Kerran pelastettu, aina pelastettu?

Once Saved Always Saved?
By Howard Green 2.11.2016, suom. SK

Kerran pelastettu aina pelastettu on aihe, josta olen kuullut puhuttavan kristillisissä piireissä monia vuosia. Kysymys ikuisesta turvallisuudesta on toinen aihe, josta yleisesti puhutaan uskovien kesken. Olen huomannut, että jotkut käyttävät näitä käsitteitä samassa merkityksessä, mutta niiden välillä on jyrkkä ero. Kerran pelastettu aina pelastettu on olettamus, että kun kerran on uudestisyntynyt, niin taivas on taattu riippumatta tekemistään tahallisista valinnoistaan. Kerran pelastettu aina pelastettu on perätön ajatus vailla raamatullista ennakkotapausta tuekseen, mutta varmuus ikuisesta turvallisuudesta on jatkuva ilon lähde uskovalle, joka pysyy Kristuksessa vahvana loppuun saakka. Tarkastelkaamme Raamatun valossa käsitettä kerran pelastettu aina pelastettu.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi (Ef. 2:8-9).

Ennen kuin aloitamme, haluan mainita, että on myös uskovia, jotka käyttävät käsitteitä kerran pelastettu aina pelastettu ja ikuinen turvallisuus samaa merkitsevinä. Usein on vain kysymys eroista sanojen merkityksessä ja meidän täytyy muistaa, että kun jotkut sanovat kerran pelastettu aina pelastettu, niin he puhuvatkin sen uskovan ikuisesta turvallisuudesta, joka pysyy Herrassa ja Kristuksessa. Uskovina meidän ikuinen turvallisuutemme on yhtä varma ja luotettava kuin Jumalan Sana.

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.  Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. (Joh. 10:27-29)

Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Juuda 24-25)

Herra sanoi, että Hän ei milloinkaan jätä eikä hylkää meitä, kukaan ei ryöstä meitä Hänen kädestään, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa. Entä uskovien ja meidän kykymme langeta ja lähteä pois uskosta? Onko mahdollista kääntyä pois ja menettää pelastus? Perustuen Raamattuun minä uskon, että vastaus on selkeä kyllä. Kun ajattelemme edellä olevia jakeita ja kymmeniä muita jakeita, jotka kuvailevat ikuista turvallisuutta Herrassa, niin yksi tekijä käy helposti ymmärrettäväksi. Herrassa pysyminen on tärkein tekijä ikuisessa turvallisuudessa. Kaukana töihin perustuvasta pelastuksesta opetuslapsi luottaa Jeesuksen täytettyyn työhön ristillä. Jeesuksessa, Hänen sanassaan ja Jumalan tahdossa pysyminen on henkilökohtainen valinta luovuttaa Hänelle Pyhän Hengen pyhittävä työ elämässään.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat. (Joh. 15:5-6)

Meidän täytyy opettaa ja saarnata koko totuutta seurakunnissamme. Ikuinen turvallisuutemme on varma, koska pysymme Herrassa, mutta ole yhtä varma, että on mahdollista lähteä pois Herrasta. Pysyminen, totteleminen, luottaminen, uskomme tutkiminen ja varmasti katuva sydän ovat kaikki Jeesuksen opetuslapsen hedelmää. Toisaalta, jos ihminen on uudestisyntynyt Jeesuksessa, mutta päättää luopua ja langeta, niin on selvää Raamatun mukaan, että hän tekee tuon valinnan. On kysymyksessä henkilökohtainen tahallinen teko. Tässä tapauksessa kukaan ei ryöstänyt häntä Isän kädestä, vaan hän lähti omasta vapaasta tahdostaan. Muista, että ikuinen turvallisuus, mitä Herraan tulee, on varma. Olemme turvassa, kun pysymme Hänessä. Luopiossa me näemme jotakin aivan muuta. Tällainen ihminen ei pysy, vaan on räikeässä kapinassa ja Raamattu rinnastaa kapinan noituuteen. Jeesus varoittaa meitä, että monet luopuvat viimeisinä päivinä ja kautta Uuden Testamentin meitä toistuvasti varoitetaan kääntymästä pois ja luopumasta. Tässä vain muutamia monista esimerkeistä:

Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika (2. Joh. 1:9).

Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan (Matt. 24:10).

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. (2. Piet. 2:20-21)

Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme (1. Joh. 2:19).

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen (Juuda 1:4).

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät (Hepr. 6:4-6).

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat (Hepr. 10:26-27).

Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä (Ilm. 3:5).

Pyydän sinua ottamaan tämän artikkelin rakkaudellisena kehotuksena. Älä ota pelastuksen ilmaista lahjaa armosta uskon kautta Jeesukseen ja polje sitä jalkoihisi. Ikuinen turvallisuus Hänen todellisille opetuslapsilleen on varma. Yllä olevat Raamatun kohdat ovat täynnä varoituksia synnissä jatkamisesta, armon väärinkäyttämisestä, luopumisesta ja takaisin kääntymisestä. Raamattu tekee selväksi, että ellet pysy Herrassa, et ole pelastettu.

Jeesuksen sanat Sardeen seurakunnalle ovat, että joka voittaa, puetaan valkeisiin vaatteisiin eikä hänen nimeään pyyhitä pois elämän kirjasta. Jos Jeesuksen sanat otetaan täydestä, niin näyttäisi, että nimiä voidaan pyyhkiä ja pyyhitäänkin elämän kirjasta. Ihmisiä luopuu Herrasta ja se on varmasti totta viimeisinä päivinä, kuten Jeesus sanoi. Todelliset Jeesuksen opetuslapset pysyvät Hänessä loppuun saakka. Koska tiedämme, että näin on, niin eikö olisi viisasta tutkia itseämme, olemmeko uskossa? (2. Kor. 13:5)

Meillä on vapaa tahto, vapaa valintaoikeus ja voimme päättää lähteä pois Herrasta. Uskon, että ympäri maailman on lukematon jäännös tosi kristittyjä. Uskon myös, että kaikella todennäköisyydellä on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kristittyjä vain nimellisesti. Nämä ovat ihmisiä, jotka olivat ”kerran pelastettuja”, mutta ovat lähteneet pois Herrasta. Johannes sanoo, ettei kukaan, joka pysyy Jumalassa, jatka synnissä. Jeesuksen opetuslapset tunnetaan siitä, että Kristuksen kaltaisuus ja pyhyys lisääntyy heidän elämässään. Johannes varoittaa niitä, jotka seurattuaan Jeesusta kääntyvät pois ja elävät elämää, jota leimaa jatkaminen synnissä.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka kerran olivat loppuunmyytyjä kristittyjä ja heillä oli elämää sykkivä vaellus Herran kanssa. Heidän elämänsä hedelmä oli todistus tästä pysymisestä. He lankesivat ja palasivat rakastamaan maailmaa ja maailman asioita. He voivat edelleen sanoa olevansa pelastettuja ja jopa puhua ikään kuin edelleen olisivat uskovia. Jotkut näistä takaisin langenneista sanovat esim. näin: ”Hän (Jeesus) tuntee minun sydämeni”, tai: ”Se kaikki on veren alla.” Se, mitä he eivät ymmärrä, on, että he uskovat Saatanan valheisiin ja heidän sydämensä on paatumassa. Kun nämä ihmiset väittävät olevansa kerran pelastettuja ja aina pelastettuja, niin he eivät poikkea muinaisista fariseuksista, jotka sanoivat kuuluvansa Jumalalle, mutta heidän elämänsä hedelmä puhui muuta.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ (Matt. 7:21-23)

Jos teit parannuksen, uskoit, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja tunnustit Hänet Herraksi, niin Raamattu opettaa selvästi, että olet pelastettu. Jos riiput uskonnolliselta kuulostavassa latteudessa kerran pelastettu aina pelastettu, mutta et pysy Jeesuksessa, etkä elä kasvavassa pyhyydessä ja harjoitat jatkuvaa tahallista syntiä, niin Raamattu opettaa selvästi, ettet ole pelastettu. Olet luopunut ja elämäsi hedelmä on todistus siitä. Emme ole robotteja emmekä eläimiä ja Jumala antoi meille vapaan tahdon valita, ketä palvelemme.

