Loistava vaihtokauppa: voimassa koko ikuisuuden

The Great Exchange: Effective for all Eternity
David O. Dykes 2017, suom. SK

Jeesuksen kuolema, Hänen ylösnousemuksensa ja takaisin taivaaseen astumisensa ovat sydän Jumalan ponnistuksessa pelastaa Hänen kansansa heidän synneistään. Kristillisessä opetuksessa ”vanhurskautus” on käsite synnittömän Vapahtajan kuolemalle, joka muodostaa laillisen korvauksen Hänen kansansa synnin syyllisyyden ja rangaistuksen poistamisesta. Samanaikaisesti Hänen kuolemassaan Jeesuksen täydellisen pyhä elämä Hänen lihansa päivinä myös luetaan katuvien epävanhurskasten syntisten hyväksi. Jeesuksen täydellisen elämän vuoksi uskova syntinen on nyt Jumalan näkökulmasta saanut anteeksi kaikki synnit ja puettu Jeesuksen omaan maanpäälliseen vanhurskauteen. Tämä anteeksiantamus ja ansioksi luettu vanhurskaus on pelkkä lahja ja saatu yksin uskon kautta kääntymyksessä.

Jos vierailet Manhattanin saarella, niin näet Inwood Park’iin mennessäsi muistomerkin, joka on muistona paikalle, jossa hollantilainen kuvernööri Peter Minuit teki hämmästyttävän vaihtokaupan. Minuit vaihtoi vähän punaista kangasta, messinkinuppeja ym. rihkamaa intiaanien kanssa kokonaiseen saareen, jota nyt kutsumme Manhattaniksi. Rihkaman arvo oli 60 guldenia eli noin 24 dollaria, joten hän vaihtoi 24 dollarin helyt 14 000 eekkeriin – se on pennin verran jokaisesta kuudesta eekkeristä. Montakohan miljardia dollaria tuon kiinteistön arvo on tänä päivänä? Ajattelet ehkä, että olipa se aika epäsuhtainen kauppa, mutta se vaihtokauppa, josta aion puhua, saa Manhattanin oston näyttämään ihan asialliselta. Aiomme nyt tarkastella sitä suurta vaihtokauppaa, jossa Jumala otti minun syntini ja laittoi ne Jeesuksen päälle samalla, kun antoi minulle Kristuksen vanhurskauden. Mikä vaihtokauppa se olikaan!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:18-21)

Tämä on jae, johon keskitymme – se loistava vaihtokauppa:

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21).

Tämän jakeen sanoma on yksinkertaisesti syvällinen ja syvällisesti yksinkertainen. Jakeen englanninkielisessä käännöksessä on 23 sanaa ja jokaisessa sanassa kahta lukuun ottamatta on vain yksi tavu. Jerry Bridges ja Bob Bevington kirjoittivat kirjan nimeltä The Great Exchange. He kirjoittavat: ”Ei olisi vähättelyä sanoa, että tämä jae on koko Raamatun yksittäinen avainjae.” He kuvailevat loistavaa vaihtokauppaa näin: ”Risti, jolla Jumal-ihminen, Jeesus Kristus, vaihtoi paikkaa lunastamiensa syntisten kanssa vaihtaen oman täydellisen vanhurskautensa heidän syntiinsä, tuomioonsa ja kuolemaansa” (sivut, 5, 186). Haluan jakaa kanssasi kolme ihanaa etua, jotka ovat tulleet Jumalan lapsille loistavan vaihtokaupan kautta.

(1) JUMALA VAIHTAA MINUN SYYLLISYYTENI HÄNEN SUOSIOONSA

750 vuotta ennen ristiä profeetta Jesaja sanoi näin meistä ja Jeesuksesta: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes. 53:6). Tämä on osuva kuvaus meistä kadotetussa tilassamme – me haluamme asioita omalla tavallamme! Me olemme luonnoltamme itsekeskeistä väkeä.

Yksi suurimmista ihmisten kohtaamista ongelmista on syyllisyys ja häpeä, joita he kantavat menneisyytensä erehdyksistä. Jokainen meistä on menneisyydessä tehnyt asioita, joita kadumme. On kaikenlaisia oma-apukirjoja, seminaareja ja new age -mantroja, joilla yritetään auttaa ihmisiä käsittelemään musertavaa syyllisyyden tunnettaan. Mutta tiedätkö MIKSI ihmiset tuntevat tätä sisäistä syyllisyyden ja häpeän taakkaa? Koska kadotetussa tilassamme me OLEMME syyllisiä ja meidän PITÄISI hävetä. Raamattu sanoo: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? (Jer. 17:9). Ihmisen ongelman sydän on ihmissydämen ongelma. Me olemme luontosyntyisiä syntisiä (natural born sinners) ja ainoa keino saada syyllisyytemme poistetuksi on mennä ristille ja hyväksyä suurin osoitus Jumalan armosta – Jeesus, joka ottaa syyllisyytemme ja häpeämme päällensä.

Kussakin pääväitteessäni on osoitettu kolme ihanaa Raamatun oppia. Jotkut luulevat, että opista saarnaamisen on oltava tylsää ja ikävystyttävää ja valitettavasti jotkut saarnaajat ovat tehneet opin yhtä kuivaksi kuin pöly ja kuolleeksi kuin faarao Tutankhamon. Opit ovat kuitenkin kerta kaikkiaan sykähdyttäviä elämän muuttavia totuuksia! Opista saarnaaminen on kuin lihan syömistä – se vaatii vähän enemmän vaivaa sulatella, mutta se on sinulle terveellistä. Valitettavasti seurakunnat ovat täynnä aliravittuja uskovia, jotka eivät todella tiedä, mitä uskovat, koska heitä on ruokittu enimmäkseen hengellisellä kermavaahdolla. Siinä on paljon sanoja, mutta siihen et voi todella upottaa hampaitasi. Ota siis esille veitsesi ja haarukkasi ja ruokkikaamme itseämme joillakin tuhdeilla opeilla nyt!

Oppi: Jumalan armo

Ensimmäinen suurenmoinen oppi, jonka näemme, on Jumalan armo. Paavali kirjoitti Tiitukselle: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille” (Tiit. 2:11). Me näemme Jumalan armon tässä jakeessa, koska saamme tietää, että Hän aloitti pelastuksemme. Loistava vaihtokauppa oli Hänen suunnitelmansa, ei meidän. Ensimmäinen sana jakeessa on “Jumala” ja viimeinen sana jakeessa on “Jumala”. Lunastus alkaa ja loppuu Jumalan kanssa. Loistavasta vaihtokaupasta ei unelmoinut joku ihminen, vaan se syntyi Jumalan sydämessä ja mielessä. Meidän osuutemme oli syyllisyys ja Hänen osuutensa oli armo. Suosikkimääritelmäni armolle on, että se on sitä, että Jumala antaa minulle, mitä tarvitsen – ikuisen anteeksiantamuksen – sen sijaan, että antaisi mitä ansaitsen – ikuisen rangaistuksen.

Kaikista uskonnoista, jotka väittävät, että on olemassa Jumala, kristinusko on ainoa, joka sisältää armon Jumalan. Uskonnossa ihmiskunta etsii Jumalaa, mutta kristinuskossa Jumala etsii ihmiskuntaa. Joten MIKSI Raamatun Jumala ottaa ensimmäisen askeleen kohti sovintoa? Koska Raamatun mukaan meidän Jumalamme on rakkauden Jumala. Jumalan suuri rakkaus sai Hänet lähettämään poikansa ottamaan meidän syntimme ja antamaan meille Hänen vanhurskautensa.

Minun reaktioni: Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon!

Joten mikä on reaktioni tämän totuuden perusteella? Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon. Kuten laulussa sanotaan: Oh, the love that drew salvations plan, Oh, the grace that brought it down to man. Paavali oli niin Jumalan armon valtaama, että vankilassa ollessaan kirjoitti: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4). Mitä enemmän ymmärrät, kuinka syyllinen olit, sitä enemmän iloitset Jumalan rakkaudessa. Paavali sanoi itseään syntisistä suurimmaksi ja eli iloista ja kiitollista elämää Jumalan rakkauden ja armon vuoksi.

Jumalan ihmeellisen rakkauden pitäisi muuttaa meidät ikuisesti niin, että elämme iloiten. Siksi rakastan tuota Chris Tomlin’in laulua, jossa sanotaan: ”I’m forgiven, because you were forsaken; I’m accepted: You were condemned; I’m alive and well, Your spirit is within me; because you died and rose again.” Ja sitten kertosäe tiivistää sen: ”Amazing love, how could it be: that you my King, woukd die for me? Amazing love, I know it’s true; and it’s my joy to honor you; in all I do; I honor you.” Loistavan vaihtokaupan toinen osa on:

(2) JUMALA VAIHTAA MINUN EPÄONNISTUMISENI HÄNEN ANTEEKSIANTAMUKSEENSA

Tämä jae alkaa sillä, että Jumala aloittaa sovinnon – se on Jumalan armo, mutta sitten huomaat, KUINKA Jumala teki sen. Hän teki sen tekemällä Hänet, ”joka ei synnistä tiennyt meidän tähtemme synniksi”. Tämä jae vahvistaa, että Jeesus oli täysin synnitön. Raamattu sanoo, että Jeesusta kiusattiin kaikin tavoin, niin kuin meitäkin, mutta Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Jopa Pilatus sanoi Hänestä: ”En löydä tästä miehestä mitään syytä.” Jeesus oli viaton. Silti Hän otti päällensä meidän ansaitsemamme rangaistuksen. Myös Jesaja ennusti Hänestä näillä sanoilla: ”…mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5). Ajattele noita kolmea sanaa: haavoitettu, runneltu ja rangaistus. Niihin sisältyy, mitä Jeesus kesti puolestamme. Mutta huomaa SYY, miksi Jeesus kärsi: meidän rikkomuksemme ja pahat tekomme.

Oppi: Kristuksen sijaissovitus

Tähän totuuteen sisältyvä oppi on: Kristuksen sijaissovitus. Raamattu sanoo: ”…joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’” (1. Piet. 2:24). Me kaikki tiedämme, mitä korvaaminen on – me korvaamme voin margariinilla. Urheilussa korvike on joku, joka menee peliin ottamaan toisen pelaajan paikan. Jeesus korvasi meidät ristillä. Sana sovitus tarkoittaa ”maksaa velka”. Paras keino ymmärtää sanan (engl. atonement) merkitys on jakaa sana osiin ja lausua se ”at-one-ment”. Olimme syntiemme tähden erossa Jumalasta ja kun Jeesus maksoi velkamme, hän tarkoitti (meant), että olisimme yhtä (at-one) Jumalan kanssa.

Golgatalla Jeesus korvasi minut. Hän kesti ruoskimisen, jonka olisi pitänyt repiä minun selkäni. Orjantappurakruunun, joka lävisti hänen päänsä, olisi pitänyt olla minun päässäni. Hän koki helvetin minun tähteni. Ajattele sitä, että helvetti on ero Jumalasta, ja kun Jeesus oli naulittuna ristille, Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ensimmäisen kerran iankaikkisuudessa ja ainoan kerran sen jälkeen, kun Jeesus koki vieraantumisen tunteen ja eron Isästään – se on helvetti. Raamattu sanoo, että helvetti on myös ulkoisen pimeyden paikka ja Jeesuksen riippuessa ristillä aurinko kieltäytyi loistamasta ja keskellä päivää tuli pimeä kuin keskiyöllä. Oli ikään kuin pyhä Jumala ei olisi voinut kestää syntiin katsomista ja siksi sammutti valot. Lisäksi helvetti on tuskan ja kärsimyksen paikka, eikä minun tarvitse muistuttaa sinua Jeesuksen kärsimistä kivuista ristillä. Se on aikakausien mysteeri, emmekä koskaan tule ymmärtämään sitä täysin, mutta ehkä siksi koska Jeesus oli iankaikkinen Olento Hän ehkä kärsi rajallisen ajan (6 tuntia) sitä, mitä meidän rajallisina olentoina, olisi ollut kärsittävä ikuisesti. Kaikki, mitä tiedän, on, että Jeesus koki helvetin, että minun ei tarvitsisi sitä kokea – Hän oli minun sijaiseni.

Minun reaktioni: Olen ikuisesti kiitollinen, koska syntivelkani on maksettu!

Joten reaktioni on: Olen ikuisesti kiitollinen, että syntivelkani on maksettu! Joitakin vuosia sitten Lookout-lehdessä oli tosi kertomus Paul Leonard’ilta. Kun Paul oli tekniikan opiskelija Ohion osavaltiossa juuri Suuren Laman jälkeen, hänen oli itse maksettava opiskelukustannuksensa. Hänen oli venytettävä penniä ja tehtävä useita osa-aikaisia töitä. Yksi hänen työpaikoistaan oli tarjoilla pöytiin ruokasalissa. Eräänä päivänä hän palveli tiedekunnan jäsenten pöytää. Lattiassa oli liukas kohta ja hän liukastui ja koko tarjottimellinen ruokaa kaatui tekniikan professorin päälle. Tämä professori oli aina moitteettomasti pukeutunut. Kauhuissaan Paul sieppasi lautasliinan ja yritti pyyhkiä ruokatahroja kalliilta puvulta, mutta onnistui vain levittämään tahroja ja painamaan niitä syvemmälle.

