Lannistuminen (osa 1)

On discouragement (part one)
15.11.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi (discouraged [lannistunut, masentunut] New KJV).” (4. Moos. 21:4, KR38)

Kansa lannistui matkasta

Kristillinen vaellus on riittävän pitkä tarjotakseen meille erilaisia koetuksen aikoja ja nämä ajat johtavat meidät aina toiseen kahdesta mahdollisesta lopputuloksesta, nimittäin lannistumiseen tai täyttymykseen. Se johtuu siitä, että jokainen mahdollisuus edistyä on myös mahdollisuus taantua ja jokainen sen kudoksessa piilevä mahdollisuus voittaa on mahdollisuus menettää. Siksi tietty tilanne voi lannistaa toisen ja vahvistaa toisen, sillä ne eivät ole elämän olosuhteet, jotka tekevät ihmisen vahvaksi, vaan ennemminkin heihin upotettu sydämen tila.

Hengellisen koulutuksen merkitys

Koska emme tiedä, milloin nämä koetuksen ajat tulevat, meidän on oltava aina valmiina, eli meidän on pysyteltävä niiden joukossa, jotka käyvät voimasta voimaan (Ps. 84:7) ja se voi tapahtua vasta, kun suurempia haasteita tulee tiellemme.

Juuri tämä siirtyminen pulmasta toiseen tekee meistä sopivia ja kehittää meissä kyvyn kestää vastoinkäymisiä. Ilman tällaista koulutusta meillä ei juuri ole mahdollisuutta onnistua. Profeetta oli aivan oikein huomannut, että jokainen ahdinko on tärkeä ja että sitä tulisi pitää askeleena tiellä edistykseen.

”Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset ja ne sinut väsyttävät, kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa? Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä?” (Jer. 12:5)

Avaustekstimme

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi.” (4. Moos. 21:4)

Joten tässä meillä on matkalla lannistuneita ihmisiä; ja osittain heidän masentuneisuutensa johtui siitä, että he eivät olleet valmistaneet itseään. Näin ollen, kun pitkäaikaiset vaikeudet tulivat heidän tiellensä, he olivat hukkua ja menettivät rohkeutensa. Ilmeisesti on olemassa toinenkin vaihtoehto. Esimerkiksi Daavid olisi voinut langeta masennukseen monta kertaa, mutta kuten seuraava jae julistaa, hän tiesi kuinka tukea henkeänsä ja löytää voima hädän hetkinä.

”Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.” (1. Sam. 30:6)

Kun olemme yhteydessä Jumalaan, imemme itseemme jumalallista voimaa, sillä Hänen sanallaan on kyky vahvistaa henkeämme ja tehdä meistä sopivia taisteluun. Daniel viittaa tällaiseen jakamiseen kirjoittaessaan:

”Ja hän sanoi: ’Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!’ Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin ja sanoin: ’Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut.’” (Dan. 10:19)

Tämä sydämellinen jakaminen on paras lääke masennukseen. Se rohkaisee sydämen ja muuttaa mielen. Se saa aikaan uuden ajattelutavan, jossa Jumala valaisee pimeät näköalat. Seuraus on, että toivon aurinko nousee ja paistaa sydämessämme, mikä tuo rohkeutta ja nostaa odotuksia.

Lannistumisen säikeet

Lannistuminen ei tule yhdessä yössä. Se on seuraus pitkittyneestä konfliktista, joka on tyhjentänyt sielun kaikenlaisesta lujuudesta. Se on antautuminen näennäisen pimeyden valtaan. Se vaikuttaa siihen, kuinka arvioimme todellisuutta ja ennen kaikkea siihen, kuinka puhumme sisäisesti – toisin sanoen ajattelutapaamme – kuten myös siihen, kuinka kommunikoimme muiden kanssa. Lannistuminen ei tuo mitään hyvää. Se on tuhoisa mielentila, jonka kanssa Jumalalla ei ole mitään tekemistä. Se on yksi puhtaimmista epäuskon ilmauksista, joka ruokkii tietämättömyyttä ja sokeutta.

Lannistunut puhe

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: ’Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.’” (4. Moos. 21:4,5)

Yksi lannistumisen pääongelmista on sen väistämättömässä ilmauksessa. Se ei ole hiljaa. Se saarnaa epäuskon sanoja, missä ikinä sitä tavataan. Se johtuu siitä, että lannistunut sydän on poistanut Jumalan arvioinnistaan. Se näkee vain päänsä yläpuolella roikkuvat turmiollisten olosuhteiden tummat pilvet. Kaikki valaisevat säteet ovat poissa ja masentunut sydän seisoo valitusten ja nurinoiden keskellä. Kaikki on huonosti; mikään ei toimi; Jumala ei kuule; ei mitään toivoa vapautuksesta.

Kristinuskon kannalta lannistuminen on luopumista totuudesta, sillä se on perustettu valheille ja pärjää petoksen avulla. Se on todellakin perkeleellinen mielentila, joka voi houkutella epävakaan sielun pois loistavista saavutuksista ja mikä pahempaa, Jumalan tahdon täyttämisestä. Joten älkäämme sävähtäkö. Vaikka tapahtumien käänne johtaakin meidät lohduttomuuteen, niin luottakaamme Kilpeemme ja ylen suureen palkintoomme, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin” (Joosua 1:7).

Jatkuu artikkelissa Lannistuminen (osa 2)

 

Read Full Post »

Vaikeat ajat tulevat

Sivustolta Prophecy Watchers
By Gary Stearman, suom. SK

Vuosia sitten huomasin jotakin Paavalin toisessa kirjeessä Timoteukselle. Se kolahti minuun voimakkaasti ja on tähän päivään saakka ohjannut ajatteluani Raamatun profetiasta. Kolmannessa luvussa on mielenkiintoinen lausunto: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.” Todennäköisesti useimmat totiset kristityt ovat panneet merkille tämän varoituksen ja sitten jatkaneet lukien pitkän listan huonoja piirteitä:

”Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.” (2. Tim. 3:2-7)

Meistä, jotka seuraamme päivittäistä mediasirkusta, tämä kuvaus lopunajan yhteiskunnallisista puutteista kuulostaa yllättävän tutulta. Tätä lukiessani kävi mielessäni, että pitäisi tehdä tarkempi tutkimus, mitä sanat ”vaikeita aikoja” todella tarkoittaa. Tutkittuani sitä huomasin, että KJV:n käyttämä sana ”perilous” (vaarallinen) tulee kreikan sanasta chalepos. (Novumin mukaan sana on khalepoi ja merkitys: vaikea, kova, raivoisa, vaarallinen. Suom. huom.)

Tutkittuani edelleen huomasin, että Uusi testamentti käyttää tätä sanaa vain kaksi kertaa, joista toinen on Matteuksen luvussa 8, kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat purjehtineet Galilean meren yli. Myrsky oli noussut ja uhkasi hukuttaa heidän veneensä, kunnes Hän puhui ja tyynnytti sen:

”Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat? Kun hän tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli häntä vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista lähteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sitä tietä kulkea.” (Matt. 8:27-28)

Hämmästyksekseni huomasin, että kreikan sana chalepos oli käännetty englanniksi ”exceedingly fierce”, erittäin raivoisia!

