Suuremmat teot

Jeesus näytti meille, mitä ”suuremmat teot” ovat: Hänen evankeliuminsa valon tuominen maailmalle, tuon pelastavan, vapauttavan, elämää muuttavan evankeliumin. – Gary Wilkerson –

Tämä aihe on ollut jo pitkään työn alla, mutta lopullisen kipinän sain yhdestä Radio Dein Raamattubuffet-ohjelmasta. Sen teemana on ”Jeesuksen nimessä”, opettajana pastori Mika Tuovinen. Keskustelijoina aiheesta ovat Leif Nummela ja Henri Haataja Veijo Ollin johdolla. Voit kuunnella ohjelman tästä. Seuraavassa on kirjattuna joitakin ajatuksia mainitun ohjelman pohjalta.

***

Mitä ovat ne ”suuremmat teot”, joista Jeesus puhuu?

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo” (Joh. 14:12 Raamattu kansalle).

Kreikankielen sana ”ergon” tarkoittaa tässä tekoja, ei ihmeitä tai tunnustekoja. Näistä teoista puhutaan Johanneksen evankeliumissa muuallakin.

Viidennessä luvussa Jeesus sanoi juutalaisille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Isä näyttää hänelle vielä suurempiakin tekoja, niin että te ihmettelette. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo.” (Joh. 5:19-21). Edellä olevissa jakeissa Isän ja Jeesuksen teot liittyvät elämän antamiseen.

Kuudennessa luvussa ruokkimisihmeen jälkeen väkijoukko kysyy Jeesukselta: ”Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja?” (jae 28). Jeesus vastasi heille: ”Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Jae 29).

Suuremmat teot viittaavat siis siihen, että evankeliumia julistetaan ja ihmiset tulevat sen seurauksena uskoon. Tämän myötä usko Jeesukseen leviää ympäri maailman. Jeesuksen seuraajien tekemät suuremmat teot viittaavat myös enempään määrään tekoja, siis nyt saavutetaan evankeliumilla suurempia määriä ihmisiä kuin Jeesuksen aikana.

Äärikarismaattisuudessa, menestysteologiassa yms. on vallalla sellainen ajattelumalli, että Jeesus maan päällä ollessaan oli hylännyt jumalallisuutensa ja oli vain tavallinen ihminen kuten mekin, mutta pystyi silti tekemään ihmeitä. Näin  ollen myös meidän olisi mahdollista tehdä sellaisia ihmetekoja kuin Jeesus, jopa suurempiakin. Tällaisissa Jeesuksen arvovaltaa murentavissa ja ihmisen roolia korottavissa harhaopeissa ei ole mitään uutta, niitä on ollut aina alkuseurakunnan ajoista lähtien.

On kuitenkin muistettava se kautta Raamatun näkyvä päivänselvä tosiasia, että Jeesus oli ihmisenä ollessaankin täysi Jumala. Seuraajilleen Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30) ja ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Maan päällä ollessaankin Jeesus oli siis Jumalan Poika, yhtä Jumalan kanssa. Johannes todistaa: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14). Lisäksi, jos Jeesus ei ollut Jumala, niin miten selitämme läpi Raamatun kulkevan punaisen langan, jossa Jumala sovittaa meidän syntimme antamalla itsensä uhriksi poikansa Jeesuksen kautta? Syntejämme ei sovittanut ristinpuulla pelkkä ihminen, vaan Jumala itse.

Jokaiselle kristitylle pitäisi olla selvää, että me emme mitenkään pysty tekemään sellaisia ihmetekoja kuin Jumala tekee, suuremmista puhumattakaan. Jo ajatus siitä, että tekisimme suurempia ihmetekoja kuin Jumala, on täysin järjetön.

Meidät on kutsuttu julistamaan evankeliumia ihmisille, auttamaan heitä ja rukoilemaan heidän puolestaan. Jumala voi kauttamme tehdä ihmeitä, mutta meidän tulee kaikessa alistaa pyyntömme Hänen tahtoonsa. Opettaahan Jeesus meille oikean rukouksen mallin: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.” Ihmisen omat teot, ponnistelut ja pyrkimykset eivät saa olla keskiössä, vaan yksin Jumala ja Hänen kaikkivaltias tahtonsa.

Read Full Post »

Herätys vai luopumus?

Revival or Apostasy?

Hunt, Dave; McMahon, T.A., suom Samuel Korhonen

Tietäen, että elämme viimeisistä päivistä viimeisiä läheinen tempaus hyvin todellisena toivona ajatuksemme usein kääntyvät merkkeihin, joiden Kristus sanoi ilmoittavan paluunsa läheisyyden. Eniten puhuttuja merkkejä ovat ”sodat ja huhut sodista … kun kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan … ja … nälänhätää ja ruttoa ja maanjäristyksiä … nämä ovat synnytystuskien alkua” (Matt. 25:6-8).