Professori tuijotti häntä ja sanoi: ”Nuori mies, mitä aiotte tehdä tälle?” Paul vastasi nopeasti: ”Sir, olen iloinen, jos voin maksaa pukunne kuivapesun.” Professori sanoi: ”En usko, että tätä pukua voi puhdistaa, entä te?” Professori oli ärtynyt ja Paul ei voinut sanoa muuta kuin: ”Maksan vaikka kuinka paljon, sir.”

Myöhemmin iltapäivällä Paulin oli kärsittävä koko tekniikan kurssin luennon ajan, kun professorilla oli yllään ruuan tahrima puku. Kellon soitua professori sanoi: ”Paul Leonard, tulkaa tapaamaan minua luennon jälkeen.” Kaikkien mentyä professori sanoi: ”Herra Leonard, minusta olisi vain reilua, jos te ostatte minulle uuden puvun.” Paul irvisti ajatellessaan kustannuksia, mutta sanoi: ”Kyllä sir.”

Professori määräsi Paulin tapaamaan hänet Columbus’in keskustassa miesten vaatekaupassa, joka oli tunnettu kalliista räätälin tekemistä puvuistaan. Kun Paul tuli paikalle professori oli jo valinnut kankaan ja otattanut mitat. Professori sanoi myyjälle: ”Herra Leonard huolehtii laskusta.” Sitten hän katsoi Pauliin ja kysyi: ”Eikö niin?” Paul nyökkäsi nöyrästi ja sanoi: ”Kyllä sir. Se vie vähän aikaa, mutta minä maksan kyllä laskun.” Sitten professorin ilme muuttui. Hän hymyili, kääntyi myyjään ja sanoi: ”Ottaisitteko mitat herra Leonard’ista pukua varten samasta kankaasta, kuin minkä minä valitsin ja laittakaa molemmat puvut minun laskuuni.” Paul Leonard sanoi, että tuona päivänä hänen professorinsa opetti hänelle unohtumattoman läksyn armosta ja anteeksiantamuksesta. Me olemme samassa tilanteessa. Minä loukkasin Jumalan pyhyyttä, mutta Hän ei ainoastaan mitätöinyt velkaa, vaan maksoi sen itse ja sitten antoi minulle, mitä en ansainnut.

Jos joku menisi pankkiin ja maksaisi pois sinun lainasi ja kaikki laskusi, niin miten sinä suhtautuisit häneen? Et koskaan pystyisi kiittämään häntä kylliksi. Juuri näin Jeesus teki meille, joten meidän pitäisi aina kiittää Häntä sydämestämme. Lopuksi:

(3) JUMALA VAIHTAA MINUN RIEPUNI HÄNEN VANHURSKAUTENSA VIITTAAN

Raamattu sanoo, että Jumalan täydelliseen vanhurskauteen verrattuna hyvätkin asiat, joita yritämme tehdä, ovat kuin likaisia ja saastaisia riepuja. Luemme jälleen nämä väkevät sanat Jesajalta: ”…niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme” (Jes. 64:6). Nuo saastaiset rievut ovat kuin syntimme, jonka Jeesus otti päällensä ja ristillä Hän vaihtoi nuo rievut Hänen vanhurskautensa viittaan. ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (Jes. 61:10).

Jumala tekee enemmän, kuin vain että ottaa pois syntimme – se on vasta puolet vaihdosta. Hän antaa meille Kristuksen vanhurskauden. Sana vanhurskaus tarkoittaa ”oikea asema Jumalan edessä”, tai ”oikeus seisoa Jumalan edessä”. Teoriassa on kaksi keinoa saada vanhurskaus. Ensimmäinen on elää täysin synnitön elämä. Syntymisesi hetkestä kuolinhetkeesi älä koskaan valehtele, älä koskaan ajattele pahaa, äläkä sano pahaa sanaa, älä koskaan harjoita moraalittomuutta. Täyttääkö kukaan vaatimukset? Jos et täytä täydellisen ihmisen vaatimuksia, niin ainoa vaihtoehto saada vanhurskaus on hyväksyä se lahjavanhurskaus, joka saadaan Jumalalta uskosta.

Oppi: Vanhurskautus uskosta

Tässä osoitettua oppia sanotaan uskosta vanhurskauttamiseksi. Raamattu sanoo: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa” (Room. 5:1). Olla vanhurskautettu tarkoittaa, että Jumala täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan katsoo meitä ja julistaa, että olemme vanhurskaita Kristuksessa. Kun sanot sanan ”vanhurskautettu”, niin ajattele sitä näillä ehdoilla. Se on ”aivan kuin en olisi koskaan syntiä tehnytkään”. Kun lakkaat luottamasta hyviin tekoihisi ja sen sijaan luotat Jeesukseen, niin Jumala katsoo sinuun, eikä enää näe syntiäsi. Hän näkee vain Kristuksen vanhurskauden.

Minun reaktioni: Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa

Miten reagoin siihen, että olen uskosta vanhurskautettu? Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa! Lakihenkisyys on käsitys, että voit tekemilläsi asioilla saada Jumalan rakastamaan sinua enemmän. Armo ymmärtää, että Jumala katsoo sinuun ja näkee Kristuksen vanhurskauden. Sinun ei tarvitse tehdä töitä miellyttääksesi Jumalaa; sinä jo miellytät. Muistatko, kun Jeesus kastettiin? Isä-Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakastettu Poikani, johon minä olen mieltynyt!” Tällainen on se totuus, joka vapauttaa sinut!

Kerran, kun suuri saarnamies H. A. Ironside vieraili lammasfarmilla Länsi-Teksasissa, häntä kohtasi outo näky. Hän näki pienen karitsan, jolla oli neljä etujalkaa ja neljä takajalkaa. Hän oli ymmällään ja pyysi farmaria selittämään sitä. Farmari sanoi:

”Katsokaa tarkasti, sillä lampaalla on päällään toisen lampaan talja. Meillä oli lammas, joka kantoi karitsaa, joka kuoli. Samaan aikaan meille syntyi toinen karitsa, jonka emä kuoli. Otin emättömän karitsan ja panin sen yhteen lampaan kanssa, jonka karitsa oli kuollut ja ajattelin, että ongelma olisi ratkaistu. Emälammas ei kuitenkaan halunnut olla missään tekemisissä karitsan kanssa, koska tiesi, ettei karitsa ollut sen oma.

Eräs vanha apulaiseni kertoi minulle, että osaisi ratkaista ongelman. Hän nylki kuolleen karitsan ja asetti taljan elävän karitsan päälle ja laittoi sen karsinaan emälampaan kanssa. Ja yllätys, yllätys, emälammas rakasti ja hoiti sitä omanaan. Se hyväksyy karitsan ja huolehtii siitä, koska se on puettu sen omaan karitsaan.”

Tri. Ironside sanoi, että näin Jumala kohtelee meitä. Hän ei enää näe meitä syntisinä, vaan ihmisinä, jotka on peitetty ja vaatetettu Kristuksen vanhurskaudella!

Martti Luther, suuri uskonpudistaja, sai kerran kirjeen kristityltä ystävältä, joka kamppaili menneisyytensä syntien kanssa. Vastauksessaan Luther kirjoitti nämä kuuluisat sanat: ”Opi tuntemaan Kristus ja Hänet ristiinnaulittuna. Opi laulamaan Hänelle ja sano – Herra Jeesus, sinä olet minun vanhurskauteni. Sinä otit päällesi sen, joka oli minun; Sinä asetit minun päälleni sen, mikä oli Sinun. Sinä tulit siksi, mitä sinä et ollut, että minä voisi tulla siksi, mitä minä en ollut.” Se on laulu, jota meidän kaikkien pitäisi laulaa!

JOHTOPÄÄTÖS

Walter Wangerin nuorempi on kirjoittanut viehättävän vertauksen nimeltä ”The Ragman” (Riepumies) ja haluan kertoa sen ensimmäisessä persoonassa, kuten hän sen kirjoitti:

Eräänä perjantaiaamuna näin komean nuoren miehen kävelevän kaupunkiimme. Hän veti vanhoja rattaita täynnä hienoja uusia vaatteita. Hän huusi voimakkaalla selvällä äänellä: ”Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan! Minä otan vanhat riepunne! Riepuja!” Kiinnostuneena päätin seurata häntä. Panin merkille, että hän oli noin 190-senttinen, hänen käsivartensa olivat kuin suuret puun oksat, kovat ja lihaksikkaat ja hänen silmänsä olivat täynnä älykkyyttä. Ajattelin: ”Tämäpä outoa. Eikö tällainen mies voisi löytää paremman homman?”

Tarkkaillessani hän lähestyi naista, joka istui takaverannallaan. Hän itki nenäliina kasvoillaan vuodattaen tuhannen kyyneltä hartiat vavisten äänekkäistä nyyhkytyksistä. Riepumies pysäytti rattaansa ja hiljaisesti käveli naisen luokse. Hän kosketti naista lempeästi ja sanoi: ”Anna minulle riepusi ja minä annan sinulle uuden.” Hän otti kyynelistä märän nenäliinan hänen kädestään ja antoi hänen käteensä liinakankaan niin puhtaan ja uuden, että se hohti. Sitten kävellessään pois Riepumies teki kummallisen asian. Hän laittoi likaisen nenäliinan kasvoilleen ja HÄN alkoi itkeä. Hän alkoi nyyhkyttää yhtä äänekkäästi, kuin nainen oli nyyhkyttänyt ja kuitenkin, kun vilkaisin häntä, hän ei enää itkenyt ollenkaan.

Edelleen itkien Riepumies jatkoi matkaansa. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Ei mennyt kauan, kun Riepumies kohtasi nuoren tytön, jonka pää oli kääritty veriseen siteeseen. Ohut verijuova valui hänen poskeltaan. Riepumies katsoi lapseen hellästi ja veti rattailtaan sievän keltaisen myssyn. ”Anna minulle riepusi” hän sanoi, ”niin minä annan sinulle omani.” Katselin, kun hän aukaisi tytön siteen, otti sen pois ja sitoi omaan päähänsä. Lempeästi hän laittoi myssyn hänen päähänsä.

Se, mitä näin, sai minut haukkomaan henkeäni: sillä siteen mukana lähti haavakin. Riepumiehen nyt haavoitetusta päästään tummempi ja paksumpi verijuova valui alas hänen poskeaan. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” huuteli vertavuotava itkevä, mutta vahva Riepumies. Hän näki miehen nojaamassa puhelinpylvääseen ja kysyi tältä: ”Oletko sinä töihin menossa?” ”Töihinkö? Oletko hullu?” Mies pudisti päätään ja irrottautui pylväästä näyttäen takkinsa oikean hihan – joka oli tyhjä, hihansuu tungettuna taskuun. Häneltä puuttui käsi.

Riepumies siis sanoi: ”Anna minulle takkisi, niin minä annan sinulle omani.” Hänen äänessään oli sellainen auktoriteetti ja voima! Katselin lumoutuneena, kun hän nopeasti otti pois miehen takin ja laittoi oman takkinsa miehen päälle. Minua vapisutti se, mitä näin, sillä Riepumiehen käsi pysyi hänen takissaan ja kun mies pukeutui siihen, hänellä oli kaksi hyvää kättä, paksuja kuin isot oksat, mutta Riepumiehellä oli yksi käsi. ”Nyt sinä voit mennä töihin”, Riepumies sanoi.

Sen jälkeen Riepumies löysi juopuneen miehen, joka makasi sairaana ja tiedottomana saastaisen vanhan armeijan huovan alla. Riepumies otti huovan ja kietoi sen ympärillensä ja antoi miehelle uuden puvun.

Riepumies lähti pois. Hillittömästi itkien, pää verta vuotaen hän veti rattaitaan yhdellä kädellä kompastellen kuin juopunut, kaatuillen, kuitenkin päästen pystyyn ja edeten päättäväisesti, kunnes tuli kaupungin laitamille. Itkin nähdessäni muutoksen tässä vahvassa nuoressa miehessä ja vielä minulta oli näkemättä, minne hän oli menossa.

Lopulta pieni vanha, surullinen Riepumies tuli kaatopaikalle. Hän löysi jätevuoren ja kiipeää ylös huipulle piinaavin askelin. Siellä kukkulan laella hän raivasi pienen alan ja asettui makaamaan. Hän peitti itsensä tuolla likaisella vanhalla armeijan huovalla ja yksi viimeinen vapina ja äänekäs huokaus ja hän oli kuollut.

Voi kuinka itkinkään todistaessani sitä kuolemaa! Lysähdin siihen ja itkin kuin sellainen, jolla ei ole mitään toivoa, sillä olin alkanut rakastaa Riepumiestä. Nyyhkytin itseni uneen. Ja tietämättäni nukuin unetonta unta päivän, kaksi päivää, jopa kolme. Sitten sunnuntaiaamuna kirkas valo herätti minut. Katsoin ylös ja räpyttelin silmiäni edessäni olevan kirkkauden vuoksi. Sitten näin Riepumiehen seisomassa, taittelemassa huopaa kahdella hyvällä kädellä ja huopa oli nyt valkoinen ja puhdas. Hän oli elossa!

Kuulin hänen selvän äänensä: ”Riepuja! Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Sitten kävelin hänen tykönsä kerroin hänelle nimeni. Hänen vaatteidensa loiston rinnalla minun vaatteeni yhtäkkiä näyttivät saastaisilta ja tahraisilta. Painoin pääni häveten ja sanoin kaipaavalla äänellä. ”Pue minut, ole hyvä ja pue minut.” Ja Hän teki sen. Herrani Jeesus, Riepumies, otti pois synnin vaatteeni ja puki minut Hänen vanhurskauteensa!