Ja raivoisia he olivat – ja niin vahvoja, että tällä rannan ja sen kallioiden välisellä alueella kukaan ei voinut kulkea. Heidän voimansa tuli demonivaltauksesta. Minuun iski välittömästi ajatus, että kun Paavali kirjoitti nuo profeetalliset sanat Timoteukselle, niin hänen tyhjentävä kuvauksensa viimeisten päivien ihmiskunnasta rakentui hulluuden ajatuksen ympärille – raivoavan hulluuden, jonka pimeät voimat valtuuttavat! Äkkiä olin Paavalin todellisen tarkoituksen syvästi vaikuttama: osoittaa Timoteukselle – ja meille 2000-luvulla – että kasvava yhteiskunnallinen hulluus olisi leimaa-antavaa päiville ennen Kristuksen paluuta.

Ja se olisi hulluutta, jota ajavat samat pimeät voimat, jotka Jeesus ja hänen opetuslapsensa kohtasivat Galilean rannoilla tuona päivänä niin kauan sitten.Kun tämä kytkentä kolahti minuun silloin kauan sitten, aloitin sellaisen, jolle annoin nimen Chalepos Watch!

Pitäen Paavalin sanat aina mielessäni aloin huomioida yhteiskunnallisia muutoksia ja kehityksiä, joita ajoi sellainen raivoava hulluus, joka viittasi pimeiden voimien läsnäoloon ja toimi kulissien takana pirstaloidakseen sivistyneen yhteiskuntamme:

”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:12).

Chalepos Watch on edelleen käynnissä ja aion jatkaa sitä tulevaisuudessa, aivan kuten olen tehnyt sitä niin monta vuotta. Hyvät uutiset? Ne löytyvät vähän kauempana Paavalin kirjeestä:

”Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi” (2. Tim. 3:9).

Read Full Post »

Elämän merellä (osa 1)

On the sea of life (part 1)
15.9.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Raamatussa on erilaisia rinnastuksia, jotka heijastavat kristillisen elämän eri puolia. Puhuessaan tietystä puolesta suhteessamme itseensä Jeesus vertaa meitä lampaisiin. Ja viitaten saman suhteen erilaiseen näkökulmaan Hän vertaa meitä viiniköynnöksen oksiin. Toisessa paikassa Hän vertaa uskoamme sinapinsiemeneen ja vääriä opettajia susiin lammasten vaatteissa. Ja luettelo jatkuu.

Elämä ja meri

Toinen puhutteleva rinnastus liittyy elämän ja meren väliseen samankaltaisuuteen. Kumpikin voi olla tyyni, mutta myös hyvin myrskyisä ja siirtyä tilasta toiseen silmänräpäyksessä. Kohdassa Luuk. 8:22-25 kerrottu tarina on hyvä esimerkki siitä. Jeesus ja opetuslapset lähtivät vesille veneellä ja kohta heidän lähdettyään järvelle syöksyi myrskytuuli ja vene alkoi täyttyä vedellä ja he olivat vaarassa. Radikaali muutos tuli tässä ilman mitään varoitusta. Yhtäkkiä taivas muuttui sinisestä mustanpuhuvaksi ja vene turvallisesta vaaralliseksi.

Samoin voi käydä elämässä. Se voi hetkessä vaihtua täysin tyynestä myrskyksi. Kaikki on hyvin, kunnes puhelin soi ja yhtäkkiä tulee järkyttävä uutinen. Se voi olla auto-onnettomuus, odottamaton sairaus, tiedonanto, että sinut lomautetaan ensi kuussa ja heti huomaat olevasi olosuhteiden haastamana, hiilenmustasta merestä nousevien valtavien aaltojen edestakaisin heittelemänä, poissa suunniltasi ja ymmälläsi sen kaiken raivokkuudesta. Sellainen on elämä arvaamattomissa muunnelmissaan.

Purjehtiminen merellä

Jos elämää voidaan verrata mereen, niin kristittyä voidaan verrata merimieheen, joka purjehtii tuolla merellä ja tekee sitä, kaikissa kuviteltavissa sääolosuhteissa. Tietenkin me kaikki tykkäisimme, että kaikki sujuisi tasaisesti ja tyynesti ilman vastatuulta ja aaltoja voidaksemme kellutella elämän läpi helposti ja rauhallisesti. Mutta elämä itse – sen luonne – kieltää meiltä sellaiset haaveet. Näin ollen meidän on jatkuvasti oltava valmiita kohtaamaan ylivoimaisia vastoinkäymisiä, kunnes tyyneys palaa. Tästä tyynen ja myrskyn välisestä vahvasta kontrastista on hyvä esimerkki Psalmissa 107:

“He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni ja hän vei heidät toivottuun satamaan.” (Ps. 107:23-30)

Tämä Raamatun kohta esittää hyvän kuvauksen kristityn elämästä. Kuinka monet meistä ovatkaan nähneet sielumme sulavan vaikeuksien takia? Tai kelaavan edestakaisin hoiperrellessamme kuin humalainen ymmärryksemme loppuessa keskellä raivoavaa merta?

Psalmista oli kokenut sellaisen myrskyn kirjoittaessaan:

“Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni” (Ps. 42:7).

Aaltojen ja tuulten kohtaaminen

Kun purjehditaan myrskyn läpi, niin yksi navigoinnin tärkeimmistä säännöistä on aaltojen murtaminen keulan avulla. Luvusta Apt. 27 löytyy hyvä esimerkki tästä menettelystä.

“Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.” (Apt. 27:14,15).

Tässä merimiehet yrittivät pitää keulan päin tuulta, mutta myrsky oli niin kova, ettei se onnistunut. Siitä huolimatta heidän yrityksensä opettaa meille tärkeän totuuden: kohdatessamme kovan tuulen, meidän ei pitäisi koskaan kääntää selkäämme tuulta ja aaltoja päin. Sen sijaan meidän on kohdattava ne päättäväisesti ja rohkeasti. Kääntyminen vasemmalle tai oikealle vaarantaisi henkemme. Profetoiden Jeesuksesta Jesaja kirjoittaa:

“Herra, avasi minulle korvan ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin. Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään.” (Jes. 50:5–7, Biblia 1776).

Jeesus olisi voinut kääntyä pois myrskyn keskellä, mutta Hän tiesi paremmin, joten hän teki kasvonsa kuin piikiveksi tietäen, että Isä auttaisi Häntä. Siinä ei ollut epäröintiä, vaan sen sijaan yksimielisyys, päättäväisyys ja määrätietoisuus. Hän oli kuullut äänen ja aikoi toimia sen mukaisesti.

Paavali oli yksi noista merimiehistä. Kuuntele, mitä hän sanoi:

“Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.” (Apt. 20:22-24).

Pakanain apostoli tiesi, että olisi mentävä läpi väkevän myrskyn. Julmat näköalat eivät saaneet häntä muuttamaan kurssia. Hän aikoi mennä vastatuuleen ja murtautua aaltojen läpi haastaakseen pimeyden voiman. Sivuun kääntyminen ei ollut hänelle vaihtoehto. Hänenkin kasvonsa oli tehty kuin piikiveksi, sillä Hänkin tiesi Jumalan auttavan häntä

Älkäämme antako olosuhteitten pelottaa meitä niin vastaisia kuin ne voivatkin olla. Oppikaamme muinaisilta merimiehiltä, jotka kohtasivat myrskyt vakaumuksella ja rohkeudella, mitä tulee aaltojen murtamiseen ja tuulten haastamiseen. Tämä, eikä mikään muu, johtaa meidät voittoon.