On kiistämätöntä, että nämä erityiset ”synnytystuskat” ovat olleet sekä silmiinpistäviä että kiihtyviä sen jälkeen, kun Israelista jälleen tuli kansakunta vuonna 1948. Tuosta ajasta näiden merkkien voimakkuus ja tiheys ovat kasvaneet kuin synnytystuskat naisella, jonka synnyttämisen aika lähestyy, aivan kuten Kristus ennusti. Kuitenkin ensimmäinen merkki, jonka Kristus antoi, on paljolti unohdettu ja Hänen vakava varoituksensa jätetty huomioimatta:

Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä (KJV: deceive, petä). Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’ ja he eksyttävät monta. … Ja monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” (Matt. 24:4,5,11,24) [Korostus lisätty]

Huoli tästä ennustetusta petoksesta on ollut leimaa-antava tälle palvelutyölle. Tarkastelkaamme lähemmin sitä uskonnollista petosta, jonka Kristus ennusti. Hän antoi varoituksen: ”Varokaa, ettei kukaan petä teitä.” Sen vakavuus korostuu siinä, että se sanotaan kolmesti. Sen luonne on määritelty: vääriä kristuksia, vääriä profeettoja ja vääriä merkkejä ja ihmeitä. Se, että hän toistaa neljästi sanan ”monta”, viittaa suurten joukkojen maailmanlaajuiseen pettämiseen.

Paavali antoi samanlaisen varoituksen: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla…” Hän selittää, että se hengellinen petos, johon Kristus viittasi, tartuttaa tunnustavan seurakunnan. Se on ilmeistä hänen puhuessaan ”luopumuksesta”:

Sillä se [Herran] päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen [Antikristus] ilmestyy, kadotuksen lapsi. (2. Tess. 2:3)

Vaikka tosi kristitty ei voi luopua, niin väärä voi. Luopua mistä? Uskosta Kristukseen, jota on ulkoisesti tunnustanut ilman sisäistä todellisuutta. Ne harvat luopiot, jotka ilmoittavat itsensä ateisteiksi tai buddhismiin tai hindulaisuuteen kääntyneiksi, eivät ole Kristuksen ja Paavalin huolen aihe tässä jakeessa. He ovat varoitus totuudesta kääntymisestä tunnustavassa seurakunnassa. Muut kirjoitukset vahvistavat tämän, kuten tulemme näkemään.

Paavali varoittaa meitä eksymästä luulemaan, ettei luopumusta tule. Sen täytyy tulla. Sellainen varoitus voi merkitä vain, että viimeisinä päivinä monet hylkäävät raamatullisen opetuksen, että luopumus on väistämätön. Väärät profeetat, joihin Kristus viittaa, käyttävät vääriä merkkejä ja ihmeitä tukemaan väärää opetustaan, että herätys, eikä luopumus, on käynnissä. Siksi Paavali varoittaa meitä, ettemme antaisi puheen herätyksestä eksyttää itseämme: luopumuksen täytyy tulla; muuten Kristus ei palaa!

Väärät merkit ja ihmeet ovat erottamaton osa luopumusta. Näennäiset ihmeidentekijät toimivat totuudesta luopumisen keihäänkärkenä ja eksytyksen mahdollistaa se, että kokemusta korostetaan enemmän kuin oppia: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia” (2. Tim. 4:3). Kristus julistaa:

Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’

Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’. (Matt 7:22-23)

Nämä luopiot, joista Kristus puhuu, eivät menetä pelastustaan; he eivät olleetkaan pelastettuja (”minä en ole koskaan teitä tuntenut”). Silti he ovat korkean profiilin kristillisiä johtajia, jotka näköjään tekevät merkkejä ja ihmeitä Kristuksen nimessä. On traagista, että he uskovat, että heidän kykynsä profetoida ja tehdä ihmeitä todistaa heidän kuuluvan Hänelle. Merkit ja ihmeet ovat niin vaikuttavia, ettei opilla enää ole väliä – tätä juuri näemme nykyisin!

On varmaa, että näiden, joista Kristus puhuu luvussa Matteus 7, täytyy olla samoja ”vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja”, joihin Hän viittaa luvussa Matteus 24. Sitä paitsi ne merkit ja ihmeet, joita he pystyvät tekemään, ovat näköjään niin vaikuttavia, että ilman Pyhän Hengen erottamista he eksyttäisivät valitutkin. Ilmeisesti tähän sisältyy enemmän kuin pelkkää petkutusta. Näiden ihmeiden tekijöiden takana on Saatanan voima, jota he tietämättään palvelevat Herran nimessä.

