Näky venäläisistä sotilaista EU-Suomen arkulla

Alla on edesmenneen lähetyssaarnaajan Jukka Rokan 16.3.2001 saama näky Venäjän miehittämästä Suomesta. Tämä näky on palautunut viime aikoina minun ja monen muun mieleen, kun Venäjä on näyttänyt mahtiaan Ukrainan kohdalla.

Keskustelu Natoon liittymisestä on taas roihahtanut liikkeelle; sen uskotaan olevan Suomen pelastus. Natosta odotetaan olevan muutakin apua: muutama vuosi sitten eräs johtava poliitikko sanoi, että Suomen tulee liittyä Natoon, koska se lisäisi Suomen uskottavuutta hyvänä sijoituskohteena. Tämä muka saisi talouden taas paremmalle tolalle. On täysin unohdettu se, että Suomen turva ei ole missään muussa kuin Jumalassa!

Venäjä on useaan kertaan varoittanut, että Suomen ei tule liittyä Natoon. On varmaa, että se on punainen rajaviiva, jonka ylittäminen johtaa Venäjän vastatoimiin. Putinin nykyisellä Venäjän imperiumin kunnian palauttamisen tiellä tosin mikä tahansa saattaa johtaa asioiden kärjistymiseen. Karhua on turha ärsytellä. Nyt on rukoiltava Putinin puolesta, sillä Jumala voi muuttaa ja pelastaa hänetkin. Jumala Suomen rajoja varjelkoon älköönkä ottako enkelivartiota rajoiltamme pois!

Lue myös aiheeseen liittyvä Tukholman profetia.

---

 

Aamulla näin järkyttävän näyn. Heräsin kuin joku olisi tönäissyt minua olkapäähän. Katsoin kelloa, se oli tasan 6.00. Vaimoni nukkui vielä sikeästi; minä sen sijaan tuijotin eteeni ilmestynyttä järkyttävää näkyä.

Näky oli seuraava:

Metsäaukeamalta työnnettiin esiin mustaan verhottua ruumisarkkua, jossa jalat tulijaan päin oli ”ruumis”, jonka rinnassa luki Finland! Arkun päälle laskeutui Suomen siniristilippu. Arkun takaosaan ilmestyi sirppi ja vasara -tunnus, joka muutti Suomen lipun värit niin, että sininen risti muuttui mustaksi ja lipun valkoiset osat veripunaisiksi, sillä punainen kangas laskettiin arkun päälle.

Kun sitä kauhuissani tuijotin, sen läheisyyteen – arkun oikealle puolelle – ilmestyivät puolitankoon lasketut kolme kansallislippua: Ruotsi, Norja ja Tanska. Samassa näin arkun vasemmalle puolelle ilmestyvän Viron, Latvian ja Liettuan suruntäyteiset liput. Kaikki nämä liput olivat kuin ukkosmyrskystä nousseet, tankojensa puoliväliin lasketut suruliput. Tangot lippuineen taipuivat kohti arkkua kuin kunniaa tehden.

Katselin kauhistuneena edessäni olevaa näkyä. Sitten yhtäkkiä arkun pääpuolelle ilmestyi kaksi suurta kirjainta: EU. Kirjaimissa oleva näkymätön voima yritti riuhtaista arkussa olevan Suomi-neidon mukaansa, mutta ei voinut, sillä sirppi ja vasara iskivät niihin murskaavan kuolettavalla voimalla … EU katosi näyttämöltä. Kuului vain tuskasta huokaava, masentunut ääni, joka englanniksi huusi:

”Hopeless!” – Woe unto you, Finland … ! We cannot help you! But maybe NATO can…”
(Toivotonta! – voi sinua, Suomi … ! Me emme voi auttaa sinua! Mutta ehkä NATO voi.)

Samassa venäläiset sotilaat ympäröivät Suomi-neidon arkun, käänsivät sen kohti itää ja lähtivät menemään rumpujensa pauhatessa. Se oli kuin mahtavaa tuliaseitten jylinää. Samankaltainen aseitten jylinä kuului kaikilta ilmansuunnilta!

”Voi Herra, mitä tämä näky tarkoittaa?” tuskailin vapisevin äänin.

