, jos kukaan, ymmärsivät, että Länsi oli joutunut historian laajimman ja menestyksellisimmän lähetystyökampanjan uhriksi… Useimmista länsimaalaisista oli vaikeaa ajatella näitä hymyileviä, kumartelevia, nöyristeleviä ja muka ennakkoluulottomia joogeja, swameja ja lamoja lähetyssaarnaajina, jotka olivat päättäneet levittää mystistä evankeliumiaan. On suuri yllätys, että maailman suurin lähetysjärjestö ei ole kristillinen, vaan hindulainen – Intian Vishva Hindu Parishad (VHP). (Hunt, Yoga and the Body of Christ, s. 12).

Nuo gurut löysivät yleisönsä kaikkialta Lännestä, collegeiden kampuksilta aina Hollywood’iin. Kukaan ei kuitenkaan ollut menestyvämpi (eli petollisempi), kuin Beatles’ien guru Maharishi Mahesh Yogi. Brittiläisen pop-ryhmän yleisön huomioon saattamana hän esitteli uskonnollisia käsityksiään ja harjoituksiaan ”hengellisenä uudistusliikkeenä”. Vastustus kuitenkin nousi hänen tehokkaita yrityksiään vastaan saada ohjelmansa julkisiin kouluihin. Kun tuomioistuimet estivät sen, hän antoi sille uuden nimen “The Science of Creative Intelligence” (Luovan älyn tiede) ja myöhemmin Transcendental Meditation (TM = transsendenttinen mietiskely). Tuo menestys oli vailla vertaa ja antoi perusjuonen hindulaisuuden edistämiselle Lännessä: naamioida sen uskonnolliset juuret pseudotieteen sumuun; julistaa, että se edistää itsensä kehittämistä, terveyttä, mielenrauhaa, jopa ”hengellistä parantamista” niin kauan, kuin on ”ei-uskonnollista!”

Yksi New Age -liikkeen puoli, joka vahvisti sen hyväksymistä Lännessä, oli materialismin luoma hengellinen tyhjiö, kun se ei onnistunut tieteellisenä vastauksena ratkaisemaan ihmiskunnan lisääntyviä ongelmia. Arjen tasolla monet ymmärsivät, että aineellisen kaman omistaminen ei tuonut sitä onnellisuutta ja mielenrauhaa, joita luulivat sen tuovan. Joten ”hengellinen/mystinen” ratkaisu oli kypsä hyväksyttäväksi ja suuret joukot liittyivät siihen, varsinkin, kun siinä ei ollut liitteenä ”vastuuta eikä tuomitsevia säikeitä”. Silti siinä oli tärkeä ”säie”, joka rationaalisen länsimaisen mielen oli hyväksyttävä.

Hindulaisuudessa maailmankaikkeuden fyysinen todellisuus ei ole todellinen lainkaan. Se on maya, illuusio, josta pakeneminen on joogan päämäärä. Idän mystiikan mukaan aito todellisuus löytyy ei-fyysisestä maailmasta. Joillekin Lännessä annettiin aavistus, että näin voisi olla, perustuen heidän kokemukseensa tietoisuuden muutostilojen saavuttamisesta psykedeelisten huumeiden kautta. Timothy Leary ja Aldous Huxley johtivat tuota mieltä laajentavaa huumeparaatia tietämättä tai kieltäen sen tuhoisat fyysiset (ja hengelliset) seuraukset. Silti nuo ”huonot matkat” avasivat ovet selälleen guruille, jotka opettivat muka harmittomia menetelmiä saavuttaa jokin sellainen, jonka väittivät olevan korkeampi tietoisuus.

SUP-joogaMitä siis gurut, Idän mystikot ja NAM-johtajat kauppaavat Lännessä? Vaikka ”ikuinen viisaus” tuhansien vuosien aikana ei näytä ratkaisseen Idän laajoja ongelmia, niin tuleeko meidän hyväksyä sen väite, että se tulee valtavasti parantamaan Länttä? Ihan oikeasti? Se ei ole toiminut puhtaimmissa muodoissaan Idässä. (Hiljattainen The Times of India’n kommentti syntyperäiseltä intialaiselta julisti: ”Olen vakuuttunut, että me kuulumme maailman turmeltuneimpiin yhteiskuntiin. Ja se vain pahenee.”) Tuleeko meidän nyt uskoa, että Lännessä harjoitettavat homogenisoidut versiot (kuten Doga [jooga koirille], snowga [jooga ja lumilajit], naurujooga ja SUP-jooga [joogaa melottavalla lainelaudalla]) tuovat ratkaisun Amerikan vaivoihin?

Jälleen, mitä mainostetaan? Se on käsitys, että fyysinen maailma on illuusio, so. aito todellisuus on ei-fyysisessä maailmassa, johon mennään keskeyttämällä normaali tietoisuus. Tämä keskeyttäminen toteutetaan kokemalla tietoisuuden muutostila ensisijaisesti huumeiden ja/tai mietiskelyn kautta.

Ehdotan, että normaalin tietoisuuden keskeyttämisen asemesta soveltaisimme raamatullista mietiskelyn määritelmää, joka tarkoittaa välitettävän syvää harkitsemista. Gurujen filosofiat ym. yrittävät vakuuttaa meille, että tietoisuuden korkeamman tilan saavuttaminen on paljon parempi kuin säilyttää normaali tilamme, joka muka estää meitä tiedostamasta, että me kaikki olemme osa Jumaluutta. Lisäksi he väittävät, että tavanomainen tietoisuutemme estää meitä kokemasta jatkuvaa rauhaa ja autuutta elämässämme.