Raamattu ennustaa selvästi viimeisten päivien merkkien ja ihmeiden liikkeen – mutta se on Saatanasta ja siten eksytys, joka pettää monet. Varoitettuaan vakavasti, että viimeisinä päivinä ”tulee vaikeita aikoja”, Paavali esittää tämän merkittävän lausunnon:

Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä (2. Tim 3:8).

Jannes ja Jambres olivat faaraon hovin noitia, jotka Saatanan voiman kautta toistivat (tiettyyn pisteeseen asti) ihmeitä, joita Jumala teki Mooseksen ja Aaronin kautta. Siten Paavali julistaa, että viimeisten päivien totuuden vastustus ei tule niinkään paljon seurakunnan ulkopuolelta, vaan niiltä sen sisällä, jotka ovat hylkiöitä uskon suhteen: turmeltuneita ihmisiä, jotka turmelevat totuuden. Ja he tekevät niin tekemällä Kristuksen nimessä näennäisiä ihmeitä, joista jotkut (silloin, kun eivät ole pelkkää petkutusta) ovat itse asiassa Saatanasta. Siten he pettävät ja johtavat monet harhaan – ei ulos seurakunnasta, vaan väärään oppiin ja siten väärään toivoon seurakunnan sisällä. Saatanalla ei ole tehokkaampaa keinoa kadottaa sieluja!

Sellainen petos, joka käsittää koko nykyisen herätyskristillisyyden kirjon, täytyy ottaa vakavasti! Videot tilaisuuksista näyttävät ihmisiä konttaamassa lattialla, ulvovan kuin sudet, haukkuvan kuin koirat, karjuvan kuin leijonat, vääntelehtivän tavalla, joka olisi mahdotonta ilman jonkin hengellisen voiman apua, kykenemättä sanomaan, tai edes muistamaan nimeään yrittäessään todistaa – ja vielä pahempaa. Monet niistä, joita kastetaan, näyttävät menettävän tajuntansa, tai vapisevan niin väkivaltaisesti, että heidät täytyy kantaa pois kastealtaasta, etteivät hukkuisi. Toiset viuhtovat niin villisti, että tarvitaan useita miehiä käsittelemään heitä. Että sellaiset asiat voidaan nyt hyväksyä todistuksena Pyhästä Hengestä, todistaa vain eksytyksen syvyyksistä!

Juuda kehottaa meitä ”kilvoittelemaan vakavasti sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille” (Juuda 1:3). Kilvoittelemaan ketä vastaan? Ei varmasti ensikädessä jumalattomia vihollisia vastaan seurakunnan ulkopuolella. Varoitus koskee sisäpuolella olevia: ”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä” (jae 4). Pujahtanut, voi tarkoittaa vain seurakunnan sisällä olevia.

Paavali vahvistaa Juudan sanoman puhuessaan Efeson vanhimmille: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Apt. 20:29-30). Se hengellinen petos, josta Kristus varoitti, tulisi rehottamaan seurakunnan sisällä.

Antaen lisävahvistusta Kristus varoitti opetuslapsiaan, että ”tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2) – mitä merkittävin profetia! Hän ei voi viitata kristittyjen teurastamiseen Maon, Stalinin, tai Hitlerin toimesta, sillä he eivät kuvitelleet palvelevansa sillä Jumalaa. Kun Jeesuksen ajan juutalaiset tappoivat varhaisia kristittyjä, he kyllä luulivat palvelevansa Jumalaa; niin tekivät roomalaiskatoliset teurastaessaan tosi kristittyjä ennen ja jälkeen uskonpuhdistuksen; ja niin oli, kun muslimit tappoivat kristittyjä. Mikään niistä ei kuitenkaan ollut Kristuksen profetian täydellinen toteutuminen.

Avainsana on ”jokainen”. Ei fariseukset, paavit eivätkä muslimit olleet yksin tappamassa kristittyjä. Toiset ajoivat heitä kuolemaan samanaikaisesti. Kristus sanoo kuitenkin, että tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa kristittyjä, luulee palvelevansa sillä Jumalaa. Se voi tarkoittaa vain, että on tulossa maailmanuskonto, johon jokaisen täytyy kuulua, uskonto, joka pyrkii lopettamaan todelliset kristityt Jumalan nimissä. Johannes näki saman kuvan tulevaisuudessa:

Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät…

Ja minä näin toisen pedon… Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa… ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa…

Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. (Ilm. 13:7-15)

Yhteenvetona Raamatun varoitukset ennustavat juuri sen petoksen, jonka löydämme ajassamme: 1) monien väärien profeettojen johtama väärien merkkien ja ihmeiden liike; 2) monet eksytetään näillä näennäisillä ihmeillä; 3) luopumusta koskevan Raamatun opetuksen hylkääminen ja väite, että olemme keskellä, tai ainakin rakentamassa, ”suurinta herätystä seurakunnan historiassa”. Paavali varoittaa, että lupaus herätyksestä on osa viimeisten päivien petosta, joten varokaa! Sen sijaan tempausta edeltävinä päivinä on suuri luopumus, lankeaminen pois uskosta. Älä ole osa sitä!

