Apostasy, Divine Judgements and the Great Escape
Prof. Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (May 2016), suom. SK
Raamatun profetiat antavat huolestuttavan kuvan hengellisestä ja moraalisesta turmeluksesta, joka tapahtuu maailmanlaajuisesti lopunajassa. Jeesus Kristus itse vertaa tätä ajanjaksoa ihmisen historiassa Nooan ja Lootin aikoihin (Luuk. 17:26-30), jolloin tosi Jumala ja Hänen sanansaattajansa toistuvasti ja avoimesti torjuttiin. Ylimielisyydessään ja itsekorotuksessaan Nooan aikalaiset karttoivat Jumalan vanhurskauden rajoittavaa luonnetta ja katsoivat paremmaksi antautua synnin kulttuuriin, jolle oli luonteenomaista täysin kehittynyt materialismi liittyneenä pahoihin elämäntapoihin, kuten korruptio, väkivalta ja hillitön moraalittomuus. Sodoman ja Gomorran kohdalla turmelus myös yhdistyi Jumalan antaman seksuaalisen identiteetin menetykseen, kun homoseksuaalisuus (sodomia) oli yhteiskunnallisesti hyväksytty ja laajalti harjoitettu. Johtuen tästä luonnottomasta taipumuksesta, kyseessä olevat yhteisöt olivat matkalla itsetuhoon, koska eivät solmineet (eivätkä halunneet solmia) heteroseksuaalisia suhteita lisääntyäkseen normaalilla tavalla.
Vanhan Testamentin aikoina oli tapauksia, jolloin äärimmäisen turmeluksen ja Jumalan vastaisen kapinan vallitessa Hän puuttui peliin tuomioiden kautta. Kuitenkin pienelle tosi uskovien ryhmälle tarjottiin aina olemassa pako tuomioista. Luemme seuraavaa koskien suuren vedenpaisumuksen tuomiota: ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. … Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä…. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle: ’Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. Tee itsellesi arkki honkapuista.’” (1. Moos. 6:5, 9, 11-14). Nooa ja hänen perheensä pakenivat tätä suurta tuomiota pahoille aikalaisilleen, koska he olivat uskovia, jotka luottivat Herran pelastavaan armoon.
Kuitenkin ajan mittaan myös uskovan Nooan jälkeläiset luopuivat avoimeen kapinaan Jumalaa vastaan. Pahassa ylimielisyydessään he sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan” (1. Moos. 11:4). Tämä babylonialainen kansojen fuusio muodosti uuden maailmanjärjestyksen, joka perustui itsekorotukseen, vallan kokoamiseen ja vihamielisyyteen taivaan tosi Jumalaa vastaan. Osallistuvien kansojen oli luovutettava suvereenit oikeutensa omaan maahansa, kuten myös kulttuurinsa, hallintonsa ja uskontonsa kansainvälisen yhteyden vuoksi. Nimrod, aivot babylonialaisen kulttuurin takana, oli suorapuheinen tosi Jumalan vihollinen ja oli itse babylonialaisen aurinkojumalan henkilöitymä. Häntä myös palvottiin. Astrologia ja muita okkulttisen mystiikan muotoja yhdistettiin hänen väärään maailmanuskontoonsa.
Herra puuttui asioihin kielten sekoituksen kautta varmistaakseen, että tämä demoninen maailmanjärjestys ja sen pakollinen epäjumalanpalvelus romahtaisi. Itsenäiset suvereenit kansakunnat omine maantieteellisine alueineen ovat edelleen Jumalan järjestys varmistamaan sisäinen harmonia ja kuulumisen tunne. Ulkoisesti se tarjoaa ainoan pohjan rauhanomaiselle yhteiselolle muiden kansakuntien kanssa (Apt. 17:26). Kaikkien ihmisten etu on kunnioittaa näitä maantieteellisiä, kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia rajoja. Sekoitettu babylonialainen järjestys aiheuttaa suurta pelottelua, pakottamista mukautumaan, vähemmistöjen hyväksikäyttämistä, kulttuuri-identiteetin, oman kielen ja henkilökohtaisten vapauksien menettämisen – kaikki väkisin määrätyn globaalin yhteyden vuoksi.