Pitäisikö meidän sitten viettää ajastamme suurin osa tai kaikki muuttuneessa tietoisuuden tilassa? Intiassa on joogeja, jotka tekevät niin. On ironista, että niiden, jotka toimivat normaalissa tietoisuuden tilassa, täytyy täyttää heidän fyysiset tarpeensa. Ei tarvita paljon ymmärrystä tunnistamaan hirveät seuraukset, jos yrittää elää elämäänsä vaihdellen tietoisuuden tilasta toiseen. Alkamisensa jälkeen New Age -liike ei koskaan ole selvinnyt käsittelemään hengellisesti monenkirjavien opetustensa ja harjoitustensa käytännöllisiä puolia. Se on vain puskenut eteenpäin ikään kuin olisi itsestään selvää, että hengellinen ruoho on vihreämpää toisessa todellisuudessa. Mutta se oli silloin. Ovatko maailma ja Länsi menneet eteenpäin? Eivät aivan. Kuten mainitsin alussa, niin nimi “New Age Movement” voi olla tänä päivänä vähän käytetty, mutta sen sisältö on piilotettu näkyville ja sen siemenet juurtuneet näköjään kaikkialle.

Ensi kuussa, jos Herra suo, otan esille joitakin Idän mystiikan monista manifestaatioista – erityisesti ne syvät jalansijat, joita käsitteet ja käytännöt ovat tehneet evankelikaaliseen seurakuntaan. Niin järkyttävää, kuin se onkin, se joka tapauksessa on vahvistettu profetioissa, jotka liittyvät luopumukseen, jonka Raamattu ilmoittaa tapahtuvan Herran paluun edellä. Niiden monien jakeiden joukossa, jotka osoittavat tämän luopumuksen, ovat 2. Tim. 4:3-4: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin ja Luuk. 18:8: Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Vaikka tuo tila on ennustettu, se on lausunto, joka viittaa kristikuntaan kollektiivisesti – ei yksilökristittyihin. Toisin sanoen, luopumus todella tapahtuu ja tarttuu ehkä useimpiin kristittyihin, mutta jokaista pidetään henkilökohtaisesti vastuullisena vaelluksestaan Herran kanssa. Lopunajan petos ei viettele jokaista kristittyä.

Aivan kuten Beatles’it olivat tärkein ponnahduslauta Maharishi Mahesh Yogi’n Idän mystiikan käynnistämiselle, niin myös elokuva Star Wars, joka ensiesitettiin vuonna 1977, teki suosituksi uskonnollisen käsityksen Jumalasta voimana. George Lucas, Star Wars’in luoja, kertoi Bill Moyers’ille, että häntä oli askarruttanut lapsuudesta saakka maailman uskontojen lukumäärä ja hän päätteli niiden kaikkien palvovan samaa Jumalaa. Siitä hän päätyi Voiman ikuiseen viisauteen, johon uskoo kaikkien uskontojen mahtuvan. Hän ei selvästikään tarkoittanut raamatullista kristinuskoa; silti tuo totuus on tuskin vaimentanut maailman innostusta persoonattomaan jumalaan, joka ei pidä ketään vastuullisena.

Vaikka Lucas ei enää valvo sitä, mitä loi 38 vuotta sitten, niin Voima on palannut ja on ehkä vaikuttavampi, kuin kaikissa aiemmissa filmisarjoissa. Alkumenestyksensä perusteella elokuvasta

Star Wars: The Force Awakens (Tähtien sota: Voima herää) on tulossa elokuvahistorian suurin kassamenestys. Niille elokuvan katselijoille, jotka eivät ehkä tiedä, mikä se Voima oikein on (en osaa kuvitella kuka se voisi olla, mukaan lukien valosapelia heiluttavat hyvin nuoret) sitä selitetään kautta filmin, kuten Han Solo’n perusopetuksessa. Tämä on todellakin jo nähtyä New Age -mystiikkaa.

Vaikka voi odottaa maailman herkuttelevan New Age’in tarjoamalla taivaspiirakalla, niin on sekä järkyttävää että masentavaa nähdä kristittyjen soveltavan siihen vain vähän tai lainkaan raamatullista erottamista. Ensi kuussa: ”Kristillistetty” itämainen mietiskely, ”kristillistetty” jooga ja niihin liittyvät ”kristillistetyt” harjoitukset.

TBC

Aihe jatkuu artikkelissa New Age -mystiikka – ei mitään uutta, osa 2.

Read Full Post »

YOGA: Exercise or Religion – Does it Matter?
Light House Trails’in minikirja 8.10.2015 by Ray Yungen, suom. SK

joogaRYSe hetki vaivaa minua vieläkin. Kerran, kun olin pitämässä esitelmää eräässä kristillisessä collegessa New Age -hengellisyydestä, huomasin erään naisoppilaan nostavan katseensa kattoon, kun mainitsin sanan jooga. Se oli vähäinen ele, silti puhuen paljon – kuin sanoakseen, ”Hetkinen! Sehän on vain harjoituksia!” Oletin hänen reaktiostaan, että hän oli joogaohjaaja, tai ainakin perehtynyt aiheeseen ja uskoi, että joogaan osallistumisella ei ole mitään negatiivista vaikutusta osallistujan hengelliseen elämään. Tuo nuori nainenhan kävi kristillistä collegea, joten hän todennäköisesti otaksui olevansa kyllin arvostelukykyinen tietääkseen, oliko harjoitus pakanuutta, vai ei. Hän ei kuitenkaan antanut mitään raamatullista arviota joogasta ja aika sanattomasti puolusti sitä. Valitettavasti tämä trendi hyväksyä jooga ym. New Age -harjoitukset on vain kiihtynyt kristillisissä collegeissa, palvelutyöjärjestöissä ja jopa seurakunnissa.

Vain harjoituksia?