Jatkuu artikkelissa Elämän merellä (osa2).

Read Full Post »

Sana vuodelle 2015

Loppuvuodesta 2014 ajatukseni kietoutuivat kerta toisensa jälkeen yhden kysymyksen ympärille: mikä on Raamatun arvovalta nykyaikana? Elämme nyt aikaa, jolloin on elämän ja kuoleman kysymys – hengellisen elämän kannalta – uskommeko Raamattuun Jumalan sanana ja ojentaudummeko sen mukaan.

Koimme vuoden 2014 aikana monenlaisia asioita. Nostan hengelliseltä kentältä pari surullista esimerkkiä tarkasteltavaksi.

Yhdessä äärilaidassa on niin sanottu uuskarismaattisuus, jossa Pyhä Henki on keskipisteenä samoin kuin sellaiset kokemukset ja ilmiöt, joita ei löydy Raamatusta. Viittaan tällä esimerkiksi David Herzogiin, joka vieraili kesällä Suomessa. Toisessa ääripäässä ovat suuret kirkkokunnat maailmanlaajuisesti Suomi mukaan lukien. Niissä Raamatun arvovaltaa poljetaan oikein urakalla. Siitä olemme saaneet esimerkkejä viime syksynäkin vaikkapa niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain muodossa, jota yritetään ajaa eteenpäin ihan arkkipiispan siunauksella.

Saatana kuiskuttelee sitä samaa tänäkin päivänä kuin jo ensimmäisille ihmisille: ”Onko Jumala todella sanonut?” Jeesus sanoi aikanaan fariseuksille – ja samalla meille muistutukseksi: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt. 22:29).

En voi olla siteeraamatta Paavalia, joka kirjoittaa Roomalaiskirjeen alussa osuvasti tämän päivän ihmisille. Paavalin mukaan Jumalan viha on ilmestyvä taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Jumala vihastuu niihin, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. He eivät voi olla tietämättömiä Jumalasta ja Hänen tahdostaan, sillä ”onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.” (Room. 1:19-22 RK)

On paljon pelkästä ihmisviisaudesta kumpuavaa julistusta ja Raamatun tulkintaa, jossa ei vaikuta Pyhä Henki ja johon Pyhä Henki ei voi yhtyä. On käynyt niin, että kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet. ”Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hullutusta. Onhan kirjoitettu: ’Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa’, ja vielä: ’Herra tuntee viisaiden ajatukset, hän tietää, että ne ovat turhanpäiväisiä.'” (1. Kor. 3:19,20 RK)

Etenkin meillä luterilaisuuden piirissä on jo todella isoja näkemyseroja Raamatusta ja sen keskeisistä kohdista. Leif Nummela viittaa tähän Uusi Tie -lehden 2.1.2015 pääkirjoituksessa sanoen: ”Voidaan todeta, että meillä on yksi kansankirkko, jonka sisällä on monta eri uskontoa. Kaikki tämä merkitsee suurempaa luopumusta kristillisestä uskosta ja kristillisistä arvoista… Ihminen ei voi asettua Raamatussa kuvattua Jumalan luomisjärjestystä vastaan, ilman että hän samalla asettuu Jumalaa vastaan ja vahingoittaa myös itseään.”

Kun Jumalan sanaa muutetaan tai sitä tulkitaan ihmislähtöisesti, siitä tulee uutta ja vääristeltyä evankeliumia – uusi uskonto. Se kyllä sopii tämän ajan ihmisten korville, mutta vetää Jumalan vihan päälleen.

Nykyisin yhä useammin jäävät yleisessä mielipiteessä vähemmistöön ne uskovat, jotka uskovat Raamattuun Jumalan inspiroimana sanana. Mutta mitä sanoikaan Jeesus: ”… joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias (Matt. 10:38).” Vaihtoehtoina meillä on joko hävetä Jeesusta ja Jumalan sanaa, tai seisoa Raamatun ilmoituksen takana. Nyt elämme aikaa, jolloin joudumme ottamaan tämän ristin ympärillämme vallitsevista mielipiteistä huolimatta.

Oletko miettinyt, mitä yhteistä on erilaisilla eksytyksillä tässä ajassa? Se on sitä, että Jeesus laitetaan sivurooliin tai vaietaan kuoliaaksi. Jeesuksesta on tehty vain jonkinlainen hyvien elämänohjeiden antaja. On unohdettu Jeesuksen keskeinen tehtävä ihmiskunnan syntien sovittajana. Jeesuksen veren voimasta kuulee puhuttavan yhä harvemmin, ja se on kuitenkin kristinuskon ydinasia. Kun nykyisin ei ole sopivaa puhua synnistä, parannuksenteosta, iankaikkisesta kadotuksesta ja sielujen pelastumisesta, niin eihän silloin Jeesustakaan enää tarvita.

Silti läpi koko Raamatun punaisena lankana kulkee Jumalan pelastustyö, ja Jeesus luvattuna Messiaana on siinä kaiken keskipiste. Aikojen saatossa ei ole mihinkään muuttunut se tosiasia, että ihminen ei voi itseään pelastaa, vaan se tapahtuu vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta.

Avain herätykseen, jota niin paljon odotetaan, on synnintunnossa. Ja sen saa aikaan lain ja evankeliumin julistaminen, jotka yhdessä johtavat Pyhän Hengen vaikutuksesta parannuksentekoon – meidät jokaisen.

Raamattu on ihmeellinen kirja, jossa Jumala jo alkulehdiltä lähtien esittelee suunnitelmansa ihmisten pelastamiseksi. Jumala tiesi jo meidät luodessaan, että emme pysty elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Niinpä Hän suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan valmisti itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi. Tästä Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta koko Raamattu kertoo.

Vanha testamentti on täynnä Jumalan ilmoitusta siitä, miten Hän tulee itse pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä – miten Hän itse pojassaan Jeesuksessa on se virheetön uhrikaritsa, joka meidän puolestamme annetaan. Siellä ilmoitetaan myös se, että tarjottu pelastus ei meille kelpaa, vaan lähetetty Messias on oleva muukalaisena omiensa joukossa, vihattu ilman syytä.

On monia kirjoja ja nettisivustoja, jotka esittelevät lukuisia Vanhan testamentin Messias-profetioita ja niiden täyttymyksen Uudessa testamentissa. Jo niiden perusteella luulisi ihmisten silmien avautuvan näkemään, että ei kukaan muu ole voinut olla Raamatun tekstien takana kuin Jumalan Pyhä Henki.

