Lihaksituleminen

The Incarnation
By Alice Childs, 29.8.2018, suom. SK

En täysin ymmärrä kaikkea, mitä Kristuksen lihaksitulemiseen sisältyy. Raamattu opettaa selvästi, että Jeesus oli ja on sekä täydellisesti Jumala että täydellisesti ihminen (Kol. 2:9). Hankkiakseen lunastuksemme Hänen oli tultava ihmisen heikkouksien alaiseksi (Hänen esimerkiksi tuli nälkä ja täytyi syödä; Hänen tuli uni ja täytyi nukkua; Hän väsyi ja täytyi levätä), mutta Hänen ihmisyydessään oli myös Hänen täydellinen jumaluutensa. Täydellisyydessään Hän oli synnitön eikä voinut tehdä syntiä ihmisyydessään, koska oli Jumala.

Jumalan Pojan oli kuoltava ihmisenä ollakseen kelvollinen maksamaan äärettömän hinnan (synnin palkan), joka oli langennut maksettavaksi koko ihmiskunnalle syntiinlankeemuksen seurauksena. Ensimmäinen Aadam luotiin synnittömäksi, mutta koska hän (kuten kaikki luodut) oli luotu olento eikä niin ollen jumalallinen, niin Aadamilla ja Eevalla oli kyky tehdä syntiä ja tietysti tekivät.

Jumala loi heidät täydellisiksi, mutta antoi heille tahdonvapauden valita kuuliaisuus tai kapina. Ja tietysti Aadam valitsi kapinan. Jeesus – ikuisesti olemassa oleva Yksi (Ilm. 1:8; 22:13-21), Betlehemissä ihmisen lihaan tullut Jumalan Poika, syntyi toiseksi Aadamiksi – joka oli täydellisesti sekä ihminen että Jumala.

Tämä olemuksen ainutlaatuisuus teki Hänet kykeneväksi elämään täydellisen synnittömän elämän koskaan tekemättä syntiä ajatuksissa, sanoissa tai teoissa. Koska Hän oli jumalallinen ja inhimillinen Jumala-ihminen, niin se oikeutti yksin Hänet maksamaan rangaistuksen, vanhurskaan oikeuden, jota pyhä Jumala vaati sovituksena syntikiroukselle, jonka alla koko ihmiskunta on syntynyt syylliseksi. (Room. 3:23; 6:23). Aadamin kapinan vuoksi ihmiskunta tarvitsi Vapahtajan. Vain Jumala yksin voi olla tuo Vapahtaja.

Se ei ollut Jeesuksen fyysinen kärsimys, niin suuri kuin se olikin, joka maksoi ihmiskunnan syntivelan. Ei, se oli tuo hetki, kun Jeesus ”tuli synniksi”, koko ihmiskunnan puolesta, – jolloin Jumala ”sälytti Hänen päällensä meidän kaikkien pahat teot” (Jes. 53).

Kun Jeesus huusi ristiltä: ”Se on täytetty!” niin kaikki, mitä ikinä täytyi tehdä langenneen ihmisen lunastuksen suorittamiseksi, oli tuolla hetkellä täydellisesti viety päätökseen. Oppi, että ihminen voi menettää pelastuksensa, kieltää Kristuksen täytetyn työn koko ihmiskunnan pelastukseksi Golgatalla yhdellä kertaa kaikkia aikoja varten kaikille, jotka haluavat uskoa yksin Häneen pelastuakseen (1. Kor. 15:1-4).

Jeesuksen voitonhuuto ”Se on täytetty” kumoaa kaikki väärät ”töihin perustuvan pelastuksen” opit, jotka yrittävät lisätä Jumalan täydelliseen ja valmiiseen pelastukseen langenneen syntisen ihmisen ponnistukset.

Ja lopuksi Jeesuksen huuto ”Se on täytetty!” kumoaa salakavalan kalvinistisen opin, joka pohjimmiltaan väittää, että Jumala ei rakasta jokaista samalla tavalla – joitakin Hän rakastaa niin paljon, että pelastaa heidät ikuisesta kadotuksesta ja toiset päättää lähettää ikuiseen helvettiin. Tämä fatalistinen opetus vääristää Jumalan rakkauden ja Jeesuksen valinnan kuolla maailman syntien maksamiseksi (Joh. 3:16) ynnä sen todetun tosiasian, että Hän oli sovitus, ei vain meidän synneistämme, vaan koko maailman (1. Joh. 2:2).

Voisin jatkaa päiväkausia kirjoittaen, kuinka välttämätön Jeesuksen lihaksituleminen on pelastuksellemme, toivottavasti tämä riittää.

Langenneessa rajoitetussa mielessämme emme koskaan voi iankaikkisuuden tällä puolella käsittää Jumalan Pojan ihmiskuntaan lihaksitulemisen koko syvyyttä ja kaikkia koukeroita. Uskomme sen uskossa, mutta uskossa, joka perustuu ”moniin epäämättömiin todisteisiin” (Apt. 1:3), jotka Raamattu antaa meille siitä, kuinka:

• Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa (se tarkoittaa ainoata Hänen lajissaan).
• ettei yksikään (se tarkoittaa kaikkia – jokaista)
• joka häneen uskoo (tämä sulkee pois kaikki langenneen ihmisen ”saastainen riepu” -pyrkimykset joko saada tai säilyttää Jumalan ilmainen pelastuksen lahja) – uskoo – ainoa välttämätön asia tämän lahjan saamiseksi Raamatun mukaan
• hukkuisi (iankaikkisessa toisessa kuolemassa)
• vaan hänellä olisi (eli olisi välittömästi vanhurskautettu – heti ja ikuisesti pelastettu uskottuaan)
• iankaikkinen elämä (luvattu uusi ja turmeltumaton ruumis ja mieli, jotka yhdistyvät uskovan jo lunastettuun henkeen) – lunastettu ruumis (Room. 8:22-25; 1. Kor.15: 53-55), joka on sopiva asumaan ja elämään ikuisesti Jumalan läsnäolossa.

Se on Jeesuksen luomaansa maailmaan lihaksitulemisen täysi tarkoitus.

***

Suomentajan kommentti:
Rapakon takana OSAS-harhaoppi (Once Saved Always Saved) on hyvin suosittu. Vain hyvin harvat ovat siellä tämän opin suhteen kuivilla. Melkein kaikki ”evankelikaaliset” seurakunnat opettavat sitä. Tämä oppihan on itseasiassa juuri sitä ”salakavalaa kalvinismia”, jonka tämä Alice tuomitsee melkein samaan hengen vetoon.

 

Read Full Post »

Tempaus ennen vihan aikaa

Julkaisemalla alla olevan Bill Perkinsin artikkelin en ota kantaa, mikä on oikea tempausajankohta. Perkins edustaa ennen ahdistusta -näkemystä (pre-trib), mutta muillekin näkemyksille on olemassa oikeat ja Raamatulliset perusteet. Muistakaamme, että vaikka joudummekin kärsimään kristittyinä vainoa ja ahdistuksia, Jumala on kanssamme joka hetki eikä meitä hylkää.

”Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö (Pre-Trib) vai yösydännä (Mid-Trib) vai kukonlaulun aikaan (Pre-Wrath) vai varhain aamulla (Post-Trib), ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” (Mark. 13:33,35-37)

---

 

The ”Pre-Wrath” Deception
By Bill Perkins, suom. SK

”Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” (Joh. 8:44).

Saan kirjeitä ja puheluita…

Yksi työni ikävistä puolista täällä Compass’illa on se, että melkein joka viikko joku uusi tulokas yrittää vakuuttaa minulle, että tempaus ei tapahdu seurakunta-ajan lopussa, vaan sen sijaan joskus seitsenvuotisen Ahdistuksen aikana.

Saan puheluita, kirjeitä, kaavioita, nauhoja, kirjoja ja videoita, jotka kaikki perustelevat mid-trib (ahdistuksen puolivälissä), post-trib (jälkeen ahdistuksen), tai pre-wrath (ennen vihaa) -näkemyksiä. Nämä kiihkeät ihmiset ovat yleensä niin vakuuttuneita siitä, että heidän näkemyksensä on oikea ja minun väärä, että luulevat minulla olevan aikaa tuntikausia kuunnella heitä ja väitellä heidän kanssaan.

[Pre-wrath-näkemyksen mukaan tempaus tapahtuu juuri ennen Herran päivää, joka on se hetki, jolloin Jumala vuodattaa vihansa maan päälle. Kun 7-vuotinen vaivanaika jaetaan kahteen 3½ vuoden jaksoon, tämän näkemyksen mukaan tempaus ajoittuisi jälkimmäiselle 3½ vuoden ajanjaksolle.]

Muistutettakoon, että kirja The Pre-wrath Rapture of the Church (Seurakunnan tempaus ennen vihaa) on aiheuttanut Kristuksen ruumiille paljon kipua ja sekaannusta. Luulen, että kirjoittajalla on hyvä tarkoitus, mutta minun mielestäni kirja ajaa harhaopin asiaa.

Minusta tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka on petetty tällä opetuksella, koska minutkin kerran petettiin uskomaan ”ennen vihaa” -perusteluun. Ollessani uusi uskova 1970-luvulla, eräs hyvää tarkoittava pastori opetti minulle, että ”tempaus keskellä ahdistusta” (mid-trib) on fakta, eikä teoria. Hän antoi kaikki ne samat perustelut, joita kuulen tänä päivänä, tavallisesti keskitettynä johonkin muotoon, tai muotiin, näiden kahden väärän teorian ympärillä:

> ”Meidät pelastetaan vain Jumalan Vihalta”

• Ennen vihaa -teorian kannattajat uskovat, että ”Jumalan Viha” tulee vain ahdistuksen viimeisen 3½ vuoden aikana – virheellisesti uskoen, että ensimmäinen 3½ vuotta ei itseasiassa ole ”Jumalan Vihaa”.

Se on tietysti naurettavaa! Koko seitsenvuotista ahdistusta kutsutaan ”Jaakobin vaivan ajaksi”. Hyvä tavaton! Ensimmäisen 3½ vuoden aikana on maailmanlaajuinen talousromahdus, nälänhätä ja neljännes väestöstä kuolee… minusta se kyllä kuulostaa ”Jumalan Vihalta”!

> ”Meidän täytyy valmistautua väistämättömään”

• Ennen vihaa -teorian kannattajat uskovat, että heidän pitää suunnitella pahimman mahdollisen skenaarion varalle, koska, jos ovat väärässä, niin he päättelevät, ettei siitä ole haittaa, mutta jos ovat oikeassa, niin he ovat valmistautuneet.

Se on hirveä tapa elää. Sen sijaan, että eläisivät rohkeasti Herralle tietäen Hänen olevan tulossa viemään meidät kotiin, ennen vihaa -teorian kannattajat murehtivat Antikristuksen tulemusta!

Tosiasia kuitenkin on, että jos elät siihen asti, että näet Antikristuksen, niin olet jäänyt tempauksesta!

”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton…” (2. Tess. 2:6-8)

Yksi raamatunprofetian opin kulmakivistä on, että meidän tulee pitää katseemme kiinnitettynä ylös taivaaseen, tulevaan kotiimme, ei alas tähän maahan. Meidän tulee odottaa Jeesusta, ei Antikristusta!

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä” (Kol 3:2).

Lopulta läksin ensimmäisestä seurakunnastani, jolla oli taipumus myös legalismiin – mikä on yleistä ennen vihaa -teorian kannattajien keskuudessa. Ja kun jatkoin Raamattuni lukemista vuosien varrella, niin en voinut raamatullisesti puolustaa mid-trib-näkemystä enkä sen serkkua, ”ennen vihaa” (pre-wrath) -teoriaa.

Nooa tiesi

Olemme osoittaneet monesti menneissä artikkeleissa, että Raamattu sanoo tempausta edeltävän ajan olevan ”IHAN KUIN” aika ennen Nooan vedenpaisumusta. ”Ihan kuin”! Ja sitten Raamattu luettelee tuon ajan tunnuspiirteitä, jotka meidän päivinämme ovat ”ihan kuin”. Se ei voisi olla yhtään selvempää.

”Sillä niinkuin (KJV: just like = ihan kuin) oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37-39)

Ennen vedenpaisumusta oli ”tavallista menoa”, juhlimista, syömistä, rakentamista – kunnes Jumala sulki oven, mikä vertauskuvallisesti vastaa tempausta. Niiden, jotka kannattavat ”ennen vihaa” -näkemystä, on selvästikin täytynyt jättää huomioimatta tämä Raamatun totuus.

Jos hyväksyt ”ennen vihaa” -näkemyksen, sinun on hyväksyttävä, että Danielin 70. viikon ensimmäinen 3½ vuotta ei ole erilaista kuin nykyinen aika. Eikö todellakaan?

Ilm. 6. sanoo, että ahdistuksen ensimmäisen 3½ vuoden ajan maa on kaaoksessa, maailmantalous romahtaa ja inflaatio on niin hurja, että tarvitaan päivän palkka pelkästään ruuan ostamiseen. Puhumattakaan siitä, että tämä kaikki aiheuttaa sen, että neljännes väestöstä kuolee sodan ja villien petojen kautta! Kuulostaako se Jeesuksen kuvaukselta Nooan päivistä? Tuskinpa!

Erehtymätön Jumalan Sana

Suurin ongelma kaikissa muissa käsityksissä, paitsi tempauksessa ennen ahdistusta (pre-trib), on, että niissä on hyljättävä Raamatun dispensaatioiden (armotalousaikakausien) käyttäminen sen tulkitsemiseen. Se on puhtain kaikista opeista, koska se on juurrutettu kirjaimelliseen hermeneutiikkaan (sananselitykseen) Raamatun tulkitsemisessa.