Kysyt ehkä, miksi niin kiihkeästi torjun väärän opin kerran pelastettu aina pelastettu. Rakastan Herraa ja rakastan kadotettuja sieluja. Jaakob sanoi, että jos joku (teidän joukossanne) eksyy totuudesta ja joku tuo hänet takaisin, niin hän pelastaa hänen sielunsa kuolemasta. Jaakob kirjoitti tämän ihmisistä, jotka kerran olivat Kristuksessa ja ehkä paikallisessa seurakunnassa ja harhailivat pois.

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden (Jaak. 5:19-20).

Jos pysyt Herrassa, niin on varmaa, että kuulut Hänelle ja iankaikkisuutesi on turvattu. Jos teit parannuksen ja luotit Jeesukseen Vapahtajana yhteen aikaan, mutta olet kääntynyt pois ja luopunut, niin olet ikuisessa vaarassa. Luettuasi Raamatun jakeet tässä artikkelissa et voi puolustella Jumalan armon väärin käyttämistä poljettuasi jalkoihisi kerran saamasi pelastuksen lahjan. Käänny pois tästä maailmasta ja tee parannus, kun vielä on aikaa tehdä se. Herra rakastaa sinua, eikä Hänellä ole mitään iloa nähdä luomiensa ihmisten valitsevan tämän maailman ja lopullisen iankaikkisuuden helvetissä iankaikkisen elämän asemesta. Jeesus antaa anteeksi katuvalle ja murtuneelle sydämelle, joten huuda Häntä ja tee parannus, kun vielä on aikaa, koska Hän tulee pian.

Kaikki Hänen vuokseen,

Howard

Katso video-opetuksemme The Reality of Hell.

 

Read Full Post »

Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen

Vaelluksemme täällä maan päällä ei useinkaan ole ruusutarhoissa kulkemista. Se on todellisuudessa oman syntisyytemme kanssa taistelemista. Tätä kuvaa hyvin Niilo Tuomenoksan kaunis Vaellusvirsi:

Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.

Tahtoisimme elää oikein, mutta oma syntinen luontomme houkuttelee meitä tekemään kaikkea sellaista, mitä sitten kadumme. Seuraavat Paavalin sanat voi jokainen uskova omalla kohdallaan todeta pitävän paikkansa:

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18,19)

Monet kristityt ovat hyvin ahdistuneita siitä, että eivät ole pystyneet saamaan yliotetta synneistään, heikkouksistaan ja lankeemuksistaan. Tämä estää kristittynä kasvamista ja estää jopa hengellisen palvelutyön.

Ja sitten ovat vielä kaikenlaiset kiusaukset, joista Jaakob kirjoittaa:

”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:13,14)

Kiusaukset tulevat Kiusaajalta, Saatanalta, joka saa synnin näyttämään houkuttelevalta. Omatuntomme kyllä sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin, joten pyrimme vastustamaan kiusauksia ja kaikkea sitä, minkä tiedämme Jumalan tahdon vastaiseksi. Jumala ei johdata meitä kiusaukseen, mutta sallii joskus tiellemme lankeemuksia. Se pitää meidät Jumalan edessä pienellä paikalla, kun emme voi luottaa omavoimaisuuteemme. Se vie meitä ristin juurelle etsimään Jeesuksen armahdusta.

Jumala sanoo Jesajan suulla näin: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä” (Jes 66:2). Tässä Jumala antaa ymmärtää, että meillä täytyy olla halu noudattaa Jumalan sanaa, ei pelkästään lukea ja kuulla sitä. Raamatun sana on Pyhän Jumalan puhetta meille, ja sen takia sen on vaikutettava meissä halua muutokseen.

On tärkeää, että emme hiljennä Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme, vaan olemme herkkiä kavahtamaan kiusaajan houkutuksia. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Moni uskonratkaisun tehnyt ihminen kamppailee elämässään suurten kiusausten keskellä. Häntä saattaa sitoa myös jokin riippuvuus, josta ei vain pääse irti. Hän on kyllä jättänyt elämänsä Jeesukselle ja tunnustanut syntinsä, mutta lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: ”Olen niin suuri syntinen, etten enää kelpaa Jeesukselle. Minä luovutan.” Vastaavasti joku vielä uskosta osaton vertaa itseään hurskaiksi tuntemiinsa ihmisiin ja toteaa: ”Ei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle.”