Babylonista hajaantuneet erilaiset kansakunnat omaksuivat kukin oman epäjumalanpalveluksen ja väärien uskomusten muotonsa ja lopulta koko asutettu maailma oli pakanallistunut. Uskonnollisen petoksen mukana juurtui myös moraalinen turmelus ja tuli ajoittain niin vakavaksi, että Herra tuhosi Sodoman, Gomorran ja muut Jordanin laakson kaupungit. Myös tässä tapauksessa varmistettiin, että tosi uskovia ei tuomittu. Kaksi tuomioita toteuttamaan lähetettyä enkeliä kehottivat Lootia pakenemaan kiireesti vuorille: ”Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden” (1. Moos. 19:15). Pahat tuomittiin vasta, kun uskovat olivat lähteneet.
Kun Jumala kutsui Aabrahamin ja Israel lopulta perustettiin Jumalan valituksi kansaksi luvatulle maalle, niin siellä oli selvä raja – maantieteellinen, etninen, uskonnollinen ja poliittinen – Jumalan kansan ja Saatanan hallinnassa olevien pakanakansojen välillä. Eri tilanteissa Jumala vuodatti tuomioita Israelin vihollisten päälle esim. Israelin lähdön aikaan Egyptistä (2. Moos. 7-11 ja 14), pakanakansojen tuhoamisen aikana Kanaanissa (Joos. 6-12) sekä erilaisissa Jumalan väliintuloissa Israelin ja sen vihollisten välisissä sodissa. Viimeinen ja hyvin ilmeinen Jumalan tuomio kohdistui Israeliin itseensä sisältäen Jerusalemin hävittämisen johtuen Israelin pitkästä luopumuksen historiasta, joka huipentui heidän Messiaan hylkäämiseensä (3. Moos. 26:33; 5. Moos. 28:52, 64; Matt. 23:37-39; Luuk. 19:41-44; 21:20-24). Tuomiot Israelille eivät kuitenkaan johtaneet heidän lopulliseen tuhoon ja hylkäämiseen Jumalan kansana (3. Moos. 26:44-45) ja se selittää, miksi heidät on taas palautettu lopunaikana – fyysisesti, poliittisesti ja hengellisesti (Jer. 31:31-34; Hes. 36:22-28; 37:21-22; Room. 11:25-26).
Armon dispensaatio (aikakausi)
Tämän Israelin tuomion ja kaikkien sen vakavien seurausten jälkeen luopuneelle Jumalan kansalle astui voimaan Uuden Testamentin armon dispensaatio kaikille kansoille (Matt. 28:19). Koko tämän dispensaation ajan Herra tarjoaa kaikille kansoille, kielille ja kansakunnille maan päällä (mukaan lukien hajotetut juutalaiset) tilaisuutta pelastua ja siten tulla synnin pimeydestä Herran valtakunnan ihmeelliseen valkeuteen. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan tee tätä siirtymistä iankaikkiseen elämään, koska he rakastavat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (Joh. 3:19). Näin ollen kadotettujen lavealla tiellä on paljon enemmän liikennettä kuin taivaan kaidalla tiellä. Tämä tilanne selittää, miksi armonkin dispensaation aikana koko maailma on yleensä pahan vallassa. (1. Joh. 5:19) ja siksi hengellisesti ja moraalisesti paha paikka elää.