Nykyisin arviolta 24 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa on säännöllisesti mukana joogan jossakin muodossa.1 Kuntosalien suuri enemmistö, mukaan lukien YMCA:n ja YWCA:n (suomeksi NMKY JA NNKY) salit ja paikallisen yhteisön college, tarjoavat joogakursseja. Kansallisen terveysinstituutin (National Institute of Health) ja sairaudenestämiskeskusten (Centers for Disease and Prevention) tekemän uuden tutkimuksen mukaan lähes 10 % USA:n aikuisista ja 3 % lapsista osallistui joogaan vuonna 2012.2 Useimmat näistä aikuisista ovat ehkä hämärästi tietoisia joogan hindulaisesta komponentista, mutta katsovat sen olevan merkityksetöntä joogakursseille osallistumisen kannalta. Monet asana-asentoja tekevät näyttävät kokevan, että nämä harjoitukset ovat vailla mitään uskonnollista konnotaatiota.

Professori Bradley J. Malkovsky Notre Dame’n yliopistolta esittää seuraavan havainnon, joka hyvin osoittaa, kuinka jooga on muuttunut suhteellisen tuntemattomasta huomattavan vallitsevaksi:

Muistan, kun lähes 20 vuotta sitten ensi kerran mainitsin sanan jooga eräällä teologian kurssillani, niin monet oppilaistani, joista suurin osa oli kristittyjä, eivät voineet pidättää nauruaan. He ajattelivat, että koko joogan harjoittamisen idea on outo ja eksoottinen, jotain sellaista, jota muut uskonnot tekevät. Tuolloin vain yksi opiskelija 70:stä oli kokeillut joogaa, mutta nykyään melkein jokainen käsi nousee, kun kysyn, kuka on harjoittanut joogaa. Asiat ovat selvästi muuttuneet. Jooga on nyt yleisempää kuin koskaan Lännessä asuvien ihmisten keskuudessa.3

Professori Malkovsky jatkaa sanoen, että joogan suosio ei liity ensisijaisesti fyysiseen kuntoon, vaan siihen, että jooga on ikiaikainen systeemi, jolla on selvä hengellinen osatekijä:

Jos oppilaani menevät syvemmälle joogaan, kuin vain harjoittamaan āsana-asentoja, he oppivat kuinka paljon muinaisen Intian viisaus voi ravita heitä hengellisesti jopa täällä toisella puolella maailmaa 2000-luvun Amerikassa.4

Minusta on mielenkiintoista (mutta myös hämmentävää), että monet eivät todella tarkastele todellisuutta tämän jälkimmäisen lausunnon takana. Monille amerikkalaisille jooga on vain harjoitus, vaikkakin eksoottisemmasta päästä. Yleensä ihmiset ajattelevat, että erilaiset asennot auttavat parantamaan ja vahvistamaan ruumista. Jotkut voivat myös puolustella, että jooga rauhoittaa myös mielen, mutta olen vuosien tutkimuksesta päätellyt suhteellisen harvojen olevan tietoisia, että jooga on uskonnollinen harjoitus. Voinko todistaa sen?

Ajattele seuraavaa. Jos menet minkä tahansa kirjakaupan kunto-osastolle ja tarkastelet jooga-alaosastoa, niin melkein jokaisesta joogakirjasta löydät viittauksia joogan hengellisiin puoliin, kuten chakra-systeemi, kundalini jne. On aika harvinaista löytää joogakirja, joka ei sisältäisi klassisesta hindulaisuudesta löytyviä hengellisiä käsitteitä. Hartaille hinduille joogaa ei voi erotella fyysisiin ja hengellisiin osiin. Molemmat ovat harjoitukselle merkityksellisiä lopullisena päämääränä syvällinen uskonnollinen kokemus.

Sana ”jooga” tarkoittaa itseasiassa olla iestetty eli yhdistetty ruumiiltaan, mieleltään ja hengeltään Brahmaan (hindulainen käsitys Jumalasta).5 Se ei voi tulla hengellisesti selvemmäksi. Joogan kannattajat eivät voi erottaa joogan uskonnollista eli hengellistä puolta fyysisestä, koska fyysiset asennot ovat alusta saakka nimenomaan tarkoitettu palvelemaan kanavina joogan uskonnolliselle kokemukselle. Itseasiassa sitä ei voitaisi todella kutsua joogaksi ilman yhteyttä henkimaailman kanssa. Jooga on yhteys Brahmaan, hindulaiseen jumalakäsitykseen. Ellet ole matkalla yhteyteen Brahman kanssa, et voi todella kutsua sitä joogaksi.

Todellisuus joogan takana

Beth Shaw, YogaFit’in (järjestö, joka maailmanlaajuisesti on kouluttanut yli 200 000 ohjaajaa) perustaja ja pääjohtaja, opettaa, että joogaan sisältyy paljon enemmän, kuin vain fyysisiä harjoituksia. Kirjassaan hän paljastaa:

Muinainen mietiskelyn käytäntö on yhtä olennainen osa joogaa kuin asennot ja niillä on sama tarkoitus: ei virittäytyä ulos, vaan virittäytyä sisään taajuudelle, joka on ollut kauan unohduksissa, tai kenties tutkimatta.6 (kursiivi lisätty)

Mikä on tämä taajuus, josta hän puhuu? Joogaohjaaja ja -kirjailija Stephen Cope antaa vastauksen. Hän sanoo: ”Me kaikki olemme syntyneet jumalallisiksi. … Tämä on joogan ikuisen filosofian klassinen lausunto.”7

Tämä ei juuri jätä tilaa mielikuvitukselle, mitä tulee joogan harjoittamisen hengellisen puolen ymmärtämiseen. Cope on tehnyt kantansa joogaan vielä selvemmäksi kahdella seuraavalla lausunnolla:

Se, mitä etsimme, on jo luontomme ytimessä. … Olemme jo myötäsyntyisesti täydellisiä.8

Se tarkoittaa, että Jumala on täysin käytettävissämme joka hetki, koska Jumala on todellinen luontomme.9

Jooga on ollut ponnahduslauta New Age’iin melkoiselle joukolle ihmisiä. Yksi heistä, Jack Canfield (bestseller-kanakeittokirjojen tekijä), todistaa saaneensa hengellisen käynnistysapunsa joogatessaan.