Se, että meidän täytyy vakavasti kilvoitella uskon puolesta niitä vastaan, jotka ovat pujahtaneet seurakuntaan, merkitsee, että taistelu ei ole niinkään uskon taistelu epäuskoa vastaan, vaan ennemmin aidon uskon taistelu väärää uskoa vastaan. Ja se myös on juuri sitä, mitä näemme tänä päivänä. Artikkelit johtavissa lääketieteellisissä lehdissä lainaavat tutkimuksia, jotka osoittavat, että ne, joilla on jokin ”uskonnollinen usko”, toipuvat todennäköisemmin sairaudesta. Christianity Today -lehti julkaisi laajan artikkelin sinisilmäisesti mainostaen näitä tutkimuksia, ikään kuin ne tukisivat totuutta.¹ Siten Jumala on alennettu lumelääkkeeksi, joka voi tulla minkä muotoisena, kokoisena tai värisenä tahansa.

Kristittyjen suuret joukot kuvittelevat, että usko on uskomista, että se, mitä he rukoilevat, tapahtuu ja että jos he todella uskovat, he saavat, mitä ikinä pyytävät. On selvää, että jos asiat tapahtuvat, koska joku uskoo niiden tapahtuvan, niin se joku ei tarvitse Jumalaa. Tämä on mielen voimaa, ei sitä uskoa Jumalaan, jota Kristus opetti (Mark. 11:22).

Herätyksen aihe on tänä päivänä kaikkien huulilla ja mielissä. Kristillinen TV, radio ja bestsellerit perustelevat vakuuttavasti, että olemme keskellä kristikunnan suurinta herätystä maailman historiassa… On järkytys monille, kun he saavat tietää, että sana ”herätys” (revival) ei esiinny kertaakaan koko KJV-Raamatussa. Toivo herätyksestä, joka tänä päivänä innostaa niin monia, ei ole edes raamatullinen käsite. Esitä itsellesi joitakin kysymyksiä: Eikö Kristus asu meissä? Eikö Hän ole keskellämme joka kerran, kun kokoonnumme? Eikö meidän tule olla täynnä Pyhää Henkeä joka hetki? Eikö Jumalan Sana ole riittävä? Miksi sitten juosta merkkien ja ihmeiden perässä, ikään kuin epätavalliset manifestaatiot todistaisivat, että Jumala on asialla, samalla jättäen huomiotta sen, mitä Jumala on jo antanut meille? Sen sijaan tee tutkimus nähdäksesi, mitä Raamattu sanoo. Tarkista jokainen lähde (myös TBC) Raamatun valossa! Ole berealainen. TBC

Viitteet

1. Christianity Today (Jan. 6, 1997), 20-30.

A. McMahon’in jälkikirjoitus 1.4.2015

Niinä 18 vuotena sen jälkeen, kun Dave Hunt kirjoitti edellä olevan artikkelin, luopumus on vahvistunut tavoilla, jotka ovat mieltä turruttavia. Kirjoitan tätä sellaisen näkökulmasta, joka työskenteli Dave’n kanssa yli kolme vuosikymmentä ja oppi häneltä, kuinka erottaa virtauksia, jotka ovat valtaamassa seurakunnan vetäen sekä tunnustavat että jopa aidot kristityt pois Jumalan Sanasta. Muistan, että vain kolme vuotta kirjamme, The Seduction of Christianity: Spiritual Discernment in the Last Days (Kristikunnan vietteleminen: Hengellinen erottaminen viimeisinä päivinä), julkaisemisen (1985) jälkeen olimme hämmästyneitä siitä, kuinka paljon pahemmiksi asiat olivat käyneet hengellisesti tuona lyhyenä aikana. Mutta se oli silloin.

Tämä päivä tuntuu olevan valovuosien (vai ”pimeän vuosien”?) päässä tuosta ajasta. Siihen aikaan New Age oli koittamassa. Tänä päivänä meillä harjoitetaan ”kristillistä” joogaa kirkoissa. Silloin evankelikaaliset johtajat kävivät dialogia roomalaiskatolisten johtajien kanssa; tänä päivänä paasto (Lent), tuhkakeskiviikko (Ash Wednesday) ja ristin asemien katoliset rituaalit ovat tulleet suosituiksi ”protestanttien” keskuudessa. Tuohon aikaan kristittyjä nuoria viihdytettiin enimmäkseen heidän seurakunnissaan; nyt heitä johdetaan esiintuleviin kontemplatiivisiin sosiaalisiin evankeliumi-ideoihin.