Tuntuu, että päivittäin saamme sähköpostin tai puhelun joltakin, joka on hämmentynyt, kuinka jotakin sanankohtaa pitäisi soveltaa. Mutta kun selitämme dispensationaalisen teologian perusteet, niin he eivät enää ole hämmentyneitä. Dispensaatioiden ymmärtäminen ja soveltaminen selvittää niin paljon.

Raamattu on tarkoitettu luettavaksi kirjaimellisesti kontekstissa. Jeesus otti Vanhan Testamentin kirjaimellisesti puhuessaan Aadamista ja Eevasta, Nooan arkista ja Joonasta, jonka suuri kala nielaisi. Sitä paitsi kaikki menneet profetiat toteutuivat kirjaimellisesti, eivät kuvaannollisesti. Siksi myös meidän pitäisi ottaa Raamattu kirjaimellisesti kontekstissa. Dispensaatioiden soveltaminen antaa meille tuon kontekstin.

Raamattu esimerkiksi sanoo neljästi, että Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä kestää 1000 vuotta (Ilm. 20:4-7). Se ei tarkoita, että 1000 vuotta (millennium) olisi vertauskuva ”pitkälle ajanjaksolle”. Se tarkoittaa, mitä sanoo – se kestää 1000 vuotta. Jos yrität tehdä siitä vertauskuvan pitkälle ajanjaksolle, niin ujutat tulkintaan ihmisen syntisen ymmärryksen.

Raamattu sanoo myös, että tuhatvuotisessa valtakunnassa susi ja karitsa makaavat yhdessä ruohikossa. Asiat muuttuvat eikä eläimillä ole enää lihansyöjän vaistoja (Jes. 11:6). Tämä on yksi todistus, että me EMME elä millenniumissa nyt! Silti viralliset presbyteerien, luterilaisten, Church of Christ’in ja katolisten (sekä monien muiden) opit edistävät tätä harhaoppia.

Jumala ei muutu, mutta Hän kyllä muuttaa tapaa, kuinka käsittelee ihmisiä läpi erilaisten aikakausien eli historian aikajaksojen.

Et voi perustella, että Jumala ei muuttanut ajan kuluessa sitä, kuinka käsittelee ihmisiä maan päällä, koska Hän muutti

1. ennen ja jälkeen ihmisen lankeemuksen;
2. ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen;
3. ennen ja jälkeen Baabelin tornin;
4. ennen ja jälkeen Ristin;
5. ennen ja jälkeen Tempauksen;
6. ennen ja jälkeen Toisen Tulemuksen;
7. ennen ja jälkeen Suuren Valkean Valtaistuimen.

Siksi on TOSIASIA, että Jumala TODELLA muuttaa tapaa, kuinka Hän käsittelee ihmisiä maan päällä eri aikoina kautta aikakausien. Raamatun jakaminen raamatullisiin dispensaatioihin yksinkertaisesti tunnistaa ja soveltaa tätä tosiasiaa historialliseen tulkintaan ja selvittää niin monia näennäisesti ristiriitaisia sanankohtia.

Paavali viittaa nykyiseen seurakuntadispensaatioon ”taloudenhoitona” joka oli kätketty juutalaisilta, mutta nyt ilmoitettu:

”ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa” (Ef. 3:9).

Kun oikein ymmärsin, kuinka Jumala näkee nämä erilaiset ajanjaksot, se kirjaimellisesti muutti elämäni. Dispensaatioiden ymmärtäminen antoi minun tietää, milloin ja missä soveltaa kutakin Raamatun jaetta. Jos et oikein sovella dispensaatioita ymmärtääksesi kontekstia sille, mitä Herra sanoo sanassa, niin olet laiva ilman peräsintä.

”…ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;” (Ef. 4:14).

Nauhoitin raamattutunnin, joka osoittaa sen mielettömyyden, jos ei oikein sovelleta dispensaatioita Raamatun tutkimiseen. Nimesin sen: Saatanan 10 suurinta valhetta – valhe n:o 5 ”Tee kaikki, mitä Jeesus käski tehdä”. Halusin erityisesti painottaa, että on MAHDOTONTA tehdä kaikki, mitä Jeesus evankeliumeissa käski tehdä.

Oikein ymmärrettyinä Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat itseasiassa Vanhan Testamentin loppu, eivät Uuden testamentin alku. Ne ovat selostus Jeesuksen vuorovaikutuksesta lainalaisten juutalaisten kanssa.

Evankeliumit eivät ole erikoisohjeita seurakunta-ajassa eläville. Ohjeet seurakunta-ajassa eläville on annettu Paavalin kirjeissä. Jos kiinnostaa, voit ladata DVD:n ilmaiseksi TÄSTÄ.

Haastan jokaisen ”ennen vihaa” -eskatologian kannattajan löytämään jotakin, joka on raamatullisesti väärin koskien DVD-raamattutunnin valhetta n:o 5. Ja jos et löydä, niin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin miettiä uudelleen ”ennen vihaa” -näkemystäsi.

Jo otsikko, joka antaa ymmärtää, että EI pitäisi tehdä kaikkea, mitä Jeesus käskee tehdä, herättää ihmetystä, koska useimmat eivät ymmärrä dispensaatioita. He OLETTAVAT, että meidän PITÄISI tehdä, mitä Jeesus evankeliumeissa käskee tehdä.

Miljoonat ovat pitäneet rannerenkaita, joissa on kirjaimet ”WWJD” tarkoittaen, että useimmat elämän ratkaisut voidaan tehdä soveltamalla sanoja ”What Would Jesus Do” (Mitä Jeesus tekisi) kaikkiin elämän kysymyksiin.

Mutta jos meillä on oikea kontekstuaalinen näkemys evankeliumeista, niin on helppo nähdä, että Jeesus ei puhunut seurakunta-ajassa eläville, vaan ennemminkin aikaisemman dispensaation lainalaisille juutalaisille. Hän puhui heille erilailla, koska heillä ei ollut Jumalan erottamiskykyistä Henkeä heissä asuvana.

Matteus Markus, Luukas ja Johannes puhuvat tapahtumista ennen ristiä

”Seurakunta-aika”, se dispensaatio, jossa elämme, alkoi vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Se alkoi, kun Pyhä Henki tuli maan päälle ja päättyy, kun Hän lähtee Tempauksessa. Siksi Pyhän Hengen saapuminen ja lähteminen maan päällä ovat kuin seurakuntadispensaation kirjatuet (kirjahyllyssä).

Mielestäni on parempi ajatella evankeliumien olevan ennemmin Vanhan Testamentin loppu kuin Uuden Testamentin alku. Vasta sitten voit täysin arvostaa seurakunta-ajan uskomattomia ominaisuuksia. Se on erityinen aika Jumalan aikajanalla toisin kuin kaikki muut. Kuten Pietari sanoo:

”… ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen” (2. Piet. 3:15-16).