Collegessa hän otti joogakurssin valinnaisena, mietiskeli ja tuli uskovaiseksi. Hän sanoi, että ”tunsi jumalan virtaavan kaikkien asioiden läpi”.10 Kirjassaan The Success Principles (Menestyksen periaatteet), hän kirjoittaa:

Kun mietiskelet ja tulet hengellisemmin viritetyksi, osaat paremmin erottaa ja tunnistaa korkeamman minäsi (self) äänen.11

Tämä on pohjimmiltaan jooga 101:tä.

Edesmennyt okkultisti ja ”profetissa” Alice Bailey pohti myös tätä samaa määritelmää. Bailey tunnusti, että jooga oli jotakin olennaista New Age -hengellisyyden leviämiselle. Hänen sitä koskeva pohdiskelunsa osoittaa sen painon, jonka okkultismi uskontona panee joogan harjoittamiselle. Voit nähdä sen, kun hän ehdottaa seuraavaa:

Joogi, eli sellainen, joka on saavuttanut unionin (sillä jooga on unionin tiede), tietää itse, koska on todellisuudessa … tietää itse olevansa, kaikista vastaväitteistä huolimatta, Jumala.12 (sulkeet alkuperäiset).

Jopa Aleister Crowley, 1900-luvun johtava okkultismin puolustaja, näki joogan elintärkeänä hengelliselle elämälleen. Hän tarjosi mielipiteitään ja havaintojaan kirjassaan Eight Lectures on Yoga (Kahdeksan luentoa joogasta). Tähän teokseen on viitattu ”tieteellisimpänä ja kattavimpana teoksena joogasta, mitä koskaan on kirjoitettu”.13

Raamatullisen erottamisen harjoittaminen

Ei voida ylikorostaa, että erottaminen (discernment: arvostelukyky, tarkkanäköisyys) ja asianmukainen reaktio siihen, mitä on huomattu, on yksi kypsän kristityn tunnusmerkeistä. Elämme ajassa, jossa joogan kaltaisten muodikkaiden harjoitusten hyväksymistä taotaan meihin joka puolelta lopputuloksen ollessa ekumeeninen yleinen hengellisyyksienvälisyys, joka sopii kaikille. Raamatulliselta näkökulmalta siinä ei kuitenkaan ole mitään järkeä.

Kristukseen uskovat ovat joutuneet muutamien vaarallisten ideoiden saaliiksi. Yksi on, että voimme rohkeasti käyttää pakanallisia lähteitä. Eli, kuten on suosittua sanoa: voimme syödä lihat ja sylkeä ruodot. Kristittyinä emme voi erotella annoksiin, minkä osan arvelemme vahingoittavan ja minkä hyödyttävän meitä. Jos perushengellisyys on vastoin Jumalan Sanaa, on sulaa hulluutta olla vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Toinen sanonta, jota usein käytetään puolustuksena, on vanha sananparsi: ”Älä heitä lasta pois pesuveden mukana.” Edesmennyt uskonpuolustaja Dave Hunt tapasi sanoa, että entäpä, jos se lapsi onkin Rosemary’n vauva? (viittaus kauhuleffaan 1960-luvulta).

Yksi syy, miksi jooga on tullut niin suosituksi, on, että siitä puuttuu monia niistä seksuaalisista tabuista, jotka sisältyvät juutalaiseen / kristilliseen perinteeseen. Toisin sanoen, syy, että jooga on yhteensopiva sellaisten ihmisten kanssa kuin Aleister Crowley, jota pidettiin yhtenä jumalattomimmista koskaan eläneistä ihmisistä, on, että jooga ohittaa langenneen ihmisluonnon luonnottomuuden (engl. perversity). Seuraava selonteko antaa meille pakottavaa ajattelemisen aihetta:

Näyttelijätär ja laulavien Judd’ien sisar ja tytär, Ashley Judd, kirjoitti kirjan yhteiskunnallisesta toiminnastaan koskien AIDS-epidemiaa eri puolilla maailmaa. Hänellä oli mukana matkoillaan läheinen ystävänsä ja kuuluisa joogaohjaaja Seane Corn. Judd kertoi lukijoilleen seuraavan tarinan korostaakseen erästä hengellistä näkökohtaa:

1980-luvulla Corn oli työskennellyt baarimikkona homojen yökerhossa. Eräs kerhon kanta-asiakkaista, Corn’in hyvä ystävä, kuoli AIDS:iin. Judd selittää, kuinka ennen kuolemaansa hän sanoi Corn’ille, että Jumala on jokaisessa tämän kohtaamassa henkilössä, jopa homobaarin kanta-asiakkaissa. ”Ohita tarina [elämäntapa] ja näe sielu”, mies sanoi hänelle. Corn sanoi sen olleen hänen ”ensimmäinen oppituntinsa joogan keskeisessä opinkappaleessa – että me kaikki olemme yksi”.15

Minusta on erityisen ongelmallista, että kirjansa alussa Ashley Judd kuvailee itseään evankelisena kristittynä. Evankelisen kristityn ei pitäisi uskoa filosofiaan, jota Judd on juuri tuonut esiin.