Koska koko tämän dispensaation päämäärä on maailmanlaajuinen Jumalan pelastavan armon julistaminen Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman nojalla, niin pahoja ihmisiä ei vielä tuomita. Väärät seurakunnat, pakanalliset uskonkäsitykset ja pahat poliittiset ideologiat ovat joissakin tapauksissa olleet olemassa vuosisatoja Jumalan tuomitsematta niitä. Edes silloin, kun jotkut kansakunnat vajosivat ja katosivat maisemasta, se ei johtunut Jumalan tuomioista, vaan ihmisistä itsestään paholaisen provosoidessa heitä suurena ihmisten murhaajana. Jumala ei myöskään aiheuttanut kahden menneen vuosituhannen aikana tapahtuneita luonnonkatastrofeja, kun sekä uskovia että uskomattomia kuoli tai loukkaantui näissä onnettomuuksissa. Jumalan tuomiot ovat aina vanhurskaita ja koskevat vain syyllistä osapuolta – ei viatonta.
Nykyisessä dispensaatiossa Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin” (Matt. 5:45). Me elämme myös ajassa, jolloin koko luomakunta on alistettu turhuudelle ja korruptiolle (Room. 8:19-21), mikä selittää sellaisia ilmiöitä, kuin kuivuudet, tulvat, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, bakteerit, virukset, myrkylliset aineet, laajan skaalan tauteja, vaarallisia eläimiä, vihamielisiä ja pahoja ihmisiä, rikoksia, ahdistusta, vainoa ja monia muita vaaroja. Nämä asiat piinaavat myös kristittyjä – ei siksi, että jumala olisi tuomitsemassa heitä, vaan koska he elävät epätäydellisessä syntisessä maailmassa, jossa Saatana nauttii enemmistön kannatusta (Ef. 6:10-13). Herra Jeesus itse sanoi, että meidän pitäisi odottaakin vihamielisyyttä, ahdistusta ja vaikeita aikoja maailmassa (Joh. 15:18-20; 16:33). Me emme kuitenkaan kärsi siksi, että Jumala rankaisisi meitä synneistämme (siitä huolimatta monilla synneillä on kyky aiheuttaa oma tuskansa ja kärsimyksensä uhreilleen), vaan pohjimmiltaan me kärsimme, koska elämme vihamielisessä ja vaarallisessa maailmassa, joka on vainonnut Kristusta ja siksi vihaa ja vainoaa myös Hänen seuraajiaan (Luuk. 6:22-23).
Pietari sanoo, että on kunnia kärsiä Kristuksen vuoksi, mutta on häpeällistä kärsiä, jos tekee syntiä tahallaan: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:12-16).
Ottaen huomioon taistelun pahaa vastaan ja kaikki uhkaavat vaarat epätäydellisessä maailmassa, meidän on säännöllisesti rukoiltava Herran suojelusta sairauksia, onnettomuuksia, vaaroja, petosta ja kiusauksia vastaan. On ratkaisevan tärkeää pukeutua Jumalan koko sota-asuun kyetäkseen vastustamaan paholaisen juonia. Mutta miksi Jumala ei tuomitse pahantekijöitä tämän dispensaation aikana? Koska uskovaiset ja pelastumattomat syntiset elävät yhdessä samoissa yhteiskunnissa ilman mitään heitä erottavia fyysisiä rajoja. He ovat kuin samalla pellolla rinnakkain kasvavat nisu ja luste, kuten Jeesus selitti opetuslapsilleen.”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.’” (Matt. 13:24-30).
Erottava hetki
Lopunaikana tulee ero vanhurskaiden ja väärien välillä. On väistämätöntä, että tämä ero tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa, koska seitsenvuotinen ahdistus on myös Jumalan tuomion aika syntisille ja Herra ei missään tapauksessa tuomitse omia lapsiaan (vrt. 1. Moos. 18:23). Niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ei ole tuomiota (condemnation) (Room. 8:1); siksi odotamme Jumalan Poikaa taivaasta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta (1.Tess. 1:10). Lähdettyämme Herra vuodattaa tuomionsa pahojen päälle: ”Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset” (Jes. 13:9; vrt. Matt. 24:21; Ilm. 6:15-17).