Meille, jotka uskomme Raamattuun Jumalan sanana, se on tänä levottomana aikana – lopun aikana – valtava lohdun tuoja. Saamme uskoa todeksi kaikki ne Raamatun lupaukset, jotka Jumala on sinne ihmisten välityksellä kirjoittanut. Kun kuulemme sanomia sodista, terroriteoista, luonnonmullistuksista, kulkutaudeista, eksytyksistä ja niin edelleen, niin tiedämme, että ne ovat osa Jumalan suunnitelmaa, ja vapautuksemme aika on lähellä. Kaiken kauhistuksenkin keskellä saamme luottaa Jumalan lupaukseen, että Hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Joku saattaa kaiken tämän nykymenon keskellä ajatella, että Herra on meidät hylännyt. Herra kyllä voi hylätä jumalattoman maailman – ja myös luopuneet seurakunnatkin – syntisiin menoihinsa, jos ne eivät tee parannusta, mutta Hän ei hylkää niitä, jotka turvaavat Häneen.

1800-luvulla elänyt Charles H. Spurgeon kirjoitti eräässä hartaustekstissään näin: ”Ajatteletko, että sinut on hylätty? Miksi luulet sellaista Herrastasi, joka on kihlannut sinut itselleen? Vaienna tuollaiset ajatukset äläkä anna niille enää koskaan tilaa sielussasi! ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Room. 11:2). ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra” (Malakia 2:16).

Alussa mainitsin Jeesuksen lauseen ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa”. Mutta mitä on tämä Jumalan voima?

Joku saattaa sanoa Jumalan voimaksi vaikkapa erilaisia tunnekokemuksia. On totta, että Pyhä Henki vaikuttaa myös tunteisiimme, mutta pohjimmiltaan tässä on kyse jostain muusta. Toinen voi pitää Jumalan voimana ihmeitä ja erilaisia voimatekoja, mutta olen varma, että Jumalan voimalla on vieläkin syvempi merkitys.

Moni meistä on ollut – tai on parhaillaan – jonkinlaisessa Jumalan koulussa. Uskon, että vasta sellaisen kautta pystymme näkemään jotain Jumalan voimasta. Jumala saattaa viedä meidät sellaiseen tilanteeseen, että meidän on pakko jättää pois kaikki omavoimaisuutemme – meillä ei yksinkertaisesti ole mitään keinoja selvitä eteenpäin. Kun sitten meidän on ”pakko” luottaa Jumalaan, Hän auttaa usein ihmeelliselläkin tavalla. Olen vakuuttunut siitä, että elämme juuri nyt sellaista aikaa, jossa Jumala haluaa opettaa erityistä luottamusta Häneen; Hänen haluunsa, voimaansa ja kykyynsä auttaa meitä.

Jumala ilmaisee itsensä Raamatun kautta, ja kun luemme Raamattua, sieltä käy kyllä ilmi, miten voimallinen Jumala meillä onkaan!

Jumalan viesti sinulle tässä ajassa on erityisesti, että ”Älä pelkää”. Vaikka olemme menossa inhimillisesti katsoen yhä huonompia aikoja kohti, sinun ei tarvitse pelätä tulevaa. Herra huolehtii sinusta kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissasi ja kaikissa vaikeuksissasi. Muista, että Jumala ei sinua koskaan hylkää, kun käännyt Hänen puoleensa!

Lue vaikkapa psalmeja, joissa on paljon rohkaisua elämän eri tilanteisiin. Tässä muutamia jakeita alkuun – katso lisää artikkelista Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen:

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (Ps. 46:2-4)

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15) (vanhan käännöksen mukaan Ja sinun pitää kunnioittaman minua)

Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua. (Ps. 55:23)

Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? (Ps.118:5,6)

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, uskollinen kaikissa teoissaan. Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa jaloilleen. Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää. Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. (Ps. 145:13-19)

Herra, anna Raamatun – ja sitä kautta Jeesuksen – tulla meille entistä rakkaammaksi. Herra, anna Pyhän Henkesi avata Raamatun sanaa meille yhä enemmän, ja anna sen avautua juuri siinä merkityksessä, kuin Sinä olet sen alun perin antanut. Auta meitä juurtumaan sinun Sanaasi ja sen muuttumattomaan totuuteen. Jää meitä siunaamaan. Jeesuksen nimessä, aamen.

Read Full Post »

Älä pelkää!

David Wilkerson sai seuraavan profetian alkuvuodesta 2002, vain muutama kuukausi edellisen vuoden syyskuussa New Yorkissa tapahtuneiden terroritekojen jälkeen. Wilkersonin sanoma sopii hyvin Yhdysvaltain lähitulevaisuutta koskeviin arvioihin, joista on tietoa artikkelissa ”Pelottava” kuva talouden kehityksestä.

---

 

Jokin aika sitten Times Square -kirkossa pyhä hiljaisuus laskeutui seurakunnan ylle. Ei ollut ääntäkään, vain syvä Jumalan läsnäolo täytti paikan. Tässä kunnioitettavassa hiljaisuudessa Pyhä Henki tuli ylleni ja antoi kauttani seuraavan profeetallisen sanoman:

Hyvin pelottavat ajat ovat aivan edessä! Vaikka kansa ja kaupunki ovat tälläkin hetkellä yhä kauhuissaan, silti on vielä suuria onnettomuuksia tulossa Amerikkaan. Varoitan teitä, koska rakastan teitä ja haluan, että vetäydytte lähelle Minua. Kun kuulet näistä asioista, sinun ei tarvitse pelätä. Sanani sanoo, että ihmisten sydämet raukeavat pelon tähden. Kun näet näiden äkillisten tapahtumien kohtaavan kansakuntaa ja tätä kaupunkia, älä ole peloissasi, vaan riennä luokseni mielessäsi ja sydämessäsi. Riennä Minun luokseni ja syleilyyni, sillä Minä suojelen sinua. Pidän sinut turvassa sylissäni, jos tulet luottaen ja uskoen Minuun etkä pelkää. Tämä on todistuksesi tulevina päivinä: ympärilläsi työpaikalla, metrossa, minne tahansa menetkin, ihmiset kirjaimellisesti murtuvat, itkevät ja parkuvat ”Miksi, miksi, miksi?”. Jo nyt he tekevät niin, mutta sinun ei pidä huutaa ”Miksi”. Sinun tulee sanoa ”Aamen, tule Herra Jeesus”.

Älä siis pelkää! Enemmän, paljon enemmän, on tulossa – kauhistuttaen koko maailmaa, mutta Minun kansani nousee uskossa. Lupaan, että jos luotat Minuun, varjelen sinut pahalta. Minä varjelen sinut tämän ajan hengeltä. Minä lähetän enkelini kulkemaan kanssasi ja suojelemaan sinua. Jokainen sinua vastaan valmistettu ase on oleva tehoton.

Pyydän sinua tekemään niin kuin minä teen: pidän tämän lyhyen viestin lähellä saatavillani, jotta voin lukea sitä uudelleen ja uudelleen, kun varoitus täyttyy. Olen varoittanut taloudesta ja mellakoista suurimmissa kaupungeissamme, mitkä johtuvat taloudellisista ongelmista. En halua pelotella ihmisiä. Olen itsekin kauhistunut siitä, mitä näen olevan tulossa. Pyydän, että kuuntelet minua: suurin ongelmamme ei ole terrorismi. Amerikan suurin ongelma ei ole toinen terrorihyökkäys, vaikka se on hyvinkin mahdollista. Suurin ongelmamme on uhkaava taloudellinen katastrofi, joka seuraa lyhyttä väärää lupausta pörssikurssien noususta.