Yksi dispensationaalisen teologian avainpiirre on, että dispensationaaliset ajanjaksot eivät voi mennä päällekkäin. Dispensaation, määritelmänsä perusteella, täytyy päättyä ennen kuin seuraava dispensaatio voi alkaa Jumalan kalenterissa.

Ennen vihaa -näkemyksessä kuitenkin seurakunta-aika ja Ahdistus ovat päällekkäin uudessa dispensaatiossa. Se on absurdia! Ei voi olla kahta dispensaatiota yhtä aikaa!!

Pahin haittapuoli ”ennen vihaa” -teoriassa on kuitenkin, että se ryöstää uskovalta tulevan tempauksen odottamisen ilon. Seurakunta-ajan loppuminen on jotakin sellaista, jota tulee odottaa eikä pelätä. Meidän tulee odottaa Jeesusta Kristusta, ei Antikristusta!

”… ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen…” (Hepr. 12:1-2).

Ja viimeiseksi tässä vielä yksi pulma ennen vihaa -teoriassa ja se on naurettava. ”Ennen vihaa” -tempausnäkemys sanoo, että me, Kristuksen morsian, läpikäymme ahdistuksen ensimmäisen 3½ vuotta, mikä tarkoittaa, että meitä vainotaan ankarasti ennen hääpäiväämme Herran kanssa.

Todellako? Uskotko todella, että Herra purkaa seurakunnan, Kristuksen morsiamen, päälle tuhoa ja kuolemaa repien meidät kappaleiksi juuri ennen häitä? Voi hyvä tavaton! Eipä siinä ole paljon odottamista!

Ei, meidän ”Kristuksen Morsiamena” tulee odottaa liittymistämme rakkauden Jumalaan.

”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut” (Ilm. 19:7).

Tässä vain joitakin ”ennen vihaa” teoriaan liittyviä ongelmia. Niitä on monta muuta – liian monta tähän artikkeliin.

Meillä on kuitenkin suurenmoinen Andy Woods’in DVD otsikolla 7 Irrefutable Reasons You Can Trust the Pre-Trib Rapture Position! (7 kiistatonta syytä miksi voit luottaa tempaukseen ennen vihaa!). Voit ladata sen ilmaiseksi TÄSTÄ.

Andy puhuu myös tulevassa Steeling the Mind -raamattukoferenssissa Spokane’ssa 5. maaliskuuta. Liity meihin kauniissa Davenport-hotellissa.

Tai jos et pääse Spokane’iin, niin kirjaudu suoraan yhteislähetykseen ja katso konferenssi kännykästä, tabletista tai jopa digitaalisesta televisiostasi (sinulla täytyy olla internet). Ylläolevasta linkistä saat tietoa konferenssin yhteislähetyksestä.

Tämä on SUURENMOINEN raamattukonferenssi, jossa suurenmoiset puhujat kaikella tarmollaan selvittävät vaikeita Raamatun aiheita. Toivottavasti pääset mukaan!

BP

Read Full Post »

Kristus – Raamatun punainen lanka

Mikä on Raamatun keskeinen sanoma? Onko se lähimmäisenrakkaus? Niin ainakin jotkut papit opettavat. Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa Jeesuksen opetusta, mutta se ei kuitenkaan ole Raamatun keskeinen sanoma.

Raamatun ydinsanoma on siinä, että Jumala jo Raamatun alkulehdiltä lähtien valmistaa tietä omalle pelastustyölleen Jeesuksessa. Raamatun keskeinen opetus on, että ihminen ei voi saada syntejään anteeksi ja pelastua muutoin kuin turvaamalla Jeesukseen. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Olen tämän syksyn aikana lukenut aivan erinomaista Leif Nummelan kirjaa Raamatun punainen lanka. Sitä lukiessa silmät avautuvat näkemään Jumalan ihmeellisen rakkauden ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan. Vanhan testamentinkin aikaisilla käytännöillä ja tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä suunnitelmassa. Raamattu on todella Jumalan puhetta – ei mitään ihmisviisauden tuotetta!

Kaiken lähtökohtana on ihmisen syntisyys. Nummela kirjoittaa: ”Ihminen ei ainoastaan tee syntiä, vaan ihminen on syntinen. Ihminen ei tule syntiseksi siksi, että hän tekee syntiä. Ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen.” Tämä on syntiinlankeemuksen seurausta.

Syntinen ihminen tarvitsee pelastusta, eikä hän voi pelastaa itseään. Siksi tarvitaan sovittajaa. Jumala ilmoittaa läpi koko Raamatun, miten Hän tulee Jeesuksen kautta sovittamaan ihmiskunnan synnit. Tästä pelastustyöstä kerrotaan ensin kätketysti, sitten yhä selvemmin.

Ensimmäisen kerran Jumala julistaa evankeliumia ihmisille heti syntiinlankeemuksen jälkeen: ”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.'” (1. Moos. 3:14,15)

Edellisessä raamatunpaikassa viitataan Jeesukseen, joka on murskaava Saatanan vallan ristinkuolemallaan. Nykytutkimuksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui nimenomaan lyömällä naula kantapään läpi. Toinen profeetallinen viittaus tuossa on ennustus neitseestä syntymisestä. Kun tavallisesti sukuluetteloissa luetellaan vain miehiä, tässä poikkeuksellisesti viitataan ”vaimon siemeneen”.

Monet Vanhan testamentin henkilöt ovat esikuvia Jeesuksesta. Samoin monet Vanhan testamentin tapahtumista kertovat ennakoiden Jeesuksen elämästä. Lisäksi Vanhan testamentin profetioista osa sai esitäyttymyksen jo omana aikanaan, mutta olivat samalla myös ennustuksia Jeesuksesta ja toteutuivat täydellisesti vasta Jeesuksen myötä.

Nummela käy kirjassaan Raamattua läpi ja osoittaa, miten Messias löytyy niin Mooseksen ja Jobin kirjoista kuin profeettojenkin ennustuksista. Monet kohdat ovat niin selkeitä, että jokainen Raamattua lukeva ne huomaa, mutta Nummela avaa myös piilotetumpia kohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat aivan henkeäsalpaavan huikeita, kuten seuraava.

1. Mooseksen kirjan 15. luvussa Jumala vahvistaa liittonsa Abrahamin kanssa. Siinä on jotain erityisen esikuvallista. Siihen aikaan, kun tehtiin ihmisten välisiä sopimuksia, oli tapana halkaista uhrieläimet. Sitten sopijaosapuolet kulkivat uhrieläinten välistä ja näin ikäänkuin vannoivat, että ”jos en pidä sopimusta, käyköön minulle samoin kuin näille eläimille”. Nyt Abraham valmisti uhrieläimet, mutta vaipui itse horrokseen. Vain Jumalan tuli kulki uhrilihojen välistä. Jumala teki yksipuolisen liiton Abrahamin kanssa aivan kuin sanoen: ”Käyköön minulle samoin kuin näille uhrieläimille, ellen pidä sinun kanssasi solmimaani liittoa.”