Silloin kultit voittivat alaa; tänä päivänä kultillisia opetuksia on runsaasti kaikkialla kristikunnassa. Silloin ”kristillinen” psykologia oli tarttumassa seurakuntaan; nyt tuo valetiede on saastuttanut ”raamatullisen” neuvonnan. Raamattutunnit (joissa Raamattua todella tutkittiin) ja rukouskokoukset olivat silloin harvinaisia; nykyisin suosittujen kristillisten kirjailijoiden kirjat ovat syrjäyttäneet Raamatun täydellisesti ja rukous on muutettu ”Herra anna minulle…” -istunnoiksi. Silloin uskoa oltiin muuttamassa ”voimaksi”; tänä päivänä harvinainen on kristitty, joka edes osaa sanoa, mitä raamatullinen usko on. Vääriä profeettoja löytyi vain ”kristillisessä” TV:ssä; nyt he lisääntyvät nopeasti bestseller -listoilla ja johtavat menestyviä ”voittoa tavoittelemattomia” järjestöjä. Olimme tottuneet näkemään TV-saarnaajien kannustavan ahneutta; nykyisin he myyvät eloonjäämisruokaa, jota mainostavat pelonlietsontamenetelmillä.

Elämme niitä aikoja, joita Raamattu luonnehtii sellaisina, että seurakunta ei silloin ”kärsi tervettä oppia” (2. Tim. 4:3). Erottaminen on lähes kadonnut. Ainoa vastalääke on Sanassa – sen ahkerassa tutkimisessa, lukemisessa ja tottelemisessa Hengen avulla.

Yleisin pyyntö meille täällä TBC:llä on: ”Auttakaa minua löytämään raamatullisesti terve seurakunta alueellani.” On murheellista, ettemme voi auttaa heitä. Ei siksi, etteikö sellaisia seurakuntia olisi, vaan siksi, ettemme tiedä, missä mikin seurakunta seisoo opin kannalta edes huomenna. Meitä surettaa nähdä sellaisten seurakuntien, joiden joskus uskoimme olevan vakaita seurakuntia, tulevan ”päämäärätietoisiksi” tai kalvinistisiksi melkein yhdessä yössä. Neuvomme ihmisiä seurakuntayhteyttä etsiessään olemaan berealaisia. Etsikää johtajia, vaikkakin epätäydellisiä, jotka todella haluavat ruokkia Jumalan lampaita Hänen Sanansa mukaisesti.

Read Full Post »

Osa 1: Jeesus – tosi ihminen ja tosi Jumala

Tiedämme sen, että Jeesus on ollut tosi ihminen, mutta on myös tosi Jumala. Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea tämä mahtaakaan tarkoittaa?

Tämän artikkelin raamatunpaikat ovat Raamattu Kansalle -käännöksestä, ellei erikseen muuta mainita. Lisäksi lähdeteoksena on Iso Raamatun Tietosanakirja.

Tosi ihminen, tosi Jumala

Raamatun ulkopuolinenkin todistusaineisto tukee sitä, että on elänyt ihminen nimeltä Jeesus Nasaretilainen, jonka toiminnan seurauksena muun muassa kristillinen seurakunta on syntynyt. Samalla tavalla voimme Raamatusta nähdä selvästi, että Jeesus on myös Jumalan Poika, ja näin ollen myös todellinen Jumala, sillä ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).

Todistus siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, löytyy kiteytetysti Johanneksen evankeliumista:

1. Isä todistaa Hänestä, 5:37, 8:18
2. Poika todistaa itsestään, 8:13,14,18
3. Pyhä Henki todistaa Hänestä, 15:26
4. Kirjoitukset todistavat Hänestä, 5:39
5. Jeesuksen teot todistavat Hänestä, 5:36, 10:25
6. Johannes Kastaja todistaa Jeesuksesta, 1:7, 3:26, 5:33,36
7. Opetuslapset todistavat Hänestä, 19:35, vrt. 15:27

Jeesuksen teot todistivat kansanjoukoille Hänen jumaluudestaan, mutta jopa Hänen vainoojansakin taipuivat todistamaan, että Jeesus on Jumalan Poika. Matteus kuvaus ristiinnaulitsemisen tapahtumia: ”Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: ’Tämä oli todellakin Jumalan Poika!'” (Matt. 27:54)