Jumalan minulle antaman profetian sanoma on: Älä pelkää. Hän huolehtii meistä työttömyyden aikoina. Hän kulkee kanssamme läpi kaikkien katastrofien. Meidän tulee luottaa Häneen.

---

Lue myös artikkeli Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen, johon on koottu Psalmien jakeita Jumalan huolenpidosta.

Read Full Post »

Uskovan kilvoittelu

Pelkästään hyvällä elämällä ja hyviä tekoja tekemällä emme taivaaseen pääse. Meidät on pelastettu armosta yksin Jeesuksen sovitustyön tähden.

Monelle riittää se, että on pelastettu. Raamattu kehottaa meitä kuitenkin kasvamaan hengellisesti, kasvamaan Jeesuksen syvällisempään tuntemiseen, jotta hengen hedelmät näkyisivät elämässämme. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Kun kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen tuoksunaan tässä maailmassa, ihmiset ympärillämme voivat kenties saada aavistuksen Jumalasta ja löytää tien iankaikkiseen pelastukseen.

Kilvoitteluun kuuluu taistelu syntiä vastaan omassa elämässämme. Gal. 5:19-21 kuvaa niitä lihan tekoja, jotka ovat meille luontaisia, ja joista meidän tulee tehdä parannusta: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”

Kuinka usein näemmekään ne virheet toisissa, mutta emme edes pyri eroon omista paheistamme. Ja kun joskus yritämme, kiusaaja saa meidät lannistumaan ja masentumaan. Näin meistä tulee heikkoja, passiivisia ja lyötyjä – paholaisen voittamia. On aika palata kilvoitteluun.

Kirjoitan seuraavassa joitakin keskeisiä ajatuksia David Wilkersonin kirjoituksen Palaaminen kilvoitteluun pohjalta. Wilkerson ottaa tarkastelun kohteeksi ja kilvoittelun esimerkiksi Jaakobin. Jaakobin tavoin meidän tulee tavoitella Jumalan siunausta elämässämme. Ei siunausta itsekkäästi omaksi hyväksemme, vaan muiden auttamiseen.

Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka ovat valmiita palvelemaan muita sen sijaan että huolehtisivat vain omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan. Wilkerson kirjoittaa suorasukaiseen tapaansa: ”Ellet janoa Jeesusta – jos haluat vain päästä taivaaseen etkä yhtään välitä muiden tarpeista – silloin sinulla ei ole mitään, minkä vuoksi kilvoitella. Olet kevyen sarjan kristitty, helppo saalis paholaiselle.” Tästä syystä monet Jeesuksen seuraajat ovat tapojensa ja mielihalujensa orjia. Heissä ei ole halua eikä voimaa taistella – he eivät pysty hylkäämään helmasyntejänsä.

Meidän on janottava läheisempää suhdetta Jeesuksen kanssa, emmekä voi tehdä sitä, jos samaan aikaan elämme synnissä. On noustava taisteluun syntiä vastaan ja sanottava: ”Jumala, minä haluan sinun siunauksesi. Haluan voittaa elämässäni kaiken sen, joka ei ole sinusta!”

Jaakob vaelsi Jumalan tahdon mukaisesti, janosi ja palvoi Herraa, mutta silti hän joutui suuriin koettelemuksiin elämässään. Hänen henkensäkin oli vaakalaudalla, ja kaiken lisäksi vielä itse Herra taisteli painien häntä vastaan.

Antoiko Jaakob periksi, luovuttiko hän? Ajatteliko Jaakob, että ”Kaikki nämä olosuhteet osoittavat, etten ole Jumalan suosiossa. Vaikka olen totellut, Hän on minut hylännyt.”?

Samalla tavalla moni uskova on tälläkin hetkellä elämänsä suurimmissa ahdingoissa. He sanovat Jumalalle: ” En elä synnissä, olen totellut sinua. Mitä siis olen tehnyt väärin?”

David Wilkerson sanoi kysyneensä Herralta, miksi niin monet totiset uskovat joutuvat kestämään raskaita ja vaikeita aikoja ja kaikenlaista ankaraa kärsimystä. ”Miksi niin monia koetellaan äärirajoille saakka?” Herra vastasi hänelle, että suurin osa kristityistä on luopunut taistelusta paholaista ja sen valtakuntaa vastaan. Kun Jumala löytää uskovan, joka janoaa ja halajaa Hänen siunaustaan, Hän panee uskovan koetukselle.

Elämme viimeisiä aikoja, lopunaikaa, ja saatana kulkee vapaana maan päällä taistelunsa viimeisinä hetkinä. Siksi Jumala tarvisee kunnolla valmennettuja ja koelteltuja sotureita, jotka selviytyvät voittajina kaikista helvetin valloista. Wilkerson kirjoittaa: ”Hän tuo rintamalle sotureita, jotka on valmennettu ja koeteltu, koska he ovat painineet Jumalan kanssa. Mitä enemmän he kärsivät ja mitä rajummaksi heidän koettelemuksensa muuttuu, sitä suurempi tehtävä Hänellä on heidän varalleen!”

Raamattu sanoo Jaakobista, että ”miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa” (Hoos. 12:3). Jaakob kesti ja voitti taistelun. Samalla tavalla meidän on pantava kaikkemme likoon, jotta voisimme selviytyä voittajina näinä aikoina.

Saatat ajatella, että entä jos koetusten takana kuitenkin on paholainen? Tässä Jumalan koulussa voimme olla turvallisin mielin, kun olemme Jumalan edessä oikealla tavalla: Kristuksen verellä pestyinä ilman syntiä ja kestävänä rukouksessa. Silloin paholainen ei pääse tekemään säröä siihen, mitä Jumala haluaa tehdä.

Wilkerson ravistelee hereille helppoon elämään tottuneita uskovia: ”Monet kristityt odottavat, että Jumala jotenkin pelastaa heidän perheensä, sovittaa heidän ihmissuhteensa, tekee ihmeitä – eikä se maksa heille mitään. He haluavat vain levätä – istua keinutuolissaan ja ’uskoa kaiken Jumalan haltuun’. Mutta tämä kestäminen rukouksessa – ’läpimurto’ Jumalan luo, vastausten saaminen ja tulosten näkeminen – se maksaa sinulle lihallisesti jotain. Ajattele, mitä se maksoi Jeesukselle: ’Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia  ja anomuksia…’ (Hebr. 5:7). Vaikka Jeesus tiesi, että Hän oli lihaksi tullut Jumala, Hän itki ja huusi Isänsä edessä.”

Odotamme herätystä ja etsimme siunauksia, mutta kuka meistä etsii Häntä vakavissaan? Kuka rukoilee taistellen, itkien ja huutaen Jumalan puoleen kaiket yöt? Kuka haluaa miellyttää Jumalaa niin, että kaikin keinoin haluaa vapautusta omista pahoista tavoistaan ja himoistaan? Kuka etsii pyhyyttä, puhtautta ja Kristuksen kaltaisuutta niin paljon, että huutaa, kilvoittelee ja kamppailee Jumalan kanssa, kunnes Hän murtaa kaikki kahleet? Wilkerson kirjoittaa: ”Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei tule koskaan näkemään, mitä Jumalalla on Hänen ruumistaan varten varattuna – ennen kuin Hän näkee, että me etsimme Häntä vakavissamme.”