On tärkeää tehdä selvä ero sen ahdistuksen, jota kristityt nyt kokevat pahassa maailmassa uskonsa tähden, ja seurakuntadispensaation lopun suuren ahdistuksen välillä, kun Jumala tuomitsee epäuskoiset, syntiset, luopiot ja luopuneen Israelin. Tuleva ahdistus on vaivan aika Jaakobille ja kaikille kansoille, jotka kuten petetty Israel, ovat hyljänneet Jeesuksen Messiaana Jer. 30:7; Ilm. 3:10). Kristittyjä ei ole määrätty Herran päivän vihaan ja Hän kehottaa meitä seuraavasti: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Kristittyjen pako ennen ahdistuksen alkamista on sopusoinnussa yhtenäisen raamatullisen mallin kanssa koskien uskovien pakenemista ennen Jumalan vihan vuodattamista pahojen päälle:
- Vedenpaisumuksen aikaan Nooa ja hänen perheensä ensin varmistettiin turvapaikkaan, ennen kuin Jumala kääntyi pahojen puoleen ja tuomitsi heidät, koska eivät suostuneet katumaan. Heidän joukossaan ei ollut yhtään uskovaa, kun se tapahtui.
- Sodoman ja Gomorran tuhon aikaan tosi uskovat määrättiin lähtemään Jumalan tuomioiden tuhoalueelta vähän ennen tuomioiden vuodattamista.
- Israelin Egyptistä lähdön aikaan kaikki vitsaukset iskivät aina epäuskoisiin egyptiläisiin – koskaan ne eivät koskeneet Jumalan kansaa.
- Israelin monien sotien aikana Vanhassa Testamentissa Jumalan tuomiot olivat yhtä lailla valikoivia ja aina kohdistuivat tiettyyn pahantekijöiden ryhmään.
- Tuomioiden aikana epäuskoiselle Israelille heidän Messiaansa tulemuksen ja hylkäämisen jälkeen tuomiot kohtasivat vain epäuskoisia juutalaisia ja kun se tapahtui, niin kaikki opetuslapset olivat jo paenneet Jerusalemista ja ylittäneet Jordanin turvapaikkaan (Luuk. 21:20-22).
- Tulevan tempauksen aikaan kristityt temmataan pois maan päältä, kun Jumalan tuomiot vuodatetaan koko pelastumattoman maailman päälle (Jes. 24:3-6; Ilm. 6 to 19). Uskovat temmataan pois fyysisesti kohtaamaan Herraa yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18). Ahdistus on vaivan aika Israelille ja epäuskoisille kansoille (Jer. 30:7; Matt. 24:21) – se ei ole seurakunnan vaivanaika.
Vauhdinotto ahdistukseen
Lähestyessämme seurakuntadispensaation loppua, tehokkaita valmisteluja on tekeillä Jumalan valtakunnan ilmestymiseksi maan päällä Jeesuksen Kristuksen hallitessa kuninkaana ja myös Saatanan valtakunnan ilmestymiseksi Antikristuksen johdon alaisena. Sen jälkeen, kun uskovien ylösnousemus on tapahtunut ja heidät kaikki temmattu taivaaseen kirkastettuine ruumiineen, Jumalan lopunajan tuomiot epäuskoisille pannaan toimeen. Sen jälkeen Kristus kuningasten Kuninkaana palaa maan päälle pyhiensä kanssa perustamaan vanhurskauden hallinnon (Ilm. 5:9-10; 19:11-15).
Seitsemän vuoden aikana, jolloin tuomiot kohtaavat epäuskoisia, tosi seurakunta on Kristuksen kanssa taivaassa. Paholainen käyttää tilaisuutta perustaa Jumalan vastainen vääryyden, synnin ja kapinan valtakunta maan päälle Antikristuksen ja väärän profeetan johdon alaisuudessa. Se tapahtuu kohta tempauksen jälkeen, kun hänen pahoille suunnitelmilleen ei ole vastustusta tosi seurakunnan – Pyhän Hengen temppelin – ollessa poissa. Paavali myös kuvailee pidättäjän poistamista ja sen seurauksia: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).