Lukuisat Vanhan testamentin Messias-ennustusten yksityiskohdat toteutuivat Jeesuksessa sellaisella tarkkuudella, että mikään inhimillinen olento ei olisi pystynyt niitä toteuttamaan, vaikka olisi sellaista tieten tahtoen yrittänytkin. Todennäköisyys, että edes murto-osa näistä ennustuksista toteutuisi jonkin henkilön kohdalla, on niin pieni, että professori Peter W. Stone toteaa: ”Henkilö, joka ei hyväksy Jeesusta Kristusta Jumalan Poikana, hylkää faktan, joka on todistettu ehkä absoluuttisemmin kuin mikään muu fakta maailmassa.” Lue Miksiuskon.net-sivustolta todennäköisyyslaskelmia joidenkin ennustusten sattumanvaraiselle toteutumiselle. Todettakoon lyhyesti, että Raamatussa on kaiken kaikkiaan noin 2500 profetiaa, joista 2000 on jo toteutunut. Todennäköisyys sille, että kaikki nämä olisivat totetutuneet sattumalta, on yksi 10²⁰⁰⁰:sta (eli yksi luvusta, jossa on ykkösen jälkeen 2000 nollaa)!

Seuraavissa kohdissa käymme läpi joitakin Jeesuksen elämän vaiheita, jotka toivottavasti auttavat näkemään tarkemmin niin Jeesuksen ihmisyyden kuin Hänen jumaluutensa.

Jeesuksen syntymä ja lapsuus

Jo Jeesuksen syntymä oli ihme. Enkeli ilmestyi Maria-nimiselle neitsyelle ilmoittaen tälle seuraavaa: ”Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus.  Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk. 1:31-33). Kun Maria ihmetteli, että miten tämä on mahdollista, kun hän ei miehestä mitään tiedä, niin enkeli vastasi hänelle: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35)

Huomaa, että Jeesuksesta ei tullut Jumalan Poika sillä hetkellä kun Hän syntyi tähän maailmaan, sillä Hän on ollut Jumalan Poika jo ikuisuudesta. ”Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana” (Miika 5:2), tiesi profeetta kertoa jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Jeesus on yksi kolmesta iankaikkisesta persoonasta, joita ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Maria oli kihloissa Joosefin kanssa, ja ennen heidän liittonsa vahvistamista kävi ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä (Matt. 1:18). Raskaus ennen avioliittoa oli siihen aikaan ehdottomasti kiellettyä, ja niinpä Joosef oli aikeissa hylätä Marian, jotta ei saattaisi tätä häpeään. ”Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.’ Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel’ – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.” (Matt. 1:20-23). Neitseestä syntymisestä ei Joosefille kertonut Maria, vaan Herra itse; Jumala itse ilmoitti tästä heille molemmille.

Matteus kertoo, että ”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.” (Matt. 1:24,25). Kun Joosef otti Marian vaimokseen, Jeesuksesta tuli Joosefin laillinen poika, eikä Jeesus näin ollen ollut avioton lapsi. Jeesus kuuluu kasvatti-isänsä Joosefin kautta Daavidin sukupuuhun, kuten profeetat ovat edeltäkäsin ennustaneet.

Enkeli ilmoitti sekä Marialle että Joosefille sen, mitä Jumala oli ilmoittanut Jesajan (Jes. 7:14) ja muiden profeettojen suulla jo satoja vuosia aikaisemmin. Itse asiassa ennustus Jeesuksen neitseestä syntymisestä löytyy jo Raamatun alkulehdiltä. 1. Moos. 3. luku kertoo syntiinlankeemuksen tapahtumista. Jakeessa 15 Jumala sanoo käärmeelle: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. Kun normaalisti Raamatun sukuluetteloissa luetellaan miespuoliset jäsenet, tässä puhutaan poikkeuksellisesti vaimon siemenestä.

Jeesuksen neitseestä syntymistä on pidetty kautta koko kristillisen seurakunnan historian ajan hyvin tärkeänä. Siksi se mainitaan kaikissa uskontunnustuksissa. Jos kerran voimme uskoa sen, että Jumalan Poika tuli lihaksi – eli syntyi tähän maailmaan – niin miksi emme voi uskoa sitäkin, että Hän syntyi neitseellisesti? Jos se ei olisi totta, Jeesus olisi vain tavallinen ihminen.

Siitä hetkestä kuusi kuukautta aikaisemmin, kun enkeli ilmestyi Marialle, hänen sukulaisensa Elisabet oli aivan yhtä ihmeellisesti alkanut vanhoilla päivillään odottaa lasta, Johannesta. Enkeli kertoi tästä Marialle, ja niinpä hän lähti kiiruusti Elisabetin luo.

