Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘demoniset ilmiöt’

Pelkoni kävi toteen – Todd Bentley kutsuttiin Suomeen. Hän vieraili muutamien yhteisöjen järjestämissä tilaisuuksissa.

Mitään ei ole siis opittu Lakelandin ”herätyksestä” eikä taustoja selvitetty. Jos asenne on sellainen kuin erään seurakunnan johtoryhmään kuuluvalla, että parantamismetodit eivät kiinnosta pätkääkään, kunhan ne toimivat (lähde), niin mitään ei näköjään halutakkaan oppia.

Tuo edellä siteerattu lause kuulostaa ihan samalta kuin mitä Rodney Howard-Browne on sanonut kirjassaan (The Coming Revival, s. 10). Hän kirjoittaa, että kun herätys tulee, voidaan kokouksissa nähdä seuraavanlaisia ilmiöitä: (1) Pyhästä Hengestä, (2) lihasta ja (3) paholaisesta. ”Olisin mieluummin kirkossa, jossa paholainen ja liha ilmenevät kuin kirkossa, jossa ei tapahdu mitään, koska ihmiset ovat liian peloissaan ilmaistakseen (manifest) mitään… Ja jos paholainen ilmenee, älkää murehtiko siitä. Olkaa iloisia, että edes jotakin tapahtuu!

Taustatietoa Bentleystä saat vaikkapa lukemalla Samuli Siikavirran artikkelin Yllätysvieraana väärä profeetta, tai oman artikkelini Toronton siunaus, Todd Bentley ja Lakelandin parantumisherätys.

Olisi jo vihdoinkin aika havahtua kaikissa seurakunnissa siihen, että on olemassa myös todellista ja vakavaa eksytystä. Ei eksytystä jossain hamassa tulevaisuudessa, vaan nyt tässä ajassa!

Silmiä avaavaa on lukea Charles S. Gravesin erinomainen kirja, jossa kerrotaan nykyisen uuskarismaattisuuden taustoista ja vaaroista:

Lisäys 25.9.2012:

Netissä on videoita Todd Bentleyn Suomen kiertueelta (löytyvät Googlen avulla hakusanoilla Youtube Todd Bentley Helsingissä). Pikaisesti niitä silmäillen meno ei ole muuttunut miksikään sitten Lakelandin-aikojen. Julistuksessa ei ole vähääkään ristin- ja armonevankeliumia, mutta sen sijaan täynnä kaikenlaista erikoisilla kokemuksilla mässäilyä. Jokaisen hiukankin Raamattua tuntevan pitäisi pystyä huomaamaan, että Todd Bentley on valheopettaja sieltä pahimmasta päästä – niin selkeästi havaittavissa on hänen epäraamatullisuutensa. Otan esille yhden lyhyen pätkän:

Todd Bentley kertoo, miten hän hotellissa Indonesiassa heräsi keskellä yötä siihen, että huoneessa on mies, enkeli, valkoisissa vaatteissa. Mies hyppäsi Toddin sänkyyn ja PAM – iski tätä nyrkillä mahaan ja sitä kautta hänen henkeensä. ”Sähkövirta täytti minut. Kaikki karvat kehossani olivat staattista sähköä täynnä, ja kehoni alkoi täristä – kaikki elimet sisälläni tärisivät, ja ajattelin, että pääni räjähtää. Täytyin sillä voimalla, joka on Jeesuksesta. Minne tahansa meninkään, niin valot kytkeytyivät päälle ja pois, ja huoneen sisällä salamoi. Kun vain osoitinkin ihmisiä, he parantuivat. Herran voima oli käsin kosketeltava; Jumalan voima lähti kehostani. Tuntui, kuin olisin joku supersankari.”

Ystävä hyvä, älä usko tuota valhetta! Ei Jumala, Jeesus eikä Pyhä Henki anna tuollaisia manifestaatioita. Kyseessä ovat demoniset ilmiöt!

“Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1. Joh. 4:1).

Read Full Post »

Aina silloin tällöin kuuluu uutisia, miten joku saa viestejä kuolleilta omaisiltaan. Tällaisista kokemuksistaan on kertonut jopa eräs kaikkien suomalaisten tuntema ja rakastama julkisuuden henkilökin.

Läheisen menettäminen tuo surun, ja moni toivoisi, että saisi poismenneeseen vielä yhteyden. Onko se siis mahdollista, kun sellaista jotkut ovat kokeneet? Ja jos on, niin miten?

Yhteys kuolleisiin ei ole kristitylle luvallista, ja uskon, että se ei ole mahdollista kenellekään. Nimittäin ne yhteydet poisnukkuneisiin, joita jotkut ovat kokeneet, ovat olleet yhteyttä vainajahenkiin. Vainajahenget ovat riivaajia, pahuuden henkiolentoja, jotka esiintyvät kuolleena henkilönä. Sellaisten kanssa ei pidä missään nimessä olla tekemisissä!

Raamattu yksiselitteisesti kieltää meitä olemasta tekemisissä vainajahenkien kanssa:

Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)

Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. (5. Moos. 18:10-12)

Joskus tällaiset henget voivat esiintyä jopa edesmenneenä apostolina tai jonain muuna pyhänä henkilönä ja antaa mukamas uutta tietoa ja opetusta Jumalalta. Suomessakin on tällaista esiintynyt aivan viime vuosina (internetissä oli erään henkilön sivusto, jossa oli hänen saamiaan sanomia ”Jumalalta”, en muista henkilön nimeä). Kyseessä on vainaja- ja tietäjähenkien vaikutus, ja sellaisesta on pysyttävä erossa.

Voivatko taivaaseen päässeet läheisemme sitten nähdä, miten me täällä maan päällä elämme? Raamattu ei anna tähän suoraan vastausta, mutta joistakin asioista voisi päätellä, että he eivät meidän tekemisiämme seuraa. Ensiksikin Raamattu sanoo, että taivaassa ei ole kyyneleitä ja murhetta (Ilm. 21:4). Sitä he varmasti kyllä kokisivat seuratessaan meidän pahoja ja synnillisiä tekojamme. Toiseksi, taivaaseen päässeet ovat täynnä Jumalan palvomista ja riemua, että tuntuu varsin epätodennäköiseltä, että heillä olisi halua seurata elämäämme täällä. Toki ei ole mahdotonta, etteikö Jumala sallisi heidän seurata elämäämme, mutta Raamattu ei tähän anna viitteitä. (GotQuestions.org)

Luterilaisuudessa esimerkiksi alttari symboloi sitä, että alttarikaiteen näkyvän puolikaaren ympärille kokoontuu ehtoolliselle täällä ajassa oleva seurakunta, ja sen näkymättömän toisen puolikaaren ympärille kokoontuu jo edesmennyt seurakunta. Tämä on kaunis ajatus yhteydestä ajallisen ja ikuisen seurakunnan välillä, eikä siinä ole sen kummempaa ajatusta yhteydenpidosta kuolleiden kanssa. Itse asiassa luterilaiset tunnustuskirjat tekevät ehdottoman selväksi sen, että kuolleita ei palvota eikä heitä rukoilla:

Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan… Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua (1. Tim. 2:5), sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: ”Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne.” (1. Joh. 2:1). (Augsburgin tunnustus, kohta XXI Pyhien palvonta)

Read Full Post »