”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6: 9-11)

Väitänkö, että jokainen joogaava on pohjimmiltaan moraaliton? En ollenkaan, mutta voisiko olla niin, että ainakin osasyy siihen, että homoseksuaalisuus on tullut niin hyväksytyksi viimeisten 30 vuoden aikana ja nyt jopa osissa valtavirran kristikuntaa, on laajalle levinnyt joogan ja muiden mystiikkaan perustuvien harjoitusten vaikutus? Sitä varmasti kannattaa miettiä.

Uskovina meille sanotaan Room. 12:2:ssa: Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Olemme usein kuin Vanhan Testamentin israelilaiset, joille Herra sanoi, ”älkää totutelko itseänne pakanain menoon” (Jer. 10:2) ja joita kiellettiin avioitumasta pakananaisten kanssa (Jer. 16) ja sen sijaan rakastuivat heitä ympäröivien kansojen naisiin ja siten vieteltiin epäjumalanpalvontaan.

Kun jooga nähdään Kristuksen ristin linssin läpi, niin on selvää, että ne kaksi eivät sovi yhteen. Kun henkilö sekaantuu joogaan, hän astuu hienovaraisen, mutta voimakkaan, hengellisen petoksen piiriin.

Odottamattomia seurauksia

Russell Simmons’in tarina on erityisen mielenkiintoinen joogaa koskevien varoitusteni suhteen. Simmons oli katuelämän tunteva musta nuori, joka myöhemmin pärjäsi aika hyvin hip-hop (rap) -musiikin tuottajana. On ironista, että Simmons ei sopinut mihinkään New Age -stereotypiaan, mutta eräs ystävä, kuten hän sen ilmaisi, ”raahasi hänet joogakurssille” ja hän ”tajusi törmänneensä johonkin uskomattomaan”.16 Tämän seurauksena Simmons sai hengellisen näkökulman, joka aina seuraa joogan harjoittamista. Simmons kertoo:

Suuren osan aikaa näyttää, kuin ihmiset tykkäisivät enemmän kuunnella ulkopuolellaan olevaa Jumalaa, mutta minä uskon, että Jumala on jo sisälläsi. … Se Jumala, joka on meidän jokaisen sydämessä.17

Opiskelija, johon viittasin tämän kirjasen alussa, joka katseli kattoon, kun mainitsin joogan, olisi ehkä harkinnut uudelleen reaktiotaan, jos hänelle olisi esitetty ne faktat, jotka juuri olet lukenut tästä kirjasesta. Tätä juuri yritän sanoa, että jooga saa aikaan tietynlaisen tietoisuuden. Tuo tietoisuus on identtinen jonkin sellaisen kanssa, jota yleisesti kutsutaan New Age -hengellisyydeksi. Simmonsista on tullut suuri jooga”evankelista” ja hän on kirjoittanut kolme kirjaa (joista yksi on bestselleri), jotka on kohdennettu erityisesti nuorelle hip-hop- eli rap-yleisölle.

Christine Aguilera, kuten Brittney Spears’kin istuu hyvin tähän malliin. Eräässä vuoden 2015 ABC News’in uutisartikkelissa otsikolla Yoga Serving As Inspiration For Aguilera’s New Music (Jooga palvelee inspiraationa Aguilera’n uudelle musiikille) Aguilera sanoo:

… kun on kyse joogasta ja hengittämisestä … eikä tarkastella sitä harjoituksena vaan tunteena olla enemmän yksi Maaplaneetan kanssa jokaisen ollessa yhdistetty. Sillä tulee ehdottomasti olemaan heijastus uuteen levyyn.18

Aguilera vaikuttaa miljooniin nuoriin tyttöihin, jotka näkevät hänet roolimallina ja jäljittelevät häntä. Aguilera ei ole poikkeus.

Länsimaissa joogasta on tullut paljolti naispohjainen ilmiö; nyt kuitenkin myös kasvava määrä miehiä joogaa. Huomattava osa näistä Simmons’in kaltaisista miehistä ja naisista ovat jatkaneet ja tulleet joogan ”lähetyssaarnaajiksi” tarkoituksena käännyttää perheenjäseniä, ystäviä, työtovereita jne. Sellainen käännytystyö on tuottanut eri puolilla maailmaa kymmeniä miljoonia, jotka ovat harjoittaneet joogaa. Ajattelepa tätä: jos jokainen näistä ihmisistä pystyy vaikuttamaan vain viiteen tai kuuteen ihmiseen elinaikanaan suhteessa joogaan, niin näkisimme hyvinkin yli neljännes-miljardi ihmistä.

Ei voida ohittaa, että vaikka henkilöllä ei olisi mitään mielenkiintoa joogan hengellisiin juuriin, niin ottamalla joogakurssin, tai jopa osallistumalla videon tai kirjojen kautta hän voi altistua hindulaiselle hengellisyydelle, joka on luontaista joogaamisessa. Ihmisten pitäisi käsittää, että jooga on uskonnollinen ilmaus ja siksi sitä ei voi lokeroida (so. harjoitus versus uskonto). Jo perinteinen hindulainen tervehdys, Namasté, joka lausutaan joogakurssien lopussa, on hengellinen. Käännettynä se tarkoittaa: ”Jumala minussa kumartaa (tai tervehtii) jumalaa sinussa.” Itse asiassa Namasté sulkee piiriinsä Vesimiehen Ajan hengellisyyden koko kirjon.

Kristittyinä meidän on tärkeää käsittää tämän tilanteen vakavuus ja ymmärtää se, mitä tri. Malkovsky tuo tietoisuuteemme. Todennäköisesti perhe- tai ystäväpiirissäsi on niitä, jotka ovat sekaantuneet joogaan. Kustantajani Lighthouse Trails kertoi minulle, että he saavat usein puheluita ihmisiltä, jotka kertovat, että heidän seurakuntansa joogaavat ja usein pastorien vaimojen ja naistentyön johtajien yllytyksestä ja johdolla. Sitä, mikä kerran oli lähes ennenkuulumatonta evankelisissa seurakunnissa, ollaan nyt lisääntyvästi hyväksymässä.