Kun Maria saapui Elisabetin luo ja tervehti tätä, hypähti lapsi Elisabetin kohdussa, ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. ”Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: ’Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas se, joka uskoi, sillä se, mitä Herra on hänelle puhunut, on käyvä toteen!'” (Luuk. 1:42-45)

Pyhä Henki todisti tuossa tilanteessa Elisabetin suulla, että Marialle syntyvä lapsi on Israelin ja koko maailman tuleva Lunastaja. Jumala avasi Elisabetin silmät näkemään, että Pyhien Kirjoitusten profetiat Messiaasta ovat toteutumassa.

Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat ovat ihmeellisiä nekin, mutta ei niistä enempää tässä yhteydessä. Sen sijaan mainittakoon kaksi tapahtumaa, kun Jeesus vietiin temppeliin jonkin aikaa hänen syntymänsä jälkeen.

Temppeliin tuli Hengen vaikutuksesta samaan aikaan vanha ja hurskas mies Simeon. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, että hän ei näkisi kuolemaa ennen kuin olisi nähnyt Herran Voidellun. Kun Simeon näki Jeesus-lapsen, otti hän lapsen syliinsä ja ylisti Jumalaa sanoen: ”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” (Luuk. 2:29-32).

Temppelissä oli myös vanha naisprofeetta Hanna, joka oli siellä yötä päivää palvellen ja rukoillen Jumalaa. ”Juuri sillä hetkellä hän astui esiin, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta” (Luuk. 2:38).

Nämä tapahtumat kertovat siitä, miten Jumala Pyhän Henkensä kautta ilmoitti temppelissä oleville, että tässä on teidän kauan odottamanne Messias; ”Tähti kohoaa Jaakobista, ja valtikka nousee Israelista” (4. Moos. 24:17). Ennustukset ovat alkaneet käydä toteen!

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole kerrottu paljon Raamatussa. Hänestä sanotaan, että ”Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen yllään” (Luuk. 2:40). Luukas kertoo lyhyesti, miten Jeesus oli 12-vuotiaana vanhempiensa mukana Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Tuolla matkallahan kävi niin, että vanhemmat olivat lähteneet jo kotimatkalle, kunnes huomasivat Jeesuksen puuttuvan seurueesta. Vasta kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, ”jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.” (Luuk. 2:46,47). Kun hänen vanhempansa kysyivät häneltä, että miksi hän tällaisen episodin heille järjesti, ”Jeesus vastasi heille: ’Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?'” (Luuk. 2:49)

Erityinen suhde Isään

Jeesus oli todellinen ihminen, mutta siunaus oli hänen mukanaan jo kohdusta saakka. Jesajahan ennusti: ”Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes. 11:1,2). Silti herää kysymys, missä vaiheessa Jeesus tiesi sen, että Jumala on Hänen isänsä ja Hän on yhtä Jumalan kanssa?

Tuo edellinen välähdys pääsiäisjuhlilta kertoo sen, että Jeesus ymmärsi erityislaatuisen suhteensa Jumalaan; Hän tiesi jo 12-vuotiaana Jumalan olevan Hänen todellinen Isänsä. Ja vähän ennen vangitsemistaan Jeesus rukoili: ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä” (Joh. 17:5). Jeesus tiesi täydellisesti, että Hän on ollut Isän luona jo ennen aikojen alkua. Maan päällä Hänen jumalallinen kirkkautensa oli kätkettynä, ja Hän saisi sen takaisin suoritettuaan sovitustyönsä.

Jeesus tiesi olevansa lähtöisin Jumalasta. Tämän Hän sanoo selvästi puhuessaan fariseuksille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on minut lähettänyt.” (Joh. 8:42). Tässä yhteydessä mainittakoon, että samalla tavalla mekin olemme syntyneet Jumalasta: ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta” (1. Joh. 5:1). Olemme siis Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan lapsia.

Evankeliumeista käy selvästi ilmi, että Jeesus tunsi hyvin Kirjoitukset, sen ajan Vanhan testamentin. Kun Jeesus alkoi varsinaisen toimintansa noin 30 vuoden iässä, Hän viittasi usein Kirjoituksiin. Hän viittasi jatkuvasti siihen, mitä niissä kerrotaan ja ennustetaan Hänestä.

Jeesuksen puhe oli toisenlaista kuin sen ajan kirjanoppineiden. Kansa oli hämmästyksissään Hänen opetuksestaan, ”sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt. 7:29). Valta tarkoittaa tässä Jumalan antamaa täysivaltaisuutta ja toimintavapautta suhteessa luomakuntaan ja persoonallisiin olentoihin niin ihmisten keskuudessa kuin henkimaailmassakin.