Tämä on edelleen kiistämätön todistus, että tempaus tapahtuu ennen Antikristuksen ilmestymistä. Uuden Testamentin seurakunta on Pyhän Hengen temppeli ja sellaisena pidättäjä Antikristuksen ilmestymiselle. Kun pidättäjä on tempauksessa otettu pois maan päältä, niin Antikristus voi ilmestyä ilman vastustusta. Johtuen Jumalan kaikkialla läsnäolevaisuudesta Pyhä Henki on yhä läsnä maan päällä, mutta ei yhtä ilmeisenä kuin Helluntain jälkeisenä aikana, koska tosi seurakunta, jonka kautta Hän toimi, on otettu pois. Hän löytää kuitenkin muita kanavia ilmentämään itseään, varsinkin Israelissa (vrt. Ilm. 7:2-8), mutta lyhyen täydellisen pimeyden jakson aikana tempauksen jälkeen Antikristuksella ja väärällä profeetalla on täydellinen tilaisuus ilmestyä ja ottaa fyysinen kontrolli yli petetyn maailman.
Olemme ehdottomasti lähellä tätä tilannetta, koska on ilmeistä, että ihmiset ovat nyt lopulta valmistautumassa joko ilmestymään Kristuksen eteen ja olemaan osa Hänen valtakuntansa ilmestymistä, tai vastaanottamaan Antikristuksen ja seuraamaan häntä moniuskonnollisena maailmanjohtajana. Ne, jotka odottavat Herraa Jeesusta, puhdistavat itsensä, niin kuin Hän on puhdas (1. Joh. 3:3). Hän on perusteellisesti puhdistamassa puimatantereensa tarkasti erotellakseen jyvät akanoista. Kohta pelastettujen sielujen sato kootaan taivaaseen. Lustetta ollaan sitomassa kimppuihin ja ne heitetään Jumalan tuomioiden tuleen seitsenvuotisen ahdistuksen aikana. Näitä kahta ryhmää erotellaan lisääntyvästi, kun pahat jatkavat pahoilla teillään ja pyhät tavoittelevat suurempaa pyhyyttä (Ilm. 22:11).
Ihmisten suuren enemmistön keskuudessa on jo merkittävä raamatullisista totuuksista lähteminen, ja myös nimellisten uskovien keskuudessa luopuneissa seurakunnissa. He tulevat yhä sokeammiksi ja vieraantuneemmiksi evankelisista kristillisistä periaatteista – siinä määrin, että hyväksyvät ja palvovat moniuskonnollista Antikristusta maailman tosi Kristuksena ja pelastajana. Siinä prosessissa he yhä enemmän kääntävät selkänsä tosi Jumalalle ja Hänen Sanalleen ja jopa pilkkaavat Häntä. Samalla synti ja vääryys, kuten valheet, korruptio, moraalittomat elämäntavat ja kaksinaismoraali nopeasti lisääntyvät siten valmistaen tietä ihmiskunnalle myös moraaliselta näkökannalta tulla Antikristuksen, ”laittomuuden ihmisen”, innokkaiksi seuraajiksi (2. Tess. 2:3). Kun Yljän viipyessä etenemme pitemmälle lopunajassa, niin uskosta luopumiseen liittyvät ongelmat saavat suurempia mittasuhteita.
Vain pieni uskollisten ryhmä jatkaa valvomista ja rukoilemista samalla puhdistautuen. Kun yö pimenee, niin aamutähti loistaa kirkkaammin ja se on taivaallisen Kuninkaan tulemuksen toivon symboli. Vain Hän, toisen tulemuksensa kautta, voi perustaa rauhan hallinnan, joka tuo kestävän muutoksen tälle turmeltuneelle maailmalle.