Kirjassaan tri. Malkovsky etenee todistamaan juuri sitä, mitä yritän välittää tässä kirjasessa:

Monet, joita joogaharjoituksiin ryhtyessään mietiskely ei alkuun kiinnosta, vähitellen löytävät sen arvon, varsinkin, jos heillä on opettaja, joka ymmärtää, että joogan lopullinen päämäärä on hengellinen terveys, ei pelkästään fyysinen.19

On yllättävää, että muutamat joogan puolestapuhujat kyllä näkevät joogan ja kristinuskon luontaisen törmäyskurssin.

Stephanie Syman kirjassaan The Subtle Body: The Story of Yoga in America (Huomaamaton ruumis: Joogan tarina Amerikassa) itseasiassa tekee samoja johtopäätöksiä kuin minä. Hänen havaintonsa on, että huolimatta joogayhteisön lupauksista, että jooga ”ei ole ristiriidassa pyhimpien uskomustemme kanssa”,20 se voi hyvinkin olla. Hän selittää:

subtlebodyTässä joogan kannattajat voivat todellisuudessa olla väärässä.

On vaikeaa yhteensovittaa juutalaiskristillisten käsitysten kanssa Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä huomaamaton ruumis (eng. subtle body) [chakrat] ja mahdollisuus kokea oma jumaluus metodisesti noudattamalla harjoitus- hengittämis- ja mietiskelyohjelmaa, mutta me tunnumme olevan halukkaita ohittamaan erimielisyydet.21

Joogasta on tullut niin hyväksytty ja syvälle juurtunut länsimaissa, että sen voi löytää kaikkialta ja minä todella tarkoitan, että kaikkialta! Hiljattain olin kulkemassa hyvin pienen kaupungin läpi Länsi-Montana’ssa ja yllätyin nähdessäni joogastudion keskellä kaupunkia. Se, mikä todella kiinnitti huomioni, oli, että studio oli nimetty hindujumalattaren mukaan, Shakti!

Joogabuumi, joka alkoi 1990-luvulla, muuttaa yhteiskuntamme kudoksen tavalla, joka kestää pitkälle tulevaisuuteen. Ihmisten täytyy olla tietoisia, että jooga palvelee hengellisiä päämääriä ja myös tiedostaa, mitä tuon hengellisyyden luonne tuo mukanaan. Jooga on namasté-uskonto (so. ihminen on Jumala). On tosiasia, että joogassa ei tarvita Jeesuksen Kristuksen ristiä.

Sitä vastoin Raamattu sanoo:

”… osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa” (Ef. 2:7).

Viitteet:

  1. Kim Painter, ”Ancient Practice of Yoga Now a Growth Industry” (USA Today, March 3, 2015; http://www.usatoday.com/story/news/nation/2015/03/01/yoga-health-fitness-trends/23881391/).
  2. Ibid.; information taken from the survey at https://nccih.nih.gov/research/statistics/NHIS/2012/mind-body/yoga.
  3. Bradley Malkovsky, God’s Other Children: Personal Encounters with Love, Holiness, and Faith in Sacred India (HarperCollins, Kindle Edition), p. 152.
  4. Ibid.
  5. For example: http://www.universalspirityoga.com/whatisyoga.html.
  6. Beth Shaw, Yoga Fit(Champaign, IL: Human Kinetics, 2015, 3rd Edition), p. 315.
  7. Stephen Cope, Yoga and the Quest for the True Self (New York, NY: Bantam Books, 1999 edition).
  8. Ibid.
  9. Ibid.
  10. Jack Canfield, Mark Victor Hansen, Dare to Win (New York, NY: Berkeley Books, 1994), p. 195.
  11. Jack Canfield,The Success Principles (New York, NY: HarperCollins, 2015, 10th anniversary edition), p. 377.
  12. Alice Bailey, From Intellect to Intuition (New York, NY: Lucis Publishing Company, 16th Printing, 2012), p. 189.
  13. A review of Aleister Crowley’s book, Eight Lectures on Yoga: https://books.google.com/books/about/Eight_Lectures_on_Yoga.html?id=Ft4KAAAACAAJ.
  14. Dave Hunt, “Has The Church Sold Its Birthright To Psychology?” (The Berean Call; https://www.thebereancall.org/content/has-church-sold-its-birthright-psychology).
  15. Ashley Judd, All That Is Bitter and Sweet: A Memoir (New York, NY: Ballantine Books, 2011), p. 286.
  16. Russell Simmons with Chris Morrow, Do You!: 12 Laws to Access the Power in You to Achieve Happiness and Success (New York, NY: Penguin Group, 2007, Kindle Edition), Kindle Location: 1142.
  17. Ibid., 1047.
  18. Mesfin Fekadu, “Yoga Serving As Inspiration For Aguilera’s New Music” (ABC News,October 7, 2015, http://abcnews.go.com/Entertainment/wireStory/yoga-serving-inspiration-aguileras-music-34309801).
  19. Bradley Malkovsky, God’s Other Children, cit., p. 146.
  20. Stefanie Syman, The Subtle Body: The Story of Yoga in America (New York, NY: Farrar, Straus, and Giroux, 2010), p. 291.
  21. Ibid.

 To order copies of YOGA: Exercise or Religion—Does it Matter?, click here.

 

Read Full Post »

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.