Nummela kirjoittaa: ”Kun Jeesus kuolee ristillä, Jumala pitää liittonsa loppuun asti. Siihen voi luottaa täydellisen varmasti. Pelastus on loppuun asti Jumalan työtä. Hän yksin jätti taivaan kirkkauden tullakseen ihmiseksi ja voidakseen pelastaa meidät. … Jumala jätti mieluummin taivaan ihanuuden ja kuoli tuskaisen ristinkuoleman kuin petti lupauksensa Abrahamille. … Kyse ei ole meidän pystymisestämme tai jaksamisestamme, vaan hänestä, joka kulkee yksin uhrikappaleiden välissä.”

Yksi Jumalan lupauksista Abrahamille oli, että Abrahamin siemenessä (Jeesuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansat maan päällä (1. Moos. 22:16-18).

Monet ajattelevat, että Vanhan testamentin aikana pelastuttiin lain kautta ja Uuden testamentin aikana pelkästä armosta. Leif Nummela korjaa tämän väärinkäsityksen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tärkeitä olivat niin laki kuin evankeliumikin: ”Lailla on kolme tehtävää. Se antaa yhteiskunnalle mittapuun oikean ja väärän erottamista varten. Toiseksi se näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä. Kolmanneksi se osoittaa kristitylle, missä kulkee Jumalan tahdon tie. Lain kautta ei kukaan ole koskaan tullut Jumalan yhteyteen. Laki pikemminkin osoittaa, ettei ihminen ole sovelias Jumalan yhteyteen. Evankeliumi pelastaa meidät. Myös Vanhan testamentin puolella ihmiset pelasti evankeliumi.”

Kirja Raamatun punainen lanka sytyttää rakkauden Raamattuun Jumalan sanana. Kun tänä päivänä Raamattua Jumalan ilmoituksena turhennetaan kaikin tavoin, Nummelan kirja onkin tervetullut uudistamaan uskoamme elävään Jumalaan.

Leif Nummela sanoo, että ainoastaan puhdas sananjulistus kykenee herättämään tämän ajan hengellisesti kuolleet eloon. ”Jos sanaa julistetaan rohkeasti periaatteella ’kuulkaa tai olkaa kuulematta’, sana itsessään synnyttää hengellistä elämää ja sanaa halutaan kuulla lisää.” Aito Jumalan sanan julistaminen herättää hengellisestä kuolemasta vain siksi, että julistuksen sisältö on sanoma Kristuksesta.

Tämän päivän kaiken antikristillisyyden keskellä moni kaipaa herätystä. Nummelan mukaan sen voi saada aikaan vain Jumalan Pyhässä Hengessä annettu raamatunopetus. Siihen kuuluu Raamattu kokonaisuudessaan: ”Jeesuksen persoonaa ja työtä ei voi ymmärtää syvemmin, jollei ymmärrä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Ne kuuluvat yhteen, ja yhdessä ne antavat täyden kuvan Jumalan lupaamasta ja lähettämästä Messiaasta, maailman Vapahtajasta, Jeesuksesta. Aidon herätyksen keskuksessa on Jeesus Kristus. Siksi aidon herätyksen keskuksessa on aina myös Raamattu.”

Jeesus on avain Raamatun ymmärtämiseen. Evankeliumi Jeesuksesta on kirjoitettu Vanhaan testamenttiin kätkettynä, mutta löytyy Uudesta testamentista avattuna. Näin koko Raamattu muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. ”Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat koko Raamatun koossapitävä, yhtenäistävä ja keskeinen sanoma”, kirjoittaa Nummela.

Leif Nummela painottaa sitä tärkeää seikkaa, että Jumala itse ilmoittaa Raamatussa oman pelastustyönsä Kristuksessa – siitä, miten Hän itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itsensä kanssa. Jumala antaa itse oman selväsanaisen tulkintansa Jeesuksen ristin sovitustyölle niin, että sitä ei voi, ei tarvitse eikä pidä tulkita kunkin yksilön inhimillisen ajattelun mukaisesti. Vanha testamentti luo taustan Golgatan tapahtumien ymmärtämiseksi, evankeliumit valottavat niitä ja Uuden testamentin kirjeet avaavat tapahtumien merkityksen. ”Kirjeissä ilmoitetaan Jumalan oma tulkinta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta”, Nummela summaa.

Jumalan pelastustyöhön kuuluu luovuttamattomasti Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen neitseestäsyntymisen lisäksi tämä on liberaaliteologeille vaikea pala nieltäväksi. Ylösnousemuskin on Vanhassa testamentissa tuotu selvästi esille, kätketysti tosin.

• ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1,2)
• Abraham saapui kolmantena päivänä Moorian vuorelle uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:4). Vertauskuvallisesti hän sai poikansa takaisin kuolemalta. Paavali kirjoittaakin tästä: ”Hän [Abraham] päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (Hepr. 11:19).
• Jeesus viittaa Joonaan puhuessaan omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt. 12:40). Joona oli suuren kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä (Joona 1:17), kunnes se päästi Joonan kuoleman otteesta (Joona 2:10).
• Myös monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa kolmannella päivällä on erityinen merkitys, esimerkiksi 2. Moos. 19:10,11 ja 3. Moos. 7:17,18.

Aiemmin edellä kerrottiin Jumalan tekemästä liitosta Abrahamin kanssa, jossa Jumala yksipuolisesti vakuuttaa pitävänsä sopimuksen. Israelin kansan vaiheet osoittavat, miten se kerta toisensa jälkeen omilla toimillaan pilasi mahdollisuutensa Jumalan edessä. Silti Jumala pitää kiinni lupauksistaan. Nummela kirjoittaa, että Raamattu ikään kuin alleviivaa sitä, että ellei Jumala olisi niin käsittämättömän uskollinen, mistään ei olisi tullut mitään: ”Jumala itse kutsuu kansansa, pelastaa sen, hoitaa sitä, armahtaa sitä, auttaa sitä ja kuljettaa pelastushistoriaa eteenpäin sen keskuudessa. … Lopulta hän itse astuu alas taivaasta lunastaakseen meidät synnin vallasta.”

Jumala on kaiken suunnitellut jo ennen aikojen alkua. Hän on tiennyt, ettemme pysty itseämme pelastamaan. Niinpä Hän on samalla valmistanut meille myös lunastuksen pojassaan Jeesuksessa. Ja millainen Jeesus meillä on – Hänen luonteensa esitellään meille läpi Raamatun: Hän on rakastava, lempeä, huolehtiva, armollinen, oikeudenmukainen, vanhurskas ja uskollinen. Hänessä asuu viisaus ja ymmärrys. Ja kaiken lisäksi Hän on nöyrä täyttäen Isän tahdon – sen hirvittävän ristinkuoleman – mielellään (Ps. 40:8).

Lopuksi tässä vielä Vanhan ja Uuden testamentin uhrijärjestelmän vertailua kirjan Raamatun punainen lanka s. 207 mukaan. Kirjasta löytyvät tarkemmat viitteet raamatunkohtiin.