Voin vakuuttaa: kukaan meistä ei kelpaa Jumalalle, sillä ”… kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Mutta jos vain tahdot ottaa pelastuksen lahjan uskossa vastaan, sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei ole niin suurta syntistä, jonka syntejä Jeesus ei olisi jo kantanut ristinpuulla.

Aiemmin oli esillä Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kohtia. Jakeessa 22 Paavali jatkaa, että hän kyllä sydämessään yhtyy iloiten Jumalan lakiin. Tällä Paavali tarkoittaa sitä, että hän iloiten ottaa vastaan Jumalan sanan antaman ohjeistuksen, joka ohjaa hänet oikealle tielle. Laki – Jumalan sana – on hyväksi meille, sillä se näyttää oikean suunnan. Se paljastaa syntisyytemme.

Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla – mua auta valvomaan!
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva, sua kaikes kuulemaan.
 – Vaellusvirsi –

Rakas ystävä: kun omassa elämässäsi tunnet olevasi synnin sitoma, mutta tunnet siitä syvää surua, ole siunattu! Se on Pyhä Henki, joka vetää sinua parannukseen. Paavalikin lohduttaa: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi” (1. Kor. 11:31). Ja Sananlaskuissa sanotaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (San. 28:13).

C. O. Rosenius (1816–1868) kirjoittaa:

”Sitä ihmistä kohtaan, joka pysähtyy Herran äänen kuullessaan, tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahtoo mielellään siitä päästä, mutta tuntee olevansa synnin sitoma ja voimaton sitä vastustamaan, vieläpä heikko ja kadotettu, mutta juuri sen tähden etsii laupeutta ja pelastusta vain Kristuksessa – sitä ihmistä kohtaan on Jumala aina kärsivällinen – ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä”. Sille ihmiselle Jumala ei lue mitään syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä rakkaassa Pojassaan otollisena ja rakkaana lapsenaan.”

Kun peilaamme itseämme Jumalan sanan valossa, se paljastaa meidän syntisyytemme. Kun tutkimme lisää Raamattua, sieltä löytyy myös se ainoa toivo, johon voimme turvautua: Jeesuksen sovitustyö. Vaikka syntimme olisivat kuinka raskaat, saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi sillä hinnalla, jonka Jeesus maksoi puolestamme Golgatan ristinpuulla. ”Jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43).

Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo, riemu ja taivas syntisen,
sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
– Vaellusvirsi –

Kun lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, tule myös ristin luokse yhä uudelleen. Jaksa luottaa siihen, että Jeesus ei sinua hylkää, kun vain turvaudut Häneen. Jeesus itse lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37 RK).

**

David Wilkerson sanoo, että todellinen hengellisyyden mitta on siinä, kuinka murheellisiksi tulemme pienimmästäkin synnistämme. Jotkut murehtivat vain suurina pitämiään asioita, kuten aviorikos tai kiroilu, mutta eivät huomaa sellaisia asioita kuin vaikkapa pahan puhuminen. Vanhurskautemme mitataan sillä, että olemme haluttomia hyväksymään pienintäkään seikkaa, mikä murehduttaa Herraamme.

Tuossa on varmasti meillä useimmilla opittavaa. Tutkikaamme siis tarkoin ajatuksiamme ja asenteitamme. Puhukoon Pyhä Henki tästä meille ja antakoon Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen. Kun niin paljon puhutaan herätyksestä, niin luulenpa, että se voi alkaa vasta sitten, kun ensin yksittäiset ihmiset seurakunnassa ja sitten koko seurakunta tulevat parannuksen paikalle.