Read Full Post »

Lihaksituleminen

The Incarnation
By Alice Childs, 29.8.2018, suom. SK

En täysin ymmärrä kaikkea, mitä Kristuksen lihaksitulemiseen sisältyy. Raamattu opettaa selvästi, että Jeesus oli ja on sekä täydellisesti Jumala että täydellisesti ihminen (Kol. 2:9). Hankkiakseen lunastuksemme Hänen oli tultava ihmisen heikkouksien alaiseksi (Hänen esimerkiksi tuli nälkä ja täytyi syödä; Hänen tuli uni ja täytyi nukkua; Hän väsyi ja täytyi levätä), mutta Hänen ihmisyydessään oli myös Hänen täydellinen jumaluutensa. Täydellisyydessään Hän oli synnitön eikä voinut tehdä syntiä ihmisyydessään, koska oli Jumala.

Jumalan Pojan oli kuoltava ihmisenä ollakseen kelvollinen maksamaan äärettömän hinnan (synnin palkan), joka oli langennut maksettavaksi koko ihmiskunnalle syntiinlankeemuksen seurauksena. Ensimmäinen Aadam luotiin synnittömäksi, mutta koska hän (kuten kaikki luodut) oli luotu olento eikä niin ollen jumalallinen, niin Aadamilla ja Eevalla oli kyky tehdä syntiä ja tietysti tekivät.

Jumala loi heidät täydellisiksi, mutta antoi heille tahdonvapauden valita kuuliaisuus tai kapina. Ja tietysti Aadam valitsi kapinan. Jeesus – ikuisesti olemassa oleva Yksi (Ilm. 1:8; 22:13-21), Betlehemissä ihmisen lihaan tullut Jumalan Poika, syntyi toiseksi Aadamiksi – joka oli täydellisesti sekä ihminen että Jumala.

Tämä olemuksen ainutlaatuisuus teki Hänet kykeneväksi elämään täydellisen synnittömän elämän koskaan tekemättä syntiä ajatuksissa, sanoissa tai teoissa. Koska Hän oli jumalallinen ja inhimillinen Jumala-ihminen, niin se oikeutti yksin Hänet maksamaan rangaistuksen, vanhurskaan oikeuden, jota pyhä Jumala vaati sovituksena syntikiroukselle, jonka alla koko ihmiskunta on syntynyt syylliseksi. (Room. 3:23; 6:23). Aadamin kapinan vuoksi ihmiskunta tarvitsi Vapahtajan. Vain Jumala yksin voi olla tuo Vapahtaja.

Se ei ollut Jeesuksen fyysinen kärsimys, niin suuri kuin se olikin, joka maksoi ihmiskunnan syntivelan. Ei, se oli tuo hetki, kun Jeesus ”tuli synniksi”, koko ihmiskunnan puolesta, – jolloin Jumala ”sälytti Hänen päällensä meidän kaikkien pahat teot” (Jes. 53).

Kun Jeesus huusi ristiltä: ”Se on täytetty!” niin kaikki, mitä ikinä täytyi tehdä langenneen ihmisen lunastuksen suorittamiseksi, oli tuolla hetkellä täydellisesti viety päätökseen. Oppi, että ihminen voi menettää pelastuksensa, kieltää Kristuksen täytetyn työn koko ihmiskunnan pelastukseksi Golgatalla yhdellä kertaa kaikkia aikoja varten kaikille, jotka haluavat uskoa yksin Häneen pelastuakseen (1. Kor. 15:1-4).

Jeesuksen voitonhuuto ”Se on täytetty” kumoaa kaikki väärät ”töihin perustuvan pelastuksen” opit, jotka yrittävät lisätä Jumalan täydelliseen ja valmiiseen pelastukseen langenneen syntisen ihmisen ponnistukset.

Ja lopuksi Jeesuksen huuto ”Se on täytetty!” kumoaa salakavalan kalvinistisen opin, joka pohjimmiltaan väittää, että Jumala ei rakasta jokaista samalla tavalla – joitakin Hän rakastaa niin paljon, että pelastaa heidät ikuisesta kadotuksesta ja toiset päättää lähettää ikuiseen helvettiin. Tämä fatalistinen opetus vääristää Jumalan rakkauden ja Jeesuksen valinnan kuolla maailman syntien maksamiseksi (Joh. 3:16) ynnä sen todetun tosiasian, että Hän oli sovitus, ei vain meidän synneistämme, vaan koko maailman (1. Joh. 2:2).

Voisin jatkaa päiväkausia kirjoittaen, kuinka välttämätön Jeesuksen lihaksituleminen on pelastuksellemme, toivottavasti tämä riittää.

Langenneessa rajoitetussa mielessämme emme koskaan voi iankaikkisuuden tällä puolella käsittää Jumalan Pojan ihmiskuntaan lihaksitulemisen koko syvyyttä ja kaikkia koukeroita. Uskomme sen uskossa, mutta uskossa, joka perustuu ”moniin epäämättömiin todisteisiin” (Apt. 1:3), jotka Raamattu antaa meille siitä, kuinka:

• Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa (se tarkoittaa ainoata Hänen lajissaan).
• ettei yksikään (se tarkoittaa kaikkia – jokaista)
• joka häneen uskoo (tämä sulkee pois kaikki langenneen ihmisen ”saastainen riepu” -pyrkimykset joko saada tai säilyttää Jumalan ilmainen pelastuksen lahja) – uskoo – ainoa välttämätön asia tämän lahjan saamiseksi Raamatun mukaan
• hukkuisi (iankaikkisessa toisessa kuolemassa)
• vaan hänellä olisi (eli olisi välittömästi vanhurskautettu – heti ja ikuisesti pelastettu uskottuaan)
• iankaikkinen elämä (luvattu uusi ja turmeltumaton ruumis ja mieli, jotka yhdistyvät uskovan jo lunastettuun henkeen) – lunastettu ruumis (Room. 8:22-25; 1. Kor.15: 53-55), joka on sopiva asumaan ja elämään ikuisesti Jumalan läsnäolossa.

Se on Jeesuksen luomaansa maailmaan lihaksitulemisen täysi tarkoitus.

***

Suomentajan kommentti:
Rapakon takana OSAS-harhaoppi (Once Saved Always Saved) on hyvin suosittu. Vain hyvin harvat ovat siellä tämän opin suhteen kuivilla. Melkein kaikki ”evankelikaaliset” seurakunnat opettavat sitä. Tämä oppihan on itseasiassa juuri sitä ”salakavalaa kalvinismia”, jonka tämä Alice tuomitsee melkein samaan hengen vetoon.

 

Read Full Post »

Älä ylitä viimeistä rajaa!

Do not cross that last line, dear friends!
By Pat Franklin, 5.11.2017, suom. SK

”There is a time we know not when, a line we know not where
That marks the destiny of men ‘twixt sorrow and despair
There is a line though by men unseen
Once it has been crossed, even God Himself in all of His love
Has sworn that all is lost.”

On aika, emme tiedä milloin, raja, emme tiedä, missä
Joka merkitsee ihmisten kohtalon surun ja epätoivon välillä
On raja ihmisille näkymätön
Kun se on ylitetty, Jumalakin kaikessa rakkaudessaan
On vannonut, että kaikki on menetetty.

Chuck Smith luki kerran yllä olevan runon Calvary Chapel -seurakunnalleen ja sanoi: ”Ihmiselle on mahdollista ylittää tuo piste, josta ei ole paluuta, jossa Jumala luovuttaa ihmisen hänen omalle sokeudelleen, kääntää hänet hänen omaan hulluuteensa ja antaa hänen mennä – ja hän ei voi enää uskoa. Todella traaginen tilanne.”

Tämä on se piste, jonka ihmiset saavuttavat ja jossa he eivät voi uskoa, ei siksi, etteivätkö haluaisi, mutta eivät voi, koska Jumala on luopunut heistä.

Chuck opetti Jesajan luvuista 43-45, Raamatun kohdasta, joka puhuu ihmisten omilla käsillään tekemistä epäjumalista, joita he sitten kumartavat. Jumala osoittaa sen olevan täysin järjetöntä. Se on täysin vastenmielistä Hänelle, Jumalalle, joka on tehnyt kaiken, meidät mukaan lukien.

Lukiessani uutena uskovana ensi kertaa Vanhaa testamenttia en voinut ymmärtää monia epäjumalien palvomista koskevia varoituksia, koska tietämättömyydessäni en voinut käsittää, että moderni ihminen tekisi jotain niin typerää.

Olin väärässä. Miljoonat tänä päivänä ovat niin typeriä. Kautta Aasian ihmiset edelleen kumartavat epäjumalia, puusta, kivestä ja jopa paperista tehtyjä hahmoja. Ja he todella rukoilevat niitä!

Monet Intiasta ovat vuosien varrella asettuneet Britanniaan ja joidenkin kodeissa olen nähnyt kiinakaappeja, jotka sisältävät heidän ”jumaliensa” pieniä patsaita. He rukoilevat niitä ja polttavat niille suitsutusta!

Typerät länsimaalaiset laittavat Buddhan patsaita puutarhoihinsa.

Eräs brittiaristokraattinainen kuljetti taskussaan kristallia tuomaan hyvää onnea. Jotkut luottavat Kristofer-mitaleihin tai nelilehtisiin apila-amuletteihin, mihin tahansa vanhaan romunpalaseen, ennemmin kuin Jumalaan.

Luulemme olevamme niin fiksuja, ettemme koskaan kuvittelisi kumartavamme patsasta, mutta emme myöskään koskaan kuvittelisi polvistuvamme ainoan todellisen ja elävän Jumalan eteen, joka on tehnyt maailmankaikkeuden. Sen sijaan katsomme paremmaksi uskoa sen epätieteellisen valheen, että kaikki tuli pölystä ja kaasusta, jotka räjähtivät miljardeja vuosia sitten.

Tämä kaikki on niin typerää ja kuin tökkimistä meidät luonutta Jumalaa silmään, joka ihan oikeutetusti odottaa, että tunnustamme Hänet.

Onko se niin vaikeaa? Ei! Mene vain polvillesi ja tee se ennen kuin on myöhäistä!

Saamme vain tietyn määrän tilaisuuksia, tiedäthän. Tämä voi olla viimeinen tilaisuutesi kääntyä Jumalan puoleen ja vastaanottaa Herra Jeesus vapahtajanasi.

Raamattu on täysin järkevä. Chuck Smith sanoi kerran: ”Minä rakastan Raamattua. Se sanoo totuuden!” Se kyllä kertoo meille maailmankaikkeuden historian, kuinka Jumala teki kaiken tyhjästä. Hän ei tarvinnut mitään räjähdystä eikä vuosimiljardeja.

Raamatusta me voimme selvittää likimääräisen ajan, jolloin Hän teki sen ja se sopii täydellisesti yhteen arkeologian kanssa.

Hän paljastaa, kuinka Hän hävitti maan vedellä ja aloitti uudelleen vain kahdeksalla ihmisellä. Todistusaineisto vedenpaisumuksesta on kaikkialla maapallolla niille, joilla silmät nähdä ja aivot ajatella.

Hän paljastaa, kuinka Hän muodosti kansan yhdestä miehestä, Aabrahamista, niin että saattoi ilmoittaa itsensä tuolle kansalle ja valmistaa sen Poikansa Jeesuksen tulemukselle. Ja kuinka me rakastammekaan tuon erikoisen kansan parjaamista!

Ja sitten – Jeesus, täydellinen ihminen, itse Jumalan täydellinen ilmoitus! Ajatella, että Jumala itse oli valmis syntymään ihmiseksi, alentamaan itsensä meidän tasollemme, niin, että voimme tuntea Hänet!

Ajatella että Jumala itse Jeesuksen muodossa oli valmis ottamaan rangaistuksen, jonka me kaikki ansaitsemme ja kuolemaan roomalaisella ristillä! Ajatella, että Jumala rakasti meitä niin paljon!

Ja ajatella, että meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin kääntyä Hänen puoleensa, luottaa Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on täynnä rakkautta, valoa ja elämää! Ajatella, että Hän teki sen niin helpoksi meille ja silti me vastustamme, nostamme nokkaamme Hänelle ja emmekä suostu edes harkitsemaan, että pyytäisimme Häntä antamaan meille anteeksi.

Ajatella, että me jatkuvasti suhtaudumme Jumalaan välinpitämättömästi! Keitä me luulemme olevamme?

Hyvät ystävät, on aika ottaa asiat vakavasti. Aika päästä väleihin Jumalan kanssa. Taivaan ovi ei ole auki ikuisesti! On aika päästä kaidalle tielle, joka johtaa ikuiseen elämään ja pois lavealta tieltä, joka johtaa tuhoon.

Rukous: Herra taivaan ja maan Jumala, kaiken Luoja, anna minulle anteeksi, etten ole tunnistanut sinua enkä tunnustanut sinua Luojana ja Jumalana. Anna minulle anteeksi kauheat syntini, kaikki ne pahat asiat, joita olen tehnyt ja sanonut ja ajatellut. Tahdon palvoa vain sinua. Tahdon kuulua sinulle. Asetan uskoni ja luottamukseni sinun pyhään Poikaasi Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus, minä avaan sydämeni oven sinulle nyt. Tule sisälle ja tee minut yhdeksi sinun kansastasi!

 

Read Full Post »

Missä aiot viettää iäisyytesi?

Evankeliumitraktaatti Australiasta, suom. SK

Missä aiot viettää iäisyytesi? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suhteestasi Jumalaan.