Richard Foster – Celebration of Deception

By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

munkkiHelmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).1 Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).2

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”3 Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

meditaatioFoster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”4 Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi:Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.5 Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia6). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford7 on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).8 Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”9 Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.10 Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.11 Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.12

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.13 Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.14

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”15

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”16 Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

  1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
  2. 24.
  3. 29.
  4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
  5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
  6. 111-125.
  7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
  8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
  9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
  10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
  11. http://www.sdiworld.org
  12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
  13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
  14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
  15. Armstrong, Future
  16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

By Paul Proctor, suom. Samuel Korhonen

Used by permission. See http://cetf.co/ho4pUA and http://cetf.co/goztqL for source files

Tämä voi tulla shokkina useimmille kristityille, mutta jos tutkit vanhempia raamatunkäännöksiä, sanaa ”tunteet” ei käytännössä ole olemassa. Ja missä se todella esiintyy, sillä on enemmän pinnallinen, jopa negatiivinen ominaisuus, kuin positiivinen; ja kuitenkin, kun katsomme ja kuuntelemme monia johtajia tai maallikoita tämän päivän seurakunnissa, niin emme näe vain selvää kiinnittymistä tunteisiin, sekä fyysisiin että emotionaalisiin, vaan myös huomaamme, että nuo tunteet ovat paljolti tulleet uskon korvikkeeksi. Itse asiassa jos laitat sanan ”tunteet” joka paikkaan, missä noissa vanhemmissa käännöksissä näet sanan ”usko”, niin sinulle selviää, mikä motivoi ja ohjaa tämän päivän keskiverto ”kristittyä” – Lyhyesti: useimmat meistä eivät noudata Jumalan Elävää Sanaa uskon kautta; noudatamme vain tunteitamme ja kutsumme sitä ”uskoksi”.

Tämä ei vaadi Raamattua.

Kun ajattelee profeetta Jeremian vakavia sanoja:Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen…” niin sen pitäisi saada meidät kriittisesti tarkastelemaan, mikä panee meidät liikkeelle. Jos palvontamme ja Jeesuksen Kristuksen palveluksemme mitataan mielialalla, niin saanko ehdottaa, että ”kristinuskomme” on enemmän teatteria kuin teologiaa?

Voisiko olla, että nuo kreikkalaisista komedioista ja tragedioista otetut nauravat ja itkevät naamarit, jotka kerran riippuivat vanhoissa elokuvateattereissa, kuuluvat nyt tämän päivän kirkkojen seinille? Rehellisesti sanoen, eikö se ole sitä, mitä varten monet meistä tulemme kirkkoon näinä päivinä – toivossa kokea makea nauru tai itku ystävien kanssa mieltä muuttavan musiikin, motivaatiopuhujien, elokuvaleikkeiden, draaman ja sokeristen välipalojen auttamana? Eikö tämä ole sitä, mitä monet nykyajan saarnaajat, opettajat, pastorit ja ylistyksen johtajat yrittävät edistää seurakuntalaistensa ja luokkansa jäsenten keskuudessa tunteellisten esitysten ja taidokkaiden produktioiden kautta… voimakkaita tunteita, jotka synnyttävät naurua, kyyneliä ja aplodeja?

Ja jos et ole huomannut, niin hyökkäystä johtamassa ovat ihmiset, jotka ovat hyvin ”intohimoisia”.

”Intohimo” (engl. passion) on näet muotisana, jota käytetään yleisesti nykyajan kristittyjen keskuudessa antamaan eri sortin ”minstries’eille”, vaikka kuinka abstrakteille ja oudoille koetun oikeutuksen. Jos kristitty on ”intohimoinen” jostakin, sen otaksutaan ja hyväksytään olevan Jumalan säätämää siitä huolimatta, mitä Raamattu opettaa. Lihana meitä vedetään luonnollisesti kenen tahansa ja minkä tahansa luokse, joka tyydyttää meitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmiset, paikat ja asiat, jotka saavat meidät tuntemaan hyvää oloa, olisivat meille hyväksi. Tunteita on helppo manipuloida, varsinkin ryhmäasetelmissa, joissa konsensus on kuningas ja nuo tunteet voivat tulla esteiksi kuuliaisuudessamme Kristukselle, kun teemme ne ensisijaiseksi motivaatioksemme ja navigaattoriksemme elämän läpi.

Tiedämme, että huumeet, alkoholi, ruoka, seksi, viihde, virkistys ja ura voivat kaikki olla riippuvuutta aiheuttavia ja tuhoisia väärinkäytettyinä. Lisää maine ja vaikutusvalta sekoitukseen, jossa ylpeydestä tulee kiihdytin ja sinulla on räjähdysherkkä yhdistelmä. Se, mitä useimmat meistä, edes kristityistä, eivät kuitenkaan tiedosta, on, että tämän kaiken sydämessä on hienovarainen Jumalan Sanan syrjään asettaminen hyvältä tuntumisen vuoksi. Jotkut meistä tekevät sen tulosten vuoksi ja toiset suhteiden. Käärmeen viettelevät sanat pettivät Eevan ja hän otti kielletyn hedelmän saadakseen tuloksia ja siten tunteakseen itsensä hyväksi. Aadam mukautui häneen heidän suhteensa vuoksi säilyttääkseen yhteyden ja hyvät tunteet heidän välillään. Eeva valitsi tulokset ja Aadam suhteet – kumpikin valitsi hyvän olon tunteen Jumalan kustannuksella; ja se kostautui.

Tämä on 2000-luvun seurakunta.

Huomatkaa, että päämäärä tässä ei ole, että tuntuisi pahalta, vaan kuulla, totella ja julistaa Jumalan Sanaa siitä riippumatta, miltä kenestäkin tuntuu. Kun sivuutamme Hänen Sanansa säästääksemme omia tunteitamme, me vastustamme Pyhää Henkeä. Ja kun pidätämme Sanan toisilta säästääksemme heidän tunteitaan, kätkemme todistuksemme ja osoitamme yhdelle ja kaikille, että olemme kiinnostuneet enemmän vuohien tyydyttämisestä, lampaiden viettelemisestä ja juoksemisesta valtoimenaan lauman kanssa, kuin Paimenelle alistumisesta.

