Shadows and substance (Part 1)
15.9.2018 by Simon Desjardins, suom. SK
”Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ‘Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin.’” (Hepr. 8:4-5).
Tämä kohta puhuu papeista, jotka palvelivat taivaallisten kopiota ja varjoja. Lausuma viittaa kaksinaisuuteen: Yhdellä puolella meillä on kopio ja varjo ja toisella todelliset asiat so. todellisuus.
Varjo
Kaikki me ymmärrämme, mikä ero on pelkän varjon ja esineen välillä, joka sen aiheuttaa. Jos kyseessä on henkilö, niin varjo seuraa uskollisesti tuon yksilön liikkeitä ja siten, että varjolla näyttäisi olevan elämä itsessään. Silti kukaan ei voi tarttua siihen, koska siinä ei ole mitään konkreettista. Voimme ajaa automme puun varjoon täyttä vauhtia ilman mitään riskiä, koska varjot eivät voi vaikuttaa meihin mitenkään.
Kuvaus
Toinen hyvä esimerkki, joka antaa mielikuvan siitä, mitä tarkoitan, on ”kuvaus”. Kuvittele kyvykästä kirjoittajaa, joka kuvailee sanoin, mitä hän havaitsee matkustaessaan Kanadassa. Kertomuksensa sivulla 95 hän kuvailee kaunista auringonlaskua lokakuussa hyvin tuulisena päivänä. Hän maalaa sanoilla värikkäitä taivaalla kiitäviä lehtiä ja rastaita, jotka lentävät kuin haastaakseen myrskyn. Hänen kuvauksensa on niin hyvin kirjoitettu, että lukija on kuin naulittu tuoliinsa tuntikausia. Silti, kuten kaikki ymmärrämme, kuvauksella ei ole todellista vaikutusta lukijaan. Hän voisi lukea myrskystä Alberta’n tasangoilla, mutta tukka hänen päässään ei liiku. Samalla tavalla hän voisi nauttia pohjoisen napa-alueen kuvauksesta istuessaan Madridin puistossa lämpötilan ollessa 46 Celsius-astetta, mutta kuvaus ei jäähdytä häntä, vaan hän hikoilee edelleen juodessaan viidettä vesipullollistaan.
Heijastus
Heijastuksen esimerkki johtaa samaan johtopäätökseen. Kuvittele peilityyntä järveä täysin tyynenä päivänä ja järven takana kauniita puita ja valkeita pilviä koristamassa sinistä taivasta. Parhaissa olosuhteissa maiseman peilikuva voisi näyttää yhtä todelliselta kuin itse maisema. Jos joku ottaisi siitä kuvan ja ojentaisi sen sinulle ylösalaisin, niin voisit erehtyä luulemaan heijastusta todelliseksi maisemaksi. Mutta tässäkään heijastuksella, niin kauniilta kuin se ehkä näyttääkin, ei voi olla vaikutusta sinun jokapäiväiseen elämääsi. Et voi kaataa järveen heijastuvia puita lämmittämään taloasi talvella, koska niissä ei ole ainetta.
Olemattoman tehottomuus
Varjoilla, kuvauksilla ja heijastuksilla ei voi olla merkittävää vaikutusta elämäämme. Tarvitsemme aineen. Ongelma on tietysti siinä, että aine voi olla hyvinkin kallista ja me evankeliset olemme välillä haluttomia maksamaan hinnan. Niinpä meillä on vain upeita varjoja ja mielenkiintoisia kuvauksia. Siinä asetelmassa meillä on taipumus viihdyttää itseämme – ja välillä laajaa sektoria seurakunnissamme – kiehtovilla kuvauksilla hengellisistä todellisuuksista. Näin ollen löydämme itsemme tutkimassa Raamattua murtautumatta aineettomuuden teoreettisen verhon tuolle puolelle. Sellaisen käytännön tulos ajan mittaan on kuollut uskonto – ja usko minua – kuollut uskonto voi olla yhtä haltioitunutta (euphoric), kuin Baalin palvonta oli.
Jeesuksen ajan juutalaiset
Kauan sitten Jeesuksen oli käsiteltävä tätä asiaa. Puhuen juutalaisille hän sanoi: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän” (Joh. 5:39,40).
Useimmat näistä juutalaisista rakastivat Kirjoituksia. He lukivat ja tutkivat niitä pikkutarkasti; opettivat niitä ja keskustelivat niistä pitkään. Silti heidän vastahakoisuutensa esti heitä saavuttamasta olennaista sisältöä. Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan heille: ”Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa” (Joh. 5:37). Nämä ihmiset jäivät tyhjin käsin, koska vain huvittelivat aineettomilla varjoilla ja pelkillä kuvauksilla.
Veljet! Tällainen vastahakoisuus voi pujahtaa myös meidän elämäämme. Monet tekijät voivat laukaista sen, kuten haluttomuus mukautua Jeesuksen ehtoihin tietyllä elämämme alueella, tai haluttomuutemme julkisen mielipiteen pelosta tarkoittaa sitä, mitä Hän tarkoittaa; mainitsematta syntiä, joka niin helposti kietoo meidät paulaansa. Yksi asia on varma: tyhjän uskonnon sivuvaikutukset vaanivat monia ja teemme hyvin, jos reagoimme nopeasti kurottautuen kuolleiden huvitusten verhon tuolle puolelle.
Meillä on Aabraham isänämme
Ajatella, ettei se koske meitä, kuten Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat tekivät, ei olisi vain tyhmää, vaan myös vaarallista. Kiusaukselle levätä käyttämämme nimen tai kokoontumispaikkamme varassa on annettu periksi tarpeeksi usein. Muistuttakaamme itseämme, että kolossalaiset olivat kokeneet helluntain ja silti Paavalin oli kehotettava heitä hylkäämään varjojen tyhjänpäiväisyydet ja keskittymään olennaiseen:
”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen” (Kol. 2:16,17).
Näiden kristittyjen huomio oli käännetty ja heidät oli pyydystetty olemattoman verkkoon. Jotkut syyttivät toisia – luullen olevansa heitä hengellisempiä – tietämättä syytöstensä epärehellisyyttä. Toisia syytettiin ja tehtiin levottomiksi – ja kaikki kirjavan uskonnollisuuden julkisivun takana. Valitettavasti se, mitä tapahtui silloin, jatkuu tänä päivänä ja perkele virnistelee meille omahyväisesti.
Leeviläinen pappeus
Vaikka voitaisiin perustella, että papit, joista olemme lukeneet kohdassa Hepr. 8:5-6, eivät voineet päästä yhtään pitemmälle, koska tietä taivaallisiin ei ollut vielä aukaistu, niin kukaan ei voi kiistää, että monet ihmiset Vanhassa Testamentissa ovat menneet varjojen ja kuvausten tuolle puolelle ja koskettaneet taivaallisten elämänmuuttavaa todellisuutta. Seuraavassa postissa tarkastelemme muutamia näistä ihmisistä ja annamme heidän haastaa meitä, kun vielä on päivä, sillä yö on tulossa ja aika saada itsemme liikkeelle on loppumassa.
Jatkuu artikkelissa Varjot ja todellisuus (osa 2).