JUMALAN HALU – Jumala haluaa suhdetta kaikkiin ihmisiin. 2. Piet. 3:9 sanoo, että ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. Kuitenkin Hän kunnioittaa meidän jokaisen vapaata tahtoa eikä pakota ketään suhteeseen.

IHMISEN ONGELMA – Ongelmamme on, että Hän on täydellisesti täydellinen, samalla kun tiedämme, että yksikään ihmisrodusta ei sitä ole, mikä aiheuttaa meille suuren ongelman. Kukaan meistä ei täytä Jumalan normia ja omillamme emme voi päästä siihen, joten meidän täytyy luottaa Jumalaan tämän ongelman ratkaisemiseksi.

JUMALAN JÄRJESTELY – Hänen Poikansa Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on hankkinut ”Jumalan tien”. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus hankki ”Tien” kaikille ihmisrodun jäsenille olla katsottuja vanhurskaiksi. Tässä Herra Jeesus Kristus täytti Jumalan vanhurskaan normin meidän puolestamme tarjoten pääsyn armosta meille suhteeseen Jumalan kanssa. Ristillä vuonna 32 jKr. kaikki ihmiskunnan synnit, menneet, nykyiset ja tulevat tuomittiin ja maksettiin. Jeesus julisti ennen kuin kuoli: ”maksettu täysin”. Jeesus on se Yksi ainoa, joka tarjoaa tätä ratkaisua.

SYNTI EI OLE ENÄÄ ONGELMA – Synti ei siksi ole enää ongelma, koska Jeesus Kristus maksoi ristillä koko ihmisrodun synnit kaikki kerralla. Siksi, mitä Jumalaan tulee, niin jokaisella ihmisolennolla, joka on saavuttanut vastuullisuuden, on heille hankittu tilaisuus omistaa suhde Häneen luottamalla Hänen suunnitelmaansa.

JOS SYNTI ON MAKSETTU NIIN MIKÄ SITTEN ON ONGELMAMME?

Meidän kaikkien ongelma on siinä yksilöllisessä asenteessa, joka meillä itse kullakin on Jumalan armosta pelastumisen armolliseen järjestelyyn. Se, mitä yksilön puolelta vaaditaan, on, että hän hyväksyy Jumalan tien jonkin vaihtoehtoisen tien asemesta, jolla voisimme yrittää voittaa Jumalan hyväksymisen suhteellemme Häneen. Tästä puhutaan yleensä ihmisen hyvien töiden kokoamisena.

JUMALAN LUONNE

JUMALA ON KUNINGASTEN KUNINGAS – Jumala vastaa historiasta. Hän on suurempi kuin yksikään enkeli tai ihminen. Kaikki luomisesta maailmanloppuun on Jumalan täydellisen valvonnan alla. Näin ollen Hän voi huolehtia meistä niin, että tiedämme olevamme turvassa Kuninkaan käsissä.

JUMALA ON TÄYSIN HYVÄ – Jumala on ehdottomasti täydellinen kaikilla teillään. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus oli kaikessa kiusattu, kuten me, mutta ilman syntiä. Hän, joka ei synnistä tiennyt, tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta meidät voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi Hänessä.

JUMALA ON TÄYDELLISEN OIKEUDENMUKAINEN – Jumala on reilu kaikille. Hän ei halua, että kukaan hukkuu. Hänen on kuitenkin tuomittava synti. Hän teki täydellisen suunnitelman, jossa Hänen Poikansa, täydellinen persoona, uhrattiin tyydyttämään Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tekemään mahdolliseksi suhteemme Häneen.

JUMALA ON TÄYDELLINEN RAKKAUS – Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakastaa meitä samalla rakkaudella, jolla Hän rakastaa Poikaansa Herraa Jeesusta Kristusta. Rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalan täydellisen rakkauden tunnistaminen antaa meille suuren luottamuksen tulevaisuuteemme.

JUMALA ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ – Jumala on ollut aina. Ennen luomista Hän oli siellä ja Hän on oleva siellä ikuisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, jotta kuka ikinä uskoo Häneen, ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA TIETÄÄ KAIKEN – Jumala tietää ehdottomasti kaiken. Se, johtuu siitä, että Hän on ajan ulkopuolella. Hän tiesi täsmälleen, milloin sinä luottaisit Kristukseen. Hän tiesi synnit, joita tekisimme ja pystyi tuomitsemaan ne kaikki ristillä 2000 vuotta sitten.

JUMALA ON ÄÄRIMMÄISEN VOIMAKAS – Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että me olemme Jumalan käsissä ja että kukaan ei voi riistää meitä noista käsistä. Jeesus Kristus ei vain luonut maailmankaikkeutta, vaan voimallaan pitää sen kaiken koossa. Miten mahtavaa Jumalaa me palvelemmekaan!

JUMALA ON KAIKKIALLA – Minne tahansa menet maailmankaikkeudessa, niin Jumala on aina läsnä. Oletpa syvimmässä kaivoksessa, tai kuussa, niin Jumala on siellä. Et voi löytää paikkaa, jossa Jumala ei olisi kanssasi. Vaikka ihminen kulkee kuolemanvarjon laakson kautta, Hän on sielläkin.

JUMALA ON MUUTTUMATON – Jumala on erilainen kuin ihmiset. Hän ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se tarkoittaa, että ne 7000 lupausta, jotka Hän antoi meille Raamatussa, pysyvät yhtä tosina nyt, kuin silloin, kun lupaus annettiin.

JUMALA ON TÄYDELLINEN TOTUUS – Jumala on antanut meille Totuuden Sanan käyttöömme ollessamme tämän maan päällä. Voimme ottaa Hänen Raamattunsa täysin totena ja luotettavana. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, joten meidän täytyy oppia Totuus Häneltä, emmekä saa luottaa ihmisiin.

Jumala on kolmessa persoonassa, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, mikä tekee mahdolliseksi nähdä Jumaluudessa suhteita.

Vaikka heitä kutsutaan Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi, heillä kaikilla on tasa-arvoiset ominaisuudet. Esimerkiksi Isä Jumala on aivan yhtä muuttumaton kuin Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kaikilla kolmella on sama pyhyys, rakkaus ja iankaikkinen elämä, kuten muutkin luonteen alueet.

Tärkein ero on heidän vastuualueensa Jumalan suunnitelmassa. Isä on Suunnittelija, Poika sitoutuu suunnitelmaan ja toteuttaa sen ja Pyhä Henki ilmoittaa suunnitelman.

PELASTUMATTOMAN IHMISEN VASTAUS PELASTUKSEN SUUNNITELMAAN

Reaktiot pelastuksen suunnitelmaan käsittävät suoran hylkäämisen tai olla välittämättä suunnitelmasta. He voivat tarjota ihmisen hyviä tekoja Jumalalle, mutta Hän ei hyväksy niitä. Ihmisen hyvyys, jota ihmiskunta yleensä kehuu, on saastutettu ja Hänen silmissään arvioitu ”saastaisíksi rievuiksi” (Jes. 64:6).

ARVIOIMINEN JA TUOMIOT

Herra Jeesus Kristus arvioi sekä uskovan että epäuskoisen.

Uskovan Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:11-15) ja epäuskoisen Suurella Valkealla Valtaistuimella (Ilm. 20:10-15). Kummassakaan tapauksessa syntejä ei mainita, koska Kristus on maksanut ne ristillä. Meidät kuitenkin arvioidaan hyvien tekojemme laadun perusteella. Koska uskova on hyväksynyt Kristuksen hyvän työn, niin Jumala hyväksyy hänet. Kaikki pelastumisen jälkeen Jumalan ohjauksessa tehdyt hyvät työt palkitaan, mutta inhimillisestä luonnostamme peräisin olevat työt palavat pois. Tekomme eivät ole pelastuksemme perustus. (Tiit. 3:5-7)

Mitä tulee epäuskoisiin, niin koska he eivät ole saaneet Jumalan vanhurskautta uskon kautta, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät tuomitaan iankaikkiseen suhteeseen Saatanan kanssa.

HAASTE – Hyväksytkö sinä omakohtaisesti sen tosiasian uskossa, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä oli sinua varten, vai ohitatko sen, tai herjaat sitä, kuten Saatana? Valintasi koskien sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehnyt, sinetöi iankaikkisen kohtalosi. Kenen kanssa sinä haluat viettää iankaikkisuutesi? Saatanan vai Jeesuksen? Siitä on kysymys!

VASTAUS – Jotta olisimme ikuisesti pelastettuja, meidän täytyy varmistaa, että meidän tiemme on Jumalan Tie. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Jeesus on ainutlaatuinen. Hän sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Rajoitettu mahdollisuus hyväksyä Jumalan tie päättyy sinun kuolemaasi.

***

EBCWA email pjmoses@bigpond.com.au; john.mcewan@xtra.co.nz

Read Full Post »

Evankeliumin viisi ihmettä

The Five Wonders of the Gospel
Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (October 2015), suom. SK

Raamatun kohta: ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh. 3:14-21)

Johannes 3:16 on yksi eniten lainatuista Raamatun jakeista. Tätä kuuluisaa jaetta sanotaan myös ”evankeliumiksi pähkinänkuoressa”, koska sitä pidetään UT:n pelastusopin tiivistelmänä:

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Tässä jakeessa on mainittu viisi keskeistä pelastukseemme liittyvää totuutta, jotka kaikki ovat jumalallisia ihmeitä. Ne ovat jumalallisen rakkauden ihme, taivaallisen Vapahtajan ihme, Jumalaan uskomisen ihme, kadotuksesta pelastumisen ihme ja iankaikkisen elämän ihme. Raamattu tarjoaa näiden Jumalan yliluonnollisten tekojen täyden selityksen ja korostaa sitä tosiasiaa, että Jeesus Kristus on maailman ainoa Vapahtaja ja että ihminen ei voi pelastaa itseään hengellisen kuolleisuuden ja moraalisen turmeluksen tilastaan.

Jumalallisen rakkauden ihme

Jumala on rakkaus ja se on yksi Hänen tärkeimmistä ominaisuuksistaan (1. Joh. 4:16). Jumalan agape-rakkaus poikkeaa täysin langenneen ihmisen itsekeskeisestä ja himoitsevasta rakkaudesta. Jumalan rakkaus kurottuu hengellisessä pimeydessä oleviin ja on taipuvainen täyttämään heidän tarpeensa. Kaikki ihmiset maan päällä ovat synnin ja vääryyden orjia (Room. 3:10-12). Jumala ei silti halua, että kenenkään pitäisi hukkua, vaan että kaikki tulisivat parannukseen (2. Piet. 3:9). Huolehtivassa rakkaudessaan ja pelastavassa armossaan Hän tarjoaa pelastuksen suunnitelman, joka tekee mahdolliseksi jokaiselle ihmiselle maailmassa pelastua – jopa paatuneimmallekin syntiselle.

Taivaallisen Vapahtajan ihme

Turmeltunut ihmiskunta tarvitsee väkevän Vapahtajan taivaasta lunastamaan heidät kadotetusta tilastaan. Jumala itse on säätänyt kuolemantuomion jokaiselle syntiselle: ”Sillä synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23; Hes. 18:20). Siksi oli löydettävä täydellinen ja synnitön ihminen kuolemaan sijaiskuoleman kaikkien syntisten puolesta siten kärsien heidän kuolemantuomionsa. Syntisen ihmiskunnan keskuudessa ei ollut sellaista henkilöä, joka voisi lunastaa kanssasyntiset: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.” (Ps. 49:7-9)

Jumalan täydellinen ja synnitön Poika saattoi kuitenkin maksaa tämän hinnan, mutta silloin Hänen oli jätettävä taaksensa taivaallinen kirkkaus, luovuttava kunniastaan ja otettava palvelijan muoto ja kuoltava nöyryyttävä syntisen kuolema ristillä (Fil. 2:5-8). Jumalan uhrautuva rakkaus pakotti Hänet maksamaan tämän rangaistuksen. ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä” (Joh. 15:13). ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kun myrkkykäärmeet purivat israelilaisia erämaassa, niin Mooses demonstroi heille vertauskuvallisesti Messiaan tulevaa lunastustyötä (4. Moos. 21:6-9). Hän teki vaskikäärmeen, jonka asetti korkeaan tolppaan ja ne, jotka katsoivat sitä uskossa, parantuivat. Ihmiset, jotka eivät noudattaneet tätä neuvoa, kuolivat käärmeen myrkkyyn. Hengellisessä mielessä kaikki ihmiset ovat käärmeen, Saatanan, myrkyn saastuttamia Aadamin periytyvän lankeemuksen kautta (Room. 5:12), mikä selittää syntisen luonnon, jonka kanssa jokainen ihminen on syntynyt. Tähän varman kuoleman aiheuttavaan hengelliseen sairauteen on vain yksi ratkaisu ja se on, että uskollisesti katsomme Häneen, joka on ottanut syntimme päällensä ja kuollut niiden vuoksi. Pietari sanoo: ”…koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne … joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’ … joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun … ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’” (1. Piet. 2:21-24). Meidän turmiollinen hengellinen sairautemme on parannettu Hänen uhrinsa kautta.

