Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. (Matt. 6:7-8)
Rukous ei ole taianomainen litania sanoja, joita toistamalla saamme yhteyden Jumalaan. Jumalalle on tärkeämpää sydämemme asenne kuin sanat, joita sanomme. Rukouksessa tuomme itsemme, läheisemme ja kaikki asiamme Jumalan eteen – jätämme ne Hänen hoitoonsa. Paavali kirjoittaa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7). Kun jätämme asiamme Jumalalle, voimme uskoa siihen, että asiat ovat parhaissa mahdollisissa käsissä.
Omat työtehtäväni vaihtelevat suuresti. Olen pari kolme kertaa rukoillut: ”Herra, anna minulle sellaista työtä, jota osaan ja jaksan tehdä”. Joka kerran vastauksena on ollut entistä kuormittavampia työtehtäviä. Pari kuukautta sitten jouduin taas tällaiseen tilanteeseen. Minun piti aloittaa eräässä projektissa, mutta en ehtinyt tehdä sitä käytännössä ollenkaan, kun eteen tuli muita kiireellisempiä työtehtäviä. Yksi niistä tuntui aivan ylivoimaiselta, sillä se vei päivätyön lisäksi myös kaiken vapaa-ajan. Tiesin aivan varmasti, että kyseessä on Jumalan johdatus ja Hänen hyvä tarkoituksensa kohdallani. Vietin monta hetkeä Herran edessä asiani kanssa. Sain kertoa Hänelle kaikki tuntemukseni, ja pyysin Häntä antamaan voiman ja viisauden tehtävien hoitamiseen. Sain rauhan sydämelleni saadessani jättää kaiken Hänen johdettavakseen. Kuinka ollakaan, selvisin rankasta kuukauden jaksosta todella hienosti – Herra näytti, että Hän antaa avun sitä pyytävälle. Ymmärrän nyt, että Jumala halusi opettaa minua luottamaan entistäkin enemmän yksin Häneen.
Artikkelin alussa oli muutama jae Jeesuksen rukousopetuksesta. Hän sanoo, että ”… teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan” (Matt. 6:8). Miksi sitten rukoilla, jos kerran Jumala jo etukäteen tietää kaiken? Jumala kyllä tietää kaiken, mutta tahtoo silti, että olemme yhteydessä Häneen, sillä Hän tahtoo käyttää meitä välikappaleinaan. Emme jää odottamaan, että Jumala tekisi kaiken, vaan suostumme Hänen käyttöönsä.
Jumala pystyisi kaiken hoitamaan yksinkin, mutta niin Hän on paremmaksi nähnyt, että käyttää meitä vajavaisia ihmisiä. Jumala on viisaudessaan tiennyt, että on meille parhaaksi se, kun Hänen työntekijöinään pyrimme elämään Hänen sanansa mukaista elämää, kilvoittelemaan vaelluksessamme ja pyytämään Häneltä apua ja johdatusta. Jumala tahtoo, että rukouksessa pyydämme Häneltä hänen tahtonsa mukaan: ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.” (1. Joh. 5:14-15).
Meidän tulee siis kulkea joka hetki rukouksessa (1. Tess. 5:17) Pyhän Hengen johdatuksessa, että osasimme rukoilla Häneltä oikeita asioita. Kiteytettynä voisi sanoa niin, että Jumala vaikuttaa meissä sen, että pyytäisimme Häneltä niitä asioita, joihin Hän tahtoo antaa rukousvastauksen.
Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan (Jaak. 5:16-18). Rukous onkin ensisijainen keinomme Jumalan tahdon toteutumiseksi muiden elämässä. Jos emme rukoile, se osoittaa uskon ja luottamuksen puutetta Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan. Jumala ei koskaan peru sitä, mitä on sanassaan sanonut – ei myöskään lupaustaan kuulla meitä, kun Häntä lähestymme.
Rukoustemme on oltava Jumalan tahdon mukaisia, ja Raamattu Jumalan sanana osoittaa meille selvästi Jumalan tahdon. Rukous ei ole sitä varten, että saisimme Jumalan toteuttamaan toiveemme, vaan että Hänen tahtonsa toteutuisi maan päällä. Rukoustemme tulee siis kunnioitta Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Jumala on luvannut antaa meille viisautta oman tahtonsa tietämiseen: ”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan” (Jaak. 1:15). Varmasti Jumalalle mieluisaa on rukous vielä pelastumattomien puolesta.