Ahdistuksemme aikana Jumala odottaa, että lähestymme Häntä. Moni kristitty ryhtyy rukouksen sijaan etsimään apua kaikilta muilta tahoilta: apua kysytään ystäviltä, muilta neuvonantajilta ja vaikka profeetoilta, josko tulisi jotain sanaa Jumalalta.

Kaiken aikaa Jumala odottaa, että vain tulisimme rukouksessa Hänen kasvojensa eteen. Wilkerson kirjoittaa lopuksi: ”Uskon, että Jumala antoi minulle tämän sanan välitettäväksi sinulle juuri tänä päivänä: Jumala kutsuu sinua tänään irrottaakseen katseesi kaikista ulkoisista olosuhteista. Älä tuomitse mitään nykyisen tilanteesi perusteella. Älä yritä miettiä asiaa loppuun asti. Älä anna pelon kaataa sinua. Jumala kohtaa sinut rukouksessa! Hän antaa sinulle pian sanansa. Hän ei pidä sinua pimeydessä. Hän tietää, että olet kuuliainen Hänelle.”

Lue David Wilkersonin kirjoitus Palaaminen kilvoitteluun.

Read Full Post »

Isä, miksi hylkäsit minut?

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. (Ps. 22:1,14,15,17,18)

Onko elämäsi sellaisessa tilanteessa, että vaikka kuinka huudat Jumalan puoleen, taivas vain vaikenee. Kyselet Jumalalta apua elämäsi vaikeuksiin tai päätöksiin, mutta et saa mitään merkkiä – et edes yhtä sanaa ylhäältä. Olosuhteesi on pelkkää kaaosta, eikä Jumala vastaa.

Jeesus huusi ristillä psalmin sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”. Oliko Jumala todella hylännyt rakkaan poikansa?

Kun Jeesus tuskissaan viittasi psalmiin 22, Hän tunsi sen sisällön ja tiesi sen olevan osa Messias-profetiaa – kuvausta Kristuksen ahdistuksesta. Psalmissa kärsivä kääntyy Jumalan puoleen ja saa varmuuden siitä, että Jumala kuitenkin auttaa:

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista – vastaa minulle. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. (Ps. 22:19-24)

Jeesus tiesi, että Jumala on hänen pelastajansa. Niinpä Hän saattoi turvallisin mielin huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46). Jeesus jätti elämänsä parhaisiin mahdollisiin käsiin.

Ahdistettu ystäväni: kun olet Jumalan puoleen huutanut, Hän on sinua kuullut, vaikka ei siltä näyttäisi tai tuntuisikaan. Hän ei sinua hylkää, sillä ”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:17,19). ”… hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää” (Ps. 102:17).

Read Full Post »

Tapahtukoon Sinun tahtosi

Aiemmin artikkelissani Luja luottamus Jumalaan kirjoitin  juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta, joita uhkasi tulinen pätsi. He eivät suostuneet kumartamaan kuningas Nebukadnessarin patsasta kuoleman uhankaan alla. Nämä hurskaat miehet jättivät itsensä täysin Jumalan varaan. He asettivat itsensä eläväksi uhriksi Jumalalle ajatellen, että Tapahtukoon yksin Sinun tahtosi.

Myös Paavali antaa meille hyvän esimerkin Jumalan tahtoon nöyrtymisestä.

Kolmannella lähetysmatkallaan hän oli matkalla Jerusalemiin. Apostolien teoissa luvuissa 20 ja 21 kerrotaan, miten useaan kertaan Pyhä Henki tai opetuslapset Pyhän Hengen vaikutuksesta vakuuttivat Paavalille, että hän on kulkemassa kohti ahdinkoa. Paavali kertoo jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille näin: ”Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Apt. 20:22-24)

Sitten Kesareassa Paavalin luokse tuli Abagos-niminen profeetta: ”Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: ’Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin.’ Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: ’Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.'” (Apt. 21:11-13)

Pakeniko Paavali? Ei, vaan jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia suunnitelmansa mukaan. Eloonjääminenkään ei hänelle merkinnyt mitään sen rinnalla, että pääsisi matkansa päähän ja voisi saattaa loppuun Herralta Jeesukselta saamansa palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Hän luotti täysin siihen, että kun Jumalan tahto saa toteutua hänen elämässään – mihin se sitten viekään –, se on suurin voitto evankeliumin leviämiselle.

Koska Paavali suostui elämässään Jumalan tahtoon, koitui se siunaukseksi monelle – myös meidän aikamme kristityille, kun saamme lukea hänen kirjoituksiaan.

Olen omassa elämässäni lähiaikoina painiskellut varsin raskaan taakan alla ja huutanut Herraa avuksi. Minun on myönnettävä, että olen jopa napissut ja kapinoinut, miksi Hän on johtanut tällaiseen tilanteeseen. Parin viikon ajan olin aivan neuvoton, sillä en edes ymmärtänyt, miten Jumala tahtoisi minun rukoilevan asian puolesta.

Kaikin tavoin tilanteeseen väsyneenä aloin vihdoin uskaltaa kiittää Jumalaa siitä, että kaikki tämä on hänen suuressa viisaudessaan sallimaa. Pyysin ymmärrystä, että oppisin sen, mitä Hän tahtoo kaikella tällä minulle opettaa. Halusin yrittää ottaa uskonaskeleita ja rukoilin jotenkin näin, että ”Herra, seinä on vastassa enkä näe mitään ulospääsyn mahdollisuutta omin voimin. Kiitos, että olet johtanut asiat tähän pisteeseen. Kiitos, että saan luottaa sinuun, sillä minulla ei ole mitään muuta turvaa. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni ja koko perheeni elämässä.”

Mietin, onko oikein rukoilla Jumalaa ottamaan taakka pois, sillä jos Hän on sen antanut, niin minun on se kannettava. Mutta mitä Jeesus rukoilikaan Getsemanen puutarhassa suuressa tuskassaan: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Jeesuskin pyysi suuressa ahdistuksessaan Isää ottamaan taakan pois, jos se vain on Isän tahto. Avain ja painopiste on sanoissa älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.

Heti tuon jakeen Raamatusta luettuani avasin One Way Missionin Raportti-lehden, ja kuin vahvistukseksi sieltä avautui ensimmäisenä näkyville Tapani Suonnon kirjoitus Tapahtukoon sinun tahtosi. Suonto kirjoittaa, miten meidän on helppo sanoa ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta emme kuitenkaan aina tarkoita sitä todella. Koska oma tahto on Jumalan tahdon tiellä, seurauksena on usein ahdistusta ja ristiriitoja uskovan elämässä.

Kun suostumme sydämestämme sanomaan ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, tulemme täydellisesti riippuvaisiksi Jumalasta. Se johtaa tielle, jossa kaikki tapahtuu Jumalan valtakunnan parhaaksi. Se ei merkitse sitä, että vaikeudet olisivat ohi elämästämme, mutta se merkitsee sitä, että ne tuovat siunauksen. Suonto sanookin: ”Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisesta siunauksesta, jonka seurakunta saa kokea, joku ihminen maksaa myös hinnan.”