Jumalaan uskomisen ihme

Usko Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta on Herran lahja, jonka vain Pyhä Henki voi antaa meille. Se tapahtuu, kun kuulemme pelastuksen evankeliumin: ”…usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room. 10:17). Raamattu kuvailee kaikkia, joilla ei ole Jumalan antamaa uskoa, epäuskoisina, vaikka he voivat uskoa yhteen tai toiseen epäjumalaan. Sellaiset ihmiset harjoittavat väärää uskoa (itseasiassa taikauskoa), joka ei voi pelastaa heidän sieluaan. Pelastumattomia kuvaillaan niinä uskottomina, ”joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista” (2. Kor. 4:4). Valitettavasti on paljon ihmisiä, jotka rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa ja näin ollen eivät tule Herran Jeesuksen tykö pelastumaan. Synnin väliaikainen nautinto pitää heidät poissa Herran pelastavasta armosta ja se selittää, miksi he johtuen omasta typeryydestään jäävät Jumalan tuomioiden alle.

Todellinen usko tulee Herralta. Jokaisesta, joka vastaanottaa Herran Jeesuksen Vapahtajana uskon kautta, tulee hengellisessä mielessä Jumalan lapsi (Joh. 1:12). Hän siirtyy kuolemasta elämään (Joh. 5:24) ja nauttii kaikkia siunauksia, jotka on luvattu Jeesuksen Kristuksen uskollisille seuraajille. Samalla hänen uskonsa vapauttaa hänet Jumalan tuomioista epäuskoisille: ”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen” (Joh. 3:18).

Kadotuksesta pelastumisen ihme

Elämme katoavassa maailmassa, jossa kaikki elämän muodot vanhenevat ja lopulta katoavat. Ihmisolennot ovat kahdella eri tavalla alistettuja kuoleman valtaan: heillä ei ainoastaan ole kuolevaiset ruumiit, vaan he kuolivat myös hengellisesti syntiinlankeemuksen seurauksena (1. Moos. 2:17; 1. Kor. 15:22). Sen vuoksi heillä on edessään ensin ruumiin kuolema ja sitten myös ikuinen toinen kuolema helvetissä syntiensä tähden. Uskoon tulleet pelastuvat näistä kummastakin kuoleman muodosta Kristuksen sovittavan kuoleman perusteella. Kääntymyksessä meidät elvytetään hengellisesti ja siten pelastetaan uhkaavasta toisen kuoleman vaarasta helvetissä: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne” (Ef. 2:1), vertaa Kol. 2:13.

Mitä ruumiiseen tulee, niin kuolematon sielumme edelleen asuu kuolevaisessa ruumiissa, joka on ensimmäisen kuoleman alainen. Meillä ei kuitenkaan ole kuoleman pelkoa, koska Herra on luvannut meille kuolemattoman ylösnousemusruumiin, jonka saamme vanhurskasten ylösnousemuksessa seurakuntadispensaation [seurakunta-aikakausi] lopussa (se on ensimmäinen ylösnousemus): ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta” (Ilm. 20:6). Pelastumattomat kuolleet eivät herää ennen kuin tuhat vuotta on kulunut (Ilm. 20:5), minkä jälkeen heidät heitetään ruumiissaan tuliseen järveen, jossa he ovat ikuisen kuoleman piinan alaisia – se on toinen kuolema (Ilm. 20:14). Oletko sinä kumartunut Herran eteen uskossa pelastuaksesi kuolemasta? Hän tarjoaa armoa kaikille, koska kaikkien kansojen jäsenet vaeltavat hengellisessä pimeydessä ja tarvitsevat pelastumista. Hän kutsuu ihmisiä kaikkialla pelastumaan: ”Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki!” (Jes. 45:22).

Iankaikkisen elämän ihme

Uskovat eivät ole pelastettuja ainoastaan kuoleman vallasta, vaan he saavat Kristukselta myös uuden elämän, joka on iankaikkinen ja täydellinen. Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47). Jokainen ihminen valitsee kahden päämäärän välillä: hän joko hyväksyy anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, jota Kristus tarjoaa, tai jää syntiinsä ja jatkaa iankaikkiseen kadotukseen: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Kaikkien on lopulta polvistuttava Tuomarinsa Herran Jeesuksen eteen, joka tuomitsee pahat ja vahvistaa vanhurskasten iankaikkisen elämän ja siunaukset. ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:46).

Meillä voi tällä hetkellä olla täysi varmuus lopullisesta päämäärästämme, koska uudestisynnyttyämme olemme saaneet sydämeemme Pyhän Hengen todistuksen, että olemme pelastettuja: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa” (1. Joh. 5:11), vrt. Room. 8:16). Pyhä Henki vakuuttaa pelastumattomat heidän synnistään ja kadotetusta tilastaan (Joh. 16:8), mutta he eivät tunnusta syntejään Kristukselle, eivätkä luota Häneen pelastuakseen. He elävät fatalistisesti pahalla omallatunnolla, joka syyttää heitä heidän synnistään, mutta se ei ole välttämätöntä, koska anteeksiantamuksen, pelastuksen ja uuden elämän lahjaa tarjotaan kaikille syntisille.

Pelastuksen kaikki vaikutukset

Viisi ihmettä, jotka muodostavat uudistumisemme perustuksen, muuttavat meidät uuteen elämään, jossa meitä käsketään pukeutumaan Jumalan pyhyyteen tulemalla Hänen Poikansa kuvan kaltaiseksi. Kaikkien viiden jumalallisen ihmeen, jotka on mainittu jakeessa Joh. 3:16, pitäisi lisääntyvästi ilmetä ominaispiirteinä uudelle elämällemme Kristuksessa. Hengellisen elämämme ei siis pitäisi ainoastaan perusteellisesti muuttua pelastuksessamme, vaan jatkaa kehittymistä laadullisesti tavoitellessamme antautumisen korkeampia tasoja. Pyhä Henki ohjaa meitä pyhityksen ja hengellisen kasvun tiellä varustaen meitä Herran palvelemiseen hedelmällisemmällä tavalla. Pelastuksen viittä ihmettä pitäisi siksi myös osoittaa käytännössä: [seuraavat kohdat kertovat tästä]

Jumalallista rakkautta elämän periaatteena

Sama agape-rakkaus, joka sai Jumalan lähettämään Poikansa maailmaan Vapahtajaksi, on annettu meille suodun uuden elämän perustukseksi. Uudestisyntymisen kautta me saamme uuden sydämen, joka toimii jumalallisen rakkauden periaatteiden mukaisesti. Paavali sanoo: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu” (Room. 5:5). Samalla Pyhä Henki tulee asumaan sydämiimme ohjaamaan meitä kaikkeen totuuteen ja vakuuttamaan meitä synnistä, ellemme noudata tämän rakkauden periaatteita. Hän vakuuttaa meidät Kristuksen vanhurskaudesta, jotta voisimme tietää, kuinka määrätietoisesti vaeltaa agape-rakkauden valossa. Hän myös antaa meille voiman ja armon antaa käytännöllinen ilmaisu uudelle luonnollemme. Meitä haastetaan täyttymään Jumalan täyteydellä, koska vain silloin kykenemme täysin kunnioittamaan Hänen rakkauttaan ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme.

Missä määrin sinun elämäsi mukautuu jumalallisen rakkauden käskyihin? Elämäsi osoittaa selvästi, missä seisot, koska seuraavat teot ja taipumukset ovat tämän rakkauden ominaispiirteitä: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; … Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:4-8, 13).

Jumalallinen rakkaus ei ole mahtaileva eikä itsekeskeinen, vaan sen sijaan tavoittelee toisten etuja. Se ei ole katkera eikä anteeksiantamaton, vaan pyrkii korjaamaan rikkoutuneita ja kireitä välejä. Se ei suvaitse minkäänlaista kaksinaamaisuutta eikä valheita, vaan vaatii, että koko totuus Jumalasta ja synnistä paljastetaan. Se ei pohdi aikaisempia syntejä, jotka on saatu anteeksi, vaan kiinnittää huomion puhtaan elämän periaatteisiin sekä Kristuksen toisen tulemuksen autuaalliseen toivoon. Oletko juurrutettu ja maadoitettu tähän rakkauteen ja käsitätkö kaikkien pyhien kanssa, mikä jumalallisen rakkauden leveys ja pituus ja syvyys ja korkeus on? (Ef. 3:17-19). Jumalan agape-rakkaus on ihmeellinen luonnoltaan ja mittaamaton syvyydeltään. Eräs kristitty naiskirjailija sanoi, että jaloimmat ja merkityksellisimmät sanat, mitä hän koskaan on lukenut mistään kirjasta, ovat nämä neljä sanaa Raamatussa: ”Rakkaus ei koskaan häviä” (1. Kor. 13:8). Miten ylevä ajatus – kaikki ympärillämme katoaa, mutta Jumalan rakkaus pysyy iäti. Mikään ei voi hävittää tätä rakkautta sydämistämme – eivät edes kaikkein vihamielisimmät voimat tässä maailmassa eikä henkimaailmassa voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:31-39). Pysy Hänessä jokaisen päivän jokaisena hetkenä (Joh. 15:4-6).

Meillä on Uudessa Testamentissa vain yksi peruskäsky ja se on, että meidän tulee osoittaa jumalallista rakkautta olemassaolomme kaikilla tasoilla. Sen tulisi ilmetä rakkautena Jumalaa kohtaan ja rakkautena kanssaihmisiä kohtaan. Jos todella rakastat Jumalaa, et palvele muita jumalia, etkä toimi epäkunnioittavasti Häntä kohtaan millään muullakaan tavalla. Pidättäydyt myös vahingoittamasta lähimmäistäsi ja siksi et tarvitse mitään Vanhan Testamentin lakeja hallitsemaan suhteitasi toisiin ihmisiin. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room. 13:8, 10). Jos noudatat jumalallista rakkautta, et horju.

Kysymys on siitä, kunnioitammeko täysin rakkauden käskyä. Sen pitäisi olla erityisen selvää kristittyjen keskinäisissä suhteissa. Herra Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:34-35). Uskovien pitäisi myös osoittaa jumalallista rakkautta kadotetulle maailmalle, koska tämä rakkaus on luonnostaan tarkoitettu olemaan perussyy evankeliumin julistamiselle kaikille ihmisille ja kansoille maan päällä. Yhdeltäkään ei saisi kieltää tilaisuutta vastaanottaa pelastuksen ihmeellistä lahjaa. Sitä varten rakkaus ylittää tyypilliset inhimilliset reaktiot ja saa meidät rakastamaan myös vihollisiamme – ei humanistisella rakkaudella, joka kannustaa vain humanitaariseen apuun ja uskontojenväliseen kompromissiin, vaan jumalallisella rakkaudella, joka johtaa parannuksen ja anteeksiantamuksen julistamiseen kaikille syntisille.

Täydellinen samaistuminen Kristukseen

Jeesus Kristus on väkevä Vapahtaja, joka laskeutui taivaasta langenneelle ihmiskunnalle. Meidän pitäisi, ei ainoastaan vastaanottaa Hänet Vapahtajaksi elämäämme, vaan myös kasvaa hengellisesti, kunnes Kristus saa muodon elämässämme. Meidän ei pitäisi juuttua eikä pysähtyä hengellisen matkamme alkuun, vaan kasvaa Kristuksessa kypsän miehen ja naisen mittaan. Voivatko toiset nähdä Kristuksen sinun elämässäsi? Meidät on kutsuttu todistajiksi Kristuksesta maailman Vapahtajasta. Henkilökohtainen suhde Hänen kanssaan, uskonnollisten lakien ja rituaalien sijasta, on avain pelastukseen (Apt. 4:12).

Paavalilla oli huoli galatalaisista, koska heitä kiinnosti enemmän suhde lakiin ja juutalaisten juhlien viettämiseen, kuin suhde Kristukseen. Hän halusi, että he tulisivat Kristuksen kaltaisiksi ja että Hänen jumalallinen rakkautensa loistaisi heidän kauttansa (Gal. 4:9,19). Elämä Kristuksessa on ainoa ratkaisu syntiseen lihan elämään ja se on syy, miksi Paavali sanoi Rooman seurakunnalle: ”…pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät” (Room. 13:14).

Vahva ja horjumaton usko

Uskon lahja vahvistetaan sydämessämme, jos otamme vakavasti suhteemme Jumalaan. Jeesus kuvaili usein opetuslapsiaan vähäuskoisina (Matt. 16:8). He tiedostivat tämän heikkouden ja pyysivät Häneltä: ”Lisää meille uskoa” (Luuk. 17:5). Meidän pitäisi pyrkiä rakentumaan pyhimmän uskomme perustukselle (Juuda 20) ja lakata olemasta hengellisessä elämässämme lapsia, joita viskellään edestakaisin ja kuljetetaan jokaisessa opin tuulessa (Ef. 4:14).

Uskon tie on jatkuvaa taistelua epäuskoista maailmaa vastaan. Uskovina meidän pitäisi elää kuin sellaiset, jotka havaitsevat näkymättömän maailman ja kokevat Herran Jeesuksen läsnäolon hengellisessä maailmassa. Meidän täytyy todistaa Hänen läsnäolostaan ja odottaa innolla sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta paljastetaan näkyvästi maan päällä: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä” (1. Tim. 6:12). On taisteltava taistelu hengellisesti vihamielisessä maailmassa ja saavutettava voitto.

Jotkut kristityt eivät taistele hyvää uskon taistelua; he eivät myöskään ota vakavasti ohjausta Pyhältä Hengeltä, joka varoittaa meitä pahasta omantuntomme ja myös Sanan kautta. Jotkut heistä jopa hylkäävät uskonelämän. Paavali neuvoi Timoteusta säilyttämään ”uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet” (1. Tim. 1:19). Emme kuitenkaan saisi lipsua hengellisessä elämässämme, vaan meidän pitää taistella hyvä uskon taistelu sitkeästi. Paavali sanoi horjuville juutalaisille uskoville: ”…sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti” (Hepr. 3:14). Kolossalaisille hän sanoi, että heidän pitäisi sitoutua olemaan nuhteettomia ja moitteettomia Kristuksen silmissä: ”…jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet” (Kol. 1:22-23).

