Jumalan joukkueessa

Oletko koskaan seurannut jalkapalloa, esimerkiksi MM-kisoja? Jos vastaat ”kyllä”, niin varmasti olet huomannut, että joukkueiden välillä on eroa. Ne ovat erilaisia taitotasoltaan, ja lähes joka joukkueessa on joku yksilö, joka jää muita taitavampana mieleen.

On joukkueita, jotka pelaavat taitavasti yhteen joukkueena; kukaan ei sooloile, vaan kaikki pelaavat sovitun suunnitelman mukaisesti. Sitten on joukkueita, joiden menestys perustuu muutamien huippupelaajien yksilösuorituksiin.

Ajatellaanpa seurakuntaa joukkueena. Oletetaan, että kaikki aktiivisesti mukana olevat maallikotkin kuuluvat joukkueeseen. Jokaisessa seurakunnassa on oma sisäinen toimintatapansa, joka toisaalta perustuu Raamattuun ja toisaalta seurakunnan toimintasuunnitelmaan ja työnäkyyn.

Meitä joukkuepelaajia on monenlaisia – on erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Joku on saattanut olla uskossa lapsesta asti, toinen on tullut väkevästi uskoon vaikkapa vankilakierteen jälkeen. Yhdellä on tausta jossakin herätysliikkeessä, toisella karismaattisuudessa, kolmas on kasvanut vain kyseisessä seurakunnassa. Lisäksi meillä jokaisella on erilainen elämänkokemus niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen. Kaikki nämä vaikuttavat toimintaamme pelikentällä.

Yksi asia pitää huomata: mikään joukkue ei selviä eteenpäin pelkästään yhden tai kahden yksilön suorituksilla. Siihen tarvitaan koko joukkuetta. Kaikki ovat tärkeitä, kaikilla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Ja tärkeää on huomata, että siihen joukkueeseen kuuluu keskeisenä osana myös taustalla vaikuttava kannatusjoukko. Oma paikka voikin olla siellä taustajoukoissa kahvia keittämässä tai huutosakissa peukkuja pitämässä.

Kun usein niin helposti ryhdymme arvioimaan ja syyttämään toisia, on hyvä muistaa se tosiasia, että saman päämäärän eteen on mahdollista tehdä työtä hieman eri painotuksin. Jokainen antaa panoksensa omilla taidoillaan ja omista lähtökohdistaan. Joku tykkää toimia kärjessä ja porukassa, toinen taaempana ja yksikseen. Kaikille on oma paikkansa ja tehtävänsä, annetaan heille tilaa toimia tapansa mukaan. Ollaan armollisia ja pitkämielisiä tosiamme kohtaan, kun kaikki vain tapahtuu sääntöjen mukaan.

Jokainen samassa joukkueessahan noudattaa yhteistä sääntökirjaa, joka seurakunnalla on Raamattu. Sen puitteissa toimitaan, ja se sama sääntökirja koskee myös muita joukkueita eli kaikkia seurakuntia tunnustuskunnasta riippumatta.

Toisin kuin jalkapallopelissä, seurakunnat eivät todellisuudessa kilpaile toisiaan vastaan. Joskus tosin voi näyttää siltä, että ne taistelevat toisiaan vastaan; usein tämä tulee esille kannatusjoukkojen välisenä rähinöintinä. Kaikkien seurakuntien pitäisi pelata samaan maaliin tavoitteenaan tuoda hukkuvia sieluja Jumalalle. Niin yksilöiden kuin seurakuntienkin välisiin suhteisiin pätee ohje: ”toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (Room. 12:10).

Suurin ongelma tämän ajan hengellisellä jalkapallokentällä on se, että sääntökirjaa ei tunneta. Sitä eivät aina tunne pelaajat, ja joskus eivät joukkueenjohtajatkaan. Sen sijaan että luettaisiin huolella, mitä sääntökirjassa sanotaan, on alettu luoda omia tulkintoja ennen niin selvistä ohjeista. Tämä tehdään joko maksavan yleisön vaatimusten takia tai siksi, että omatekoiset säännöt sopivat itsellekin paremmin. On unohdettu kysyä, mitä sääntökirjan laatija, ylimmäinen joukkueenjohtaja – Jumala – on tästä sanonut:

Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. (Ilm. 22:18-19)

Ylimmäinen joukkueenjohtaja lähetti aikoinaan poikansa Jeesuksen tänne maailmaan panemaan alulle sen ensimmäisen joukkueen. Jeesus opetti joukkueensa pelaajille, opetuslapsille, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut. Jeesus opetti sitä, että ainoa tie perille Isän luo käy Hänen kauttaan. Hän, Messias, on kuoleva syntiemme tähden ja ylösnouseva takaisin Isän luo kirkkauteen. Näin sitten tapahtuikin.

Nyt on aika raamattuherätykselle kaikissa seurakunnissa – vapaista suunnista luterilaisiin. Nyt on otettava kaiken keskipisteeksi Raamatun keskeinen ilmoitus, joka on Jumalan valmistama pelastus kaikille ihmisille pojassaan Jeesuksessa.

Kun Ylimmäinen joukkueenjohtaja pian lähettää Poikansa meitä noutamaan, niin toivottavasti Hän saa iloiten nähdä, että on vielä niitä joukkueita ja yksilöitä, jotka uskovat Hänen sanaansa sellaisena kuin se on meille annettu.