Jumala sallii meille vaikeuksia, jotta Hän voisi opettaa niiden kautta meille jotain – ja meidän kauttamme lähimmäisillemmekin. Jos Hän vain pelastaisi meidät kaikilta vaikeuksilta, näkisikö silloin kukaan Jumalan suuruutta? Paavali kirjoittaa korinttilaisille:

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo saisi aikaan yhä useammissa vielä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:7-11, 15-18 Raamattu kansalle -käännöksen mukaan)

David Wilkerson sanoo, että ”Meidän uskomme tarkoitus ei ole, että pääsisimme pois vaikeasta paikasta tai että tuskallinen tilanteemme muuttuisi. Pikemminkin sen tarkoitus on näyttää Jumalan uskollisuus meitä kohtaan keskellä uhkaavaa tilannettamme. Jumala muuttaa silloin tällöin koettelemuksemme olosuhteita. Mutta vieläkin useammin Hän ei sitä tee – koska Hän haluaa muuttaa meidät!” (Kirjasta Jumala huolehtii)

Wilkerson toteaa myös, että jokainen kristitty tulee jossain vaiheessa elämäänsä sellaiseen tilanteeseen, jossa ei ole enää löydettävissä mitään ulospääsytietä. On tultu tilanteeseen, jossa ”ei ole pakotietä – ei apua, ei pelastusta muualta kuin Jumalalta itseltään”. (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Mikä aiheuttaa nämä tilanteet, nämä myrskyt? Ei niitä aiheuta paholainen, vaan ne ovat Jumalan tarkoittamia niille, jotka vaeltavat vanhurskaudessa. Jumala itse on tuonut meidät tilanteeseen, jossa meillä ei ole enää omia keinoja käytettävissä, ja Jumalalla on tälle kaikelle tietty tarkoitus. Oliko paholainen johdattanut Israelilaiset Punaisen meren rantaan egyptiläiset takaa-ajajat kintereillään? Ei, vaan Jumala. Eikö Jumala sitten tiennyt, että merta on mahdoton ylittää?

Jumala oli johdattanut heidät meren rannalle mahdottomalta näyttävään tilanteeseen, mutta valmistanut samalla pelastuksenkin valmiiksi. Jumala johdatti heidät erämaahan janon ja nälän kouriin, mutta oli valmistanut pääsyn niistäkin ihmeellisellä tavalla. Israelilaisten ei olisi kuin tarvinnut kääntyä Jumalan puoleen, mutta sen sijaan he napisivat.

David Wilkerson kirjoittaa, että ”paholainen haluaa meidän ajattelevan näistä ongelmistamme: ’Siitä ei ole mitään keinoa päästä irti.’ Mutta tiedät, että Jumalalla on jo suunnitelma. Sinä vain et voi nähdä sitä. Et näe muuta kuin muurin edessäsi. Mutta Jumala näkee äärettömän paljon enemmän kuin sinä. Hänelle on helppoa mennä suoraan lävitse. Hänen toimiinsa ei liity mitään mutkia, koska Hän ei tunnusta vihollisen voimaa. Meidän on aika ryhtyä luottamaan Häneen!” (Kirjoituksesta Oikea laulu – väärällä puolella). ”Hän on laatinut sen suunnitelman jo kauan ennen kuin vaikeutesi edes alkoivat. Silti Hän haluaa odottaa viimeiseen hetkeen asti, viivytellä, kunnes luotat Häneen täysin. Hän haluaa nähdä, luovutatko elämäsi Hänen käsiinsä ja sanot: ’Elämässä ja kuolemassa minä luotan Herraan!'” (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Israelin kansalla ei ollut luottamusta Jumalaan, ja niin he joutuivat uusiin koetuksiin toinen toisensa jälkeen. Samalla tavalla mekin saatamme joutua kulkemaan koetuksesta toiseen.

Wilkerson jatkaakin: ”Ei löydy työtä eikä pelastusta miehelle tai naiselle, joka jatkuvasti valittaa Jumalan edessä. Saat pysyä työttömänä lopun ikääsi. Tai jos saat työn, siitä tulee myllynkivi kaulaasi. Tässä on kyse elämästä tai kuolemasta. Sinun on tultava paikkaan, jossa voit oppia luottamaan Häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin aikana laulat ja huudat ylistystä Vapahtajallesi. Voitto kyllä tulee – mutta vieläkin tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle. Mistä aloitat? Aloita katsomalla suoraan Jumalan Sanan peiliin! Harkitse viimeisen kuukauden aikana lausumiasi sanoja ja suorittamiasi toimia: Oletko napissut ja valittanut? Saatat vastata: ’Olen – mutta olen napissut Jumalan edessä.’ Aivan niin, niin sinä olet! Mitä väliä sillä on, missä ja kenelle sinä valitat, se kaikki kohdistuu Jumalaan!”

Muista, että Jumala ei koskaan johda sinua autiomaahan vain antaakseen sinun kuolla sinne. Hänellä on valmiina suunnitelma sinunkin elämäsi tilanteeseen. Nosta vain katseesi Jumalan puoleen – Hän yksin voi auttaa, ja Hän tahtoo auttaa. Hän odottamalla odottaa, että luotat vain Häneen ja sanot: ”Sinä olet minun ainoa toivoni. Minä tiedän, että vain sinä voit nyt auttaa. Luotan, että Sinä pelastat minut tästä tilanteesta. Auta minua alistumaan Sinun tahtoosi.”

Omissa asioissani Punainen meri ei auennut edessäni niin, että olisin voinut vain kävellä ulos vaikeuksistani. Sen sijaan tuntui siltä, että olisin astunut askeleen lähemmäksi pätsiä. Tiedän kuitenkin, että jokainen askel eteenpäin saa olla Jumalan tahdossa kulkemista, ja Jumalan kanssa – minun ei tarvitse kulkea yksin. Olen tosissani joutunut taistelemalla taistelemaan epäuskon siementä vastaan, joka yrittää kuiskata korvaani, että ”entäpä jos Jumala ei autakaan?”

Aivan kuin juuri tähän tilanteeseen Wilkerson sanoo: ”Jokaisessa kohdassa, jonka käännän esiin Raamatusta, näen: ’Luota minuun, ja minä näen lävitsesi. Anna vain tiesi ja toimesi minun haltuuni.’ Mitä se vaatii? Vain tätä: Pysyttele paikallasi, niin näet Herralta tulevan pelastuksen. Kysyt: ’Mutta entä, ellei mitään tapahdu?’ Tuo vastaus paljastaa epäilyn ja pelon!”

David Wilkerson jatkaa: ”Kristitty ystäväni, käänny jo tänään Jumalan puoleen ja sano: ’Herra, minä olen tehnyt kaiken, jonka osaan tässä tilanteessa. Tiedän, etten mitenkään pysty selvittämään tätä ongelmaa. Minä aion luottaa Sinuun – ja odottaa Sinun voittoasi!’ Anna Jumalan tehdä sinusta todistaja koko maailmalle – Hänen uskollisuutensa todistaja. Rakasta Häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna Hänen haltuunsa kaikki ongelmasi, kaikki uskosi ja luottamuksesi – ja Hän antaa sinulle oikean laulun oikealla puolella!”