Uskomme ei saa heiketä hengellisesti, vaan sen täytyy rakentua ja vahvistua. Toivo ilmestyä eräänä päivänä Kristuksen eteen ja olla osa Hänen valtakuntaansa on puhdistava toivo, joka kannustaa meitä elämään pyhää ja nuhteetonta elämää. Johannes sanoo: ”Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas” (1. Joh. 3:3).

Lunastettujen todistus syntisessä maailmassa

Pelastavassa armossaan Herra kutsuu meitä synnin pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. Hän pelastaa meidät turmeltuneesta maailmasta, joka on menossa kohti Jumalan tuomioita. Uskon kautta meillä on ehjä suhde Hänen kanssaan. Emme ole enää osa hukkuvaa maailmaa, koska meidät on pelastettu ja siirretty synnin ja vääryyden lavealta tieltä Jumalan vanhurskauden kaidalle tielle. Tämä muutos asettaa meille suuren hengellisen ja moraalisen vastuun, koska meillä on velvollisuus seurata Kristuksen askelia, vaeltaa valkeuden lapsina eikä meillä saa olla mitään yhteyttä pimeyden hedelmättömiin tekoihin – eikä myöskään vääriin uskontoihin (Ef. 5:1-11). Todistuksemme ja arvomme voivat aiheuttaa yhteenoton ympärillämme olevan pahan ja hukkuvan maailman kanssa ja se voi jopa saada aikaan vainon uskovien vähemmistölle.

Vaikka meidät sisäisessä ihmisessämme on jo vapautettu ikuisen kuoleman vallasta, niin silti elämme katoavaisessa ruumiissa, joka on osa luonnollista kasvun, ikääntymisen ja kuoleman kiertokulkua. Odotamme edelleen fyysisen ruumiimme pelastusta, mutta se tapahtuu vasta vanhurskasten ylösnousemuksessa, kun Kristus tulee tempaamaan meidät pois taivaaseen. Tuona päivänä meidät puetaan katoamattomaan, kirkastettuun ruumiiseen (1. Kor. 15:51-53). Juuri nyt tarvitsemme heikkoa maallista ruumistamme palvelemaan Herraa (Room. 6:11-13), mutta tämä ruumis myös altistaa meidät pahalle maailmalle, joka aistiemme kautta voi houkutella meidät syntiin. Johtuen langenneen ruumiimme heikkouksista voimme myös kärsiä kipua ja ahdistusta. Kun tämä ruumis vanhenee ja heikkenee, niin toivomme keskittyy voimakkaammin taivaalliseen ruumiiseen, jonka saamme, kun Kristus tulee takaisin: ”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.” (2. Kor. 4:16–5:2)

Iankaikkisen elämän julistajia

Iankaikkisen elämän ollessa jo vahvistettu hengessämme ja sielussamme meidän pitäisi päivittäin elää kuten ihmiset, joiden päämäärä on paljon korkeampi kuin kuolevaisen ruumiimme väliaikainen olemassaolo. Tämä näky ja tulevaisuuden odotus pakottaa meitä olemaan Kristuksessa olevan iankaikkisen elämän julistajia ja lähettiläitä. Meidän ei pitäisi valittaa eikä kysellä, miksi meidän pitää viipyä tässä katoavassa ja hengellisesti pimeässä maailmassa vielä jonkin aikaa. Meidäthän on määrätty olemaan maailman valo nimenomaisena tarkoituksena antaa kadotetuille uusi toivo. Juuri täällä pelastumattomien kansanjoukkojen keskellä Herra tarvitsee meitä, jotta monta heistä voisi tulla osalliseksi uudesta elämästä Kristuksessa. Olemme sen velkaa jokaiselle kuolevalle sielulle, että kerromme hänelle hyvän uutisen, että Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan sitä, vaan että maailma Hänen kauttansa voisi pelastua. Tuomiot on määrätty vain niille, jotka ovat halveksineet pelastuksen sanomaa, koska rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa.

Älä kuitenkaan kiirehdi tuomitsemaan pelastumattomia, koska moni heistä ei ymmärrä, mitä itseasiassa on vaakalaudalla heidän hengellisessä elämässään. Iankaikkisen elämän sanoma pitäisi julistaa hyvin selvästi ja vakuuttavasti, jotta he voivat ymmärtää, että syntiset pelastumattomassa tilassaan ovat ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa. Vain Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Se iankaikkinen elämä, jota Hän tarjoaa, voidaan saada vain rukouksessa ja uskossa Hänen armon valtaistuimensa edessä. Tilaisuuteen tehdä niin pitäisi tarttua nyt, koska parannukseen syntisestä elämästä ei ole toista tilaisuutta kuoleman jälkeen.

 

Read Full Post »

Se kaikkein tärkein asia

The most important thing
14.8.2015 by Pat Franklin, suom. SK

Britannian media pitää isoa ääntä kahden kuuluisan ihmisen kuolemasta, erään miesnäyttelijän ja naislaulajan / TV-juontajan. Heitä kuvaillaan kaikin puolin niin suurina ihmisinä, mutta minä pohdin, että missä he ovat nyt. Media ei puhu siitä, mutta Jeesus puhui. Hän sanoi, että jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse taivaan valtakuntaan. (Joh. 3:3)

Olivatko nämä TV-tähdet uudestisyntyneitä? En koskaan kuullut. Miten on sinun laitasi, rakas lukija? Se on elämän tärkein kysymys ja ratkaiseva tekijä kuolemassa. Maallinen maine on merkityksetön, koska elämämme täällä on lyhyt ja sitä seuraa iankaikkisuus.

Jeesus sanoi, että on olemassa lavea tie, joka johtaa tuhoon helvetissä ja kaita tie taivaaseen – uskon kautta Häneen Jumalan poikana, joka kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista.

Taivaaseen ei ole muuta tietä, kuin tuo kaita tie uskossa Jeesukseen Kristukseen. Mitkään hyvät teot eivät vie sinua sinne. Se ei riipu siitä, kuinka paljon rahaa keräsit hyväntekeväisyyteen, tai siitä, kuinka moni ajatteli, että olet ihana. Sinä olet joko lavealla tai kaidalla tiellä ja päädyt joko taivaaseen tai helvettiin. Niin karusti ovat asiat.

Kuinka se voi olla näin? Se on Raamatussa ilmoitettu Jumalan suunnitelma. Jumala toimii suunnitelman ja aikataulun mukaan ja myös jokaisella meistä on aikataulu – tietty määrä päiviä, jotka Jumala on määrännyt itse kullekin. Voimme päättää hyväksyä Jeesuksen Vapahtajanamme ja saada syntimme anteeksi, tai voimme hyljätä Hänet ja kulkea omaa tietämme. Kuinka sinä äänestät? Jeesustako? Hän sanoi, että jos et ole Hänen kanssaan, niin olet Häntä vastaan (Matt. 12:30).

Minä äänestin Jeesusta vuonna 1981 luettuani läpi kaksi ensimmäistä evankeliumia ja osittain kolmannen. Tajusin sen kaiken olevan totta ja etten ollut lainkaan kaidalla polulla, vaan lavealla helvettiin johtavalla tiellä. Polvistuin yksin kotona ja kerroin Jeesukselle, että tiesin Hänen kirjansa, Raamatun, olevan totta ja että olen syntinen. Kerjäsin Häntä antamaan anteeksi syntini ja mainitsin jokaisen mieleeni tulevan. Sanoin Hänelle, että Hän saisi kaiken, mitä minulla on (Hänhän omistaa kaiken joka tapauksessa; Hän teki koko maailman!) ja pyysin Häntä tekemään minut yhdeksi omistaan.

Tuo rukous oli elämäni käännepiste, totaalinen muutos, täydellinen U-käännös. Jeesus sanoi, ettei koskaan käännyttäisi ketään pois, joten minä tiedän kuuluvani Hänelle ja myös sinä, rakas ystävä, voit kuulua Hänelle. Hän on luvannut antaa ikuisen elämän kaikille, jotka asettavat luottamuksensa Häneen.

Myös sinä voit syntyä uudesti. Sinä voit TIETÄÄ, että kuulut Jeesukselle ja olet oleva Hänen kanssansa ikuisesti. Hanki Raamattu; lue evankeliumit; tee parannus synneistäsi; pyydä, kerjää Jeesusta antamaan sinulle anteeksi ja tekemään sinut yhdeksi omistaan.

Tai sitten vain jatkat elämääsi väittäen olevasi hyvä ihminen, mutta et koskaan hyväksy Jeesusta Vapahtajaksesi. Jatka vain tuota laveaa tietä kaikkien toisten kanssa, jotka luulevat olevansa tarpeeksi hyviä ilman Jeesusta ja jotka ovat iloisella matkallaan helvettiin. Iloisena kuolinhetkeen saakka. Jeesus kertoi millainen helvetti on tarinassa rikkaasta miehestä, joka kuoli ja meni helvettiin ja oli siellä kerjäten vesipisaraa kielelleen (Luuk. 16). Helvetti on käsittämättömän tuskan ja kauhun paikka.

Hyvä uutinen on, että Jumala laati pelastussuunnitelman – uskon kautta Hänen Poikaansa Jeesukseen. Tarjous on pöydällä. On murhenäytelmä, että niin harvat hyväksyvät tuon suuren tarjouksen.

Kuinka sinä äänestät, rakas ystävä? Pidätkö Jeesuksesta, vai et? Hyväksytkö, vai hylkäätkö Jeesuksen?

Kuinka toivonkaan, että joku siellä ulkona saa nenänsä kiinni Raamattuun, tajuaa sen olevan kokonaan totta, polvistuu ja uskoo ja luottaa, että Jeesus antaa anteeksi kaikki synnit ja antaa ikuisen elämän.

Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa: ”Joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47). Se on se kaikkein tärkein asia.

Read Full Post »

Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen

Vaelluksemme täällä maan päällä ei useinkaan ole ruusutarhoissa kulkemista. Se on todellisuudessa oman syntisyytemme kanssa taistelemista. Tätä kuvaa hyvin Niilo Tuomenoksan kaunis Vaellusvirsi:

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Tahtoisimme elää oikein, mutta oma syntinen luontomme houkuttelee meitä tekemään kaikkea sellaista, mitä sitten kadumme. Seuraavat Paavalin sanat voi jokainen uskova omalla kohdallaan todeta pitävän paikkansa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18,19)

Monet kristityt ovat hyvin ahdistuneita siitä, että eivät ole pystyneet saamaan yliotetta synneistään, heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Tämä estää kristittynä kasvamista ja estää jopa hengellisen palvelutyön.

Ja sitten ovat vielä kaikenlaiset kiusaukset, joista Jaakob kirjoittaa:

”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:13,14)

Kiusaukset tulevat Kiusaajalta, Saatanalta, joka saa synnin näyttämään houkuttelevalta. Omatuntomme kyllä sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin, joten pyrimme vastustamaan kiusauksia ja kaikkea sitä, minkä tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Jumala ei johdata meitä kiusaukseen, mutta sallii joskus tiellemme lankeemuksia. Se pitää meidät Jumalan edessä pienellä paikalla, kun emme voi luottaa omavoimaisuuteemme. Se vie meitä ristin juurelle etsimään Jeesuksen armahdusta.

Jumala sanoo Jesajan suulla näin: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes 66:2). Tässä Jumala antaa ymmärtää, että meillä täytyy olla halu noudattaa Jumalan sanaa, ei pelkästään lukea ja kuulla sitä. Raamatun sana on Pyhän Jumalan puhetta meille, ja sen takia sen on vaikutettava meissä halua muutokseen.

On tärkeää, että emme hiljennä Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme, vaan olemme herkkiä kavahtamaan kiusaajan houkutuksia. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Moni uskonratkaisun tehnyt ihminen kamppailee elämässään suurten kiusausten keskellä. Häntä saattaa sitoa myös jokin riippuvuus, josta ei vain pääse irti. Hän on kyllä jättänyt elämänsä Jeesukselle ja tunnustanut syntinsä, mutta lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: ”Olen niin suuri syntinen, etten enää kelpaa Jeesukselle. Minä luovutan.” Vastaavasti joku vielä uskosta osaton vertaa itseään hurskaiksi tuntemiinsa ihmisiin ja toteaa: ”Ei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle.”

Voin vakuuttaa: kukaan meistä ei kelpaa Jumalalle, sillä ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jos vain tahdot ottaa pelastuksen lahjan uskossa vastaan, sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei ole niin suurta syntistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi jo kantanut ristinpuulla.

Aiemmin oli esillä Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kohtia. Jakeessa 22 Paavali jatkaa, että hän kyllä sydämessään yhtyy iloiten Jumalan lakiin. Tällä Paavali tarkoittaa sitä, että hän iloiten ottaa vastaan Jumalan sanan antaman ohjeistuksen, joka ohjaa hänet oikealle tielle. Laki – Jumalan sana – on hyväksi meille, sillä se näyttää oikean suunnan. Se paljastaa syntisyytemme.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla – mua auta valvomaan!
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva, sua kaikes kuulemaan.
 – Vaellusvirsi –

Rakas ystävä: kun omassa elämässäsi tunnet olevasi synnin sitoma, mutta tunnet siitä syvää surua, ole siunattu! Se on Pyhä Henki, joka vetää sinua parannukseen. Paavalikin lohduttaa: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi” (1. Kor. 11:31). Ja Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

C. O. Rosenius (1816–1868) kirjoittaa:

”Sitä ihmistä kohtaan, joka pysähtyy Herran äänen kuullessaan, tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahtoo mielellään siitä päästä, mutta tuntee olevansa synnin sitoma ja voimaton sitä vastustamaan, vieläpä heikko ja kadotettu, mutta juuri sen tähden etsii laupeutta ja pelastusta vain Kristuksessa – sitä ihmistä kohtaan on Jumala aina kärsivällinen – ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”. Sille ihmiselle Jumala ei lue mitään syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä rakkaassa Pojassaan otollisena ja rakkaana lapsenaan.”