Kun ymmärrämme Jumalan tahdon, Jeesus lupaa antaa sen, mitä pyydämme: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen” (Joh. 15:7).
Muista, että Jumala vastaa aina, ennemmin tai myöhemmin. Jos vastausta ei kuulu, jatka hellittämättä (Room. 12:12). Aina vastaus ei ole sellainen, mitä itse olet toivonut; Jumala tietää parhaiten, mitä sinä tarvitset. Lähesty vain rohkeasti ja luottavaisesti Herraa, sillä totisesti meillä on rukouksia kuuleva Jumala!
Kiitos, paljon tärkeitä asioita.Kun luin tätä kirjoitustasi, tuli olo, että haluat vahvistaa myös sen, ettemme voi käskyttää Jumalaa rukouksillamme…kuten usein menestysteologian piirissä saattaa tapahtua. Vaan anoa asioita Häneltä, ja sitten tyytyä siihen, että oikeasti Jumalan tahto tapahtuisi kaikissa asioissa.
Mieleeni muistui samalla myös selitystä rukouksesta, jonka kuulin, eli kuinka ”meidän pitää tunkeutua sinnikkäästi taistellen rukouksessa aina kaikkein pyhimpään saakka,kunnes pääsemme läpi .”
Pelästyin tätä. Se herätti ahdistuksen. Haluan sen nyt jakaa tässä samalla.
Voi olla, että moni meistä saattaa käydä kovimmat kamppailunsa rukouksessa Jumalan tahdon ja oman tahdon välillä. Saatamme haluta jotain jonka hengellistämme, ja sitten toivomme Jumalan täyttävän sen mielemme mukaan. Etsimme siis kuitenkin oman tahtomme tapahtumista.Kunnes Jaakobin painin kautta voi taipua luovuttamaan Herralle niitäkin alueita, jotka tuntuvat vaikeilta ja kipeiltä. Sydän alkaa suostua ja rauhoittua Hänen tahtoonsa.
Mutta se, että meidän pitäisi jollain sinnikkäällä rukouksella ja ylistyksellä tunkeutua Jumalan Valtaistuinsaliin, jotta asiamme kuultaisiin, ohittaa vakavalla tavalla ristintyön. Ei ole ketään toista jonka tähden rukouksemme kuultaisiin kuin yksin Jeesus Kristus. Hän on Välimiehemme Jumalan yhteyteen. Vain Hänen kauttaan uskallamme luottavaisesti lähestyä Jumalaa. Hänen ristinsä täytetyn työn pohjalta, Jumalan rakkaina, pelastettuina lapsina. Tosiaan, vain Jeesuksen veren tähden, kun syntimme on pesty pois, ja meidät on uskosta vanhurskautettu, saamme lähestyä Jumalaa kaikkine tarpeinemme. Se on ihana etuoikeus ja ilo. Isä rakkaudessaan kuulee lapsiaan ilman taivuttelua. Hän on aina kuulolla.
Psalmeissa monia esimerkkejä rukouksesta. Rukous voi joskus olla lyhyttä, ja luottavaista, joskus pitkäkestoista hätähuutoa. Toisinaan vain tuskaisia huokauksia.Usein asioiden vieminen Herralle kysyy sinnikkyyttä ja koettelee hermoja. Kaikki variaatiot on ainakin täällä tullut koettua. Mutta onnellista on, kun se on hiljaista, suloista luottamusta siihen, että Isä kuulee ja kantaa ja vastaa, koska ei voi hyljätä lastaan. Eli luotetaan kaikessa Herran armoon! Silloinkin kun tuntuu, että työt vaan lisääntyy ja kaikki kaatuu päälle. Uskon että sen keskellä voi löytää myös särkymisen siunauksen, jos kaikki ei menekään putkeen ja avaudu kuten olisi toivonut ja ajatellut! Se voi ottaa lujille, mutta Risti riittää.Jeesuksen syli on aina avoin. Hän antaa levon, ja kantaa ja antaa uusia alkuja verensä tähden.