**

Joku saattaa istua vuodesta toiseen seurakunnan kokouksessa onnellisena siitä, että on pystynyt elämään hyvän elämän tekemättä mitään pahempaa syntiä. Hyvä niin – meidän tulee kilvoitella vaelluksessamme. Mutta miten pärjää tällainen kristitty kerran viimeisellä tuomiolla? Jumalan edessä kukaan ei kestä omilla ansioillaan. Tie Jumalan yhteyteen kulkee vain Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen sovitustyöhön turvautumalla saamme iankaikkisen elämän. Olemme pelastettuja vain armosta uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef. 2:8,9).

C. O. Rosenius kirjoittaa Jumalan armon ja tekojen välisestä suhteesta näin:

”Jos minulla, joka uskon Kristukseen, olisi armo sinä hetkenä, jolloin itse olisin hurskas, ja kadottaisin armon sinä hetkenä, jolloin teen syntiä ja rikon, silloinhan Kristuksen valtakunta olisi tekojen valtakunta… Mitä Kristus meitä silloin hyödyttäisi? Jos minulla olisi armo sinä hetkenä, jolloin olen hurskas, mutta ei kauempaa, silloin totisesti vanhurskaus tulisi teoista! Mutta silloin Kristus olisi turhaan kuollut! Sellaisen epävakaisen armon tähden Hän ei olisi tullut ihmiseksi ja uhrannut vertansa.”

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room. 8:1). Meidät on armahdettu vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta.

Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1). Hän korostaa sitä, että emme saa suhtautua syntiin kevyesti. Jos teemme syntiä tietoisesti, se on armon halventamista. Jos kuitenkin syntinen luontomme saa meistä ajoittain vallan, Jeesus on puolustajamme ja syntiemme sovittaja. Häneen saamme turvautua.

Tunnusta Jumalalle kaikki väärät ajatuksesi, asenteesi, tekosi ja laiminlyöntisi. Hän tahtoo antaa sinulle kaiken anteeksi poikansa Jeesuksen sovintoveren tähden.

Se virsi ain on heikko, ja kiitos köyhä on;
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
– Vaellusvirsi –

Read Full Post »

Ahkeroikaa pelastuksenne hyväksi, tai muuten!

Work Out Your Salvation, or Else!

Suom. Samuel Korhonen

Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte (Fil. 2:12).

Olen äärimmäisen hämmästynyt siitä, kuinka joku, joka on itse lukenut Raamattuaan, voi rehellisesti uskoa, että on mahdotonta menettää pelastuksemme. Se, mitä olen huomannut, on, että näille ihmisille on myyty halpa väärennetty pelastus ja he eivät koskaan edes ajatelleet sitä uudelleen. He ovat uskoneet iankaikkisuutensa miehille, joita eivät päästäisi yksin edes puolisonsa tai lastensa pariin! Sen sijaan, että olisivat lukeneet itse, he ovat luottaneet väännettyyn Raamatun tulkintaan.

He kiinnittävät enemmän huomiota siihen, kuinka heidän Starbuck-kahvinsa on valmistettu, kuin siihen, kuinka heidän pelastuksensa edistyy. Kuinka voi kenelläkään olla sellainen välinpitämätön asenne Jumalaa kohtaan? Yllä oleva jae kehottaa meitä ahkeroimaan oman pelastuksemme hyväksi pelolla ja vavistuksella ja kuinka se on mahdollista, ellei pelastusta voida menettää? Minun täytyy myöntää, että olin kerran yksi niistä, jotka sokeina ja tietämättöminä uskovat, että voivat luottaa pelastuksen asiassa pastoreihin, seurakuntiin ja palvelutyöjärjestöihin. Mutta niin minut kasvatettiin ja sellaisia vanhempani olivat ja heidän vanhempansa jne.

Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. (1. Kor. 9:24-25 KR38)

Pohtiessani Paavalin kehotusta ‘ahkeroida’ pelastuksemme hyväksi Jumala näytti minulle yksinkertaisen vertauskuvan, joka todella kolahti. Tiesitkö, että ehkä 75 % ihmisistä, jotka liittyvät jumppaan, tuskin koskaan menevät salille? He tietävät, että heidän pitäisi mennä, mutta eivät koskaan näytä selviävän sinne. Pieni kysymys: Voitko sanoa rehellisesti ahkeroivasi, jos liityt jumppaan, mutta et mene? Mitä eroa siinä on pelastumiseen? Sanon sinulle, että miljoonat ovat sitoutuneet Jumalaan huulillaan; he voivat jopa mennä seurakuntaan ja maksaa kymmenyksensä, mutta jos he eivät koskaan edes yritä ahkeroida pelastuksensa hyväksi, niin ovatko he lainkaan pelastettuja?