Kun peilaamme itseämme Jumalan sanan valossa, se paljastaa meidän syntisyytemme. Kun tutkimme lisää Raamattua, sieltä löytyy myös se ainoa toivo, johon voimme turvautua: Jeesuksen sovitustyö. Vaikka syntimme olisivat kuinka raskaat, saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi sillä hinnalla, jonka Jeesus maksoi puolestamme Golgatan ristinpuulla. ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43).

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo, riemu ja taivas syntisen,
sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
– Vaellusvirsi –

Kun lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, tule myös ristin luokse yhä uudelleen. Jaksa luottaa siihen, että Jeesus ei sinua hylkää, kun vain turvaudut Häneen. Jeesus itse lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37 RK).

**

David Wilkerson sanoo, että todellinen hengellisyyden mitta on siinä, kuinka murheellisiksi tulemme pienimmästäkin synnistämme. Jotkut murehtivat vain suurina pitämiään asioita, kuten aviorikos tai kiroilu, mutta eivät huomaa sellaisia asioita kuin vaikkapa pahan puhuminen. Vanhurskautemme mitataan sillä, että olemme haluttomia hyväksymään pienintäkään seikkaa, mikä murehduttaa Herraamme.

Tuossa on varmasti meillä useimmilla opittavaa. Tutkikaamme siis tarkoin ajatuksiamme ja asenteitamme. Puhukoon Pyhä Henki tästä meille ja antakoon Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen. Kun niin paljon puhutaan herätyksestä, niin luulenpa, että se voi alkaa vasta sitten, kun ensin yksittäiset ihmiset seurakunnassa ja sitten koko seurakunta tulevat parannuksen paikalle.

**

Joku saattaa istua vuodesta toiseen seurakunnan kokouksessa onnellisena siitä, että on pystynyt elämään hyvän elämän tekemättä mitään pahempaa syntiä. Hyvä niin – meidän tulee kilvoitella vaelluksessamme. Mutta miten pärjää tällainen kristitty kerran viimeisellä tuomiolla? Jumalan edessä kukaan ei kestä omilla ansioillaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee vain Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla saamme iankaikkisen elämän. Olemme pelastettuja vain armosta uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef. 2:8,9).

C. O. Rosenius kirjoittaa Jumalan armon ja tekojen välisestä suhteesta näin:

”Jos minulla, joka uskon Kristukseen, olisi armo sinä hetkenä, jolloin itse olisin hurskas, ja kadottaisin armon sinä hetkenä, jolloin teen syntiä ja rikon, silloinhan Kristuksen valtakunta olisi tekojen valtakunta… Mitä Kristus meitä silloin hyödyttäisi? Jos minulla olisi armo sinä hetkenä, jolloin olen hurskas, mutta ei kauempaa, silloin totisesti vanhurskaus tulisi teoista! Mutta silloin Kristus olisi turhaan kuollut! Sellaisen epävakaisen armon tähden Hän ei olisi tullut ihmiseksi ja uhrannut vertansa.”

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). Meidät on armahdettu vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.

Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1). Hän korostaa sitä, että emme saa suhtautua syntiin kevyesti. Jos teemme syntiä tietoisesti, se on armon halventamista. Jos kuitenkin syntinen luontomme saa meistä ajoittain vallan, Jeesus on puolustajamme ja syntiemme sovittaja. Häneen saamme turvautua.

Tunnusta Jumalalle kaikki väärät ajatuksesi, asenteesi, tekosi ja laiminlyöntisi. Hän tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi poikansa Jeesuksen sovintoveren tähden.

Se virsi ain on heikko, ja kiitos köyhä on;
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
– Vaellusvirsi –

Read Full Post »

Osa 2: Miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristillä?

Olethan jo lukenut artikkelin Osa 1: Jeesus – tosi ihminen ja tosi Jumala, joka on johdantoa tälle tekstille.

Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksina ovat Iso Raamatun Tietosanakirja ja Novum.

Jeesuksen tehtävä

Jeesuksessa toteutuivat Vanhan testamentin ennustukset ihmiskunnan syntien sovittajasta. Jeesus ymmärsi oman asemansa tässä tehtävässä, sitä varten Hän oli maailmaan tullut. Jumala on tiennyt jo alusta asti, että ihminen lankeaa syntiin ja tarvitsee sovittajan itsensä ja Jumalan välille. Jumala valmistelee kautta koko Vanhan testamentin tätä pelastustekoa. Monet asiat uhrikäytäntöineen ovat esikuvallisia ja saivat täyttymyksensä Jeesuksessa.

Jumala on ääretön rakkaus. Samalla Hän on myös ääretön pyhyys, joka ei siedä minkäänlaista vääryyttä ja syntiä. Jotta meillä olisi pääsy Jumalan yhteyteen, oli Hän valmis uhraamaan oman rakkaan Poikansa meidän tähtemme. Jeesus sanoittaa Jumalan äärettömän rakkauden meitä kohtaan seuraavasti: ”Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Joh. 3:16 Jumalan Kansan Raamattu, Aapeli Saarisalo).

Jumala ilmoitti profeettojen suulla, että Hän lähettäisi välimiehen, joka toimii sovittajana Hänen ja ihmisten välillä. Tämä välimies, Jeesus, tarjoaa vapautusta synnin sitomille. Seuraavassa luetellut asiat ja monet muut Messias-ennustukset löytyvät Raamatusta, katso Messias-profetiat Vanhassa testamentissa.

Hänen juurensa ovat ikiaikojen takana. Hänen valtakuntansa on ikuinen, Hänen valtaansa alistetaan kaikki. Hänestä maksetaan 30 hopearahaa. Hänen uhrinsa tuo rauhan meidän ja Jumalan välille, Hänen uhrinsa parantaa meidät synnistä. Hän tarjoaa vapautusta synnin orjuudesta. Hän on viaton uhrikaritsa, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on sovitusuhri syntiemme vuoksi. Hän antaa henkensä pelastaakseen ihmiskunnan. Messias on ollut todellinen ihminen, mutta myös tosi Jumala; Hän on Immanuel – Jumala kanssamme. Messias on uusi liitto ihmisten ja Jumalan välillä. Hän on ylemmäksi kaikkia korotettu. Hän voittaa kuoleman. Hänen luonteensa on jumalallinen: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on uskollinen ja nöyrä Herran palvelija täyttäen mielellään Isänsä tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman. Jumala herättää Messiaan kuolleista ja Hän nousee taivaaseen.

Jeesus tiesi oman tehtävänsä tärkeimmän vaiheen lähestyvän. Näin Hän kertoo opetuslapsilleen tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: ”Me menemme nyt ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille. Nämä pilkkaavat häntä ja sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.” (Mark. 10:33,34). Luukas tarkentaa vielä Jeesuksen sanoja Jerusalemin tapahtumista: ”Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet” (Luuk. 18:31). Tuossa Jeesus viittaa muun muassa psalmiin 22 ja Jesajan lukuun 53, joissa on kuvailtu ennalta hyvin yksityiskohtaisestikin Kristuksen kärsimyksen vaiheita – juuri niin kuin ne sitten toteutuivatkin.

Jeesuksen puheissa oli keskeisellä sijalla Hänen kärsimisensä ja kuolemansa, mutta harva sitä ymmärsi siihenkään aikaan. Jeesus sanoi fariseuksille, että he ymmärtäisivät vasta sitten, kuka Hän on, kun ovat ylentäneet Hänet ensin ristille: ”Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se ja etten omasta aloitteestani tee mitään vaan puhun sen, minkä Isäni on minulle opettanut” (Joh. 8:28).

Jeesus on koko ihmissuvun ylipappi, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme. Niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin, niin Hän oli samalla sekä uhripappi että uhrilammas. ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).

Veri on erityisen tärkeä kautta koko Raamatun, sillä veressä on elämä. ”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta” (Hepr. 9:22). Johannes kirjoittaa, että ”Jeesuksen, hänen [Jumalan] Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7). Paavali puolestaan puhuu Jeesuksen ristillä vuodattamasta verestä näin: ”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta.” (Kol. 1:19,20). Veren sovitusarvo riippui uhrattavan hinnasta, joten sen kalliimpaa uhria ei voi enää olla, kuin oli Jeesuksen – Jumalan Pojan – veren vuodattaminen Golgatan ristillä! Meidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen, virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1. Piet. 1:18,19).

Golgatan veren sanomaa ei moni maailman ihminen halua ymmärtää; kaiken muun he ovat valmiita ottamaan vastaan, mutta eivät tällaista ”raakuutta”. Monet saarnatkin kertovat mieluummin Jeesuksen elämästä, mutta vain Hänen kuolemassaan meillä on elämä. Paavali sanookin osuvasti, että ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Jumalan voima tulee ilmi juuri Jeesuksen pelastustyössä! Lue kaikki jakeet Paavalin ”ristin hullutuksesta”: 1. Kor. 1:18-25.

Jeesuksen kirkastaminen ja rukous Getsemanessa

Ennen Golgatan kärsimystä Jeesus kirkastetaan (Mark. 9:2-13). Hän kiipeää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa korkealle vuorelle, mahdollisesti Hermon-vuorelle, rukoillakseen. Vuorella Hänen ulkomuotonsa muuttui niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja vaatteensa loistivat hohtavan kirkkaina (Mark. 9:2,3; Matt. 17:2). Sitten siihen ilmestyivät myös Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa Hänen pian tapahtuvasta poismenostaan Jerusalemissa. ”Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!'” (Mark. 9:7)

Raamatunselitysteoksen mukaan tämä kirkastamistapahtuma on ”Jeesuksen elämän ja toiminnan koho- ja käännekohta. Se on Jumalan sinetti Hänen synnittömälle, pyhälle ja täydelliselle elämälleen ihmisenä ja siten myös Hänen soveliaisuudelleen maailman sovittajaksi. Kirkastuminen merkitsee sen muutoksen alkamista, jossa fyysinen ja katoava ruumis vaihtuu hengelliseksi ja katoamattomaksi.” Samalla se on todistus näille opetuslapsille, että Jeesus on todella Jumalan Poika ja luvattu Messias.

Jeesus meni vielä Getsemaneen rukoilemaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hänet valtasi siellä suuri murhe ja tuska. Sitä ei aiheuttanut Hänen kuolemansa lähestyminen vaan se, että maailman syntitaakka oli pantu Hänen, synnittömän, päälle. Jeesus heittäytyi kasvoilleen ja rukoili: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Matt. 26:39).

Kommentaariteos selittää Jeesuksen rukousta Getsemanessa näin: ”Hän oli Jumalan silmissä ainoa syntinen maailmassa. Hänen oli otettava kantaakseen kaikkien muiden synnit. Jeesus tiesi, että maljaa ei voitaisi ottaa häneltä pois. Kuitenkin hän rukoili näin. Rukous ilmaisee hänen todellisen ihmisyytensä. Koska hän oli synnitön, hänen ei olisi tarvinnut kuolla, mutta juuri siksi että hän oli synnitön ja pyhä, hän saattoi kuolla meidän syntiemme edestä. Hepr. 5:7:ssa sanotaan, että hänen rukouksensa kuultiin. Rukouksen kuuleminen ei merkitse vain sitä, että Jumala vastaa, vaan myös että saamme voiman hyväksyä hänen kieltävän vastauksensa tulematta epätoivoisiksi. Getsemanessa päätettiin lopullisesti, että syntiä ei voisi sovittaa muulla tavalla kuin naulitsemalla Jumalan Poika ristille.”

Ristiinnaulitseminen

Ristiinnaulitsemista pidettiin sen ajan rankaisutavoista häpeällisimpänä, sillä olihan Jumala itse niin sanonut: ”Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu” (5. Moos. 21:23). Jeesuksen piti kuitenkin tulla kiroukseksi meidän puolestamme, jotta Hän voisi vapauttaa meidät vapaiksi lain kirouksesta (Gal. 3:13). Nimittäin jokainen meistä on tehnyt syntiä ja siten rikkonut Jumalan lakia vastaan, joten olemme kirouksen alaisia. Jeesus kuitenkin oli synnitön ja täytti eläessään täydellisesti kaikki lain vaatimukset, ja oli siten vapaa lain tuomiosta. Ja jotta Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit, oli Hänen itsekin kuuluttava ihmissukuun – siksi Jumala tuli ihmiseksi. Näin Hän pystyi ottamaan päälleen meille kuuluvan lain kirouksen ja tuomion, ja täytti lain vaatimuksen meidän edestämme, sillä lain mukaan syntisen on kuoltava. Jeesuksen kuoleman myötä lain kirous lakkasi olemasta voimassa: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesus oli synnitön, mutta Hänet tehtiin synniksi meidän takiamme. Huomaa, että Hänet tehtiin synniksi, ei syntiseksi. Profeetta Jesaja kuvaa kärsivää ja syntiemme taakoittamaa Kristusta näin: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:4-6). Jumala ilmoitti tämän tulevasta Messiaasta Jesajan suulla jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Koska Kristus tehtiin synniksi, oli Hänen kärsittävä siitä rangaistus – Hänen oli kuoltava. Ja koska Hän otti koko maailman synnit kannettavakseen, täytyi Hänen myös kärsiä suurin mahdollinen rangaistus. Rangaistustapa oli mitä kauhein, jottei kenellekään jäisi epäselväksi, riittääkö tuo rangaistus meidän itse kunkin syntien sovittamiseen. Voin vakuuttaa, että kyllä riittää. Jeesus on jo puolestamme kärsinyt kaiken sen, mikä sinun ja minun kuuluisi kärsiä.