Lavean tien synkkä päämäärä
Pelastumattomalla maailmalla, kuten myös miljoonilla nimikristityillä, joiden sydän ei ole muuttunut (uudestisyntynyt), ei ole sellaista tulevaisuuden näkyä ja he katsovat vain maailmaan yrittäen tehdä sen vieraanvaraisemmaksi itselleen. He ovat innokkaasti sitoutuneet ajamaan globaalin yhteyden korkeampaa astetta pyrkiessään kohtaamaan yhä kasvavan määrän ongelmia, joita koetaan kansainvälisesti. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan aiheuta taloudellista globalismia, jolla on näky perustaa maailmanhallitus sekä valvoa maailmantaloutta, vaan se voidaan myös selvästi nähdä nykyisessä uskonnollisen globalismin prosessissa. Tämän aloitteen puitteissa on tehty suunnitelmia luoda maailmanuskontojen liitto, joka voi auttaa vaalimaan maailmanrauhaa ja yhteyttä. Ekumeeninen liike on perustettu sille petolliselle idealle, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja siksi myös odottavat samaa maailmanmessiasta, joka edelleen yhdistää heidät. Yhdessä he pyrkivät edistämään suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rauhanomaista rinnakkaineloa kaikkien uskontojen mystisen veljeyden kera, mutta tämä väärä yhteys valmistaa tien kohti heidän yhteisen pelastajansa – Antikristuksen – ilmestymistä.
Ilm. 13. luvun mukaan langenneen ja petetyn ihmiskunnan globaalit aloitteet lopunajassa paholaisen vaikutuksesta aiheuttavat maailmanhallituksen perustamisen Antikristuksen johdon alaisuudessa, keskitetysti valvotun maailmantalouden, jossa kukaan ei voi ostaa eikä myydä ilman Antikristuksen lukua, sekä maailmanuskonnon, jossa kaikki ihmiset palvovat Antikristusta yhteisenä pelastajanaan. Aluksi kaikki ihmiset maan päällä ovat hämmästyneitä globalististen unelmiensa täyttymisestä ja spontaanisti seuraavat ja palvovat Antikristusta. Ennen pitkää heidät kuitenkin alennetaan orjiksi hänen sotilaallisessa diktatuurissaan. Kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta häntä Jumalana, teloitetaan muitta mutkitta, ja ilman hänelle vannottua uskollisuudenvalaa kenelläkään ei ole mitään taloudellisia oikeuksia.
Mitä lähemmäs tulemme tosi Kristuksen tulemusta, sitä lähempänä on kaikkien uskontojen väärän kristuksen ilmestymisen hetki. Raamatun profetioiden toteutuminen lopunaikana – erityisesti Israelin ennallistaminen ja globaalien rakenteiden luominen Antikristuksen maailmanhallintoa varten – korostaa sitä tosiasiaa, että Kristuksen tulemus taivaallisena Ylkänä voi nyt tapahtua milloin tahansa. Profeetallinen skenaario tätä hyvin merkittävää tapahtumaa varten on ollut valmiina jo useita vuosia; näin ollen elämme ajassa, jolloin Ylkä viivyttää tulemustaan (vrt. Matt. 25:5). Tänä aikana maallismieliset ihmiset tekevät kuumeisia valmisteluja perustaakseen uuden globalistisen maailmanjärjestyksensä ja vastaanottaakseen yhteisen maailmanmessiaansa johtajanaan. Uskolliset kristityt odottavat Jumalan pasuunan puhallusta, joka ilmoittaa heidän kohtaamisensa taivaallisen Yljän kanssa. Kaikki, jotka jäävät jäljelle, alistetaan kaikkien aikojen suurimmalle petokselle ja koska seuraavat Antikristusta, ovat suuren ahdistuksen uhreja, joka on myös oleva ennennäkemätön maailmanhistoriassa.
Read Full Post »