Tähän hätääni Herra sanoi:

Varoita kansaasi, sillä apu ei tule sieltä, mistä kansasi uskoo sen tulevan. Ellei Suomen kansa tee totista parannusta, se joutuu jälleen kokemaan kuoleman kauhut. Apua ei tule idästä, eikä lännestä vaan yksin minulta, sanoo Herra. Kääntykää kansana Minun puoleeni! Minä vapautan teidät tästä uhkaavasta vaarasta! Tehkää parannus synneistänne. Minä annan anteeksi, minä pelastan, minä parannan haavat. Minä täytän kansani Pyhän Hengen voimalla ja kirkkaudella.

Katso minä tulen pian – pikemmin kuin luulettekaan – sanoo Herra.

Vaimoni heräsi ja kysyi: ”Jukka mikä sinua vaivaa?”

Katsoin kelloa. Se oli tasan 7.00. Näky kaikkine kauhuineen oli kestänyt tasan tunnin. Kerroin näyn vaimolleni, jota hän suuresti kauhisteli. Sitten nousimme ylös vuoteesta Herraa kiitellen.

Read Full Post »

Näky lopunajan seurakunnasta

Alla on edesmenneen lähetyssaarnaajan Jukka Rokan näky lopunajan seurakunnasta. Se kuvaa hyvin juuri tämän hetken kirkkolaitosta maailmanlaajuisesti, kuinka se mädäntyy omaan mahdottomuuteensa, kun Kristus ei ole enää sen päänä. Sen rinnalle nousee todellinen uudestisyntyneiden uskovien seurakunta, Kristuksen ruumis, yli kirkkokuntarajojen.

---

Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana Israel. Pää katseli tuota sanaa ja huokaisi syvään.

Sydämen kohdalle ilmestyi sana alkuseurakunta. Se valtasi koko ruumiin, jopa sana ”Israel” katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta.

Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa, ja koko vatsa joutui kuin synnytyskipuihin, ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseeksi; ja totisesti, siitä syntyi eläviä lapsia ulkopuolisen voiman vaikutuksesta!

Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset joutuivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin. Mutta jatkuvista vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja: luterilaiset, anglikaanit, presbyteerit, episkopaalit, metodistit, babtistit, helluntalaiset…

Ja pää itki. Kuulin eri ryhmien taholta samaa, jatkuvaa huutoa: ”Lähtekää ulos, te minun kansani”.

Mutta tuo huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa. Huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikuttamaa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua.

Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai liikettä luihin. Käsivarret alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin alkoivat käydä jalat, mutta nekin vetivät eri suuntiin. Ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Koko ruumis näytti repeilevän kappaleiksi. Eikä matka edistynyt, kun ruumiinjäsenet, valtava määrä käsiä ja jalkoja, olivat toinen toisensa tiellä.

Kyyneleet valuivat päästä, kun koko ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä olivathan kristityt itse ristiinnaulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa.

Nyt ilmestyivät sanat Pyhä Henki ja karisma.

”Liittykää toisiinne rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista”, kaikui pään vaativana huutona.

Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset jalat alkoivat kuin näkymättömän voiman vaikutuksesta irrottautua tästä lahoamaisillaan olevasta ruumiista – jonka yhtäkkiä huomasin olevan ilman päätä. Se oli päätön ruumis. Samalla näin niiden tasatahtiin päässeiden muodostaneen todellisen ruumiin, joka oli nyt kiinteästi liitettynä päähän.

Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan, kaikki haavat ja vammat, jotka kuin kirouksena laskeutuivat tuon vanhan kirkkokuntaruumiin ylle saaden senkin käymistilaan.

Todellinen Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotakin odottaen. Sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki: ”Rakkaus, täydellisyyden side”. Tämä täydellisyyden side, rakkaus, liitti yhteen kaikki patsasruumiin osat: lihaksiston, luuston, elimistön; uudestisyntyneiden ruumiin. Tähän elävään patsaaseen ilmestyivät sanat: ”Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta”.

Sen rinnalla seisoneeseen, ulkonaisesti mahtavalta näyttävään mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa olevaan eri uskontojen kuolleista luista koostuneeseen kyhäelmään kirjoitettiin sanat: ”Suuri Babylon”. Sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel.

Yhtäkkiä kävi kuin väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan Kristus-ruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän.

Alhaalla vaikeroivat maan kansat, ja siellä kuului myös viimeinen ”ulos”-käsky, joka koski Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä:

Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (Ilm. 18:4).

Mutta Kristuksen ruumis, seurakuntamorsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja sukukunnista, kaikista uskovien piireistä yli seurakuntarajojen.

Read Full Post »