Häpeällisyyden lisäksi ristiinnaulitseminen on julmin, hirvittävin ja tuskallisin tapa kuolla. Jo pelkästään ristiinnaulitsemista edeltävä ruoskinta oli niin hirvittävää, että monet kuolivat siihen tai menettivät järkensä. Ennen ristiinnaulitsemista tuomitulle yleensä tarjottiin jotain turruttavaa juotavaa, mutta Jeesus kieltäytyi ottamasta sitä. Hän otti vastaan teloituksen tuskan täysin vapaaehtoisesti, täysin tietoisena kaikista sen kauhuista. Seuraava video antaa kenties pienen kuvan siitä, mitä Jeesus joutui kärsimään. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Ristillä, kuolemansa lähestyessä, Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut” (Matt. 27:46)? Jeesus oli joutunut eroon Isästään, sillä meidän syntimme oli sälytetty Hänen päälleen. Silti Jeesus tiesi, että vaikka Hänen on kuoltava, Isä ei Häntä lopullisesti hylkää; olihan psalmissa 22 kuvattu juuri se tilanne, jossa Jeesus sillä hetkellä oli. Psalmissa lohdutetaan kärsivää: ”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22:25 KR33/38). Jeesus uskoi vankkumatta, että Jumala on hänen pelastajansa, joten Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46). Sitten Hän sanoi: ”’Se on täytetty’, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä” (Joh. 19:30 KR33/38). Jeesus täytti Hänestä annetut profetiat, Hän täytti Jumalan tahdon, Hän täytti Vanhan testamentin aikaisen lain. Vanha liitto on kumottu, ja sen tilalle on tullut uusi liitto, Jeesuksen verellä vahvistettu.

Yleensä kuoleman tuleminen ristillä kesti puolesta vuorokaudesta kahteen vuorokauteen, jopa pitempäänkin. Näin ollen Pilatus ihmetteli Jeesuksen kuoleman nopeutta, kun siihen oli mennyt ”vain” kuusi tuntia. Usein kuolevan kärsimysaikaa lyhennettiin murskaamalla hänen sääriluunsa, jolloin uhri lysähtää käsivarsien varaan, hengitys vaikeutuu ja kuolema saapuu nopeammin. Jeesuksen sääriluita ei murskattu, ennustaanhan Raamattu: ”Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru” (Ps. 34:21). Sen sijaan he puhkaisivat keihäällä Hänen kylkensä, jotta kävisi toteen tämä Raamatun sana: ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

Älköön kukaan luulko, että roomalaiset sotilaat olisivat tunteneet Kirjoituksia, kuten tuossa edellä ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet” tai ”He jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa” (Ps. 22:19), ja sitten ryhtyneet toteuttamaan Kirjoituksissa mainittuja asioita. Ei – Jumalan voima vaikutti niin, että kaiken oli tapahduttava siten, kuin Jumala itse oli ennalta suunnitellut ja profeettojen kautta ilmoittanut, jotta me uskoisimme.

Jeesuksen kuollessa temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:50,51). Tämä kuvaa sitä, kuinka synnin erottava väliseinä pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä on nyt poistettu. ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta” (Hepr. 10:19,20). Esirippu kuvaa siis Jeesuksen ruumista, joka tehtiin synniksi meidän tähtemme, ja joka uhrattiin ristillä meidän edestämme.

Se mitä Jeesus ristillä teki puolestamme, oli ainoa mahdollinen teko, sillä se oli ennustettu kautta koko Vanhan testamentin monen monessa yksityiskohdassa. Esimerkiksi vaskikäärme tangon päässä (4. Moos. 21:9) kuvaa Kristuksen korottamista ristille. Samoin 1. Moos. 3:15 kuvaa, miten Kristus lävistetään kantapäästään (ristinpuuhun), ja miten Hän samalla murskaa Saatanan vallan. Huomaa, miten täsmällinen Raamatun sana on tässäkin kohdassa: arkeologisen löydön mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui niin, että uhrin jalat asetettiin pystypuun molemmille puolille ja yli 10 cm pitkät naulat iskettiin kantapäiden läpi.

Jeesus olisi voinut pyytää enkelit ottamaan Hänet alas ristiltä – tai mitä tahansa – mutta Hän tiesi, mitä Hänen oli tehtävä, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Hän ei ollut mikään huijari, joka tunsi kirjoitukset ja sitten toteutti niitä. Vain tosi Jumala pystyy kaiken sen tekemään, mitä Jeesus teki ristillä – rakkaudesta Isään ja rakkaudesta ihmisiin. Antaahan Raamattu monessa paikassa ymmärtää, että juuri ihmiset ovat Jumalan rakkauden kohde. Miksi emme ottaisi tätä rakkautta vastaan?

Ylösnousemus

Jeesus tiesi kertoa seuraajilleen jo edeltä käsin oman kärsimyksensä vaiheet, jotka johtaisivat Hänen kuolemaansa vihamiestensä käsissä. Jeesus tiesi myös, että kuolemalla ei ole Häneen lopullista valtaa, ja lupasi opetuslapsilleen nousta ylös kolmen päivän kuluttua kuolemastaan (Mark 8:31). Myös Vanha testamentti todistaa ylösnousemuksesta, esimerkiksi ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan” (Ps. 16:10 KR92).

Jos ylösnousemus ei olisi mahdollista, ei meilläkään olisi toivoa, koska Jeesus olisi silloin kuollut turhaan, ja niin ollen hukkuisimme synteihimme. Jeesus todisti jo toimintansa aikana Jumalan eläväksi tekevästä voimasta herättämällä kuolleita. Paavali kirjoittaa: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.” (1. Kor. 15:19,20).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi ylösnousemusruumiissa, joka oli erilainen kuin mikä Hänellä oli ennen kuolemaansa. Jeesus ei siis vain herännyt kuolleista, vaan Hänen ruumiinsa muuttui hengelliseksi ruumiksi, jossa Paavalin mukaan vaikuttaa Jumalan Hengen eläväksitekevä, kirkastava ja uudestiluova voima.

Opetuslapsille ristiinnaulitseminen oli ensialkuun kaiken loppu, mutta kun he näkivät Jeesuksen ylösnousseena, heidät valtasi valtava ilo ja riemu, joka säilyi vielä senkin jälkeen, kun Jeesus myöhemmin otettiin taivaaseen. Se riemu on meilläkin: Ylösnoussut Jeesus on totisesti Messias, Jumalan Poika, meidän Lunastajamme ja syntiemme Sovittaja!

Jeesuksen ylösnousemus todistaa nimittäin sovituksesta: Jumala julisti Jeesuksen sovitustyön päteväksi herättämällä Hänet kuolleista. Samalla Jeesus on ikuisiksi ajoiksi voittanut Saatanan ja kuoleman vallan.

Kelpaako tarjottu pelastus meille?

Jeesuksen elämässä ja toiminnassa näkyy Jumalan rakkaus siinäkin, että Hän tuli tänne meitä palvelemaan ja otti orjan muodon. Ristillä Hän oli tosi ihminen kärsien ihmisen lailla, mutta oli samalla tosi Jumala sovittaen ihmiskunnan synnit. Jo maan päällä vaeltaessaan Hän antoi ihmisille heidän syntejään anteeksi – sen voi tehdä vain Jumala.

Me kaikki olemme syntisiä, ja synnin palkka on kuolema. Jeesus kuitenkin kuoli puolestamme, ja tämä teon seurauksena Jumala lahjoittaa meille armosta iankaikkisen elämän. (Room. 6:23). Jumala ei halua, että joudumme kadotukseen – Hän haluaa pelastaa meidät kaikki. Pelastukseen kelpaa vain ja ainoastaan, että uskomme Jeesuksen ristin sovitustyön hinnan riittävän maksuksi synneistämme. Mikään muu ei auta meitä – ei edes hyvä elämämme tai hyvät tekomme. Meidän osamme on ottaa tarjottu pelastus uskossa vastaan omalle kohdallemme. Jeesus itse sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:47).

Kun otat Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, sen jälkeen mikään ei voi ottaa sinua pois Häneltä – Saatanalla ei ole sinuun enää valtaa. Jeesus lupaa: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:27-30)

Valitettavasti monet eivät usko edes minkään todistuksen perusteella, että Jeesus on Jumala ja on sovittanut maailman synnit. Sen uskon voi vaikuttaa meissä vain Pyhä Henki. Raamattu kertoo myös sen surullisen tosiasian, että tarjottu pelastus ei kelpaa kaikille. Jumalan lähettämä Messias oli muukalaisena oman kansansa joukossa, vihattu ilman syytä. Samalla tavalla suurin osa ihmiskunnasta yhä torjuu Hänet, koska eivät suostu tekemään parannusta entisestä syntielämästään.

Ethän sinä torju Jeesusta ja Hänen tarjoamaansa pelastuksen lahjaa? Hän kutsuu sinua luokseen ja lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Taivaallinen Isämme, vakuuta Pyhän Henkesi kautta meille, että Sinä olet todellinen Pyhä Jumala, ja että olet samaa olemusta poikasi Jeesuksen kanssa, jonka lähetit ihmiseksi tähän maailmaan. Auta meitä uskomaan, että Jeesuksen ristillä tapahtuneen sovitustyön kautta meillä on pelastus ikuisesta kuolemasta. Kiitos, että kun turvaudumme Jeesukseen, annat anteeksi meidän syntimme etkä enää niitä muista. Kiitos siitä, että Jeesuksen veren suojaan kätkeytymällä saamme uskoa ikuiseen elämään luonasi taivaan kirkkaudessa. Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

Hän kantoi kaikki syntimme

Jeesus kuoli ristinpuulla syntiemme tähden, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Ethän hylkää tätä tarjottua pelastusta? Eihän Jeesuksen tarvinnut kärsiä turhaan sinun takiasi? Ota vastaan tämä ilmainen pelastuksen lahja – Jeesuksen sovitustyö!

Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.

Read Full Post »

Raamatunkohtia synnistä ja sovituksesta

Raamattu sanoo selvästi, että jokainen ihminen on syntinen. Raamattu sanoo myös, että Jumala on Pyhä ja vihaa syntiä, ja että Hän on valmistanut meille pelastuksen Jeesuksen sovitustyön kautta.

Kaikki seuraavat raamatunkohdat ovat Raamattu kansalle -käännöksestä.

---

Me kaikki olemme syntisiä

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23).

—

Kaikista  meistä  on  tullut  kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. (Jes. 64:6)

—

Jumala kutsuu syntisiä ja tahtoo pelastaa kaikki

Tämän kuultuaan Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” (Mark 2:17)

—

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

—

Meidän on tunnustettava syntimme

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon (Sananl. 28:13).

—

Minä  palaan  asumukseeni  ja odotan, kunnes he tuntevat syyllisyytensä ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua. (Hoos. 5:15)

—

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois (Apt. 3:19).

—

Jumala antaa syntimme anteeksi

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:7-9)

—

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä (Room. 5:8).

—

Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi (Matt. 26:28).

—

Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan (Ef 1:6,7).

—

Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen (Kol. 1:13,14).

—

Mutta minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden enkä sinun syntejäsi muista (Jes. 43:25).

—

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin  kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme (Ps. 103:12).

—

Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villan valkoisiksi. (Jes. 1:18)

—

Anna anteeksi toisille

Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä tekisi syntiä sinua vastaan ja seitsemästi kääntyisi sinun puoleesi ja sanoisi: ”Minä kadun”, anna hänelle anteeksi. (Luuk. 17:3,4)

—

Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14,15)

—

Esimerkkejä synneistä

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia. (Kol. 3:5,6)

—

Lihan teot ovat ilmeisiä. Niitä ovat haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet, harhaopit, kateus, juomingit, mässäily ja muut sellaiset. Sanon teille etukäteen, kuten ennenkin olen sanonut, että ne, jotka tällaista tekevät, eivät peri Jumalan valtakuntaa. (Gal. 5:19-21)

—

Mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema. (Ilm. 21:8)

—

Voitto synneistä

Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (1. Kor. 15:57)!

—

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

—

Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2. Kor. 5:17)

—

Miten vastaanotat ikuisen elämän

Myönnä, että olet syntinen ja tarvitset Vapahtajaa
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 6:23).

Hylkää omat yrityksesi ja ymmärrä, ettet voi pelastua omien tekojesi ansiosta
He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” (Apt. 16:31). Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla (Ef. 2:8,9).

Ota vastaan Kristuksen ilmainen maksu syntiesi edestä – vain sen Isä hyväksyy
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

Tunnusta Jeesus Kristus henkilökohtaisena Vapahtajanasi ja Herranasi
Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua (Apt. 4:12).

---

Tämän artikkelin sisältö on muokattu What Christians Want To Know -sivuston tekstin pohjalta.

Read Full Post »