Vanha uhrijärjestelmä	Uusi uhrijärjestelmä
Oli väliaikainen	On pysyvä
Aaron ensimmäisenä ylipappina	Jeesus ainoana ylipappina
Papit Leevin heimosta	Pappi Juudan heimosta
Papit palvelivat maan päällä	Kristus palvelee taivaassa
Käytti eläinten verta	Käyttää Kristuksen verta
Vaati paljon uhreja	Vaati yhden uhrin
Vaati virheettömiä eläimiä	Vaati virheettömän elämän (Jeesuksen)
Armoistuimen luo sai mennä vain varoen	Armoistuimen luo saa mennä luottavaisena
Ennakoi uutta järjestelmää	Syrjäyttää vanhan järjestelmän

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:19-21 RK)

Read Full Post »

Luotu vai sattuman tulos?

Olen ihmetellen seurannut, miten jotkut tunnetut kristityt ovat alkaneet puhua kiihkeästi teistisen evoluution puolesta ja jopa mollata luomisuskon kannattajia. Teistisen evoluution edustajien mielestään evoluutio eli kehitysoppi on mahdollinen selitys elämän synnylle, kun otetaan mukaan Jumala evoluution ohjaajaksi.

Evoluutio sinällään on aivan mahdoton ajatus – että jotain uutta syntyisi itsestään ja vieläpä pysyisi hengissä ja edelleen kehittyisi. Jokainen tiedämme, että kaikessa olevassa lisääntyy vain epäjärjestys, ellei joku ylläpidä kaikkea. Olemme nähneet kuvia vaikkapa hylätyistä kaupungeista: muutaman vuoden tai vuosikymmenten päästä ne ovat täysin rappioituneita ja epäsiistejä. Tai jos sammutamme talosta lämmityksen, niin lämpö virtaa kohti kylmää, eli talo jäähtyy. Ilman ylläpitoa, ilman ylläpitävää energiaa, kaikki siirtyy kohti rappion ja kuoleman tilaa. Tätä kutsutaan entropiaksi.

Netissä on noin 800 tiedemiehen lista, jotka eivät ole minkään tietyn tieteellisen teorian kannattajia tai vastustajia, mutta ovat allekirjoittaneet kritiikkinsä Charles Darwinin kehitysoppiteoriaa kohtaan:

Suhtaudumme epäilevästi väitteisiin, että sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyisivät selittämään elämän monimuotoisuuden. Darwinin teorian puolesta puhuvien todisteiden kriittistä tarkastelua tulisi rohkaista.

Entä jos evoluution ohjaajaksi ja ylläpitäväksi voimaksi hyväksytään Jumala – onko siinä vastaus kaikkeen? Teistisessä evoluutiossa Jumala on antanut luovaa ”energiaansa” tälle planeetalle niin, että kehitys on mennyt eteenpäin eikä taaksepäin. Toisaalta tiedämme, että ihmiskunta on rappeutumassa; perinnölliset sairaudet lisääntyvät vuosi vuodelta. Missä vaiheessa Jumala sitten ”lakkautti” luovan voimansa ja antoi ihmiskunnan entropian haltuun? Vastaus on luonnollisesti, että syntiinlankeemuksessa.

Nyt eteen tulee ongelma, joka tuntuu mahdottomalta ratkaista, eli kysymys syntiinlankeemuksen ajankohdasta. Missä vaiheessa ihmisapinoille tuli kyky ymmärtää? Missä vaiheessa he ymmärsivät tehneensä syntiä Jumalaa kohtaan? Jos Jumalalle on mahdollista syntyä ihmiseksi tekemällä neitsyt raskaaksi, ei Jumalalle ole mahdotonta luoda ihmistäkään lyhyen ajan sisällä.

Teistinen evoluutio on mielestäni ateistien kosiskelua, sen näyttämistä, ettei usko johonkin niin lapselliseen kuin kreationismiin. Viittaan tällä nuoren maan kreationismiin, jossa maan iän uskotaan olevan 6000 vuotta. Pidän arvokkaana niiden mielipidettä, jotka uskovat tähän nuoren maan luomisoppiin. Kunnioitan heidän näkemyksiään ja teorioitaan, joiden mukaan dinosauruksetkin saadaan mahtumaan tähän ajanjaksoon.

Itseni lailla moni uskoo kuitenkin niin, että maapallon ikä on enemmän kuin 6000 vuotta. Siihen ajanjaksoon mahtuvat dinosaurukset sun muut fossiilit ja niin sanotut Neanderthalinihmiset. Itse voisin ajatella, että Jumala hävitti aiemman luomakunnan ja loi sitten, 6000 vuotta tästä taaksepäin, Aatamin ja Eevan sekä muun nykyisen luomakunnan.

Evoluution ja kreationismin välimaastossa on älykkään suunnittelun (Intelligent Design, ID) teoria. Älykkään suunnittelun kannattajat eivät ole välttämättä edes kristittyjä – heitä yhdistää näkemys siitä, että evoluutio ei pysty tarjoamaan selitystä elämän synnystä. Kannattaa tutustua tämän teorian argumentteihin sivustolla www.intelligentdesign.fi.

Onko Raamatun teksti luomisesta ja muusta ihan huuhaata vai itse Jumalan Hengen tuotetta? Moni agnostikko ja ateisti on joutunut myöntämään lopulta, että Jumala on kaiken takana. Eräs tällainen oli tunnettu kirjailija C. S. Lewis, ja toisena mainittakoon Ivan Panin.

Ivan Panin oli tiedemies ja agnostikko, kunnes sattumalta huomasi säännönmukaisuuksia Raamatun teksteissä. Hän havaitsi, että Raamatusta löytyy hämmästyttävä matemaattinen tarkkuus, jota kukaan inhimillinen olento ei olisi voinut laatia. Tämän löydön johdosta hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vastaan Jeesus Kristus omana vapahtajanaan. Panin jätti akateemisen uransa ja käytti lopun elämänsä, yli 50 vuotta, tutkiakseen ja kehittääkseen löytöänsä; tuloksena oli yli 40 000 sivua käsin kirjoitettuja muistiinpanoja. Alle olen linkittänyt hieman tietoa Paninista.

• Ivan Panin lyhyesti
• Panin kertoo löydöistään
• Raamatun numerologian tarkastelua

Read Full Post »

Irti pahan vallasta – demonien ulosajaminen

Tämän kevään aikana on käyty keskustelua demoneista. Kaikkien vastoinkäymisten ja sairauksien on väitetty olevan saatanasta, niinpä joissain piireissä ajetaan uskovistakin ulos demoneja. Samaan aikaan jotkut papit kiistävät niiden olemassaolon kokonaan. Mikä on totuus?