Tässä on syy, että seurakunta on sellaisessa alamäessä – koska olemme poistumassa tieltämme emmekä säästä kustannuksia mukautuaksemme Jumalan ja Hänen Sanansa asemesta ihmisiin ja heidän intohimoihinsa. Odotammeko todella Herran siunaavan ja lisäävän sen?

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:1-4)

Pyrkiessään parempiin sekä fyysisiin että emotionaalisiin tunteisiin tämän päivän kristityt ovat kääntymässä, ei vain itämaiseen mystiikkaan saadakseen hyvältä tuntuvia tuloksia joogan ja mantramietiskelyn kautta, vaan myös ihmisten puoleen muista uskonnoista ja uskomuksista saadakseen hyvältä tuntuvia suhteita huolimatta Raamatun varoituksista ”tyhjien hokemisien” tarjoamisesta rukoukseksi ja ”yhteisen ikeen kantamisesta” yhdessä uskottomien kanssa. Niin tehden 2000-luvun seurakuntaa ollaan johtamassa uskontoon, jossa ei ole väliä niinkään sillä, mitä uskot, kuin sillä, miltä sinusta tuntuu.

Tämä ei ole kristinuskoa – tämä on tunneuskoa (Feelianity).

Vanha 60-luvun iskulause, ”Jos se tuntuu hyvältä, niin tee sitä”, on nyt terveyden ja moraalin mitta täällä Amerikassa ja leviää kuin rutto tunnustavien kristittyjen keskuudessa saaden vain vähän, tai ei ollenkaan, vastustusta seurakunnan johtajilta, joiden pitäisi tietää paremmin. ”Kristillinen mystiikka”, johon usein viitataan ”kontemplatiivisena hengellisyytenä”, esiteltiin monille protestanteille Esiintulevassa Kirkossa ja sen kautta ja on nyt valtavirtaa, kiitos ”Willowbackilmiön”, kuten Lifeway Research’in Ed Stetzer sitä kutsuu – viitaten valtavaan määrään seurakuntia, jotka hyväksyivät ja omaksuivat opetukset ja käytännöt kirjoista Becoming A Contagious Christian (kirjailija ja pastori Bill Hybels, Willow Creek Community Church) ja Purpose Driven Life (kirjailija ja pastori, Saddleback Community Church). (Em. kirjat on suomeksi julkaissut Päivä Oy nimillä: Tavalla tai toisella tarttuva usko ja Tavoitteena elämä: mitä ihmettä varten olen täällä?)

Hiljattaisessa tennesseeläisessä artikkelissa otsikolla, More churchgoers ditch their denominations (Yhä useammat kirkossakävijät hylkäävät kirkkokuntansa), lukijat saavat tietää, että kirkossakävijät ovat yleensä ”hyljänneet kirkkokuntansa” seurakuntaverkostojen vuoksi luoden, tämän kirjoittajan näkemyksen mukaan, tosiasiallisen kirkkokunnan, joka perustuu, ei ehdottomaan Jumalan sanan totuuteen, vaan päämäärä-pyhittää-keinot-”evankeliointiin”, jossa tulokset ja suhteet ovat kaikki kaikessa.

Seurakunta ei kuitenkaan kasva – ainakaan täällä Amerikassa, koska kristityt eivät ota ristiään väittämänsä Vapahtajan vuoksi ja ympäröivät useimmiten itsensä korvankutkuttajilla, jotka sanovat heille, mitä he haluavat kuulla ennemmin, kuin mitä Jumalan Sana sanoo – uskoen, että kun tuntuu hyvältä, se on hyvä ja kun tuntuu pahalta, se on paha.

Tämän päivän seurakunta näet tuottaa Jeesukselle Kristuksen seuraajien asemesta tunteilijoita (feelers). Mutta uskooko kukaan hetkeäkään, että Herrasta ristillä tuntui hyvältä? Keskittikö alkuseurakunta ponnistuksensa ja huomionsa parempaan terveyteen, parempaan elämään ja tämän maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi? Jos he tekivät niin, he epäonnistuivat surkeasti.

Kun ahdistus lopulta tulee Amerikkaan, monet tämän päivän ”kristityistä” luulevat Jumalan kääntäneen heille selkänsä, tai ettei Häntä todella ole edes olemassa, koska eivät koskaan ole oppineet, että yksinäisyys, menetys, kavaltaminen, tuska, hylkääminen, pilkka, uhri ja kärsimys kuuluvat kaikki uskollisen kristityn vaellukseen. Ja kun joku tulee tarjoten vaihtoehtoa, monet seuraavat häntä omana kristuksenaan, koska se tuntuu heistä niin hyvältä.

Kaikesta huolimatta uskon, että tulee olemaan toisia, jotka oppivat Jumalan armon kautta, jos elävät kyllin kauan menettääkseen kaiken ja jokaisen heille rakkaan ihmisen, että se, mitä he luulivat nykyajan kristinuskoksi, oli todellisuudessa vain luopumusta ja että ihmisen rakkautta Jeesukseen ei mitata heidän myöntymisellään tähän langenneeseen maailmaan sen hyvältä tuntuviin tapoihin ja niiden hyväksymisellä, vaan ennemmin heidän kuuliaisuudellaan Hänen Sanalleen ja valmiudellaan menettää kaikkensa Hänen ja Hänen tulevan valtakuntansa vuoksi.

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? (Mark 8:36)

Read Full Post »

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

Older Posts »