Jeesus osasi opettaa sanaa ihan erityisellä tavalla, olihan Hän Sana itse. Kuten tiedämme, niin Raamatun sana on Jumalan puhetta ihmisille, Pyhän Hengen inspiroimaa. Jeesus on ollut itse sitä antamassa Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus kastetaan

Juuri ennen toimintansa alkamista Jeesus meni Johannes Kastajan kasteelle. Kyseessä oli parannuksen kaste, joka edellytti syntien tunnustamista. Mutta miten on mahdollista, että Jeesus meni tällaiselle kasteelle, sillä Hänhän oli synnitön? Sillä Jeesus ”ei ollut tehnyt vääryyttä eikä hänen suussaan ollut petosta” (Jes. 53:9). Pietari ilmaisee tuon Jesajan kohdan sanoin ”joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu” (1. Piet. 2:22).

Jeesus oli synnitön eikä niin ollen tarvinnut kastetta ja anteeksiantoa, mutta näin Hän täydellisesti samastui muihin ihmisiin – meihin syntisiin. Kasteessa Jeesus otti vastattavakseen ihmisten synneistä; se oli vihkimys Hänen elämäntehtäväänsä ihmiskunnan syntien sovittajana. ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.'” (Matt. 3:16,17)

Jeesuksen elämä ja toiminta

Jeesusta kutsuttiin nasaretilaiseksi. Se oli siihen aikaan haukkumasana. Yleistä suhtautumista kuvaa hyvin tämä lause: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää” (Joh. 1:46)? Se, että Messias olisi maan päällä ollessaan monin tavoin halveksittu, käy ilmi jo monissa Häntä koskevissa profeettojen ennustuksissa, jotka sitten toteutuivatkin Jeesuksen elämässä.

Hän ei tullut tänne maailmaan itsevaltiaana tai ylevänä kuninkaana, kuten maalliset hallitsijat usein ovat. Sen sijaan Hän tuli palvelijan ja orjan muodossa, alennettuna tavallisen ihmisen tasalle. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8). Jotta Jumala voisi Hänet myöhemmin korottaa, Hänen oli oltava ensin alhainen. Ja se korottaminen tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Koska Jeesus on ollut todellinen ihminen, on Hän joutunut kohtaamaan elämän vaikeudet kuten mekin. Hän tuntee meidän sairautemme, kipumme, kärsimyksemme ja kiusauksemme: ”Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.” (Hepr. 2:17,18)

Hän saapui keskuuteemme kertomaan, että vain Hänessä on tie Jumalan yhteyteen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6). Se tosin edellyttää parannuksentekoa, eli katumusta entisestä elämästä, kääntymistä pois synnistä: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 3:2).

Jeesus teki aikalaistensa parissa paljon ihmeitä, mutta ne eivät olleet Hänen toimintansa itsetarkoitus ja keskipiste. Ihmeteot todistivat siitä, että Hän oli Jumalan Poika: ”Minulla on todistus, joka on painavampi kuin se, jonka Johannes antoi: teot, jotka Isä on uskonut minun täytettävikseni. Ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.” (Joh. 5:36). Ihmetekojen tarkoitus oli osoittaa Jumalan suuruutta ja läsnäoloa Pojassaan Jeesuksessa; monenlaiset tunnusteot todistivat Jeesuksen olevan Messiaan (Apt. 2:22). Raamatunselitysteos sanoo lisäksi: ”Kristuksen teot kuvastavat Hänen olemustaan; ne ilmaisevat Hänen syvän rakkautensa ja säälinsä kärsiviä kohtaan. Hänen ihmeittensä päämääränä ei ollut huomion herättäminen, vaan avun ja pelastuksen tuominen. Hän ei etsinyt ihmeitä tekevällä voimallaan omaansa, vaan toisten parasta.”

Jeesus herätti kuolleitakin, ja tällä tavoin Hän todisti, että ylösnousemus on mahdollista – myös Hänen oma ylösnousemuksensa. Siihen aikaanhan saddukeukset (uskonnollisia johtajia) eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemuksen olevan mahdollista.

Apostolien kirjoittamissa kirjeissä ihmeistä kerrotaan yllättävän vähän, vaikka silloin tapahtui paljon erilaisia tunnustekoja. Ihmeille ei haluttu antaa keskeistä sijaa julistuksessa ja seurakunnan toiminnassa. Kaikista suurin ihme ja merkki Jumalan voimasta onkin risti – sitä apostolit julistivat. Omaan ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa Jeesuskin viittasi sanoessaan fariseuksille ja kirjanoppineille: ”’Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.’  Ja hän jätti heidät ja lähti pois.” (Matt. 16:4).

---

Lue myös Osa 2: Miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristillä?

Read Full Post »