Minulla on kolme hyvää kirjaa, joissa käsitellään raittiilla ja raamatullisella tavalla, mitä henkivallat ovat ja miten niihin tulee suhtautua. Suosittelen näitä kirjoja kaikille, jotka haluavat saada aiheesta oikeanlaisen kuvan. Linkeistä saat lisätietoa kirjoista.

• Tapani Suonto: Ole turvallisella mielellä – Vastauksia aikamme demonioppien tuomaan sekasortoon (94 s.)

Sielunhoidollisesta näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka antaa lohdutusta ja oikean näkökulman asioihin niille, jotka ovat ahdistuneet väärän opetuksen takia. Suonto siteeraa norjalaista evankelistaa Aril Edvardsenia: ”Ennen ihmiset tulivat seurakuntaan hakemaan apua, kun olivat hajonneet säpäleiksi syntisen maailman keskellä. Tänään ihmiset lähtevät seurakunnasta psykiatrien ja terapeuttien luokse hakemaan apua, kun he ovat hajonneet seurakunnan keskellä.” Suonnon omiin kokemuksiin pohjautuva kirja on helppo ja nopea lukea, ja asiat perustellaan selkeästi Raamatulla.

• Tormod Engelsviken: Vapaaksi Paholaisen vallasta (186 s.)

Tämä norjalainen teologian tohtori on nähnyt Etiopiassa pakanuuden keskellä demonien todellisuuden. Engelsviken torjuu epäterveet demoniopit sekä sairauden ja riivauksen sekoittamisen. Samalla hän osoittaa tien, jolla paholaisen sitoma ihminen voi saada avun ja vapautuksen. Kirjan sanoma on perusteltu raamatunkohtiin kattavasti tukeutuen.

• Tapio Nousiainen: Taistelu henkivaltoja vastaan (224 s.)

Nimestään huolimatta tämä ei ole vääränlainen hengellisen sodankäynnin oppikirja, joita nykyajassa valitettavasti on ihan liikaa. Nousiainen kirjoittaa henkivalloista laajasti ja perusteellisesti. Hän tuo esille, mitä kautta ihminen joutuu henkivaltojen vaikutukselle alttiiksi, ja millä eri tavoilla henkivallat uskovaa pyrkivät vaivaamaan. Tässä yhteydessä Nousiainen ottaa esille mm. ylihengellisyyden, alihengellisyyden, sielullisuuden, lahkohenkisyyden, lain alla olemisen, uskovien synnit, väljän omantunnon, valvomattomuuden ja monet muut tärkeät seikat. Kirjassa kerrotaan, miten salatieteisiin sotkeutuneet ja riivaajien valtaan joutuneet saavat vapauden. Lopuksi luvussa Kristitty henkivaltojen sodassa Nousiainen käsittelee 34 sivun verran niitä varusteita, joita Raamatun sanan perusteella on uskovalla käytössä.

Edellä mainittujen kirjojen pohjalta seuraavassa on lyhyt tiivistelmä henkivalloista eli pahuuden voimista, jotka ovat kiistaton tosiasia.

Nousiainen jakaa demonien vaikutuksen ihmisiin kolmeen eri asteeseen. Ensinnäkin demonit voivat painostaa ihmistä, elävässä uskossakin olevaa, mm. huolten ja pelkojen muodossa. Painostus tapahtuu aina kuitenkin ihmisen ulkopuolelta käsin.

Vakavampi aste demonien toiminnassa on kiusaaminen ja vaivaaminen. Sekin voi kohdistua elävässä uskossa olevaan ihmiseen, mutta kyse on silti aina henkilön ulkopuolella olevista demonivoimista. Saatana pyrkii aiheuttamaan saastaisia ja kiusaavia ajatuksia, ja yrittää näin saada uskovan lankeamaan syntiin. Kuulostaako tutulta?

Kolmas ja vaikein aste on riivaajaistila eli demonivaltaus. Siinä saastaiset henkivallat tunkeutuvat ihmisen sisään ja saavat hänet riivattuun tilaan. ”Riivaus on tila, jossa ihmisen keho tai persoonallisuus on joutunut kyseiseen ihmiseen asettuneen pahan hengen hallintaan”, määrittelee Engelsviken. Tämän saa aikaan esimerkiksi epäjumalien ja saastaisten henkien palvonta (saattaa riittää jopa pakanatemppelissä käyminen ja palvontatilaisuuteen osallistuminen) sekä noitien, poppamiesten, ennustajien yms. okkultistien apuun turvautuminen. Monet henkilöt ovat joutuneet esimerkiksi reikihoidon, enkeliterapian ja vastaavanlaisten hoitojen kautta yhä syvemmälle okkultismiin ja sitä kautta riivaajien valtaan. Nousiainen sanoo, että myös julkea syntielämä avaa ovet saastaisille demonihengille: koska riivaajahenget tunkeutuvat ihmisen kehoon, niin erityisesti kaikenlainen haureus, huoruus ja luonnottomat sukupuolielämän muodot poistavat esteet riivaajilta. ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan” (1. Kor. 6:18).

Voiko uskova ihminen joutua riivaajien valtaamaksi? Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat sanovat yksimielisesti, että uudestisyntynyt kristitty (uskoon tullut) ei voi joutua riivatuksi. Samassa henkilössä ei voi samaan aikaan asua sekä Pyhä Henki että saatana. Siinä vaiheessa kun olet antanut elämäsi Jeesukselle, olet saanut Pyhän Hengen sisällesi asumaan. Ainoastaan sellainen kristitty, jolla on salaisia ja selvittämättömiä syntejä tai hän muuten luopuu pois uskostaan, menettää Pyhän Hengen suojan.

Engelsvikenin kirja käsittelee erityisesti riivaajien valtaan joutumista ja siitä vapautumista. Kirjassa annetaan hyviä ohjeita sielunhoitajille, miten tunnistaa riivaustilat ja miten riivaajia ajetaan ulos.

Engelsviken kertoo tärkeää taustatietoa Vanhan Testamentin (VT) ajasta ja Jeesuksen ajan juutalaisuudesta – minkälainen käsitys silloin oli saatanasta ja demoneista. VT:ssa ei ole paljon mainintoja saatanasta, sen sijaan siinä keskitytään Jumalan suuruuteen. Silti VT kieltää jyrkästi kaikenlainen yhteydenpidon pahoihin henkiin. Sen sijaan Jeesuksen ja apostolien aikana juutalaisuudessa uskottiin laajalti pahoihin henkiin ja niitä myös kovasti pelättiin. Pahojen henkien karkottajat, eksorkistit, yrittivät ajaa henkiä ulos erilaisin rituaalein ja maagisin tavoin. Yleensä karkottaminen epäonnistui, tai henget palasivat takaisin. Tämä oli lähtötilanne, johon Jeesus saapui tuomaan avun.

Uuden Testamentin kertomusten perusteella Jeesus ajoi monesta ihmisestä pois riivaajia. On muistettava, että tuona aikana demoneilla oli paljon valtaa ihmisiin, ja Jeesuksella riitti työtä tämän asian parissa. Ei siis saa vetää sellaisia suoria johtopäätöksiä, että myös nykyajassa pitäisi ajaa joka tilanteessa ulos riivaajia.