Mitä se itse asiassa tarkoittaa ‘ahkeroida pelastuksemme hyväksi’? Hyvä kysymys. Meidän täytyy ensin ymmärtää tarkalleen, mitä pelastuksemme edellyttää meiltä ja sitten tehdä niitä asioita parhaan kykymme mukaan. Mikä on pelastuksen vaatimus numero yksi? Parannus. Jumalinen parannus edellyttää kahta asiaa: surra syntejään ja kääntyä niistä pois. Nyt on niitä, jotka sanovat, että parannus tarkoittaa vain mielemme muuttamista, mutta se ei ole ihan niin. Se kyllä alkaa sillä, että päätämme muuttaa mielemme, mutta sitä seuraa teot. Kuten sanotaan: teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat.

Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. (Matt. 7:16-20)

Nyt reaalimaailman esimerkkiin. Kuinka moni teistä tuntee niitä, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja silti elävät seksuaalisessa synnissä? He menevät yhdestä laittomasta suhteesta toiseen ja silti elättelevät harhaluuloa, että ovat ‘pelastettuja’. Jeesus antoi meille erinomaisen vertauksen, joka valaisee tätä täydellisesti.

Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. (Matt. 21:28-31)

Jos meidän pitäisi tiivistää tämä vertaus, se kuuluisi näin: ‘Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.’ Jae Matt. 7:21 tekee sen kristallinkirkkaaksi, että sen jälkeen, kun kaikki on sanottu ja tehty, vain ne, jotka todella tekevät Isän tahdon, menevät taivaaseen. Seksuaalinen synti on tietysti ‘ulkoinen’ synti ja toisista voi näyttää, ettet ole tottelematon Isälle, mutta sama pätee ns. ‘salaisiin synteihin’, koska tietysti mitkään ajatukset, toimet ja teot eivät ole piilossa Jumalalta. Niinpä voimme luottavaisin mielin yleistää, että ahkeroiminen pelastuksemme hyväksi edellyttää, että teemme Isän tahdon parhaan kykymme mukaan ja kun väistämättä kompastelemme hengellisen täydellisyyden tavoittelussamme, niin tehtävämme on tehdä parannus ja siten pyytää Jeesuksen verta syntimme päälle (Hepr. 4:16).

Meidän pitäisi myös ymmärtää, että Raamatussa sana ‘pelastettu’ osoittaa tilaa, jossa joko olemme tai emme ole. Lause ‘me pelastumme’ esiintyy lukuisia kertoja Raamatussa viitaten tulevaan tapahtumaan. Olemme ‘pelastettuja’ vain siinä merkityksessä, että jos jatkamme uskossa pysymistä, niin meidät pelastetaan oikeudenmukaisesta rangaistuksestamme tuomiopäivänä. Lue artikkelini We Shall Be Saved.

Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. (Hes. 3:18-20)

Aina, kun puhutaan tuomitsemisesta, niin moni luste yrittää vähätellä ulkoista syntiään määkimällä, ‘lakkaa tuomitsemasta minua’. Sellainen on tämän lopun ajan seurakunnan raihnainen tila, ettei enää ole mitään jumalista häpeää synnin vuoksi. Jumalan Sana kuitenkin edellyttää, että me varoitamme jopa hurskaita, kun he lankeavat syntiseen käytökseen. Vain sinä tiedät omassa sydämessäsi tuomitsetko toisia, vai varoitat. Jumala hoitaa sinut, jos vaikuttimesi eivät ole puhtaat. Älä anna heidän väärien syytöstensä tuomitsemisesta estää sinua varoittamasta heitä, koska Jumalan Sana sanoo, että heidän verensä tahraa sinun kätesi, ellet varoita. Niinpä minusta näyttää, että toisten varoittaminen on myös olennainen osa ahkeroimista pelastuksemme hyväksi.

Read Full Post »