Rohkaiskoon meitä Paavalin seuraavat sanat efesolaisille (Ef. 3:20-21):

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Read Full Post »

Luja luottamus Jumalaan

Olen monesti miettinyt, miksi Mooseksen aikainen Israelin kansa oli niin epäuskoinen. Kansa oli saanut nähdä toinen toistaan suurempia ihmeitä, joita Jumala näytti faaraolle. Sitten kansa saapui Punaisen meren rannalle, mutta egyptiläiset takaa-ajajat olivat jo aivan kintereillä. Kansa alkoi napista ja sanoi Moosekselle, että ”parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan”.

Kuten tiedämme, niin Jumala antoi jälleen tapahtua ihmeen: vesi jakaantui päästäen israelilaiset toiselle rannalle, mutta egyptiläiset hukkuivat. Tästähän on löytynyt arkeologisia todisteitakin, katso vaikkapa:

• The Exodus Discovered! Egypt to Arabia
• Exodus Revealed part 3

Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: ”Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi…” (2. Moos. 14:31; 15:1)

David Wilkerson kirjoittaa artikkelissaan Oikea laulu – väärällä puolella!, että tuota laulua ei laulettu totisessa uskossa, koska he lauloivat sen voiton puolella – ei koettelemusten puolella.

Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta, koska heillä ei ollut todellista uskoa ja luottamusta Jumalaan. Wilkerson sanoo, että ”Jumala sallii kriisitilanteiden seurata toistaan, kunnes lopulta opimme läksyn. Jos kieltäydymme oppimasta sitä, tulee aika, jolloin Hän luovuttaa meidät oman katkeruutemme ja napinamme valtaan.”

Jumala antaa meille koetuksia, koska Hän haluaa varustaa meidät kestämään elämän taisteluja. Vaellammeko omassa erämaassamme lopun ikämme, vai opimmeko luottamaan Häneen joka tilanteessa? Meidän on opittava luottamaan Jumalaan – ensin pienissä asioissa ja sitten suuremmissa.

Minua on suuresti puhutellut Wilkersonin toinen kirjoitus Ota Kristus avuksi kriisiisi. Siinä hän käy läpi Danielin kirjan tuttua kertomusta Baabelin pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta. Kuningas Nebukadnessar uhkasi, että jos joku ei kumarra hänen jumaliaan, sellaiset heitetään tuliseen pätsiin. Nämä Jumalaa pelkäävät miehet eivät aikoneet kumartaa Nebukadnessarin pystyttämää patsasta, vaan sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:17,18)

Heidän luja uskonsa luotti siihen, että Jumala tietää heidän tilanteensa ja voi pelastaa heidät kuninkaan käsistä. Ja vaikka ei pelastaisikaan pätsiltä, niin he eivät silti luovu Hänestä!

Wilkerson kirjoittaa: ”Juuri tämä avaa Kristukselle oven sinun hätääsi – täysi luottamus siihen, että Hän kykenee pelastamaan ja vapauttamaan meidät millaisesta kriisistä tahansa. Me luotamme siihen, että olemme Hänen käsissään, tapahtui mitä tahansa.”

Lue tuo Wilkersonin kirjoitus kokonaisuudessaan edellisestä linkistä. Artikkelissa puhutaan kolmesta alueesta, joihin meidän on sitouduttava saadaksemme Kristuksen avuksi kriisiimme:

• sitoutumista puhtaaseen vaellukseen,
• sitoutumista etsimään Jumalaa rukouksessa ja
• sitoutumista luottamaan Jumalaan täydellisesti elämässä tai kuolemassa.

Mistä uskosta osattomat ympärillämme oppivat tuntemaan Jumalan? Siitäkö, että evankelioimme heitä joka käänteessä? Vai siitäkö, jos elämässämme on suurta menestystä? Luulenpa, että monia puhuttelee se, jos voimme todistaa omalla elämällämme, että kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä kiinnitämme luottamuksemme täysin Jumalaan.

Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. (Dan. 3:28)

Read Full Post »

Tule Herra Jeesus!

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes. 7:14).

… Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria … Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:26-33)

… hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. (Matt. 1:20-23)

Jumala itse Jeesuksessa syntyi kerran ihmiseksi tänne pimeään maailmaan. Jeesus oli tosi ihminen, mutta myös tosi Jumala. Hän eli täällä sovittaakseen rikkomuksemme ristinkuolemallaan, mutta myös osoittaakseen meille, että tietää kaikki ihmiselämän vaikeudet.

Tässä ajassa on paljon kärsimystä ja ahdistusta, ja yhä enemmän uskovilla. On vakavia sairauksia, työttömyyttä, ongelmia perheessä uskosta osattomien lasten ja puolison kanssa. Missä ajassa oikein elämme?

Elämme lopunaikaa, jossa saatana saa lisää valtaa väliaikaisesti. Osa näistä vaikeuksista voikin olla saatanan hyökkäyksiä meitä kohtaan. Toiset niistä voivat olla Jumalan antamia koetuksia. Paavali kirjoittaa: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita” (1. Piet. 4:12-13).

Nyt lopunajassa Jeesus tahtoo muistuttaa meitä, että aikaa on vähän – turva ei löydy tästä maailmasta vaan yksin Hänestä. Kun perheongelmiisi, sairauteesi tai talousvaikeuksiisi ei löydy lääkettä tästä ajasta, käänny Hänen puoleensa! Jeesus antaa toivon, Hän antaa uuden alun mahdollisuuden, Hän antaa vastauksen.

Olet jo ehkä kantanutkin asiaasi Herran eteen uupumiseen asti, mutta vastausta ei tahdo kuulua. Koen, että Herra tahtoo nyt erityisesti kutsua meitä kaikkia kantamaan toistemme taakkoja. Nyt jos koskaan on aika käydä hellittämättömään rukoukseen toistemme puolesta. Kun lääkärit eivät voi enää parantaa, tai ihmissuhteet ovat toivottomassa umpikujassa, Jeesus kyllä voi auttaa! Tätä Hän tahtoo nyt meille muistuttaa – Hän tahtoo vetää meitä kaikkia rukoukseen, vaikka itsellä ei vaikeuksia olisikaan.

Paavali jos kuka sai kärsiä eri tavoin, ja hän ymmärsi niiden tarkoituksen: ”Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” (2. Kor. 12:10). Jumalan voima tulee täydelliseksi vasta ahdistusten kautta.

Oletko tilanteessa, josta ei ole inhimillistä ulospääsyä? Usko mitä nyt sinulle sanon Jeesuksen nimessä: Hän on kuullut rukouksesi, ja Hän tahtoo auttaa. Vuodata koko sydämesi, kaikki asiasi Hänelle – jätä ne Hänen hoidettavakseen. Hän on elänyt ihmisenä täällä maan päällä ja tietää rajallisuutemme. Hän ei särjettyä ruokoa muserra (Jes. 42:3).

Jumala pystyi saattamaan Jeesuksen äidin raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja samoin Jumala pystyy luomaan sinunkin elämäsi uudeksi. Usko Häneen!

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5)

Tule Herra Jeesus!

Read Full Post »