Usein kysytään, että mikä aiheuttaa sairaudet? Ovatko ne demonien vai Jumalan aiheuttamia? Lähtökohta on, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain parasta. Saatana puolestaan on paha ja haluaa tuhota kaiken. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunnasta tuli kuolevainen, ja jokainen meistä kuolee ennen pitkää. On luonnollista, että etenkin vanhemmiten tulee kaikenlaisia sairauksia, joiden takia kuolemme.

On muistettava, että Jumala ja saatana eivät ole samantasoisia, vaan saatana on luotu olento ja siten Jumalan vallan alainen. Sairaus ei ole Jumalasta, mutta Jumala voi antaa saatanalle luvan rusikoida sairaudella, kuten Jobia. Onko sitten kaikki sairaus saatanasta, jos ne eivät ole Jumalasta? Nousiainen ottaa esille muun muassa elintapasairaudet, jotka ihminen aiheuttaa itse itselleen, esimerkiksi tupakanpolton aiheuttamat keuhkosairaudet tai epäterveellisen syömisen. Ei niistä voi syyttää saatanaa vaan itseään. Entäpä bakteeri- ja virussairaudet ja niiden aiheuttamat epidemiat? Jumala loi maapallon hyväksi, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena kuolevaisuus ja sairaudet ovat tulleet ihmiskunnan osaksi: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12).

Asia erikseen ovat riivatut ihmiset, joita Jeesuksen aikana oli varmaankin paljon. Saatanan tarkoituksena on tuhota se henkilö, jossa se asuu, ja siksi sairaudet ovat riivaajien yksi ase tällaista ihmistä vastaan.

Huomattakoon, että riivattuja ihmisiä on Länsimaissa suhteellisen vähän. Engelsviken kirjoittaa: ”Riivauksiin liittyy paljon sanoinkuvaamatonta ja selittämätöntä. Vasta kun on itse ollut samassa huoneessa pahan hengen riivaaman ihmisen kanssa, tuntenut siinä saatanallisen pahuuden lähes käsinkosketeltavana, katsellut riivatun vääristynyttä ulkonäköä, kohdannut silmien tyhjän ilmeen, kuullut vihamieliset, vieraalla äänensävyllä lausutut sanat ja huomannut, ettei läsnä olekaan sairas ihminen, vaan pelottava hengellinen todellisuus, voi varsinaisesti ymmärtää, mitä riivauksen ’tuntomerkeillä’ tarkoitetaan.” Oletko kohdannut tällaista? Itse en ole joutunut näkemään tuollaista koskaan. Aina tuntomerkit eivät ole noin selvät, mutta yksi on varmaa: Jeesuksen nimeä riivajat eivät siedä kuulla.

Vain riivatusta voi ajaa ulos jotakin, ja se on ainoastaan kokeneen sielunhoitajan tehtävää – kenenkään muun ei kannata siihen ryhtyä varsinkaan yksin. On järkyttävää kuulla, että ihmisistä ajetaan ulos sairauksia demoneina. Ei Paavalikaan ajanut Trofimuksesta ulos saatanaa, vaan jätti hänet toipumaan ja lepäämään: ”Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan” (2. Tim. 4:20).

Kertaan vielä, että asia tulisi varmasti selväksi. Se, että Jeesus ajoi joistakin ihmisistä ulos riivaajia ja paransi heidät, ei todellakaan tarkoita sitä, että nykyaikana sairaissa ihmisissä olisi yksi tai useampi riivaaja. Jeesuksen aikana riivattuja oli paljon, ja kun Jeesus ajoi heistä pois riivaajan, fyysiset oireetkin hävisivät samalla. Engelsviken toteaa näistä oireista, että ”ne eivät varsinaisesti olekaan merkkejä sairaudesta, vaan seurausta siitä, että riivaajahenki hallitsee ihmistä”.

Oikea tapa kohdata sairaita on rukoilla heidän puolestaan, että Jumala parantaisi, jos se on Hänen tahtonsa. Emme voi koskaan mennä yli Jumalan tahdon ja vaatia sairautta pois, mutta pyytää voimme. Myös sairaiden öljyllä voiteleminen on raamatullinen tapa (Jaak. 5:14).

Se pitää muistaa, että saatanalla ei ole meihin mitään valtaa, kun turvaudumme Jeesukseen ja elämme Hänen opetuksensa mukaisesti. Missään kohtaa Uudessa Testamentissa ei käy ilmi, että kristitty pelkäisi pahoja henkiä. Sen sijaan sieltä tulee esille ilo ja varmuus voitetusta saatanasta Jeesuksen työn kautta. Silti meidän tulee vastustaa saatanaa ja sen asettamia ansoja eläen totuudessa ja rukoillen: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko” (Matt. 26:41).

On surullista todeta, että henkivalloista on monenlaista väärää opetusta. Yksi niistä on vääränlainen hengellinen sodankäynti. Suonto kirjoittaa: ”Demonioppeihin uskoville hengellinen elämä on jatkuvaa sotaa perkeleen voimia vastaan. Kun kristillisyys heille merkitsee epätoivoista nyrkkeilyottelua vihollista vastaan, raittiille kristitylle se on nyrkkeilyottelun seuraamista videolta, jossa ottelun sankari iskee vastustajansa lujaa ja lopullisesti maahan.”

Sankarimme Jeesus polki käärmeen pään rikki jo Golgatan ristillä. Saatanaa vastaan paras lääke on muistuttaa sitä Jeesuksen sovitustyöstä – muistuttaa siitä, että se on jo voitettu!

Lue lisäksi GotQuestions.org:n artikkeli Mitä Raamattu opettaa riivaajien ja demonien vallasta?

Lisäys 6.3.2018

Kuuntele tähän aiheeseen suoraan liittyen Pastori Juha Vähäsarjan puhe Jeesus, Pahan vallan voittaja. Vähäsarja on Suomen Raamattuopiston rehtori ja tunnetaan Raamatun sanaan pitäytyvästä ja helposti ymmärrettävästä julistuksestaan. Edellä mainitussa puheessa kohdasta 12:15 eteenpäin puhutaan kolmesta näkökulmasta: miten henkivaltoihin tulisi suhtautua, voiko kristitty olla pahojen henkien riivaama (valtaama) ja mikä on Jeesuksen valta kaikkien muiden henkivaltojen yli.

Lue myös artikkeli Riivaajia kristityissä?

Lisäys 3.9.2019

Tässä lisää aihetta käsitteleviä videoita:

• Tapani Suonto: Epäterve demonologia.  Aivan lopussa Suonto vastaa kysymykseen, voiko uskovassa olla demonia.
• Tapani Suonto ja Aki Miettinen: Sairaudet saatanasta?
• Tapani Suonto ja Aki Miettinen: Hengellinen sodankäynti

Read Full Post »